Artikkelit
229 artikkelia · analyyseja yhteiskunnasta, hengellisyydestä ja ajankohtaisista ilmiöistä
-
Se varmuus, jolla luulemme tuntevamme vihollisemme mielen, on vaarallisempi kuin itse vihollinen
Pystymme havaitsemaan toisen teot, emme hänen sydäntään, vaikka meille kerrotaan kaukaisten vastustajien aikeista kuin niitä luettaisiin avoimesta kirjasta. Vihollisen julistaminen mielipuoleksi tuntuu tiedolta, vaikka se on vain tulkintaa, joka riistää kärjistyksestä viimeisetkin perääntymisen tiet. Tämä on kirjoitus siitä, miten erottaa se, minkä voi tietää, siitä, minkä vain kuvittelee tietävänsä.
-
Oy Suomi Ab on sijoituskohde, jonka kohtalo ratkeaa taseessa eikä rintamalla.
Jos Suomea luetaan yrityksenä, oikea kysymys ei ole valloittaako joku sen, vaan kannattaako sitä enää rahoittaa. Data kertoo, että suurin riski ei tule idästä vaan omasta taseesta ja väestörakenteesta. Sotakertomus on yhtiön kallein erä ja se kirjataan samalla kasvuksi.
-
Olemme sitoneet itsemme köysiin joita emme näe ja katkaisseet ne siteet jotka olisimme voineet valita
Kilpailu on tarina, jonka voi kertoa vain niin kauan kuin uskoo voivansa erota siitä, johon on jo sidottu. Aikamme on antanut meille köydet joita emme näe emmekä ole valinneet ja opettanut meidät samalla pakenemaan niitä siteitä jotka yksin kantavat silloin kun köysi vetää alas. Tämä on kirjoitus siitä erosta, joka erottaa raahaavan köyden kantavasta siteestä.
-
Israelin sisäpolitiikan kaaos on oire maasta, joka jätti perustuslakinsa kirjoittamatta
Suomalaiselle Israelin sisäpolitiikka näyttää kaoottiselta tappeluineen, uhkauksineen ja kiristyksineen. Tämän artikkelin näkökulma on, että kyse ei ole kaaoksesta vaan rakenteellisesta tyhjiöstä: valtio, jolla ei ole kirjoitettua perustuslakia eikä toista kamaria, riitelee nyt niistä harvoista instituutioista, jotka pitelevät sitä koossa. Sota, värväyskriisi ja pääministerin oikeudenkäynti osuvat samaan hetkeen, jolloin seinät joihin konflikti tavallisesti pysähtyy ovat itse riidan kohteena.
-
Yksikään lippu ei tee kansasta vapaata, jos sen lämmön ja valon voi sammuttaa vieras käsi
Vapaus mitataan harvoin siellä missä sitä juhlitaan, useammin siellä mistä se voidaan hiljaa sammuttaa. Ihmisen ja kansan kyky toimia lepää aina jonkin voiman varassa, jonka vanhin lähde on toisen ihmisen sidottu työ. Tämä on kirjoitus siitä, miksi se, joka ei hallitse omaa lämpöään, ei lopulta hallitse omaa kohtaloaan.
-
Israelissa sama Jeshua on yhdelle Vapahtaja, toiselle kunnioitettu profeetta ja kolmannelle muukalainen omassa kotimaassaan
Sama Jeesus Nasaretilainen merkitsee juutalaiselle valtavirralle, haredeille, messiaanisille juutalaisille, arabikristityille, muslimeille ja druuseille jotakin täysin eri asiaa. Ero ei synny vain eri vastauksista samaan kysymykseen, vaan siitä, että sanat Messias ja Vapahtaja kantavat jokaisessa perinteessä oman merkityksensä.
-
Sama armo, joka kantaa ihmisen surun yli, opettaa hänet myös tottumaan siihen mihin ei pitäisi koskaan tottua
Kyky tottua on Luojan armo, sillä ilman sitä suru ei koskaan hellittäisi eikä mikään menetys laantuisi. Sama kyky kääntyy ansaksi silloin, kun se totuttaa meidät hyväksymään hyväksymättömän hitaasti, yö kerrallaan, ilman että kukaan kieltää mitään. Vastaus ei ole kieltäytyä tottumasta, vaan valita tietoisesti se, mihin emme suostu tottumaan, sekä pitää siitä kirjaa.
-
Israel voi voittaa jokaisen taistelun rajoillaan ja silti hävitä sen, joka käydään sen omissa valiokunnissa ja toimituksissa.
Netanjahun hallituksen ja sen valvojien välinen kamppailu ei ole salaliitto vaan avoin valtataistelu, jossa riippumattomista instituutioista yritetään tehdä hallitsijan työkaluja. Valtiontilintarkastaja, valtakunnansyyttäjä, värväyksen tasa-arvo, siirtokuntapolitiikka ja lehdistönvapaus ovat saman kysymyksen eri kasvoja. Tämä on kannanotto sen puolesta, että piiritetyn maan tärkein puolustus on niiden suojeleminen, joiden tehtävä on sanoa vallalle ei.
-
Kansasta tulee yleisö sinä hetkenä, jona se lakkaa jakamasta edes sitä, mistä se on eri mieltä
Kahden ihmisen ei tarvitse olla samaa mieltä pysyäkseen samassa maailmassa, heidän täytyy vain jakaa se, mistä he kiistelevät. Juuri tämä yhteinen maaperä on murenemassa, kun jokaiselle tarjotaan oma vahvistettu todellisuutensa ja oma annosteltu tunteensa. Yhteistä maailmaa ei rakenneta takaisin pakottamalla yksi tarina kaikille, vaan suostumalla yhdessä siihen, mikä on totta riippumatta siitä, keneltä se on peräisin.
-
KirjaAivopesu
Vaikuttamisen mekanismit pakosta suostutteluun. Julkaisutarjous 10 €, norm. 24,90 €.
Tutustu ja tilaa → -
Vaarallisin pelastaja ei ole se joka uhkaa, vaan se joka lupaa hoitaa kaiken puolestamme, jottei meidän enää tarvitsisi olla kansa
Ihminen kaipaa vahvaa kättä, joka ratkaisee asiat yhdellä sanalla, eikä huomaa että jokainen tällainen pelastus maksaa palan hänen omasta toimijuudestaan. Vaarallisin ei ole tyranni, joka herättää vastarinnan, vaan hyväntahtoinen pelastaja, joka tuudittaa riippuvuuteen. Erehdys ei ole koskaan ollut kaipuussa vaan sen osoitteessa.
-
Mikään tärkeä ei pääty paiskattuun oveen, vaan siihen sanaan, jolla meistä aletaan puhua menneessä aikamuodossa
Asiat eivät yleensä lopu äänekkääseen kieltoon, vaan hiljaiseen siirtymään, jossa sana 'on' muuttuu sanaksi 'oli'. Menneen aikamuodon koko voima on siinä, ettei sitä vastaan voi nostaa kättä, koska mitään ei ole virallisesti otettu pois. Tärkeintä on oppia tunnistamaan hetki, jolloin jokin elävä alkaa puhua itsestään muistona, ennen kuin se on ehtinyt kuolla.
-
Rauhan tunne ja rauha itse ovat kaksi eri asiaa, joista vain toinen kestää suoran katseen
Ihminen mittaa turvaa äänen sävystä eikä vaaran todellisesta painosta. Siksi pehmeä sana voi rauhoittaa hänet keskellä muuttumatonta uhkaa, vaikka mikään ei ole muuttunut. Profeetat tunsivat tämän vanhan lohdun, jota vastaan he asettuivat yksin: rauha, rauha, vaikka ei rauhaa ole.
-
Suomi ei tarvitse salaliittoa vaietakseen lastensa kärsimyksestä, sille riittää, ettei kukaan kysy tarpeeksi äänekkäästi tai tarpeeksi kauan
Suomi maksaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen sakot ja perustaa työryhmän toisensa jälkeen, mutta rakenne pysyy, koska hiljaisuus ei vaadi päättäjää. Sadan neljänkymmenenyhden toimenpide-ehdotuksen kohtalo ja seitsemänkymmenenneljän ihmisoikeustuomion vaikutuksettomuus kertovat saman tarinan. Vastaus ei ole lohduttomuus vaan todistaja, joka rikkoo hiljaisuuden nimeämällä, tekemällä ja rukoilemalla.
-
Lapsi katoaa oman asiansa keskeltä, koska perheoikeus on rakennettu aikuisten sanojen punnitsemiseen eikä lapsen oireiden lukemiseen
Perheoikeudellinen prosessi on viritetty lukemaan aikuisten väitteitä ja todisteita, mutta lapsen oma kieli, hänen kehonsa ja käytöksensä, jää tulkitsematta. Vieraannuttamissyyte kääntää väkivallasta puhuvan vanhemman helposti epäillyksi. Tämä loukku toimii molempiin suuntiin, eikä sen keskellä oleva lapsi tule luetuksi.
-
Jokainen kostonkierre pitää itseään pelkkänä vastauksena, eikä sitä katkaise se joka lyö lujemmin, vaan se joka uskaltaa olla lyömättä
Jokainen vihollisuus, asevarustelusta avioriitaan, vetoaa samaan puolustukseen: me emme aloittaneet, me vain vastasimme. Jokaisen lenkin esittäytyessä pelkkänä reaktiona edelliseen vastuu haihtuu ja kierre alkaa näyttää väistämättömältä, vaikka sen pani liikkeelle ihminen eikä luonnonlaki. Yksikään kierre ei ole pysähtynyt kovempaan vastaukseen, ainoastaan siihen joka otti iskun vastaan eikä lyönyt takaisin.
-
Suomalainen lastensuojelu on viritetty niin, että lapsen pisin laitosvuosi tuottaa pääomasijoittajalle parhaan tuloksen ja lapselle huonoimman
Suomalaisesta lastensuojelusta on tehty tuote, jonka hintalappu on kiinnitetty lapsen elämänvuorokauteen. Pääomasijoittamisen logiikka palkitsee pitkästä, kalliista ja ohuesti miehitetystä laitossijoituksesta juuri silloin, kun lapsi tarvitsisi päinvastaista. Tämä ei ole salaliitto vaan rakenne, jonka kirjanpito täsmää, vaikka lapsen elämä ei täsmää.
-
Vaurauden mittari laskee tuhon välineet kasvuksi, mutta jää sokeaksi kaikelle, mikä elämää todella kannattelee
Yksi desimaali käänsi maan mielialan yhdessä yössä, vaikka kenenkään arki ei ehtinyt muuttua. Olemme rakentaneet vaurauden mittarin, joka palkitsee liikkeen, kulutuksen ja jopa tuhon, mutta jää sokeaksi hoivalle, varjelulle ja kaikelle hinnoittelemattomalle. Numero kertoo meille, kuinka tuntea, vaikka sydän tietää toisin, mikä on todellista rikkautta.
-
Suvivirsi puhuu itse kaiken katoamisesta ja armosta, joka jää, mutta me teimme siitä lipun, jota ei enää tarvitse kuunnella
Joka kevät toistuu kiista siitä, saako vanhan virren laulaa koulun juhlassa, mutta kukaan ei kysy, mitä virsi itse sanoo. Sen säkeet eivät puolusta mitään, ne luopuvat: kesä on lyhyt, kaikki elävä kuolee, katse nousee siihen suveen joka ei lakkaa. Lipuksi nostettu rukous menettää juuri sen voiman, joka olisi voinut tätä kiireen ja tarrautumisen aikaa lohduttaa.
-
KirjaKesätarjous: kaikki kirjat
Kuusi kirjaa e-kirjoina ja saatavilla olevat äänikirjat yhdessä paketissa. Erikseen yli 100 €, paketissa 24,90 €.
Katso tarjous → -
Vapaus ei asu valinnassa, vaan siinä katoavassa välissä, jonka aikana valinta vielä ehditään punnita
Demokratia, omatunto ja ymmärrys eivät kaipaa ensisijaisesti tietoa, vaan aikaa: sitä väliä, jonka aikana asia ehditään punnita ennen kuin on pakko vastata. Tuo väli on kaventunut niin, että päätös ehtii lukkoon ennen kuin kysymys ehtii syntyä. Se ei vaadi pahaa tahtoa, riittää että kalenteri täytetään, mikä tekee siitä vaarallisemman kuin yksikään yksittäinen valta.
-
Maaliskuussa lukija katsoi maailmaa ja kysyi miksi, toukokuussa hän katsoi peiliä ja kysyi miten
Kymmenen peräkkäistä viikkoanalyysiä paljastaa hiljaisen suunnanmuutoksen suomalaisessa media-kuvassa. Maaliskuussa lukija katsoi maailmaa, toukokuussa hän katsoi peiliä. Miksi-kysymyksen korvautuminen miten-kysymyksellä tekee politiikasta tekniikkaa ja kansalaisesta asiakkaan.
-
Kone ei valehtele niin kuin ihminen, sillä valehtelijakin tuntee totuuden, jota kone ei tunne lainkaan
Olemme oppineet pelkäämään konetta, joka valehtelee, mutta pelko osuu väärään kohteeseen. Valehtelu edellyttää totuuden tuntemista, eikä kielimalli tunne totuutta, se tuottaa uskottavaa. Vaarallisinta ei ole yksittäinen virhe vaan se hetki, jolloin teemme tästä äänestä ympäristön, jonka läpi katsomme maailmaa, emmekä enää löydä paikkaa, josta sen erehdyksen voisi nähdä.
-
Olarinpuistossa asukas painoi nappia yksitoista kertaa, mutta vaarallisinta ei ollut hätä vaan hiljaisuus, johon hälytys katosi
Olarinpuiston hoivakodissa yöhälytykset eivät kuuluneet hoitajille kolmentoista kuukauden ajan, koska rikkoutunut hälytys ja rauhallinen yö näyttävät ulospäin samalta. Koko turvajärjestelmämme lepää oletuksen varassa, että avuntarvitsija osaa ja pystyy itse pyytämään apua, vaikka juuri se on muistisairaalle vaikeinta. Kysymys ei ole siitä, korvaako teknologia hoitajan, vaan siitä, voidaanko hiljaisuus vihdoin saada puhumaan.
-
Temppeli, jota meidän tekee eniten mieli rakentaa uudelleen, ei seiso Jerusalemissa vaan oman sydämen hämärässä
Heprealaiskirje ei sano, että temppelin uhrit ovat tauolla, vaan että ne ovat täyttyneet Kristuksessa kerta kaikkiaan. Kristillinen sionismi rahoittaa uhrijärjestelmän paluuta vilpittömästi, mutta samalla syntyy jännite, jota harva pysähtyy katsomaan. Syvin kysymys ei koske Jerusalemin kiviä vaan sitä alttaria, jonka jokainen meistä rakentaa uudelleen sielunsa hiljaisuudessa.
-
Aikamme vaarallisin taito ei ole valehtelu vaan se, että olemme oppineet olemaan enää järkyttymättä mistään
Median ei enää tarvitse vakuuttaa meitä mistään, kun riittää että opimme katsomaan pommia ja kättelyä, juhlaa ja nälkää vierekkäin lakkaamatta hämmästymästä. Kyky pysähtyä oudon edessä on kuitenkin sekä ajattelun että omantunnon ensimmäinen liike, eikä kumpikaan herää ennen sitä. Ihminen, joka ei enää näe mitään outona, ei myöskään osaa kääntyä.