Mitä tekevät oljet jyvien seassa
Tunnusmerkki ei ole unen sisällössä vaan siinä, minne se vie.
Nukkuva ihminen näkee unia joka yö, neljästä kuuteen jaksoa, eikä hän valitse niitä itse. Valtaosa katoaa minuuteissa heräämisen jälkeen. Muistiin jää murto-osa ja siitä murto-osasta kerrotaan eteenpäin vain harva: se joka osui johonkin. Näin syntyy otos jota kukaan ei ole valinnut tarkoituksella eikä silti sattumaltakaan.
Tästä seuraa vinouma jota on vaikea nähdä sisältä käsin. Merkitystä arvioidaan niiden unien perusteella joista puhutaan, jolloin käytäntö näyttää toimivan lähes aina. Osumattomat eivät ole missään. Niitä ei ole kirjattu, kerrottu eikä laskettu, koska ne unohtuivat jo aamupalalla.
Sama vinouma toimii myös toiseen suuntaan. Se joka alkaa etsiä merkkejä, alkaa myös löytää niitä enemmän, eikä syy ole merkkien lisääntyminen vaan katseen kääntyminen. Havainto muuttaa havaittavaa jo ennen kuin mitään on tulkittu.
Ilmiö ei ole uusi eikä se ole nykyajan keksintö. Se on kuvattu kertaalleen niin tarkasti, että kuvaus kelpaa yhä.
Kun määrästä tulee todiste
Profeetta kuulee lauseen, joka toistuu.
Minä olen kuullut, mitä sanovat nuo profeetat, jotka ennustavat minun nimessäni valhetta sanoen: 'Minä olen nähnyt unta, olen nähnyt unta'.
Jer. 23:25
Toisto on tekstissä tarkoituksella. Se ei kuvaa yhtä ihmistä joka kertoo yhden unen, vaan ilmapiiriä jossa jokaisella on uni ja jokainen uni on merkki. Ongelma ei ollut harvinaisuus vaan runsaus. Unien ollessa riittävän monta joukosta löytyy aina se joka osuu ja osunut uni todistaa jälkikäteen koko käytännön oikeaksi.
Diagnoosi seuraa heti ja se osoittaa muualle kuin uneen.
Kuinka kauan? Mitä on mielessä noilla profeetoilla, jotka ennustavat valhetta, ennustavat oman sydämensä petosta?
Jer. 23:26
Petosta ei siis tuoda ulkopuolelta. Se on oman sydämen tuote ja juuri siksi sitä on niin vaikea havaita. Ulkoa tuleva valhe herättää epäluulon. Se joka nousee omasta sisimmästä, saapuu jo valmiiksi tuttuna eikä kohtaa vastustusta.
Yhtä lukua aiemmin sanotaan tarkemmin, mitä sydän tuottaa.
Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat…
Jer. 23:16
Tyhjä toive on tarkka sanapari. Ihminen ei etsi merkkejä satunnaisesti, vaan hän etsii niitä silloin kun on jo kallistunut johonkin suuntaan eikä uskalla sanoa sitä ääneen. Merkki, joka silloin löytyy, on lähes aina myönteinen. Se antaa luvan tehdä se mitä oli jo tekemässä.
Tässä on se kohta jossa kehä sulkeutuu. Kysyjä ja vastaaja ovat sama ihminen ja vastaus tuntuu ulkopuolelta tulleelta ainoastaan siksi, että se saapui yöllä tai sattumalta tai muodossa jota hän ei osannut ennakoida. Tuntemus ulkopuolisuudesta on kokemus eikä todiste.
Mittari, joka ei kysy näyttävyyttä
Ratkaisuksi annetaan lause, joka jää mieleen kuvana.
Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa; mutta se, jolla on minun sanani, puhukoon minun sanani uskollisesti. Mitä tekevät oljet jyvien seassa? sanoo Herra.
Jer. 23:28
Kuva on maatalouden arkea. Puinnin jälkeen lattialla on molempia, eikä olki ole väärennettyä viljaa. Se on aitoa kasvin ainetta, se kasvoi samalla pellolla ja se on peräisin samasta jyvästä. Sitä ei vain voi syödä.
Vertaus ei siis kiellä unia eikä väitä niitä valheellisiksi. Se kieltää sekoittamasta niitä siihen mikä ravitsee. Kysymys ei kuulu, onko uni todellinen, vaan mitä se on ravintoarvoltaan. Olkia saa olla ja ne kuuluvat asiaan. Ne eivät vain kelpaa leiväksi.
Jae, joka seuraa välittömästi, kertoo mihin ero perustuu.
Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa?
Jer. 23:29
Sana tunnistetaan siitä mitä se tekee. Tuli polttaa ja vasara murtaa, eikä kumpikaan jätä kohdettaan siihen tilaan jossa se oli. Uni, joka jättää kuulijan tyytyväiseksi omaan tilaansa, on tullut tunnistetuksi ennen kuin sen sisältöä on ehditty arvioida.
Toteutuminen ei ole todiste
Vanhin ohje asiasta menee vielä pidemmälle ja se on hämmentävä.
Jos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkun tunnusteon tai ihmeen,
ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme, josta hän puhui sinulle sanoen: 'Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia, joita te ette tunne, ja palvelkaamme niitä',
niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää…
5. Moos. 13:1–3
Ehto on kirjoitettu poikkeuksellisen huolellisesti. Merkki tapahtuu todellakin. Ennustus toteutuu, ihme nähdään eikä siinä ole vilppiä. Silti ohje on sama: älä kuuntele.
Tämä kaataa sen mittarin, jota ihminen luontaisesti käyttää kaikessa. Toimivuus ei todista lähdettä. Osunut uni ei ole todiste yhtään enempää kuin osumaton uni on todiste päinvastaisesta, sillä molemmat mittaavat vain tarkkuutta eivätkä suuntaa. Sama koskee jokaista menetelmää joka lupaa tietoa tavallisen tiedon ohi: se voi toimia ja olla silti väärässä siitä, kuka puhuu.
Ajatus on epämukava, koska se vie pois helpoimman perustelun. Ihminen joka on nähnyt jonkin toimivan, pitää sitä todistettuna eikä palaa asiaan enää. Teksti pyytää palaamaan.
Se nimeää myös tarkoituksen.
…sillä Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä, rakastatteko Herraa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne.
5. Moos. 13:3
Koettelu ei siis ole älyn koe. Sitä ei läpäistä olemalla tarkkanäköisempi kuin muut. Se on rakkauden koe ja sen läpäisee se joka on kiinnittynyt Antajaan eikä lahjaan.
Unet, jotka olivat aitoja
Samaan aikaan kirjoitus kertoo unista, joita ei kielletä lainkaan. Kaksi niistä on evankeliumeissa ja ne näyttävät miltä tuollainen uni käytännössä näytti.
Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi…
Matt. 1:20
Uni ei imartele Joosefia. Se käskee tehdä sen, mikä maksaa hänelle maineen ja tekee hänestä kylässä miehen joka otti takaisin raskaana olevan morsiamensa. Ohje kulkee vastavirtaan siihen nähden, mitä hän itse oli juuri päättämässä.
Toinen tapaus on vielä oudompi.
Mutta kun hän istui tuomarinistuimella, lähetti hänen vaimonsa hänelle sanan: "Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä".
Matt. 27:19
Unen saa roomalaisen maaherran vaimo, ihminen joka ei kuulu liittoon eikä ole pyytänyt mitään. Uni ei tuo hänelle lohtua vaan kärsimystä ja se velvoittaa häntä puuttumaan asiaan joka ei ole hänen. Varoitus menee perille eikä sitä toteuteta.
Kummassakaan ei ole sitä mitä nykyään odotetaan. Ei symbolien tulkintaa, ei henkilökohtaista rohkaisua eikä vahvistusta sille mitä ihminen jo halusi. Molemmissa on käsky, joka maksaa jotakin.
Tästä syntyy testi jonka kuka tahansa voi tehdä itselleen ilman erityistä vakaumusta. Mitä tämä minulta vaatii? Merkki joka ei vaadi mitään, vaan asettuu sopusointuun sen kanssa mitä olin jo aikeissa tehdä, on tullut todennäköisimmin sieltä mistä aikomuskin.
Kysymys on siis alusta asti ollut väärä. Uni ei ole tiedon lähde jonka aitous ratkaistaan, vaan kulkuneuvo jonka suunta ratkaisee. Sisältö kertoo mitä matkassa nähtiin. Suunta kertoo kuka lähetti.
Oljet ja jyvät tulevat samalta pellolta. Ero näkyy vasta pöydässä.
Lähteet
- Pyhä Raamattu, Kirkkoraamattu 1933/1938
- Jer. 23:16, 23:25–29, 5. Moos. 13:1–3, Matt. 1:20, Matt. 27:19