Päivän Jae

Kiitoslaulu sadon keskellä

Psalmi 67 on lyhyt laulu, joka alkaa Aaronin siunauksen kaiulla ja päättyy koko maan kutsuun ylistää Jumalaa. Sen keskellä on tämä yksi jae, joka kantaa konkreettisen todistuksen siitä, mitä Jumala on tehnyt: »Maa on satonsa antanut. Siunatkoon meitä Jumala, meidän Jumalamme.»

Jae sanoo kaksi asiaa peräkkäin. Ensimmäinen on havainto. Maa on antanut satonsa. Pellot ovat kantaneet, viini on puristettu, jyvät ovat varastoissa. Toinen on rukous. Siunatkoon meitä Jumala. Sato ei sammuta rukousta, vaan herättää sen uudelleen. Vanhurskas ei lopeta pyytämästä siksi, että on saanut. Hän pyytää sitä syvempää, mihin sato itsessään viittaa.

Sateen ja sadon Antaja

Israelille sato ei ollut itsestäänselvyys. Maa Kanaaninmaassa oli riippuvainen taivaan sateesta, ei suuresta joesta niin kuin Egyptissä. Jokainen vilja-aitta oli muistutus siitä, että Jumala oli pitänyt liittonsa. Hän oli luvannut tämän jo 3. Mooseksen kirjan 26:4 sanoin: »Annan minä teille sateen ajallansa, niin että maa antaa satonsa ja kedon puut kantavat hedelmänsä.»

Sama lupaus toistuu Jesajan kautta: »Niin hän antaa sateen sinun siemenellesi, jonka maahan kylvät, ja maan sadosta leivän, joka on oleva mehevä ja lihava.» (Jes. 30:23) Maa ei anna satoa siksi, että kylväjä on viisas, vaan siksi, että taivaan Herra avaa pilvensä ajallansa. Hoosea kuvaa tämän ketjun kauniisti: »Sinä päivänä minä kuulen, sanoo Herra, minä kuulen taivasta, ja se kuulee maata, ja maa kuulee jyviä, viiniä ja öljyä.» (Hoos. 2:21–22)

Ketju kulkee ylhäältä alas. Herra kuulee taivasta, taivas kuulee maata, maa kuulee jyviä. Mikään lenkki ei toimi itsekseen. Jokainen leipä, joka pöydälle päätyy, on kulkenut tämän kuulemisen läpi. Sato on aina kuultu rukous, vaikkemme sitä rukoukseksi tunnistaisi.

Siunaus on enemmän kuin sato

Sato on suuri lahja, se ei silti ole päämäärä. Psalmin laulaja katsoo täysiä aittoja, kääntää silmänsä Antajaan, sanoo: »Siunatkoon meitä Jumala, meidän Jumalamme.» Pyyntö siunauksesta sadon jälkeen kertoo, että lahjat eivät tyydytä sydäntä, jos itse Antaja jää tuntemattomaksi.

Psalmi 85 avaa saman näkymän kahdessa jakeessa. »Totisesti, hänen apunsa on lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät, ja niin meidän maassamme kunnia asuu.» (Ps. 85:9) Pelkkä sato ei tuo kunniaa maahan. Kunnia asuu siellä, missä Herraa pelätään. Sen jälkeen tulee jae: »Herra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa.» (Ps. 85:12) Sato seuraa Herran lähellä elämistä, ei toisin päin.

Sama Jumala, joka antaa pellolle sateen, on Hän, joka sanoi Moosekselle nimensä: »Herra, teidän isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.» (2. Moos. 3:15) Hän on liiton Jumala, joka sanoi Aabrahamille: »ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala.» (1. Moos. 17:7) Sadon takana ei ole tuntematon voima, vaan nimellä tunnettu Isä.

Suurempi sato sydämessä

Vanhassa liitossa sato oli ulkoinen merkki sisäisestä todellisuudesta. Uudessa liitossa sama Jumala lupaa Jeremian kautta: »Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä, ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.» (Jer. 31:33) Pelto on siirtynyt sydämen sisälle. Siellä kasvaa nyt se sato, jonka Herra haluaa kerätä.

Tämä ei kumoa pellolla kasvavaa viljaa, se täyttää sen merkityksen. Leipä pöydällä on edelleen Jumalan lahja, sen rinnalle on tullut suurempi lahja, Pyhä Henki, joka kirjoittaa Sanan sydämeen. Kun seurakunta ottaa vastaan päivän leivän, se ottaa vastaan kaksinkertaisen kiitollisuuden, ruumiille ja hengelle.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tunnista lahja kädessäsi. Tämän päivän leipä, vesi, katto, vaatteet, eivät kuuluu sinulle itsestäänselvästi. Ne ovat kuultuja rukouksia, vaikket muista pyytäneesi. Pysähdy hetkeksi pöydän ääressä, sano ääneen, että maa on antanut satonsa. Pelkkä tämä tunnistaminen muuttaa sydämen suuntaa.

Pyydä Antajaa, ei vain lahjoja. Psalmin laulaja ei tyytynyt aittojen täyttymiseen. Hän pyysi, että Jumala itse siunaisi häntä. Lahjat voivat tulla ja mennä, Antaja pysyy. Anna sydämesi etsiä Häntä, joka antaa, älä vain sitä, mitä Hän antaa.

Anna sadon kasvaa myös sisällä. Ulkoisen sadon rinnalla Herra haluaa nähdä sydämen sadon, lain kirjoitettuna sisimpään, Hengen hedelmän kypsymässä. Avaa sydämesi tämän aamun sateelle, Sanan ja Hengen sateelle, joka tekee sisäisen pellon eläväksi.

Herra, meidän Jumalamme, Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin Jumala, kiitos siitä, että olet antanut maan kantaa satonsa myös tänä vuonna. Kiitos jokaisesta leivänpalasta, jokaisesta huolenpidon merkistä. Siunaa meitä, älä vain käsiämme, vaan sydämiämme. Anna Sanasi kirjoittua sisimpäämme, että kantaisimme satoa myös sinun valtakuntaasi varten. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.