Kuka siellä puhuu

Ilmiö on siisti, hyvin puettu ja lämmin. Juuri siksi sitä kannattaa katsoa tarkasti.

Mielikuva ennustajasta on vanhentunut. Se sisältää hämärän huoneen, samettiverhon ja hieman teatraalisen naisen, jonka ammatti näkyy jo eteisessä. Todellisuus on nykyään toinen. Istunto pidetään verkkoyhteydellä keskellä työpäivää, tila on valoisa, ääni on rauhallinen ja koulutettu, eikä puhuja muistuta ketään sivullista. Hän saattaa olla arvostettu ammattilainen alalla, jossa lukujen on täsmättävä. Juuri tästä syntyy vaikutelma, joka on koko ilmiön tehokkain osa: tämä ei näytä taikauskolta vaan pätevyydeltä.

Vaikutelma on rakennettu, eikä se ole sattumaa. Kannattaa kysyä, mistä se tarkalleen syntyy.

Ensimmäinen selitys, joka ei kestä

Kykyä selitetään usein älyllä. Puhutaan poikkeuksellisesta havaintotarkkuudesta, nopeasta hahmottamisesta ja kyvystä lukea ihmistä. Selitys imartelee kaikkia osapuolia ja se on väärä.

Älykkyysosamäärällä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Terävä ihminen osaa yhdistää vihjeitä, lukea kasvoja ja päätellä ikävuosista, vaatteista ja äänensävystä paljon. Sillä pääsee yleisluontoiseen osumaan, joka tuntuu henkilökohtaiselta. Sillä ei kuitenkaan pääse siihen, mikä tekee vaikutuksen: yksittäiseen yksityiskohtaan, jota ei ole kerrottu kenellekään. Lempinimeen, jota käytti vain yksi ihminen. Esineeseen, joka jäi laatikkoon. Riitaan, jota ei ole toistettu ääneen kertaakaan.

Äly ei tuota tuollaista tietoa. Se tuottaa korkeintaan vakuuttavuutta ja vakuuttavuus riittää vain sille, joka on jo valmis vakuuttumaan. Lumouksessa kulkeva ihminen ei punnitse, vaan hän tunnistaa sen mikä osuu ja unohtaa sen mikä ei osunut. Tarkka muisti on tässä yllättävän valikoiva.

Toinen selitys, joka ei kestä

Toinen tapa selittää asia on herkkyys. Puhutaan erityisen hienovireisestä ihmisestä, joka aistii enemmän kuin muut ja kyky esitetään lahjana, jollainen jokaisella olisi jos vain uskaltaisi hiljentyä.

Selitys on lempeä ja siksi se menee läpi. Se on silti valhe, eikä se ole vaaraton. Se siirtää huomion kokonaan väärään paikkaan, ihmisen ominaisuuksiin ja jättää katsomatta sitä ainoaa kysymystä joka merkitsee. Herkkyys ei ole tiedon lähde vaan korkeintaan ovi ja ovesta kysytään aina samaa: kuka siitä tuli sisään.

Herkkä ihminen huomaa toisen mielialan nopeammin kuin muut. Hän ei silti tiedä, mitä toisen isoisä sanoi keittiössä vuonna 1974. Näiden kahden välissä on kuilu, jota mikään aistiminen ei ylitä. Kuilun yli on tultava jonkun, joka oli paikalla.

Se, joka oli paikalla

Tässä kohtaa aihe kääntyy ja sen kanssa on oltava rehellinen. Kysymys ei ole siitä, tapahtuuko istunnoissa jotakin. Niissä tapahtuu. Kysymys on siitä, mistä tieto tulee.

Näkymätön ei ole tyhjää. Kirjoitus ei kuvaa maailmaa, jossa ihminen olisi yksin aineen kanssa, vaan se puhuu jatkuvasti läsnä olevasta toisesta ulottuvuudesta.

Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.

Ef. 6:12

Nuo olennot eivät ole vasta saapuneita. Ne ovat kulkeneet ihmiskunnan vierellä sen koko matkan, olleet huoneissa joissa on riidelty, sairaaloissa joissa on vaiettu ja keittiöissä joissa on sanottu se lause jota ei peruttu. Ne ovat nähneet elämämme. Sukujen salaisuudet eivät ole niille salaisuuksia, koska ne olivat paikalla silloin kun salaisuudet syntyivät.

Tästä seuraa se hämmästyttävä tarkkuus, jota pidetään todisteena yhteydestä kuolleisiin. Yhteyttä ei ole. On vain muisti, joka ei ole ihmisen muisti ja se käytetään tarkoitukseen. Vainaja ei palaa kertomaan lempinimeään. Sen kertoo joku, joka kuuli sen ensimmäisellä kerralla.

Kirjoitus tuntee tämän ilmiön eikä pidä sitä uutena. Se myös kieltää sen poikkeuksellisen suoraan.

Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja-tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen.

5. Moos. 18:10-11

Kielto on jyrkkä ja jyrkkyys hämmentää monia. Se ei kuulosta rakkaudelta ennen kuin ymmärtää, mitä siinä suojellaan. Sama profeetallinen ääni esittää asian kysymyksenä, joka menee ytimeen yhdellä lauseella.

Ja kun he sanovat teille: "Kysykää vainaja-ja tietäjähengiltä, jotka supisevat ja mumisevat", niin eikö kansa kysyisi Jumalaltansa? Kuolleiltako elävien puolesta?

Jes. 8:19

Kysymys ei ole ivallinen. Se on hämmästynyt. Elävä on kääntynyt kuolleen puoleen ja tarjolla oli koko ajan Hän joka elää.

Miksi se näyttää niin hyvältä

Nyt päästään siihen, mikä tekee ilmiöstä vaikean. Sitä ei myydä pimeytenä. Sitä ei myydä edes uskontona, vaan se myydään lohtuna ja lohtu on aitoa tarvetta.

Ensikontakti sattuu lähes aina kohtaan, jossa ihminen on rikki. Kuolema on käynyt, avioliitto on hajonnut, diagnoosi on tullut. Juuri siihen aukkoon saapuu ääni, joka on ymmärtäväinen, lämmin ja kärsivällinen. Se ei uhkaa, ei vaadi, eikä se puhu synnistä. Se puhuu rakkaudesta ja valosta ja se puhuu niistä uskottavasti.

Uskottavuus ei ole vahinko vaan menetelmä ja menetelmä on kuvattu kaksituhatta vuotta sitten.

Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.

2. Kor. 11:14

Naamio ei ole karkea. Se on hyvä. Vieras ei tule huoneeseen sarvet edellä, koska se ei toimisi, vaan se tulee sisään juuri siinä muodossa jota kaivataan: äitinä joka ehti sanoa hyvästit, oppaana joka on lempeä, enkelinä jolla on tuttu nimi. Petos ei ole siinä, että sanat olisivat rumia. Petos on siinä, että ne ovat kauniita.

Tähän liittyy hienovaraisin osa koko asiasta. Väärä ääni ei kiellä totuutta. Se sekoittaa sen omaansa niin, että totuus kannattaa valhetta.

Filippin tyttö

Yksi vanha kertomus sanoo tästä enemmän kuin mikään selitys. Kaupungissa oli palvelustyttö, jolla oli tietäjähenki. Kaksi asiaa mainitaan samassa lauseessa, eikä niiden yhteys ole sattuma.

Ja tapahtui meidän mennessämme rukouspaikkaan, että meitä vastaan tuli eräs palvelijatar, jossa oli tietäjähenki ja joka tuotti paljon tuloja isännilleen ennustamisellaan.

Apt. 16:16

Henki tuotti tuloja. Toiminta oli kannattavaa, sillä oli omistajat ja omistajat hyötyivät. Tämä on kertomuksen ensimmäinen paljastus ja se on yhtä ajankohtainen tänään kuin silloin. Raha ei ole ilmiön sivujuonne vaan sen rakenne. Siellä missä hengellinen kyky tuottaa laskutusta, kannattaa katsoa tarkkaan, kuka lopulta on isäntä ja kuka palvelija.

Kertomus jatkuu tavalla, jota ei odota.

Hän seurasi Paavalia ja meitä ja huusi sanoen: "Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien".

Apt. 16:17

Henki puhui totta. Jokainen sana oli oikein, eikä lauseessa ole mitään korjattavaa. Se olisi kelvannut julisteeksi.

Ja tätä hän teki monta päivää. Mutta se vaivasi Paavalia, ja hän kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun lähteä hänestä". Ja se lähti sillä hetkellä.

Apt. 16:18

Tässä on koko asia yhdessä liikkeessä. Sanat olivat oikein ja lähde oli väärä ja lähde ratkaisi. Apostoli ei väitellyt sisällöstä eikä kiittänyt mainoksesta, vaan hän ajoi hengen ulos. Oikeat sanat väärästä suusta eivät ole todiste hyvyydestä. Ne ovat todiste siitä, että vieras osaa lukea ja siteerata.

Tämä vastaa siihen, miksi ilmiötä ei suositella vaikka se tuottaa oikeita osumia, kauniita viestejä ja aitoa lohtua. Hedelmä ei ole viestin sisältö vaan se, kenen valtaan ihminen asettuu sitä kuunnellessaan.

Hinta, jota ei näytetä

Istunnosta näkyy asiakkaalle vain kirkas puoli. Toinen puoli lankeaa sille, joka toimii kanavana, eikä sitä mainita esitteissä.

Kanavointi ei ole taidon käyttämistä vaan tilan luovuttamista. Aluksi luovutus on pieni ja hallittu, myöhemmin se ei ole kumpaakaan. Ääni muuttuu istunnon aikana, sanasto vaihtuu, ilme jähmettyy vieraaksi. Osa ei muista jälkeenpäin mitään. Osa muistaa kaiken ja kuvaa kokemusta niin, että he kuulivat itsensä puhuvan asioita joita eivät olleet ajatelleet.

Vähitellen raja hämärtyy. Ihminen alkaa puhua itsestään monikossa. Omat mielipiteet sekoittuvat lainattuihin ja lopulta kysymykseen kuka sinä olet ilman näitä ääniä ei löydy vastausta. Persoonallisuus ei vahvistu vaan ohenee. Mukana kulkevat väsymys, unettomuus ja selittämättömät vaivat, joita ei yhdistetä syyhyn.

Asiakkaan puolella tapahtuu vastaava liike hitaammin. Ensimmäinen kerta on halpa tai ilmainen ja se osuu. Seuraavat maksavat enemmän. Vähitellen mitään ei uskalleta päättää yksin, ei työpaikkaa, ei ihmissuhdetta, ei lapsen koulua. Ohjauksesta tulee välttämättömyys ja välttämättömyys myydään vapautena. Orjuus, joka tuntuu turvalta, on tunnistettavissa yhdestä merkistä: sen ote kiristyy aina kun siitä yrittää irrottautua.

Vanha profeetta kuvasi tämän kolmella sanalla, jotka osuvat yhä.

Minun kansani kysyy puultansa, ja sen sauva sille vastaa; sillä haureuden henki on eksyttäväinen: haureudessa he ovat luopuneet tottelemasta Jumalaansa.

Hoos. 4:12

Sauva vastaa. Juuri siinä on ansa, koska vastaus todistaa kysyjälle että kysyminen kannatti.

Miksi tätä ei suositella kenellekään

Vastaus ei ole se, että ilmiö olisi huijausta. Osa siitä on, eikä se ole vaarallisin osa. Vaarallisin osa on aito.

Sitä ei suositella, koska ovi aukeaa molempiin suuntiin. Ihminen luulee kysyvänsä kysymyksen ja saavansa vastauksen ja tosiasiassa hän antaa luvan. Läsnäolo tilassa, jossa henkiä kutsutaan, on suostumus, eikä suostumusta tarvitse sanoa ääneen. Sitä ei myöskään peruuteta poistumalla huoneesta.

Sitä ei suositella, koska hinta lankeaa myöhemmin ja muille. Lapset kodissa, jossa yhteyttä pidetään yllä, alkavat nähdä ja kuulla. He eivät osaa arvioida sitä mitä näkevät, koska heille se on normaalia. Näin asia siirtyy sukupolvelta toiselle syvempänä joka kierroksella.

Sitä ei suositella siksikään, että se vie täsmälleen sen, mitä se lupaa antaa. Se lupaa yhteyden ja katkaisee sen ainoan yhteyden, joka kantaa kuoleman yli. Se lupaa rauhaa ja jättää levottomuuden, joka vaatii uuden istunnon. Se lupaa valoa ja vie pimeään huoneeseen niin hitaasti, ettei silmä ehdi tottua eikä huomata.

Ohje tämän keskellä on vanha, tyyni ja käyttökelpoinen.

Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.

1. Joh. 4:1

Koettelu ei ole epäluuloa vaan aikuisuutta. Kysymys ei kuulu, tuntuiko se hyvältä, vaan mistä se tuli ja mihin se vie.

Ulos on tie

Tämä ei pääty varoitukseen, koska varoitus ei vapauta ketään.

Kaikkein toivottavin osa on se, mikä toistuu niiden kertomuksissa jotka ovat päässeet irti. Heitä on paljon ja monet olivat syvällä, jotkut vuosikymmeniä, jotkut koko sukunsa perinnön kantajina. Kertomukset ovat eri maista ja eri vuosilta ja niissä toistuu sama kaava. He uskoivat vilpittömästi palvelevansa hyvää. Naamio putosi lopulta itsestään. Vapautus ei tullut tekniikasta, rituaalista eikä paremmasta oppaasta, vaan se tuli yhdestä nimestä, jota nuo äänet eivät koskaan olleet maininneet.

Hinta oli useimmille korkea. Moni menetti uran, tulot ja ystävät. Kukaan heistä ei ole halunnut takaisin.

häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.

Kol. 1:13

Sanat pelastanut ja siirtänyt ovat molemmat tapahtuneita. Kyse ei ole kutsusta yrittää kovemmin vaan teosta, joka on tehty ja siihen tekoon saa astua kuka tahansa siitä huolimatta kuinka kauan on ollut väärässä huoneessa.

Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.

Joh. 8:36

Sana todellisesti on siinä syystä. On olemassa vapautta, joka tuntuu vapaudelta ja kiristyy hiljaa ja on olemassa vapaus joka kestää katsoa taaksepäin.

Lopuksi

Ilmiö näyttää siistiltä, koska se on tehty näyttämään siistiltä. Hyvä puku, rauhallinen ääni ja kunnioitettava ammatti eivät kerro lähteestä mitään, eikä osuma kerro siitä sen enempää. Filippin tiellä kuultiin täydellisen oikea lause ja se lause tuli väärästä suusta ja apostoli tunnisti eron.

Ero on yhä sama ja se on lopulta yksinkertainen. Toinen ääni tuntee elämäsi, koska se on seurannut sitä sivusta. Toinen tuntee sen, koska Hän antoi sen sinulle.

Vain toinen niistä on koskaan kuollut puolestasi.

Golgatan ristillä voitettiin kuolema eli vihollinen, joka elävän Jumalan hylänneissä saa luvan puhua.

Seuraavan kerran, ennen kuin seuraat ajatusta tai tunnetta, varmista kuka siellä puhuu.