Artikkelit
-
Herran paluu ei ole ihmiskunnan valintojen panttivanki
Moni kantaa hiljaista väsymystä siitä, että uskoo salaa pitävänsä maailman kohtaloa harteillaan. Aikojen määrä ei kuitenkaan lepää kenenkään suostumuksen varassa, vaan Isän vallassa. Artikkeli kulkee tästä levosta läpi Raamatun: valtakunta kasvaa kuin siemen nukkuvan kylväjän yli, jäännös kääntyy armon valinnan mukaan, ja pakanain täysi luku täyttyy Jumalan pitkämielisyytenä, ei ihmisten kiintiönä. Ihmisen osuus, uskollisuus ja kääntyminen, säilyy, mutta se ei ole panttivangin lunnaat vaan lapsen myöntyminen. Lopulta kuorman saa laskea: paluu ei ole meidän saavutuksemme eikä epäonnistumisemme vaan Hänen uskollisuuttaan, joka ei jää odottamaan lupaa.
-
Sortunut aita näyttää sortuneelta, mutta katkennut valvonta näyttää täsmälleen samalta kuin ehjä
Aita osaa yhden ainoan asian, se on tiellä. Kamera osaa kaiken muun paitsi sen. Tämä on kirjoitus siitä, mitä yhteiskunnalle tapahtuu, kun estäminen korvataan näkemisellä ilman että kummallekaan annetaan omaa nimeä, sekä siitä valvomisesta, joka maksaa valvojalleen unen.
-
Kolme sormenjälkeä
Kolme verbiä vanhassa tekstissä, varastaa, tappaa ja tuhota, eivät kuvaa yhtä tapahtumaa vaan tunnusmerkin, jonka oppii lukemaan aikakaudesta toiseen. Artikkeli seuraa tuota jälkeä koronan vuosista laajemmalle, menetyksiin joita ei saa takaisin ja vihaan, joka on aikakauden kypsin hedelmä ja saa kansan tekemään itselleen kaikki kolme yhtä aikaa. Se kieltää sormen osoittamisen ihmiseen, ei pehmeydestä vaan tarkkuudesta, ja erottaa väärennetyn ykseyden, joka yhdenmukaistaa, siitä elämästä, joka yhdistää säilyttäen. Lopulta susi hajottaa ja paimen kokoaa, ja koko varkaan ammatti sammuu yhteen käteen, josta ketään ei voi ryöstää.
-
Sireeni ehtii aina sen luo, joka putosi, eikä koskaan sen luo, joka on vajonnut vuosien ajan
Vahingolla on kaksi muotoa: toisella on hetki, toisella vain kesto. Koko auttamisen, syyttämisen ja huomion koneisto on rakennettu ensimmäisen varaan, minkä tähden hitaasti kertyvä jää vaille hälytystä, vaille tekijää ja lopulta vaille nimeä. Tämä on kirjoitus siitä ainoasta välineestä, joka näkee hitaan, sekä siitä armosta, joka ei tule kerran vaan joka aamu.
-
Julkinen salaisuus
Sana salaisuus tuo mieleen lukon, jonka takana on jotakin, ja avaimen, joka pitäisi ansaita. Raamatussa se tarkoittaa lähes päinvastaista: asiaa, jonka Jumala on pitänyt kätkössä aikakausien läpi ja sitten itse avannut. Artikkeli seuraa kolmea käännettä, kätkettyä Jumalassa, avattua Kristuksessa ja jälleen kätkettyä, nyt sydämeen. Matkalla selviää, miksi paljastus ei aukene älyn terävyyden vaan sydämen asennon mukaan, miksi oppinein mies joutui ensin sokeaksi ennen kuin näki, ja miksi verho ei koskaan ollut kohteen vaan silmän päällä. Lopussa lähde, jota moni tavoittelee kaukaa tasoja kiiveten, osoittautuu tulleen itse alas ja asettuneen asumaan sisälle.
-
Lepo, lahjaksi saatu.
Yksi lyhyt jae jakautuu kahtia: Jumala tarjoaa väsyneelle levon, ja kansa kieltäytyy kuulemasta. Sama tarjous ja sama kieltäytyminen toistuvat yhä, eivätkä ne asu vain vanhassa profeetankirjassa vaan ruumiissa, kulttuurissa ja sydämessä. Artikkeli seuraa kieltäytymistä kolmella tasolla: unesta, jonka ruumis vaatii ja jota ei anneta, kiireestä, joka on muuttunut kunniamerkiksi, ja ansaitsemisen ajatuksesta, joka on vieras ristin armolle. Viimein katse kääntyy kiveen, joka laskettiin aivan torjunnan viereen.
-
Kysymys, jota ei esitetty, ei jää tietämättömyydeksi vaan muuttuu vähitellen siksi, mitä kaikki tietävät
Tieto ei katoa siitä, että se salataan, vaan siitä, ettei kukaan kysy. Esittämättä jäänyt kysymys ei jätä aukkoa vaan täyttyy itsestään sillä, mitä oletamme, ja oletus alkaa kulkea tiedon nimellä. Tämä on kirjoitus siitä, kuka kysymyksen omistaa, miksi vastaus ei leviä silloinkaan kun se annetaan, sekä siitä ainoasta kysyjästä, joka kysyi tietäen jo vastauksen.
-
Sade, jolla on Isä
Somessa kiertää kuvia, jotka liittävät veden loppumisen tekoälyyn ja datakeskuksiin, ja niihin saa suhtautua kriittisesti ja pelotta. Kohun alla on silti jotakin, mitä ei ole keksitty: datakeskusten kasvava vedenkulutus, veden ja energian yhteen kietoutunut niukkuus ja kysymys, jota tekniikka ei ratkaise. Artikkeli seuraa tätä lankaa pinnan hälystä niukkuuden jakoon ja lopulta siihen, mitä ihminen ei tee: veteen, tuuleen ja sateeseen, jotka ovat annettuja eivät aikaansaatuja, ja vanhaan varoitukseen särkyvistä säiliöistä, jotka eivät vettä pidä.