Suomen lastensuojelu, järjestelmä, joka toimii juuri kuten on suunniteltu, mutta ei lasten etua ajatellen
Kun numeroiden pitäisi herättää, mutta eivät herätä
Vuonna 2023 lastensuojeluilmoitus tehtiin yli 110 000 lapsesta. Samana vuonna Suomessa syntyi 43 000 lasta.
Lue nämä luvut uudelleen.
Lastensuojelun kokonaiskustannukset ylittivät miljardin euron rajan vuonna 2022. Tästä summasta 74 prosenttia eli noin 990 miljoonaa euroa ohjautui sijaishuoltoon: laitoksiin ja perhekoteihin, joita hallitsevat ulkomaiset pääomasijoittajat. Ennaltaehkäisevään työhön jäi murto-osa.
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on lähes kolminkertaistunut 30 vuodessa. Vuonna 1990 sijoitettuja lapsia oli noin 6 000. Vuonna 2020 heitä oli jo 16 500.
Herää kysymys: onko Suomessa kolme kertaa enemmän huonoja vanhempia kuin ennen? Vai onko järjestelmä rakennettu tuottamaan "asiakkaita"?
Vastaus kysymykseen on valitettavasti ilmiselvä: Suomen lastensuojelujärjestelmä on rakennettu väärin. Se palkitsee sijoittamisesta, ei ennaltaehkäisystä. Se siirtää julkiset varat ulkomaisille sijoittajille. Se antaa psykiatrian monopolin suurille ketjuille. Se kohtelee lapsia rahavirran lähteinä, ei suojelun kohteina.
Järjestelmä ei ole rikki. Se toimii juuri kuten se on rakennettu toimimaan.
Se vain ei ole rakennettu lasten etua huomioiden, vaan pääomasijoittajien.
Osa I: Rahavirrat ja omistusrakenteet
Kuka omistaa Suomen lastensuojelun?
Suomen lastensuojelumarkkinat ovat keskittyneet kolmelle suurelle toimijalle:
| Toimija | Omistaja | Pääkonttorin maa |
|---|---|---|
| Familar | Mehiläinen / CVC Capital Partners | Luxemburg |
| Arjessa | Humana / Impilo | Ruotsi |
| Validia | Ambea (Tukholman pörssi) | Ruotsi |
Nämä kolme konsernia hallitsevat noin kolmannesta Suomen lastensuojelulaitosten lukumäärästä, mutta lukumäärä on harhaanjohtava mittari. Todellinen markkinaosuus on huomattavasti suurempi, koska nämä ketjut ovat ostaneet erikoisyksiköt ja rakentaneet psykiatrisen erityisosaamisen monopolin.
Erityistason vuorokausihinta on 500–1000 euroa. Perustason hinta on 300–400 euroa. Kun julkinen psykiatria ei pysty vastaamaan tarpeeseen, hyvinvointialueet joutuvat ostamaan kalliita erityispalveluja yksityisiltä ketjuilta.
Minne raha virtaa?
Raha tulee 100-prosenttisesti julkisista varoista. Ketju on seuraava:
Veronmaksaja maksaa valtionbudjettiin. Valtionbudjetti rahoittaa hyvinvointialueen. Hyvinvointialue tekee ostopalvelusopimuksen. Familar Oy, Validia Oy tai Arjessa Oy tuottaa palvelun. Voitto siirtyy konserniavustuksena tai osinkoina ulkomaisille omistajille Luxemburgiin tai Ruotsiin.
Konserniavustus on laillinen verosuunnittelun työkalu. Suomalainen tytäryhtiö tekee voittoa julkisilla varoilla, siirtää voiton konserniavustuksena emoyhtiölleen ja saa verovähennyksen. Raha siirtyy ylöspäin konserniketjussa kohti ulkomaisia omistajia.
Tämä on täysin laillista. Se ei ole moraalisesti oikein.
Validia: Uusin esimerkki
Validia on Suomen vanhin vammaispalveluyritys, joka on toiminut yli 70 vuotta. Sen tausta on Invalidiliitto-konsernissa. Keväällä 2025 Validia siirtyi osaksi ruotsalaista Ambea-konsernia, joka on listattu Tukholman pörssiin.
Lokakuussa 2025 Validia osti Attendon koko lastensuojelu- ja perhepalveluiden liiketoiminnan Suomessa. Kauppaan sisältyi viisi lastensuojeluyksikköä, 35 asiakaspaikkaa laitoksissa, noin 150 lasta sijaisperheissä ja noin 50 työntekijää.
Vaikka Validia markkinoi itseään "yhteiskunnallisena yrityksenä", se on nyt osa pörssinoteerattua ruotsalaista konsernia, joka raportoi sijoittajille kvartaalituloksista.
Attendon vetäytyminen lastensuojelusta tarkoittaa, että markkinat ovat entistä keskittyneemmät.
Osa II: Suppilo, miten ilmoituksesta tulee sijoitus
Kynnyksen madaltaminen
Vuoden 2007 lastensuojelulain uudistuksen jälkeen ilmoitusten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti:
| Vuosi | Ilmoitusten kohteena olevia lapsia |
|---|---|
| 2010 | noin 60 000 |
| 2020 | noin 87 000 |
| 2023 | noin 110 000 |
| 2024 | noin 115 000 |
Tämä kasvu tapahtui samaan aikaan, kun syntyvyys romahti.
Matka ilmoituksesta sijoitukseen
Prosessi toimii kuin legendaarinen myyntisuppilo: Lastensuojeluilmoitus tehdään 115 000 lapsesta. Palvelutarpeen arviointiin päätyy noin 40 000. Avohuollon asiakkuuteen noin 35 000. Sijaishuoltoon noin 17 000 lasta vuosittain. Näistä valtaosa päätyy yksityisiin laitoksiin, joihin kohdistuu 74 prosenttia kustannuksista. Voitot siirtyvät edelleen ulkomaisille pääomasijoittajille.
Joka vaiheessa karsitaan, mutta rahallinen kannustin ohjaa sijoittamiseen, ei ennaltaehkäisyyn.
Anonyymi ilmoitus: ase ilman vastuuta
Yksityishenkilö voi tehdä lastensuojeluilmoituksen nimettömänä. Tämä on luonut välineen, jota käytetään huoltokiusaamiseen erotilanteissa, naapuririitojen kostotoimena ja henkilökohtaisten kaunojen välineenä.
Turun yliopiston pro gradu -tutkielma (Vesterinen 2021) osoitti, että lastensuojeluilmoituksia käytetään systemaattisesti huoltokiusaamisen välineenä. Sosiaalihuolto ei voi itse määritellä, onko ilmoitus aiheellinen. Jokainen on tutkittava.
Tilastoja perusteettomista ilmoituksista ei kerätä. Tämä ei ole sattumaa.
Osa III: Psykiatrian monopoliasema
Miksi tämä on keskeinen ongelma?
Lastensuojelun sijaishuollossa on valtava tarve psykiatriselle osaamiselle. Jopa 50 prosenttia sijoitetuista lapsista on diagnosoitu psykiatrinen tai neurokehityksellinen häiriö. 62 prosenttia sijoitetuista lapsista on todettu neuropsykiatrinen häiriö kuten ADHD, autismi tai Tourette. Joka toinen 13–17-vuotias sijoitettu nuori on nuorisopsykiatrian asiakas.
Julkisen psykiatrian vajaus
HUSin nuorisopsykiatrian linjajohtaja Elina Santin mukaan sijoitetuille lapsille pääsy psykiatriseen hoitoon on erityisen vaikeaa. Julkisen psykiatrian jonot ovat pitkät. Sijoitettujen lasten tarpeet ovat erilaisia kuin muiden nuorten. Sosiaalityöntekijällä ei ole koulutusta tehdä lähetettä psykiatriseen hoitoon.
Santin sanoin: "Kukaan ei aja näiden lasten ja nuorten asiaa."
Miten suuret ketjut hyötyvät?
Koska julkinen psykiatria ei pysty vastaamaan tarpeeseen, suuret lastensuojeluketjut ovat rakentaneet oman "erityisosaamisen".
Familar markkinoi "psykiatrista osaamista arjen menetelmissä" ja "vahvaa lasten-, nuoriso- ja neuropsykiatrian osaamista". Validia tarjoaa "neuropsykiatrista valmennusta ja psykiatrista hoitotyötä". Arjessa mainostaa "erityisosaamista psykiatrisesti ja neuropsykiatrisesti oireilevien nuorten kanssa".
Monopolirakenteen logiikka
Julkisen psykiatrian ruuhka luo kysyntää. Erityistason vuorokausihinta on korkea. Hyvinvointialueet joutuvat ostamaan kalliita erityispalveluja. Suuret ketjut ovat ainoita tarjoajia. Pienet toimijat eivät pysty rakentamaan tätä osaamista.
Sama taho arvioi hoidon tarpeen ja tuottaa hoidon. Tämä on portinvartijuutta puhtaimmillaan.
Kehä sulkeutuu
Järjestelmä toimii seuraavasti: Lapsi oireilee, mutta julkinen psykiatria ei ehdi tutkia. Sosiaalitoimi sijoittaa, koska tarvitaan "erityisosaamista". Ainoa vaihtoehto on kallis yksityinen erityisyksikkö. Yksikkö diagnosoi ja hoitaa, kassavirta jatkuu. Lapsi ei parane tai paranee hitaasti, sijoitus jatkuu.
Lastensuojelun Keskusliiton mukaan: "Mielenterveyspalveluiden puute on johtanut lastensuojelun asiakkuuteen ja sijoitukseen."
Osa IV: EIT-tuomiot, totuus jota ei kuulla
Suomen poikkeuksellinen asema
Suomi sai vuosien 1994–2008 välillä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta 74 langettavaa päätöstä. Tämä on enemmän kuin kaikki muut Pohjoismaat yhteensä.
Merkittävä osa tuomioista koskee 8 artiklan loukkausta: oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta.
Tuomiot, jotka eivät muuta mitään
Tapaus K. ja T. vastaan Suomi (2001) on malliesimerkki. EIT:n suuri jaosto totesi Suomen loukanneen ihmisoikeussopimusta. Tuomio koski vastasyntyneen kiireellistä huostaanottoa. Suomi tuomittiin riittämättömistä toimista perheen yhdistämiseksi.
Mitä tapahtui tuomion jälkeen? Käytännössä ei mitään. Suomi maksoi korvaukset, mutta järjestelmä jatkoi ennallaan. Miksi? On edullisempaa maksaa korvaukset, kuin alkaa muuttamaan järjestelmä, joka lakaisee ongelmat (lapset) yksityisiin laitoiksiin, jotka valvovat käytännössä itse itseään.
Avoimet tapaukset
Tällä hetkellä Suomea koskevia EIT:n tuomioita on avoinna 19 kappaletta, joista 10 on "johtavia tapauksia" eli tapauksia, jotka edellyttävät rakenteellisia muutoksia.
Ihmisoikeuskeskus on ilmaissut huolensa siitä, että tuomioiden täytäntöönpanossa on viiveitä. Ulkoministeriöltä on kysytty useaan kertaan, miksi täytäntöönpano ei etene.
Vastauksia ei ole saatu.
Osa V: Vaikuttavuuden puute
Tulokset puhuvat
Sijaishuollon tulokset ovat karut: Alle puolet kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista suorittaa toisen asteen tutkinnon. Teini-ikäisinä sijoitetut työllistyvät ja kouluttautuvat ikätovereitaan heikommin. Sijoitetut tulevat varhemmin vanhemmiksi ja tarvitsevat enemmän tukea aikuisina.
Kustannukset jokaisesta ikäluokasta, jossa sijoitettuja ei saada koulutuksen piiriin, ovat arvioiden mukaan 2–4 miljardia euroa.
Kustannusvertailu
Lastensuojelun Keskusliiton selvitys osoittaa dramaattisen eron: "4,5 kuukautta erityistason lastensuojelulaitoksessa vastaa kustannuksiltaan suhdeperustaista varhaista tukea jopa 12 vuodeksi (noin 82 000 euroa)."
Yhden lapsen laitossijoitus maksaa 300–1000 euroa päivässä eli jopa 365 000 euroa vuodessa. Keskimääräinen sijoitus kestää kuusi vuotta.
Samalla rahalla voitaisiin tukea perhettä intensiivisesti 12 vuotta.
Eräässä tapauskuvauksessa kokonaiskustannuksiksi muodostui 760 000 euroa. Mikäli lapsi olisi saanut ajoissa tukea, kustannukset olisivat olleet noin 264 000 euroa eli kolmasosa.
Kenen etu?
Kuntaliiton asiantuntijat ovat todenneet: "Huostaanotosta ja sijaishuollosta on tullut ikään kuin ensisijainen palvelu tietyissä tilanteissa, vaikka ne on säädetty yhteiskunnan viimesijaisiksi palveluiksi."
Tämä on käänteinen logiikka. Viimesijainen on muuttunut ensisijaiseksi, koska siinä liikkuu enemmän rahaa. Lobbarit varmistavat status quon säilymisen.
Osa VI: Miksi ennaltaehkäisyyn ei panosteta?
Miten 1,33 miljardia jakautuu?
Sijaishuoltoon eli laitoksiin ja perhehoitoon menee 74 prosenttia eli noin 985 miljoonaa euroa. Avohuoltoon eli perhetyöhön ja kotiin tuotavaan tukeen menee noin 21 prosenttia eli noin 280 miljoonaa euroa. Jälkihuoltoon menee noin 5 prosenttia eli noin 65 miljoonaa euroa.
Rakenteelliset kannustimet
Yksityinen sijaishuolto tuottaa voittoa, joten järjestelmä ohjaa lisäämään sijoituksia. Ilmoitusten matala kynnys tuottaa lisää "asiakkaita". Avohuolto ei tuota voittoa, joten sitä ei kehitetä.
Ei tarvita salaliittoa: Riittää, kun tunnistaa rakenteelliset kannustimet ja päättävien tahojen kytkökset.
Inhimilliset heikkoudet
Valta-aseman säilyttäminen. Rahavirtojen jatkuvuuden turvaaminen. Totuudesta hiljentyminen. Huonojen päätösten suojaaminen.
Näistä syntyy järjestelmä, jossa EIT-tuomioista ei opita, tilastoja ei kerätä siitä mitä ei haluta nähdä ja kritiikki vaiennetaan "lapsen edun" nimissä.
Johtopäätökset
Mitä tiedämme varmasti?
Rahavirrat ohjautuvat ulkomaille. Pääomasijoittajat omistavat merkittävän osan sijaishuollosta. Ennaltaehkäisyyn ei panosteta, koska 74 prosenttia rahoista menee sijaishuoltoon. EIT-tuomioita on poikkeuksellisen paljon, eikä niistä opita. Vaikuttavuus on heikko, sillä sijoitetut pärjäävät huonommin. Tilastoinnissa on aukkoja, koska perusteettomia ilmoituksia ei seurata.
Järjestelmä on rakennettu väärin
Lastensuojelun nykyrakenne palkitsee sijoittamisesta, ei ennaltaehkäisystä. Se siirtää julkiset varat ulkomaisille sijoittajille. Se ei valvo laatua tai tuloksia. Se antaa psykiatrian monopolin suurille ketjuille. Se kohtelee lapsia rahavirran lähteinä, ei suojelun kohteina.
Mitä pitäisi tapahtua?
Rahojen valuminen ulkomaille pitäisi estää voitonjakokiellolla tai -rajoituksella julkisilla varoilla toimiville. Ennaltaehkäisyyn pitäisi tehdä sitova investointi perhetyöhön. Psykiatrian monopoli pitäisi murtaa julkisen psykiatrian resurssoinnilla sijoitetuille. Valvontaan pitäisi perustaa itsenäinen valvontaviranomainen. Lobbauksen vääristävä vaikutus pitäisi torjua avoimuusrekisterillä ja eturistiriitojen kartoituksella.
Kriittiset kysymykset
Miksi perusteettomien ilmoitusten määrää ei tilastoida? Miksi EIT-tuomioiden täytäntöönpano viivästyy vuodesta toiseen? Miksi ennaltaehkäisyyn ei investoida, vaikka se on halvempaa ja tehokkaampaa? Miksi ulkomaiset pääomasijoittajat saavat tehdä voittoa suomalaisten lasten hädällä?
Näitä vastauksia ei ole annettu. Eikä niitä ole edes kysytty.
Lopuksi
Kun lastensuojelu on muutettu sijoitusinstrumentiksi, lapsen etu on jo hylätty.
Järjestelmä, jossa lapsen hätä tuottaa voittoa ulkomaiselle sijoittajalle, ei ole rakennettu suojelemaan lapsia. Se on rakennettu tuottamaan rahaa.
Järjestelmän ongelma ei ole tekninen. Se on moraalinen: Kun lapsi muuttuu tuotteeksi ja perhe esteeksi liiketoiminnalle, ollaan kaukana siitä, mitä lastensuojelun pitäisi olla.
Tämä jatkuu niin kauan kuin riittävän moni paatunein sydämin valitsee vaieta.
"Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri." (1. Tim. 6:10, KR 1933/38)
"Ja koska laittomuus pääsee valtaan, niin useimpien rakkaus kylmenee." (Matt. 24:12, KR 1933/38)
Lähteet
Tilastot ja kustannukset
THL: Lastensuojelu 2023, tilastoraportti 19/2024
Lastensuojelun Keskusliitto: Miten lasten suojelun kustannukset kertyvät? (2025)
Kuusikko-työryhmä: Kuuden suurimman kaupungin lastensuojelun palvelut ja kustannukset (2021)
Yritysrakenteet ja omistajuus
Yle: Hoivabisneksestä tutut terveysjätit vuolevat miljoonia huostaanotetuilla lapsilla (2019)
Validia Oy: Lehdistötiedote yrityskaupasta (27.10.2025)
Ambea AB: Vuosikertomus ja pörssitiedotteet
Familar Oy, Arjessa Oy, Attendo Oy: Tilinpäätöstiedot (Kauppalehti, Proff.fi)
Tilisanomat: Konserniavustus verotuksessa ja yhtiöoikeudessa (2024)
Psykiatria ja erityispalvelut
HUS: Lasten ja nuorten mielenterveys ei tunne rajoja (2025)
EIT-tuomiot
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin: Suomea koskevat tuomiot
Ihmisoikeuskeskus: Raportit tuomioiden täytäntöönpanosta
Akateemiset tutkimukset
Vesterinen (2021): Pro gradu -tutkielma lastensuojeluilmoitusten väärinkäytöstä, Turun yliopisto
Tämä artikkeli perustuu julkisiin tilastoihin (THL, Sotkanet), Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin, akateemisiin tutkimuksiin ja journalistisiin selvityksiin.