Kun narratiivi ja faktat eivät kohtaa: Analyysi Supon väitteistä tutkimusnäytön valossa
Vakava väite, kyseenalainen perusta
Suojelupoliisin erikoistutkija Anna Santaholma totesi 13.12.2025 YLE:n ja STT:n julkaisemassa artikkelissa:
"Näiden koulujen taustalla on usein fundamentalistista ja äärikonservatiivista ajattelua. Esimerkiksi äärioikeistolaiset ja ääri-islamin kannattajat suosivat näistä syistä kotiopetusta."
Supon mukaan ilman perusopetuslupaa toimivat yksityiskoulut voivat pitkällä aikavälillä olla "jopa kansallinen turvallisuusriski."
Nämä ovat vakavia väitteitä. Ne yhdistävät kotiopetuksen, laillisen ja monissa maissa perusoikeutena turvatun kasvatusmuodon, ääriliikkeisiin ja kansalliseen turvallisuusuhkaan. Väitteet esitettiin Suomen suurimmassa mediassa ilman kriittistä tarkastelua.
Samoihin aikoihin sisäministeriö ilmoitti siirtävänsä Suojelupoliisin suoraan kansliapäällikön alaisuuteen vuoden 2026 alusta. Perusteluna oli "Suomen heikentynyt turvallisuusympäristö" ja tarve varmistaa, että "suojelupoliisin ohjaus toteutuu jatkossakin laadukkaasti."
Herää kysymys: voiko yksi syy turvallisuusympäristön heikkenemiseen olla itse Suojelupoliisissa? Ainakin kotikoulut demonisoiva artikkeli antaa tästä osuvasti viitteitä.
Turvallisuusviranomaisen julkaistessa valtamediassa väitteitä, joille ei löydy minkäänlaista konkreettista tutkimusnäyttöä ja jotka kansainvälinen tutkimus suorastaan kumoaa, on syytä kysyä: onko kyseessä tiedusteluanalyysi vai mielipidekirjoitus Pravdan tyyliin?
Propagandatoimiston ja suojelupoliisin ero on se, että jälkimmäinen perustaa julkiset kannanottonsa tosiasioihin. Jos Supo haluaa säilyttää uskottavuutensa rippeet, sen kannattaisi tutustua tutkimusnäyttöön ennen kuin se leimaa marginaalisen, tutkitusti hyvin menestyvän kasvatusmuodon "kansalliseksi turvallisuusriskiksi."
Suomen kansa sekä erityisesti lapset ansaitsevat turvallisuusviranomaisen, joka suojelee heitä todellisilta uhilta, ei viranomaista, joka luo uhkakuvia poliittisista syistä.
Tämä analyysi tarkastelee Supon väitteitä vertaisarvioidun kansainvälisen tutkimusnäytön valossa. Kysymme:
- Mitä tutkimus sanoo kotiopetuksen tuloksista?
- Onko näyttöä kotiopetuksen ja radikalisoitumisen yhteydestä?
- Missä lasten kaltoinkohtelu todella tapahtuu?
- Parantaako tiukempi sääntely lasten turvallisuutta?
- Miksi Supon väitteet ja tutkimusnäyttö eivät kohtaa?
Osa I: Mitä tutkimus todella sanoo kotiopetuksesta?
1. Akateemiset tulokset
Aloitetaan faktoista. Kansainvälinen vertaisarvioitu tutkimusnäyttö kotiopetuksen akateemisista tuloksista on johdonmukainen:
| Mittari | Kotiopetuksen tulos |
|---|---|
| Standardoidut testit | 65.–80. prosenttipiste (keskiarvo 50.) |
| SAT-pisteet (USA) | 1190 (kansallinen keskiarvo 1060) |
| Yliopistosta valmistuminen | 67 % |
National Home Education Research Instituten (NHERI) systemaattinen katsaus osoittaa, että 78 prosenttia vertaisarvioiduista tutkimuksista raportoi kotiopetuksessa olevien lasten suoriutuvan tilastollisesti merkitsevästi paremmin akateemisesti kuin institutionaalisissa kouluissa olevat (Ray, 2017).
2. Sosiaaliset ja psykologiset tulokset
Sosialisaatiohuoli on yleisin perustelu kotiopetuksen sääntelylle. Väitetään, että lapset tarvitsevat koulun tarjoamaa vertaisryhmää kehittyäkseen sosiaalisesti.
Mitä tutkimus sanoo?
NHERI:n analyysi 45 vertaisarvioidusta tutkimuksesta sosiaalisen, emotionaalisen ja psykologisen kehityksen alueella:
| Tutkimusten osuus | Tulos |
|---|---|
| 87 % | Kotiopetuksessa olevat suoriutuvat paremmin tai yhtä hyvin |
| 13 % | Ristiriitaisia tai negatiivisia tuloksia |
Professori Richard Medlin (Stetson University) totesi laajassa katsauksessaan:
"Alarmistinen näkemys kotiopetuksesta ei saa tukea empiirisestä tutkimuksesta."
3. Harvardin pitkittäistutkimus (2021)
Harvard T.H. Chan School of Public Health julkaisi vuonna 2021 laajan tutkimuksen, joka seurasi yli 12 000 nuoren kehitystä vuosina 1999–2010. Tutkimus julkaistiin vertaisarvioidussa PLOS ONE -lehdessä.
Keskeiset löydökset kotiopetetuista verrattuna julkisen koulun oppilaisiin:
| Mittari | Ero |
|---|---|
| Vapaaehtoistyö aikuisena | 33 % todennäköisemmin aktiivisia |
| Anteeksiantavuus | 31 % korkeampi taso |
| Merkityksellisyyden tunne | Merkitsevästi korkeampi |
| Marihuanan käyttö | Matalampi riski |
| Riskikäyttäytyminen | Vähemmän |
Tutkijat totesivat: "Kotiopetetut lapset kehittyvät yleensä sopeutuneiksi, vastuullisiksi ja sosiaalisesti sitoutuneiksi nuoriksi aikuisiksi."
4. Monimuotoisempi sosiaalinen verkosto
Yksi keskeisimmistä havainnoista, joka sivuutetaan julkisessa keskustelussa:
Kotiopetuksessa olevat lapset ovat tyypillisesti tekemisissä laajemman ja monimuotoisemman sosiaalisen verkoston kanssa kuin julkisen koulun oppilaat.
Julkisen koulun oppilaat viettävät suurimman osan ajastaan lasten kanssa, jotka ovat syntyneet 12 kuukauden sisällä heistä. Kotiopetuksessa olevat lapset sen sijaan ovat säännöllisesti vuorovaikutuksessa eri-ikäisten kanssa: sisarusten, vanhempien, aikuisten tuttavien sekä nuorempien ja vanhempien lasten kanssa harrastuksissa ja yhteisössä.
NHERI:n tutkimusten mukaan kotiopetuksessa olevat lapset osallistuvat keskimäärin 15,5 aktiviteettiin kuukaudessa, jotka eivät liity seurakuntaan. Näitä ovat partio, urheiluseurat, vapaaehtoistyö ja yhteisötapahtumat.
Julkisen koulun sosiaalinen malli, jossa lapset viettävät 6–8 tuntia päivässä lähes yksinomaan samanikäisten seurassa, on historiallisesti poikkeuksellinen. Se ei vastaa todellisen elämän sosiaalisia rakenteita työpaikoilla, perheissä tai yhteisöissä.
Osa II: Radikalisoituminen ja kotiopetus, onko näyttöä?
Supon väite
Supon erikoistutkija väittää, että kotiopetuskoulujen taustalla on "usein fundamentalistista ja äärikonservatiivista ajattelua" ja että "äärioikeistolaiset ja ääri-islamin kannattajat suosivat kotiopetusta."
Tieteellinen todellisuus
Kriittinen havainto: Ei ole olemassa vertaisarvioitua tutkimusta, joka osoittaisi tilastollisen yhteyden kotiopetuksen ja radikalisoitumisen välillä.
Laaja kirjallisuushaku radikalisoitumistutkimuksesta, mukaan lukien NIJ:n (National Institute of Justice), NATOn VERE-tietokannan ja eurooppalaisten tutkimuslaitosten aineistot, ei tuota tuloksia, jotka yhdistäisivät kotiopetuksen radikalisoitumiseen.
Radikalisoitumistutkimus keskittyy:
- Syrjäytymisen ja marginalisoitumisen kokemuksiin
- Traumataustaan ja kaltoinkohteluun
- Online-radikalisoitumiseen sosiaalisen median ja suljettujen foorumien kautta
- Autoritaariseen kasvatustyyliin, joka ei ole sidottu koulumuotoon
- Vankilaradikalisoitumiseen
Frontiers in Psychology -lehdessä julkaistu tutkimus (2022) toteaa, että kouluympäristö voi olla sekä riski- että suojatekijä radikalisoitumiselle. Mikään tutkimus ei osoita kotiopetusta erityiseksi riskitekijäksi.
Kriittiset kysymykset Supolle
- Mihin tilastotietoon tai tutkimukseen väite perustuu?
- Kuinka monta dokumentoitua tapausta Suomessa on?
- Mikä on radikalisoituneiden osuus kotiopetusperheistä?
- Onko kyse kotiopetuksesta vai luvattomista yksityiskouluista?
Näitä vastauksia YLE:n artikkeli ei tarjoa. Eikä Supo.
Osa III: Lasten turvallisuus, missä kaltoinkohtelu todella tapahtuu?
Turvallisuusargumentti on vakavin perustelu kotiopetuksen sääntelylle. Väitetään, että kotiopetus mahdollistaa hyväksikäytön piilottamisen, koska lapset eivät ole päivittäin tekemisissä ilmoitusvelvollisten aikuisten kanssa.
Kansallisesti edustava tutkimus (Ray & Shakeel, 2022)
Journal of School Choice -lehdessä julkaistu tutkimus 1 253 aikuiselta, jotka olivat olleet joko kotiopetuksessa tai tavallisessa koulussa:
"Ristikkäislöydökset osoittavat, että koulusektori ei ole merkittävä tekijä sen jälkeen kun demografisten tekijöiden rooli on huomioitu lasten kaltoinkohtelussa."
Kriittinen havainto: Kotiopetuksessa olevien lasten kaltoinkohtelu- ja laiminlyöntitapaukset ovat tilastollisesti merkitseviä vain yhteisössä tai kouluympäristössä, eivät kotona perheen parissa.
Kuolemantapaustutkimus (Williams, 2017)
Kymmenen vuoden aineistoon perustuva tutkimus:
"Laillisesti kotiopetetut oppilaat ovat 40 prosenttia vähemmän todennäköisesti kuolemaan lasten kaltoinkohtelun tai laiminlyönnin seurauksena kuin keskimääräinen oppilas kansallisesti."
Julkisen koulun turvallisuus: vaiettu todellisuus
Tämä on tutkimusnäyttöä, jota harvoin tuodaan esiin julkisessa keskustelussa.
Professori Charol Shakeshaft (Virginia Commonwealth University) tutki kouluhenkilökunnan harjoittamaa seksuaalista väärinkäyttöä:
| Tilasto | Lähde |
|---|---|
| 9,6 prosenttia oppilaista (luokat 8–11) raportoi henkilökunnan seksuaalisesta väärinkäytöstä | Shakeshaft, 2021 |
| Arviolta 5,6 miljoonaa oppilasta kokee henkilökunnan seksuaalista väärinkäyttöä K-12 aikana | Shakeshaft, 2021 |
| 19 prosenttia yläkoulu- ja lukio-opiskelijoista raportoi kiusaamisesta | CDC |
U.S. Department of Education -raportti (2004) totesi:
"Yli 4,5 miljoonaa oppilasta (10 prosenttia) kokee seksuaalista väärinkäyttöä koulun työntekijän taholta jossain vaiheessa päiväkodista 12. luokkaan."
Shakeshaft totesi myös:
"Seksuaalinen hyväksikäyttö julkisissa kouluissa on todennäköisesti yli 100 kertaa suurempaa kuin pappien tekemä hyväksikäyttö."
Tuoreemmat tutkimukset vahvistavat tilanteen:
| Vuosi | Tutkimus | Löydös |
|---|---|---|
| 2022 | Jeglic et al. | 11,7 prosenttia oppilaista raportoi |
| 2023 | Grant et al. | 17,4 prosenttia oppilaista kokenut |
| 2010 | GAO | Yhdellä opettajatekijällä keskimäärin 73 uhria |
Government Accountability Office (2010) dokumentoi niin sanotun "pass the trash" -ilmiön: koulut sallivat tai jopa rohkaisevat seksuaaliseen väärinkäyttöön syyllistyneitä työntekijöitä eroamaan, usein tarjoten hyviä suosituksia ja salassapitosopimuksia.
Osa IV: Sääntelyn vaikutus, parantaako valvonta tuloksia?
Euroopassa kotiopetuksen sääntely vaihtelee merkittävästi:
| Sääntelytaso | Esimerkkimaat |
|---|---|
| Sallittu, vähän sääntelyä | Iso-Britannia, Irlanti |
| Sallittu, kohtalainen sääntely | Ranska, Itävalta, Tanska, Suomi |
| Sallittu, tiukka sääntely | Belgia, Italia |
| Käytännössä kielletty | Saksa, Ruotsi, Alankomaat |
Sääntelyn ja tulosten yhteys
NHERI on tutkinut sääntelyasteen ja oppimistulosten yhteyttä:
Löydös: Valtion kontrollin ja sääntelyasteen sekä kotiopetettujen akateemisten tulosten välillä ei ole yhteyttä.
Tiukasti säännellyissä ja vapaasti toimivissa osavaltioissa tulokset ovat samankaltaisia. Tiukempi sääntely ei tuota parempia oppimistuloksia.
Sääntelyn ja turvallisuuden yhteys
Professori Angela Dills (Western Carolina University) tutki sääntelyä ja lasten turvallisuutta:
"Kokonaisuudessaan kuva on, että kotiopetukseen liittyvillä oikeuksilla on vähän tai ei lainkaan vaikutusta lasten turvallisuuteen."
Ei ole selvää näyttöä siitä, että raportoidut kaltoinkohtelutapaukset lisääntyisivät osavaltioissa, jotka siirtyvät kohti lakeja, jotka tunnistavat ja sallivat laajemman kotiopetusvapauden.
Eurooppalaisen valvonnan todellisuus
Eurooppalainen vertailututkimus 14 maasta (Blok & Karsten, 2011) totesi merkittävän puutteen:
"Useimmilla mailla ei ole dataa kotiopetusvalvonnan tehokkuudesta."
Euroopan maat sääntelevät kotiopetusta ilman empiiristä näyttöä sääntelyn hyödyistä.
Osa V: ADHD ja lääkitys, järjestelmän sokea piste
Tämä on tutkimuksen hälyttävin osa-alue. Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että kouluympäristö itsessään on merkittävä tekijä ADHD-diagnooseissa ja lääkityksen tarpeessa.
Ikävaikutus diagnooseissa
Harvard-tutkijat havaitsivat hätkähdyttävän yhteyden:
Osavaltioissa, joissa koulunaloituksen raja on 1. syyskuuta:
- Elokuussa syntyneet, jotka ovat juuri täyttäneet 5 vuotta: 30 prosenttia todennäköisemmin ADHD-diagnoosi
- Syyskuussa syntyneet, jotka ovat lähes 6-vuotiaita: vertailuryhmä
Nuorimmat lapset luokassa ovat lähes kaksi kertaa todennäköisemmin ADHD-lääkkeiden säännöllisiä käyttäjiä kuin vanhemmat luokkatoverinsa.
Johtopäätös: Kypsymättömyys, ei patologia, on todellinen tekijä.
Norjalainen väestötutkimus (N = 698 364)
Laaja norjalainen rekisteritutkimus (vuosikerrat 1990–2002) tutki kouluympäristön vaikutusta ADHD-lääkitykseen:
Löydös: Positiivinen ja järjestäytynyt kouluympäristö vähensi ADHD-lääkkeiden käytön todennäköisyyttä 12 prosenttia 14–16-vuotiailla.
Kotikoulu ja ADHD-lapset
Waldenu yliopiston tutkimus ADHD-oireisista kotiopetusoppilaista havaitsi:
- Useimmat oppilaat kukoistavat rakenteellisessa mutta joustavassa ympäristössä
- Yksilölliset oppimiskäytännöt, jotka eivät olisi mahdollisia perinteisessä koulussa
- Lääkityksen tarve vähenee, kun ympäristö sopeutuu lapseen eikä toisinpäin
Eräs ADHD-tutkija totesi Scientific Americanissa:
"Minulla on suuri ongelma 'häiriö'-sanan kanssa. Koulujärjestelmä on häiriintynyt. Eivät lapset."
Osa VI: Miksi suomalaiset perheet valitsevat kotiopetuksen?
Suomalainen tutkimus
Outi Myllymäen (2017) pro gradu -tutkielma Tampereen yliopistosta sekä Joanna Hartmanin (2019, 2021) tutkimukset Helsingin yliopistosta antavat kuvan suomalaisesta todellisuudesta.
Yleisimmät syyt kotiopetukseen siirtymiselle Suomessa:
| Syy | Kuvaus |
|---|---|
| Lapsen oma toive | Lapsi haluaa opiskella kotona |
| Yksilöllinen eteneminen | Mahdollisuus edetä omassa tahdissa |
| Koulukiusaaminen | Kiusaaminen, jota koulu ei ole pystynyt ratkaisemaan |
| Sisäilmaongelmat | Koulurakennuksen home- tai sisäilmaongelmat |
| Lapsen erityistarpeet | Lapsen tarpeet huomioidaan paremmin kotona |
| Perheen elämäntilanne | Matkustava perhe, ulkomailla asuminen |
Kansainväliset tutkimukset tukevat näitä havaintoja. Suurin yksittäinen syy kotiopetukseen globaalisti on huoli koulujen turvallisuudesta: väkivalta, huumeet ja turvaton ympäristö.
Suomen Kotikouluyhdistys ry korostaa: "Kotioppijat eivät edusta mitään yhtenäistä ryhmää. Kotiopetus ei itsessään altista lasta laiminlyönnille tai lisää lapsen riskiä syrjäytyä."
Osa VII: Terminologinen harha, kotiopetus vs. luvattomat yksityiskoulut
Supon huoli kohdistuu "ilman lupaa toimiviin kotiopetuskouluihin", jotka eivät ole kotiopetusta vaan luvattomia yksityiskouluja. Nämä kaksi ilmiötä sekoitetaan julkisessa keskustelussa.
| Kotiopetus | Luvaton "kotiopetuskoulu" |
|---|---|
| Vanhemmat opettavat omaa lastaan | Ulkopuolinen taho opettaa ryhmää |
| Tyypillisesti 1–3 lasta | Kymmeniä oppilaita |
| Yksilöllinen opetus | Ryhmäopetus |
| Vanhempien valvonnassa | Ulkopuolisen tahon hallussa |
Opetushallitus (2024) määrittelee: "Kotiopetukseksi katsotaan myös sellainen ryhmämuotoinen opiskelu, jossa opetuksen toteuttamisesta vastaavalla taholla ei ole perusopetuslain mukaista valtioneuvoston myöntämää opetuksen järjestämislupaa."
Tämä juridinen määritelmä yhdistää kaksi täysin eri ilmiötä ja mahdollistaa niiden sekoittamisen julkisessa keskustelussa.
Suomen mittasuhteet
- Noin 950 lasta kotiopetuksessa (syyskuu 2024)
- Perusopetuksessa oppilaita yhteensä 561 000
- Kotiopetuksen osuus: noin 0,17 prosenttia
Supon huoli kohdistuu siis murto-osaan tästä jo ennestään pienestä ryhmästä.
Osa VIII: Poliittinen analyysi, miksi kotikoulu demonisoidaan?
Kysymys vallasta ja kontrollista
Kotiopetus haastaa valtion monopolin kasvatuksesta.
Julkinen koulu ei ole vain oppimisen paikka. Se on sosialisaation väline, jossa valtio määrittelee:
- Mitä lapset oppivat (opetussuunnitelma)
- Miten lapset ajattelevat (arvot, maailmankatsomus)
- Kenen kanssa lapset viettävät aikansa (vertaisryhmä)
- Mihin aikaan perhe organisoi elämänsä (aikataulut)
Kun perhe valitsee kotiopetuksen, se ottaa nämä päätökset takaisin itselleen. Tämä on vallan siirtoa valtiolta perheelle.
Ideologinen tausta
Euroopassa, erityisesti Pohjoismaissa ja Saksassa, vallitsee ideologia, jonka mukaan lapset kuuluvat ensisijaisesti yhteiskunnalle ja vanhemmat ovat "kasvatuskumppaneita" valtion rinnalla.
Saksan perustelut kotiopetuskiellolle: koulun tehtävä on "integroida lapset yhteiskuntaan" ja "altistaa heidät erilaisille näkemyksille."
Mutta kuka määrittelee, mitkä näkemykset ovat "oikeita"?
Huomion siirtäminen todellisista ongelmista
Kun Supo yhdistää kotiopetuksen radikalisoitumiseen, se siirtää huomion pois:
- Maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisista, kuten siitä kuka tulee maahan ja miten integraatio toimii
- Julkisen koulun ongelmista, kuten kiusaamisesta, väkivallasta, sisäilmaongelmista ja henkilökunnan väärinkäytöksistä
- Online-radikalisoitumisesta, joka tapahtuu riippumatta koulumuodosta
- Vankilaradikalisoitumisesta, joka on dokumentoitu ja merkittävä ongelma
On poliittisesti helpompaa osoittaa sormella marginaalista ryhmää kuin käsitellä systemaattisia ongelmia maahanmuutto- tai koulutuspolitiikassa.
Kaksoisstandardi
Jos islamistinen radikalisoituminen on turvallisuusongelma Suomessa, sen juurisyyt ovat maahanmuutto- ja integraatiopolitiikassa, eivät kotiopetuksessa.
Jos kristilliset perheet valitsevat kotiopetuksen, se on "fundamentalismia."
Jos muslimiperheet valitsevat kotiopetuksen, se on "turvallisuusriski."
Jos valtio ei pysty integroimaan maahanmuuttajia, syy on... kotikoulussa?
Tämä ei ole loogista. Tämä on poliittista.
Osa IX: Mittasuhteet, palveleeko narratiivi lasten suojelua?
Vertailu
| Ilmiö | Laajuus | Huomio mediassa ja viranomaisilta |
|---|---|---|
| Kotiopetuksen "radikalisoitumisriski" | Ei dokumentoitua näyttöä | Korkea (YLE, Supo) |
| Koulujen sisäinen seksuaalinen hyväksikäyttö | 10–17 prosenttia oppilaista | Matala |
| Koulukiusaaminen | 19 prosenttia oppilaista | Kohtalainen |
| Sijaishuollon kaltoinkohtelu | noin 33 prosenttia lapsista | Matala |
| Online-radikalisoituminen | Merkittävä, kasvava | Kohtalainen |
Supon ja median fokus muutamaan kymmeneen "kotiopetuskouluun" samalla kun koulujen sisäinen seksuaalinen hyväksikäyttö koskettaa tutkimusten mukaan 10–17 prosenttia oppilaista herättää kysymyksen:
Palveleeko tämä narratiivi lasten suojelua vai poliittisia päämääriä?
Johtopäätökset: Kun väitteet asetetaan tutkimusnäytön valoon
Supon väitteet vs. tutkimusnäyttö
| Supon väite tai implikaatio | Tutkimusnäyttö |
|---|---|
| Kotiopetus altistaa radikalisoitumiselle | Ei vertaisarvioitua näyttöä yhteydestä |
| Kotiopetus on turvallisuusriski | Koulusektori ei ole merkittävä tekijä kaltoinkohtelussa |
| Kotioppijat eristäytyvät sosiaalisesti | 87 prosenttia tutkimuksista osoittaa päinvastaista |
| Tiukempi sääntely parantaisi tilannetta | Ei näyttöä sääntelyn ja tulosten tai turvallisuuden yhteydestä |
| Julkinen koulu on turvallisempi | 10–17 prosenttia oppilaista kokee henkilökunnan seksuaalista väärinkäyttöä |
Mitä tutkimus osoittaa
-
Akateemiset tulokset: Kotiopetuksessa olevat lapset suoriutuvat tyypillisesti paremmin tai vähintään yhtä hyvin kuin institutionaalisissa kouluissa olevat.
-
Sosiaaliset taidot: 87 prosenttia tutkimuksista osoittaa positiivisia tai neutraaleja tuloksia. Kotiopetuksessa olevat lapset ovat tyypillisesti tekemisissä laajemman ja monimuotoisemman sosiaalisen verkoston kanssa.
-
Lasten turvallisuus: Koulusektori ei ole tilastollisesti merkitsevä tekijä kaltoinkohtelussa demografisten tekijöiden huomioinnin jälkeen.
-
Sääntely: Ei näyttöä siitä, että tiukempi sääntely parantaisi tuloksia tai turvallisuutta.
-
Radikalisoituminen: Ei ole olemassa tieteellistä näyttöä yhteydestä kotiopetuksen ja radikalisoitumisen välillä.
-
Koulujen sisäinen hyväksikäyttö: Koskettaa tutkimusten mukaan 10–17 prosenttia oppilaista. Miljoonien lasten ongelma, joka sivuutetaan keskustelussa.
Journalistinen arvio YLE:n artikkelista
YLE:n ja STT:n artikkeli julkaisi Supon väitteet ilman kriittistä tarkastelua:
- Ei kysytty tutkimusnäyttöä väitteiden tueksi
- Ei esitetty vastakkaisia näkökulmia asiantuntijoilta
- Ei kerrottu kansainvälisestä tutkimusnäytöstä
- Ei asetettu väitteitä mittasuhteisiin
- Terminologinen sekaannus kotiopetuksen ja luvattomien yksityiskoulujen välillä jätettiin selvittämättä
Suomen Kotikouluyhdistyksen varapuheenjohtajan kommentti lisättiin artikkeliin vasta kaksi päivää julkaisun jälkeen (muokattu 15.12.2025).
Loppusana
Tämä analyysi ei väitä, että jokainen kotiopetusperhe olisi täydellinen tai että luvattomiin yksityiskouluihin ei tulisi puuttua. Se väittää, että:
- Supon väitteet eivät perustu vertaisarvioituun tutkimukseen
- Julkinen koulu ei ole vapaa niistä riskeistä, joita kotiopetukseen liitetään
- Kotiopetuksen demonisointi on poliittinen valinta, ei tieteellinen johtopäätös
- Vanhemmilla on oikeus tietää, mitä tutkimus todella sanoo
Kun turvallisuusviranomainen esittää vakavia väitteitä marginaalisesta ryhmästä ilman tutkimusnäyttöä ja valtamedia julkaisee ne kritiikittä, kyse on vallankäytöstä, ei lasten suojelusta.
Toivomme kansliapäällikön ohjaukselta parempaa.
"Ja te tunnette totuuden ja totuus tekee teidät vapaiksi." (Joh. 8:32, KR 1933/38)
Lähteet
Kotiopetuksen tulokset
- Ray, B.D. (2017). A systematic review of the empirical research on selected aspects of homeschooling as a school choice. Journal of School Choice, 11(4), 604-621.
- Chen, Y., Hinton, C. & VanderWeele, T.J. (2021). School types in adolescence and subsequent health and well-being in young adulthood. PLOS ONE, 16(11).
- Medlin, R.G. (2013). Homeschooling and the question of socialization revisited. Peabody Journal of Education, 88(3).
Eurooppalainen sääntely
- Blok, H. & Karsten, S. (2011). Inspection of Home Education in European Countries. European Journal of Education, 46(1).
- European Commission/EACEA/Eurydice (2018). Home Education Policies in Europe.
Lasten turvallisuus ja kaltoinkohtelu
- Ray, B.D. & Shakeel, M.D. (2022). Demographics are predictive of child abuse and neglect but homeschool versus conventional school is a nonissue. Journal of School Choice, 17(2).
- Williams (2017). Child fatality study. Homeschooling Backgrounder.
- Dills, A. (2022). Homeschooling and child safety: Are kids safer at home? Journal of School Choice.
Koulujen sisäinen hyväksikäyttö
- Shakeshaft, C. (2004). Educator sexual misconduct: A synthesis of existing literature. U.S. Department of Education.
- Shakeshaft, C. (2021/2025). Educator Sexual Misconduct. Virginia Commonwealth University / Harvard Education Press.
- Jeglic, E.L. et al. (2022). The Nature and Scope of Educator Misconduct in K-12. Sexual Abuse, 35(2).
- Government Accountability Office (2010). K-12 Education: Selected Cases of Public and Private Schools That Hired or Retained Individuals with Histories of Sexual Misconduct.
ADHD ja kouluympäristö
- Borgen, N.T. et al. (2021). Impact of the School Environment on Medical Treatment of ADHD. Child Development, 92(5).
- Morgan, P.L., Woods, A.D., & Wang, Y. (2022). Sociodemographic Disparities in ADHD Overdiagnosis and Overtreatment. Journal of Learning Disabilities.
Suomalainen tutkimus
- Myllymäki, O. (2017). Kyselytutkimus vanhempien perusteluista valita lapselleen kotikoulu. Pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto.
- Hartman, J. & Huttunen, R. (2021). The legality and justifiability of the methods used for monitoring the progress of home-educated children in Finland. Policy Futures in Education.
Radikalisoitumistutkimus
- Fjelldal et al. (2022). Resilience against radicalization and extremism in schools: Development of a psychometric scale. Frontiers in Psychology.
- National Institute of Justice (2023). Domestic Radicalization and Violent Extremism.
Institutionaaliset lähteet
- National Home Education Research Institute (NHERI)
- Coalition for Responsible Home Education (CRHE)
- Centers for Disease Control and Prevention (CDC)
- Opetushallitus (2024)
- Suomen Kotikouluyhdistys ry
Tämä artikkeli on osa sarjaa, joka tarkastelee kotiopetusta tutkimusnäytön valossa.