Viikon 44 uutiskatsaus ja analyysi

1. Viikon päätarinat

Edellisen viikon kysymys oli, kuka pääsee pöytään. Tällä viikolla siihen tuli tiistaina konkreettinen vastaus: Suomi istui puhelimen ääressä Putinin kanssa. Loppuviikko kului kahden uuden kysymyksen parissa. Ensimmäinen oli, kenen kertomus pöydän ääressä käydystä keskustelusta on totta. Toinen oli, kuka pääsee ovesta sisään. Viikko alkoi valtiovarainministeriön pöydästä, jolla oli 400 vaihtoehtoa, ja päättyi Schengenin oveen, jonka ulkoministeri sulkisi venäläisiltä jääkiekkoilijoilta.

Päivien kysymykset vaihtuivat näin:

• Maanantaina kysyttiin, kuka maksaa.
• Tiistaina kysyttiin, saako Moskovaan soittaa.
• Keskiviikkona kysyttiin, kuka tiesi puhelusta etukäteen.
• Torstaina kysyttiin, kenen versio puhelusta on totta ja kuka kertoo meille jatkossa, mitä tapahtui.
• Perjantaina kysyttiin, millä näytöllä joku suljetaan ulos tai otetaan mukaan.
• Lauantaina kysyttiin, kuka saa puhua kenenkin puolesta.
• Sunnuntaina kysyttiin, kuka pääsee sisään.

Viikolla oli selvä draaman kaari, mutta hallitseva tarina vaihtui kahdesti kesken kaaren. Maanantai kuului valtiovarainministeriön kartoitukselle ja Serbian ja Brasilian vaaleille. Tiistaiaamuna Bloombergin nimettömien lähteiden tieto puhelusta pyyhkäisi sopeutuskeskustelun sivuun yhdessä tunnissa. Torstaina STT:n alasajo ja Financial Timesin kanssa käyty kiista tekivät mediasta itsestään uutisen. Perjantaina CAS:n ratkaisu siirsi Venäjä-kysymyksen diplomatiasta jääkiekkoon, ja siellä se pysyi sunnuntaihin asti. Viikko päättyi avoimesti. Abu Dhabin neuvottelut käydään marraskuussa ilman eurooppalaisia, Yhdysvallat äänestää tiistaina, IIHF ja Jääkiekkoliiton hallitus kokoontuvat ensi viikolla, Amirkhanin oikeudenkäynti jatkuu myöhemmin ja STT:n toimitus lopettaa maaliskuussa.

Ensimmäinen kaari: tabusta teoksi ja teosta mandaatiksi

Kaari on viikon tärkein, koska sen alku ja loppu ovat niin kaukana toisistaan.

Maanantaina soittaminen Moskovaan oli vielä epäilyttävä ajatus. Euroedustaja Aaltola kuittasi HS:n päätoimittajan kysymyksen siitä, milloin presidentin pitäisi soittaa, sanoin ”suomettumisen häntä”. Samana päivänä Telegraph kertoi nimettömiin diplomaatteihin vedoten, että Venäjä voi vaatia Nato-joukkoja pois Suomesta.

Tiistaina Stubb ja Støre soittivat. Kanslian mukaan aloite oli heidän ja puhelu valmisteltiin Ukrainan kanssa. Frederiksen sanoi suhtautuvansa ”erittäin epäilevästi”, Kristersson ei saanut tietoa etukäteen, Zelenskyi kiitti. Stubbin lause ”rauha ei synny mykkäkoululla” kiersi kaikissa medioissa.

Keskiviikkona arvioitiin menettelyä. Financial Timesin kolmen nimettömän lähteen mukaan Putin luennoi suurimman osan ajasta keskiaikaisesta historiasta. Ušakov, Dmitrijev ja Dugin pääsivät suomalaisiin otsikoihin. HS ja MTV kertoivat nimettömiin lähteisiin vedoten ristikkäiset versiot siitä, mitä Orpo tiesi.

Torstaina Suomi ja Norja pyysivät FT:ltä oikaisua, eikä lehti oikaissut. Zelenskyin mukaan Suomi ja Norja pitävät Venäjän turvatakuuvaatimusta haasteena itselleen.

Perjantaina Putin kommentoi itse ja sanoi Venäjän olevan valmis sotaan, jota se ei halua. Ilta-Sanomien kyselyssä 75 prosenttia hyväksyi puhelun.

Lauantaina Stubb kertoi Ykkösaamussa puhelun sisällöstä ja kutsui FT:n tietoa virheelliseksi informaatioksi. Hän sanoi, ettei Suomi ole rauhanvälittäjä eikä tarvitse paikkaa pöydässä. Ilta-Sanomien seuraavassa kyselyssä 87 prosenttia piti hyvänä, että Suomi on aktiivisesti mukana rauhanneuvotteluissa.

Sunnuntaina Ušakov sanoi Putinin vastaavan, jos Zelenskyi soittaa, ja hahmotteli neuvotteluja aluksi kolmikantaisina ilman Eurooppaa. Kolmannessa IS-kyselyssä 67 prosenttia vastusti suhteiden normalisoinnin aloittamista.

Viikkotasolla näkyy liike, jota yksikään päivä ei näytä. Kuudessa päivässä puhelu Kremliin kulki ajatuksesta, jota vertailtiin suomettumiseen, teoksi, jota kolme neljästä suomalaisesta kyselyn mukaan hyväksyy. Samaan aikaan suomalaiselle lukijalle ei kerrottu, mitä Suomi sanoi puhelussa omasta turvallisuudestaan. Kremlin tiedotteen mukaan puhelussa käsiteltiin Itämerta, ja Stubbin mukaan siinä selkeytettiin reunavaltioille olennaisia kantoja. Kantojen sisältö jäi koko viikon kertomatta, aivan kuten edellisellä viikolla Oslon ehdotusten sisältö. Kaaren loppupäässä odottaa kiinnostava jännite. Ušakovin mallissa Eurooppaa ei ole, joten kanava, jonka Suomi avasi, ei mahdu siihen kehykseen, jota Kreml nyt tarjoaa.

Toinen kaari: Venäjän raja siirtyy kentälle

Kaari kulki ensimmäisen rinnalla ja kääntyi sen peilikuvaksi.

Maanantaina Painonnostoliitto arvioi, että Venäjälle myönnetyt MM-kisat perutaan. Keskiviikkona Hiihtoliitto kertoi, ettei se pyri estämään venäläisiä Rukalla. Perjantaina CAS päätti, että IIHF:n on päästettävä Venäjä takaisin, koska turvallisuusuhkaa ei osoitettu. Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Hietanen sanoi, ettei Suomi boikotoi. Lauantaina HS:n ja IS:n yhteisen tiedon mukaan liiton hallitus ei ollut päättänyt mitään. Stubb kutsui ratkaisua valitettavaksi, Kopra kehotti Hietasta soittamaan Ruotsiin ja Kanadaan, ja Latvia kertoi lakinsa kieltävän ottelut Venäjää vastaan. Sunnuntaina ulkoministeri Valtonen kirjoitti X:ssä, ettei venäläisurheilijoilla ole ensi vuonna asiaa Suomeen, jos sota jatkuu. Puhemies Halla-aho ehdotti kisojen jättämistä väliin, Saksan liitto kertoi harkitsevansa isännyydestä luopumista ja 21 meppiä vaati viisumirajoituksia.

Kaarten yhteys on viikon tärkein rakenteellinen havainto. Samalla viikolla, kun valtiojohto avasi suoran puhelinyhteyden Kremliin, Venäjä-linjan moraalinen raja siirtyi urheilukentälle. Stubb teki jaon itse samassa haastattelussa: puhelu on realismia, jääkiekko symboli. Sunnuntaina hallitus otti symbolisen rajan omakseen ulkoministerin somepäivityksellä. Kukaan ei kysynyt, millä lailla rajaa vedettäisiin, eikä ehdottanut Latvian mallia eduskunnalle.

Kolmas kaari: oikeudenkäynti, josta tuli avustajan tarina

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa alkoi maanantaina avoimin ovin Makwan Amirkhanin seksuaalirikosoikeudenkäynti. Amirkhani kiistää syytteen. Ensimmäisen päivän uutiseksi nousi puolustusasianajaja Kari Uotin argumentti Mira Luodin iästä ja haluttavuudesta. Tiistaina ministeri Partanen, Minja Koskela ja Sofi Oksanen arvostelivat kommenttia. Uoti vastasi ”kokoomuslaisista” ja kutsui kommenttiaan seuraavaksi ”helvetin epäonnistuneeksi”. Julki tuli Warner Brosin sähköposti vuodelta 2016, jossa ehdotettiin palkkion triplaamista. Keskiviikkona kuultiin todistajia, Uoti kertoi kymmenistä tuhansista uhkaavista viesteistä, tuomari sanoi, ettei somekeskustelu tuomioistuinta ”voisi vähempää kiinnostaa”, ja oikeusministeri Meri rinnasti ohjeiden antamisen oikeudenkäyntiin autoritäärisiin valtioihin. Torstaina Uoti tönäisi Ilta-Sanomien kuvaajaa, ja Paula Vesala todisti. Perjantaina Uoti vaati oikeuskanslerilta valtiolta hyvitystä ministerien kommenteista, ja oikeusoppineiden mukaan vaatimukselle on perusteita. Lauantaina Partanen vastasi, että hänen tekstissään luki ”mahdollinen”. Sunnuntaina aihe katosi.

Viikon aikana tarinan päähenkilö vaihtui. Alussa osapuolet olivat syytetty ja asianomistaja. Keskiviikosta lähtien keskiössä oli avustaja: hänen sanansa, hänen saamansa viestit, hänen tönäisynsä ja hänen kirjeensä. Torstaina Amirkhani ei saapunut istuntoon lainkaan, ja hänen oma kertomuksensa, joka oli kuultu jo maanantaina, jäi koko viikon avustajan varjoon. Perjantaina kiista siirtyi valtion tasolle. Asia, joka alkoi yhden naisen kokemuksesta, päättyi viikon lopussa kysymykseen ministerin Facebook-kirjoituksen sanavalinnasta.

Neljäs kaari: lista, joka hukkui puheluun

Maanantaina valtiovarainministeriö julkaisi noin tuhatsivuisen kartoituksen, jossa oli noin 400 vaihtoehtoa: lapsilisän lakkautus, eläkeindeksien jäädytys, alennettujen arvonlisäverokantojen nosto, laivalippuvero ja ministeriöiden vähentäminen kolmeen. Sopeutustarpeeksi arvioitiin 8–11 miljardia. Juttuja oli noin 20, ja neljä mediaa piti suoraa lähetystä. Tiistaina puhelu syrjäytti listan. Kauppalehti kertoi yksin, että ministeriön paperissa vuonna 1976 syntyneiden alin eläkeikä olisi 70 vuotta, eikä tieto levinnyt. Kokoomuksen Vuornos kutsui budjettipäällikön arviota poliittiseksi kannanotoksi. Keskiviikosta torstaihin keskustelu pieneni Kianderin laskelmaksi ja perussuomalaisten ja SDP:n somekiistaksi siitä, onko indeksijarru jäädytys. Perjantaina komissio pyysi Iltalehden mukaan lisätietoja Suomen nettomenojen kasvusta, ja Eurostatin mukaan Suomen työttömyys oli syyskuussa EU:n korkein, 11 prosenttia. Samana päivänä kerrottiin bruttokansantuotteen kasvaneen 0,5 prosenttia. Viikonloppuna keskustelu jatkui yksittäisinä kohteina: kansanedustajien määrä, taksikortit ja Niemelän 38 lomapäivää.

Viikon merkittävin kotimaan poliittinen asiakirja oli ykkösaiheena tasan yhden päivän. Sen jälkeen siitä jäi jäljelle mittakaava, jota kukaan ei kyseenalaistanut, ja kohteita, joista riideltiin yksi kerrallaan.

Viides kaari: kertojat tulivat uutiseksi

Media oli koko viikon toimittaja, mutta torstaina siitä tuli myös aihe. Financial Times kieltäytyi oikaisemasta, STT ilmoitti lopettavansa 139 vuoden jälkeen ja Ilta-Sanomien kuvaaja joutui oman lehtensä uutiseksi. MTV:n rikostoimittajan työt päättyivät, ja hänen syytteestään kertoivat muut mediat kuin MTV. Perjantaina Novaja Gazeta ilmoitti lopettavansa Moskovassa. Lauantaina presidentti kutsui maailmanlehden tietoa virheelliseksi informaatioksi. Sunnuntaina Kauppalehti kertoi yhden sähköjuttunsa olevan tekoälyn laatima, ja SDP:n entinen puheenjohtaja moitti yöllä Facebookissa kummipoikaansa mediatuen torjumisesta. STT:n suurin omistaja on Sanoma, joka on myös se asiakas, jonka lähtö kaatoi uutistoimiston talouden. HS kertoi tämän itse.

Kuudes kaari: kadut ja tuomioistuimet

Viikko alkoi kahden vaalin voitolla ja päättyi kahden maan kaaokseen. Maanantaina Serbian opiskelijat ja Brasilian Lula voittivat, ja Iltalehti kutsui päivää Trumpin ja Putinin yhteiseksi takaiskuksi. Keskiviikkona Bolsonaro pakeni passimääräyksestä huolimatta Miamiin. Torstaina Lagarde ilmoitti jättävänsä EKP:n etuajassa. Lauantaina Puolan perustuslakituomioistuin syytti hallitusta vallankaappauksesta. Euroopan nuorisoliikkeiden marssit vaikuttivat lauantain aineistossa rauhallisilta, mutta sunnuntain aineisto näytti, että väkivalta alkoi illalla: Frankfurtissa ryöstettiin aseliike, Pariisissa santarmi syttyi tuleen ja Ranskassa pidätettiin viikonloppuna 779 ihmistä.

Taustalla kulkeneet

Talous jakautui kahtia. Neste teki ennätystuloksen, Patrian liikevoitto yli kaksinkertaistui ja Wärtsilän tilaukset kasvoivat. Kuluttajien luottamus putosi lukemaan −9,7, Ponsse ja Raute aloittivat neuvottelut, Visma vähentää väkeä tekoälyn takia, ja sunnuntaina pörssisähkön kallein vartti maksoi 52 senttiä, kun lokakuun keskihinta oli 4,8 senttiä.

Datakeskukset etenivät viranomaisasiana. VTT:n Datakeskusteollisuudelle tekemän selvityksen mukaan datakeskukset voivat vuonna 2030 käyttää jopa 12–19 prosenttia Suomen sähköstä. Poliisi aloitti tutkinnan Muhoksen työmaasta, hallinto-oikeus asetti Kajaanin kaavan osittaiseen täytäntöönpanokieltoon ja hallitus esitti datakeskusrekisteriä.

Palvelut ohenivat hiljaa. Kalliolan konkurssi katkaisi rikossovittelun Länsi-Uudellamaalla, Pirkanmaan sairauspoissaolot maksoivat Kevan mukaan 575 miljoonaa, Kela teki hinnasta vaativan kuntoutuksen ainoan kriteerin ja Lapua menettää sote-keskuksensa.

Kotkan ihmiskauppaepäily oli perjantaina kotimaisesti raskain uutinen ja oli kadonnut lauantaiksi.

Kenen intressiä viikon agenda palveli

• Presidentin instituutio asetti tiistain, ja lauantain oma haastattelu Ylellä palautti kertomuksen hallintaan. Kolme IS-kyselyä kolmessa päivässä vahvisti asemaa.
• Kreml sai viikon aikana suomalaisiin otsikoihin Putinin, Ušakovin, Dmitrijevin, Duginin, Lavrovin, Peskovin ja Degtjarevin äänet, enimmäkseen kumottaviksi mutta silti näkyviin. Perjantaina se sai CAS:n ratkaisun ja sunnuntaina tarjouksen neuvotteluista ilman Eurooppaa.
• Ukrainan johto sai puhelun kehystetyksi omaksi pyynnökseen.
• Valtiovarainministeriön virkakunta sai asettaa vaalikevään mittakaavan maanantaina, ja sen jälkeen poliitikot torjuivat listasta kukin oman kohtansa.
• Kokoomus oli joka päivä kahdella puolella: Orpo ja Valtonen puhelun puolustajina, Aaltola sen kriitikkona, Partanen ja Multala kanteluiden kohteina, Kopra ja Valtonen boikotin vaatijoina. Viikon lopulla puolue sai ulkoministerin kautta näkyvimmän Venäjä-kannan.
• Perussuomalaiset saivat Halla-ahon kautta tiukimman kannan ja Iltalehden Turvanasta-selvityksen kautta aseen RKP:tä vastaan päivänä, jona Adlercreutz oli haastanut Purran.
• Poliittinen kenttä kokonaisuutena sai jääkiekosta harvinaisen asian, jossa kaikki voivat tuomita saman asian ilman kustannuksia. Päätösvalta on lajiliitolla.
• Sanoma oli viikon ristiriitaisin toimija: STT:n omistaja ja sen talouden kaataja, kahden suurimman median omistaja ja Ilta-Sanomien kautta oman kuvaajansa uutisen kertoja.

Häviäjiä olivat ne, joiden asia kerrottiin kerran tai ei ollenkaan: Kotkan työntekijät, nigerialainen Grace, Kalliolan sovitteluasiakkaat, Pelastakaa Lasten kyselyyn vastanneet lapset, joille hallitus ei vastannut, ja Ukrainan jääkiekkoliitto, jonka joukkue on Hietasen arvion mukaan putoamassa Suomen lohkosta.

2. Teemat ja painotukset

Viikkoa hallitsi seitsemän teemaa. Volyymit ovat karkeita arvioita päiväraporttien luvuista.

1. Putin-puhelu ja Suomen rooli. Noin 150 juttua tiistaista sunnuntaihin. Huippu tiistaina ja keskiviikkona.
2. Amirkhanin oikeudenkäynti ja sen ympärillä käyty keskustelu. Noin 120 juttua maanantaista lauantaihin. Volyymi pysyi poikkeuksellisen tasaisena viisi päivää.
3. Venäjä ja urheilu. Noin 75 juttua perjantaista sunnuntaihin.
4. Julkinen talous ja eläkkeet. Noin 20 juttua maanantaina, sen jälkeen muutama päivässä.
5. Media itse. STT, FT, evästeet, Härkönen, Novaja Gazeta ja mediatuki, torstaista sunnuntaihin.
6. Kriisitalous ja sähkö. Tulospäivät tiistaista perjantaihin, sähkö ja datakeskukset koko viikon.
7. Euroopan katu ja oikeusvaltio. Vaalit maanantaina, Puola ja protestit viikonloppuna.

Volyymiltaan suurin oli joka päivä viihde, palvelu ja elämäntapa, arkisin noin viidennes ja viikonloppuna urheilun kanssa lähes puolet aineistosta. Ilta-Sanomien osuus vaihteli 27 ja 33 prosentin välillä, joten viikon kokonaiskuva on iltapäivälehden muotoinen. Kauppalehti tuotti lisäksi satoja pelkkiä pörssiotsikoita ilman leipätekstiä.

Muuttuivatko painotukset

Muuttuivat neljässä vaiheessa. Maanantai oli rahan päivä. Tiistai ja keskiviikko olivat diplomatian ja moraalin päiviä, joissa puhelu ja oikeudenkäynti kysyivät samaa: kenen puhe on rohkeutta ja kenen harkitsemattomuutta. Torstai oli luotettavuuden päivä: FT, STT, tönäisy ja huumekuolemien tilasto. Perjantaista sunnuntaihin hallitsi symbolinen raja: jääkiekko, viisumit ja Lavrovin valokuva, jossa eurooppalaiset eivät suostuneet olemaan.

Saiko eniten huomiota se, mikä vaikuttaa eniten

Ei saanut. Viisi paria näyttää epäsuhdan.

Oikeudenkäynnin julkinen keskustelu ja lapsiin kohdistunut väkivalta. Amirkhanin oikeudenkäynti on aidosti merkittävä: se nosti esiin seksuaalirikosten ilmoittamisen vaikeuden, tuotantoyhtiöiden vastuun ja syyttömyysolettaman. Silti noin 120 juttua kohdistui suurelta osin avustajan sanoihin ja tekoihin. Samalla viikolla syytettiin jyväskyläläistä miestä 15 lapseen kohdistuneista teoista partiotoiminnassa, KRP epäili suomalaismiestä pimeän verkon hyväksikäyttösivustosta ja Tilastokeskus kertoi huumekuolemien nousseen ennätykselliseen 333:een, joista nuorten kuolemat kasvoivat 60 prosenttia. Kukin näistä oli yhden päivän uutinen ilman poliittista jatkoa.

Jääkiekko ja työttömyys. Venäjän MM-paluu sai kolmessa päivässä noin 75 juttua, ulkoministerin ja puhemiehen kannanotot. Tieto Suomen työttömyydestä EU:n korkeimpana oli perjantaina Ylellä, eikä yksikään ministeri kommentoinut sitä viikon aikana.

Uotin tönäisy ja Kotkan ihmiskauppa. Torstain välikohtaus sai viisi mediaa, videon ja vastakkaiset kertomukset. Perjantain epäily työperäisestä ihmiskaupasta valtion osaomistamalla työmaalla sai noin kymmenen juttua eikä yhtään jatkopäivää. Yhdenkään uhriksi epäillyn ääni ei kuulunut.

Kartoitus ja komission kirje. Maanantaina valtion menoja käytiin läpi kohta kohdalta. Perjantaina komission arvio, jonka mukaan nettomenot kasvavat selvästi sallittua nopeammin, oli vain Iltalehdessä.

FT:n historialuento ja Suomen omat viestit. Kiista siitä, puhuiko Putin keskiaikaisista ruhtinaista, sai kolmen päivän ajan kymmeniä juttuja ja oikaisupyynnön. Kysymys siitä, mitä Suomi sanoi Itämeren turvallisuudesta, ei saanut yhtään.

3. Kehystysanalyysi

Arkkityyppisiirtymät viikon sisällä

Alexander Stubb kulki viikon aikana viiden roolin läpi. Tiistaina hän oli Ilta-Sanomien kommentissa historiallinen välittäjä, joka teki Helsingistä ”jälleen kerran” idän ja lännen vuoropuhelun paikan, ja Iltalehdessä riskinottaja, joka repäisi railon Pohjoismaiden välille. Keskiviikkona hänestä tuli tiedonkulun kohde, jonka puhelun sisällön kertoivat muut. Torstaina hän oli osapuoli, jonka versiota maailmanlehti kiisti. Perjantaina ja lauantaina hän sai kyselyistä mandaatin. Lauantaina hän itse riisui roolin, jonka mandaatti hänelle antoi, sanomalla, ettei Suomi ole välittäjä. Sunnuntaina Venäjä-linjan näkyvin ääni siirtyi häneltä ulkoministerille. Siirtymä riskistä mandaatiksi tapahtui viidessä päivässä, eikä uutta tietoa puhelun tuloksista ollut tullut.

Kari Uoti siirtyi viikossa avustajasta päähenkilöksi ja päähenkilöstä vaatijaksi. Maanantaina hän oli puolustuksen ääni, tiistaina kohun aiheuttaja ja Iltalehden ja MTV:n otsikoissa ministerin ”tylyttäjä”, mutta Ilta-Sanomissa nöyrtynyt. Keskiviikkona hänestä tuli uhkausten kohde, torstaina tönäisijä ja perjantaina Ilta-Sanomien henkilökuvan otsikossa ”vankilassa istunut juristi”. Samana perjantaina hän oli oikeusoppineiden tukema kysymyksen esittäjä. Arkkityyppi vaihtui joka päivä, ja jokainen media valitsi omansa.

Mira Luoti ja Makwan Amirkhani liikkuivat vastakkaisiin suuntiin. Luoti kulki asianomistajasta Ylen analyysissä ”uuden metoo-hetken” keskushahmoksi ja SDP:n varapuheenjohtajan kannanoton otsikoksi. Amirkhani kulki syytetystä lähes näkymättömäksi. Hänen oma kertomuksensa kuultiin maanantaina, mutta se kulki koko viikon avustajan sitaattien takana.

Karoliina Partanen siirtyi tasa-arvon puolustajasta kanteluiden kohteeksi ja lopulta yhden sanan puolustajaksi. Tiistaina hän oli yksi monista arvostelijoista, keskiviikkona kahden oikeuskanslerikantelun ja hallituskumppanin oikeusministerin periaatteellisen lausunnon kohde, perjantaina ihmisoikeusvaatimuksen kohde. MTV:n perjantainen sitaatti, jossa luki ”mahdollisesti”, muutti asetelman, ja lauantaina Partanen nojasi siihen itse.

Valtiovarainministeriö ja budjettipäällikkö Mika Niemelä kulkivat neutraalista virkakunnasta poliittiseksi toimijaksi. Maanantaina Niemelä oli luvut esittelevä asiantuntija. Tiistaina kokoomuksen kansanedustajan mukaan hän meni politiikan puolelle. Torstaista sunnuntaihin hänen sivuhuomautuksensa omasta lomastaan oli otsikko, jossa virkamiehen persoona korvasi sen, mitä hän sanoi miljardeista.

Financial Times kulki auktoriteetista kiistanalaiseksi ja takaisin. Keskiviikkona lähes kaikki suomalaiset mediat välittivät sen tiedon. Torstaina Suomi ja Norja kiistivät sen. Samana torstaina Kauppalehden pääkirjoitus ja Ilta-Sanomien uutinen käyttivät samaa lehteä luotettavana lähteenä Yhdysvaltain ja Venäjän öljyneuvotteluista. Lehden luotettavuus ei ratkennut lehdestä vaan aiheesta.

Venäjä kulki viikon aikana neljän kuvan läpi. Maanantaina se oli yhtä aikaa pelokas ja vaativa: Valdain ilmatorjuntatornit ja Telegraphin vuoden 1997 raja. Tiistaina siitä tuli keskustelukumppani. Keskiviikkona Iltalehti ja MTV rakensivat sen rinnalle rappiokuvaa: Kemin juomavesi, armeijan värväys, Pietarin murhat. Perjantaina Venäjä palasi tuomioistuimen päätöksellä kansainväliseen urheiluun. Sunnuntaina se tarjosi Zelenskyille puhelua ja Euroopalle paikkaa jonon hännillä. Uutta edelliseen viikkoon verrattuna oli, että dialogi ja eristäminen kulkivat yhtä aikaa ja kumpikin sai omat kannattajansa samojen lukijoiden joukosta.

Heikki Hietanen muuttui kahdessa päivässä sääntöjen noudattajasta farssin hahmoksi. Perjantaina hän kertoi, että boikotti ”tavallaan suosisi Venäjää”. Lauantaina Ilta-Sanomien kommentti rinnasti liiton Kummeliin, vaikka HS:n ja IS:n yhteinen teksti kertoi liiton sääntöjen sitovan sen noudattamaan IIHF:n päätöksiä. Sunnuntaina hän ei puhunut lainkaan.

Jussi Halla-aho kulki pidättyvästä puhemiehestä aloitteelliseksi. Keskiviikkona hän sanoi, ettei hänellä ole mandaattia arvioida presidentin toimintaa. Sunnuntaina hän ehdotti, että Suomen joukkue jättäisi MM-kisat väliin.

Euroopan nuoret kulkivat kolmen kehyksen läpi kahdessa päivässä. Lauantain aineistossa he olivat Ylen Berliini-videon sukupolvi, joka ei halua enää katsoa sivusta, ja iltapäivälehtien odotettu mellakka, joka ei toteutunut. Sunnuntain aineistossa heistä tuli Frankfurtin ryöstelijöitä, joiden tekijöiksi Hessenin sisäministeri nimesi vasemmistoääriliikkeen ja Saksan sisäministeri vasemmistolaiset ryhmät ja maahanmuuttajayhteisön häiriköt.

Kotkan työntekijät eivät ehtineet saada arkkityyppiä. Perjantaina he olivat ”laaja joukko kiinalaisia”, lauantaina heitä ei ollut.

Päiväraporttien omat korjaukset

Viikon aikana päiväraportit joutuivat korjaamaan omia päätelmiään neljästi, ja korjaukset kertovat samasta ilmiöstä kuin itse aineisto. Tiistaina selvisi, että Amirkhanin oma kertomus oli kuultu jo maanantaina, vaikka maanantain raportti oli todennut sen puuttuvan. Keskiviikkona selvisi, että Lavrovin ”eskaloituu” koski informaatiosotaa eikä konfliktia, kuten MTV:n otsikko oli antanut ymmärtää. Torstaina keskiviikon raportin loppuessee, joka nojasi FT:n historialuentoon, osoittautui rakennetuksi kiistanalaisen tiedon varaan. Sunnuntaina lauantain päätelmä rauhallisesta päivästä osoittautui aikaikkunan tuotteeksi. Jokainen virhe syntyi samalla tavalla kuin mediassakin: ensimmäinen versio, nimetön lähde tai hetki, jonka jälkeen tilanne muuttui. Tämä on syy suhtautua varauksella myös tämän synteesin päätelmiin niissä kohdissa, joissa ne nojaavat yhden päivän havaintoon.

Mediakohtaiset erot ja omistusrakenne

Yle, julkinen yleisradio, oli viikon rakenteellisten yksinoikeuksien kantaja ja Amirkhani-jutussa johdonmukaisin oman linjansa pitäjä. Se kohdisti koko viikon huomion tuotantoyhtiön vastuuseen: tiistaina ”Trauma syntyi minulle teidän tuottamassa ohjelmassa”, keskiviikkona tuottajan haastattelu ja torstaina Vesalan kritiikki peittelystä. Yksinoikeuksia olivat muun muassa MOT:n aivovammaselvitys, Eagle S:n 1,4 miljoonan euron kustannus, ilmastopaneelin suositukset, Kalliolan sovittelun katkeaminen, Pirhan sairauspoissaolot, Palokin padon kariutuminen, Gracen tapaus, Lapuan sote-keskus ja Uudenmaan tuulivoiman puolustusveto. Ylen ja OCCRP:n selvitys AfD:n vihollislistasta, jolla oli suomalaisten tietoja, oli viikon harvoja tutkivia avauksia. Ylen omat lauantain haastattelut asettivat viikonlopun agendan.

Heikkouksia oli kolme lajia. Ensinnäkin arvottavat määreet otsikoissa: ”verisiä sotia käyvä Netanjahu” tiistaina, Valtosen sitaattiin lisätty ”mitään” ja pois jätetty ”ensi vuonna” sunnuntaina, Michigan-jutun ”pelissä on myös amerikkalaisen vaalidemokratian tulevaisuus” toimituksen äänellä. Toiseksi Kotka-otsikon ”valtio-omisteinen” vei vastuun Suomeen, vaikka valtio omistaa vajaan kolmanneksen. Kolmanneksi Ylen Berliini-videon kehys omaksui liikkeen itseymmärryksen ilman lainausmerkkejä, ja Gotlanti-uutisen otsikko päivitettiin sunnuntaina muotoon ”ratsasi” ilman SVT:n tietoa, ettei mitään löytynyt.

Helsingin Sanomat, suuri sanomalehti, teki viikon läpinäkyvimmän omistusilmoituksen kertomalla STT-uutisessa oman omistajansa päätöksen syyksi. Sen keskiviikon analyysi ”Stubb ja Støre eivät hajottaneet Euroopan yhtenäisyyttä, koska sitä ei ollut” oli viikon tarkimpia rakenteellisia havaintoja. Torstain Sybihan haastattelu ja Toledon reportaasi olivat omaa tiedonhankintaa. HS oli kuitenkin myös viikon suorimmin arvottava ulkomaanuutisissa: Brasilian analyysi ”Lulan valinta oli demokratian voitto”, Alaskan demokraattien ”härski vehkeily” ja Puola-jutun lähtöoletus puolueelliseksi rakennetusta oikeuslaitoksesta. Googlesta HS kirjoitti ”datakeskuskohuissa rypeneenä”. Viikon aikana näkyi myös yksi asiavirhe, joka jäi korjaamatta: lauantain otsikko pani Hormuz-lauseen Stubbin suuhun, vaikka Ilta-Sanomien analyysin mukaan sen sanoi Putin. Kumpikin saattoi sanoa sen, mutta aineistosta alkuperä ei selviä.

Ilta-Sanomat ja Iltalehti, kaupallinen valtamedia, tuottivat viikon volyymin ja suurimman osan otsikon ja sisällön kuiluista. Ne erosivat puhelun kehystämisessä toisistaan selvemmin kuin edellisellä viikolla.

Ilta-Sanomat oli puhelun lämpimin tulkitsija. Tiistain kommentti julisti päivän jäävän historiaan, torstaina sen lähteet kuvasivat ”järjellistä keskustelua”, ja perjantaista sunnuntaihin sen omat kolme kyselyä rakensivat kansan mandaattia. Se oli myös viikon tarkin lähdekriitikko Valdain satelliittikuvissa ja Latvian otsikkoa lukuun ottamatta huolellinen urheilussa. Viikon poikkeuksellisin asetelma oli torstai, jolloin Ilta-Sanomat raportoi omasta kuvaajastaan. Sen aamun ensimmäinen versio, jonka mukaan kuvaaja ilmeisesti osui Uotiin tahattomasti, oli pidättyvä oman työntekijän kannalta. Lauantain Kummeli-kommentti teki sääntöjen sitomasta päätöksestä henkilön harkintakyvyn kysymyksen.

Iltalehti oli puhelun kriittisin tulkitsija: tiistain ”Railo repesi” ja ”Frederiksen pillastui”, keskiviikon Splidsboel Hanseniin ja Liuhtoon nojaavat asiantuntijavalinnat, Moskovan pörssiä Stubbiin kytkevä ”Stubb sai käyrät nousuun” ja ”Venäjällä ilakoidaan”. Sen pääkirjoitukset olivat silti sovittelevia, ja keskiviikon pääkirjoitus vaati riidan lopettamista. Iltalehti teki viikon yksinoikeudet komission kirjeestä, eläkekirjauksesta, LVV:n päiväkodeista, Kumpula-Natrin taksilaskusta ja Turvanastasta. Sen otsikoissa kuilu oli viikon suurin: ”Kanada haluaa EU:hun”, ”Mineraalidiili” sitomattomasta asiakirjasta, ”Komissiolta uusi uhkaus” lisätietopyynnöstä ja ”Kansa raivostui” noin 500 mielenosoittajasta.

MTV, kaupallinen televisio, oli viikon jyrkin otsikoija ja samalla viikon rauhallisimpien kommentaattorien kanava. Jyrkkiä otsikoita olivat tiistain ”närkästynyt Frederiksen lähti”, kun syy oli ministerinero, tiistain Lavrov-otsikko, joka myöhemmin osoittautui sitaattia jyrkemmäksi, lauantain ”suuri laivaoperaatio” Gotlannista ja sunnuntain ”Raju ulostulo!” Saksan liiton varovaisesta harkinnasta. Toisaalta MTV:n Partanen-sitaatti perjantaina muutti koko Uoti-kiistan lukutavan, sen kirjeenvaihtajan lauantainen kommentti purki Ranskan protesteja koskevia somekertomuksia ja Linnainmäen ja Penttilän arviot olivat viikon maltillisimpia. MTV ei aineistossa kertonut oman rikostoimittajansa lähdöstä.

Kauppalehti ja Talouselämä, Alman talousmedia, pitivät yllä viikon toista todellisuutta: tulospäivät, joissa sota tuottaa ja datakeskukset kasvavat. Kauppalehti kertoi yksin eläkeiästä 70 vuoteen, ja sen pääkirjoitus nosti eläkkeet tulilinjalle keskiviikkona. Torstaina se kantoi kolmea eri kehystä samasta Nesteen tuloksesta: valtion tilipäivä, hyvä päätös jättää rahat yhtiölle ja osinkopolitiikan leikkaus. Talouselämän juttuvirrasta suuri osa perustui yritysten ja etujärjestöjen tiedotteisiin, ja juuri samalla viikolla STT ilmoitti, että sen tiedotepalvelu jatkaa, kun uutistoimitus loppuu. Sunnuntaina Kauppalehti kertoi avoimesti sähkönhintajutun olevan tekoälyn laatima ja toimittajan tarkastama.

Tutkiva journalismi oli tällä viikolla ohuempaa kuin edellisellä. Viikolla 43 merkittävimmät paljastukset perustuivat tietopyyntöihin saaduista asiakirjoista. Tällä viikolla painavimmat avaukset olivat maanantain MOT:n aivovammaselvitys, tiistain Faktabaarin selvitys vakoiluun soveltuvista mainoksista sairaaloiden ja viranomaisten verkoissa sekä torstain AfD-selvitys. Keskeisimmät ulkopoliittiset tiedot tulivat jälleen nimettömiltä lähteiltä: Bloomberg, FT, WSJ, Reuters, Telegraph. Asiakirjapohjaisuus, jonka edellinen viikko toi, väistyi tällä viikolla nimettömien lähteiden kilpailun tieltä.

Konsernien rakenne

Sanoma. HS ja IS jakoivat joka päivä kymmeniä tekstejä. Lauantaina ne julkaisivat saman Jääkiekkoliittoa koskevan tiedon kumpikin ”omina tietoinaan”, ja Ylen Urheilu kutsui lähdettä sunnuntaina osuvasti ”Sanoman urheilutoimitukseksi”. Sama teksti sai usein eri otsikon: CAS-kommentissa HS:n otsikossa toimija oli tuomioistuin, IS:n otsikossa ”muut, jotka katsovat vierestä”. Latvia-jutussa HS kirjoitti ”Laki estää”, IS ”Tieto Venäjästä on lainvastainen”. STT-uutisessa Sanoma oli sekä uutisen aihe että kahden sitä kertovan median omistaja, ja molemmat ilmoittivat sen.

Alma. Kauppalehti ja Talouselämä julkaisivat sanasta sanaan samoja tulostekstejä, ja Iltalehti kierrätti niiden haastatteluja. Kauppalehti kertoi keskiviikkona emoyhtiönsä tuloksesta.

Konsernien välinen kierrätys. Otsikot, jotka alkavat ”HS:”, ”Yle:” tai ”Muut lehdet”, kasvattivat yhden lähteen painoa. Kun STT poistuu, tällä on merkitystä: konsernien välinen lainaus voi korvata yhteistä perussyötettä, mutta silloin yksi lähde näkyy lukijalle useana.

Synkronoinnit

Viikolla oli kuusi hetkeä, jolloin eri omistusrakenteiden mediat olivat samassa kehyksessä.

Tiistain suorat lähetykset. Yle, HS, IS, Iltalehti ja MTV seurasivat puhelua suorana. Kehykset erosivat, mutta agenda oli yksi.

Keskiviikon pääkirjoitukset. Jokainen suuri media julkaisi puhelusta pääkirjoituksen, analyysin tai vieraskynän samana päivänä. IS:n mukaan yhtenäisyys hajosi, HS:n mukaan sitä ei ollut ja Iltalehden mukaan riita piti lopettaa.

Tuomarin lause keskiviikkona. Yle, IS ja Iltalehti nostivat otsikkoon saman lauseen ”ei voisi vähempää kiinnostaa”, ja Iltalehti kutsui sitä tylyksi.

Torstain oikaisupyyntö. Iltalehden, HS:n, Ylen ja IS:n nimettömät lähteet asettuivat samana päivänä Suomen ja Norjan hallitusten puolelle FT:n nimettömiä lähteitä vastaan. Neljä riippumatonta toimitusta päätyi samaan arvioon, mikä voi kertoa tiedon oikeellisuudesta tai lähteiden yhteisestä alkuperästä. Aineistosta ei selviä kumpi.

Torstain STT. Kaikki seitsemän mediaa julkaisivat oman juttunsa.

Perjantain ja sunnuntain Venäjä-tyrmistys. Poliittinen kenttä kokoomuksesta vihreisiin tuomitsi CAS:n ratkaisun samana iltana, ja sunnuntaina Valtosen, Halla-ahon ja meppien kannat kulkivat kaikissa medioissa. Tämä on harvinainen synkronointi, jossa media ei asettanut agendaa vaan välitti poliittisen yksimielisyyden, joka syntyi ilman päätöstä.

4. Tunnelataus

Viikon emotionaalinen kaari alkoi huolesta omasta kukkarosta ja päättyi kiukkuun, jolla ei ollut yhtä kohdetta. Välissä oli ylpeyden hetki, joka muuttui nopeasti epävarmuudeksi siitä, kenen kertomukseen voi luottaa.

Maanantai oli laskelmoivaa huolta. Abstrakti velka muuttui henkilökohtaiseksi taulukoksi: kuinka monta euroa eläkkeestäni. Oikeussaleista tuli yksityiskohtia, joita oli vaikea lukea.

Tiistai oli varovaista ylpeyttä ja levottomuutta. Suomi teki jotain merkittävää, mutta kukaan ei tiennyt, oliko se viisasta. Samana päivänä lapset kertoivat Pelastakaa Lasten kyselyssä, etteivät pääse joka päivä suihkuun.

Keskiviikko oli kiusaantunutta väsymystä. Koko Pohjola puhui Suomesta, ja Suomi kuunteli kaikuaan. Toledon junaturma toi päivään raskaimman ulkomaisen latauksen.

Torstai oli epäluuloa ja surua. Kuka valehtelee, kuka tönäisi ja kuka kertoo jatkossa. Huumekuolemien ennätys ja Toledon uhrien kasvot olivat samassa uutisvirrassa.

Perjantai oli tyrmistystä ilman selvää kohdetta. Sana toistui Poutalalla, Hietasella ja lukijakirjeissä. Päätökset tekivät paneeli Lausannessa, Pentagonin nimetön virkamies ja arviointiryhmä Etelä-Pohjanmaalla.

Lauantai oli pidättyvää ja muistavaa. Pyhäinpäivän kolumnit kääntyivät kuolemaan ja suruun, ja tyrmistys purkautui Kummeli-ironiaksi.

Sunnuntai oli kiukkuista ja valpasta. Dieselautoilija, Kela-kyydit lopettava taksiyrittäjä ja kuoleva 44-vuotias puhuivat voimasanoin, ja sähkön hinta nousi maanantaiksi kymmenkertaiseksi lokakuun keskiarvoon nähden.

Synkronointihetket

Tiistaista keskiviikkoon: railosta purkukeskusteluun. Tiistaina Iltalehden ja MTV:n otsikot puhuivat railosta ja närkästyksestä. Keskiviikkona Rasmussenin ”debriefing” ja ilmoitus hyvästä informoinnista laannuttivat sävyn lähes kaikissa medioissa. Ilta-Sanomien pääkirjoitus piti kriittisen linjan. Siirtymä kesti vuorokauden.

Torstain luottamuksen kääntö. Keskiviikkona lähes kaikki mediat välittivät FT:n tiedon tosiasiana tai attribuoituna tietona. Torstaina samat mediat esittivät sen kiistettynä väitteenä. Lukija, joka oli keskiviikkona saanut kuvan Putinin luennosta, sai torstaina kuvan väärästä tiedosta, eikä kumpaakaan voinut tarkistaa.

Perjantain yhteinen tyrmistys. CAS:n ratkaisun jälkeen tunnesävy oli kaikissa medioissa sama, ja poliitikot vahvistivat sen. Ylen haastattelema asianajaja Kalkas oli sunnuntaina ainoa, joka huomautti IIHF:n turvallisuusperustelujen jääneen näytön puutteessa heikoiksi.

Lauantaista sunnuntaihin: rauhasta väkivaltaan. Euroopan protesteja ennakoitiin perjantai-illasta lähtien kymmenillä jutuilla 70 000 poliisista ja vesitykeistä. Lauantain aineisto kertoi rauhallisesta päivästä, ja tunne purkautui. Sunnuntain aineisto kertoi illan väkivallasta, ja tunne palasi kiukkuna. Kaikki mediat kävivät saman kaaren läpi vuorokauden viiveellä.

Kumulatiivinen vaikutus

Maanantaiaamuna lukija oli huolissaan rahasta, mutta huolella oli selvä osoite: lista ja sen laatijat. Tiistaina hän sai ylpeyttä, ja torstaina sen alle tuli epäily siitä, kuka kertoo totuuden. Sunnuntai-iltana hän kantaa kolmea tunnetta. Ensimmäinen on hyväksyvä ylpeys siitä, että Suomi puhuu Kremlin kanssa ilman palaamista entiseen. Toinen on kiukku, joka kohdistuu yhtä aikaa sähkölaskuun, Venäjän jääkiekkoilijoihin, halloween-yön nuoriin ja Frankfurtin ryöstelijöihin. Kolmas on hiljainen epävarmuus siitä, kehen luottaa, ja se on viikon uusi tunne.

Edellinen viikko kulki epäluottamuksesta valtaan epäluuloon lähimmäistä kohtaan. Tämä viikko lisäsi kolmannen kerroksen: epäluulon kertojaa kohtaan. Kun FT ja Suomen hallitus kiistävät toisensa, kun avustajan ja kuvaajan kertomukset eroavat ja kun kansallinen uutistoimisto lopettaa, lukijalta jää puuttumaan se paikka, josta tarkistaa. Siirtymä on hitaampi kuin yksikään päivä näyttää.

Uhka-altistus

Karkea laskelma viikon erillisistä uhkakuvista päätyy noin 85:een.

Sota ja lähialue: Telegraphin Nato-vaatimus, Medvedevin salamurhaehdotus, Patriot-pula, Valdain tornit, Lavrovin eskalaatio, Romanian sabotaasiverkosto, metsädata vihollisen käytössä, Saksan valkovenäläiset sabotöörit, Latvian rajarikkomukset, Dniprossa kuolleet, Pentagonin pyyntö hillitä Venäjä-puheita, Putinin ”valmiita sotaan”, Moskovan terroriuhka, Gotlannin alus, Ilomantsin rajanylitys, Mustanmeren viides upotus, Hormuzin miinat ja Trumpin Iran-kohteet.

Koti ja yhteisö: Vantaan matkasellimurha, Tuusulan kolari, Tampereen kotibileet, Järvenpään koulupiha, Oulun tyttö, paritusvyyhti, huumekuolemat, Jyväskylän partio, pimeän verkon sivusto, Raision vauva, Myyrmäen tapaus, Turengin tekoälykuva, halloween-yön 12-vuotiaat, Suvilahti, Mainiokodin salakuvaus, päiväkotien kelpoisuuspuutteet, Stukin säteilyhavainnot, huijaukset ja deepfake-poliisit.

Talous: eläkeindeksi, lapsilisä, eläkeikä 70, kuluttajaluottamus, OP:n vähennykset, Microsoft, Ponsse, Raute, Visma, Paulig, Stora Enson Kristiinankaupunki, työttömyys 11 prosenttia, komission kirje, Intel ja Alphabet, Binance, maakaasu yli 100 euroa, sähkön ennätykset, talvisähkön kaksinkertaistuminen futuurien perusteella ja Ranskan luottoluokitus.

Instituutiot ja tieto: Faktabaarin vakoilumainokset, Eckerön kyberhyökkäys, Viking Linen tietovuoto, Pirkanmaan silmäkeskuksen väärät osoitteet, STT, Novaja Gazeta, Googlen tekoälytiivistelmän väärä rokotusaika, pelastuslaitosten lakkautettu tiedotejärjestelmä, AfD:n vihollislista, Puolan perustuslakikriisi ja Yhdysvaltain vaalipainostus.

Terveys ja palvelut: ebola, lintuinfluenssaepäily, influenssarokotteiden viivästys, Kelan hintakriteeri, Kalliolan sovittelu, hoivajonot, Etelä-Pohjanmaan ja Länsi-Uudenmaan sulkemiset ja Pirhan uupumus.

Edellisellä viikolla määrä oli noin 90, sitä edellisillä noin 80 ja 75. Neljän viikon aikana lukija on kohdannut noin 330 erillistä uhkakuvaa. Tällä viikolla moni uhka laimeni: Telegraphin vaatimus oli Forsbergin mukaan ”mahdoton”, Gotlannista ei löytynyt mitään, Niuvanniemen karkuri palasi itse ja Nigerian ebolatapaukset osoittautuivat negatiivisiksi. Laimenemiset saivat kuitenkin pienemmät otsikot kuin varoitukset, ja yksi rauhalliseksi julistettu päivä osoittautui väkivaltaiseksi.

5. Rakenteellinen luenta

Ensimmäinen taso: kehystämisen ja vaikuttamisen tekniikat

Nimettömien lähteiden epäsymmetria. Viikon keskeisin tekniikka oli tapa, jolla nimettömien lähteiden uskottavuutta arvioitiin. Telegraphin diplomaatit maanantaina, Bloomberg tiistaina, Reutersin Pentagon-lähteet perjantaina, WSJ:n jalostamotauko perjantaina ja MS Now:n Iran-tiedot lauantaina välitettiin ilman suurempia varauksia. FT:n kolme lähdettä joutuivat torstaina tarkimman epäilyn kohteeksi. Ero ei johtunut lähteiden laadusta vaan siitä, että FT:n tapauksessa Suomen hallitus kiisti tiedon. Perjantain päiväraportti tiivisti sen: tieto tulee uskottavaksi, kun Suomi ei ole sen kohteena. Tekniikka koskee kaikkia medioita, eikä se ole tahallista. Se on kuitenkin rakenteellinen kallistuma, joka suojaa kotimaista toimijaa ja jättää ulkomaiset väitteet muista tarkistamatta.

Kysely mandaattina. Ilta-Sanomat julkaisi kolmessa päivässä kolme omaa kyselyä: 75 prosenttia hyväksyi puhelun, 87 prosenttia piti hyvänä Suomen aktiivista osallistumista rauhanneuvotteluihin ja 67 prosenttia vastusti normalisointia. Kukin päätyi otsikkoon kansan äänenä, ja muut mediat välittivät ne. Kyselyt mittasivat eri asioita, ja yksikään juttu ei asettanut niitä rinnakkain. Rinnakkain luettuna ne kertovat kansasta, joka hyväksyy puhumisen mutta torjuu palaamisen, ja tukee osallistumista neuvotteluihin, joista presidentti sanoi Suomen pysyvän sivussa. Tämä yhdistelmä on viikon kiinnostavin mielipidetieto, ja se jäi kokonaan tulkitsematta.

Kielteinen määrittely. Puhelu määriteltiin tiistaista lauantaihin sen kautta, mitä se ei ollut: ei Euroopan edustusta, ei kahdenvälistä suhdetta, ei neuvottelua, ei välittäjän roolia, ei normalisointia. Tekniikka teki ennennäkemättömästä teosta hyväksyttävän ja jätti sen sisällön kertomatta. Putin käytti samaa määrittelyä perjantaina omiin tarkoituksiinsa: hänen mukaansa Stubb ja Støre sanoivat heti, etteivät edusta EU:ta.

Kumoava toisto. Duginin väite Suomen Nato-katumuksesta, Dmitrijevin Grönlanti-ivailu ja Rybarin ilakointi kumottiin keskiviikkona molemmissa iltapäivälehdissä, mutta ne kumottiin otsikossa. Sunnuntaina Svetlovin syytös politiikan tuomisesta jääkiekkoon sai saman kohtelun. Kumoaminen suojaa lukijaa ja vie samalla väitteen yleisölle, jolle se ei muuten olisi päätynyt.

Asiantuntijan taustan valikoiva kertominen. Markku Ruotsilan suhtautuminen Trumpiin kerrottiin maanantaina ja tiistaina, Henri Vanhasen tausta ei kertaakaan. Jatsenjukin poliittisia motiiveja pohdittiin torstaina MTV:llä, Hedlundin, Splidsboel Hansenin ja Liuhdon ei. Datakeskusteollisuus nimettiin VTT:n selvityksen tilaajaksi HS:ssä ja IS:ssä, ei muualla. Hali ry nimettiin yksityisten hoivayritysten edustajaksi HS:ssä ja Ylellä, ei MTV:llä eikä Talouselämässä. Timo Ahopelto esiintyi Alman talousmedioissa asiantuntijana ja pääomasijoittajana samassa haastattelussa. Tieto asiantuntijan suunnasta annettiin koko viikon valikoiden.

Raportti agendan asettajana. Datakeskusteollisuuden sähköarvio, Halin hoivajonot, Paltan polttoainelaskelma, Pelastakaa Lasten kysely, Suomen Ekonomien veronkiristysautomaatti, Kustoksen hankintalakilaskelma, Toivon Kanada-kysely ja Tulisijayhdistyksen tulisijat tuottivat kukin valmiin luvun, joka muuttui otsikoksi. Luvut voivat olla oikeita. Julkaisijan intressi kerrottiin kuitenkin epätasaisesti, ja otsikossa sitä ei näkynyt missään.

Somepäivitys uutisen raaka-aineena. Viikko alkoi poliitikkojen X-viesteistä ja päättyi niihin: Purran etäisyydenotto kartoitukseen maanantaina, Uotin Threads-vastaukset tiistaina, SDP:n ja perussuomalaisten eläketaulukko torstaina, Purran ja Adlercreutzin Wolt-kiista perjantaina, Valtosen, Halla-ahon ja Rinteen ulostulot sunnuntaina. Pyhäviikonloppuna kanava korvasi haastattelun kokonaan, eikä yhdellekään esitetty jatkokysymystä keinoista tai roolista.

Henkilö rakenteen sijasta. Uoti oikeudenkäyntikäytäntöjen sijaan, Niemelän loma julkisen sektorin työehtojen sijaan, Hietanen lajiliiton sääntöjen sijaan, Purran itku rasismikohun sisällön sijaan, Kumpula-Natri taksitaulukon sijaan, Nawrockin nyrkkeilymenneisyys perustuslakikiistan sijaan ja Rinteen kummisuhde mediapolitiikan sijaan. Rakenne mainittiin usein tekstissä, mutta henkilö kantoi otsikon.

Otsikon ja sisällön ero. Tekniikkaa käyttivät kaikki kaupalliset mediat ja viikon lopulla myös Yle. Esimerkkejä viikon varrelta: ”Lehti: Putinilla Suomea koskeva vaatimus” arviosta, ”Närkästynyt Frederiksen lähti” ministerinerosta, ”Railo repesi” varauksellisesta kommentista, ”Kansa raivostui” 500 mielenosoittajasta, ”Ilmakehässä romahdus” tavanomaisesta marraskuusta, ”Yhdysvallat käskee” kehotuksesta, ”Lavrov lempattiin” perutusta valokuvasta ja ”Raju ulostulo!” varovaisesta harkinnasta.

Oikeusvaltio yhteisenä sanastona. Viikon aikana oikeusvaltioon vetosivat Uoti, oikeusministeri Meri, Partasen kantelijat, CAS, Hietanen, Lula, Bolsonaro, Tusk, Nawrocki, PiS, yhdysvaltalaiset tuomarit ja Trumpin hallinto. Sana yhdisti vastakkaisia toimijoita eikä ratkaissut mitään. Sama media saattoi juhlia tuomaria, joka pysäytti Trumpin, ja tyrmistyä tuomioistuimesta, joka palautti Venäjän.

Auktoriteettirakenteiden johdonmukaisuus

Viikon vahvimmin vahvistettu auktoriteetti oli presidentin instituutio. Puhelun kriitikot olivat enimmäkseen ulkomaisia tai virkaa vailla olevia, puolustajat kotimaisia ja virassa olevia. Pääministerin auktoriteetti heikkeni samassa suhteessa: Orpon tiedonsaannista kerrottiin kolme ristikkäistä nimetöntä versiota, eikä hän itse puhunut omalla äänellään torstaista sunnuntaihin.

Toinen vahvistettu auktoriteetti oli oikeusoppineiden: Melander, Niemi, Hyttinen ja Kalkas kantoivat viikon oikeudellisen arvion sekä Uotin argumenteista että CAS:n ratkaisusta. Kolmas oli Ilta-Sanomien kyselytutkimus, joka muuttui toiston kautta kansan ääneksi. Uutta edelliseen viikkoon verrattuna oli, että ulkomainen lehti menetti auktoriteettiaan yhden kiistan ajaksi ja palautti sen muissa aiheissa samana päivänä.

Samaistumiskohteiden pysyvyys

Lukija kutsuttiin toistuvasti eläytymään viiteen hahmoon:

• seksuaalirikoksen asianomistaja: Mira Luoti koko viikon, Vendin sisko maanantaina, Isaac Sene ja Ina Mikkola perjantaina
• lapsi niukkuudessa tai vaarassa: Pelastakaa Lasten vastaajat, Raision vauva, Järvenpään ekaluokkalaiset, Jyväskylän partiolaiset ja halloween-yön 12-vuotiaat
• onnettomuuden ja sodan uhri: Toledon häihin matkalla ollut äiti, Dniprossa kuolleet, Oleškyn Larisa ja Dmytro 1 711 päivän jälkeen
• suomalainen valtio toimijana: Stubb, Valtonen Washingtonissa, Häkkänen Japanissa ja avaruuskeskus
• kuluttaja hinnan edessä: dieselautoilija, sähkölaskun maksaja ja Lakean asukkaat.

Lukijaa ei kutsuttu eläytymään seuraaviin: Kotkan työntekijät, Amirkhani syytettynä, jonka syyttömyysolettama oli koko viikon keskustelun kohde, eläkeläinen, jonka indeksistä riideltiin taas, palestiinalainen, iranilainen, ebolan uhri ja suomalainen nuori omalla äänellään ennen sunnuntaita. Ukrainan jääkiekkoilija, jonka paikka MM-kisoissa on Hietasen arvion mukaan menossa Venäjälle, ei saanut suomalaisessa jääkiekkokeskustelussa ääntä lainkaan.

Vaihtoehtojen kaventamisen systemaattisuus

Sopeutuksen mittakaava. Kahdeksan ja yhdentoista miljardin tavoite oli jälleen jokaisen jutun lähtöoletus. Kiista koski kohteita: eläkeindeksi, kansanedustajien määrä, lomat, kirjastokortti. Kevan Kiander, palkansaajajärjestöt ja Suomen Ekonomit kyseenalaistivat yksittäisiä keinoja, eivät määrää.

Venäjä ja urheilu. Vaihtoehtoja esitettiin kaksi: boikotti tai osallistuminen. Kolmas, eduskunnan säätämä laki Latvian tapaan, ei saanut yhtään suomalaista puolestapuhujaa, vaikka Latvia kerrottiin lauantaina esimerkkinä. Valtosen viisumilinja on käytännössä neljäs vaihtoehto, mutta sen oikeusperusta jäi kysymättä.

Rauhanprosessi. Vaihtoehdot rajautuivat siihen, istuuko Eurooppa pöydässä vai ei. Sitä, mitä pöydässä hyväksyttäisiin, ei kysytty. Zelenskyin torstainen huomio, että Suomi ja Norja pitävät Venäjän turvatakuuvaatimusta haasteena itselleen, oli vain Ilta-Sanomissa.

Uutistoimisto. Vaihtoehdot rajautuivat valtion tukeen tai markkinan ratkaisuun. Tuppuraisen ”markkinalähtöinen selvitys” ja Rinteen ”julkisen ja yksityisen yhteistoiminta” ovat eri linjoja, mutta niiden eroa ei avattu.

Datakeskukset. Kiista koski sijaintia ja lupia. Kysymys siitä, kuka päättää sähköverkon jonon järjestyksen, oli Talouselämässä keskiviikkona akkuvarastojen yhteydessä.

Toinen taso: kilpailevat kokonaissuunnat lyhyesti

Viikko veti lukijaa kuuteen suuntaan, jotka käsitellään osiossa 9. Kaksi niistä kulki toistensa peilikuvina: puhuminen Kremlin kanssa normalisoitui ja moraalinen raja siirtyi urheiluun. Kaksi kilpaili rahasta: sopeutuksen väistämättömyys ja kriisitalouden epätasainen jako. Kaksi kulki poikittain: kertojien oheneminen ja oikeuden muuttuminen julkiseksi näyttämöksi.

6. Uskomusmuutos

Tuhat suomalaista, jotka lukivat uutisia joka päivä, uskovat sunnuntai-iltana kymmenen asiaa, joita eivät uskoneet maanantaiaamuna.

1. Suomen presidentti voi puhua Putinin kanssa, ja se on hyväksyttävää. Uskomus on faktapohjainen teon osalta ja kehyspohjainen merkityksen osalta. Maanantaina ajatus herätti suomettumisrinnastuksen, sunnuntaina kyselyn mukaan kolme neljästä hyväksyy sen. Presidenttiä kannattava lukija uskoo Suomen palanneen arvokkaaseen rooliin. Pohjoismaista koordinaatiota painottava muistaa Frederiksenin ja Kristerssonin epäilyn. Kumpikaan ei tiedä, mitä Suomi sanoi.

2. Puhuminen ei tarkoita palaamista. Uskomus on kehyspohjainen ja uusi. Kahden IS-kyselyn yhdistelmä ja valtiojohdon toistama ero dialogin ja normalisoinnin välillä rakensivat käsityksen suhteesta, jossa puhe on avointa ja yhteys suljettu. Tämä on uusi asento suomalaisessa Venäjä-ajattelussa.

3. Venäjän osallistuminen kevään MM-kisoihin ei ole varma. Uskomus on faktapohjainen Saksan harkinnan osalta ja kehyspohjainen estomahdollisuuden osalta. Perjantaina CAS:n ratkaisu näytti lopulliselta, sunnuntaina valtiot etsivät keinoja. Boikottia kannattava uskoo, että valtiot voivat ohittaa tuomioistuimen. Urheilun oikeusjärjestystä painottava pitää viisumikieltoa uutena syrjintänä.

4. Eläkkeet, lapsilisät ja eläkeikä ovat listalla. Uskomus on faktapohjainen vaihtoehtojen osalta ja kehyspohjainen todennäköisyyden osalta. Lapsiperheen vanhempi uskoo lapsilisän olevan uhattuna, eläkeläinen indeksinsä ja nelikymppinen Kauppalehden lukija eläkeikänsä. Velkaa korostava lukija uskoo ministeriön vihdoin sanoneen sen ääneen.

5. Suomeen ei jää kansallista uutistoimistoa. Uskomus on faktapohjainen. Journalistiliiton näkökulman lukija uskoo demokratian heikkenevän. Ministeri Ranteen näkökulman lukija uskoo markkinan ratkaisseen. HS:n tilaaja ei todennäköisesti huomaa eroa, koska Sanoma lopetti STT:n käytön jo vuosi sitten. Maakuntalehden tilaaja voi huomata sen.

6. Maailmanlehdetkin voivat erehtyä, tai hallitukset suojaavat kuvaansa. Uskomus on kehyspohjainen ja eriytyvä. FT-kiistan jälkeen hallitusta luottava lukija uskoo lehden erehtyneen. Kriittinen lukija uskoo hallitusten suojaavan kuvaansa. Molemmat oppivat, että jokainen kertomus on jonkun versio.

7. Oikeudenkäynnit käydään nykyään myös julkisuudessa. Uskomus on kehyspohjainen. Uhrien puolustajia seuraava lukija uskoo oikeudenkäynnin olevan käännekohta seksuaaliväkivallan uhrien kohtelussa. Oikeusvaltion menettelyjä painottava uskoo julkisuuden painostavan tuomioistuinta. Kumpikin uskomus syntyi ennen kuin tuomioistuin on sanonut mitään.

8. Sota tuottaa suomalaisyhtiöille ennätysvoittoja ja kotitalouksille laskuja. Uskomus on faktapohjainen tulosten ja hintojen osalta. Autoilija uskoo Iltalehden tavoin pumppuhintansa olevan Nesteen juhla. Valtion talousvastuuta painottava uskoo osinkojen helpottavan sopeutusta. Puolustuskyvyn kannattaja näkee teollisuuden vahvistuvan.

9. Talous kasvaa, mutta Suomen työttömyys on EU:n korkein. Uskomus on faktapohjainen. Hallituksen kannattaja korostaa kasvua, opposition kannattaja työttömyyttä. Moni voi uskoa molempia ja päätellä, ettei kasvu tavoita häntä itseään.

10. Euroopan nuorisoliikkeistä tuli väkivaltaisia. Uskomus on faktapohjainen illan väkivallan osalta ja kehyspohjainen tekijöiden osalta. Järjestystä painottava lukija nojaa Saksan sisäministerin syytökseen vasemmistosta ja maahanmuuttajayhteisön häiriköistä. Sukupolvien oikeudenmukaisuutta painottava nojaa Ylen erotteluun päivän marssijoiden ja illan ääriryhmän välillä. Kumpikaan ei saa aineistosta dataa tekijöiden taustasta, ja Ylen lauantainen analyysi kertoi, ettei Ranska tilastoi sitä.

Erosivatko uskomusmaailmat medioittain

Erosivat, ja tällä viikolla ero oli suurin puhelun arvioinnissa:

• Ylen lukija uskoo, että puhelu oli harkittu ja että sen kritiikki selittyy Pohjoismaiden erilaisilla Venäjä-linjoilla, että tuotantoyhtiö kantaa vastuuta Julkkisselviytyjien tapahtumista, että Suomen työttömyys on EU:n korkein ja että hallituksen luonnonsuojeluhanke Palokissa kariutuu.
• Ilta-Sanomien lukija uskoo, että Suomi teki historiaa, että kansa tukee presidenttiä vahvasti, että Jääkiekkoliitto on sekaisin ja että oman kuvaajan tönäisy oli tahallinen.
• Iltalehden lukija uskoo, että puhelu repi railon Pohjoismaiden välille, että Venäjällä ilakoidaan, että komissio uhkaa Suomea ja että opetusministerin perhepiiri vei nastoja Venäjälle.
• Helsingin Sanomien lukija uskoo, että Euroopan yhtenäisyyttä ei ollut alun perinkään, että Suomen on oltava oma toimijansa, että Lulan valinta oli demokratian voitto ja että Sanoma kaatoi STT:n.
• MTV:n lukija uskoo, että Frederiksen lähti närkästyneenä, että Kremlin viestintä muuttui ja että Saksan harkinta on raju ulostulo, mutta myös että Partanen kirjoitti ”mahdollisesti”.
• Alman talousmedian lukija uskoo, että eläkeikä voi nousta 70 vuoteen, että valtio saa Nesteestä jättimäisen tilipäivän ja että yli 50 sentin sähköä on vain 0,6 prosenttia ajasta.

Puhelusta uskomusmaailmat erosivat jyrkimmin. Tiistai-iltana kaksi lukijaa saattoi riidellä siitä, oliko Suomi tehnyt historiaa vai rikkonut Pohjolan, ja kumpikin viitata saman päivän suomalaiseen lehteen. Sunnuntaihin mennessä erot olivat kaventuneet, koska kyselyt ja presidentin haastattelu loivat yhteisen pohjan.

7. Hiljaiset signaalit ja katoamiset

Katoamiset ilman selitystä

Nesteen lobbaus oli edellisen viikon sunnuntain painavin kotimainen paljastus. Maanantaina sille ei tullut yhtään jatkojuttua. Tiistaina ilmastopaneeli suositti jakeluvelvoitteen nostamista sataan prosenttiin, keskiviikkona Palta laski velvoitteen nostavan pumppuhintoja ja torstaina Neste kertoi ennätyksestä. Neljä palaa samasta aiheesta oli samassa aineistossa ilman yhteyttä.

Eläkeikä 70 vuoteen oli tiistaina Kauppalehdessä ja katosi, vaikka eläkkeet olivat keskiviikon teema.

Faktabaarin selvitys vakoiluun soveltuvista mainoksista sairaaloiden, poliisin ja ulkoministeriön verkoissa oli tiistaina Ilta-Sanomissa eikä palannut. Yksikään viranomainen ei kommentoinut.

Pelastakaa Lasten kysely sai tiistaina neljä mediaa eikä yhtään hallituksen vastausta koko viikon aikana.

Telegraphin Nato-vaatimus katosi tiistaina. Kremlin mukaan puhelussa käsiteltiin Itämerta, mutta kukaan ei kysynyt Stubbilta, nousiko Nato-läsnäolo esiin.

Kotkan ihmiskauppaepäily oli perjantaina noin kymmenessä jutussa ja lauantaina ja sunnuntaina ei yhdessäkään. Pyhäviikonloppu selittää osan, mutta yhdeksän kiinniotetun ja valtion osaomistaman työmaan uutinen olisi normaalisti tuottanut jatkokysymyksiä omistajaministeriölle.

Turvanasta oli lauantaina Iltalehden yksinoikeus ja katosi sunnuntaina.

Amirkhanin oikeudenkäynti katosi sunnuntaina, mikä selittyy käsittelyn tauolla. Viiden päivän keskeisestä aiheesta ei jäänyt viikonlopuksi yhtään jatkoa, ei myöskään kanteluiden käsittelystä.

Serbian ja Brasilian vaalit olivat maanantaina toiseksi suurin aihe. Keskiviikon Bolsonaron pakoa ja Serbian tv-kanavan valtausta lukuun ottamatta ne katosivat.

Aiheet, jotka nousivat tyhjästä

Bloombergin tieto puhelusta tiistaiaamuna muutti päivän agendan. Joku päätti kertoa puhelusta ennen kuin kanslia ehti.

FT:n historialuento nousi keskiviikkona kolmen nimettömän lähteen kautta. Lähteiden kansallisuutta ei koko viikon aikana kysynyt kukaan, vaikka se ratkaisisi, kenen kertomuksesta oli kyse.

WSJ:n tieto jalostamotauosta nousi perjantaina. Ukraina kiisti sen sunnuntaina, mutta Kstovon jalostamon palo samana päivänä teki kiistästä vaikeasti tulkittavan.

Reutersin tieto Pentagonin pyynnöstä hillitä Venäjä-puheita nousi perjantaina ja katosi samana päivänä Auton kommentin jälkeen.

Purra-dokumentin itkukohtaus nousi torstaina ensi-iltaa edeltävänä päivänä. Julkisuus palveli myös elokuvan markkinointia, eikä kukaan sanonut sitä.

Kolme IS-kyselyä nousivat perjantaista sunnuntaihin julkaisijan omina tuotteina.

Ajoitusanomaliat

Telegraphin uutinen maanantaina julkaistiin päivää ennen puhelua ja viikkoja ennen Abu Dhabin neuvotteluja. Ajoituksen tarkoituksellisuudesta ei ole tietoa.

Puhelu Pohjoismaiden neuvoston istunnon aikana tiistaina. Suomi soitti Kremliin päivänä, jona pohjoismaiset pääministerit olivat Helsingissä. Ajoitus teki Tanskan ja Ruotsin reaktioista suomalaisen uutispäivän pääsisällön.

STT:n ilmoitus torstaina osui samaan päivään, jona Suomen hallitus kiisti maailmanlehden version. Ajoitus on sattuma, mutta yhdessä uutiset kertoivat lukijalle saman päivän aikana, että kertomuksista kiistellään ja että yksi niiden tarkistajista lähtee.

Perjantain kasautuminen. CAS:n ratkaisu, Kotkan epäily, komission kirje, Purran erityisavustajan nimitys, Eurostatin työttömyys, Uotin oikeuskanslerikirje ja Lagarden jälkikaiut tulivat samana perjantaina ennen pyhäviikonloppua. Jääkiekko vei huomion, ja komission kirje ja nimitys jäivät pienemmiksi kuin niiden painoarvo.

Pyhäinpäivän hiljaisuus. Lauantaina ja sunnuntaina virallislähteitä oli vähän, ja agendan asettivat omat haastattelut, kyselyt ja somepäivitykset. Juuri tämä tyhjiö teki Valtosen X-viestistä sunnuntain pääuutisen.

Synkronoitu agenda ja synkronoitu hiljentäminen

Synkronoitu agenda:

• tiistaina puhelu kaikkien suurten medioiden suorina lähetyksinä
• keskiviikkona puhelusta pääkirjoitus tai analyysi kaikissa suurissa medioissa
• torstaina STT kaikissa seitsemässä mediassa
• perjantaina CAS kaikissa suurissa medioissa ja poliittisessa kentässä
• sunnuntaina Valtosen kanta kaikissa medioissa.

Jokaisella oli todellinen tapahtumapohja. Sunnuntain tapaus on kiinnostavin, koska tapahtuma oli somepäivitys pyhäpäivänä.

Synkronoitu hiljentäminen:

• VM:n kartoitus tiistaista alkaen kaikissa medioissa
• Kotka lauantaista alkaen kaikissa medioissa
• Nesteen lobbaus maanantaista alkaen kaikissa medioissa
• Gaza koko viikon.

Kartoituksen hiljeneminen on merkittävin. Se ei johtunut asian ratkeamisesta vaan siitä, että puhelu tuli samaan aikaan. Sopeutuskeskustelu jatkui yksittäisinä kohteina, mutta kokonaisuuden arviointi, kuten tulonjakovaikutukset ikä- ja tuloryhmittäin, jäi tekemättä koko viikon.

Neljä pientä signaalia

Tieto katoaa koneelle. Torstaina Kalajoen Himangalla ihmisiä saapui rokotukseen vääränä päivänä Googlen tekoälytiivistelmän perusteella, Pelastakaa Lasten chattiin tuli avunpyyntöjä tekoälyn suosituksesta ja pelastuslaitosten automaattinen tiedotejärjestelmä oli lakkautettu syyskuussa. Perjantaina Turengissa tekoälyllä tehty kouluampujan kuva aiheutti poliisioperaation. Sunnuntaina Kauppalehti julkaisi tekoälyn laatiman sähköjutun avoimesti merkittynä. Samalla viikolla STT ilmoitti lopettavansa. Yksikään juttu ei kytkenyt näitä toisiinsa.

Merireitit sulkeutuvat. Sunnuntaina Bulgarian rannikolla upposi viides alus meridrooni-iskussa Nato-maan lähivesillä, Venäjä alkoi viedä viljaa Murmanskin kautta, Putin ja Stubb puhuivat Itämerestä uutena Hormuzina ja Iranin laivaston mukaan tankkeri osui miinoihin Hormuzinsalmessa. Neljä juttua neljässä mediassa kertoi saman kehityksen eri kulmista.

Hyvinvointipalvelujen hiljainen ohentuminen. Kalliolan sovittelu keskiviikkona, Metsähallituksen 154 taukopaikkaa keskiviikkona, Kelan hintakriteeri keskiviikkona, Hauhon laboratorio torstaina, Lapuan sote-keskus perjantaina ja Pohjois-Pohjanmaan omaishoidon palkkiot perjantaina. Kukin oli paikallinen juttu, ja yhdessä ne näyttävät palveluverkon, joka ohenee siellä, missä sitä ei näe valtakunnallisista otsikoista.

Ihmiskaupan uhrit kahdessa järjestelmässä. Perjantaina Kotkassa epäiltiin laajaa työperäistä ihmiskauppaa, ja samana päivänä Yle kertoi Gracesta, jonka Maahanmuuttovirasto on tunnustanut ihmiskaupan uhriksi ja silti päättänyt käännyttää. Kaksi juttua julkaistiin muutaman tunnin välein, eivätkä ne viitanneet toisiinsa.

8. Mitä ei käsitelty koko viikkona

Mitä Suomi sanoi Putinille. Viikon suurimman ulkopoliittisen tapahtuman suomalainen sisältö jäi kertomatta. Kremlin tiedote kertoi Itämeren turvallisuudesta, FT kertoi historiasta ja Stubb kertoi Zelenskyin viesteistä ja omasta kysymyksestään Abu Dhabin neuvotteluista. Suomen omat kannat Venäjän turvatakuuvaatimukseen tai Nato-läsnäoloon jäivät kertomatta kaikissa medioissa. Poissaolo palvelee presidenttiä ja hallitusta, joiden ei tarvinnut sitoutua julkisesti. Se jatkaa edellisen viikon kaavaa, jossa Oslon ehdotusten sisältö jäi samoin kertomatta. Kahden viikon aikana Suomi on isännöinyt ja käynyt neuvotteluja, joiden sisällöstä sen kansalaiset eivät tiedä mitään.

Gaza, yhdestoista viikko. Gaza näkyi maanantaina MTV:n kolmen virkkeen uutisena YK:n Länsiranta-raportista, keskiviikkona israelilaisen omistajan maininnassa kertasinkojen hankinnassa Ylellä ja MTV:llä, torstaina vasemmistoliiton vastustuksena sinkohankinnalle ja sunnuntaina Ilta-Sanomien Naza-dokumenttikommenttina ja MTV:n sähkeenä kahdeksasta kuolleesta. Israelin vaaleista kerrottiin laajasti turvallisuus- ja koalitiokysymyksenä. Palestiinalaisten omaa ääntä ei kuultu kertaakaan. Poissaolo oli systemaattinen kaikissa medioissa. Se palvelee hallitusta, jonka Lähi-idän linjaa ei kysytty viikolla, jona Suomi teki 84,5 miljoonan euron hankinnan israelilaisomisteiselta yhtiöltä.

Iranin sota vastuukysymyksenä, kahdeksas viikko. Sota oli viikolla polttoaineen hinnan, Nesteen ennätyksen, maakaasun 100 euron, Ukrainan Patriot-pulan ja Hormuzin miinojen selitys. Trump sanoi sunnuntaina, että Iranissa on vielä yksi tai kaksi kohdetta hoidettavana, ja MS Now kertoi iskuista välivaalien jälkeen. Kukaan ei kysynyt suomalaisilta poliitikoilta kantaa liittolaisen sotaan, joka määritti viikon talousuutiset. Edellisellä viikolla puhemies Halla-aho nimesi sodan Trumpin aiheuttamaksi energiakriisiksi. Tällä viikolla kukaan ei jatkanut.

Ydinasejärjestelyt, kolmas viikko. Ranska ja Suomi pitivät perjantaina Pariisissa ensimmäisen ydinaseohjausryhmänsä kokouksen. Tieto oli yksi virke. Maanantaina HS:n ingressin mukaan Marine Le Pen, joka johtaa Ranskan presidentinvaalikyselyjä, kutsui Suomen ydinaseyhteistyötä Ranskan kanssa maanpetturuudeksi. Kauppalehden kommentti Lagardesta mainitsi Le Penin mahdollisen voiton syyksi EKP:n johdon kiireeseen. Yksikään media ei kysynyt, mitä Suomen ydinaseyhteistyölle tapahtuu, jos Le Pen voittaa. Poissaolo palvelee kaikkia puolueita, jotka ovat hyväksyneet järjestelyt.

Ilmastopolitiikka tavoitteena, neljästoista viikko. WMO kertoi tiistaina kasvihuonekaasujen ennätyspitoisuuksista, ilmastopaneeli suositti jakeluvelvoitteen nostamista, Lancetin raportin mukaan helleperäisiä kuolemia kirjattiin vuonna 2023 ennätykselliset 710 000 ja Euroopan kesän 2026 helleaalloissa kuoli brittiyliopistojen analyysin mukaan yli 50 000 ihmistä. Jerevanin luontokokous päättyi lauantaina sopuun, jota Ranskan ministerin mukaan ei vastaa luontokadon vakavuutta, ja Suomelta kestäisi nykytahdilla 500 vuotta saavuttaa suojelutavoitteensa. Kukin oli yhden median aihe, useimmiten Ylen. Lapin lumettomuus ja lokakuun lämpö kerrottiin sääilmiöinä, ja vain keskiviikkona Ylen meteorologi kytki ne ilmastonmuutokseen. Sunnuntaina sähkö kallistui tuulen puutteen vuoksi, ja Uudenmaan tuulivoimaa estää Ylen mukaan Puolustusvoimien lausuntokäytäntö. Kukaan ei kytkenyt näitä.

Kotkan työntekijät ja ihmiskaupan uhrien auttaminen. Yhdenkään uhriksi epäillyn ääni ei kuulunut, eikä kerrottu, missä he ovat ja mitä heille tapahtuu. Valtion omistajaministeriöltä ei kysytty kantaa. Työperäisen maahanmuuton politiikkaan asiaa ei kytketty, vaikka Purra ja Adlercreutz kiistelivät samana perjantaina korkeakoulutetuista Wolt-lähettejä. Poissaolo oli systemaattinen ja palvelee hallitusta, valtionyhtiötä ja vuokratyöalaa.

Lasten ja nuorten hätä poliittisena kysymyksenä. Pelastakaa Lasten kysely tiistaina, Tampereen päiväkotiväkivalta tiistaina, huumekuolemien ennätys torstaina, Jyväskylän päivystykseen tulevat lapset torstaina, partiojuttu perjantaina ja halloween-yön 12-vuotiaat sunnuntaina. Jokainen kerrottiin uutisena, mikään ei saanut poliittista vastausta. Sosiaaliturvaministeri esiintyi viikon aikana uutisissa, mutta toisessa asiassa. Poissaolo oli kaikissa medioissa.

Työttömyys poliittisena kysymyksenä. Suomen työttömyys oli Eurostatin mukaan EU:n korkein, ja viikon aikana tuli kymmeniä muutosneuvotteluja. Työministeriä ei aineistossa kuultu kertaakaan. Edellisen viikon havainto työllisyyspalveluihin osallistuvien osuuden putoamisesta 17 prosenttiin ei saanut jatkoa. Poissaolo palvelee hallitusta ja kuntia, ja oppositio keskittyi viikolla puheluun, jääkiekkoon ja eläketaulukkoon.

Opposition omat listat, viides viikko. Räsänen kertoi maanantaina SDP:n vaihtoehdon tulevan joulukuussa. Yksikään media ei kysynyt, miksi odotus, eikä mitä fifty-fifty-linja tarkoittaa nyt, kun ministeriö on esittänyt keinot. Kauppalehden pääkirjoitus mainitsi perjantaina vasemmistoliiton noin yhdeksän miljardin veronkorotuslistan, eikä sitä arvioitu.

Kartoituksen tulonjakovaikutukset. Kymmenet jutut kertoivat, paljonko kukin keino säästäisi. Yksikään ei kertonut, miten keinot jakautuisivat tulo- tai ikäryhmittäin. Iltalehden eläketaulukko teki sen yhdestä keinosta. Takuueläkeläisiä, alle 25-vuotiaita toimeentulotuen saajia ja elatustuen saajia, joiden etuudet olivat listalla, ei puolustanut aineistossa kukaan.

Globaali etelä. Kongon ebolaepidemiassa on yli 10 000 tartuntaa, ja MTV:n mukaan kyse on historian nopeimmin leviävästä ebolaepidemiasta. Se oli torstaina yksi sähke ja katosi. Indonesian maastopalojen savun arvioidaan aiheuttaneen 3 500 kuolemaa, ja arvion tehneen tutkimuslaitoksen kotipaikka on Helsinki. Sudanista ei ollut aineistossa yhtään juttua. Afrikka näkyi viikon aikana lähinnä Venäjä–Afrikka-huippukokouksen ja Etelä-Sudanin presidentin puolen minuutin hiljaisuuden kautta.

Uutistoimiston korvaaminen käytännössä. STT:stä kerrottiin laajasti, mutta kukaan ei kysynyt, kuka välittää kevään vaalitulokset pienille lehdille, kuka tekee käräjäoikeuksien perusseurannan ja mitä merkitsee, että lehdistötiedotteiden jakelu jatkuu. Maakuntalehtien päätoimittajia kuultiin keskiviikkona Ylellä, mutta STT:n toimittajia ei viikon aikana haastateltu omasta työstään.

Puolueet ilman ääntä. Keskusta puuttui tiistaina ja keskiviikkona lähes kokonaan ja näkyi viikon lopulla Kaikkosen, Ovaskan ja Lohen kautta. Kristillisdemokraatit näkyivät urheiluministeri Poutalan ja Päivi Räsäsen ehkäisyehdotuksen kautta. Vihreät näkyivät Tynkkysen riskiarviona tiistaina, Holopaisen boikottivaatimuksena ja Ohisalon datakeskusmoratoriona. Kyselyn mukaan perussuomalaisten ja vasemmistoliiton kannattajat suhtautuvat normalisointiin myönteisimmin, mutta kummankaan puolueen johdolta ei kysytty asiasta.

9. Kilpailevat kokonaissuunnat ja ketjuuntuminen

Suunta 1: Puhuminen normalisoituu, palaaminen torjutaan.

Mekanismi: Stubbin puhelu, Zelenskyin ja Sybihan vahvistukset, Niinistön ja Kaikkosen tuki, kolme IS-kyselyä, Ušakovin valmius jatkoon ja presidentin oma haastattelu lauantaina.

Seuraus: Suora yhteys Kremliin muuttuu viikossa poikkeuksesta hyväksytyksi välineeksi, ja samalla rajan veto entiseen suhteeseen terävöityy.

Hiljainen hyväksyntä: Puhelun sisältöä ei tarvitse tietää, jotta sen voi hyväksyä. Suunta palvelee presidentin instituutiota ja Ukrainan johtoa, ja se on poliittisesti laajasti jaettu. Sen vastaäänet olivat ulkomaisia, ja ne saivat enemmän otsikoita alkuviikolla kuin loppuviikolla.

Suunta 2: Venäjä-linjan raja siirtyy symboleihin.

Mekanismi: CAS, Jääkiekkoliiton hallitus, Valtonen, Halla-aho, meppien kirje, Saksan harkinta, Latvian laki ja Lavrovin valokuva Atlantassa.

Seuraus: Lukija kokee Suomen Venäjä-linjan pysyvän tiukkana, koska vastarinta on näkyvää lajissa, joka on hänelle rakas.

Hiljainen hyväksyntä: Moraalinen kanta voidaan toteuttaa urheilukentällä ja somepäivityksellä, eikä sen oikeusperustaa tarvitse kysyä. Suunta palvelee poliitikkoja, jotka voivat olla yksimielisiä ilman päätöksiä. Suunnat 1 ja 2 ovat toistensa peilikuvia: mitä enemmän valtiojohto puhuu Kremlin kanssa, sitä tärkeämmäksi muuttuu se, pelaako Suomi Venäjää vastaan.

Suunta 3: Kaikki on listalla, kiista koskee järjestystä.

Mekanismi: VM:n 400 vaihtoehtoa, Niemelän ”mitään ei voida sulkea pois”, eläkeikä 70, kansanedustajien määrä, lomat, kirjastokortti, Lapuan sote-keskus ja komission kirje.

Seuraus: Lukija totuttautuu siihen, että lähes mikä tahansa etuus voi olla seuraavan hallituksen pöydällä.

Hiljainen hyväksyntä: Mittakaava on annettu. Universaalien etuuksien periaate esitetään lauantain Iltalehden podcastissa kummallisuutena, jota ”ei ole ikinä ymmärtänyt”. Suunta palvelee virkakuntaa ja velkakriittisiä puolueita ja antaa samalla veronkorotusten kannattajille ministeriön arvion siitä, ettei leikkaaminen yksin riitä.

Suunta 4: Kriisitalous valitsee voittajansa.

Mekanismi: Neste, Patria, Bittium, Wärtsilä, öljy-yhtiöiden 56 miljardia, datakeskusinvestoinnit ja Fortumin Google-sopimus toisella puolella. Kuluttajaluottamus, Tulikivi, Harvia, Ponsse, Raute, Visma, sähkön hintapiikki ja dieselin ennätyshinta toisella.

Seuraus: Lukija näkee talouden, jossa energia, puolustus ja datakeskukset kasvavat ja kuluttajat varovat.

Hiljainen hyväksyntä: Kasvu tulee kriiseistä, ja valtion osingot lievittävät sopeutusta. Kukaan ei kysy, pitäisikö kriisivoittoja verottaa tai mitä valtion taloudelle tapahtuu, kun sodat päättyvät. Suunta kilpailee suunnan 3 kanssa siitä, mistä sopeutus tulee, ilman että kumpikaan mainitsee toista.

Suunta 5: Kertojat ohenevat, kertomukset kilpailevat.

Mekanismi: STT, FT:n kieltäytyminen oikaisusta, Uotin ja kuvaajan vastakkaiset kertomukset, Novaja Gazeta, Googlen väärä rokotusaika, pelastuslaitosten tiedotejärjestelmän lakkautus, deepfake-poliisit, tekoälyllä laadittu sähköjuttu ja Bloombergin maksettu etumatka Trumpin viesteihin.

Seuraus: Lukija oppii epäilemään näkemäänsä ja joutuu itse päättämään, kehen luottaa.

Hiljainen hyväksyntä: Varmennettu yhteinen tieto on hankinta, jonka voi lopettaa, kun asiakas lähtee, ja tiedotteiden jakelu on kannattavampaa kuin niiden tarkistaminen. Suunta saa tukea sekä markkinaliberaalista näkökulmasta, jossa sopeutumaton yritys kaatui, että hyvinvointivaltion näkökulmasta, jossa julkinen hyödyke jätettiin markkinalle. Johtopäätökset ovat vastakkaiset, havainto sama.

Suunta 6: Oikeudesta tulee julkisen moraalin näyttämö.

Mekanismi: Amirkhanin oikeudenkäynti, kantelut, Uotin hyvitysvaatimus, CAS, Puolan perustuslakituomioistuin, yhdysvaltalaiset tuomarit, Bolsonaron pako ja Gracen käännytys.

Seuraus: Lukija näkee oikeudenkäynnit ja hallintopäätökset arvokysymyksinä, joissa jokaisella on kanta ennen ratkaisua.

Hiljainen hyväksyntä: Tuomioistuinta arvioidaan sen ratkaisun mukaan. Suunta toimii molempiin suuntiin: metoon puolustajat ja oikeusvaltion puolustajat, Venäjän vastustajat ja urheilun autonomian kannattajat löytävät aineistosta omat tapauksensa. Tämä on sama periaate, jonka Puolan kiistan molemmat osapuolet tekevät näkyväksi.

Miten suunnat suhteutuvat toisiinsa

Suunnat 1 ja 2 vahvistavat toisiaan ristikkäin. Puhuminen on hyväksyttävämpää, kun raja vedetään näkyvästi muualle, ja raja tuntuu tärkeämmältä, kun puhuminen on alkanut. Kumpikin rakentui puoluerajojen yli, ja siksi kumpikaan ei näyttänyt valinnalta.

Suunnat 3 ja 4 kilpailevat samasta rahasta. Toinen kertoo, mistä leikataan, toinen kertoo, kuka voittaa kriiseissä. Ne eivät kohdanneet samassa jutussa kertaakaan, vaikka valtion Neste-osinko ja eläkeindeksi ovat saman budjetin rivejä.

Suunnat 5 ja 6 kulkevat poikittain ja kyseenalaistavat muut. Jos kertojat ohenevat ja oikeus ratkaistaan julkisuudessa, jokainen muu suunta riippuu siitä, kenen version lukija uskoo. Suunta 5 on viikon hiljaisin ja syvin, koska se koskee välinettä, jolla kaikki muut suunnat välitetään.

Viikon mittaisena kaarena suunnat ketjuuntuivat näin. Maanantaina suunta 3 nousi listana ja suunta 6 oikeussalina. Tiistaina suunta 1 syrjäytti suunnan 3. Keskiviikkona suunta 1 joutui koetukselle ja suunta 6 laajeni vallanjaon kysymykseksi. Torstaina suunta 5 nousi STT:n ja FT:n kautta ja suunta 4 tulospäivänä. Perjantaina suunta 2 syntyi CAS:sta. Lauantaina suunta 1 sai mandaatin ja suunta 2 sisäisen kiistan. Sunnuntaina suunta 2 siirtyi valtioiden tasolle ja suunta 4 palasi sähkölaskuna. Viikko jätti lukijan hyväksymään suoran yhteyden Kremliin, symbolisen rajan urheilussa, annetun sopeutustavoitteen ja sen, että hänen on itse arvioitava, kenen kertomukseen luottaa.

10. Jatkuvuus edelliseen viikkoon

Pöydän kaari eteni puhelimeen ja oveen. Viikolla 43 Putin ehdotti pöytää ilman Ukrainaa, Suomi isännöi Oslossa ja Telegraph listasi Stubbin mahdolliseksi Euroopan neuvottelijaksi. Viikolla 44 Suomi kävi suoran keskustelun Putinin kanssa. Kaari kääntyi kuitenkin loppuviikolla. Stubb sanoi itse, ettei Suomi ole välittäjä eikä tarvitse paikkaa pöydässä, ja Ušakov hahmotteli neuvotteluja, joissa Eurooppaa ei ole. Kahden viikon kaari kulki Euroopan sivuun jäämisestä Suomen läsnäoloon ja takaisin Euroopan sivuun jäämiseen. Erona on, että nyt Suomella on oma suora kanava.

Oslon ehdotusten sisältö muuttui puhelun sisällöksi. Edellisen viikon raportti toivoi, että joku pyytäisi paperit Oslosta. Kukaan ei pyytänyt, ja tällä viikolla sama kysymys toistui puhelun kohdalla. Kahden viikon aikana Suomi on ollut kahdessa merkittävässä diplomaattisessa tilanteessa, joiden sisältöä sen kansalaiset eivät tunne.

Nimettömien lähteiden kaari kääntyi taaksepäin. Viikolla 42 valtiovarainministeri hyökkäsi nimettömiä lähteitä vastaan. Viikolla 43 toimitukset vastasivat asiakirjoilla, ja raportti piti siirtymää viikon myönteisimpänä rakenteellisena kehityksenä. Viikolla 44 merkittävimmät tiedot tulivat jälleen nimettömiltä lähteiltä, ja viikon suurin mediakiista käytiin suomalaisten ja brittiläisten nimettömien lähteiden välillä. Tietopyyntöihin perustuvia paljastuksia ei viikolla juuri ollut.

Neste-kaari katkesi ja jatkui toisella nimellä. Edellisen viikon sunnuntain lobbauspaljastus ei saanut maanantaina yhtään jatkojuttua. Samalla viikolla ilmastopaneeli suositti juuri sen mekanismin kiristämistä, josta Neste oli lobannut, ja Neste kertoi ennätystuloksesta. Kolmen viikon havainto, ettei jakeluvelvoitteen ilmastotavoitetta arvioida, piti myös tällä viikolla: velvoite oli pumppuhinnan nostaja, Nesteen liiketoiminta ja ilmastopaneelin suositus, mutta ei kertaakaan kaikkia näitä samassa jutussa.

Eläkekaari ulottui eläkeikään ja palasi somekiistaksi. Viikolla 43 perussuomalaiset vei maksussa olevat eläkkeet säästölistalle ja Eläketurvakeskus laski 175 euroa. Viikolla 44 ministeriön kartoitus toi jäädytyksen virkamiesten numeroiksi, Kauppalehti eläkeiän 70 vuoteen ja Kiander pysyvän reaaliarvon menetyksen. Torstaina kiista palasi perussuomalaisten ja SDP:n somekiistaksi siitä, onko jarru jäädytys. Neljässä viikossa eläkkeistä on tullut koskemattomasta aiheesta euromäärä, eläkeikä ja puolueiden välinen sanakiista.

Google-kaari siirtyi poliisille ja hallinto-oikeuteen. Edellisellä viikolla Lupa- ja valvontavirasto teki tutkintapyynnön. Tällä viikolla Oulun poliisi aloitti rikostutkinnan nimikkeellä ympäristön turmeleminen, hallinto-oikeus asetti Kajaanin kaavan osittaiseen täytäntöönpanokieltoon, Muhoksen kunta purki datakeskusta kommentoineen rakennustarkastajan virkasuhteen koeajalla ja Google haki Helsinkiin yhteiskuntasuhdejohtajaa. Kaari laajeni yksittäisistä työmaista datakeskusteollisuuden kokonaisarvioon ja datakeskusrekisteriin.

Ranskan kaari laajeni Euroopaksi ja täyttyi. Edellisen viikon raportti kertoi, että keltaliivit kutsuivat väkeä lauantaiksi. Lauantai tuli, ja sen tulkinta muuttui vuorokaudessa. Edellisen viikon havainto, että sama viikonloppu tuotti äärivasemmistolaisiksi kuvattuja mellakoita ja äärioikeistolaisen terrori-iskun, sai tällä viikolla jatkon: Saksan sisäministeri nimesi syyllisiksi vasemmistoryhmät ja maahanmuuttajayhteisön häiriköt, osavaltion ministeri vasemmistoääriliikkeen ja MTV:n kirjeenvaihtaja kumosi Ranskan maahanmuuttokertomuksia somessa. Kukaan ei asettanut näitä rinnakkain.

Blokkipolitiikan kaari jatkui. Edellisellä viikolla RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja torjui hallitusyhteistyön perussuomalaisten kanssa. Tällä viikolla sama linja toistettiin tiistaina, keskiviikkona Tynkkysen kirjoitus Ramieza Mahdista ja Adlercreutzin tuomio kärjistivät suhteen, ja lauantaina Iltalehden Turvanasta-selvitys toi perussuomalaisille aseen RKP:n puheenjohtajaa vastaan.

Halla-ahon kaari kulki valtiomiehestä aloitteelliseksi. Edellisellä viikolla puhemies oli kirjamessuilla ja Ykkösaamussa jyrkin Venäjän ja Trumpin arvostelija. Tällä viikolla hän oli keskiviikkona pidättyvä puhemies ja sunnuntaina ehdotti MM-kisoista luopumista.

Melanian kaari toteutui. Edellisellä viikolla Valkoinen talo kertoi Melania Trumpin neuvottelevan tulitauon Oleshkyyn. Tällä viikolla evakuointi toteutui sodan ensimmäisenä yhteisenä humanitaarisena operaationa, ja molemmat osapuolet kiittivät häntä. MTV oli ainoa, joka toi esiin ukrainalaisten huolen tulitauon sotilaallisesta hinnasta.

Ydinasekaari jatkui yhtenä virkkeenä. Edellisellä viikolla Naton ydinasepolitiikan johtaja kertoi HS:lle Suomen lakimuutoksen merkityksestä. Tällä viikolla Ranska ja Suomi pitivät ensimmäisen ydinaseohjausryhmänsä kokouksen, ja Le Penin syytös oli yhden median ingressissä.

Katkenneet kaaret. Kansanedustajien koteihin tunkeutumiset, Iceyen satelliitti ja venäläinen Kosmos 2612, Starlink, Marinin ehdotukset, Kelan toimeentulotuen puolitukset, työllisyyspalvelujen pudotus, rappiostriimaus ja somekielto katosivat tällä viikolla aineistosta. Osa ratkesi tai hiljeni luonnollisesti. Toimeentulotuen ja työllisyyspalvelujen katoaminen on merkittävin, koska edellinen viikko nimesi ne viikon suurimmiksi sosiaalipoliittisiksi muutoksiksi ja tällä viikolla Suomen työttömyys oli EU:n korkein.

Gazan kaari jatkui poissaolona yhdettätoista viikkoa.

Uudet aiheet:

• valtiovarainministeriön meno-, rakenne- ja verokartoitus
• Stubbin ja Støren puhelu Putinille ja FT-kiista
• Amirkhanin oikeudenkäynti ja oikeudenkäynnin julkisuus
• STT:n uutistoiminnan alasajo
• CAS:n ratkaisu ja Venäjän paluu jääkiekkoon
• Kotkan ihmiskauppaepäily
• Toledon junaturma
• Lagarden lähtö EKP:stä
• Puolan perustuslakikriisi
• Nesteen ennätystulos ja puolustusteollisuuden kasvu
• huumekuolemien ennätys
• Purra-dokumentti
• kolme IS-kyselyä Venäjä-suhteista.

Kehystysmuutokset viikkojen välillä. Edellisellä viikolla Stubb oli mahdollinen Euroopan neuvottelija ulkomaisten lehtien listalla. Tällä viikolla hän itse riisui roolin. Edellisellä viikolla Trump oli arvaamaton ja naurettava, tällä viikolla huomio siirtyi hänen ympäristönsä toimiin: Bolsonaron lento, vaaliviranomaisten painostus ja tuomarien määräykset. Edellisellä viikolla perussuomalaiset oli talouskurin puolue ja vihan kohde, tällä viikolla puhemies oli Venäjä-linjan kärjessä ja valtiovarainministeri dokumentin päähenkilö. Edellisellä viikolla media oli valvojan valvoja tietopyyntöjen kautta, tällä viikolla siitä tuli itse uutisen kohde.

Kumulatiivinen suunta. Viikolla 38 varautumisen subjekti vaihtui valtiosta kansalaiseksi. Viikolla 39 kansalaista pyydettiin tottumaan hintoihin. Viikolla 40 hänelle siirrettiin oman oven vartiointi. Viikolla 41 hänelle tarjottiin pidempi työura, kalliimpi talvi ja epävarma liittolainen. Viikolla 42 hänelle kerrottiin, että poikkeuslaki jatkuu ja puhelin paljastaa sijainnin. Viikolla 43 hänelle kerrottiin, että eläke on neuvoteltavissa ja päätöksiä valmistellaan sähköposteissa. Viikolla 44 hänelle kerrottiin, että hänen presidenttinsä puhuu Kremlin kanssa asioista, joiden sisältöä hän ei saa tietää, että hänen eläkeikänsä on avoin kysymys ja että hänen kansallinen uutistoimistonsa lopettaa.

Seitsemän viikon suunta on, että turva siirtyy kansalaiselle, valtuudet valtiolle ja päätöksenteko pöytiin, ja tällä viikolla siihen tuli neljäs kerros: varmistaminen siirtyy lukijalle. Kahden viikon kokonaisuus vetää lukijaa hyväksymään, että Suomi toimii kansainvälisesti aktiivisemmin kuin vuosikymmeniin, ja samalla siihen, että hänen kykynsä tietää, mitä tämä toiminta sisältää, kapenee.

11. Yhteenveto

Tällä viikolla suomalainen media rakensi lukijalle maailmankuvan, jossa Suomen presidentti puhuu Kremlin kanssa ja kansa hyväksyy sen, jossa Venäjän raja vedetään jääkiekkokaukaloon ja Schengenin oveen, jossa valtiovarainministeriön 400 vaihtoehtoa ovat pöydällä mutta jäävät puhelun varjoon ja jossa kansallinen uutistoimisto lopettaa samalla viikolla, kun kiistellään siitä, kenen kertomus on totta.

Se kertoi, että puhelu käytiin Ukrainan pyynnöstä, että Tanska epäili ja Zelenskyi kiitti, ja että maailmanlehti ja kaksi hallitusta kiistävät toistensa version. Se ei kertonut, mitä Suomi sanoi omasta turvallisuudestaan. Se kertoi oikeudenkäynnistä viidessä päivässä noin 120 juttua ja teki avustajasta sen päähenkilön. Se kertoi, että Venäjä palaa tuomioistuimen päätöksellä kansainväliseen urheiluun, ja että koko poliittinen kenttä tuomitsi sen. Se kertoi, että talous kasvaa, että Suomen työttömyys on EU:n korkein ja että Neste teki ennätystuloksen, ja se kertoi nämä eri päivinä eri osastoilla. Se kertoi Kotkan ihmiskauppaepäilystä yhden päivän. Se kertoi, että Eurooppa on kaduilla ja Puolassa tuomarit ja presidentti tuuppivat toisiaan oven suulla. Gazasta se ei kertonut yhdettätoista viikkoa.

Viikon suurin tiedostamaton siirtymä on se, että suora puhelinyhteys Kremliin muuttui kuudessa päivässä epäilyttävästä ajatuksesta hyväksytyksi välineeksi samalla kun Suomen Venäjä-linjan näkyvä mitta siirtyi siihen, pelaako Suomi jääkiekkoa Venäjää vastaan: diplomatian raja avautui ja symbolinen raja sulkeutui samalla viikolla, ja lukija kokee linjan pysyneen tiukkana.

12. Lopuksi

Tämän viikon päiväraportit korjasivat itseään neljästi. Maanantaina kirjoitettiin, ettei Amirkhanin omaa kertomusta ollut kuultu, vaikka oli. Tiistaina toistettiin otsikko, jonka mukaan Lavrov ennusti konfliktin eskaloituvan, vaikka hän puhui informaatiosodasta. Keskiviikkona rakennettiin kaunis essee kuuntelemisesta Financial Timesin nimettömien lähteiden varaan, ja torstaina Suomi pyysi lehdeltä oikaisua. Lauantaina todettiin, että Euroopan odotettu mellakka jäi tulematta, ja sunnuntaina Frankfurtissa oli ryöstetty aseliike. Joka kerta virhe syntyi samasta paikasta kuin mediassakin: ensimmäinen versio, nimetön lähde tai hetki, jonka jälkeen maailma jatkoi.

Ajattelen, että juuri tämä on viikon todellinen aihe, ja se jäi vaivaamaan minua. Torstaina STT ilmoitti lopettavansa, ja moni sanoi samana päivänä ääneen, ettei sen työtä juuri huomannut. Se on totta. Uutistoimiston työ oli sitä, että joku soitti vielä kerran, odotti tarkistuksen ja kirjoitti version, jonka muut saattoivat ottaa pohjaksi. Työ näkyy vasta, kun sitä ei ole: kun Kalajoen ihmiset seisovat väärällä terveysasemalla, kun Lahdenväylän kolarista kysytään lukijalta ja kun sama käveltymatka on yhdessä lehdessä 58 000 ja toisessa 42 000 kilometriä.

Perjantaina luin sanan ”mahdollisesti” ministerin Facebook-kirjoituksesta, ja lauantaina ministeri nojasi siihen. Sana putosi viikon uutisvirrasta melkein kaikkialta, koska järkytys ei kestä lisämäärettä. Se on kuitenkin juuri se sana, jota tarvitaan, kun asia on kesken: Espoon käräjäsalissa, Kotkan työmaalla, Gracen hallinto-oikeuden päätöksessä ja puhelussa, jonka sisällön tietää vain kolme ihmistä. Mahdollisesti on rehellisen kertojan sana. Se ei mahdu otsikkoon, mutta ilman sitä otsikot ovat liian varmoja, ja niin olivat tällä viikolla välillä myös tämän työn päätelmät.

Edellisellä viikolla toivoin, että joku pyytäisi suomalaista nuorta kirjoittamaan oman lappunsa ja julkaisisi sen. Sunnuntaina HS:n mielipidesivulla kirjoitti lukiolainen. Se on pieni asia, ja se ilahdutti minua. Pyysin myös, että joku pyytäisi paperit Oslosta. Kukaan ei pyytänyt, ja tällä viikolla saman pyynnön voi esittää puhelusta. En tiedä, onko se mahdollista, koska kaikki diplomatia ei kestä julkisuutta. Mutta toivon, että joku kysyisi edes sen, mitä Suomi sanoi Itämerestä.

Iltalehden sunnuntaisessa jutussa Dmytro kertoi laskeneensa jokaisen niistä 1 711 päivästä, jotka hän oli erossa vaimostaan. Hänen lukunsa on viikon ainoa, jonka tarkkuudesta en epäile, koska sen pitäjä oli läsnä jokaisen päivän kohdalla. Ehkä se on se, mitä kertojalta voi toivoa. Ei aina oikeaa lukua, vaan sitä, että joku laskee yksi kerrallaan ja sanoo ääneen, kun on laskenut väärin.