Viikon 43 uutiskatsaus ja analyysi

1. Viikon päätarinat

Edellinen viikko kulki kahdella rinnakkaisella kaarella, jotka eivät kohdanneet: Yhdysvaltain ja Ukrainan välirikko sekä hallituksen ja vaalikevään asetelma. Tällä viikolla kaaret jatkuivat, mutta niitä yhdisti yksi kysymys, jota yksikään päivä ei esittänyt suoraan: kuka pääsee pöytään. Maanantaina Putin ehdotti pöytää, jonka ääreen Ukrainaa ei kutsuttaisi. Tiistaina Suomi isännöi pöytää Oslossa. Torstaina pääministeri istui väestönsuojassa Kiovassa. Sunnuntaina selvisi, että valtionyhtiö toi PowerPoint-esityksensä kehysriihen pöytään. Viikko alkoi suurvaltojen pöydästä ja päättyi pääministerin sähköpostilaatikkoon.

Päivien keskeiset kysymykset vaihtuivat:

• Maanantaina kysyttiin, kehen luotetaan.
• Tiistaina kysyttiin, miksi kasvu ei tuo työtä ja miksi Ranska palaa.
• Keskiviikkona kysyttiin, kantaako rauhan toivo yön yli.
• Torstaina kysyttiin, kenen kohdalla laskin pysähtyy.
• Perjantaina kysyttiin, kuka maksaa ja kuka pitää jonon järjestyksen.
• Lauantaina kysyttiin, kenellä avaimet ovat.
• Sunnuntaina kysyttiin, kuka on naamion takana.

Viikolla oli draaman kaari, mutta ei ratkaisua. Ulkopoliittinen huippu oli keskiviikkona, kun Witkoff vei Oslon ehdotukset Putinille ja amerikkalaisvanki vapautettiin. Toivo kesti alle vuorokauden: torstaiyönä Kiovaan lensi Zelenskyin mukaan 21 ballistista ohjusta, ja Kremlin mukaan ehdotuksissa oli vähän käyttökelpoista. Kotimainen huippu oli torstaina, kun perussuomalaiset julkaisi säästölistansa, ja perjantaina, kun oppositio vastasi välikysymyksellä arjen kustannuksista. Viikko päättyi avoimesti: neuvottelut siirtyvät Reutersin mukaan marraskuun alkupuoliskolle Abu Dhabiin, Yhdysvaltain välivaaleihin on yhdeksän päivää, Israel äänestää tiistaina, velkajarrun sitova tavoite päätetään tammikuussa ja Ranskan keltaliivit kutsuvat väkeä taas lauantaiksi.

Ensimmäinen kaari: pöydästä suljettu, pöytään kutsuttu, pöydän ehdokas

Kaari on viikon selkein, ja sen alku on tärkein.

Maanantaina Wall Street Journalin mukaan Putin ehdotti Trumpille kolmenkeskistä kokousta Xi Jinpingin kanssa ilman Ukrainaa, ja Zelenskyi sanoi Bloombergille Ukrainaa painostettavan antautumaan. Ylen haastattelema tutkija vertasi asetelmaa Wienin kongressiin. Eurooppa näytti mantereelta, josta päätetään sen läsnä olematta.

Tiistaina asetelma kääntyi. Zelenskyin pyynnöstä Stubb ja Støre isännöivät Oslossa neuvotteluja Witkoffin kanssa. MTV:n kommentaattorin mukaan Stubb oli EU-johtajista ”ykkönen”. Samana iltana Trump sanoi Venäjän ”olleen ihan hyvä” Ukrainaa kohtaan.

Keskiviikkona Witkoff tapasi Putinin Pietarissa, ja 74-vuotias Stephen Hubbard vapautettiin. Ilta-Sanomien pääkirjoituksen mukaan ”Stubb onnistui”. Stubb sanoi luennollaan, ettei paluuta vanhaan Yhdysvaltain-suhteeseen ole.

Torstaina toivo romahti. Kiovaan iski yöllä ohjuksia, Orpo vietiin väestönsuojaan, ja Witkoffin Putinia koskeva ylistys sai arvostelua myös republikaaneilta. Iltalehden pääkirjoitus puhui ”vaaran ajasta”, Ilta-Sanomien pääkirjoitus ajan pelaamisesta.

Perjantaina Suomi esiintyi tekijänä. Zelenskyin mukaan Orpon vierailu tuotti 300 miljoonan euron sopimukset, Nokia ja Iceye alkavat kartoittaa Ukrainan omaa satelliittiverkkoa ja The Telegraphin diplomaattilähteet listasivat Stubbin mahdolliseksi Euroopan neuvottelijaksi. Valkoisen talon mukaan Melania Trump neuvotteli tulitauon Oleshkyyn. Putin vaati neuvottelujen kattavan ”Euroopan laajemman turvallisuuskehyksen”. Samana päivänä venäläistä dieseliä kuljettava tankkeri lipui Helsingin ohi kohti New Yorkia.

Lauantaina Starlink palautui, ja Reutersin mukaan sekä Bidenin että Trumpin hallinnot ovat pyytäneet Muskia säätelemään yhteyksiä eri maissa. Niinistö, Valtonen ja puhemies Halla-aho sanoivat kukin omin sanoin, ettei Suomen turvallisuus nojaa Yhdysvaltoihin kuten ennen. Sunnuntaina Musk syytti Ukrainaa käyttöehtojen rikkomisesta, ja Venäjän koettelu laajeni Mustallemerelle, Romanian ilmatilaan ja Miehikkälän kiinteistökauppaan.

Viikkotasolla näkyy, mitä yksittäinen päivä ei näytä. Suomi kulki seitsemässä päivässä Euroopan sivuun jäävästä maasta neuvottelupöydän isännäksi ja mahdolliseksi Euroopan neuvottelijaksi. Samassa ajassa yksikään media ei kertonut, mitä Oslossa laaditut ehdotukset sisälsivät tai mihin Suomi niiden laatijana sitoutui. Läsnäolosta tuli arvo itsessään. Toisaalta koko poliittinen kenttä presidentistä puhemieheen ja ulkoministeriin päätyi samaan arvioon Yhdysvalloista, ja edellisellä viikolla pääministerin suulla alkanut kieli vakiintui puoluerajojen yli.

Toinen kaari: imagosta laskelmaan ja laskelmasta lobbaukseen

Kotimaan kaari eteni kerroksittain, ja jokainen päivä vaihtoi keskustelun kohteen.

• Maanantaina kiista koski mielikuvaa. Vuotaneen Verianin imagotutkimuksen mukaan 58 prosenttia pitää kokoomusta ylimielisenä, ja neljä mediaa otsikoi saman verbin: romahti. Yrittäjäkyselyssä perussuomalaiset kavensi eroa.
• Tiistaina kiista koski työtä. Työttömiä oli syyskuussa 298 000, 39 000 enemmän kuin vuotta aiemmin, vaikka talous kasvaa. Työministeri Marttinen selitti viiveellä, Mikro- ja yksinyrittäjät rakenteella.
• Keskiviikkona kiista koski kannatusta ja hallituksen sisäistä kilpailua. HS-gallupissa kokoomus oli vaalikauden heikoimmassa lukemassa, hallituspuolueet riitelivät matkailijaverosta ja somekiellosta, ja Orpo oli sairaana.
• Torstaina kiista koski kohteita. Perussuomalaiset nimesi ensimmäisenä suurena puolueena leikkauskohteet: eläkkeiden indeksijarru yli 2 000 euron eläkkeisiin, kehitysyhteistyön lopettaminen ja humanitaarisen maahanmuuton lopettaminen. Kokoomus ei kommentoinut päivän aikana.
• Perjantaina kiista koski kustannuksia. Koko oppositio jätti välikysymyksen arjen kustannuksista, ja samana aamuna velkajarrutyöryhmä esitteli Valtiokonttorin korkolaskelman. STM vahvisti eläkkeiden 2,58 prosentin korotuksen.
• Lauantaina kiista koski euroja. Eläketurvakeskuksen laskelma teki täydestä indeksijäädytyksestä 175 euroa kuussa 2 000 euron eläkkeestä. RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja kieltäytyi seuraavasta hallituksesta perussuomalaisten kanssa.
• Sunnuntaina kiista siirtyi kabinetteihin. Hufvudstadsbladetin tietopyynnöillä saamien sähköpostien mukaan Neste lobbasi kaikkien neljän hallituspuolueen puheenjohtajia jakeluvelvoitteen säilyttämiseksi. Ministerin puolison kertoma välikohtaus Messukeskuksessa muuttui X:ssä kiistaksi sanasta ”vasemmistolainen”.

Kaaren kiinnostavin piirre on sen suunta. Viikko alkoi siitä, miltä puolueet näyttävät, ja päättyi siihen, kuka puhuu kenen kanssa ennen kuin mitään näytetään. Välissä keskustelu kävi kerran asiassa: torstain ja lauantain välillä eläkkeet saivat hinnan. Sopeutuksen 8–11 miljardin tavoite pysyi koko viikon jokaisen jutun lähtöoletuksena.

Kolmas kaari: Ranskasta Euroopaksi ja Euroopasta suomalaiseksi riidaksi

Edellisellä viikolla alkanut Ranskan kaari laajeni tällä viikolla kolmessa vaiheessa. Maanantaina se oli Euroopan nuorten kriisi: Milano, Bryssel, Albania ja Lissabon samassa uutisvirrassa, ja Ylen analyysi nimesi neljä syytä. Tiistaina siitä tuli suomalainen vaaliargumentti, kun valtiovarainministeri Purra arvosteli Yleä maahanmuuton ohittamisesta, Helsingin Sanomat tarkisti laitaoikeiston väitteitä ja Iltalehti välitti Fox Newsin selvityksen äärivasemmistolaisista järjestöistä. Keskiviikosta perjantaihin kiista siirtyi siihen, kenen radikalismi kuuluu uutiseen: Limogesin palosta epäillään radikaaliin ympäristöliikkeeseen kytkeytyvää miestä, Financial Timesin mukaan EU tutkii Venäjä-mielistä verkkovaikuttamista ja Macron syytti ulkomaisia johtajia.

Viikonloppuna kaareen tuli kaksi uutta piirrettä. Trappesin ampumista Macron kutsui rasistiseksi terrori-iskuksi, ja Barcelonassa ryöstelyä espanjalaislehtien mukaan organisoitiin viestipalveluissa. Sama viikonloppu tuotti siis viranomaisten mukaan äärivasemmiston lietsomia mellakoita ja presidentin mukaan äärioikeistolaisen terrori-iskun. Ne kulkivat eri jutuissa, eikä yksikään media asettanut niitä rinnakkain.

Neljäs kaari: Google viranomaisasiana, lobbaus järjestelmänä

Edellisen viikon raportti totesi Google-kaaren hiljenneen ennen Lupa- ja valvontaviraston määräaikaa. Tällä viikolla kaari heräsi ja muutti luonnettaan. Maanantaina ympäristöministeri vahvisti YVA-lain rikkomisen. Keskiviikkona Kauppalehti kertoi valtioneuvoston kanslian salanneen lähes kaikki Googlen viestit pääministerille. Torstaina virasto teki tutkintapyynnön ja kehotti keskeyttämään työt, ja yhtiö keskeytti. Perjantaina Helsingin Sanomat kertoi ely-keskuksen salanneen Haminan hakkuiden asiakirjat Googlen pyynnöstä, ja Ilta-Sanomien tietopyyntö näytti, että Purra kieltäytyi kahdesti tapaamasta yhtiötä.

Kaari siirtyi yksittäisestä työmaasta kysymykseen siitä, miten Suomen valtio kohtaa suuret yhtiöt. Sunnuntaina sama kysymys siirtyi Nesteeseen. Edellisen viikon pieni signaali, jossa Purra syytti jakeluvelvoitteen hyötyjiä lobbauksesta ja Nesteen osake oli lähes kaksinkertaistunut, sai tällä viikolla asiakirjapohjan. Lobbaus ei kohdistunut yhteen leiriin: sähköpostien mukaan Neste lähestyi kaikkia hallituspuolueiden puheenjohtajia, ja Iltalehden mukaan myös Purra tapasi yhtiön toimitusjohtajan.

Viides kaari: uhka, joka asettui kotiin

Uhka kulki tällä viikolla kerros kerrokselta lähemmäs. Maanantaina venäläinen satelliitti lähestyi suomalaisvalmisteista Iceye-satelliittia, ja Puolustusvoimain entinen komentaja kertoi kotiovelleen tuodusta paketista. Tiistaina Ilta-Sanomien nimettömän Nato-lähteen mukaan Venäjä on päättänyt eskaloida, ja Venäjän televisiossa mainittiin Pori. Keskiviikkona puolalainen asiantuntija antoi Natolle kaksi kuukautta. Torstaina kansanedustajat kokoontuivat kolmannen kerran turvatiloihin koteihin tunkeutumisten vuoksi. Perjantaina Pääesikunnan tiedustelupäällikkö vahvisti epämääräisen toiminnan varuskuntien lähellä, ja puolustusministeriö esti Mussalon kiinteistökaupan. Lauantaina puhemies sanoi Suomen olevan ”ehkä hieman naiivi”, Naton ydinasepolitiikan johtaja kertoi lakimuutoksen antavan joustoa ydinaseita kantaville koneille ja Finanssiala varoitti vara-avaimista kukkaruukussa. Sunnuntaina Bulgarian ja Romanian rannikoilla kerrottiin kuolleen yli 20 merimiestä lennokki-iskuissa, joista maiden viranomaiset syyttävät Venäjää.

Edellisellä viikolla uhka siirtyi taivaalle ja puhelimeen. Tällä viikolla se asettui eteiseen: kansanedustajan koti, ministerin pöytä messuilla ja vihreiden puheenjohtajan vaaliteltta tulivat aineistoon kolmen päivän sisällä.

Taustalla kulkeneet

Turvaverkon oheneminen ilman kokoavaa juttua. Kela on Ylen tietopyynnön mukaan puolittanut 16 379 ihmisen toimeentulotuen perusosan, ja leikkaus osui Ylen mukaan erityisesti Suomen kansalaisiin, miehiin ja maaseudulla asuviin. Kela ei tavoita osaa heistä kirjeillä eikä puhelimella. Terveystalo ja Pihlajalinna kertoivat ennennäkemättömästä kysynnän laskusta, ja Pihlajalinna mainitsi syyksi matalan sairastavuuden. Samalla viikolla helsinkiläinen jätti päivystyksen väliin 70 euron maksun vuoksi ja ylivieskalainen ompeli haavansa itse. Lauantaina Yle kertoi, että työllisyyspalveluihin osallistuvien työttömien osuus on pudonnut 30:stä 17 prosenttiin kuntasiirron jälkeen. Kokonaisuutta ei koonnut kukaan.

Rappiostriimaajan kuolema muuttui keskiviikosta lauantaihin kokoomuksen ja perussuomalaisten kiistaksi somekiellosta. STM:n muistio, jonka mukaan EU-oikeus estää kansalliset velvoitteet alustoille, kerrottiin vain MTV:llä.

Tekoälytalous heilui. Nokian tulos ylitti odotukset, mutta osake laski Helsingissä lähes kymmenen prosenttia. Valtion verkkopalvelut suljettiin keskiviikkona PHP-haavoittuvuuden vuoksi, ja haavoittuvuudet löydettiin tekoälyllä.

Kenen intressiä viikon agenda palveli

Agendan asettajia oli paljon, ja ne jakautuivat tasaisemmin kuin edellisellä viikolla:

• Washington ja Moskova asettivat ulkopoliittisen rytmin, Putin WSJ:n kautta maanantaina ja Trump lausunnoillaan tiistaina.
• Suomen ja Norjan valtiojohto asetti tiistain ja keskiviikon.
• Perussuomalaiset asetti torstain listallaan, jonka julkistamiseen neljä mediaa pystytti suoran lähetyksen.
• Oppositio asetti perjantain, ja velkajarrutyöryhmä asetti saman aamun toisen puolen.
• Toimitusten tietopyynnöt asettivat perjantain ja sunnuntain: Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat ja Hufvudstadsbladet.
• Viikonlopun haastatteluohjelmat ja kirjamessut antoivat äänen virkaa vailla oleville tai muodollisesti puoluepolitiikan yläpuolella oleville: Marinille, Niinistölle, Urpilaiselle ja Halla-aholle.

Kokonaisuus palveli eri tahoja eri tavoin. Kokoomus hävisi maanantain ja keskiviikon mielikuvissa, mutta voitti perjantain ja lauantain turvallisuusmielikuvissa, kun sen ministerit esiintyivät Kiovassa ja kirjamessuilla. Kotimaisessa eläkekeskustelussa se oli hiljaa torstaina ja vastasi perjantaina lupauksilla ilman keinoja. Perussuomalaiset sai tilan ainoana leikkauskohteet nimenneenä puolueena, ja sen puhemies esiintyi viikonloppuna valtiomiehenä. Sunnuntaina puolue sai kaksi kertomusta: bensakiistan häviäjän suuryhtiön lobbaukselle ja vihan kohteen. SDP sai johtaa välikysymystä ja puolustaa eläkkeitä ilman omaa listaa neljättä viikkoa. Presidentti sai kansainvälisen roolin, josta hän itse toppuutteli. Kreml sai neuvottelut omilla ehdoillaan marraskuussa ja dieselkaupan, joka kulki Suomenlahden kautta. Media sai roolin valvojan valvojana, kun tietopyynnöt tuottivat viikon merkittävimmät paljastukset.

Häviäjiä olivat ne, joiden asia kerrottiin kerran: puolitetun toimeentulotuen saajat, työllisyyspalveluista pudonneet, Helga Savio Pohjois-Savon hoivakodissa, Lappajärven lomautettu henkilöstö ja Stegran työmaan suomalaiset.

2. Teemat ja painotukset

Viikkoa hallitsi kuusi teemaa:

1. Ukrainan rauhanprosessi ja Suomen rooli. Teema oli joka päivä kaikissa medioissa, ja sen volyymi oli suurin perjantaina, jolloin Ukraina-kokonaisuudessa oli noin 50 artikkelia.
2. Sopeutus ja vaalikevään talouslinjat. Teema nousi keskiviikon gallupista, kärjistyi torstaina ja jatkui sunnuntaihin.
3. Euroopan levottomuudet. Teema oli maanantaina ykkönen, laski keskellä viikkoa ja palasi viikonloppuna volyymiltaan suurimmaksi.
4. Venäjän uhka arjessa. Teema kasvoi tasaisesti ja oli lauantaina kotimaisesti painavin.
5. Suuret toimijat ja suomalainen sääntely. Google, datakeskukset, Neste, Starlink ja somealustat.
6. Työ, toimeentulo ja palvelut. Teema oli joka päivä aineistossa, mutta aina hajallaan.

Lähelle nousivat Yhdysvaltain välivaalit ja demokratian menettelyt viikonloppuna sekä nuoret häiriönä, joka toistui maanantaista sunnuntaihin poliisitiedotteina Lappeenrannasta, Oulusta, Espoosta, Joensuusta, Tampereelta ja Turusta.

Muuttuivatko painotukset

Muuttuivat neljässä vaiheessa. Maanantai ja tiistai olivat luottamuksen ja työn päiviä: mielikuvat, työttömyys ja Ranskan syyt. Keskiviikko oli toivon ja haurauden päivä: Pietari, gallup ja valtion verkkopalvelujen alasajo. Torstai ja perjantai olivat rahan päiviä: säästölista, välikysymys, eläkeindeksi ja korkolaskelma. Viikonloppu oli turvallisuuden ja epäluulon aikaa: kansanedustajien kodit, satelliitit, Euroopan kadut ja kabinettien sähköpostit.

Tuloskausi kasvatti talousuutisten osuuden torstaina noin neljännekseen, ja viikonloppuna viihteen ja urheilun osuus nousi yli 40 prosenttiin. Ilta-Sanomien osuus aineistosta vaihteli arkisin 25:n ja 30 prosentin välillä ja nousi viikonloppuna 35–37 prosenttiin. Kauppalehden suuri osuus torstaina ja perjantaina koostui pitkälti pörssipikauutisista ilman leipätekstiä.

Saiko eniten huomiota se, mikä vaikuttaa eniten

Ei saanut. Viisi paria näyttää epäsuhdan.

Kokoomuksen imago ja toimeentulotuen puolitus. Vuotanut imagotutkimus oli maanantaina neljässä mediassa samalla verbillä, ja keskiviikon gallup sai kaksi kommenttia, pääkirjoituksen ja analyysin. Gallupin muutokset olivat Iltalehden itsensä mukaan virhemarginaalin sisällä. Samana keskiviikkona Yle kertoi, että Kela on puolittanut yli 16 000 ihmisen perusosan. Kela tiedotti asiasta torstaina itse. Yksikään poliitikko ei saanut viikon aikana kysymystä siitä, miksi leikkaus osui toisin kuin uudistuksen julkinen kertomus antoi ymmärtää.

Eläkeindeksi ja työllisyyspalvelut. Eläkkeiden indeksijarru oli torstaista sunnuntaihin joka päivä useassa mediassa, ja se sai kolme eri laskelmaa. Lauantaina Yle kertoi työllisyyspalveluihin osallistuvien työttömien osuuden pudonneen 17 prosenttiin. Tieto koskee hallituksen suurinta työllisyysuudistusta samalla viikolla, kun työttömiä on 298 000. Se jäi yhden jutun keskelle.

Rappiostriimaus ja somen sääntelyn rajat. Yhden ihmisen kuolema oli keskiviikosta lauantaihin noin kaksikymmentä juttua ja hallituspuolueiden riita. Tieto siitä, ettei Suomi voi EU-oikeuden vuoksi velvoittaa alustoja ja että kansallinen ikäraja velvoittaisi siksi lapsia ja huoltajia, oli yhden median aihe.

Marinin kirjamessuesiintyminen ja ydinasejärjestelyt. Marin sai perjantaina kahdeksan juttua, ja hänen lauseensa Ukrainan ydinaseista välittyi kommentoimatta. Lauantaina Naton ydinasepolitiikan johtaja kertoi Helsingin Sanomille, mitä Suomen ydinenergialain muutos käytännössä mahdollistaa. Kukaan ei kysynyt suomalaisilta poliitikoilta asiasta.

Bensapaketti ja pelastustoimi. Bensapaketti palasi sunnuntaina Nesteen kautta, kolmatta viikkoa peräkkäin. Sisäministeriön virkapuheenvuoro pelastustoimen siirtämisestä valtiolle ja hyvinvointialueiden määrän tarkastelusta, joka koskee sote-uudistuksen keskeisen osan purkamista, mainittiin keskiviikkona sivulauseena ja sunnuntaina yhdessä Kauppalehden jutussa.

3. Kehystysanalyysi

Arkkityyppisiirtymät viikon sisällä

Kokoomus kulki viikon aikana kolmen roolin läpi. Maanantaina se oli ylimielinen kriisipuolue: ”karmeat luvut”, ”pohjamudat”, ”romahti”. Keskiviikkona se oli uupunut johtaja, jonka pääministeri on flunssassa ja jonka hallituskumppani kutsuu sen veroideoita ”hömpötyksiksi”. Torstaista lauantaihin se jakautui kahdeksi: ulkona valtiomies, joka tuo Kiovasta sopimuksia ja jonka ulkoministeri puhuu Venäjän ”kuolonkorauksista”, kotona hiljainen puolue, jota Iltalehden kommentaattori kuvasi ”tuppisuuksi” ja jonka eläkesäästöjen keinot puuttuvat. Sunnuntaina siitä tuli lobbauksen vastaanottaja, kun Nesteen sähköposti pääministerille oli allekirjoitettu etunimellä. Kokoomuksen omasta näkökulmasta viikko kertoi hallitusvastuun hinnasta ja turvallisuuspolitiikan johtajuudesta. Kriitikoiden näkökulmasta se kertoi puolueesta, joka ei kerro kotimaan linjastaan. Molemmat kuvat olivat aineistossa, mutta eri osastoilla.

Perussuomalaiset kulki viikon aikana neljän roolin läpi. Maanantaina se oli yrittäjien keskuudessa nouseva ja Ilta-Sanomien kommentissa ”räksyttävä rakki”. Tiistaina se oli median kriitikko, kun Purra arvosteli Yleä. Torstaina se oli fiskaalikonservatiivi, jonka konkreettisuutta Ilta-Sanomien kommentti kutsui rehellisyydeksi ja MTV:n Uutiscast ironian kohteeksi. Perjantaina Ilta-Sanomien tietopyyntö teki sen ministeristä lobbausta torjuvan ryhdin edustajan. Lauantaina sen puhemies oli kirjamessuilla ja Ykkösaamussa viikon jyrkin Venäjän ja Trumpin arvostelija. Sunnuntaina se oli sekä vihan kohde että bensakiistan häviäjä. Edellisellä viikolla puolue oli opposition roolissa hallituksen sisällä. Tällä viikolla se otti kokoomuksen perinteisen roolin talouskurin puolueena, ja Helsingin Sanomien vertailu perjantaina osoitti kahden puolueen listojen olevan ”yllättävän” samankaltaisia.

Jussi Halla-aho muutti viikonloppuna koko puolueen kuvaa yhdellä haastattelulla. Hän tuki Marinin alasampumisehdotusta, kuvasi Venäjää 1930-luvun lopun natsi-Saksan kaltaiseksi ja sanoi Trumpin etsivän ulkoista syyllistä energiakriisiin, jonka hän on itse aiheuttanut Lähi-idän sodalla. Ilta-Sanomat otsikoi tuen ”yllättäväksi”. Sana sisältää oletuksen, jonka aineisto kumoaa: perussuomalainen puhemies ei ollut tällä viikolla Trump-myönteinen. Yksikään media ei pohtinut ristiriitaa puolueen ja puhemiehen linjan välillä.

SDP pysyi saman roolin sisällä, mutta roolin sisältö muuttui. Maanantaina se oli parhaan imagon ja talousosaamisen puolue, tiistaina Rinteen sisäisen kritiikin kohde, keskiviikkona Urpilaisen kirjan kautta vanhojen haavojen puolue ja perjantaina välikysymyksen johtaja. Puolueen oma sopeutuslista puuttui koko viikon, ja Purran haaste perjantaina sekä Iltalehden podcastin kysymys suurten eläkkeiden verotuksesta olivat ainoat kohdat, joissa asia nousi. Kokoomusta lähellä oleva lukija sai tästä kuvan vastuuta pakoilevasta oppositiosta, vasemmalla oleva lukija kuvan puolueesta, joka puolustaa eläkeläisiä.

Alexander Stubb nousi viikon aikana isännästä neuvottelijaehdokkaaksi. Tiistaina hän oli Oslon isäntä, keskiviikkona luennoitsija, joka ”rauhoittaa julkista keskustelua”, perjantaina ulkomaisten lehtien listalla ja lauantaina Ilta-Sanomien omien lähteiden mukaan heinäkuussa peruuntuneen salaisen Suomi-tapaamisen järjestäjä. Sunnuntaina Helsingin Sanomien kolumni kysyi, milloin hän soittaisi Moskovaan. Presidentin ja hallituksen kuvat erkanivat keskiviikkona, kun sama aamu kertoi presidentin liikkeestä ja pääministerin sairaudesta.

Donald Trump kulki tällä viikolla petturin kehyksestä arvaamattoman ja naurettavan kehykseen. Maanantaina hän syytti Zelenskyitä, tiistaina hän sanoi Venäjän olleen hyvä Ukrainalle ja ehdotti Zelenskyin korvaamista. Keskiviikkona hän sai vangin vapaaksi, perjantaina hänen puolisonsa neuvotteli tulitauon. Viikonloppuna hän vitsaili kolmannesta kaudesta, haastoi Alaskan vaalituloksen ennen vaaleja ja väitti Tanskan antaneen Grönlannin. Ilta-Sanomien torstainen kommentti kysyi, ”onko Trump enää tässä maailmassa”, mikä oli viikon spekulatiivisin kehys. Edellisellä viikolla Trumpia kuvattiin Venäjän kauppakumppaniksi. Tällä viikolla kuva hajosi: hän oli samaan aikaan Putinin myötäilijä, vangin vapauttaja, välittäjän puoliso ja demokratian menettelyjen koettelija.

Elon Musk siirtyi viikon aikana Starlinkin hidastajasta (WSJ keskiviikkona) Trumpin puhelun kohteeksi (perjantai) ja käyttöehtojen valvojaksi (sunnuntai). Ylen haastattelema asiantuntija piti perustelua tekosyynä, MTV välitti sen sellaisenaan.

Google siirtyi skandaalista viranomaisasiaksi. Maanantaina se oli YVA-lain rikkoja, keskiviikkona pääministerin salattujen viestien lähettäjä, torstaina tutkintapyynnön kohde, joka keskeytti työt, ja perjantaina yhtiö, jonka pyynnöstä ely salasi kartan ja jonka lobbauksen valtiovarainministeri torjui. Lauantaina Ilta-Sanomien kommentti rinnasti datakeskusten vastustuksen junien pelkoon. Edellisen viikon havainto, että Google siirtyi skandaalista työllisyydeksi ilman ratkaisua, kumoutui: tällä viikolla viranomainen toimi.

Venäjä oli koko viikon samaan aikaan heikko ja vaarallinen, kuten edellisellä viikolla. Uutta oli, että kahden kuvan välinen suhde sanottiin ääneen. Sunnuntaina professori Tynkkysen mukaan Venäjän heikkous voi johtaa kostotoimiin Euroopassa.

Suomalaiset nuoret pysyivät koko viikon samassa arkkityypissä: häiriö. Lappeenrannan ilotulitteet, Oulun astaloilla varustautuneet etsijät, Espoon tappelut, Joensuun päiväkodit, Tampereen kotibileiden 200 kutsumatonta ja Turun katupartio. Poikkeuksia olivat tiistain 17-vuotiaat, jotka puhuivat nuoren kuljettajan tunnuksesta, Järvenpään disko ja Ylen 17-vuotias isä sunnuntaina. Euroopan nuoret saivat samalla viikolla analyyseja, ja Serbian opiskelijat demokratian toivon kehyksen.

Mediakohtaiset erot ja omistusrakenne

Yle, julkinen yleisradio, oli tällä viikolla sekä rakenteellisten yksinoikeuksien kantaja että kiistan osapuoli. Vahvuudet:

• keskiviikkona toimeentulotuen puolitusten mittakaava ja Sadun tarina, Tuorin kritiikki perustuslakivaliokunnasta, Pyhäjoen ennakkohakkuut ja ebola
• torstaina Helga Savio ja Galeottin huomio siitä, että enemmistö ukrainalaisista kannattaa kyselyjen mukaan neuvotteluja
• perjantaina Lidl-vertailu, jonka mukaan sama ruokakori maksaa Helsingissä suunnilleen saman verran kuin Tukholmassa ja Tallinnassa
• lauantaina työllisyyspalvelujen pudotus, Saint-Denisin lukiolaiset ja Jordanian kirkkoisku
• sunnuntaina Stegran kuolemantapaus ja rappiostriimauksen oikeudellinen arvio, joka täytti edellisen päivän katveen.

Heikkoudet:

• tiistaina otsikko ”Suomalaisista on tullut väkivaltaisia” teki kirjausten ennätyksestä kansallisen luonteenpiirteen
• keskiviikkona Ranskan videoiden faktantarkistus koski vain yhtä suuntaa, ja ranskansuomalaisten kritiikki median tuhokuvista ei nimennyt mitään mediaa
• lauantaina Töölön ratikkatyömaan projektinjohtaja sai selittää sylkemistä asukkaiden ”konservatiivisella väestöpohjalla” ilman yhtäkään töölöläisen ääntä
• sunnuntaina otsikko ”Euroopan mini-Venäjä” ja Starlinkin ”oikkuilu” toivat arvion otsikkotasolle.

Ylen asema oli viikon aikana itse kiistan kohde. Tiistaina valtiovarainministeri arvosteli Ylen juttua siitä, mitä se ei maininnut, ja Ylen seuraavien päivien Ranska-juttuja voi lukea myös vastauksena. Perussuomalaisten listassa torstaina oli Ylen rahoituksen leikkaus. Lukija sai siis samalla viikolla Ylen sekä toimittajana että aiheena.

Helsingin Sanomat, suuri sanomalehti, teki viikon tarkimpia rakenteellisia juttuja ja muutamia sen jyrkimmistä otsikoista. Vahvuudet:

• tiistaina laitaoikeiston Ranska-väitteiden tarkistus ja valtiovarainministeriön muistio hoivan rahoittamisesta sijoitusvarallisuudella, joskin maksumuurin takana
• keskiviikkona oma gallup ja Välskeen tarina
• perjantaina ely-keskuksen salausasiakirjat, kokoomuksen ja perussuomalaisten listojen vertailu ja Turun hoivakodin tapauksen varovainen attribuointi
• lauantaina Barrowsin ydinasehaastattelu, 959 päivää kestäneen tutkinnan selvitys ja Hebronin häädöt.

Heikkoudet:

• perjantaina uutisteksti esitti Yhdysvaltain käyttäneen Starlinkia ”Ukrainan painostuskeinona” ilman lähdettä
• lauantaina uutisotsikko ”Yhdysvaltain pettämässä Ukrainassa” esitti tulkinnan tosiasiana
• keskiviikkona Oulun kissahahmoa ja klovnihysteriaa koskevat omat juttunsa jäivät yhdistämättä.

Helsingin Sanomat ei aineistossa käsitellyt Nesteen lobbausta sunnuntaina. Ylen ja Kauppalehden kohdalla tilanne on sama. Kyse voi olla aineiston rajauksesta tai ajoituksesta, mutta tulos oli, että pääministerin kanslian lobbausta koskeva uutinen kulki aineistossa vain kaupallisissa valtamedioissa.

Ilta-Sanomat ja Iltalehti, kaupallinen valtamedia, tuottivat viikon volyymin, suurimman osan poliittisista yksinoikeuksista ja suurimman osan otsikon ja sisällön kuiluista.

Ilta-Sanomat:

• oli viikon suurin media, joka päivä 25–37 prosenttia aineistosta
• julkaisi tiistaina nimettömän Nato-lähteen ”varman tiedon” Venäjän eskalaatiopäätöksestä, jota yksikään viranomainen ei viikon aikana kommentoinut
• julkaisi perjantaina tietopyynnöllä saadut Googlen sähköpostit, jotka kertoivat valtiovarainministerin kieltäytymisestä, ja asetti torstaina ainoana eläkeindeksin vahvistuksen samaan juttuun perussuomalaisten jarruesityksen kanssa
• oli torstaina ja lauantaina viikon tarkin taustoittaja: The Hill -lähteinen tieto Witkoffin lauseen yhteydestä Hubbardiin, Grönlanti-väitteen oikaisu sunnuntaina ja Pesusieni-hahmojen kytkös Sinimustan liikkeeseen lauantaina
• julkaisi samana torstaiaamuna neljä juttua Susanna Penttilän kirjasta ja perussuomalaisten säästölistan
• teki tunteesta otsikon kaikkiin suuntiin: ”Witkoff nuoleskeli”, ”kylmää kyytiä Orpolle”, ”tsunami”, ”järeä leikkauslista”.

Iltalehti:

• julkaisi maanantaina ensimmäisenä imagotutkimuksen ja ”kiilasi ohi” -otsikon prosenttiyksikön erosta
• teki ”Putin aikoo iskeä Eurooppaan” -otsikon Ilta-Sanomien nimettömästä lähteestä tiistaina
• kertoi keskiviikkona ainoana gallupin muutosten mahtuvan virhemarginaaliin, mutta sen oma pääkirjoitus samana päivänä kertoi kokoomuksen kriisin syvenevän
• kertoi perjantaina ainoana valtiovarainministeriön hyvinvointialuelaskelmasta ja lauantaina Eläketurvakeskuksen eläkelaskelmasta
• teki viikon tasapuolisimmat taustat kahdesta aiheesta, joissa se olisi voinut valita puolen: Alaskan kanteesta lauantaina ja Nesteen lobbauksesta sunnuntaina, jossa se muistutti, ettei päällekkäisyys yksin todista vaikutusta
• teki viikon suurimmat otsikon ja sisällön kuilut: ”Valtava välikohtaus” alle sadan auton parkkipaikalla, ”Hurja vaara Kanarialla” ennalta ilmoitetusta hälytystestistä, ”Salaiset viestit” tietopyynnöllä saaduista asiakirjoista ja ”Viimein loppu kellojen siirrolle” europarlamentaarikon kirjallisesta kysymyksestä.

Iltalehden tiistainen pääkirjoitus kirjoitti, että Ranskan viranomaisten mukaan ryöstelijöistä ”monilla on maahanmuuttajatausta”, nimeämättä viranomaista. Helsingin Sanomien mukaan viranomaiset eivät olleet vahvistaneet väitettä. Torstaina Iltalehti kirjoitti analyytikoiden ja viranomaisten torjuneen väitteet maahanmuuttajien pääroolista. Muutos tapahtui kahdessa päivässä samassa mediassa, eikä sitä kerrottu muutoksena.

MTV, kaupallinen televisio, oli viikon yksinoikeuksien media rakenteellisissa kysymyksissä ja jyrkin arvottaja ulkopolitiikassa. Vahvuudet: Gazan ruoka-avun loppuminen maanantaina, toimeentulotuen uudistuksen vaikutus työttömyyslukuihin tiistaina, Elorannan kontekstoiva tulkinta Trumpista keskiviikkona, Luhtalan ”Trumpin syyttäminen on opittua avuttomuutta” torstaina, SDP:n fifty-fifty-linjan 4–5,5 miljardin leikkaukset torstaina ja Purran kiertämä kysymys kohdennetusta energiatuesta perjantaina. Heikkoudet: ”Uusi pohjakosketus” ja ”pöyristyttävä” uutistekstissä tiistaina, ”pokkuroi” torstaina, ”Melania Trump ryhtyi rauhanvälittäjäksi” perjantaina ilman attribuutiota Valkoiselle talolle, ”shokkikorotus” päiväsakosta, jota ei ollut tarkistettu 24 vuoteen, ja Uutiscastin perussuomalaisia koskeva otsikko, jonka sanat ”muka” ja ”vihaa” ottivat kantaa ennen sisältöä. MTV:llä sama päivä toi usein sekä rauhoittelijan että hälyttäjän, kuten keskiviikkona Elorannan ja Aaltolan.

Kauppalehti ja Talouselämä, Alman talousmedia, tekivät viikolla kaksi merkittävää rakenteellista avausta ja toistivat yhden kehyksen kolmesti. Avaukset: Kauppalehden selvitys valtioneuvoston kanslian salaamista Googlen viesteistä keskiviikkona ja Talouselämän esille nostama Telan arvio, jonka mukaan valtiovarainministeriön esitys nostaisi nykylasten alimman eläkeiän lähes 74 vuoteen. Toistuva kehys oli johtajan lisäeläke eläkeiän noston rinnalla: Hanselin entisen toimitusjohtajan eläke maanantaina Talouselämässä, SOK:n pääjohtajan perjantaina Talouselämässä ja Iltalehdessä sekä Hanselin uudelleen sunnuntaina Kauppalehdessä. Rinnastus on retorisesti tehokas, ja kumpikin sopimus tehtiin aikoina, joilla ei ole yhteyttä nykyhallitukseen. Kauppalehden uutisteksti kirjoitti maanantaina ilman lähdettä, että Trumpin päätökset ”suoraan hyödyttävät hyökkäyssotaa käyvää Venäjää”. Talousaamu toi Henri Vanhasen kolmeen juttuun tiistaina ja keskiviikkona. Perjantaina Kauppalehden pääkirjoitus ja Iltalehti tekivät samasta Nokian kurssilaskusta päinvastaiset kehykset, saman konsernin sisällä.

Tutkiva journalismi tuotti viikon painavimmat havainnot, ja tällä viikolla ne levisivät paremmin kuin edellisellä. Ylen MOT:n vientirikosselvitys, joka edellisellä viikolla pysyi Ylessä, levisi maanantaina Ilta-Sanomiin ja Iltalehteen, ja keskiviikkona Suojelupoliisi kommentoi. Viikon tutkiva aalto oli kuitenkin tietopyyntöjen aalto: Kauppalehti keskiviikkona, Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat perjantaina, Hufvudstadsbladet sunnuntaina ja Iltalehden Muhoksen asiakirjat keskiviikkona. Edellisellä viikolla valtiovarainministeri hyökkäsi nimettömiä lähteitä vastaan. Tällä viikolla merkittävimmät paljastukset perustuivat asiakirjoihin, jotka jokainen voi pyytää, ja ne osuivat kaikkiin suuntiin: pääministerin kansliaan, virkamieskuntaan, valtiovarainministerin eduksi ja kaikkien hallituspuolueiden johtoon.

Konsernien rakenne

Sanoma. Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat jakoivat joka päivä kymmeniä identtisiä tekstejä urheilusta, ulkomaanuutisista ja PHP-asiantuntijoista. Lauantain Markkasen heittoprosentti korjattiin Helsingin Sanomissa, mutta virhe jäi Ilta-Sanomien versioon. Maanantaina Ilta-Sanomat selosti omaa evästemalliaan, ja lauantaina Helsingin Sanomat aloitti saman. Jälkimmäisestä kertoi aineistossa Yle.

Alma. Kauppalehti, Talouselämä ja Iltalehti jakoivat Paltan veromallin, Witkoffin, eläkeindeksin ja Nokian. Keskiviikkona Talouselämä ja Iltalehti käyttivät samaa otsikkoa ”Taas uusi muutosneuvottelu-uutinen”, joka itsessään on kommentti uutisvirrasta.

Kierrätys konsernien välillä. Iltalehti välitti tiistaina Ilta-Sanomien Nato-lähteen ja kiristi sen otsikkoa. Ilta-Sanomat välitti keskiviikkona Ylen Pylkkäsen haastattelun ja lauantaina Iltalehden tiedustelupäällikköuutisen. Välittäminen loi vaikutelman kahdesta lähteestä silloinkin, kun lähde oli yksi.

Synkronoinnit

Viikolla oli kuusi hetkeä, jolloin eri omistusrakenteiden toimitukset olivat samassa kehyksessä.

Maanantain ”romahti”. Iltalehti, Ilta-Sanomat, Helsingin Sanomat ja Yle käyttivät samaa verbiä imagotutkimuksesta, ja kolme kutsui sitä salaiseksi. Kukaan ei kysynyt, kuka vuoti tutkimuksen ja miksi juuri nyt.

Tiistain Trump-tuomio. MTV:n ”pohjakosketus”, Iltalehden ”absurdi” ja Kauppalehden ”Trump pelaa Putinin pussiin” tulivat saman päivän aikana. Yle ja Ilta-Sanomat erosivat: Yle nosti tapaamisvalmiuden, Ilta-Sanomat oikaisi yksittäisen väitteen.

Keskiviikosta torstaihin toivon katkeaminen. Ilta-Sanomien keskiviikon pääkirjoitus ”Stubb onnistui” ja torstain ”Pietarissa pelattiin aikaa” sekä Iltalehden torstain ”vaaran aika” vaihtoivat sävyä saman vuorokauden aikana.

Torstain suora lähetys. Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Iltalehti ja MTV pystyttivät suoran seurannan perussuomalaisten listan julkistamiseen. Puolue sai saman aamun kaikki kanavat.

Lauantain puhemies. Halla-ahon haastattelu kulki viidessä mediassa, ja jokainen valitsi eri pääuutisen: Yle menettelyn, Helsingin Sanomat ja MTV huolen, Ilta-Sanomat Marin-tuen ja Iltalehti Trump-arvion.

Vanhasen viikko. Henri Vanhanen esiintyi tiistaista lauantaihin Kauppalehdessä, Ilta-Sanomissa, MTV:llä ja Iltalehdessä. Hänen tulkintansa Putinin turvallisuuskehysvaatimuksesta tuli toiston kautta viikon vallitsevaksi kannaksi, vaikka Hanna Smith, Mark Galeotti ja Rinkka Kullaa tarjosivat eri lähtökohtia.

4. Tunnelataus

Viikon emotionaalinen kaari alkoi väsyneestä epäluottamuksesta valtaa kohtaan ja päättyi epäluuloon toista ihmistä kohtaan. Välissä oli yksi lyhyt toivon hetki.

Maanantai oli väsynyttä epäluottamusta. Pääministeripuolue ylimielinen, liittolainen epävarma, poliisi vaikeni perhesurmasta, Harkimo pimitti syöpänsä. Aktian ekonomistin sanoin suomalaiset ovat tympääntyneet jatkuviin kriiseihin.

Tiistai oli huolestunutta odottamista. Ministeri pyysi odottamaan käännettä, Ukraina välivaaleja, Ranska lauantaita ja Suomi talvea, jonka energiakomissaari sanoi tulevan erittäin vaikeaksi.

Keskiviikko oli varovaista toivoa ulkona ja raskasta arkea kotona. Oslosta Pietariin, vanki vapaaksi. Samana päivänä valtion verkkopalvelut suljettiin, ja Satu laski ruokansa riittävän sunnuntaihin.

Torstai oli kireää laskelmointia. Säästölistan luvut, Kelan 9,64 euron päiväbudjetti ja ohjukset Kiovassa.

Perjantai oli varovaista ylpeyttä ja kasvavaa riippuvuuden tunnetta. Suomalaiset sopimukset, veturit ja presidentin nimi maailmalla, mutta samalla Starlinkin rajat, Fingridin jono ja tankkeri Helsingin edustalla.

Lauantai oli valppautta ja surumielisyyttä. Kansanedustajien kodit ilman murtojälkiä, satelliitti 30 metrin päässä, Trappesin 12-vuotias tyttö.

Sunnuntai oli kiihtymystä ja epäluuloa. Voimakkain tunne ei kohdistunut uhkaan vaan toiseen ihmiseen: ryöstelijään, kotibileiden kuokkavieraaseen, pöydän ohi kulkevaan naiseen ja lobbariin.

Synkronointihetket

Keskiviikosta torstaihin toivosta uhkaan. Viikon selvin samanaikainen tunnesävyn vaihdos. Keskiviikkona Ilta-Sanomien pääkirjoitus ja MTV:n kommentaattorit näkivät Oslon tuottaneen liikettä. Torstaina saman median pääkirjoitus ja Iltalehden pääkirjoitus puhuivat ajan pelaamisesta ja vaaran ajasta. Laukaisijoina olivat yön ohjusisku ja Kremlin arvio ehdotuksista. Siirtymä kesti alle vuorokauden.

Perjantain käänne ylpeyteen. Kaikki mediat Yleä ja Helsingin Sanomia lukuun ottamatta siirtyivät perjantaina kertomaan Suomesta toimijana: Orpon sopimukset, Nokia ja Iceye, Telegraphin lista. Yle ja Helsingin Sanomat eivät osallistuneet neuvottelijaspekulaatioon.

Lauantain lähentyminen. Niinistö, Valtonen ja Halla-aho, kolme eri suunnista tulevaa ääntä, päätyivät saman päivän aikana samaan arvioon Yhdysvalloista. Tunne ei ollut pelkoa vaan eräänlaista surutyötä.

Sunnuntain sisäänpäin kääntyminen. Tunteen kohde vaihtui samanaikaisesti useassa mediassa ulkoisesta uhasta toisiin suomalaisiin: Purran seurue ja vasemmistolaisuus, Tampereen kotibileet, Turun katupartio, messujen hygienia ja Neste.

Kumulatiivinen vaikutus

Maanantaiaamuna lukija oli väsynyt vallanpitäjiin, mutta hänen epäluottamuksellaan oli selvä osoite: puolue, liittolainen, viranomainen. Keskiviikkona hän sai tunteen siitä, että Suomi voi vaikuttaa. Sunnuntai-iltana hän kantaa kahta tunnetta. Ensimmäinen on ylpeys siitä, että Suomi istuu pöydissä, joihin isommat maat eivät päässeet. Toinen on epäluulo, joka on hajonnut pienemmiksi osiksi: messupöydän ohi kulkeva nainen, sähköpostin etunimi, satelliitti, joka leijuu suomalaisen satelliitin vieressä, ja nuoret, jotka tulevat kutsumatta kotiin. Viikko alkoi epäluottamuksella valtaan ja päättyi epäluuloon lähimmäiseen. Siirtymä on hitaampi ja syvempi kuin yksikään päivä näyttää.

Edellinen viikko päättyi Ranskan kuviin ja oudon helpottavaan tunteeseen siitä, että täällä ei pala. Tämä viikko piti tunteen, mutta siihen tuli säröjä: puhemies sanoi Suomen olevan naiivi, kansanedustajien koteihin oli tunkeuduttu ja Tampereella nuoret tuhosivat teinitytön kodin. Helpotus on yhä olemassa, mutta se on ohuempi.

Uhka-altistus

Karkea laskelma viikon erillisistä uhkakuvista päätyy noin 90:een. Ne jakautuivat viiteen kerrokseen:

Lähialue ja sota: Kosmos 2612 ja Iceye kahdesti, Kivisen paketti, Kuzjakinin uhkaus Suomen ilmatilasta, Puolan vakoilija, Nato-lähteen eskalaatio ja massiiviset siviiliuhrit, Pori, Siewieran kaksi kuukautta, Aaltolan Baltia, MOT:n ohjuskomponentit, Tanskan vakoilijat, sabotaasimääräys, venäläisten loma-asunnot sotilaskohteiden lähellä, Kiovan 21 ohjusta, Karaganovin ydinpuheet, Mussalo, Savanjärvi, Asikkalan uraani, 54 hybridi-iskua Euroopassa, Mustanmeren merimiehet, Romanian Geran-lennokit ja Sikorskin salainen liikekannallepano.

Koti ja yhteisö: kansanedustajien kodit, Lappeenrannan rikosvyyhti, Oulun kissahahmo, Espoon tappelut, Joensuun päiväkodit, Tammerinpuisto, Kaarinan 164 kilometriä tunnissa, pahoinpitelyennätys, Jyväskylän palo, Kontiolahti, Kiiminki, ovihuijarit, Itä-Suomen pankkihuijaukset, Turun hoivakoti, Tampereen kotibileet, Pesusieni-hahmot, Purran seurue, Virran vaaliteltta ja aserikosten nousu.

Liittolainen: Shenzhenin kokous ilman Ukrainaa, Trumpin Venäjä-lausunto, Patriot-ohjusten viivytys, Starlink, Witkoffin ylistys, dieselsopimus, Alaskan kanne, kolmas kausi ja Iranin uudet iskusuunnitelmat.

Talous: työttömyys, Ponsse, Ulosottolaitos, terveysalan kysynnän lasku, konkurssit, Ranskan korot, valtionvelka yli 200 miljardia, korkomenojen kasvu, eläkkeiden indeksijarru, VM:n eläkeikäesitys, öljy 116 dollarissa, sähkön talvi, siirtomaksujen 80 prosentin korotus, Nokian ja tekoälyosakkeiden lasku, älypuhelinmarkkinan pudotus ja Lakean asukkaat.

Terveys ja palvelut: toimeentulotuen puolitus, päivystysmaksut, Siun soten ja Pohjois-Savon vähennykset, hoivakotien sulkeminen, influenssarokotusten lykkäys, rotavirus vanhuksilla, Shamonda-virus, ebola Nigeriassa ja valtion verkkopalvelujen haavoittuvuus.

Edellisellä viikolla määrä oli noin 80 ja sitä edellisellä noin 75. Kolmen viikon aikana lukija on kohdannut noin 245 erillistä uhkakuvaa, ja niistä harva on saanut ratkaisun. Tällä viikolla moni uhka myös laimeni: kissahahmoa ei ehkä ole olemassa, Fazerin tulipalo oli muutaman neliömetrin, pommisykloni oli Forecan meteorologin mukaan tyypillinen syysmyräkkä, PHP-haavoittuvuuden onnistunutta hyväksikäyttöä ei havaittu Suomessa ja Kim Jong-un oli elossa. Mutta laimenemiset saivat pienemmät otsikot kuin alkuperäiset varoitukset.

Vertailu edelliseen viikkoon

Edellinen viikko päättyi etäännytettyyn järkytykseen. Tämä viikko alkoi samasta Ranskasta, mutta etäisyys kaventui. Edellisellä viikolla uhka normalisoitui toistolla. Tällä viikolla se henkilöityi: sillä oli kasvot kansanedustajan eteisessä, ministerin pöydässä ja Iceyen satelliitin vieressä. Samalla tunne jakautui. Edellisellä viikolla lukija oli närkästynyt yhteisestä syystä. Tällä viikolla hänelle tarjottiin vihollinen jokaisesta suunnasta, ja X:ssä jokainen sai valita omansa.

5. Rakenteellinen luenta

Ensimmäinen taso: kehystämisen ja vaikuttamisen tekniikat

Kehystämisen kehystäminen. Tämä oli viikon toistuvin uusi rakenne. Edellisellä viikolla Purra kiisti nimettömät lähteet. Tällä viikolla moni toimija puhui suoraan siitä, miten media kertoo:

• tiistaina Purra arvosteli Yleä poisjätöstä, Helsingin Sanomat tarkisti laitaoikeiston väitteet, Marttinen sanoi median käsittelevän tekoälyä uhkien kautta ja Vanhanen sanoi Venäjän syöttävän kohteiden nimiä suomalaiselle medialle
• keskiviikkona ranskansuomalaiset sanoivat tuhokuvien korostuneen, Eloranta sanoi median reagoivan Trumpiin liian voimakkaasti, Mieli ry varoitti dramatisoinnista ja Stubb kertoi tavoitteekseen rauhoittaa julkista keskustelua
• sunnuntaina Musk ja Trump kiistivät median tiedot, ja Ilta-Sanomat oikaisi Trumpin.

Tekniikka antaa lukijalle välineitä epäillä kuvaa. Samalla jokainen esittäjä asettuu itse luotettavan kuvan haltijaksi. Purra väitti poisjätön palvelevan yhtä näkökulmaa, Helsingin Sanomat esitti tarkistuksensa neutraalina, ja Marttinen arvosteli pelottelua juuri sinä päivänä, kun hänen hallinnonalansa luvut olivat heikot. Kaikki olivat osin oikeassa.

Nimettömästä lähteestä asiakirjaan. Viikon alussa merkittävimmät tulkinnat tulivat nimettömiltä: WSJ:n Putin-kokous maanantaina, Ilta-Sanomien Nato-lähde tiistaina, Ilta-Sanomien kokoomuslähde Purran ”anelusta” keskiviikkona, Telegraphin ja Politicon diplomaatit perjantaina ja Reutersin ja Telegraphin kilpailevat Starlink-versiot lauantaina. Viikon lopussa merkittävimmät paljastukset tulivat asiakirjoista: kanslian salaukset, ely-keskuksen kartta, Purran sähköpostit ja Nesteen PowerPoint. Siirtymä on viikon myönteisin rakenteellinen kehitys. Asiakirja ei ratkaise tulkintaa, kuten Iltalehti itse muistutti Neste-jutussaan, mutta sen kirjoittajan voi nimetä ja sen intressin voi arvioida. Edellisen viikon kiista nimettömyydestä sai vastauksen menettelystä, ei kenenkään sanasta.

Asianosainen asiantuntijana. Tekniikka toistui joka päivä ja kaikista suunnista:

• Mikro- ja yksinyrittäjät tulkitsivat työttömyyslukuja jäsenkuntansa eduksi tiistaina ja lauantaina
• Täsmä Työterveyden toimitusjohtaja kutsui kilpailijoidensa toimialaa huijaukseksi tiistaina ja sunnuntaina
• Palta, jonka jäsenten asiakkaat ovat autoilijoita, sai veromallilleen kolmen konsernin kanavat keskiviikkona
• Varma perjantaina ja Ilmarinen lauantaina puolustivat eläkkeitä järjestelmän vartijoina, vaikka indeksijarru koskee niiden toimintaa
• Finanssiala laski perussuomalaisten pankkiveron maksajat perjantaina ja sunnuntaina ja käytti kansanedustajien koteja lukkoneuvojen kehyksenä lauantaina
• Labore ja Etla esiintyivät neutraaleina laitoksina ilman rahoituspohjan mainintaa
• OP Pohjolan kysely sokeriveron kannatuksesta julkaistiin samana aamuna, kun perussuomalaiset esitti sokeriveroa.

Velkajarrutyöryhmän puheenjohtaja Ville Valkonen esitteli perjantaina parlamentaarisen työryhmän laskelman ja kommentoi samana päivänä perussuomalaisten eläkeavausta kokoomuksen nimissä. Yksikään juttu ei erottanut rooleja. Ainoa kerta, kun haastateltavan sidonnaisuus kerrottiin tilanteessa, jossa se voisi heikentää hänen viestiään, oli Ylen datakeskusjuttu perjantaina.

Entisten ja virattomien auktoriteetti. Viikon vaikutusvaltaisimmin kuultuja suomalaisia ääniä olivat Sanna Marin, Sauli Niinistö, Jutta Urpilainen, Seppo Kääriäinen ja Timo Kivinen. Puhemies Halla-aho esiintyi muodollisesti puoluepolitiikan yläpuolella. Heidän sanansa kantoivat juuri siksi, ettei niihin liity vaalivastuuta. Kun Halla-aho tuki Marinin kantaa, kahden eri leirin ääni yhdistyi, ja kanta, jota kokoomus ja vasemmistoliitto olivat edellisellä viikolla arvostelleet, siirtyi lähemmäs valtavirtaa.

Toimituksen tuomio uutistekstissä. Maanantaina Kauppalehti ja Iltalehti kirjoittivat Trumpin päätösten hyödyttävän Venäjää ja Iranin sodan olevan dieselin hinnan pääsyy. Tiistaina MTV kirjoitti Trumpin puhuneen ”sisällön totuudenmukaisuudesta välittämättä”. Perjantaina Helsingin Sanomat esitti Starlinkin painostuskeinona. Sunnuntaina Iltalehti tulkitsi uutistekstissä Trumpin toivovan valkoisia maahanmuuttajia. Toiseen suuntaan Iltalehti välitti tiistaina Purran Ranska-tilastot tarkistamatta ja otsikoi ”moukaroi”, ja perjantaina Harkimon väitteen valtiovarainministeriön laskelmista ilman tarkistusta. Arvottava verbi korvasi punninnan kaikissa suunnissa.

Laskelman valinta tunteen säätimenä. Torstaista lauantaihin eläkeleikkaukselle annettiin kolme lukua: perussuomalaisten noin 50 euroa nettona, Eläketurvakeskuksen 175 euroa täydellä jäädytyksellä ja SDP:n Räsäsen ”satoja euroja vuodessa”. Labore laski työttömälle 180 euron vajeen kohtuullisesta minimistä, Helsingin Sanomien kolumni reaaliansioiden 1,2 prosentin kasvun. Oraksen tiedote laski suihkun hinnan 40 sentin kilowattituntihinnalla, kun Helen ennusti talven keskihinnaksi 10,8 senttiä. Yksikään juttu ei asettanut kolmea eläkelukua samaan taulukkoon. Lukija valitsi sen, joka sopi hänen ennakkokäsitykseensä.

Valikoiva tarkistaminen. Tiistaina Iltalehti tarkisti Trumpin väitteen, ei Purran. Helsingin Sanomat tarkisti somen väitteet, ei Iltalehden pääkirjoitusta. Ilta-Sanomat oikaisi Trumpin Obama-väitteen, ei omaa Nato-lähdettään. Keskiviikkona Yle tarkisti laitaoikeiston Ranska-videot, ei Netanjahun tai Trumpin väitteitä, jotka Macron samana päivänä kutsui typeriksi. Jokainen media tarkisti sen, mikä sopi sen yleiskehykseen. Viikonloppuna Ilta-Sanomien Grönlanti-oikaisu ja Iltalehden Tuusulan puukotushuhun kumoaminen olivat hyviä poikkeuksia.

Historiallinen rinnastus. Wienin kongressi, Jalta, 1930-luvun natsi-Saksa, vuoden 1848 Marx, Ranskan vallankumous, Lapin sota, Unkarin kansannousu, musta maanantai 1987, Enson pakkolomautus 1976, Pileckin Auschwitz ja Budapestin muistio. Rinnastukset tulivat kaikista suunnista eivätkä liittyneet toisiinsa. Yhdessä ne pitivät lukijan katseen historiallisissa käännekohdissa viikon ajan ja antoivat nykyhetkelle tunteen toistosta, jonka loppu tunnetaan.

Otsikon ja sisällön ero. Tekniikka toistui kaikissa kaupallisissa medioissa ja oli vahvin Iltalehdessä. Esimerkkejä viikon varrelta: ”Tutkijat: Näin Venäjän sotatalous kaatuu”, vaikka tutkija sanoi, ettei kriisiä ole näkyvissä. ”Putin aikoo iskeä Eurooppaan” hybridieskalaatiosta. ”Petteri Orpo evakuoitiin pommisuojaan”, vaikka suoja oli vierailukohde. ”Ali G -elokuvan esitys peruttiin: syytetään rasismista”, vaikka syy oli tuntematon. ”Helsinki korvaa työntekijöitä tekoälyllä”, vaikka kyse oli kasvun hidastamisesta. ”Viimein loppu kellojen siirrolle” kirjallisesta kysymyksestä.

Tiedote agendan rytmittäjänä. Poliisin, Kelan, Paltan, Nordean, Oraksen, EasyParkin, Kennelliiton, Fingridin, Finanssialan, Kilven, Strandmanin ja Vornasen tiedotteet tuottivat kymmeniä juttuja. Viikonloppuna tiedotteen ja X-päivityksen kirjoittajan kehys siirtyi otsikkoon tavallista suoremmin. Ne, joilla on viestintä ja aikataulu, määrittivät päivän rytmin. Satu ei lähetä tiedotteita, eikä Helga Savio.

Auktoriteettirakenteiden johdonmukaisuus

Turvallisuusviranomaiset vahvistettiin taas lähes ilman kyseenalaistamista. Viikon uusi piirre oli, että viranomaisten oma kommentti puuttui juuri siellä, missä väite oli vahvin. Ilta-Sanomien nimettömän Nato-lähteen eskalaatioväite, Siewieran kahden kuukauden varoitus, Aaltolan Baltia-skenaario ja Kadastikin vaatimus Naton vastauksesta jäivät ilman suomalaisen viranomaisen arviota. Kun viranomainen puhui, se rauhoitteli: tiedustelupäällikkö perjantaina, Maanpuolustuskorkeakoulun upseeri sunnuntaina ja Halla-aho, joka sanoi panikoinnin hyödyttävän vain vihollista.

Taloudessa auktoriteetti jakautui laitosten mukaan. Valtiovarainministeriö, Eläketurvakeskus ja velkajarrutyöryhmä määrittivät rajat, ja edunvalvojat tulkitsivat niitä. Ulkopolitiikassa yhdysvaltalaiset ja brittiläiset lehdet olivat ensisijainen tietolähde, kuten edellisellä viikolla. Uutta oli kotimaisten asiakirjojen nousu auktoriteetiksi viikon lopussa.

Samaistumiskohteiden pysyvyys

Lukija kutsuttiin toistuvasti eläytymään viiteen hahmoon:

• niukkuudessa elävä: Satu, Välske, Helga Savio, ylivieskalainen haavan ompelija, Lakean asukkaat ja Lappajärven lomautetut
• lapsi uhrina: Angelina Harkovassa, Lappeenrannan alaikäiset, Turun vauva, Trappesin 12-vuotias, Kaisa ja Kim Saarinen
• sotilas ja siviili sodassa: Vlasenko, Kiovan koululaiset väestönsuojassa ja Oleshkyn vanhukset
• poliitikko kohteena: kansanedustajat koteineen, Purran seurue, Virta vaaliteltassa ja Isoherranen vihakommenteissa
• kansainvälinen suomalainen: Stubb, Nokia, Iceye, Remedy ja kanadalainen maalivahti, joka rakastui Suomen luontoon.

Lukijaa ei kutsuttu eläytymään seuraaviin: työtön mies, jonka toimeentulotuki puolitettiin, vaikka Ylen mukaan leikkaus kohdistui juuri miehiin, palestiinalainen, iranilainen, maahanmuuttaja perussuomalaisten 690 miljoonan säästön kohteena, Ranskan lukiolainen ennen Ylen lauantaista reportaasia, suomalainen nuori muuten kuin poliisin kautta ja eläkeläinen, joka saa yli 2 000 euroa ja jota indeksijarru koskisi. Viimeinen on huomionarvoinen: viikon suurinta poliittista kiistaa käytiin heidän eläkkeistään, mutta yhtäkään heistä ei haastateltu.

Vaihtoehtojen kaventamisen systemaattisuus

Sopeutuksen määrä. Kahdeksan ja yhdentoista miljardin välinen tavoite oli lähtöoletus jokaisessa jutussa. Kiista koski kohteita ja jakoa, ei määrää. Edellisellä viikolla vasemmistoliitto irtisanoutui sopeutuksesta, ja SDP kutsui sitä talousradikalismiksi. Tällä viikolla vasemmistoliiton linja ei näkynyt aineistossa, ja Talouselämän kolumni sunnuntaina oli ainoa teksti, joka kytki velan tulonjakoon.

Neuvottelut Ukrainassa. Kaksi vaihtoehtoa kilpaili: Washingtonin vetämät neuvottelut, jotka kehystettiin myönnytykseksi, ja Euroopan oma kanava, jonka sisältö jäi kertomatta. Galeottin ja Turun Sanomien huomio ukrainalaisten valmiudesta alueluovutuksiin oli yksittäinen, ja Helsingin Sanomien kysymys suorasta yhteydestä Moskovaan katkesi maksumuuriin.

Ydinaseet. Edellisellä viikolla Plokhyn ehdotus suomalaisista ydinaseista ei saanut yhtään vastaääntä. Tällä viikolla Marinin lause Ukrainan ydinaseista ja Karaganovin ydinpuheet tulivat aineistoon samoin, ja Naton kertoma käytännön järjestely oli yhden median aihe. Ydinaseista tuli keskusteltava aihe ilman keskustelua.

Datakeskukset. Kiista koski sijaintia, sähköä, verotusta ja ympäristölupia. Vaihtoehto, jossa investointiaalto hiipuu, oli markkinasivuilla, ei kotimaan sivuilla.

Somen sääntely. Kiista koski kieltoa tai sen puutetta. Tieto siitä, ettei Suomi voi velvoittaa alustoja, kavensi vaihtoehdot huomaamatta kahteen: velvoittaa lapsia ja huoltajia tai jättää säätelemättä.

Toinen taso: kilpailevat kokonaissuunnat lyhyesti

Viikko veti lukijaa kuuteen suuntaan, jotka käsitellään osiossa 9. Kaksi niistä vahvisti toisiaan: Suomi toimijana ilman varmaa liittolaista ja uhka kotiovella. Kaksi kilpaili suoraan: sopeutuksen väistämättömyys ja kustannusten epäoikeudenmukaisuus. Kaksi kulki poikittain: suurten toimijoiden pöydät ja Euroopan katu peilinä.

6. Uskomusmuutos

Tuhat suomalaista, jotka lukivat uutisia joka päivä, uskovat sunnuntai-iltana kymmenen asiaa, joita eivät uskoneet maanantaiaamuna.

1. Maksussa olevat eläkkeet ovat neuvoteltavissa. Uskomus on faktapohjainen. Perussuomalaiset esitti indeksijarrua, kokoomus hakee eläkejärjestelmästä kaksi miljardia ja valtiovarainministeriö eläkeiän nostoa. Maanantaina luku 175 euroa ei ollut lukijan tiedossa, sunnuntaina se on. Eläkeläinen uskoo eläkkeensä olevan vaarassa riippumatta vaalituloksesta. Leikkauksia kannattava uskoo rehellisen keskustelun alkaneen. Nuorempi palkansaaja voi uskoa sukupolvien välisen epäsuhdan korjaamisen alkaneen.

2. Talous kasvaa ilman työtä. Uskomus on faktapohjainen. Hallitusta kannattava lukija uskoo käänteen viivästyvän, oppositiota kannattava uskoo lupauksen pettäneen. Talouselämän lukija voi uskoa, ettei vanha työmarkkina palaa.

3. Suomi on rauhandiplomatian toimija. Uskomus on kehyspohjainen. Oslo ja Kiovan sopimukset ovat faktaa. Stubbin neuvottelijarooli perustuu anonyymeihin lähteisiin, ja Oslon ehdotusten sisältö on lukijalle tuntematon. Ukrainaa tukeva lukija uskoo Euroopan saaneen äänensä kuuluviin. Skeptinen lukija uskoo Putinin vastaavan kuten ennenkin. Kumpikaan ei tiedä, mihin Suomi sitoutui.

4. Suomen turvallisuus ei nojaa Yhdysvaltoihin kuten ennen. Uskomus on kehyspohjainen ja puoluerajat ylittävä. Edellisellä viikolla sen sanoi pääministeri, tällä viikolla entinen presidentti, ulkoministeri, puhemies ja presidentti. Samaan aikaan Suomi muutti lakiaan Naton ydinaseita kantaville koneille ja otti vastaan amerikkalaisia F-35-koneita. Atlanttista linjaa kannattava lukija uskoo vastauksen olevan Euroopan vahvistaminen Naton sisällä. Liittoutumattomuutta kaipaava uskoo Suomen sitoneen itsensä epäluotettavaan kumppaniin. Uskomus syntyi ilman, että kumpikaan sai tietää, mitä ydinasejärjestely käytännössä tarkoittaa.

5. Uhka on kotiovella. Uskomus on faktapohjainen tunkeutumisten osalta ja kehyspohjainen tekijän osalta. Poliisi ei ole ottanut kantaa, ja puhemies sanoi nimenomaan, ettei ota. Yhdessä 54 hybridi-iskua, satelliitti ja kiinteistökaupat muodostavat yhteyden, jota kukaan ei väitä. Venäjän uhkaa korostava lukija pitää kytköstä varmana. Varovaisempi uskoo epävarmuuden itsessään palvelevan vaikuttajaa.

6. Suuret yhtiöt pääsevät pöytään, johon kansalainen ei pääse. Uskomus on faktapohjainen asiakirjojen osalta ja kehyspohjainen vaikutussuhteen osalta. Datakeskuksia vastustava lukija uskoo Googlen saaneen erityiskohtelua. Perussuomalaisia kannattava uskoo puolueensa hävinneen bensakiistan Nesteelle. Kokoomusta kannattava voi uskoa hallituksen kuunnelleen kaikkia ja päättäneen itse. Sama asiakirjanippu tuotti kolme uskomusta, ja yhteistä niille on, että päätöksenteko tapahtuu muualla kuin julkisuudessa.

7. Eurooppa on kaduilla ja Suomi on vielä poikkeus. Uskomus on faktapohjainen laajuuden osalta ja kehyspohjainen syyn osalta. Järjestystä painottava lukija uskoo ilmiön olevan rikollista tarttumista ja vetoaa Barcelonan viestiryhmiin. Sosiaalisesti painottava uskoo nuorison tulevaisuuden olevan uhattuna ja vetoaa Serbiaan ja Madridiin. Molemmat uskovat Suomen olevan vielä hiljainen. Kumpikaan ei saa aineistosta tietoa siitä, mitä suomalaiset nuoret itse ajattelevat.

8. Ranskan mellakoiden syy on se, mikä sopii omaan näkemykseen. Uskomus on kehyspohjainen ja eriytyvä. Tiistaina valtiovarainministeri, Helsingin Sanomat, Iltalehti, Yle ja MTV tarjosivat kukin eri syyn. Viikon lopussa moni uskoo tietävänsä syyn varmemmin kuin maanantaina, vaikka tieto ei ole lisääntynyt, ja eri lukijat uskovat eri syihin.

9. Ihmiset jättävät hoitoa väliin rahan vuoksi. Uskomus on kehyspohjainen ja ristikkäinen. Terveysyritysten luvut ja Välskeen tarina ovat faktaa, mutta niiden välinen yhteys on lukijan oma päätelmä. Pihlajalinna puhuu matalasta sairastavuudesta. Hallituksen politiikkaa arvosteleva lukija yhdistää luvut ja tarinat. Toinen uskoo kysynnän palaavan koronan jälkeisestä huipusta normaaliksi.

10. Kokoomus on kriisissä ja perussuomalaiset sen haastaja. Uskomus on kehyspohjainen. Gallupin muutokset olivat virhemarginaalin sisällä, ja SDP oli seitsemän prosenttiyksikköä molempien edellä. Silti kiista kokoomuksen ja perussuomalaisten järjestyksestä oli viikon vallitseva vaalikehys.

Erosivatko uskomusmaailmat medioittain

Erosivat, ja tällä viikolla ero oli suurin perussuomalaisten listassa ja Venäjän tilassa:

• Ylen lukija uskoo, että perussuomalaisten eläkeavauksen jälkeen muut eivät voi piiloutua, että toimeentulotuen leikkaus osui suomalaisiin miehiin ja maaseudulle, että työllisyyspalvelut ovat romahtaneet ja että Suomi ei ole enää kalliin ruoan maa.
• Ilta-Sanomien lukija uskoo, että Nato tietää Venäjän päättäneen eskaloida, että perussuomalaisten lista on rehellisyyttä, että valtiovarainministeri torjui Googlen lobbauksen ja että Trump ei saanut Grönlantia.
• Iltalehden lukija uskoo, että kokoomuksen kriisi syvenee, että Putin aikoo iskeä Eurooppaan, että eläkejarru veisi 175 euroa ja että Nesteen viestit olivat salaisia.
• Helsingin Sanomien lukija uskoo, että kokoomuksen ja perussuomalaisten listat ovat lähes samat, että Yhdysvallat petti Ukrainan, että ely salasi kartan Googlen pyynnöstä ja että Suomi avasi ilmatilansa ydinaseita kantaville koneille.
• MTV:n lukija uskoo, että Melania Trump välitti rauhaa, että hallituksen oma uudistus kasvattaa työttömyyslukuja, että SDP:kin leikkaisi miljardeja ja että Trumpin syyttäminen on Euroopan avuttomuutta.
• Alman talousmedian lukija uskoo, että johtajien lisäeläkkeet ja eläkeiän nosto ovat sama kertomus, että valtioneuvoston kanslia salasi Googlen viestit ja että Suomi sai velalle aikalisän.

Venäjästä uskomusmaailmat erosivat taas jyrkimmin. Iltalehden maanantain lukija sai kaatuvan sotatalouden ja tiistain lukija Euroopan-iskun. Ylen sotilasanalyytikon mukaan Venäjä on joutunut paikoin perääntymään, MTV:n Toverin mukaan mikään ei liiku. Sikorskin mukaan resurssit ehtyvät ensi vuonna. Kaksi lukijaa voi sunnuntaina riidellä siitä, onko Venäjä voittamassa vai hajoamassa, ja kumpikin voi viitata saman viikon suomalaiseen lehteen.

7. Hiljaiset signaalit ja katoamiset

Katoamiset ilman selitystä

Miljoonan jalkaväkimiinan hankinta oli maanantaina Ylellä kuuden virkkeen uutisena ja katosi. Kyse on noin sadan miljoonan euron hankinnasta ja seurauksesta Ottawan sopimuksesta eroamiseen.

Kivisen paketti maanantaina ei palannut.

Keskustan sähköpaketti sai tiistaina laajan näkyvyyden, ja keskiviikkona puolue katosi lähes kokonaan aineistosta.

Hubbardin vapautus oli keskiviikkona päivän ainoa konkreettinen tulos, eikä yksikään media kysynyt, mitä Venäjä odottaa vastineeksi.

VM:n hoivamuistio tiistaina, Tuorin perustuslakikritiikki keskiviikkona ja VM:n 74 vuoden eläkeikä torstaina olivat kukin yhden median aiheita ja katosivat.

Imagotutkimuksen alkuperä. Maanantaina neljä mediaa kilpaili salaisen tutkimuksen haltuunsa saamisesta. Kukaan ei kysynyt, kuka sen vuoti.

Ranska kotimaisena kiistana katosi keskiviikkona, päivä Purran ja Ylen välisen kiistan jälkeen, ja palasi viikonloppuna ulkomaanuutisena.

Opposition välikysymys oli perjantain suurin kotimaan poliittinen avaus. Lauantaina ja sunnuntaina se ei saanut yhtään jatkojuttua.

Gazan ruoka-apu näkyi maanantaina MTV:llä ja katosi, ja Gaza palasi viikonloppuna vain Hebronin häädöissä ja Israelin vaalien taustana.

Aiheet, jotka nousivat tyhjästä

Putinin Shenzhen-ehdotus nousi maanantaina WSJ:n kautta, ja Peskov vahvisti siitä keskusteltavan.

Nimetön Nato-lähde nousi tiistaina Ilta-Sanomissa. Joku päätti avata ”varman tiedon” juuri silloin, kun Oslon neuvottelut alkoivat.

Siewieran kaksi kuukautta nousi keskiviikkona Iltalehdessä.

Melania Trumpin tulitauko nousi perjantaina Valkoisen talon tiedotteesta.

Telegraphin neuvottelijalista nousi perjantaina, ja Ilta-Sanomat avasi sen Politicon kautta toistona.

Välimaan välikohtaus nousi sunnuntaina X-päivityksestä, jota Iltalehti ei voinut vahvistaa ja josta Messukeskus ei tiennyt.

Kim Jong-unin koomahuhu nousi keskiviikkona ja kumoutui lauantaina, kun hän matkusti Kiinaan.

Ajoitusanomaliat

Perussuomalaisten lista ja Orpon Kiova samana torstaina. Pääministerin matka oli ilmoittamaton, joten ajoitus voi olla sattumaa. Vaikutus oli selvä: kokoomuksen kasvot päivän kuvissa olivat väestönsuojassa koululaisten kanssa, eivät eduskunnan käytävällä.

Velkajarrun korkolaskelma ja välikysymys samana perjantaiaamuna samassa talossa. Iltalehti julkaisi ne alle neljän tunnin välein: ensin ”kaikkien aikojen floppi”, sitten ”2 miljardin korkomoukari”. Ajoituksen tarkoituksellisuudesta ei ole tietoa.

Valtiovarainministeriön hyvinvointialuelaskelma perjantaina. Laskelma kertoo, missä seuraavat muutosneuvottelut ovat todennäköisiä, ja se julkaistiin samana päivänä kuin välikysymys palvelujen kustannuksista. Vain Iltalehti kertoi siitä, eikä kumpikaan poliittinen puoli käyttänyt sitä.

Eläketurvakeskuksen laskelma ja Naton ydinasehaastattelu lauantaina. Kaksi rakenteellisesti painavaa tietoa tuli viikonloppuna, ja jälkimmäinen jäi yhden median aiheeksi.

Nesteen lobbaus sunnuntaina. Paljastus tuli päivänä, jona kotimaan politiikka käytiin X:ssä ja Euroopan mielenosoitukset täyttivät uutisvirran.

S&P:n luokitus perjantaina. Päivitystä odotettiin, eikä sitä tullut. Perjantain raportti kirjasi päivityksen tapahtuneeksi, ja lauantain Kauppalehti korjasi. Kauppalehden sanoin Suomi sai ”aikalisän”.

Synkronoitu agenda ja synkronoitu hiljentäminen

Synkronoitu agenda:

• maanantaina imagotutkimus neljässä mediassa samalla verbillä
• keskiviikkona rappiostriimaajan kuolema noin kymmenessä jutussa kaikissa medioissa Talouselämää lukuun ottamatta
• torstaina perussuomalaisten lista suorina lähetyksinä
• perjantaina Marin kahdeksassa jutussa ilman virkaa
• lauantaina puhemies viidessä mediassa.

Jokaisella oli todellinen tapahtumapohja. Maanantain ja perjantain tapaukset ovat kiinnostavimmat: vuoto ja kirjamessuesiintyminen tuottivat yhtä paljon huomiota kuin hallituksen päätökset.

Synkronoitu hiljentäminen:

• välikysymys viikonloppuna kaikissa medioissa
• Ranska kotimaisena kiistana keskiviikosta perjantaihin
• Gaza koko viikon
• keskusta keskiviikosta perjantaihin.

Välikysymyksen hiljeneminen on näistä merkittävin. Viikonloppu selittää osan, mutta Eläketurvakeskuksen laskelma ja Nesteen lobbaus pitivät sopeutuskeskustelun käynnissä samaan aikaan. Hiljeni nimenomaan opposition kehys arjen kustannuksista, ei koko talouskeskustelu.

Neljä pientä signaalia

”Matala sairastavuus” ja hoidon lykkääminen. Tiistaina Terveystalo kertoi työterveyshuollettavien vähenevän. Keskiviikkona Pihlajalinna mainitsi matalan sairastavuuden ja Helsingin Sanomat kertoi Välskeestä. Torstaina Ilta-Sanomat kertoi ylivieskalaisesta ja Helsingin Sanomien nimimerkkikirjoittaja kahden vuoden leikkausjonosta. Sunnuntaina kilpailijayhtiön toimitusjohtaja kutsui työterveysjärjestelmää huijaukseksi. Yksikään juttu ei kysynyt, kuinka suuri osa kysynnän laskusta on terveyttä ja kuinka suuri osa lykkäämistä.

Työttömyys, palvelut ja tuet samassa ketjussa. Tiistaina työttömiä oli 39 000 lisää. Keskiviikkona Kela oli puolittanut yli 16 000 perusosaa, ja torstaina se ei tavoittanut osaa heistä. Perjantaina Kelan johtaja kutsui opiskelijaa koskevaa sääntöä ”hassunkuriseksi”. Lauantaina työllisyyspalveluihin osallistuvien osuus oli pudonnut 17 prosenttiin. Ketju koskee samoja ihmisiä, eikä kukaan koonnut sitä yhteen.

Iceye viikon keskipisteenä. Maanantaina Kosmos 2612 lähestyi suomalaisvalmisteista satelliittia. Perjantaina Iceye ja Nokia allekirjoittivat aiesopimuksen Ukrainan satelliittiverkosta. Lauantaina MTV kertoi venäläisen satelliitin seuranneen Iceyeta noin 30 metrin päästä ja että Iceye toimittaa kuvia Ukrainalle. Sunnuntaina virolainen kansanedustaja vaati Naton vastausta. Yksi suomalainen yritys oli viikon aikana Ukrainan tuen, Venäjän painostuksen ja Euroopan oman avaruuskyvyn risteyksessä, mutta neljä juttua eivät viitanneet toisiinsa.

Datakeskus kohteena, toinen viikko. Edellisellä viikolla Ukrainan drooni osui pietarilaiseen datakeskukseen. Tällä viikolla professori Tynkkysen mukaan Ukrainan iskut Yandexin, Sberbankin ja VK:n datakeskuksiin osuvat Venäjän valvontakoneiston arkaan kohtaan. Samalla viikolla Toivo Sukari kutsui amerikkalaisia datakeskuksia Suomen parhaaksi turvallisuustakuuksi. Yhteyttä Suomen omien datakeskusten asemaan sodan kohteena ei tehty toista viikkoa.

8. Mitä ei käsitelty koko viikkona

Gaza, kymmenes viikko. Gaza esiintyi aineistossa maanantaina MTV:n uutisena YK:n ruokaohjelman lopettamasta avusta, perjantaina Helsingin Sanomien kuvana palestiinalaislapsista katsomassa elokuvaa raunioiden keskellä ja viikonloppuna Hebronin häädöissä, joista Helsingin Sanomat kertoi Reutersin luvun ja Yle Israelin puolustusministerin luvun. Israelin vaalit kehystettiin turvallisuusvaaleiksi, ja MTV:n analyysi mainitsi Gazan yli 74 000 kuollutta. Palestiinalaisten omaa ääntä ei kuultu kertaakaan. Poissaolo oli systemaattinen kaikissa medioissa. Se palvelee hallitusta, jonka Lähi-idän linjaa ei kysytty, ja oppositiota, jonka ei tarvitse ottaa kantaa. Juuri nyt se merkitsee, koska Israel äänestää tiistaina ja Yhdysvaltain presidentti on ilmoittanut tukensa istuvalle pääministerille.

Iranin sota tavoitteena eikä selityksenä, seitsemäs viikko. Sota oli aineistossa öljyn hintana, Ranskan inflaationa, eläkeindeksin korotuksen syynä, Kemiran raaka-ainekuluina ja diplomaattien evakuointina. New York Timesin tieto Yhdysvaltain ja Israelin uusista iskusuunnitelmista välivaalien jälkeen oli perjantaina Kauppalehden markkinakatsauksen sivulauseessa, ja Trumpin ”toinen pieni Eeppinen raivo” lauantaina yhden jutun lause. Uutta oli, että puhemies Halla-aho nimesi lauantaina sodan Trumpin aiheuttamaksi energiakriisiksi. Hän oli ensimmäinen suomalainen poliitikko viikkoihin, joka käsitteli sotaa vastuukysymyksenä. Iranilaisista siviileistä ei ollut yhtään juttua, eikä Suomen kantaa liittolaisen sotaan kysytty. Poissaolo oli kaikissa medioissa.

Ydinasejärjestelyjen merkitys Suomelle. Naton ydinasepolitiikan johtajan haastattelu lauantaina oli vain Helsingin Sanomissa. Naton ydinasesuunnittelun työryhmä kokoontui torstaina Helsingissä, ja asia oli yksi lause. Marinin lause siitä, ettei Ukrainan olisi pitänyt luopua ydinaseista, välittyi perjantaina kommentoimatta, samoin kuin Plokhyn ehdotus edellisellä viikolla. Yksikään media ei kysynyt suomalaisilta poliitikoilta, mitä ydinenergialain muutos käytännössä tarkoittaa. Poissaolo palvelee kaikkia puolueita, jotka hyväksyivät muutoksen ilman, että sen sisältö tuli kansalaisille näkyväksi.

Oslon ehdotusten sisältö. Suomi isännöi neuvotteluja, joiden ehdotukset vietiin Putinille. Sisällöstä ei kerrottu, eikä sitä kysytty presidentiltä, joka luennoi tapaamisesta seuraavana päivänä. Poissaolo oli kaikissa medioissa ja palvelee presidenttiä ja hallitusta.

Suomen kanta kansainväliseen rikostuomioistuimeen, kolmas viikko. Euroopan parlamentin Saharov-palkinto myönnettiin torstaina tuomioistuimelle. Asia oli yksi lause. Pääministeri, ulkoministeri ja presidentti antoivat viikon aikana useita haastatteluja, eikä heiltä kysytty tuomioistuimesta, jonka jäsen Suomi on ja johon Yhdysvallat on kohdistanut pakotteita.

SDP:n sopeutuslista, neljäs viikko. Vain MTV muistutti torstaina, että SDP:n fifty-fifty-linja tarkoittaa 4–5,5 miljardin leikkauksia. Purra haastoi puolueen perjantaina, ja Iltalehden podcast kysyi suurten eläkkeiden verotuksesta. SDP lupaa listan vuodenvaihteessa. Sama koskee keskustaa, joka kertoi lauantaina sopeutuksen jakosuhteen mutta ei kohteita, ja vihreitä, joista ei kysytty mitään.

Leikkausten ja vähennysten yhteissumma, yhdeksäs viikko. Viikon aikana kerrottiin muun muassa seuraavista: Espoon 140 henkilötyövuotta, Vantaan 122 irtisanomista ja perhepäivähoidon lakkautus, Ponssen 1 100 lomautusta, Ulosottolaitoksen 85, HaminaKotkan 22, Veritaksen neuvottelut, Siun soten 166,8 tai järjestön arvion mukaan 320 henkilötyövuotta, Pohjois-Savon neljä hoivakotia, Lappajärven koko henkilöstön lomautus, valtiovarainministeriön laskelman mukaiset menetykset Helsingissä, Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa, poliisikoulun aloituspaikkojen pudotus ja STEA-avustusten leikkaukset. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen 450 uutta työpaikkaa olivat Ylen yksinoikeus. Harkimon väite 80 suljettavasta sote-keskuksesta ja 20 000 irtisanomisesta välittyi lauantaina tarkistamatta. Kukaan ei laskenut kokonaisuutta. Poissaolo palvelee jokaista, joka puhuu miljardeista ilman paikkakuntia, ja tällä viikolla sitä tekivät kaikki puolueet.

Työllisyyspalvelujen supistuminen. Kuntasiirto on hallituksen suurin työllisyysuudistus, ja Ylen lauantaina kertoma pudotus 30:stä 17 prosenttiin on sen keskeinen tulos. Yksikään puolue, ministeri tai muu media ei tarttunut siihen. Poissaolo palvelee hallitusta, jonka uudistus on kyseessä, ja kuntia, joille vastuu siirrettiin. Oppositiolle se olisi ollut välikysymyksen argumentti, mutta välikysymys käsitteli hintoja, ei palveluja.

Ilmastopolitiikka tavoitteena, kolmastoista viikko. YK:n ympäristöohjelman mukaan maapallo lämpenee nykytoimilla 2,8 astetta, ja raportti oli keskiviikkona Ylellä ja Helsingin Sanomissa. Torstaina luonnonsuojeluliiton mukaan jopa 96 prosenttia koralliriutoista on kriittisesti uhanalaisia. Samalla viikolla jakeluvelvoite oli aineistossa polttoaineen hinnan nostajana, Nesteen liiketoiminnan suojana ja lobbauksen kohteena, mutta sen päästövaikutusta ei kerrottu yhdessäkään jutussa. Edellisellä viikolla bensapaketti rahoitettiin ilmastorahasta. Tällä viikolla ilmastotoimen tarkoitus jäi pois myös siitä keskustelusta, jossa sen säilymistä käsiteltiin. Poissaolo oli kaikissa medioissa.

Perustuslaillinen kokonaiskuva, kolmas viikko. Tuorin kritiikki perustuslakivaliokunnasta keskiviikkona Ylellä, somesääntelyn EU-rajat torstaina MTV:llä, valtioneuvoston kanslian salaukset keskiviikkona Kauppalehdessä, Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen hakemus hoivan kustannusten salaamiseksi perjantaina, turvalunastuslain laajentaminen Ahvenanmaalle lauantaina ja Niinistön kysymys valmiuslaista Nato-artiklojen aktivoituessa sunnuntaina. Kukin oli yhden median aihe. Ahvenanmaan erityisasemaa ei mainittu turvalunastuslain yhteydessä. Kokonaisuus kertoo oikeusvaltion rajoista ja avoimuuden epäsymmetriasta, eikä kukaan koonnut sitä.

Toimeentulotuen kohdentuminen kantaväestöön. Ylen torstainen tieto, että pitkäaikainen puolittaminen osui erityisesti Suomen kansalaisiin, miehiin ja maaseudulla asuviin, ei saanut poliittista kommenttia. Tieto haastaa sekä hallituksen kertomuksen aktivoinnista että oletuksen leikkausten kohdentumisesta maahanmuuttajiin. Se jäi yhden median varaan, koska se ei sopinut kenenkään kertomukseen.

Pelastustoimen valtiollistaminen. Sisäministeriön virkapuheenvuoro mainittiin keskiviikkona ja käsiteltiin sunnuntaina Kauppalehdessä. Yksikään puolue ei kommentoinut. Edellisen viikon havainto virkakunnan avauksista, jotka puolueet torjuvat samana päivänä, ei toteutunut tällä kertaa, koska kukaan ei tarttunut avaukseen lainkaan.

Suomalaiset nuoret omalla äänellään. Euroopan nuorista kirjoitettiin analyyseja ja reportaaseja, suomalaisista nuorista poliisitiedotteita. Ylen Euroopan nuorten neljä syytä ei saanut suomalaista vertailukohtaa, vaikka edellisellä viikolla raportoitiin nuorten asunnottomuuden kasvaneen 40 prosenttia. Itlan kyselyn mukaan seitsemän prosenttia lapsista ja nuorista keskustelee tekoälyn kanssa, koska heillä ei ole ketään muuta. Tieto oli torstaina yhden lauseen arvoinen. Poissaolo oli systemaattinen ja palvelee kaikkia, joiden ei tarvitse vastata siihen, mitä nuoret sanoisivat.

Suomen kytkökset Venäjän sotatalouteen. MOT:n selvitys levisi tällä viikolla, ja Suojelupoliisi kommentoi sitä keskiviikkona. Tullilta ja ulkoministeriöltä ei kysytty, miten vienti jäi huomaamatta. Venäläinen diesel kulki Suomenlahden kautta Yhdysvaltoihin perjantaina, eikä kukaan kysynyt Suomen kantaa siihen.

Puolueet ilman ääntä. Vihreät olivat poissa lähes koko viikon, puheenjohtajan sairausloman vuoksi osin ymmärrettävästi. Vasemmistoliitto näkyi vain puheenjohtajan videokohun ja kansanedustajan vastaspekulaation kautta. Kristillisdemokraatit näkyivät lauantaina kotiopetuskannanotollaan. Keskusta katosi keskiviikosta perjantaihin oman ohjelma-avauksensa jälkeen.

Globaali etelä. Sudan oli Ylellä kahdesti, Afganistanin ruokapula tiistaina Ylellä, ebola Nigeriassa keskiviikkona Ylellä ja Tiibetin järistys perjantaina. Perussuomalaiset esitti torstaina kehitysyhteistyön lopettamista, ja RKP:n puheenjohtaja totesi perjantaina sen tarkoittavan YK-järjestöjen rahoituksen loppumista. Kukaan ei kytkenyt näitä samana viikkona raportoituihin humanitaarisiin kriiseihin.

9. Kilpailevat kokonaissuunnat ja ketjuuntuminen

Suunta 1: Suomi on toimija, vaikka liittolainen horjuu.

Mekanismi: Oslo, Kiovan sopimukset, Nokian ja Iceyen satelliittiverkko, veturit, Stubbin nimi ulkomaisissa lehdissä, Niinistön ja Valtosen arviot ja puhemiehen tuki eurooppalaiselle linjalle.

Seuraus: Suomen kansainvälinen rooli näyttää kasvavalta juuri silloin, kun Yhdysvaltain rooli näyttää epävarmalta. Kansallinen ylpeys ja turvallisuuspoliittinen huoli kulkevat yhdessä.

Hiljainen hyväksyntä: Läsnäolo pöydässä on arvo itsessään. Oslon ehdotusten sisällöstä ei tarvitse kysyä, eikä siitä, mitä puolustusteollisuuden kasvu ja Ukrainan jälleenrakennus vaativat julkiselta taloudelta. Riippuvuus amerikkalaisesta kalustosta ja ydinsateenvarjosta jää näkymättömiin juuri silloin, kun irtautumisesta puhutaan. Suunta palvelee presidenttiä, hallitusta ja puolustusalaa, ja se on poliittisesti laajasti jaettu.

Suunta 2: Sopeutus on annettu, kiista koskee kohteita.

Mekanismi: Perussuomalaisten lista, kokoomuksen kaksi miljardia, SDP:n fifty-fifty, velkajarrun korkolaskelma, Ranskan korkoero varoittavana esimerkkinä ja Ilta-Sanomien kommentti rehellisyydestä.

Seuraus: Vaalikeskustelu kapenee siihen, kenen kohdalla laskin pysähtyy.

Hiljainen hyväksyntä: Tavoitteen suuruus on kiistaton, eläkkeet ovat neuvoteltavissa ja vastuullinen puolue on se, joka nimeää kohteet. Tämä palvelee perussuomalaisia ja kokoomusta sekä virkakuntaa. Oikealta lukeva näkee Ranskassa todisteen velan vaarasta, vasemmalta lukeva todisteen leikkausten hinnasta, mutta molemmat hyväksyvät tavoitteen.

Suunta 3: Kustannukset jakautuvat epäreilusti, ja reuna kuluu jo.

Mekanismi: Välikysymys, Laboren laskelma, Kelan puolitukset ja tavoittamattomat, Satu, Välske, Helga Savio, Lappajärvi, Lakean asukkaat ja johtajien lisäeläkkeet eläkeiän noston rinnalla.

Seuraus: Kuva maasta, jossa keskiarvo paranee ja reuna ohenee.

Hiljainen hyväksyntä: Valtion tehtävä on suojata hinnoilta, ja tukien varassa elävien tilanne on kriittinen jo ennen uusia leikkauksia. Suunta palvelee oppositiota ja ammattiyhdistysliikettä. Sen vastaäänet olivat Ylen Lidl-vertailu, Helsingin Sanomien reaaliansiokolumni ja Vantaan ylijäämä, ja ne pysyivät kukin yhden median varassa.

Suunta 4: Uhka on kotiovella.

Mekanismi: Kansanedustajien kodit, nimetön Nato-lähde, Siewiera, Mussalo, Savanjärvi, Asikkalan uraani, Iceyen satelliitti, 54 hybridi-iskua, Mustanmeren merimiehet ja Finanssialan vara-avainneuvo.

Seuraus: Valvonnan ja varautumisen laajentaminen tuntuu luonnolliselta.

Hiljainen hyväksyntä: Turvalunastuslaki laajenee Ahvenanmaalle, ulkomaalaisten kiinteistökauppoja valvotaan, puolustusala tarvitsee 16 000 uutta työntekijää ja Niinistön oikeusvaltiodilemma ratkeaa tehokkuuden suuntaan. Puolustusmenot ovat ainoa ala, josta kukaan ei esitä leikkauksia. Suunta palvelee turvallisuusviranomaisia ja puolustusteollisuutta. Halla-aho, joka vahvisti suuntaa, varoitti samalla sen omasta hinnasta: avoimuus on hyvä asia, ja panikointi hyödyttää vain vihollista.

Suunta 5: Suuret toimijat istuvat pöydissä, joihin kansalainen pääsee vain tietopyynnöllä.

Mekanismi: Shenzhenin kokous ilman Ukrainaa, Googlen salatut viestit, ely-keskuksen salattu kartta, Nesteen sähköpostit, Starlinkin säätely, Melania Trumpin tulitauko, Fingridin etusijamenettely ja Veikkaus maltalaisyhtiöiden jonossa.

Seuraus: Luottamus siihen, että päätökset tehdään avoimesti, heikkenee. Luottamus tietopyyntöön ja journalismiin valvojana kasvaa.

Hiljainen hyväksyntä: Valtionyhtiön ja hallituksen tiivis yhteydenpito on lähtökohtaisesti epäilyttävää, vaikka se voi olla myös omistajaohjauksen arkea. Vastaus on kansallisen kontrollin lisääminen. Suunta luo yllättäviä liittoumia: keskusta, Liike Nyt, perussuomalaiset ja vasemmiston pääomakriitikot ovat datakeskus- ja lobbauskysymyksessä lähempänä toisiaan kuin hallituskumppaneitaan. Se haastaa kokoomuksen investointimyönteisyyden.

Suunta 6: Eurooppa on kadulla, ja jokainen näkee siinä oman syynsä.

Mekanismi: Ranska, Italia, Barcelona, Albania, Madrid, Serbia ja Trappes. Purra, Helsingin Sanomat, Iltalehti, Yle, MTV ja Kauppalehti kukin oman syynsä kanssa.

Seuraus: Vaalikevään linjat terävöityvät eurooppalaisten esimerkkien kautta.

Hiljainen hyväksyntä: Ulkomaiset tapahtumat ovat ennen kaikkea todisteita kotimaisessa kiistassa. Nuorten tyytymättömyys on joko pyhää, kun se kohdistuu valtaan Belgradissa, tai rikollista, kun se kohdistuu kauppoihin Barcelonassa. Suomi on vielä poikkeus. Suunta palvelee laitoja kummassakin päässä, koska se tekee kysymyksestä identiteettikysymyksen.

Miten suunnat suhteutuvat toisiinsa

Suunnat 1 ja 4 vahvistavat toisiaan. Mitä lähempänä uhka on ja mitä epävarmempi liittolainen, sitä tärkeämmältä Suomen oma toimijuus näyttää. Kumpikin rakentui puoluerajojen yli, ja siksi kumpikaan ei näyttänyt valinnalta.

Suunnat 2 ja 3 ovat vaalikevään akseli ja suorassa vastakkainasettelussa. Toinen tekee leikkauksista vastuullisuutta, toinen vastuuttomuutta. Perjantaina ne kohtasivat fyysisesti samassa rakennuksessa samana aamuna, mutta eivät samassa jutussa.

Suunta 4 kytkee nämä akselit yhteen tavalla, jota kukaan ei sanonut. Turvallisuusmenot kasvattavat sopeutustarvetta muualla, ja sopeutus kohdistuu niihin palveluihin, joista suunta 3 kertoo. Suunta 1 kilpailee suunnan 3 kanssa samasta rahasta ilman, että kumpikaan mainitsee toista.

Suunta 5 kulkee poikittain ja kyseenalaistaa muut. Jos päätökset tehdään sähköposteissa ja suurvaltojen pöydissä, vaalit ja kadut ovat ne paikat, joissa kansalainen kuuluu. Suunta 6 näyttää, mitä tapahtuu, kun katu korvaa uurnan, ja Serbia, jossa uurnat täyttyivät ennätysmäärällä, näyttää vaihtoehdon.

Viikon mittaisena kaarena suunnat ketjuuntuivat näin. Maanantaina suunnat 5 ja 6 nousivat rinnakkain: Shenzhenin pöytä ja Euroopan kadut. Tiistaina suunta 3 nousi työttömyytenä ja suunta 6 kotimaiseksi kiistaksi. Keskiviikkona suunta 1 nousi toivona. Torstaina suunta 2 nousi listana. Perjantaina suunnat 3 ja 1 nousivat samana päivänä: välikysymys ja Kiovan sopimukset. Lauantaina suunta 4 saavutti huippunsa. Sunnuntaina suunta 5 palasi Nesteen kautta, ja suunta 6 näytti Barcelonan. Viikko jätti lukijan hyväksymään sopeutuksen tavoitteen, laajemman valvonnan ja Suomen kasvavan roolin, ja odottamaan, että vaalit ratkaisevat, kenen kohdalla laskin pysähtyy.

10. Jatkuvuus edelliseen viikkoon

Liittolaisen kaari eteni neljänteen vaiheeseen. Viikolla 41 Yhdysvallat purki dieselpakotteet. Viikolla 42 se jäädytti kongressin pakotelain ja ehdotti venäläisen kaasun paluuta Eurooppaan. Viikolla 43 kaasuehdotus palasi The Economistin kautta osana mahdollista sopua, jossa Ukraina saisi EU-jäsenyyden luopumalla Nato-tavoitteesta. Edellisen viikon havainto, että Yhdysvallat muuttui välittäjäksi, joka hinnoittelee Euroopan energiaturvallisuuden, sai tällä viikolla vastauksen: Eurooppa ja Suomi alkoivat rakentaa omaa kanavaansa. Oslo, Nokian ja Iceyen satelliittiverkko ja Stubbin nimi ovat kaikki saman liikkeen osia. Kieli vakiintui. Edellisellä viikolla pääministeri sanoi Yhdysvaltojen olevan historian väärällä puolella. Tällä viikolla entinen presidentti, ulkoministeri, puhemies ja presidentti sanoivat, ettei turvallisuus nojaa Yhdysvaltoihin kuten ennen.

Bensakiista palasi takaovesta. Edellisellä viikolla sopu syntyi torstaina, ja riita jatkui. Tällä viikolla oppositio teki siitä välikysymyksen perjantaina, ja sunnuntaina Nesteen sähköpostit kertoivat päätöksenteon taustasta. Edellisen viikon pieni signaali, jossa Purra syytti jakeluvelvoitteen hyötyjiä lobbauksesta ja Kauppalehti kertoi Nesteen osakkeen kaksinkertaistuneen, sai asiakirjapohjan. Edellisen viikon havainto, ettei kukaan arvioinut jakeluvelvoitteen ilmastotavoitetta, toistui: tällä viikolla velvoite oli lobbauksen kohde, ei ilmastotoimi.

Eläkekaari ulottui maksussa oleviin eläkkeisiin. Viikolla 41 eläkeikä 70 menetti omistajansa vuorokaudessa. Viikolla 42 se palasi tarkasteltavaksi, ja säästön kohde siirtyi tuleville eläkeläisille. Viikolla 43 perussuomalaiset siirsi kohteen myös nykyisiin eläkeläisiin, ja valtiovarainministeriön esitys siirsi alimman eläkeiän lähes 74 vuoteen nykylapsille. Ilta-Sanomien kommentin mukaan ”e-sana” sanottiin nyt ääneen. Kolmessa viikossa eläkkeistä tuli koskemattomasta aiheesta laskelma, jolla on euromäärä.

Kokoomuksen ja perussuomalaisten kaari peilautui. Edellisellä viikolla kokoomus siirtyi maahanmuutossa perussuomalaisten tontille. Tällä viikolla perussuomalaiset siirtyi talouskurissa kokoomuksen tontille, ja Helsingin Sanomat osoitti listojen olevan samankaltaisia. Kokoomuksen maahanmuutto-ohjelma, joka oli edellisen perjantain pääaihe, ei näkynyt tällä viikolla lainkaan. Puolueiden kilpailu siirtyi aiheesta toiseen nopeammin kuin aiheet ratkesivat.

Blokkipolitiikan kaari nousi nuorisojärjestöstä eduskuntaryhmään. Edellisellä viikolla RKP:n nuorisojärjestö linjasi, ettei puolue saisi koskaan hallita perussuomalaisten kanssa. Tällä viikolla sen sanoi RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja, ja ministeri Rydman kyseenalaisti RKP:n porvarillisuuden. Puolueen puheenjohtaja on aiemmin sanonut, ettei sulje perussuomalaisia pois. Kaari kulki viikossa reunalta keskemmälle.

Google-kaari heräsi. Edellisen viikon raportti totesi aiheen hiljenneen ennen Lupa- ja valvontaviraston määräaikaa 23. lokakuuta. Virasto toimi 22. lokakuuta tutkintapyynnöllä ja keskeytyskehotuksella. Muhoksen tyhjä rakennusvalvonta, joka oli edellisen viikon keskeinen kuva, ei palannut tällä viikolla. Kaari laajeni yhdestä työmaasta kysymykseen siitä, miten valtioneuvoston kanslia, ely-keskus, valvontavirasto ja ministerit kohtaavat suuren yhtiön.

Kotien kaari laajeni poliitikkoihin. Edellisellä viikolla Limnell kertoi omalla nimellään. Tällä viikolla kansanedustajat kokoontuivat kolmannen kerran turvatiloihin, puhemies vahvisti huolen ja Helsingin Sanomien mukaan asunnoissa ei tiettävästi ollut murtojälkiä. Viikonloppuna aineistoon tulivat ministerin puolison välikohtaus ja vihreiden puheenjohtajan vaaliteltta. Ilmiö ei ole puoluekohtainen, mutta sitä käsiteltiin puoluekiistana. Lukujen ero tunkeutumisilmoituksissa jäi edelleen auki.

Marinin kaari siirtyi valtavirtaan. Viikolla 41 alasampumisehdotus uutisoitiin ilman vastaääntä. Viikolla 42 vastaääniä tuli kokoomuksesta, vasemmistoliitosta ja SDP:stä. Viikolla 43 perussuomalainen puhemies tuki ehdotusta. Edellisen viikon uusi katve, Plokhyn ydinase-ehdotus ilman vastaääntä, toistui Marinin ydinaselauseessa ja Karaganovin puheissa.

MOT:n kaari levisi. Edellisen viikon raportissa vientirikosselvitys oli vain Ylessä. Tällä viikolla se levisi iltapäivälehtiin ja sai Suojelupoliisin kommentin. Tullilta ja ulkoministeriöltä ei vieläkään kysytty.

Satelliittikaari syveni. Edellisen viikon sunnuntaina venäläinen satelliitti lähestyi suomalaisvalmisteista satelliittia. Tällä viikolla etäisyys kerrottiin maanantaina sadaksi tai 136 metriksi ja lauantaina noin 30 metriksi, ja sunnuntaina virolainen kansanedustaja vaati Naton vastausta.

Ranskan kaari laajeni Euroopaksi ja muuttui suomalaiseksi argumentiksi. Edellisellä viikolla Ranskan lukiolaisten mielenosoitukset alkoivat ja mellakat levisivät viikonloppuna. Tällä viikolla ne levisivät kuuteen maahan, ja tiistaina niistä tuli kotimaisen kiistan aihe. Edellisen viikon havainto, ettei yksikään juttu asettanut Ranskan kylmiä luokkahuoneita suomalaisten koulujen rinnalle, pysyi voimassa. Ylen lauantainen Saint-Denisin reportaasi ja Kauppalehden keskiviikon kolumni kertoivat protestien alkaneen koulujen resurssipulasta, mutta suomalaista vertailukohtaa ei tehty.

Poikkeustilan kaari jatkui uusille alueille. Edellisen viikon päähavainto oli, että poikkeustilasta tuli tavallinen tila puoluerajojen yli. Tällä viikolla sama liike jatkui uusiin kohteisiin: turvalunastuslaki Ahvenanmaalle, ydinaseiden kauttakulun mahdollisuus, varautumisopas tammikuussa jokaiseen kotitalouteen, pelastustoimen mahdollinen valtiollistaminen ja Niinistön kysymys valmiuslaista. Itäisen Suomenlahden yölliset rajoitukset, joista edellisellä viikolla kerrottiin kolmena yönä, eivät näkyneet tällä viikolla. Kyse voi olla rajoitusten päättymisestä tai siitä, että ne muuttuivat niin tavallisiksi, ettei niistä enää kerrottu.

Tekoälytalouden kaari jatkui. Edellisellä viikolla tekoälyosakkeet romahtivat. Tällä viikolla Nokian tulos ylitti odotukset, mutta osake laski, Nasdaq laski torstaina 2,6 prosenttia ja älypuhelinmarkkina putosi muistipiirien kadotessa datakeskuksiin. Kahden viikon kuva on sama: kotimaan sivuilla datakeskukset ovat työpaikkoja, markkinasivuilla epävarmuutta.

Gazan kaari jatkui poissaolona kymmenettä viikkoa.

Rikostuomioistuimen kaari palasi yhdeksi lauseeksi Saharov-palkinnon kautta. Suomen kantaa ei kysytty kolmatta viikkoa.

Nimettömien lähteiden kaari sai vastauksen. Edellisellä viikolla valtiovarainministeri hyökkäsi nimettömiä lähteitä vastaan, ja raportti totesi median aseman totuuden välittäjänä joutuneen ensimmäistä kertaa julkisen haasteen kohteeksi hallituksen sisältä. Tällä viikolla toimitukset vastasivat asiakirjoilla. Neljä tietopyyntöihin perustuvaa paljastusta osui kaikkiin poliittisiin suuntiin, myös valtiovarainministerin eduksi.

Uudet aiheet:

• Putinin Shenzhen-ehdotus ja Oslon neuvottelut
• Witkoffin ja Putinin tapaaminen sekä Hubbardin vapautus
• Melania Trumpin Oleshkyn tulitauko
• Nokian ja Iceyen satelliittiverkko Ukrainalle
• perussuomalaisten sopeutuslista ja eläkkeiden indeksijarru
• opposition välikysymys arjen kustannuksista
• Kelan toimeentulotuen puolitukset ja terveysyritysten kysynnän lasku
• rappiostriimaajan kuolema ja somekiista
• valtion verkkopalvelujen alasajo
• Urpilaisen elämäkerta
• Nesteen lobbaus
• Naton ydinasejärjestely
• Trappesin isku, Barcelonan ryöstely ja Serbian vaalit
• Alaskan kanne

Kehystysmuutokset viikkojen välillä. Edellisellä viikolla Trump oli liittolainen, joka vaihtoi puolta. Tällä viikolla hän oli arvaamaton ja paikoin naurettava, ja huomio siirtyi Yhdysvaltain demokratian menettelyihin. Edellisellä viikolla Zelenskyitä kuvattiin MTV:llä esittäjäksi. Tällä viikolla hän oli neuvottelija, joka pyysi Suomea ja Norjaa isännöimään. Edellisellä viikolla Venäjää kuvattiin Iltalehdessä hallusinoivaksi. Tällä viikolla sama media kuvasi sen samana maanantaina kaatuvaksi ja uhkaavaksi. Edellisellä viikolla perussuomalaiset oli opposition roolissa hallituksessa. Tällä viikolla se oli talouskurin puolue ja viikonloppuna vihan kohde.

Kumulatiivinen suunta. Viikolla 38 varautumisen subjekti vaihtui valtiosta kansalaiseksi. Viikolla 39 kansalaista pyydettiin tottumaan hintoihin. Viikolla 40 hänelle siirrettiin oman oven vartiointi. Viikolla 41 hänelle tarjottiin pidempi työura, kalliimpi talvi ja epävarma liittolainen. Viikolla 42 hänelle kerrottiin, että poikkeuslaki jatkuu ja hänen puhelimensa paljastaa sijaintinsa. Viikolla 43 hänelle kerrottiin, että hänen eläkkeensä on neuvoteltavissa, että hänen toimeentulotukensa on voitu puolittaa kirjeellä, johon hän ei vastannut, että päätöksiä valmistellaan sähköposteissa, joihin hän pääsee vain tietopyynnöllä, ja että hänen maansa istuu pöydissä, joiden ääreen hän ei näe.

Kuuden viikon suunta on, että turva siirtyy kansalaiselle, valtuudet valtiolle ja päätöksenteko pöytiin. Edellisen viikon raportti totesi valtion rakentavan valtuuksia siellä, missä uhalla on nimi, ja vähentävän ihmisiä siellä, missä valvonnalla on kasvot. Tämän viikon jatko on, että valtio ja sen yhteistyökumppanit istuvat pöydissä, joiden sisältö tulee näkyviin vain, kun joku pyytää paperit.

11. Yhteenveto

Tällä viikolla suomalainen media rakensi lukijalle maailmankuvan, jossa Suomi on kysytty rauhan isäntä mutta sen oma liittolainen on arvaamaton, jossa kaikki puolueet hyväksyvät miljardien sopeutuksen mutta kukaan ei hyväksy omia kustannuksiaan ja jossa uhka on siirtynyt rajalta kansanedustajan eteiseen ja suomalaisen satelliitin viereen.

Se kertoi, että Putin ehdotti kokousta ilman Ukrainaa ja että Suomi isännöi kaksi päivää myöhemmin kokousta, jossa Ukraina istui. Se ei kertonut, mitä Oslossa laadittiin. Se kertoi, että vuotanut mittaus ja virhemarginaalin sisäinen gallup tekivät kokoomuksesta kriisipuolueen, ja että perussuomalaiset nimesi ensimmäisenä leikkauskohteet eläkkeitä myöten. Se kertoi kolme eri hintaa samalle eläkeleikkaukselle eikä asettanut niitä samaan taulukkoon. Se kertoi, että työttömiä on 39 000 lisää, että Kela puolitti yli 16 000 ihmisen tuen ja että työllisyyspalveluihin osallistuvien osuus on pudonnut, ja se kertoi nämä eri päivinä eri medioissa niin, ettei lukija nähnyt niitä yhtenä ketjuna.

Se kertoi, että Eurooppa on kaduilla, ja antoi jokaiselle lukijalle mahdollisuuden valita syyn. Se kertoi, että Lupa- ja valvontavirasto toimi Googlea vastaan ja että Neste lobbasi kaikkia hallituspuolueiden johtajia, ja se kertoi nämä asiakirjojen kautta, jotka jokainen voi pyytää. Se kertoi, että Suomi muutti lakiaan Naton ydinaseita kantaville koneille, ja kertoi sen kerran. Gazasta se ei kertonut kymmenettä viikkoa.

Viikon suurin tiedostamaton siirtymä on se, että kysymys siitä, kuka istuu pöydässä, korvasi kysymyksen siitä, mitä pöydässä päätetään: Suomen läsnäolo Oslossa, perussuomalaisten rohkeus nimetä kohteet ja Nesteen pääsy kehysriiheen arvioitiin koko viikon osallistumisena, kun taas Oslon ehdotusten sisältö, sopeutustavoitteen oikeutus ja ydinasejärjestelyn merkitys jäivät kysymättä.

12. Lopuksi

Luin taas viikon päivien loppusanat peräkkäin. Ne muodostivat kaaren, jota yksikään niistä ei tiennyt muodostavansa.

• Maanantaina lappu Louvren portailla, jossa opiskelijat kertoivat kahdella kielellä, miksi he olivat siellä. Kukaan ei julkaissut, mitä siinä luki.
• Tiistaina Ulosottolaitoksen kirjaamo, jossa ihmiset kirjasivat muiden velkoja järjestelmään, joka nyt kirjaa ne itse.
• Keskiviikkona pörssitiedotteen ”matala sairastavuus” ja Tami Välskeen viikonloppu, joka kirjautui siihen hiljaisuutena.
• Torstaina Digi- ja väestötietoviraston kuulutus, joka kysyy, oletko elossa, ja kertoo kellonajan, jolloin vastaamattomuus kirjataan kuolemaksi.
• Perjantaina Fingridin etusijamenettely ja tankkeri, joka ei seissyt missään jonossa.
• Lauantaina vara-avain kukkaruukussa ja perhosbaari Vuosaaren kotipihalla.
• Sunnuntaina Faaraon naamio ja etunimi pääministerin postilaatikossa.

Edellisen viikon kaari kertoi kuulemisesta. Tämän viikon kaari kertoi kirjaamisesta: kuka tulee merkityksi muistiin, kuka lukee sen, mitä on kirjattu, ja mitä tapahtuu niille, joiden kohdalle ei kirjoiteta mitään. Viikko alkoi tekstistä, jota kukaan ei julkaissut, ja päättyi tekstiin, jonka jokainen suomalainen voi nyt lukea. Väliin mahtui viisi päivää ihmisiä, jotka oli kirjattu järjestelmään mutta joita järjestelmä ei tavoittanut.

Edellisellä viikolla toivoin, että joku katsoisi ikkunasta ulos ja kysyisi, mitä pahvinen viikate yrittää sanoa. En tiedä, kysyikö kukaan Lappeenrannan miehestä. Mutta tällä viikolla moni kysyi muilta. Yle meni Saint-Denisin lukioon ja kysyi lukiolaisilta, mistä kaikki alkoi. Yle kysyi Sadulta, miten 360 euroa riittää. Helsingin Sanomat kysyi Välskeeltä, miksi hän ei mennyt päivystykseen. Kolme toimitusta ja yksi ruotsinkielinen sanomalehti kysyivät viranomaisilta paperit, ja saivat ne. Se ilahdutti minua.

Minua jäi vaivaamaan se, että kirjaaminen jakautui niin epätasaisesti. Pääministerin lause kiersi edellisellä viikolla maailman ympäri. Tällä viikolla puhemiehen, entisen presidentin ja entisen pääministerin lauseet kiersivät viidessä mediassa. Satu ei voinut esiintyä omalla nimellään, koska puhuminen voisi vaikuttaa hänen tukiinsa. Helga Savio sanoi olevansa roska, koska hän kuuli hoivakotinsa kohtalosta viimeisenä. Kelan tavoittamattomat eivät vastanneet kirjeisiin, ja heidän hiljaisuutensa kirjattiin laiminlyönniksi. Kukaan ei tiedä, mitä he olisivat sanoneet, koska kukaan ei ole kysynyt heiltä niin, että he olisivat voineet vastata.

En väitä, että tämä olisi kenenkään vika. Kela yritti, toimittajat yrittivät, ja virkamiehet tekevät työtään järjestelmässä, joka laskee sen, minkä se voi laskea. Mutta huomaan, että viikon suurin poliittinen kiista koski yli 2 000 euron eläkkeitä, ja yhtäkään niitä saavaa ei haastateltu. Viikon suurin sosiaalipoliittinen muutos osui suomalaisiin miehiin maaseudulla, eikä yksikään heistä puhunut. Viikon nuoret puhuivat Pariisissa, Belgradissa ja Barcelonassa, ja Suomessa heistä kertoi poliisi.

Louvren lappu on yhä jonkun turistin taskussa. Maanantaina kirjoitin, ettei kukaan tiedä, mitä siinä lukee. Sunnuntai-iltana tiedän sen yhä yhtä vähän. Tiedän kuitenkin, että viikko näytti, miten piilossa oleva teksti tulee näkyviin: joku pyytää sitä, odottaa ja lukee. Toivon, että ensi viikolla joku pyytää paperit myös Oslosta, jotta tietäisimme, mitä isännöimme. Ja toivon, että joku pyytää suomalaista nuorta kirjoittamaan oman lappunsa ja julkaisee sen.