Viikon 45 uutiskatsaus ja analyysi

1. Viikon päätarinat

Edellinen viikko päättyi viiteen avoimeen kysymykseen: Yhdysvaltain välivaalit, IIHF:n kokous, Jääkiekkoliiton hallituksen kanta, Abu Dhabin neuvottelut ja STT:n kohtalo. Neljään niistä tuli tällä viikolla vastaus tai uusi vaihe. Viikon varsinainen kysymys oli kuitenkin uusi. Maanantaina kysyttiin, oliko pakastimen vika isku. Sunnuntaina pääministeri puhui kauhun tasapainosta. Väliin mahtui viikko, jonka aikana tekijän henkilöllisyydestä ei saatu varmuutta, mutta vastauksen mittakaava kasvoi joka päivä.

Päivien kysymykset vaihtuivat näin:

• Maanantaina kysyttiin, mikä pääsee sisään verkon kautta.
• Tiistaina kysyttiin, kuka sanoo ei ja millä perusteella.
• Keskiviikkona kysyttiin, kenelle lasku osoitetaan.
• Torstaina kysyttiin, kuka sen teki.
• Perjantaina kysyttiin, kuka valvoo valvojia.
• Lauantaina kysyttiin, kuinka paljon olemme valmiita muuttumaan torjuaksemme sen, mitä emme pysty nimeämään.
• Sunnuntaina kysyttiin, kuka varmistaa.

Viikolla ei ollut yhtä draaman kaarta. Siinä oli neljä kaarta, jotka vuorottelivat kärjessä ja nojasivat toisiinsa. Hallitseva teema vaihtui kolmesti, ja jokaisen vaihdon laukaisi aikataulutettu tapahtuma: Jääkiekkoliiton maanantai-illan kokous, Yhdysvaltain vaalitulos keskiviikkona ja Ylen kannatusmittaus torstaina. Viikonlopun painopisteet asetti kaksi Ylen omaa haastattelua, Niinistö lauantaina ja Orpo sunnuntaina.

Ensimmäinen kaari: urheilijasta venäläiseen

Kaari on viikon tasaisin ja siksi helpoimmin ohitettava.

Maanantaina Valtonen kertoi HS:lle, että Suomi estää venäläisurheilijoiden maahantulon kansallisesti eikä lakimuutoksia tarvita. Keino koskisi kansalaisuutta. Turku asetti nuorten MM-kisat ehdolliseksi. Illalla Jääkiekkoliitto ilmoitti, etteivät Suomen maajoukkueet pelaa Venäjää vastaan. Sama liitto oli kolme päivää aiemmin sanonut, ettei Suomi boikotoi.

Tiistaina Norja, Tanska, Ruotsi ja Tšekki liittyivät rintamaan. Orpo kertoi hallituksen valmistelevan viisumien epäämistä kaikissa lajeissa, ja Valtion liikuntaneuvosto ulotti linjan valtion rahoittamiin lajiliittoihin. HS:n pääkirjoitus kirjoitti Suomen luopuneen Kekkosen lääkärin roolista. Samana päivänä Yle kertoi, että yhdenvertaisuuslautakunta katsoi Lieksan syrjineen Venäjän kansalaista. Näitä kahta ei asetettu vierekkäin.

Keskiviikkona IIHF piti kiinni eriävästä kannastaan, Škoda ja Strauss arvioivat rooliaan ja Kanada sulki nuorten kisat. Kotimaiseen yksimielisyyteen tuli ensimmäinen särö, kun Olympiakomitea kertoi Ylelle hämmentyneensä kuulematta jättämisestä.

Torstaina Itävalta liittyi seitsemänneksi. Perjantaina presidentti ja ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta käsittelivät venäläisten maahantuloa. Orpo sanoi, että olisi ”linjakas päätös”, jos venäläisiä ei pääsisi Suomeen lainkaan. Samana päivänä hän arvioi, ettei muutos välttämättä koske ensi viikon NHL-otteluiden venäläispelaajia. Lauantaina IIHF sulki Valko-Venäjän ulos, mutta jätti Venäjän oven raolleen. Sunnuntaina Sveitsin liitto vuoti tiedon otteluohjelmasta, jossa Venäjä on Norjan paikalla. IIHF ei ole vahvistanut tietoa.

Viikkotasolla näkyy liike, jota yksikään päivä ei näytä. Maanantaina rajoituksen kohde oli urheilija, perjantaina venäläinen. Siirtymä tapahtui ilman yhtä julkista päätöstä, lausuntojen ja otsikoiden välisessä tilassa. Ilta-Sanomien perjantaiotsikko ”Venäläisten maahantulo Suomeen halutaan estää” oli laajempi kuin Orpon tai Valtosen sanat, mutta Orpon oma ”linjakas”-lause teki laajennuksesta ajateltavan. Oikeusperusta, jota edellisen viikon raportti kaipasi, jäi tälläkin viikolla kysymättä. Valtosen mukaan lakia ei tarvita, ja konsulipäällikön mukaan laajuus ”katsotaan”.

Kaaren toinen puoli on, että ensimmäinen todellinen koetinkivi on vasta edessä. Carolinan venäläispelaajat saapuvat Helsinkiin maanantaina, venäläiset taitoluistelijat Finlandia Trophyyn ja hiihtäjät Rukalle. Viikko rakensi periaatteen, jonka toimeenpano alkaa vasta, kun ensimmäiset venäläiset ovat jo maassa.

Toinen kaari: mahdollisuudesta pelotteeseen

Maanantaina kauppojen kylmälaitteisiin iskettiin ainakin seitsemässä Euroopan maassa. Suojelupoliisin mukaan valtiollista toimijaa ei voinut sulkea pois, ja Ilta-Sanomat nosti tämän otsikkoon. Sisäministeriö julkaisi samana päivänä riskiarvion, joka mainitsi ruokakauppoihin kohdistuvan kyberhyökkäyksen. Tiistaina Traficom kertoi Suomen välttyneen pahimmalta hyvän varautumisen ansiosta. Arvion antoi virasto, joka arvioi omaa työtään. Keskiviikkona Kyberturvallisuuskeskus vahvisti kyberhyökkäyksen, ja Venäjä-mieliset hakkeriryhmät väittivät olleensa iskujen takana. Yle säilytti sanan ”väittävät”, MTV kirjoitti ”astuivat esiin”.

Torstaina perättömät pommiuhkaukset ylsivät Finnairin lentoihin, ja Reutersin mukaan uhkauksia oli viikolla ainakin 25 lennossa. Ruotsi jatkoi rajatarkastuksia. Hallitus antoi esityksen uudeksi valmiuslaiksi ja siviilitiedustelulaiksi, joka poistaisi yleiskiellon käyttää tiedustelumenetelmiä kodeissa. Fitburgin päällystö tuomittiin. Perjantaina uhkaukset laajenivat mediataloihin. Yksi viesti jäljitettiin Kolumbiaan. Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja ja puolustusministeri puolustivat sotilastiedustelun pääsyä asuntoihin. Samana päivänä alkoi supon entisen päällikön oikeudenkäynti, jossa syyttäjän mukaan tuomioistuimelle annettiin kuuntelulupia haettaessa vääriä tai harhaanjohtavia tietoja.

Lauantaina Niinistö sanoi Ylen Ykkösaamussa, että ainoa ratkaisu olisi kauhun tasapaino ja että Euroopan on keskusteltava yksilön vapauksien rajoittamisesta. Hän myönsi itse, että suoraa näyttöä on vain itärajan välineellistetystä maahantulosta. Häkkänen ehdotti sabotaaseista 10–15 vuoden tuomioita. FT:n lähteiden mukaan vastuun osoittaminen pommiuhkauksista on yhä kaukana. Sunnuntaina Orpo sanoi, että kauhun tasapaino on saavutettava, mutta rajasi hybridivastatoimet pois ja muistutti oikeusvaltiosta. Helsingin Sanomien kommentissa Mikko Hyppönen arvioi kylmälaitehyökkäysten takana olevan todennäköisemmin yksittäinen ihminen kuin valtio. Pariisin syyttäjä aloitti tutkinnan, ja Reutersin mukaan osa uhkauksista voi olla matkijoiden.

Tämä on viikon tärkein kaari, koska sen alkupää ja loppupää eivät liity toisiinsa todisteiden vaan tunnelman kautta. Tekijän tunnistamisen aste ei muuttunut maanantaista sunnuntaihin. Sen sijaan muuttui se, mistä puhuttiin: maanantaina siitä, oliko kyse iskusta, perjantaina siitä, millä valtuuksilla suojaudutaan, ja lauantaina siitä, kuinka pitkälle oikeusvaltio voi joustaa. Sunnuntaina pääministeri veti rajan, ja Hyppösen arvio kylmälaitteista kertoi hiljaa, että viikon ensimmäinen todistuskappale saattoi olla jotain muuta kuin miltä se maanantaina näytti. Tätä uudelleenarviota ei nostettu otsikkoon missään.

Kolmas kaari: toivosta kovenemiseen

Yhdysvallat kulki viikon aikana suomalaisessa mediassa koko tunneasteikon. Maanantaina kyselyt ennustivat demokraattien voittoa, ja vain Iltalehden Politico-juttu kysyi, voisiko voitto olla Euroopalle riski. Tiistaina kaikki mediat avasivat vaaliseurannan. Keskiviikkona demokraatit voittivat molemmat kamarit, Yle julisti Trumpin aikakauden henkisesti ohi olevaksi ja HS:n kannanotto vertasi tulosta Andersenin keisariin. Samat toimitukset varoittivat samana päivänä, että vapaat kädet ulkopolitiikassa tekevät presidentistä arvaamattomamman. Torstaina Trump puhui ensin juhlasalista ja sitten vaaleista. Perjantaina Nasdaq laski 5,5 prosenttia, ja laskua selitettiin pelolla tekoälysääntelyn kiristymisestä. Trump sanoi Ukrainan sopimuksen voivan koskea koko Eurooppaa. Lauantaina Stephen Miller nousi kansliapäälliköksi ja Yhdysvallat iski taas Iraniin. Sunnuntaina Trump tarjosi lehdistösihteerin paikkaa UFC-pomolle ja määräsi oikeusministeriön tutkimaan demokraatteja.

Kaari päättyi siihen, mitä keskiviikon varoitukset ennakoivat. Suomalaiselle lukijalle se tarkoittaa, että viikon suurin hyvä uutinen Euroopan kannalta muuttui viidessä päivässä uudeksi epävarmuudeksi, ja kumpikin tulkinta oli valmiina jo voiton päivänä.

Neljäs kaari: pääministeripuolueen pudotus

Maanantaina Eurostat kertoi Suomen työttömyyden olevan EU:n korkein, ja kokoomuksen varapuheenjohtaja Partanen sanoi perussuomalaisten käyttäytyvän huonommin kuin pienet lapset. Tiistaina oppositio jätti välikysymyksen arjen kustannuksista. Keskiviikkona hallitus sai luottamuksen äänin 95–77, ja asia sai muutaman sähkeen Yhdysvaltain vaalien vieressä. Torstaina Ylen mittaus kertoi kokoomuksen pudonneen 15,4 prosenttiin, alimmalle tasolle yli 30 vuoteen, ja vasemmistoliiton ohittaneen keskustan. Perjantaina Häkkänen kutsui lukua umpisurkeaksi ja sanoi, että ”näillä lukemilla vasemmistohallitusta pukkaa”. Lauantaina Evan kysely kertoi suomalaisten pitävän SDP:tä ponnekkaimpana edistäjänä neljässä kymmenestä tärkeimmästä aiheesta. Sunnuntaina Orpo vastasi Ylen haastattelutunnilla, ettei 100 000 työpaikan lupaus ole toteutunut, ja selitti sitä maailmantilanteella.

Kaaren keskeinen piirre on, että pääoppositiopuolue voitti viikon puhumatta. SDP:n puheenjohtaja esiintyi lähinnä keskiviikon vaalikommenteissa. Torstain jälkeen puolueen johtoasemaa rakensivat kokoomuslaisten omat lausunnot, Ylen mittaus, Iltalehden Accuscore-ennuste ja elinkeinoelämän ajatushautomon kysely. Kokoomus taas oli koko viikon kahdella puolella: sen ministerit kantoivat turvallisuuspolitiikan ja Venäjä-linjan näkyvintä ääntä, ja samaan aikaan puolue oli kotimaan politiikan suurin uutinen häviäjänä.

Taustalla kulkeneet

Arjen lasku kulki koko viikon pirstaleina: sähkön 52 sentin vartti maanantaina, inflaatio 4,0 prosenttia ja euribor yli kolmen prosentin keskiviikkona, konkurssien neljännesvuosisadan huippu torstaina, eläkkeen 5,5 prosentin elinaikakerroin perjantaina ja Telan 230 euron indeksijäädytyslaskelma samana päivänä. Lisäksi tulivat syyttäjien vähennykset, raiskausepäilyjen 617 päivän jonot, synnytyksen jälkeisen sairaalayön 143 euroa, pelastuslaitosten säästöt ja Helsingin 40 aluetta, joilla apu ei ehdi ajoissa.

Datakeskukset siirtyivät viikon aikana talousosastolta politiikkaan: Haminan liito-orava tiistaina, Auroran arvio 40 prosentin hintavaikutuksesta tiistaina, Yhdysvaltain paikalliset äänestykset perjantaina, mielenosoitukset kuudessa kaupungissa ja Ylen asiakirjat Googlen yhteydenotoista pääministeriin lauantaina sekä Orpon lupaus sunnuntaina.

Ukraina kulki taustalla Komyšuvahan kuolonuhrien noustessa päivä päivältä 18:sta 40:een, kunnes aihe katosi perjantaina. Sunnuntaina tuli tieto Putinin vaatimuksesta Donbasin luovuttamisesta tulitauon ehtona. Abu Dhabin neuvottelut alkavat tiistaina.

Krakova nousi lauantaina viikon raskaimmaksi ulkomaiseksi uutiseksi, ja sunnuntaina sitä tutkittiin terrorismina ja tekijää epäiltiin äärioikeistolaiseksi.

Kenen intressiä viikon agenda palveli

• Hallitus ja erityisesti kokoomuksen turvallisuusministerit saivat Venäjä-linjan ja hybridiuhkan kautta toimijan roolin viikolla, jona kotimaan politiikka puhui puoluetta vastaan. Valtonen ja Häkkänen näkyivät ministereinä samalla kun heiltä kysyttiin puheenjohtajan haastamisesta.
• Turvallisuusviranomaiset ja hybridiasiantuntijat saivat joka päivä uuden todistuskappaleen. Viikon aikana sama instituutio, suojelupoliisi, oli maanantaina asiantuntija ja perjantaina syytetty.
• Jääkiekkoliitto sai korjata edellisen viikon kantansa ja nousi suunnannäyttäjäksi.
• SDP ja perussuomalaiset hyötyivät kokoomuksen pudotuksesta ilman, että kumpaakaan haastettiin omista linjoistaan.
• Yle asetti viikon kolme keskeistä kotimaista agendaa omilla tuotteillaan: kannatusmittaus, Ykkösaamu ja haastattelutunti.
• Datakeskushankkeiden arvostelijat saivat lauantaina näkyvyyttä ja asiakirjoja, ja sunnuntaina pääministeri vastasi heidän huoleensa.
• Entinen presidentti asetti lauantain turvallisuuskeskustelun kehyksen ilman virkaa ja ilman poliittista vastuuta.

Häviäjiä olivat ne, joiden asia kerrottiin yhdessä mediassa: palvelulupauksen leikkauslistan kohteet, Lieksan Galina Paring, Sateenkaariperheiden irtisanottu henkilöstö, Komyšuvahan koulussa kuolleet, ICE:n pidättämä suomalaisnainen ja kaikki ne, joiden koteja koskeva laki eteni yhden jutun voimin.

2. Teemat ja painotukset

Viikkoa hallitsi kuusi teemaa. Volyymit ovat karkeita arvioita päiväraporttien luvuista.

1. Yhdysvaltain välivaalit ja niiden seuraukset. Keskiviikkona yli sata juttua, koko viikolla arviolta 200.
2. Venäjä ja kansainvälinen urheilu. 20–40 juttua päivässä koko viikon, yhteensä arviolta 170.
3. Hybridiuhat: kylmälaitteet, pommiuhkaukset ja vastatoimet. Maanantaina noin 20, torstaina noin 30, yhteensä arviolta 110.
4. Kokoomuksen kriisi ja vaalikevään asetelma. Torstaista sunnuntaihin, yhteensä arviolta 70.
5. Hinnat, korot ja julkinen niukkuus. Joka päivä, mutta hajallaan eri osastoilla.
6. Datakeskukset ja teknologiakasvun hinta. Koko viikon, huippu lauantaina.

Volyymiltaan suurin oli joka päivä urheilu sekä viihde ja palvelu, viikonloppuna yhteensä noin 40 prosenttia aineistosta. Ilta-Sanomien osuus vaihteli 26 ja 34 prosentin välillä, joten viikon kokonaiskuva on jälleen iltapäivälehden muotoinen.

Muuttuivatko painotukset

Muuttuivat neljässä vaiheessa. Maanantai ja tiistai olivat rajojen päiviä: verkon saumat, viisumit ja boikotti. Keskiviikko oli ulkomaan päivä, jolloin suomalainen uutispäivä kulki Washingtonin ääntenlaskun rytmissä. Torstai ja perjantai palauttivat katseen kotiin: oma gallup, oma lentoyhtiö, oma suojelupoliisi ja oma eläke. Viikonloppu oli periaatteiden aikaa: kauhun tasapaino, oikeusvaltio, kenelle kasvu kuuluu ja kuka varmistaa.

Saiko eniten huomiota se, mikä vaikuttaa eniten

Ei saanut. Kuusi paria näyttää epäsuhdan.

Pommiuhkaukset ja kodin tiedustelu. Torstaina perättömistä pommiuhkauksista julkaistiin noin 30 juttua. Samana päivänä annetusta esityksestä, joka sallisi suojelupoliisille kuuntelulaitteet kodeissa tuomioistuimen luvalla, julkaistiin yksi Ylen juttu. Pommiuhkaukset osoittautuivat kaikki perättömiksi. Laki koskee jokaista asuntoa.

Jääkiekko ja palvelulupaus. Maanantaina Talouselämä kertoi ministeriöiden esittävän seuraavalle hallitukselle vähähyötyisten hoitojen karsimista ja omavastuiden korottamista. Ministeriöiden mukaan perustuslaki ei suojaa nykyistä palveluvalikoimaa. Lista ei saanut yhtään poliittista reaktiota eikä yhtään jatkojuttua koko viikon aikana. Venäjän jääkiekkopaluu sai saman viikon aikana noin 170.

Välivaalit ja välikysymys. Amerikkalaisten äänestäjien rangaistus bensan hinnasta selitettiin suomalaisissa medioissa sujuvasti ja laajasti. Samana keskiviikkona Suomen eduskunta äänesti arjen kustannuksia koskevasta välikysymyksestä, ja Tilastokeskus kertoi liikenteen kallistuneen 10,2 prosenttia. Kotimainen äänestys sai muutaman sähkeen.

Pörssin heilunta ja eläkekerroin. Torstain Wall Street -romahdus ja perjantain osittainen toipuminen saivat kymmeniä juttuja ”teurastuksesta” ”ostoikkunaan”. Vuonna 1965 syntyneiden eläkkeen 5,5 prosentin pienennys ja indeksijäädytyksen laskelmat saivat perjantaina muutaman jutun.

Trumpin reaktiot ja oikeusketju. Keskiviikkona Trumpin mielentilasta julkaistiin Ilta-Sanomissa kaksi vastakkaista versiota neljän minuutin välein. Valtakunnansyyttäjän arvio 50–60 syyttäjän vähennyksestä oli samana päivänä vain MTV:llä, ja torstain HS:n raiskausjonoselvitys jäi uhrien ja poliisijohdon tarinaksi ilman yhtään poliittista vastaajaa.

Viisumilinja ja Lieksa. Kansalaisuuteen sidottu rajoitus oli viikon pääteema. Samana päivänä annettu ratkaisu, jonka mukaan kansalaisuus ei kelvannut perusteeksi suomalaisessa kunnassa, oli yhden median uutinen. Tilanteet ovat oikeudellisesti erilaiset, mutta juuri niiden eron selittäminen olisi kertonut lukijalle, missä raja kulkee.

3. Kehystysanalyysi

Arkkityyppisiirtymät viikon sisällä

Jääkiekkoliitto teki viikon nopeimman siirtymän. Edellisen viikon lauantaina Ilta-Sanomien kommentti rinnasti liiton Kummeliin. Maanantai-iltana liitto ilmoitti, ettei Suomi pelaa Venäjää vastaan. Tiistaina HS:n pääkirjoitus nosti sen Suomen moraalisen johtajuuden symboliksi, ja Aftonbladetin kolumnistin kautta se oli naapurimaan esikuva. Perjantaina Ilta-Sanomat kertoi, että liiton hallitus oli keskustellut puheenjohtajan erottamisesta. Farssista suunnannäyttäjäksi kului kolme päivää, ja syynä oli yksi kannanmuutos. Lukija, joka seurasi vain tätä viikkoa, ei tiedä, että sama liitto oli viikkoa aiemmin sanonut päinvastaista.

Suojelupoliisi oli maanantaina asiantuntija, joka arvioi kylmälaiteiskujen tekijää. Torstaina se oli viranomainen, jolle esitetään uusia valtuuksia koteihin. Perjantaina sen entinen päällikkö ja kuusi muuta olivat syytettyinä, ja syyte koski muun muassa tuomioistuimelle annettuja tietoja. Lauantaina ja sunnuntaina oikeudenkäynti katosi aineistosta. Sama instituutio kulki viikon aikana neuvonantajasta lainsäädännön kohteeksi ja syytetyksi, mutta nämä roolit esiintyivät eri osastoilla eikä niitä koottu.

Kylmälaiteisku liukui massiivisesta hybridi-iskusta mahdolliseksi yksittäisen ihmisen teoksi. Maanantaina IS otsikoi Supon kieltomuotoisen lausunnon, tiistaina se oli Suomen menestystarina, keskiviikkona venäläismielisten ryhmien väite, torstaina Kremlin kiistämä ja sunnuntaina Hyppösen arviossa todennäköisemmin yksittäisen ihmisen teko. Viimeinen muutos tapahtui kommenttikirjoituksessa, ei uutisessa.

Kokoomus kulki hallituksen ankkurista kriisipuolueeksi. Maanantaina sen varapuheenjohtaja erottautui hallituskumppanista. Torstaina siitä tuli Ilta-Sanomien kommentissa ”köliä myöten pohjaan” vajonnut puolue ja Ylen analyysissä ”lähtölaskennan” kohde. Lauantaina Iltalehti kertoi viiden piirijohtajan tuesta Orpolle, ja kahdeksaa ei tavoitettu. Sunnuntaina pääministeri puolusti lupauksiaan. Yhden mittauksen kuukausimuutos oli 0,9 prosenttiyksikköä eli virhemarginaalin sisällä, mutta romahduksen kieli teki siitä tapahtuman.

Petteri Orpo kulki poissaolijasta selittäjäksi. Maanantaina päiväraportti totesi, ettei hän ollut puhunut omalla äänellään neljään päivään. Tiistaina hän puhui viisumeista ja STT:stä, torstaina hän oli gallupin kohde, perjantaina maahantulolinjauksen ilmoittaja ja Putin-puhelun puolustaja, lauantaina Ylen asiakirjoissa Googlen lähestymä pääministeri ja sunnuntaina tunnin haastattelun ainoa vastaaja. Viikon lopussa hän oli kotimaisen politiikan hallitseva ääni ja samalla sen suurin häviäjä.

Donald Trump kulki kukistettavasta kukistetuksi ja kukistetusta vaaralliseksi. Keskiviikon ”rampa ankka” ja ”vapaat kädet” kulkivat samoissa jutuissa. Viikonloppuna hänestä tuli yhtä aikaa koominen hahmo, joka tarjosi lehdistösihteerin paikkaa vapaaottelupomolle, ja kovan linjan presidentti, joka määräsi oikeusministeriön tutkimaan vastustajiaan.

Sauli Niinistö palasi lauantaina valtiomieheksi ilman virkaa. Neljä viidestä mediasta kutsui häntä otsikossa tai ingressissä presidentiksi. Hänen arvovaltansa toimi ilman vastuuta, ja juuri siksi sunnuntain istuva pääministeri joutui määrittämään oman kantansa suhteessa häneen.

Datakeskus kulki viikon aikana työllistäjästä hintariskiksi, luontouhaksi, mielenosoitusten kohteeksi, pääministerin lupauksen aiheeksi ja Business Finlandin mukaan kilpailueduksi. Viimeinen kehys oli kiinnostavin: sen mukaan Yhdysvalloissa kasvava vastustus voi tuoda investointeja Suomeen. Yksikään juttu ei kysynyt, tuleeko vastustettu kulutus silloin Suomen sähköverkkoon.

Venäjä oli viikon nimetön tekijäoletus ja nimetty vastapuoli samaan aikaan. Hybridiuutisissa se oli todennäköisin, mutta todistamaton tekijä. Urheilussa se oli eristettävä, Zaharovan suulla Suomea uusnatsismista syyttävä ja Putinin suulla oikeutta vaativa. Sunnuntaina se oli neuvotteluosapuoli, joka vaatii Donbasia.

Stubbin puhelu sai viikon alussa uuden tulkinnan. Edellisellä viikolla se oli dialogin avaus. Maanantaina HS otsikoi presidentin omat sanat: puhelu oli osa Suomen pelotetta. Perjantaina Italian pääministeri käytti sitä kirjeessään esimerkkinä EU:n sekavasta linjasta, ja samana päivänä Orpo arvioi sen vaikuttaneen Abu Dhabin neuvotteluiden syntyyn. Puhelun sisältöä ei kerrottu tälläkään viikolla.

Päiväraporttien omat korjaukset

Viikon aikana päiväraportit korjasivat itseään kahdesti, ja molemmat korjaukset koskivat viikon keskeisiä kertomuksia. Tiistaina selvisi, että maanantain loppuessee oli rakennettu yhden asiantuntijan selityksen varaan, jonka mukaan kylmälaite ei lämmitä vaan lakkaa jäähdyttämästä. Toinen lähde kertoi, että hyökkääjä voi kytkeä sulatusvastukset päälle, ja Norjan laukeavat sprinklerit tukivat sitä. Keskiviikkona tiistain varaus siitä, että ennakko-odotus demokraattien voitosta voisi tuottaa järkytyksen, osoittautui tarpeettomaksi. Edellisellä viikolla korjauksia oli neljä. Kaava on sama kuin mediassa: ensimmäinen selitys, joka kuulostaa hyvältä, kantaa kauemmin kuin sen tarkistus.

Mediakohtaiset erot ja omistusrakenne

Yle, julkinen yleisradio, oli viikon agendan asettaja poikkeuksellisen suoraan. Se julkaisi kannatusmittauksen torstaina, kutsui Niinistön lauantaiksi ja Orpon sunnuntaiksi. Kaikki kolme muuttuivat muiden medioiden pääaiheiksi. Ylen tutkivat ja asiakirjapohjaiset avaukset olivat viikon vahvimpia: MOT:n Ozempic-testi maanantaina, islamilaisten säätiöiden rahaliikenne perjantaina, Googlen ja ministeriöiden asiakirjat lauantaina ja Kelan työntekijäseuranta sunnuntaina. Ylen yksittäisiä havaintoja olivat Lieksan syrjintäratkaisu, Olympiakomitean hämmennys ja torstain lause ”Kyse voi siis olla ihmisten kodeista”, joka oli viikon ainoa toimituksellinen käännös tiedustelulakiesityksestä. Sunnuntaina Yle toi Timo Miettisen vastaäänen Niinistön ehdotukselle.

Heikkouksia oli kahta lajia. Ensinnäkin otsikot, jotka kiristivät asiantuntijan sanoja: Moilasen ”varmuutta ei ole” muuttui torstaina otsikoksi ”todennäköisesti osa Venäjän hybridivaikuttamista”. Toiseksi analyysien arvolataukset: ”Trumpin aikakausi on henkisesti ohi” keskiviikkona ja ”Voldemortiksi haukuttu uskollinen soturi” sunnuntaina. Ylen oma mittaus, oma vieras ja oma haastattelutunti tekivät siitä myös viikon suurimman oman tuotteensa esittelijän, vaikka sen kaupalliset kilpailijat tekivät samaa omilla studioillaan.

Helsingin Sanomat, suuri sanomalehti, teki viikon kaksi merkittävintä omaa paljastusta: torstain selvityksen siitä, ettei Itä-Uudenmaan poliisi ehdi tutkia niin sanottuja tavallisia raiskauksia, ja perjantain tiedon neljän entisen supolaisen tunnustuksista. Se oli myös viikon ainoa media, joka asetti pommiuhkausten Venäjä- ja Kolumbia-jäljet samaan otsikkoon ja merkitsi sunnuntaina, ettei Puolan sisäministerin arvioita Krakovan ampujasta ollut varmistettu. Arvottavia valintoja oli silti useita: keskiviikon kannanotto Trumpin tyrmäyksestä, Sinimustan liikkeen kutsuminen omalla äänellä fasistiseksi ja tiistain otsikko, joka esitti toimituksen päätelmän Kesärannan sillan kaatumisen syyksi. Sanoman omistussuhde näkyi kahdesti: tiistaina HS kertoi STT-uutisessa oman emoyhtiönsä roolin, ja sunnuntaina se julkaisi Elina Grundströmin arvion, joka syyttää osaltaan Sanomaa STT:n kohtalosta. Arviosta näkyi aineistossa vain ingressi.

Ilta-Sanomat ja Iltalehti, kaupallinen valtamedia, tuottivat viikon volyymin ja suurimman osan otsikon ja tekstin kuiluista.

Ilta-Sanomat oli viikon laajimman kirjon media. Se kantoi boikottirintaman tunti tunnilta -seurannan, Yhdysvaltain vaalien koosteet kello 4.30:sta alkaen ja Venäjä-urheilun jatkuvan uutisvirran. Sen kehyskieli oli sotaisaa: ”Venäjä-kapina”, ”Ruotsi petti meidät”, ”murskatappio”. Se rakensi Venäjän reaktion venäläisten kommenttikentistä ja tiistain lukijakyselyn 95,4 prosentista ”suomalaisten kannan”. Toisaalta lauantain analyysi oli viikon ainoa, joka kirjoitti suoraan Niinistön ehdotuksen oikeusvaltiokysymyksen. Ilta-Sanomat oli myös itse viikon lähde: sunnuntain haastattelutunnilla sen toimittaja kysyi työpaikoista, mutta sen oma otsikko nosti Krakova-lausuman.

Iltalehti oli otsikoissaan viikon kärkevin: ”Paljastus: Trump lamaantui raivosta” Daily Mailin nimettömistä lähteistä, joita IS oli edellisenä päivänä kutsunut ”väitteeksi”, ”Ruotsi sulkee rajat” jatketusta rajatarkastuksesta ja ”Nyt jysähti, 850 000 euroa” jutussa, jossa suurempi summa oli kaksi miljoonaa. Sen skuupit olivat rohkeita ja osin kiistettyjä: tiistain tieto venäläishiihtäjien viisumien mitätöinnistä kiistettiin konsulipäällikön nimellä samana päivänä. Iltalehti toisti kolmena päivänä peräkkäin pommiuhkausten allekirjoittajan ”venäläisenä äärioikeistoryhmittymänä” Rain mukaan, vaikka Yle kertoi perustajan kiistävän yhteyden. Vahvuuksia olivat torstain bensakeinon lobbausasiakirjat, jotka se teki Ilta-Sanomien kanssa samanaikaisesti, ja maanantain Politico-juttu, joka oli viikon ainoa ennen vaaleja esitetty varoitus demokraattien voiton riskeistä Euroopalle.

MTV, kaupallinen televisio, oli viikon jyrkimpien urheiluotsikoiden kanava: ”Nyt jysähti”, ”Aikamoista tekstiä!”, ”Karu käänne: Venäjä korvaa Norjan” vahvistamattomasta tiedosta. Samaan aikaan MTV oli viikon tasapainoisin äänien kokoaja hybridiuhissa. Tiistaina se toi Kairisen huomautuksen, ettei kaikki ole Venäjän tekosia, torstaina se julkaisi Kremlin kiistämisen ja sunnuntaina se merkitsi Dana White -teorian täysin spekulatiiviseksi. MTV:n Mobilepay-selvitys sunnuntaina oli viikon harvoja omia avauksia kaupallisessa televisiossa.

Kauppalehti ja Talouselämä, Alman talousmedia, kantoivat viikon toista todellisuutta, jossa sama markkina sai aamulla ja illalla vastakkaiset selitykset: torstaiaamuna ”markkinarallia luvassa”, illalla ”Nokian osake rojahti”. Ne olivat kuitenkin myös viikon hiljaisimpien rakenteellisten tietojen ainoat kantajat: Talouselämän palvelulupauslista maanantaina, hankintalain siirtymäajat tiistaina ja Kauppalehden OP:n pääjohtajan lisäeläke lauantaina. Kauppalehden tuleva kirjeenvaihtaja Tuomo Hyttinen kantoi samaan aikaan Yhdysvaltain-analyysin poikkeuksellisen tunteikkaasti (”hirviötappio”). Sunnuntaina Kauppalehti otsikoi pääministerin vastauksen oman toimittajansa kysymykseen muodossa ”Näin estetään sähkön hinnan nousu”, mikä teki lupauksesta toimintaohjeen.

Tutkiva journalismi palasi tällä viikolla asiakirjoihin. Edellisellä viikolla merkittävimmät tiedot tulivat nimettömiltä lähteiltä. Tällä viikolla HS:n raiskausselvitys, IS:n ja IL:n bensa-asiakirjat, Ylen Google-asiakirjat, Ylen säätiöselvitys ja MOT:n Kela-selvitys perustuivat tietopyyntöihin ja dokumentteihin. Ulkopoliittisesti nimettömät lähteet hallitsivat edelleen: FT, WSJ, Bloomberg, Telegraph ja Daily Mail.

Konsernien rakenne

Sanoma. HS ja IS jakoivat joka päivä 10–16 tekstiä. Sama teksti sai usein eri painotuksen: HS:n ”Paljastus kulisseista: Venäjä syrjäytti Norjan MM-kisoissa?” kysymysmerkillä ja MTV:n vahvistettu ”korvaa”. Sunnuntaina Sanoman oma lehti julkaisi arvion, jossa Sanoma on osasyyllinen STT:n kohtaloon.

Alma. Kauppalehti ja Talouselämä jakoivat tulostekstejä, ja Hyttinen esiintyi sekä Kauppalehden että Iltalehden lähetyksissä. Iltalehti uutisoi tiistaina, että Uusi Suomi ja Puheenvuoro siirtyivät sen yhteyteen, ja käytti samana päivänä Puheenvuoron blogia uutislähteenä.

Konsernien välinen lainaus. Viikon aikana otsikot, jotka alkoivat ”Yle:”, ”HS:” tai ”IL:”, kierrättivät toisen talon skuuppeja. Ilta-Sanomat välitti Iltalehden viisumitiedon ja sen kiiston samassa jutussa, mikä oli hyvää lähdetyötä. STT:n lopettaessa tällainen lainaus korvaa osan yhteisestä perussyötteestä, ja yksi lähde näkyy lukijalle monena.

Synkronoinnit

Tiistain rintamakieli. Ilta-Sanomien ”kapina”, MTV:n ”vastarinta”, HS:n pääkirjoituksen Kekkonen-rinnastus ja Savon Sanomien ”epäisänmaallinen” käyttivät samana päivänä sotilaallista ja historiallista sanastoa urheilupäätökselle. Kehys syntyi samaan aikaan eri omistusrakenteiden toimituksissa ilman yhteistä lähdettä.

Keskiviikon väkivaltainen vaalisanasto. Tsunami, verilöyly, turpasauna ja jyrän alle esiintyivät Kauppalehdestä Yleen ja Ilta-Sanomiin. Samoin keskiviikon kaksoisviesti, rampa ankka ja vapaat kädet, oli kaikissa medioissa.

Torstain gallup. Ylen oma mittaus muuttui kaikkien medioiden pääaiheeksi muutamassa tunnissa, ja kaikki käyttivät romahduksen kieltä. Mittauksen kenttätyö päättyi Yhdysvaltain vaalipäivänä, mutta tätä ei kerrottu yhdessäkään jutussa koko viikon aikana, vaikka uutisvirrassa kotimainen ja amerikkalainen tappio sulautuivat.

Torstain ja perjantain pommiuhkaukset. Kaikki mediat seurasivat, ja lähes kaikki liittivät otsikkoon Venäjän joko asiantuntijan, matkustajan tai ryhmänimen kautta. HS ja MTV olivat poikkeuksia eri tavoin.

Sunnuntain haastattelutunti. Seitsemän mediaa teki samasta tunnista seitsemän eri pääuutista. Synkronointi oli agendassa, ei kehyksessä.

4. Tunnelataus

Viikon emotionaalinen kaari alkoi epäluulosta, nousi ylpeyteen ja riemuun, palasi kotiin levottomuutena ja päättyi haikeaan lämpöön raskaan uutisen yllä.

Maanantai oli varautuvaa ja epäluuloista. Lukija oppi, että viallinen kylmäkaappi tai kaatunut terveyspalvelu voi olla hyökkäys tai tavallinen vika, eikä hän pysty erottamaan niitä.

Tiistai oli päättäväistä ja yhtenäistä. Kuusi maata rintamassa, pääministeri puhui ryhdikkyydestä ja Leijonat puhuivat kuin yhdestä suusta.

Keskiviikko oli huojentunutta ja heti perään levotonta. Aamulla riemu, päivällä varoitus, illalla lasku.

Torstai oli kotiin palannutta levottomuutta. Riemu toisen maan tuloksesta vaihtui kysymykseen omasta tuloksesta, ja Finnairin koneissa luettiin kirjaa.

Perjantai oli varautuvaa päättäväisyyttä. Ministerit sanoivat ”emme salli”, ja oikeustalolla entinen supopäällikkö sanoi tehneensä vain työtään.

Lauantai oli huolestunutta odotusta. Varmuutta hakeva kieli kohtasi epävarman tiedon, ja Krakovasta tuli viikon raskain uutinen.

Sunnuntai oli haikeaa lämpöä raskaan pohjan päällä. Isänpäivän puhelut, Pukin kyyneleet ja palkittujen isien tarinat ympäröivät Krakovan uhreja ja Kiovan pimeitä kaupunkeja.

Synkronointihetket

Tiistaina varautumisesta ylpeyteen. Maanantain epäluuloinen sävy vaihtui tiistaina kaikissa medioissa samaan aikaan ylpeäksi ja yhteisölliseksi. Kylmälaitejutut muuttuivat samana päivänä onnistumiskertomukseksi. Kaksi aihetta, urheilu ja hybridi, siirtyivät samaan tunnesävyyn ilman, että niiden faktapohja olisi muuttunut.

Keskiviikkona riemusta varoitukseen samassa jutussa. Kaikki suuret mediat julkaisivat voiton päivänä sekä juhlivan että varoittavan kehyksen. Synkronointi ei ollut peräkkäinen vaan samanaikainen, ja se teki keskiviikosta tunteiltaan viikon monimutkaisimman.

Torstain ja perjantain markkinapaniikki ja sen purkautuminen. Torstai-illan ”teurastus” ja perjantai-iltapäivän toipuminen kulkivat kaikissa talousmedioissa vuorokauden sisällä. Toipuminen sai pienemmät otsikot kuin lasku.

Sunnuntain lämmön ja raskaan vuorottelu. Isänpäivä toi kaikkiin medioihin saman lämpimän kehyksen, ja Krakovan uhrit ja Gazan teltat kulkivat sen sisällä.

Kumulatiivinen vaikutus

Maanantaiaamuna lukijan huoli oli konkreettinen: pakastin, sähkölasku ja OmaKanta, joka ei toiminut. Sunnuntai-iltana hän kantaa kolmea tunnetta. Ensimmäinen on yhteenkuuluvuus Suomen Venäjä-linjan takana, joka tuntuu vahvemmalta kuin viikko sitten. Toinen on hajanainen huoli, jolla ei ole yhtä kohdetta: nimettömät uhkaukset, Amerikan arvaamattomuus, oma eläke ja kallistuva talvi. Kolmas on tunne siitä, että kotimainen vallanvaihto on jo alkanut.

Edellinen viikko lisäsi epäluulon kertojaa kohtaan. Tämä viikko lisäsi neljännen kerroksen: totuttautumisen siihen, että vastaus voi tulla ennen kuin tiedetään, mihin vastataan. Lukija, joka luki lauantaina Niinistön kauhun tasapainosta, oli lukenut viikon aikana noin kolmekymmentä juttua uhkauksista, joista yksikään ei toteutunut. Hän voi sunnuntaina hyväksyä kovemman linjan perustellusti tai huomaamattaan, ja ero riippuu siitä, luki hän Ylen Miettisen vai Iltalehden lentokapteenin.

Uhka-altistus

Karkea laskelma viikon erillisistä uhkakuvista päätyy noin 90:een.

Hybridi ja lähialue: kylmälaitteet, apteekkien ja rokotteiden kylmäketju, Ukrainan väärät ydinhälytykset, drooniverkosto, Latvian ilmauhka, Liettuan tunnelit, Puolan raja, pommiuhkaukset lentoihin ja mediataloihin, Iceyen satelliitti, Kaliningradin tutka, radioaktiivinen jodi Kaakkois-Suomessa, Hangon räjähde, Tajanin vihollislista, Mandatumin tunkeutuminen, veripankki, ranskalaispankki, Fitburg ja Klimovin ydinaseväite.

Sota ja suurvallat: Komyšuvaha, Harkova, Venäjän energiaiskut, Zaporizhzhjan ydinvoimala, Putinin Donbas-vaatimus, Naton syväiskut, Trumpin Iran-iskut, Israelin sotilasavun lopetus, Pohjois-Korean ohjukset ja ”koko Euroopan sopimus”.

Koti ja yhteisö: Jyväskylän naissurma, Oulun teräaseet, Espoon ryöstöt, Seinäjoen replika-ase, raiskausjonot, Liam ja hätäkeskuksen viive, Tyrnävän perunavarasto, Krakova, Maunulan palo ja Järvenpään koulupiha.

Talous: sähkön hintapiikit, diesel, inflaatio, euribor, Kempower, Tokmanni, Outokumpu, Raisio, pörssiromahdus, konkurssien huippu, syyttäjien vähennys, Stea-leikkaukset, eläkekerroin, indeksijäädytys, Y-säätiön myynnit ja tonttivuokrat.

Terveys ja ympäristö: tuhkarokko Yhdysvalloissa, ebola, polaaripyörre, lokakuun lämpöennätys, 1,5 asteen raja, El Niño ja valkoposkihanhien kuolemat.

Edellisellä viikolla määrä oli noin 85. Viiden viikon aikana lukija on kohdannut noin 420 erillistä uhkakuvaa. Tällä viikolla uhkien laimenemiset olivat poikkeuksellisen johdonmukaisia: yhtään räjähdettä ei löytynyt, Suomen kylmälaitetapauksia oli alle kymmenen, Oulun pahoinpitelyilmoitus oli aiheeton ja kissahahmohuhut olivat tekoälykuvien tuotetta. Laimenemiset saivat kuitenkin taas pienemmät otsikot kuin varoitukset.

5. Rakenteellinen luenta

Ensimmäinen taso: kehystämisen ja vaikuttamisen tekniikat

Kieltomuotoinen mahdollisuus ja sen kumuloituminen. Maanantain ”valtiollista toimijaa ei voida sulkea pois” oli viikon ensimmäinen hybridiotsikko. Viikon aikana sama rakenne toistui: ”todennäköisesti osa Venäjän hybridivaikuttamista” torstaina, ”selvästi kyse hybridivaikuttamisesta” perjantaina, ”yhteyttä Kremliin selvitetään” lauantaina. Jokainen lause oli attribuoitu, ja jokainen oli yksinään totta. Yhdessä ne rakensivat varmuuden, jota mikään yksittäinen lähde ei antanut. Tekniikkaa käyttivät kaikki mediat, ja sen vastavoimaa käytti johdonmukaisimmin HS.

Toimija arvioi omaa työtään. Traficom kertoi tiistaina Suomen varautumisen olevan esimerkinomainen. Ranne sanoi torstaina Suomen onnistuneen ennalta estämään suuret vahingot. Orpo sanoi perjantaina, että Suomi on parhaiten varautuneita maita. Pelttari sanoi tehneensä vain työtään. CAS sanoi toimineensa riippumattomasti. Alivaltiosihteeri sanoi, ettei Google saanut erityiskohtelua. Vattenfall sanoi, ettei sähkö ollut ennen halvempaa. Kukin lause voi pitää paikkansa, mutta ulkopuolinen arvio puuttui lähes jokaisesta.

Otsikon laajentaminen yli lähteen. Viikon tärkein yksittäinen tapaus oli perjantain ”Venäläisten maahantulo Suomeen halutaan estää”, joka kantoi linjausta pidemmälle kuin sen ilmoittajat. Muita esimerkkejä olivat ”Ruotsi sulkee rajat” jatketusta tarkastuksesta, ”Suomelle jättisakot” IIHF:lle mahdollisesta sakosta, ”Valtonen: viisumeille stoppi vielä tänä vuonna” lauseesta ”jos mahdollista” ja ”Natolta täyskäännös” julkaisemattomasta symposiumista. Tekniikka ei ole yhden median: sitä käyttivät viikon aikana Iltalehti, Ilta-Sanomat, MTV, HS ja Yle.

Yhden mittauksen muuttaminen tapahtumaksi. Gallupista tuli tsunami, syöksy ja lähtölaskenta. Evan kyselystä tuli lauantaina ”karu uutinen kokoomukselle”, ja Ilta-Sanomat yhdisti sen samaan kertomukseen gallupin kanssa. Kokoomuksella oli Evan kyselyssä yhä eniten asiajohtajuuksia koko listalla, ja tieto oli jokaisen jutun tekstissä, mutta ei yhdessäkään otsikossa.

Asiantuntijan taustan valikoiva kertominen. Tiistaina Ilta-Sanomat kertoi Henri Vanhasen harkitsevan kokoomuksen ehdokkuutta. Keskiviikosta perjantaihin hän esiintyi Ilta-Sanomissa ja Iltalehdessä turvallisuusasiantuntijana, ja ehdokkuuspohdintaa ei kerrottu näissä jutuissa. Kokoomuksen kansanedustaja Limnell tulkitsi maanantaina riskiarvion ja tiistaina kylmälaiteiskujen merkityksen. Markku Ruotsilan suhtautuminen Trumpiin arvioitiin keskiviikkona Iltalehdessä, muiden asiantuntijoiden ei. Edellisen viikon havainto jatkui sellaisenaan.

Rinnastamatta jättäminen. Viikon hiljaisin tekniikka ei ollut se, mitä sanottiin, vaan se, mitä ei asetettu vierekkäin. Lieksa ja viisumilinja tiistaina. Bensa-asemien hinnat ja välikysymys keskiviikkona. Supo-oikeudenkäynti ja tiedustelulain puolustus perjantaina. Orpon Putin-puhelun puolustus ja Melonin kirje perjantaina. Niinistön yksilönvapauden rajoittaminen ja EK:n esitys perustuslain avaamisesta lauantaina. Kelan työntekijäseuranta ja Mobilepayn näkymättömät saldot sunnuntaina. Krakovan äärioikeistotulkinta ja pommiuhkausten äärioikeistolaiseksi kuvattu allekirjoittaja sunnuntaina. Jokaisessa parissa toinen puoli olisi tarjonnut lukijalle mittarin toiselle.

Historiallinen rinnastus. Kekkonen tiistaina, Carter keskiviikkona ja lauantaina, vuosi 1994 keskiviikkona, kauhun tasapaino ja 1950-luku lauantaina, YYA-sopimuksen 50 vuoden takainen sivu sunnuntaina. Rinnastus tarjoaa valmiin juonen, ja jokainen juoni tukee jotain nykytoimijaa: Suomen moraalista johtajuutta, demokratian itsekorjautuvuutta tai pelotteen logiikkaa.

Lainausmerkit omistuksen merkkinä. Häpeäpöytä, salamoskeija, orjapalkka, umpisurkea, lässytys, banaanivaltio ja kauhun tasapaino. Otsikko lainaa osapuolen sanan ja tekee siitä tarinan nimen.

Nimetön joukko kansakuntana. Ilta-Sanomat rakensi Venäjän reaktion kommenttikentistä tiistaina, keskiviikkona ja sunnuntaina ja ”suomalaisten kannan” lukijakyselystä tiistaina. Iltalehti teki saman lentoasemalla haastatelluilla matkustajilla torstaina. Nimetön joukko on aito lähde, mutta otsikossa siitä tulee kansa.

Auktoriteettirakenteiden johdonmukaisuus

Viikon vahvimmin vahvistettu auktoriteetti oli turvallisuusasiantuntijoiden ja -viranomaisten. Supo, Kyberturvallisuuskeskus, Traficom, Huoltovarmuuskeskus, Aaltola, Cederberg, Moilanen ja lauantaina Niinistö kantoivat hybridikertomuksen. Samaan aikaan saman auktoriteettirakenteen keskeinen instituutio oli syytettynä, ja tämä katosi kahdessa päivässä. Vastaäänet, Kairinen tiistaina, Hyppönen ja Miettinen sunnuntaina, olivat yksittäisiä.

Toinen vahvistettu auktoriteetti oli kyselyiden: Ylen mittaus, Evan tutkimus ja Accuscore-ennuste. Kolmas oli entisen presidentin, joka nousi lauantaina istuvan pääministerin yläpuolelle turvallisuuskeskustelussa. Uutta edelliseen viikkoon verrattuna oli, että presidentin instituutio vetäytyi taustalle. Stubb näkyi viikolla maanpuolustuskurssin puheessa, puheluissa Lähi-idän johtajille ja isänpäivän mitalijuhlassa, mutta ei Venäjä-linjan kantajana.

Samaistumiskohteiden pysyvyys

Lukija kutsuttiin toistuvasti eläytymään viiteen hahmoon:

• suomalainen moraalinen yhteisö: Leijonat, Jääkiekkoliitto, rintaman maat ja sponsorit
• rauhallinen kansalainen uhan edessä: Wienin-koneen Kuparit, imatralainen Lasse Pasanen Helsinki-Vantaalla, kiovalainen, joka nauroi väärälle ydinhälytykselle
• kustannusten maksaja: dieselautoilija, synnyttänyt äiti, asiakasmaksujaan häpeävä mielipidekirjoittaja, vuokralainen
• väkivallan uhri: raiskausjonossa odottava nainen, Komyšuvahan 22-vuotias, Krakovan torilla olleet ja Liamin äiti
• isä: sunnuntaina kaikissa medioissa.

Lukijaa ei kutsuttu eläytymään seuraaviin: venäläinen urheilija, jota viisumilinja koskee (Kaprizovin keskiviikkoinen haastattelu oli poikkeus), Lieksan Galina Paring, ICE:n pidättämä suomalaisnainen, Kotkan työntekijät, Sateenkaariperheiden työntekijät ja suomalainen, jonka kotiin tiedustelulaki voisi ulottua. Viimeisen poissaolo on viikon merkittävin, koska kyse on jokaisesta lukijasta.

Vaihtoehtojen kaventamisen systemaattisuus

Venäjä-linja. Vaihtoehdot olivat viikon aikana tiukka linja tai tiukempi linja. Urheilun ja politiikan erottamista kannattava kanta esiintyi vain ulkomaisten toimijoiden suulla: Fico, Kazakstan, Slovakia ja Valko-Venäjän oikeudellinen kysymys. Kotimaisista vain Olympiakomitea kyseenalaisti menettelyn, ei periaatetta.

Hybridiuhkan vastaus. Lauantaina vaihtoehdot rajautuivat siihen, kuinka paljon kovempaa. Sunnuntaina Orpo ja Miettinen avasivat ne uudelleen: pakotteet, kauppapolitiikka ja tiedustelu samalla mitalla vastaamisen sijaan. Vaihtoehto, jossa hybridihäiriöt hyväksytään ja niitä kestetään, esiintyi vain lentomatkustajan suulla.

Kodin tiedustelu. Kannattajilla oli tiedote, arvostelijoilla ei mitään. Tämä ei ole vaihtoehtojen kaventamista vaan niiden puuttumista.

Sopeutus. Mittakaava 8–11 miljardia oli edelleen kiistaton. Kiista koski kohteita ja syyllisiä: ulkoinen shokki vai valinnat.

Datakeskukset. Vaihtoehdot rajautuivat lupiin, sijaintiin ja sähkön hintaan. Kysymys siitä, kenen tulisi omistaa infrastruktuuri, oli vain Talouselämän kolumnissa.

Toinen taso: kilpailevat kokonaissuunnat lyhyesti

Viikko veti lukijaa kuuteen suuntaan, jotka käsitellään osiossa 9. Kaksi niistä vahvisti toisiaan: Suomi vetää rajaa itään ja nimetön uhka oikeuttaa valtuudet. Kaksi kilpaili kotimaasta: vaalikevät on ratkaistu ja lasku tulee ilman lähettäjää. Kaksi kulki poikittain: teknologiakasvu menettää lupaansa ja varmistaminen ohenee.

6. Uskomusmuutos

Tuhat suomalaista, jotka lukivat uutisia joka päivä, uskovat sunnuntai-iltana kymmenen asiaa, joita eivät uskoneet maanantaiaamuna.

1. Suomi johtaa Venäjän urheilueristämistä. Uskomus on faktapohjainen ilmoitusten osalta ja kehyspohjainen vaikutuksen osalta. Maanantaina Suomen Jääkiekkoliitto oli epäröinyt, sunnuntaina seitsemän maata kieltäytyi. Boikotin kannattaja uskoo rintaman pitävän. Toteutusta epäilevä lukee vuotaneesta otteluohjelmasta, että IIHF etenee hiljaa toiseen suuntaan.

2. Rajoitus voi koskea venäläisiä yleisesti, ei vain urheilijoita. Uskomus on kehyspohjainen ja uusi. Siirtymä tapahtui ilman päätöstä, Ilta-Sanomien perjantaiotsikon ja Orpon ”linjakas”-lauseen kautta. Venäjä-linjan kannattaja näkee johdonmukaisuutta. Kansalaisoikeuksia painottava lukija kysyy, keitä seuraavaksi, eikä löydä aineistosta vastausta.

3. Eurooppa on hybridisodassa, jonka takana on Venäjä. Uskomus on kehyspohjainen. Tekijää ei ole varmistettu yhdestäkään tapauksesta, ja FT:n mukaan vastuun osoittaminen on kaukana. Iltalehden ja Ilta-Sanomien lukija on kuitenkin siirtynyt varmuuteen. Ylen ja HS:n lukija on pysynyt epäilyssä, ja sunnuntain HS:n lukija tietää, että ainakin yksi asiantuntija pitää kylmälaiteiskujen tekijää todennäköisemmin yksittäisenä ihmisenä.

4. Hybridiuhka voi vaatia oikeusvaltion joustamista. Uskomus on kehyspohjainen ja viikon hiljaisin. Lauantaina se oli entisen presidentin ehdotus, sunnuntaina pääministeri hyväksyi tavoitteen mutta rajasi keinot. Turvallisuutta painottava lukija näkee realismia. Kansalaisvapauksia painottava näkee sunnuntain rajauksessa helpotuksen, mutta ei viikon aikana kuullut yhtään omaa ääntään kodin tiedustelusta.

5. Demokraatit hallitsevat kongressia, ja Trump on sekä heikompi että vaarallisempi. Uskomus on faktapohjainen tuloksen osalta ja kehyspohjainen seurausten osalta. Trumpin arvostelija on saanut vahvistuksen ja uuden huolen. Trumpia ymmärtävä lukija sai kannattajahaastatteluista selityksen, että kyse oli hinnoista eikä aatteesta.

6. Kokoomuksen aika hallituksen johdossa on päättymässä. Uskomus on faktapohjainen mittausten osalta ja kehyspohjainen ennusteen osalta. Mittaus päättyi 3. marraskuuta, vaalit ovat 18. huhtikuuta. Kokoomuslainen lukija sai sisäisen itsekritiikin ja piirijohtajien tuen. Oppositiota kannattava sai Evan ja Accuscoren kautta vahvistuksen, että SDP perii talouden luottamuksen.

7. Supo saattoi toimia lainvastaisesti torjuessaan Venäjän vakoilua. Uskomus on faktapohjainen syytteiden osalta. Se syntyi perjantaina ja hiljeni lauantaina. Turvallisuuden painottaja lukee tapauksen HS:n kautta Venäjän salajuonen seurauksena. Oikeusvaltiota painottava lukee sen todisteena valvonnan tarpeesta. Iltalehden otsikkoon pysähtynyt voi muistaa sanan maanpetos, vaikka ketään ei epäillä vieraan valtion hyväksi toimimisesta.

8. Hinnat ja korot nousevat sodan vuoksi, ja syyllinen riippuu kertojasta. Uskomus on faktapohjainen lukujen osalta. Hallitusta ymmärtävä lukija kuulee ulkoisesta shokista, arvosteleva valinnoista. Molemmat voivat pitää totena, että inflaatio on 4,0 prosenttia, euribor yli kolmen ja 1965 syntyneen eläke 5,5 prosenttia kertymää pienempi.

9. Datakeskukset ovat poliittinen kysymys. Uskomus on uusi ja kehyspohjainen. Maanantaina ne olivat investointeja ja mahdollisia terrorikohteita, lauantaina mielenosoitusten kohde ja sunnuntaina pääministerin lupauksen aihe. Investointimyönteinen lukija näkee hallituksen hallitsevan kehitystä. Kriittinen lukija näkee Ylen asiakirjojen jälkeen yhtiön, joka sai pääministerin huomion ja hakkasi silti metsää.

10. Krakovan ampuja oli äärioikeistolainen terroristi. Uskomus on faktapohjainen tutkintanimikkeen osalta ja kehyspohjainen motiivin osalta. Orpon lausuma ja Iltalehden henkilökuva veivät varmuuteen, HS ja Yle merkitsivät motiivin vahvistamattomaksi. Sama varovaisuus, jota pommiuhkausten tekijästä vaadittiin, näkyi tässä tapauksessa vain osassa medioista.

Erosivatko uskomusmaailmat medioittain

Erosivat, ja tällä viikolla ero oli suurin hybridiuhan tekijästä ja Venäjä-linjan laajuudesta.

• Ylen lukija uskoo, että hybridiuhkien tekijä on todennäköinen mutta todistamaton, että tiedustelulaki voi ulottua koteihin, että Lieksa syrji venäläistä, että Google sai ministeriön neuvontaa ja hakkasi silti metsää ja että Kela seurasi työntekijöitään hiirenklikkauksiin asti. Hän on myös kuullut kauhun tasapainon ehdotuksen ja sen vastaäänen.
• Ilta-Sanomien lukija uskoo, että Suomi aloitti Venäjä-kapinan, että suomalaiset tukevat sitä lähes yksimielisesti, että venäläisten maahantulo halutaan estää, että Venäjällä riemuitaan ja raivotaan ja että demokraatit murskasivat Trumpin. Hän on myös lukenut viikon terävimmän analyysin oikeusvaltion rajoista.
• Iltalehden lukija uskoo, että venäläinen äärioikeistoryhmä on pommiuhkausten takana, että Trump lamaantui raivosta, että Ruotsi sulki rajansa, että hallitus aikoo mitätöidä viisumeita ja että hybridisodan voi pysäyttää vain yksi keino.
• Helsingin Sanomien lukija uskoo, että Suomi on luopunut Kekkosen lääkärin roolista, että pommiuhkausten jäljet johtavat sekä Venäjälle että Kolumbiaan, että raiskausepäilyt jonottavat vuosia, että osa supolaisista tunnustaa ja että Krakovan motiivia ei ole varmistettu.
• MTV:n lukija uskoo, että Venäjä korvaa Norjan nuorten MM-kisoissa, että kylmälaiteiskujen takana voi olla aktivisteja, ja että Mobilepayssa voi piilottaa kymppitonnin viranomaisilta.
• Alman talousmedian lukija uskoo, että Trumpin tappio voi olla huono uutinen Suomelle, että pörssin lasku on ostopaikka, että hankintalain siirtymäajat koskevat kahta miljardia ja että pääministeri tietää, miten sähkön hinnan nousu estetään. Talouselämän lukija on ainoa, joka tietää palvelulupauksen leikkauslistasta.

Kaksi lukijaa saattoi perjantaina riidellä siitä, aikooko Suomi estää venäläisurheilijoiden vai kaikkien venäläisten maahantulon, ja kumpikin viitata saman päivän suomalaiseen lehteen. Sunnuntaina kaksi lukijaa saattoi riidellä siitä, tukiko pääministeri Niinistön ehdotusta vai torjuiko sen, ja kumpikin olisi lukenut saman haastattelun eri otsikon kautta.

7. Hiljaiset signaalit ja katoamiset

Katoamiset ilman selitystä

Palvelulupauksen leikkauslista oli maanantaina Talouselämässä ja ei palannut koko viikon aikana yhteenkään mediaan. Ministeriöiden keinot vähähyötyisten hoitojen karsimiseksi, omavastuiden korottamiseksi ja varallisuuden huomioimiseksi hoivamaksuissa ovat todennäköisesti seuraavan hallituksen pöydällä. Yksikään puolue ei kommentoinut niitä.

Supo-oikeudenkäynti oli perjantaina historiallinen, ja lauantaina ja sunnuntaina siitä ei julkaistu yhtään juttua. Suljetut ovet selittävät osan, mutta niiden takana oleva kysymys, kuuntelulupien hakemusten luotettavuus, oli samana viikonloppuna Niinistön ja Häkkäsen ehdotusten taustalla.

Komyšuvahan isku kasvoi kuolonuhreiltaan joka päivä maanantaista torstaihin, 18:sta 40:een. Perjantaina se katosi aineistosta. Zelenskyi valitti torstaina maailman vähäisiä reaktioita.

Kylmälaiteiskut olivat maanantaina viikon tuorein uutinen ja hiljenivät keskiviikon jälkeen. Sunnuntaina Hyppösen arvio yksittäisestä tekijästä ilmestyi kommenttikirjoituksessa. Tekijäkysymyksen mahdollinen käänne ei saanut uutisarvoa.

ICE:n pidättämä suomalaisnainen oli keskiviikkona ja torstaina uutinen ja katosi sen jälkeen. Ulkoministeriön kommenttia ei näkynyt.

Fitburgin motiivi jäi torstain tuomion jälkeen auki, ja lauantaina asia palasi vain Häkkäsen rangaistusehdotuksen taustana.

Lieksan ratkaisu oli tiistaina Ylen uutinen eikä palannut, vaikka viikon pääteema oli kansalaisuusperusteinen rajoitus.

Välikysymyksen tulos katosi keskiviikkona kolmen sähkeen jälkeen.

Aiheet, jotka nousivat tyhjästä

Kannatusmittaus torstaina nousi ilman ulkoista tapahtumaa, Ylen omana tuotteena, ja asetti viikonlopun kotimaisen agendan.

Niinistön haastattelu lauantaina nousi Ylen omana kutsuna ja antoi viikonlopun turvallisuuskeskustelulle kehyksen.

Evan kysely lauantaina nousi elinkeinoelämän ajatushautomon julkaisuna ja tuki gallupin kertomusta. Kenttätyön ajankohtaa ei kerrottu.

Kolumbian jälki perjantaina nousi FT:n kautta ja muutti pommiuhkauskertomusta tavalla, jota useimmat otsikot eivät seuranneet.

Sveitsin vuoto sunnuntaina toi Venäjän nuorten MM-kisoihin ennen kuin IIHF oli vahvistanut mitään.

Ajoitusanomaliat

Tiedustelulaki ja valmiuslaki torstai-iltapäivänä. Esitykset annettiin päivänä, jona gallup ja pommiuhkaukset täyttivät uutisvirran. Siviilitiedustelua koskeva Ylen juttu julkaistiin kello 17.11. Ajoitus on todennäköisesti hallituksen tavallinen istuntorytmi, mutta sen seuraus oli, että kodin tiedustelu kilpaili huomiosta viikon kahden suurimman kotimaisen aiheen kanssa.

Vuototutkinnan keskeytys perjantaina. Kaakkois-Suomen poliisi keskeytti tutkinnan, jossa etsittiin Pelttarin rikosepäilyjen vuotajaa, samana päivänä kun Pelttarin oikeudenkäynti alkoi. Ajoitus voi olla sattuma, mutta se teki päivästä valvojien valvonnan kokonaisuuden, jota yksikään media ei koonnut.

Ennallistamissuunnitelma torstaina ja perjantaina. Luonnonmetsien arvioidun alan lasku 130 000 hehtaarista noin 70 000:een tuli päivinä, joina gallup ja pörssi hallitsivat.

Gallupin julkaisu Yhdysvaltain vaalien jälkeen. Kenttätyö päättyi vaalipäivänä, ja julkaisu tuli päivä tuloksen jälkeen. Lukijan mielessä kaksi tappiota sulautuivat, eikä mittausajankohtaa kerrottu.

Perjantain eläkekerroin. Sosiaali- ja terveysministeriön vahvistus vuonna 1965 syntyneiden elinaikakertoimesta tuli päivänä, jona supo, pommiuhkaukset ja maahantulo täyttivät uutisvirran.

Synkronoitu agenda ja synkronoitu hiljentäminen

Synkronoitu agenda:

• tiistaina boikottirintama kaikissa medioissa samalla rintamakielellä
• keskiviikkona Yhdysvaltain vaalit kaikkien suorina lähetyksinä
• torstaina Ylen gallup kaikkien pääaiheena ilman ulkoista tapahtumaa
• lauantaina Niinistön haastattelu viidessä mediassa
• sunnuntaina haastattelutunti seitsemässä mediassa.

Torstain gallup on kiinnostavin, koska sen ainoa tapahtuma oli yhden median julkaisu, ja kaikki muut omaksuivat sen kehyksen samana aamuna.

Synkronoitu hiljentäminen:

• palvelulupauslista maanantaista alkaen kaikissa medioissa
• välikysymys keskiviikosta alkaen kaikissa medioissa
• Komyšuvaha perjantaista alkaen kaikissa medioissa
• supo-oikeudenkäynti lauantaista alkaen kaikissa medioissa
• kylmälaiteiskut keskiviikon jälkeen lähes kaikissa medioissa.

Supo-oikeudenkäynnin hiljeneminen on merkittävin, koska se tapahtui samana päivänä, jona entinen presidentti nosti esiin kysymyksen valvonnan laajentamisesta.

Neljä pientä signaalia

Äärioikeisto kahdessa uhassa. Sunnuntaina Krakovan ampujaa epäiltiin äärioikeistolaiseksi, ja saman viikon pommiuhkausten yksi allekirjoitus oli Venäjällä perustetun ja siellä kielletyn äärioikeistolaisen verkoston nimi. Tiistaina Varkaudessa kolme miestä pahoinpiteli kansallispukuisen naisen. Keskiviikkona Sinimustan liikkeen teltalla nähtiin lapsia. Perjantaina viharikosten määrä kasvoi seitsemän prosenttia. Jokainen oli oma juttunsa. Yhdessä ne olisivat kertoneet, että viikon Euroopan väkivallassa äärioikeiston nimi toistui useammin kuin valtiollisen toimijan, kumpikin vahvistamattomana.

Tieto koneelle ja koneelta. Kauppalehden tekoälyn laatimat jutut maanantaina ja lauantaina, Goldman Sachsin tekoälyrajoitus tiistaina, tekoälyllä tehdyt kissahahmokuvat Oulussa perjantaina, EK:n esitys virkavastuusta organisaatiolle lauantaina, Googlen hakukoneen sulkeminen tekoälyn kieltäville kouluille ja Microsoftin patentti puheen muuttamisesta suorassa lähetyksessä sunnuntaina. Samalla viikolla STT:n toimittaja kysyi pääministeriltä datakeskusten sähköstä.

Valtion katse kahteen suuntaan. Kodin tiedustelu torstaina, sotilastiedustelu perjantaina, säätiöiden rahaliikenne perjantaina, Kelan työntekijäseuranta sunnuntaina ja Mobilepayn näkymättömät saldot sunnuntaina. Valtio näkee terävästi sinne, missä se on työnantaja tai luvanhakija, ja sumeasti sinne, missä raha liikkuu sovelluksissa.

Ihmiskauppa ilman Kotkaa. Kotkan epäily puuttui koko viikon. Samaan aikaan perjantaina valmistui esitutkinta 11 thaimaalaisen metsätyöntekijän epäillystä ihmiskaupasta ja lauantaina Rikosuhripäivystys kertoi 10 000–20 000 euron kynnysrahoista. Aihe oli läsnä, mutta viime viikon tapaus ei palannut.

8. Mitä ei käsitelty koko viikkona

Kodin tiedustelun arvostelijat. Hallituksen esitys siviilitiedustelusta torstaina ja puolustusministeriön tiedote sotilastiedustelusta perjantaina etenivät ilman yhtään kriittistä puheenvuoroa missään mediassa. Perustuslakiasiantuntijaa, tietosuojavaltuutettua tai kansalaisjärjestöä ei kuultu. Samalla viikolla supon entinen päällikkö oli syytettynä muun muassa kuuntelulupien hakemuksista, ja entinen presidentti ehdotti keskustelua yksilönvapauden rajoittamisesta. Poissaolo oli systemaattinen kaikissa medioissa. Se palvelee hallitusta, joka tarvitsee kiireellisyyteen viiden kuudesosan enemmistön eli suurimman oppositiopuolueen tuen, ja oppositiota, joka ei joutunut kertomaan kantaansa. Keskustelu voi tulla vasta, kun asia on eduskunnassa, mutta silloin kehys on jo asettunut.

Kansalaisuusperusteisen rajoituksen oikeusperusta, toinen viikko. Valtonen sanoi maanantaina, ettei lakia tarvita. Orpo puhui perjantaina periaatepäätöksen muuttamisesta. Lieksan ratkaisu kertoi tiistaina, että kansalaisuusperusteelle on Suomen oikeusjärjestyksessä rajat. Kukaan ei kysynyt, missä ne kulkevat maahantulossa. Edellinen viikko teki saman havainnon, ja nyt kysymys koskee urheilijoiden lisäksi mahdollisesti kaikkia venäläisiä. Poissaolo palvelee poliittista yksimielisyyttä, jonka rikkominen olisi vaalikevään alla kallista kaikille puolueille.

Palvelulupauksen leikkauslista. Ministeriöiden ehdotus seuraavalle hallitukselle näkyi vain Talouselämässä maanantaina. Se koskee jokaisen suomalaisen tulevaa terveydenhuoltoa. Poissaolo palvelee virkakuntaa, jonka ei tarvinnut perustella listaa julkisesti, ja kaikkia puolueita, joiden ei tarvinnut sanoa, mitkä keinot ne hyväksyvät.

Valtiovarainministerin ääni. Viikolla, jona eläkekerroin vahvistettiin, indeksijäädytystä punnittiin, kokoomus putosi ja perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja sanoi puolueensa olleen valmis säästämään enemmän, valtiovarainministeri Purra puhui aineistossa lähinnä lyhyin kommentein. Hänestä kerrottiin, mutta häneltä ei kysytty. Poissaolo palvelee perussuomalaisia, jotka hyötyivät kokoomuksen pudotuksesta ilman, että heidän vastuunsa sopeutuksesta nousi esiin.

SDP:n linja, kuudes viikko. Pääoppositiopuolue nousi viikon aikana talouden luottopuolueeksi Evan kyselyssä, mutta sen omaa vaihtoehtoa ei kysytty. Räsänen kertoi edellisellä viikolla vaihtoehdon tulevan joulukuussa. Tällä viikolla SDP:n puheenjohtaja ei puhunut torstain jälkeen yhdessäkään jutussa. Poissaolo palvelee SDP:tä, joka voittaa puhumatta.

Gaza, kahdestoista viikko. Gaza näkyi tiistaina Trumpin ilmoituksena Israelin sotilasavun lopettamisesta, maanantaina YK:n huolena etnisestä puhdistuksesta Hebronissa ja viikonloppuna rankkasateiden tulvimina telttoina. Sunnuntaina HS lainasi gazalaista Maryam Odehia: ”Lapseni kysyvät minulta, missä nukumme ensi yönä.” Se oli ensimmäinen palestiinalaisen oma ääni aineistossa moneen viikkoon. Poliittinen kysymys, Suomen Lähi-idän linja, jäi kysymättä. Poissaolo on hieman ohuempi kuin edellisillä viikoilla, mutta yhä systemaattinen.

Iranin sota vastuukysymyksenä, yhdeksäs viikko. Sota selitti viikon aikana Yhdysvaltain vaalitappion, inflaation, euriborin, kaasun hinnan ja bensapaketin. Varapresidentti Vance piti sitä tappion syynä. Suomalaisilta poliitikoilta ei kysytty kantaa liittolaisen sotaan, joka määritti suomalaisten arjen hinnat. Keskiviikon päiväraportti nimesi tämän kaikkien uutiskynnyksen alle jääväksi aiheeksi, ja se jäi sinne koko viikon.

Ukrainan omat tappiot ja tavoitteet. Venäjän tappioista kerrottiin Ukrainan asevoimien luvuin maanantaina. Ukrainan omia tappioita ei kerrottu yhtenäkään päivänä. Abu Dhabin neuvotteluja käsiteltiin lähes yksinomaan Venäjän vaatimusten ja Euroopan sivuun jäämisen kautta, ja Zelenskyin oma tavoite, oikeat turvatakuut, jäi sivulauseeksi.

Ilmasto tavoitteena, viidestoista viikko. Lokakuu oli Suomessa lämpimin sitten vuoden 2000 ja maapallolla lämpimin mitattu. Vuosi 2026 ylittää Copernicuksen mukaan lähes varmasti 1,5 asteen rajan, ja vuodesta 2027 voi tulla mittaushistorian lämpimin. Samalla viikolla perussuomalaisten kansanedustajat esittivät ilmastopaneelin lakkauttamista, hallitus rajasi ennallistamisen heikentämättömyysvelvoitteen Natura-alueisiin ja Stubb lähti COP31-kokoukseen. Yksikään juttu ei kytkenyt näitä. Poissaolo palvelee kaikkia puolueita, jotka eivät halua ilmastoa vaaliteemaksi talouskriisin keskellä.

Kotkan ihmiskauppaepäily, toinen viikko. Yhdenkään uhriksi epäillyn kohtaloa ei kerrottu, eikä omistajaministeriöltä kysytty. Poissaolo palvelee valtionyhtiötä ja vuokratyöalaa.

Venäläisurheilijat omalla äänellään. Viisumilinja kohdistui nimettyihin ihmisiin, joista vain Kirill Kaprizov puhui keskiviikkona Ilta-Sanomille. Carolinan venäläispelaajia, jotka saapuvat maanantaina Helsinkiin, ei haastateltu.

STT:n omistajat. Sanoma ja Keskisuomalainen eivät puhuneet STT:n kohtalosta tälläkään viikolla, vaikka pääministeri kahdesti viittasi omistajien ratkaisuun. HS julkaisi sunnuntaina arvion, joka nimeää omistajat, mutta näkyvissä oli vain ingressi. Poissaolo palvelee omistajia, joiden ratkaisu kantaa julkista seurausta ilman julkista perustelua.

Mitä uusi tiedustelulaki muuttaa siinä, mistä vanhan aikana nyt syytetään. Perjantain päiväraportti esitti kysymyksen, eikä sitä esittänyt viikon aikana kukaan muu.

9. Kilpailevat kokonaissuunnat ja ketjuuntuminen

Suunta 1: Suomi vetää rajaa itään, ja raja laajenee.

Mekanismi: Jääkiekkoliiton käänne, seitsemän maan rintama, Orpon kaikkien lajien linja, Valtion liikuntaneuvosto, perjantain periaatepäätös ja Orpon ”linjakas”, Zaharovan syytös ja IIHF:n viivyttely.

Seuraus: Lukija näkee Suomen aloitteentekijänä, jonka linja leviää. Venäjän vastareaktiot vahvistavat linjaa.

Hiljainen hyväksyntä: Kansalaisuuteen sidottu rajoitus on luonteva, sen laajeneminen urheilijoista muihin on jatkumo, eikä oikeusperustaa tarvitse kysyä. Suunta palvelee hallitusta ja on poliittisesti laajasti jaettu. Urheilun autonomiaa painottava lukija löytää vastakehyksen vain ulkomaisista äänistä ja Olympiakomitean menettelykritiikistä.

Suunta 2: Nimetön uhka oikeuttaa valtuudet.

Mekanismi: Kylmälaitteet, pommiuhkaukset, Ruotsin rajat, Fitburg, valmiuslaki, kodin tiedustelu, Niinistön kauhun tasapaino, Häkkäsen 10–15 vuotta ja FT:n tiedustelupalvelut.

Seuraus: Lukija tottuu siihen, että turvallisuusvaltuuksien laajentaminen on vastaus uhkaan, jonka tekijää ei tiedetä.

Hiljainen hyväksyntä: Tuomioistuimen lupa riittää suojaksi, ja kiireellisyys on perusteltua. Sunnuntaina Orpo veti oikeusvaltion rajan, ja Miettinen ja Hyppönen toivat vastaäänen. Suunta ei ole yhden leirin: kodin tiedustelun kiireellisyys tarvitsee opposition tuen, eikä oppositio ole sanonut kantaansa.

Suunta 3: Vaalikevät on ratkaistu, ja kysymys on vain hallituspohjasta.

Mekanismi: Ylen gallup, Häkkäsen ”vasemmistohallitusta pukkaa”, Accuscore, Evan asiajohtajuudet, piirijohtajakierros, Koskela valtiovarainministerinä ja Orpon puolustava haastattelutunti.

Seuraus: Huhtikuun vaalit näyttävät jo käydyiltä, ja keskustelu siirtyy siihen, kenen kanssa SDP hallitsee.

Hiljainen hyväksyntä: Marraskuun mittaus ennustaa huhtikuun, eikä mittausajankohtaa tarvitse tietää. Kokoomuslainen saa itsekritiikin, perussuomalainen pääministerikilpailun, vasemmistolainen nousun. Kukaan ei saa vaihtoehtojen rahoitusta.

Suunta 4: Lasku tulee muualta, mutta maksetaan täällä.

Mekanismi: Inflaatio ja korot Lähi-idän selityksellä, eläkekerroin luonnonlakina, Kempower markkinan selityksellä, syyttäjät määrärahalla, pelastuslaitokset rahoitusmallilla, Orpon työttömyys maailmantilanteella.

Seuraus: Lukija kantaa kustannukset ilman osoitetta, jolle antaa palautetta.

Hiljainen hyväksyntä: Laskulla ei ole kotimaista vastaanottajaa. Välikysymys yritti antaa sille osoitteen, ja keskiviikon äänestys sai kolme sähkettä. Hallitusta ymmärtävä lukija kuulee ulkoisesta shokista, arvosteleva valinnoista, ja kumpikin saa aineistosta tukea.

Suunta 5: Teknologiakasvu menettää yhteiskunnallisen lupansa.

Mekanismi: Haminan liito-orava, Auroran hinta-arvio, Yhdysvaltain datakeskusäänestykset, pörssin tekoälypelko, mielenosoitukset kuudessa kaupungissa, Ylen Google-asiakirjat, Honkasalon tekoälyaloite ja Orpon lupaus.

Seuraus: Datakeskus ja tekoäly siirtyvät talousuutisesta demokratian kysymykseksi.

Hiljainen hyväksyntä: Vastustus on laaja, vaikka Helsingin luku oli 1 300. Toisaalta Business Finlandin kehys rakentaa vastasuuntaa: Yhdysvaltain vastustus on Suomen mahdollisuus. Investointimyönteinen ja kriittinen lukija lukevat saman viikon vastakkain.

Suunta 6: Varmistaminen ohenee, ja lukija jää yksin.

Mekanismi: STT:n jatkuva lopettaminen, Iltalehden kiistetty viisumiskuuppi, ”väite” muuttui ”paljastukseksi”, vahvistamaton otteluohjelma faktana, pommiuhkaukset mediataloihin, Kaakkois-Suomen keskeytetty vuototutkinta, haastattelutunnin seitsemän otsikkoa ja Microsoftin patentti.

Seuraus: Lukija oppii, että sama tapahtuma on joka mediassa eri tapahtuma ja että varmistuksen kantajat ovat vähenemässä.

Hiljainen hyväksyntä: Varmennettu yhteinen tieto on markkinan ratkaistava asia. Suunta saa tukea sekä markkinaliberaalista näkökulmasta, jossa Orpon mukaan STT:n kohtalo on omistajien päätös, että hyvinvointivaltion näkökulmasta, jossa äidinkielen opettajien mukaan nuori oppii, ettei luotettavuudella ole väliä. Johtopäätökset ovat vastakkaiset, havainto sama.

Miten suunnat suhteutuvat toisiinsa

Suunnat 1 ja 2 vahvistavat toisiaan. Venäjä on yhteinen vastapuoli urheilussa ja hybridiuhassa, ja kumpikin palkitsee toimivaa valtiota. Ne syntyivät puoluerajojen yli, ja siksi kumpikaan ei näyttänyt valinnalta.

Suunnat 3 ja 4 kilpailevat siitä, kuka laskun saa. Suunta 3 antaa vastauksen ennen kysymystä: kokoomus. Suunta 4 jättää kysymyksen auki: ulkomaat. Ne kohtasivat samassa jutussa vasta sunnuntaina, kun Orpo selitti työttömyyttä Trumpilla.

Suunta 5 kulkee suunnan 4 rinnalla. Datakeskuksista kiistellään sähkön hinnan kautta, ja juuri siinä kohdassa pääministeri antoi sunnuntaina viikon konkreettisimman lupauksen.

Suunta 6 kyseenalaistaa muut. Kun sama haastattelu on seitsemän eri uutista, kun ”väite” muuttuu vuorokaudessa ”paljastukseksi” ja kun pommiuhkausten tekijästä tiedetään viikon lopulla yhtä vähän kuin alussa, jokainen muu suunta riippuu siitä, minkä otsikon lukija avaa.

Viikon mittaisena kaarena suunnat ketjuuntuivat näin. Maanantaina suunta 2 alkoi kylmälaitteista ja suunta 1 Valtosen linjasta. Tiistaina suunta 1 kasvoi rintamaksi ja suunta 2 kääntyi onnistumiskertomukseksi. Keskiviikkona Yhdysvallat vei huomion, ja suunta 4 sai kolme sähkettä. Torstaina suunta 3 syntyi gallupista ja suunta 2 laajeni pommiuhkauksiin ja tiedustelulakiin. Perjantaina suunta 1 laajeni venäläisiin ja suunta 2 kohtasi supo-oikeudenkäynnin. Lauantaina suunta 2 sai entisen presidentin arvovallan ja suunta 5 kadut. Sunnuntaina pääministeri rajasi suunnan 2, lupasi ratkaista suunnan 5 ja vastasi suunnan 4 kysymykseen maailmantilanteella, ja suunta 6 istui pöydän ääressä STT:n toimittajan muodossa. Viikko jätti lukijan hyväksymään kovemman rajan itään, kovemman valvonnan kotiin ja sen, että hallituksen vaihtuminen on jo alkanut.

10. Jatkuvuus edelliseen viikkoon

Symbolinen raja muuttui hallinnolliseksi. Edellisen viikon keskeinen havainto oli, että diplomatian raja avautui ja symbolinen raja sulkeutui samalla viikolla: presidentti puhui Kremlin kanssa ja Venäjä-linjan mitta siirtyi jääkiekkoon. Tällä viikolla symbolinen raja muuttui hallinnolliseksi. Valtosen sunnuntainen X-viesti kasvoi viikossa Orpon kaikkien lajien linjaksi ja perjantaina periaatepäätöksen muuttamiseksi, jonka kohde saattaa olla laajempi kuin urheilijat. Edellisen viikon raportti totesi, ettei kukaan kysynyt, millä lailla rajaa vedettäisiin. Tällä viikolla vastaus oli ”lakia ei tarvita”, eikä sitä kyseenalaistettu.

Jääkiekkoliitto kääntyi. Edellisellä viikolla liitto ei boikotoinut ja sitä pilkattiin. Tällä viikolla se johti rintamaa. Käänne on kahden viikon jyrkin kehystysmuutos, ja se tapahtui yhden hallituksen kokouksen jälkeen.

Puhelun kaari kääntyi pelotteeksi ja hiljeni. Edellisellä viikolla puhelu oli dialogin avaus, jolle kyselyt antoivat mandaatin. Maanantaina presidentti määritteli sen osaksi pelotetta. Perjantaina Meloni käytti sitä esimerkkinä EU:n sekavuudesta, ja Orpo puolusti sitä Abu Dhabin syntymisellä. Puhelun sisältö jäi kertomatta kolmatta viikkoa, kun Oslon ehdotukset lasketaan mukaan. Neuvottelut alkavat tiistaina, ja Ranska kertoo edustavansa siellä Eurooppaa.

Abu Dhabi sai päivämäärän ja Euroopan paikka jäi kiistaksi. Edellisen viikon Ušakovin malli neuvotteluista ilman Eurooppaa jatkui. Witkoff vahvisti päivät 10.–11. marraskuuta, Trump puhui koko Euroopan sopimuksesta, Zaharova sanoi eurooppalaisilla olevan asiaa pöytään ja Putin vaati Donbasia. Kahden viikon kaari kulki Suomen suorasta kanavasta Kremliin neuvottelupöytään, jossa Suomi ei ole.

Nimettömien lähteiden kaari kääntyi taas. Viikolla 43 toimitukset vastasivat asiakirjoilla, viikolla 44 nimettömät lähteet palasivat. Tällä viikolla kotimaiset paljastukset perustuivat jälleen asiakirjoihin: HS:n raiskausselvitys, IS:n ja IL:n bensa-asiakirjat, Ylen Google-asiakirjat ja MOT:n Kela-selvitys. Ulkopolitiikassa nimettömät lähteet hallitsivat edelleen, ja Daily Mailin nimettömistä tuli Iltalehden ”paljastus”.

Neste-kaari palasi. Edellisen viikon raportti totesi lobbauspaljastuksen kadonneen. Torstaina asiakirjapyynnöt näyttivät, että NEOT ja Neste lobbasivat syyskuussa jakeluvelvoitteen alentamista vastaan ja hallitus päätyi 60 miljoonan euron pakettiin. Harkimo vaati tukea Nesteen voitoista. Kolmen viikon kaari on nyt kokonainen: lobbaus, ilmastopaneelin suositus, ennätystulos ja asiakirjat. Ilmastotavoitteen arviointia ei tälläkään viikolla tehty.

Eläkekaari eteni kertoimeksi ja sukupolvikiistaksi. Viikolla 43 eläkkeet tulivat säästölistalle, viikolla 44 eläkeikä 70 ja Kianderin laskelma. Tällä viikolla 1965 syntyneiden kerroin vahvistettiin ja Tela laski indeksijäädytyksen hinnan. Sunnuntaina keskustelu muuttui sukupolvikiistaksi, jossa Eläkkeensaajien keskusliitto ja Tela puhuivat kumpikin omien jäsentensä tai toimialansa puolesta.

Google-kaari laajeni pääministeriin. Edellisellä viikolla kaari siirtyi poliisille ja hallinto-oikeuteen. Tällä viikolla Ylen asiakirjat kertoivat yhtiön lähestyneen pääministeriä keväällä 2024, ja mielenosoittajat kulkivat Googlen toimiston kautta eduskuntaan. Sunnuntain haastattelutunnilla Googlesta ei kysytty.

Euroopan kadun kaari jatkui. Edellisen viikon nuorisomarssit ja Ranskan mellakat jatkuivat Ranskan satojentuhansien elinkustannusmielenosoituksina torstaina ja sunnuntaina. Belgian pääministeri erosi budjettikiistan vuoksi. Puolassa perustuslakikriisin jälkeen tuli Krakova.

STT-kaari jatkui ilman omistajia. Edellisellä viikolla STT ilmoitti lopettavansa. Tällä viikolla Orpo kommentoi kahdesti, HS kertoi työryhmän ehdottamasta selvityksestä ja sunnuntaina STT:n toimittaja istui haastattelutunnin paneelissa. Omistajat eivät puhuneet kumpanakaan viikkona.

Amirkhanin kaari katosi. Edellisen viikon toiseksi suurin aihe näkyi maanantaina Uotin tönäisyn rikosilmoituksena ja tiistaina Uotin oikeuskanslerikirjeenä ministereistä. Sen jälkeen sitä ei ollut.

Hormuz-virke jäi auki. Edellisen viikon raportti totesi, ettei sen alkuperä selvinnyt. Maanantaina Henri Vanhanen ihmetteli, kuka toi rinnastuksen keskusteluun, eikä vastausta saatu.

Vanhasen kaari teki edellisen viikon havainnosta konkreettisen. Edellisellä viikolla raportti totesi, ettei Vanhasen taustaa kerrottu. Tällä viikolla Ilta-Sanomat kertoi tiistaina hänen harkitsevan kokoomuksen ehdokkuutta, ja seuraavina päivinä hän esiintyi asiantuntijana ilman tätä tietoa.

Gazan kaari ohentui hieman. Kahdestoista viikko, mutta ensimmäinen palestiinalaisen oma ääni.

Kotkan kaari jatkui poissaolona toista viikkoa.

Katkenneet kaaret: Amirkhanin oikeudenkäynti, VM:n kartoituksen kokonaisarvio, Serbian ja Brasilian vaalit, Bolsonaro, Lagarde ja Faktabaarin vakoilumainokset.

Uudet aiheet:

• kylmälaiteiskut ja pommiuhkaukset hybridiuhkana
• Jääkiekkoliiton käänne ja boikottirintama
• venäläisten maahantulon periaatepäätös
• Yhdysvaltain välivaalien tulos ja Millerin nousu
• kokoomuksen kannatuspudotus
• valmiuslaki ja kodin tiedustelu
• supo-oikeudenkäynti
• Fitburgin tuomio
• Niinistön kauhun tasapaino
• datakeskusmielenosoitukset
• tekoälysääntelyn pelko pörssissä
• raiskausepäilyjen tutkintajonot
• Krakova.

Kehystysmuutokset viikkojen välillä. Edellisellä viikolla presidentti oli Venäjä-politiikan kantaja, tällä viikolla ulkoministeri, pääministeri ja entinen presidentti. Edellisellä viikolla Trump oli arvaamaton, tällä viikolla hän oli hävinnyt ja siksi ennakoitavasti arvaamaton. Edellisellä viikolla kokoomus oli kahdella puolella Venäjä-kysymystä, tällä viikolla kokoomus oli yhtenäinen Venäjä-linjassa ja hajanainen kotimaassa. Edellisellä viikolla oikeus oli julkisen moraalin näyttämö, tällä viikolla se oli valvonnan punnitsija, mutta vain yhden päivän.

Kumulatiivinen suunta. Viikolla 38 varautumisen subjekti vaihtui valtiosta kansalaiseksi. Viikolla 39 kansalaista pyydettiin tottumaan hintoihin. Viikolla 40 hänelle siirrettiin oman oven vartiointi. Viikolla 41 hänelle tarjottiin pidempi työura, kalliimpi talvi ja epävarma liittolainen. Viikolla 42 hänelle kerrottiin, että poikkeuslaki jatkuu ja puhelin paljastaa sijainnin. Viikolla 43 hänelle kerrottiin, että eläke on neuvoteltavissa. Viikolla 44 hänelle kerrottiin, että presidentti puhuu Kremlin kanssa asioista, joiden sisältöä hän ei saa tietää, ja että kansallinen uutistoimisto lopettaa. Viikolla 45 hänelle kerrottiin, että hänen kotiinsa voidaan asentaa kuuntelulaite tuomarin luvalla, että tuomarin saamien tietojen luotettavuutta punnitaan oikeudessa suljetuin ovin, että raja itään voidaan vetää kansalaisuuden mukaan ja että hänen pääministeripuolueensa on heikoimmillaan vuosikymmeniin.

Kahdeksan viikon suunta on, että turva siirtyy kansalaiselle, valtuudet valtiolle ja päätöksenteko pöytiin, ja varmistaminen siirtyy lukijalle. Tällä viikolla siihen tuli viides kerros: valtion katse siirtyy kotiin samaan aikaan kuin kotimaan valta on vaihtumassa. Kahden viikon kokonaisuus vetää lukijaa hyväksymään, että Suomi toimii Venäjää kohtaan tiukemmin ja turvallisuudessa laajemmin valtuuksin kuin koskaan sitten kylmän sodan, ja että nämä ratkaisut säädetään nyt yhteisellä äänellä ja jäävät sen hallituksen käyttöön, jonka kokoonpanoa kukaan ei vielä tiedä.

11. Yhteenveto

Tällä viikolla suomalainen media rakensi lukijalle maailmankuvan, jossa Euroopan arkea koettelevat nimettömät uhkaukset kauppojen kylmäkaapeista lentokoneisiin ja toimituksiin, jossa Suomi johtaa Venäjän urheilueristämistä ja valmistelee venäläisten maahantulon rajoittamista, jossa Yhdysvaltain äänestäjät pysäyttivät presidenttinsä ja presidentti kovenee, jossa kokoomus on menettämässä pääministeripuolueen aseman ilman, että kukaan muu joutuu kertomaan, mitä tekisi sen tilalla, ja jossa arjen lasku kasvaa pirstaleina osastoilla, joita lukija ei lue samana päivänä.

Se kertoi pommiuhkauksista noin kolmekymmentä juttua yhtenä päivänä ja kodin tiedustelusta yhden. Se kertoi venäläisurheilijoiden viisumeista koko viikon ja Lieksan syrjintäratkaisusta kerran. Se kertoi Yhdysvaltain bensan hinnasta enemmän kuin Suomen välikysymyksestä. Se kertoi supon entisen päällikön oikeudenkäynnistä yhden päivän ja entisen presidentin ehdotuksesta kaksi. Se kertoi, että pääministeri lupaa sähkön pysyvän kohtuullisena, ja että hänen puolueensa lupaama 100 000 työpaikkaa ei ole toteutunut. Palvelulupauksen leikkauslistasta se kertoi kerran ja yhdessä mediassa.

Viikon suurin yksittäinen tiedostamaton siirtymä on se, että pommiuhkausten ja kylmälaiteiskujen tekijästä tiedettiin sunnuntaina yhtä vähän kuin maanantaina, mutta keskustelu niihin vastaamisesta kasvoi viikossa kysymyksestä ”oliko se isku” kysymykseen ”kuinka pitkälle oikeusvaltio voi joustaa”, ja samalla viikolla laki, joka sallisi kuuntelun suomalaisten kodeissa, eteni ilman yhtäkään kriittistä ääntä.

12. Lopuksi

Maanantain päiväraportti päättyi kysymykseen termostaatista. Kylmäketju, eristys, rauha ja talvi ovat jatkuvan työn tuloksia, ja niiden menetys ei kuulu räjähdyksenä vaan hiljaisena lämpenemisenä. Kirjoitin silloin, että tärkein kysymys ei ehkä ole, kenen käsi on termostaatilla, vaan huomaako kukaan, milloin käsi lähtee. Tiistaina selvisi, että koko esseen fysiikka oli rakennettu yhden asentajan selityksen varaan ja että toinen lähde kertoi asian toisin. Kuva oli kaunis, ja sen pohja oli kapeampi kuin miltä se näytti. Se on hyvä muistutus siitä, mistä tämä viikko kokonaisuudessaan kertoi.

Koko viikon kysymys oli allekirjoitus. Pommiuhkaukset oli allekirjoitettu nimillä, jotka eivät vastanneet ketään: Miesten valtio, jonka perustaja kiisti yhteyden, ja Mihail Andropov, jota kukaan ei pystynyt vahvistamaan. Kylmälaiteiskun tunnusti ryhmä, jonka tunnustus ei todistanut mitään. Lauantaina Niinistö kutsui näitä vihjeiksi, ja vihje on viesti ilman allekirjoitusta. Kauhun tasapaino tarvitsee osoitteen, ja koko viikon osoite pysyi auki.

Samaan aikaan suomalaiset kiellot oli allekirjoitettu selvästi. Jääkiekkoliitto, seitsemän maata, pääministeri ja ulkoministeri sanoivat ei omilla nimillään. Konsulipäällikkö kiisti nimettömän skuupin omalla nimellään. Antti Pelttari sanoi oikeustalon turvatarkastuksen jälkeen kuusi sanaa omalla nimellään ennen kuin ovet sulkeutuivat. Torstaina kello 17.11 yksi Ylen toimittaja kirjoitti hallituksen tiedotteen perään oman lauseensa: kyse voi siis olla ihmisten kodeista. Se oli viikon pienin allekirjoitus, ja se jäi vaivaamaan minua eniten, koska sen jälkeen sitä ei toistanut kukaan.

Sunnuntaina Kesärannassa istui STT:n Saila Kiuttu ja kysyi pääministeriltä, maksavatko suomalaiset kotitaloudet jättiyhtiöiden sähkölaskun. Hän kysyi kaikkien puolesta, toimistosta, joka on lopettamassa uutistyönsä. Tunnin jälkeen jokainen media teki siitä oman otsikkonsa, ja kaikki ne olivat totta. Maanantain kysymykseen kädestä, joka lähtee, ei tarvinnut odottaa vastausta kovin kauan. Käsi istui sunnuntaina pöydän ääressä ja teki työnsä, ja maaliskuussa se lähtee.

En tiedä, kuka lähetti sähköpostit Bogotasta ja Moskovasta. En tiedä, kertoiko supo tuomarille kaiken. En tiedä, koskeeko Suomen uusi raja urheilijoita vai venäläisiä. Tiedän, että jokaiseen näistä saadaan vastaus vain, jos joku kirjaa asiat sellaisinaan ennen kuin niistä tarvitaan otsikko, ja allekirjoittaa sen. Ehkä viikon opetus on yksinkertainen. Kun uhka on nimetön, vastauksen pitää olla mahdollisimman nimellinen: laki, jonka joku on kirjoittanut näkyviin, kielto, jonka takana joku seisoo, ja uutinen, jonka joku on tarkistanut. Pelote ilman osoitetta voi kääntyä lähettäjäänsä. Valvonta ilman näkyvää valvojaa voi tehdä saman.