Vuorokauden uutiskatsaus ja analyysi

1A. Aineiston yleiskuva

Aineistossa on 592 tekstillistä juttua keskiviikkoillasta torstai-iltaan. Lisäksi 90 juttua oli pelkkä otsikko, joista 88 Kauppalehden, eikä niitä ole arvioitu.

Ilta-Sanomien osuus on taas suurin, joten iltapäivälehden tyyli painaa kokonaiskuvaa. Pieni juttumäärä ei tee näkökulmasta heikompaa: Talouselämän juttu lataushybridien todellisista päästöistä ja Ylen juttu Palokin padosta ovat ainoat laatuaan, ja MTV:n lyhyt ebolasähke on ainoa maininta maailman nopeimmin leviävästä ebolaepidemiasta. Kauppalehden ja Talouselämän tulostekstit ovat taas osin sanasta sanaan samoja (Neste, Kesko, Bittium, Alma Media, STT, Lagarde), samoin Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien urheilu ja muutama ulkomaanjuttu (Mbappé, Mussolini, Valtonen ja Rubio). Kaksi samaa tekstiä on yksi lähde. Talouselämän aineistosta suuri osa perustuu yritysten ja etujärjestöjen tiedotteisiin, mikä kannattaa pitää mielessä osiossa 6.

Jatkumo eiliseen ja faktaristiriidat:

• Eilisen raportin korjaus, Financial Times. Eilinen raportti attribuoi historialuennon Financial Timesin kolmelle nimettömälle lähteelle mutta rakensi loppuesseensä sen varaan ja kutsui lausetta päivän tarkimmaksi. Tänään Suomi ja Norja ovat pyytäneet oikaisua, Støre kiistää tiedon nimellään ja FT pysyy jutussaan. Kumpaakaan versiota ei voi lukijan näkökulmasta tarkistaa: toisella puolella on lehden nimettömät lähteet, toisella puhelun osapuolet, joilla on oma intressinsä. Eilinen esseen pohja oli siis kiistanalainen tieto, joka esitettiin liian varmana.
• Kuka teki aloitteen puheluun. Zelenskyin mukaan aloite tuli Stubbilta ja Størelta, Ilta-Sanomien lähteiden ja Iltalehden pääkirjoituksen mukaan Ukraina pyysi Suomea ja Norjaa, Sybihan mukaan päätös oli yhteinen ja Valtosen mukaan puhelu oli erityisesti Ukrainan toive. Versiot voivat olla yhtä aikaa totta, jos Ukraina pyysi Suomea ja Norjaa prosessiin ja puhelu oli niiden oma ratkaisu, mutta lukija saa eri medioista eri kuvan aloitteen omistajasta.
• Kuka tiesi. Kaikkosen käsityksen mukaan Ruotsi ja Tanska tiesivät etukäteen, MTV:n kokoamassa jutussa Kristerssonin mukaan muita Euroopan johtajia ei informoitu, ja Ilta-Sanomien kommentin mukaan Stubbin kertoma informointi oli ilmoitusluontoista. Orpon tiedonsaanti on nyt kolmen median nimettömien lähteiden mukaan viikonlopulta tai edelliseltä viikolta.
• Uotin välikohtaus. Aamun ensimmäiset versiot kertoivat kuvaajan osuneen Uotin jalkaan: Ilta-Sanomat kirjoitti oman kuvaajansa ilmeisesti osuneen Uotiin tahattomasti, Iltalehti totesi yhden kuvaajan osuneen ja HS esitti saman tosiasiana. Iltapäivällä kuvaaja kiisti koskeneensa Uotiin, ja HS siirtyi muotoiluun ”Uotin mukaan”. Kuvaajan nimi esiintyy Iltalehdessä myös muodossa Bessed.
• Oikeudenkäynnin jatko. MTV:n mukaan käsittely jatkuu 22. joulukuuta, Ilta-Sanomien aamun jutun mukaan yhtenä päivänä marraskuussa.
• Toledon luvut. Kuolonuhreja on 68 tai 69, loukkaantuneita eri jutuissa yli 80, yli 100, 107 sairaalahoidossa tai yli 180. Törmäysnopeus on El Mundon mukaan yli 100 kilometriä tunnissa, Puenten mukaan juna saattoi ajaa jopa 200 kilometriä tunnissa. Ylen turmalistauksessa onnettomuuden kerrotaan tapahtuneen tiistaina ja vaatineen 64 henkeä.
• Lagarden syy. Lagarde itse puhui sananvapaudesta ja puolueettomuudesta. Kauppalehti ja Talouselämä attribuoivat Macroniin liittyvän tulkinnan yleiseksi tulkinnaksi tai FT:n nimettömälle lähteelle, Ylen aamun uutinen esittää sen suoraan Lagarden tahtona.
• Sähkön ennätys. Ilta-Sanomien mukaan kallein vartti maksaa 37,26 senttiä kello 11, Kauppalehden mukaan kallein tunti 33,7 senttiä kello 9. Ero johtuu vartti- ja tuntihinnasta, mutta lukija saa kaksi eri ennätystä.
• Pienemmät erot. STT Viestintäpalvelut työllistää Ylen ja Iltalehden mukaan seitsemän, HS:n mukaan noin kymmenen henkeä. Kultakiertueen luvut ovat Ilta-Sanomien sitaatissa 93 miljoonaa ja 9,4 miljoonaa, Iltalehden omassa jutussa 96,8 ja 11,8 miljoonaa. Tulikiven viime vuoden liiketulos on Iltalehdessä 0,6 ja Kauppalehdessä 0,1 miljoonaa tappiollinen.
• Täyttyneet katveet. Eilen vain Yle ja MTV mainitsivat sinkojen valmistajan israelilaisen omistuksen, tänään Iltalehti teki siitä vasemmistoliiton kannanoton. Keskusta, joka eilen puuttui, saa Kaikkosen kautta äänen. Nesteen tulos kytketään Iltalehdessä autoilijoiden pumppuhintoihin. Uotin kommentointiin saatiin tuomarin arvio.
• Täyttymättömät katveet. Valtoselta ei vieläkään kysytä hänen aiemmasta kannastaan Scholzin puheluun. Partasen ja Koskelan kanteluista ei kuulu uutta. Jakeluvelvoitetta ei kytketä Nesteen uusiutuvien ennätysmyyntiin. Espoon kaupunginjohtajaa ei mainita autohankintajutuissa vieläkään.

Poliittinen tasapaino. Perussuomalaiset näkyvät tänään laajimmin: Purra dokumentin päähenkilönä, Ranne STT:n arvioijana, Bergbom Ylen arvostelijana, Mäkelä puhelun hyväksyjänä, Tallgren eläkekiistassa ja Purran erityisavustaja Jussi Lindgren Kauppalehden Ranska-kommentissa. Kokoomus näkyy Valtosen Washingtonin-matkana, Orpon tiedonsaantina, Kalevan väittelynä ja perheuutisena sekä paikallisesti Iitissä ja Espoossa. SDP näkyy Razmyarin kannanottona, Harakan maahanmuuttolinjauksena ja eläketaulukkona. Keskusta esiintyy Kaikkosen kautta ja vasemmistoliitto Meriluodon kautta, vihreät vain Espoon valtuustoryhmän puheenjohtajana Iltalehden toistamassa Yle-jutussa. RKP näkyy ainoastaan Purra-dokumentin taustana, kristillisdemokraatit eivät lainkaan.

1B. Metasijoittelu

Ykköstarinaa ei ole yhtä. Volyymiltaan suurimmat ovat Amirkhanin oikeudenkäynnin kolmas päivä (noin 30 juttua) ja Putin-puhelun jälkikaiku (noin 30 juttua). Merkitykseltään uusin on STT:n alasajo, josta kaikki seitsemän mediaa julkaisivat oman juttunsa. Kolmantena kokonaisuutena kulkee tulospäivä, jonka huippu on Nesteen ennätys.

Agenda on enimmäkseen reaktiivinen. STT:n päätös, Tilastokeskuksen huumekuolematilasto, 21 tulosjulkistusta, EKP:n ja Fedin päätökset ja oikeussalin välikohtaus ovat tapahtumia. Putin-puhelun toinen jälkipäivä on reaktion reaktio: aiheena ei ole puhelu vaan se, mitä yksi lehti siitä kirjoitti. Proaktiivisia nostoja on silti paljon: Ylen ja OCCRP:n AfD-selvitys, HS:n Parkkipate-juttu, Ilta-Sanomien sote-johtajien palkat, Purra-dokumentin ensi-iltaa edeltävä julkisuus sekä etujärjestöjen ja yritysten laskelmat (Suomen Ekonomit, Kustos, Danske Bank, S-Pankki, Heidrick & Struggles, Tulisija- ja savupiippuyhdistys). Dokumentin kohdalla julkisuus palvelee myös elokuvan markkinointia, eikä kukaan sano sitä.

Kenen intressiä tämä palvelee? FT-kiista palvelee Suomen ja Norjan hallituksia, jotka saavat korjata kielteisen mielikuvan kuunteluoppilaista, ja samalla se on päivä, jona kotimaiset mediat asettuvat yhtä nimettömiä lähteitä vastaan omilla nimettömillä lähteillään. Ukraina hyötyy Sybihan ja Zelenskyin kautta, koska puhelu kehystyy sen omaksi hankkeeksi. Kreml saa yhden äänen, Ušakovin myönteisen lausunnon dialogista, ja Putinin Musk-kehut. STT:n alasajossa intressit ovat näkyvissä poikkeuksellisen avoimesti: Journalistiliitto vaatii valtiota pelastamaan, ministeri sanoo markkinan ratkaisseen, ja Sanoma on samaan aikaan suurin omistaja ja se asiakas, jonka lähtö kaatoi talouden. Nesteen ennätys palvelee valtiota osingonsaajana.

Kuka häviää näkyvyyttä? Huumekuolemien ennätys saa laajan uutisoinnin mutta lähes ei lainkaan poliittista keskustelua. Palokin padon kariutuminen ja Lappeenrannan hakkuut ovat vain Ylellä, päiväkotien kelpoisuuspuutteet ja Stukin säteilyhavainnot vain Iltalehdessä. Ebola on yksi MTV:n sähke. Toledon turmaa seurataan tarkasti, mutta Espanjan vaalikampanjan keskeytys ja Voxin poikkeava ratkaisu ovat yhden Ylen videon tiivistelmässä.

Dominoiko yksittäinen toimija? Kari Uoti dominoi toista päivää, nyt teon eikä sanojen kautta. Stubb näkyy edelleen paljon, mutta tänään hänestä puhuvat muut, ja hänen oma äänensä on vasta tulossa lauantain Ykkösaamuun. Uutena toimijana nousee media itse: STT, Financial Times, Ilta-Sanomien kuvaaja, MTV:n toimittaja ja mediatalojen evästeet ovat kaikki päivän uutisia.

Jatkumo. Viikon kysymys kulki kuka pääsee pöytään, kuka kutsui Suomen pöytään ja kuka tiesi pöydästä etukäteen. Tänään kysymys on, kenen kertomus pöydän ääressä käydystä keskustelusta on totta. Samalla kertojien instituutio, kansallinen uutistoimisto, ilmoittaa lopettavansa.

2. Vuorokauden pääkehys

Näiden uutisten valossa Suomi on maa, jonka on itse todistettava oma versionsa. Hallitus pyytää brittilehdeltä oikaisua, avustaja ja kuvaaja kiistävät toistensa kertomukset, eläkekiistassa puolueet syyttävät toisiaan valehtelusta, ja juuri samana päivänä kansallinen uutistoimisto, joka oli vuosikymmeniä yhteinen tarkistuspiste, ilmoittaa sulkevansa ovensa. Lehdistötiedotteiden jakelu jatkuu.

Talous näyttää sodalta ja sen hinnalta. Neste, Patria, Bittium ja Incap kasvavat sodan, energiakriisin ja varustautumisen vetämänä, samalla kun Tulikivi, Harvia ja Etteplan kertovat kuluttajien ja asiakkaiden jarruttavan. Sähkö maksaa perjantaina lokakuun ennätyksen ja korot nousevat. Hyvä talousuutinen on usein jonkun toisen huono uutinen.

Hyvinvointi näyttää mittarilta. Huumekuolemien ennätys, päiväkodit ilman kelpoista opettajaa, hoivakodin salakuvaus, laboratorio yhtenä päivänä viikossa ja sote-johtajien yli 20 000 euron palkat muodostavat kuvan, jossa palvelujen laatua mitataan tarkastuksin ja tilastoin mutta korjaajaa ei nimetä.

Ulkomaat näyttävät vaalitulosten kiistämiseltä. Bolsonaro, Likud ja Trump puhuvat vilpistä ilman näyttöä, poliisi ja vaalitarkkailijat torjuvat väitteet. Kertomusten kilpailu on maailmallakin päivän muoto.

Tunne. Lukija kantaa mukanaan epäluottamusta ja levottomuutta, joka kohdistuu yllättävästi välineisiin itseensä: kuka kertoo, mitä puhelussa sanottiin, mitä oikeussalissa tapahtui ja kuka kertoo maakuntalehden lukijalle Espanjan junaturmasta ensi keväänä. Lämpöä tarjoavat Urdan kylän Diego, joka haki äitinsä kaupasta 40 litraa vettä turmapaikalle, Kiiruna Talojen työntekijät, joista tuli tehtaan osaomistajia, Iitin kellotorni, joka pelastettiin majoitukseksi, ja Pekka Rinne, joka luuli kunniagallerian puhelua pilaksi.

3. Teemat ja painotukset

Viisi painotettua teemaa

1. Putin-puhelun totuus ja seuraukset. FT:n oikaisupyyntö, Zelenskyin ja Sybihan kertomukset, Ušakovin vastaus, Abu Dhabi, Valtosen Washingtonin-matka, kotimaiset arviot ja kriitikot. Teema painottuu, koska kiista tarjoaa uuden uutiskulman ilman uusia tekoja.

2. Oikeudenkäynti, välikohtaus ja metoo. Uotin tönäisy, Vesalan todistus, tuomarin arvio, Stagala, Razmyar, Rantala ja Saresma. Teema painottuu, koska avoin käsittely ja välikohtauksen video tuottavat kuvaa ja tunnetta.

3. Tulospäivä ja kriisitalous. Neste, Patria, Bittium, Kesko, Posti, Harvia, Tulikivi, EKP, Lagarde, Fed, sähkön hinta. Teema painottuu kalenterin vuoksi.

4. Media itse. STT:n alasajo, FT:n kieltäytyminen oikaisusta, Härkösen lähtö MTV:ltä, evästemaksut ja tietojen myynti, Alma Median kauppa, Haalandin haastattelu ja Bloombergin 50 millisekunnin etumatka. Teema painottuu, koska STT:n päätös osui samaan päivään kuin muut median luotettavuuteen liittyvät uutiset.

5. Hyvinvoinnin mittarit. Huumekuolemat, päiväkotien kelpoisuus, Mainiokoti, Stuk, THL:n rahoitusmalli, palvelulupauslista, sote-johtajien palkat. Teema syntyy tilastojen ja valvontaraporttien julkaisuajoista.

Volyymiltaan suurin on silti viihde, terveys ja elämäntapa: halloween, dipit, neuleohjeet, horoskoopit, julkkisten terveystarinat ja testit.

Mitä jää sivuun ja keneltä

Kaikilta medioilta:

• Kuka korvaa STT:n tehtävät. Kaikki kertovat lopettamisesta, mutta kukaan ei kysy suoraan, kuka jatkossa välittää vaalitulokset, viranomaistiedotteet ja ulkomaan uutiset pienille lehdille ja ulkomaisille toimistoille tai mitä seuraa siitä, että lehdistötiedotteiden jakelu jatkuu. Holopaisen maininta ulkomaisten kumppanien huolesta on ainoa vihje.
• FT:n lähteiden tausta. Kukaan ei kysy, olivatko FT:n kolme lähdettä suomalaisia, norjalaisia vai venäläisiä. Ilman sitä kiistaa ei voi arvioida.
• Neste ja jakeluvelvoite. Uusiutuvien ennätysmyynti ja jakeluvelvoite liittyvät toisiinsa, mutta kukaan ei kytke niitä. Eilen Palta laski velvoitteen nostavan pumppuhintoja, ilmastopaneeli suositti sen kiristämistä, ja tänään Neste kertoo uusiutuvien ennätyksestä.

Hallitusta ja kokoomusta lähellä olevalta näkökulmalta jää vähemmälle:

• Palokin kariutuminen. Hallituksen näkyvin luonnonsuojeluhanke on Ylen mukaan kaatumassa, mutta ympäristöministeriltä tai hallitukselta ei kysytä kantaa missään. Muissa medioissa asiaa ei ole.
• Valtosen sopimusten luonne. Iltalehden otsikko ”Mineraalidiili” antaa ymmärtää sitovaa kauppaa, Ylen mukaan kyse on oikeudellisesti sitomattomista painopisteasiakirjoista. Vain Yle kertoo tämän.
• Raunion kysymys. Professori katsoo, että ulkopoliittisen ministerivaliokunnan olisi pitänyt kokoontua. Hallituksen tai presidentin kanslian vastausta ei julkaista.

Oppositiota ja vasemmistoa lähellä olevalta näkökulmalta jää vähemmälle:

• Harakan yliedustusmaininta. SDP:n kansanedustaja nostaa esiin ulkomaalaisten yliedustuksen rikoksissa ja sanoo puolueen haluavan tiukempaa linjaa. Asia on vain Iltalehden ohjelmassa, eikä SDP:n linjaa käsitellä muualla.
• Eläketaulukon paikkansapitävyys. SDP:n taulukko ja perussuomalaisten vastaus esitetään Iltalehdessä somekiistana. Kukaan ei selvitä, kumpi kuvaus perussuomalaisten esityksestä on oikea.
• Ruoka-avun syventyminen. SPR:n ja Tampereen yliopiston alustavien tulosten mukaan ruoka-apua hakevien ahdinko on syventynyt. Tieto on vain HS:n mielipidesivulla.

Perussuomalaisia lähellä olevalta näkökulmalta jää vähemmälle:

• Purran kertomus lapsestaan. Ilta-Sanomat kertoo Purran sanoneen, että opettajat kiusasivat hänen lastaan, ja dokumentissa valtiosihteeri naurahtaa heidän nyt uhriutuvan. Kukaan ei selvitä, mitä koulussa tapahtui, eikä Purran yleistä havaintoa uhriutumiskehyksestä käsitellä omana kysymyksenään.
• Ranteen markkinanäkemys. Ministerin arvio, että STT ei uudistunut, saa otsikon mutta ei perusteluja. Lapin Kansan päätoimittajan havainto, ettei valtakunnallista aineistoa juuri lueta, tukisi samaa näkemystä mutta on vain Ylellä.
• Bergbomin kritiikki. Iltalehden otsikko kertoo kansanedustajan pöyristyneen, mutta Yleltä ei kysytä, miksi Kioskin podcast kiitti somessa Penttilää alustalla, jolla on paljon alaikäisiä.

Perussuomalaisten arvostelijoilta jää vähemmälle:

• AfD-lista. Ylen selvitys Saksan äärioikeistopuolueen vihollislistasta ei herätä yhtään kotimaista poliittista kommenttia.
• Keskisarjan kielenkäyttö. Purra-dokumentin jutuissa itku nousee otsikoihin, kohun sisältö jää taustaksi. MTV:n linkki analyysiin perussuomalaisten strategiasta on ainoa sisältöön palaava viite.

Ukrainaa tukevalta näkökulmalta jää vähemmälle:

• Ušakovin lipunosto. Ušakovin lausuma, että eurooppalaiset pääsevät Abu Dhabiin ostamalla liput mutta heitä ei kutsuta pöytään, on vain Iltalehdessä.
• FT:n öljytiedot. Yhdysvaltain ja Venäjän energiayhteistyön suunnitelmat käsittelee laajimmin Kauppalehden pääkirjoitus. Yhteyttä Suomen puhelun tavoitteisiin ei tehdä.

Neuvotteluja painottavalta näkökulmalta jää vähemmälle:

• Aunesluoman arvio. Professorin näkemys, että Pohjoismaiden kritiikki kertoo läheisistä suhteista ja että tunnusteluvaihe sopii monille, on vain Ylellä.
• Zelenskyin turvatakuuhuomio. Zelenskyin tieto, että Suomi ja Norja pitävät Venäjän turvatakuuvaatimusta haasteena itselleen, on vain Ilta-Sanomissa. Se olisi tärkeä perustelu puhelulle, ja sen merkitys Suomen turvallisuudelle jää pohtimatta.

Markkinaliberaalilta näkökulmalta jää vähemmälle:

• Kustoksen laskelma. In house -yhtiöiden etujärjestön väite, että hankintalakiuudistus avaa vain 60 miljoonan euron markkinan, on vain Iltalehdessä, eikä hallitukselta tai elinkeinoelämältä kysytä vastausta.
• Veikkauksen kaksoisrooli. Valtionyhtiö laajenee ulkomaille samaan aikaan kun markkinat avautuvat. Kukaan ei kysy, miten valtion omistama yhtiö kilpailee lupia hakevien yksityisten kanssa.

Hyvinvointivaltiota puolustavalta näkökulmalta jää vähemmälle:

• Päiväkotien kelpoisuus. 53 yksityistä päiväkotia ilman kelpoista opettajaa on vain Iltalehdessä.
• Hauhon laboratorio ja perheneuvolat. Lähipalvelujen supistus on Ylellä, perheneuvoloiden lakimuutos HS:n henkilöjutussa. Ne eivät kohtaa palvelulupauslistaa, josta samana päivänä kerrotaan.

Ilmaston ja luonnon näkökulmalta jää vähemmälle:

• YK:n ennallistamisraportti on vain Ylen sähke. Palokin pato ja Lappeenrannan hakkuut ovat vain Ylellä.
• Polaaripyörre ja Oulujoki. Poikkeuksellinen syksy kerrotaan sääilmiönä ilman yhteyttä pidemmän aikavälin muutokseen.

Kaikkien uutiskynnyksen alle jäävä aihe: Kongon ebolaepidemia, jossa on yli 10 000 tartuntaa ja lähes puolet tartunnan saaneista on kuollut. MTV:n mukaan kyse on historian nopeimmin leviävästä ebolaepidemiasta, johon ei ole hyväksyttyä rokotetta ja jota on havaittu myös Ranskassa. Asia on yksi lyhyt sähke. Rinnalla kulkee kotimainen hiljainen muutos: Iltalehden Lahdenväylän kolarijutun lopussa kerrotaan, että pelastuslaitosten automaattinen tiedotejärjestelmä lakkautettiin syyskuussa ja uusi mediapalvelu tulee aikaisintaan 10. marraskuuta.

4. Kehystysanalyysi

Kehystystyyppien osuudet

Rikoksen ja oikeuden osuus kasvaa Uotin välikohtauksen ja useiden käräjäoikeuksien tuomioiden vuoksi. Konfliktikehys siirtyy ulkomaisista äänistä kotimaiseen kiistaan, eläkkeisiin ja dokumenttiin.

Saman asian rinnakkaiset kehykset

Financial Timesin väite: kiistetty tieto vai yhä pätevä kuvaus.

• Iltalehti, 08.23: ”Suomi esittänyt oikaisupyynnön Putin-puhelua koskevaan artikkeliin.”
• Helsingin Sanomat, 23.40 edellisenä iltana: ”FT väitti Putinin pitäneen historialuennon. VG: Suomi ja Norja pyytäneet oikaisua.”
• Ilta-Sanomat: ”Brittilehti esitti väitteen Stubbin puhelusta Putinille: Suomi ja Norja kiistävät.”
• MTV, kommentti: ”Suomessa pidetään FT:n tietoja tyystin virheellisinä.”
• Iltalehti, 06.00: Hedlundin haastattelussa ”Mediatietojen mukaan” puhelu ”sisälsi muun muassa Putinin pitkän monologin slaavilaisesta historiasta”.
• Iltalehti, 11.17: ”Putinin puheisiin livahti kaava, josta Stubbin väitetään saaneen nyt osansa.”

Neljä ensimmäistä kehystävät FT:n tiedon väitteeksi, jota osapuolet kiistävät. HS:n otsikon aikamuoto ”väitti” kallistuu Suomen ja Norjan versioon, Ilta-Sanomien otsikko asettaa osapuolet rinnakkain. Iltalehti kantaa samana päivänä kahta kehystä: aamun asiantuntijahaastattelu nojaa yhä FT:n tietoon ja edellisillan juttu neuvotteluasiantuntijoista rakentaa koko analyysin sen varaan, että Stubb kuunteli Putinin yksinpuhelua. Myöhempi selittävä juttu kertoo Iltalehden lähteiden kiistävän tiedon mutta käyttää silti otsikkonsa Putinin historiakaavaan. Kehysten yhteinen oletus on, että joko FT:n tai hallitusten lähteet ovat oikeassa. Kolmatta mahdollisuutta, että molemmat kuvaavat samaa puhelua eri painotuksin, ei pohdi kukaan.

STT:n loppu: ajan kulku, tragedia vai rakenteellinen tappio.

• Ilta-Sanomat: ”Lulu Ranne STT:stä: ’Aika ajoi sen ohi’.”
• Iltalehti: ”Ministeriltä suoraa puhetta STT:stä: ’Aika ajoi ohi’.”
• MTV: ”Journalistiliitto STT:n alasajosta: Musertavaa.”
• Yle: ”Päätöksen myötä Suomesta tulee yksi harvoista länsimaista, joilla ei ole omaa uutistoimistoa.”
• Helsingin Sanomat: ”STT irtisanoo koko toimituksensa”; tekstissä kerrotaan, että syynä oli suurimman asiakkaan Sanoman lähtö, ja todetaan, että Sanoma julkaisee myös Helsingin Sanomia.
• Yle, maakuntalehdet: Lapin Kansan päätoimittaja ei usko muutoksen olevan yleisölle dramaattinen.

Ranteen kehyksessä STT on yritys, joka ei sopeutunut, ja vastuu on omistajilla. Journalistiliiton kehyksessä STT on demokratian infrastruktuuria, ja vastuu on valtiolla ja mediayhtiöillä. Ylen kehys sijoittaa Suomen kansainväliseen vertailuun. HS:n kehys on päivän läpinäkyvin oman sidoksen ilmoitus, sillä se nimeää oman omistajansa päätöksen syyksi. Iltapäivälehtien otsikkovalinta, ministerin ”suora puhe”, korostaa konfliktia toimialan ja hallituksen välillä. Yksikään kehys ei kysy lukijan kokemusta: luetaanko STT:n juttuja ja huomaako lukija eron.

Nesteen tulos: autoilijan menetys, valtion potti vai yhtiön kasvu.

• Iltalehti: ”Autoilijat kärsivät: Neste juhlii.”
• Kauppalehti: ”Valtiolle tulee jättimäinen tilipäivä.”
• Kauppalehti, kommentti: ”Valtio antaa Nesteen pitää rahansa: Ja hyvä niin.”
• Kauppalehti, pörssikatsaus: ”Neste leikkasi myös osinkopolitiikkaansa.”
• Helsingin Sanomat: ”Öljykriisi ja uusiutuvat siivittivät Nesteen hirmutulokseen.”
• Yle: ”Neste tislasi ennätyksellisen yli miljardin tuloksen: Iranin kriisi kantaa edelleen.”

Iltalehden kehys asettaa kuluttajan ja yhtiön vastakkain ja kertoo, että korkeammat lopputuotehinnat lisäsivät liikevaihtoa 2,9 miljardia. Kauppalehti kantaa kolmea kehystä samana päivänä: valtio voittaa osinkoina, valtio tekee viisaasti jättäessään rahat yhtiölle ja yhtiö leikkasi osinkopolitiikkaansa. HS ja Yle selittävät tuloksen markkinoilla, ja HS on ainoa, joka mainitsee Ukrainan iskut Venäjän jalostamoihin yhtenä syynä. Kaikki hyväksyvät, että tulos johtuu ulkoisista kriiseistä. Ne eroavat siinä, kenen tappioksi ja kenen hyödyksi se kirjataan.

Uotin välikohtaus: raivo, tönäisy vai kiistanalainen siirto.

• Ilta-Sanomat: ”Raju välikohtaus oikeudessa: Kari Uoti tönäisi IS:n kuvaajaa.”
• Iltalehti: ”Raju välikohtaus salissa: Kari Uoti raivostui kuvaajalle.”
• MTV: ”Dramaattinen välikohtaus oikeudessa: Kari Uoti tönäisi kuvaajaa.” Myöhemmin: ”Nyt puhuu Kari Uoti: ’Siirsin hänet sivuun’.”
• Helsingin Sanomat: ”Kari Uoti tönäisi kuvaajaa oikeussalissa, video näyttää välikohtauksen.”
• Iltalehti: ”Nyt puhuu Kari Uotin tönäisemäksi joutunut kuvaaja: ’Teko oli tahallinen’.”

Ilta-Sanomat on tapahtuman osapuoli, ja se raportoi omasta kuvaajastaan useassa jutussa. Sen aamun ensimmäinen versio, jonka mukaan kuvaaja ilmeisesti osui Uotiin tahattomasti, on poikkeuksellisen pidättyvä oman työntekijän kannalta, ja myöhemmät versiot nojaavat kuvaajan omaan kertomukseen. Iltalehden kehys korostaa tunnetta, MTV antaa Uotille oman otsikon, HS vetoaa videoon todisteena. Yle ei aineistossa käsittele välikohtausta omana juttunaan vaan keskittyy todistukseen ja metoo-keskusteluun. Kehysten valinta ratkaisee, onko päivän uutinen oikeudenkäynnin sisältö vai sen ympärillä tapahtunut.

Vesalan todistus: katumus, tuotannon vastuu vai poliisin puuttuminen.

• Yle: ”Paula Vesala: ’Tämä on aiheuttanut Miralle ihan valtavaa ahdistusta’”; tekstissä Vesala arvostelee tuotantoyhtiötä peittelystä.
• Ilta-Sanomat: ”Paula Vesala: Miksi poliiseja ei soitettu?”
• MTV: ”Paula Vesala harmittelee, ettei rikosilmoitusta saatu aikaisemmin aluille.”

Yle jatkaa linjaansa, jossa tuotantoyhtiön vastuu on keskiössä. Ilta-Sanomien otsikko kysyy saman kysymyksen ilman tuotantoyhtiön mainintaa, ja ohjelmaa esittänyt Nelonen kuuluu samaan konserniin, minkä Ilta-Sanomat ilmoittaa osassa juttuja. MTV kehystää todistuksen henkilökohtaiseksi katumukseksi. Kukaan ei kysy puolustuksen näkökulmaa Vesalan todistukseen, joka on kuultua eikä nähtyä.

Purra-dokumentti: romahdus, murtuminen vai kuilun ylitys.

• Ilta-Sanomat: ”Dokumentti paljastaa: Riikka Purra romahti itkuun kesken rasismikohun.”
• MTV: ”Riikka Purra murtui kyyneliin rasismiriihen päätteeksi.” Tekstin mukaan itku tuli, kun hallituspuolueet olivat saaneet asian sovittua.
• Helsingin Sanomat, arvio: ”Riikka Purra purskahtaa itkuun dokumentissa, joka yrittää ylittää vasemmiston ja perussuomalaisten kuilun.”
• Ilta-Sanomat: ”Riikka Purra dokumentissa: Opettajat kiusasivat lastani.”

Ilta-Sanomien ”romahti kesken” antaa kuvan hallitsemattomasta hetkestä kriisin keskellä, MTV:n ”päätteeksi” jännityksen purkautumisesta sovun jälkeen. Ero on ajoituksessa ja sanassa, ja se muuttaa tulkintaa: toisessa ministeri murtuu paineen alla, toisessa helpottuu. HS:n arvio kehystää teoksen tekijän hankkeeksi eikä Purran hetkeksi. Ilta-Sanomien lapsijutussa Purran kokemus esitetään hänen omilla sanoillaan, ja valtiosihteerin uhriutumisvitsi jää sitaatiksi ilman kommenttia. Kaikki käyttävät dokumentin kohtauksia uutisina ennen kuin kukaan on nähnyt koko elokuvaa.

Bolsonaro: Trump etäällä vai Trumpin piiri apuna.

• Yle: ”Trump ei tue liittolaistaan” väliotsikkona; Trump toivotti tervetulleeksi mutta ei aio sekaantua.
• Ilta-Sanomat: ”WSJ: Bolsonaron pako oli täynnä hämäyksiä”; Trumpin neuvonantaja Jason Miller auttoi järjestämään yksityiskoneen.
• Ilta-Sanomat, kommentti: ”Trump sai kiusallisen vieraan: ystäviään ei voi valita.”

Ylen jutun kehys perustuu Trumpin omaan lausuntoon, Ilta-Sanomien uutinen Wall Street Journalin selvitykseen hänen lähipiirinsä avusta. Ilta-Sanomien kommentti nostaa esiin Trumpin epäilyn kylvön. Kehykset eivät ole ristiriidassa, mutta lukija, joka lukee vain Ylen jutun, saa kuvan etäisyydestä, ja lukija, joka lukee vain WSJ-uutisen, kuvan osallisuudesta.

Lagarden lähtö: periaate vai valtapeli.

• Kauppalehti: ”EKP:n Christine Lagarde yllätyslähdöstään: ’En usko voivani pysyä puolueettomana’.”
• Kauppalehti, kommentti: ”EKP:n Lagarden pikaisen eron syy on kiusallinen.”
• Yle, aamupäivä: ”Lagarde haluaa, että Ranskan nykyinen presidentti Emmanuel Macron saa olla mukana päättämästä seuraavasta pääjohtajasta.”
• MTV: ”Näin Christine Lagarde nousi rahavallan huipulle.”

Kauppalehden uutinen antaa Lagarden oman perustelun otsikkoon, kommentti nimeää taustalle Le Penin. Yle esittää tulkinnan tosiasiana ennen kuin Lagarde puhui itse. MTV:n henkilökuva ohittaa syyn ja kertoo urasta ”ensimmäisenä naisena”. Kaikissa kehyksissä Le Penin mahdollinen voitto on uhka, jonka torjumiseen instituutiot varautuvat. Sitä, onko ennenaikainen lähtö itsessään poliittinen teko, kysytään vain Kauppalehden kommentin sanalla ”kiusallinen”.

Toledo: inhimillinen moka, kansan raivo vai järjestelmän virhe.

• MTV: ”Espanjan junakatastrofi: Käsittämätön moka johti täystuhoon.”
• Ilta-Sanomat: ”Lehti sai haltuunsa hyytävän tallenteen: liikenteenohjaaja lausui kohtalokkaat sanat kello 8.36.”
• Helsingin Sanomat: ”Äänitteeltä käy ilmi, kuinka kuljettaja sai ohjeet jatkaa ’normaalilla ajolla’.”
• Iltalehti: ”Kaaos Espanjassa: Kansa raivostui junaturmasta”; tekstissä noin 500 mielenosoittajaa, mukana äärioikeistoryhmiä.
• Yle: minuutti minuutilta etenevä aikajana ja video vaalikampanjoiden keskeytyksestä.

MTV:n ja Ilta-Sanomien kehykset osoittavat yksittäiseen ihmiseen, liikenteenohjaajaan. HS ja Yle kuvaavat järjestelmän ja ihmisen yhteisvaikutusta. Iltalehden otsikko tekee 500 mielenosoittajasta kansan, ja teksti kertoo itse, että mukana oli äärioikeistoryhmiä. Ylen mainita, että vain Vox jatkoi kampanjointia, tarjoaa saman tapahtuman poliittisen ulottuvuuden toisesta kulmasta.

Eläkkeet: jäädytys vai jarru.

• SDP Iltalehden sitaatissa: ”Perussuomalaiset olisi ensi kaudella jäädyttämässä kaikkien yli 2 000 euron eläkkeiden indeksit.”
• PS:n Tallgren: ”Jokaisen eläke tulisi nousemaan, mutta yli 2 000 euron eläkkeissä hieman vähemmän.”
• Iltalehti: ”Täysi rähinä päällä.”
• HS, lukija: ”Nyt niitäkin ehdotetaan leikattavaksi.”

Iltalehti raportoi kiistan konfliktina eikä ratkaise, kumpi kuvaus on oikea. SDP:n kehys tekee jarrusta jäädytyksen, perussuomalaisten kehys tekee siitä pienen hidastuksen. Lukijakirjeen kehys kertoo, mihin kokemus asettuu: eläkeläisen näkökulmasta kumpikin on leikkaus.

Google: pr-pomo vai työpaikka.

• Helsingin Sanomat: ”Google hakee Suomeen pr-päällikköä ’muokkaamaan poliittisia linjauksia’”; ingressissä ”datakeskuskohuissa rypenyt Google”.
• Iltalehti: ”Google etsii työntekijää Helsinkiin 100 000 euron vuosipalkalla: Nämä ovat vaatimukset.”

HS:n kehys on arvottava ja muotoilee ilmoituksen poliittisen vaikuttamisen tehtäväksi, Iltalehden otsikko työpaikkailmoitukseksi, vaikka teksti kertoo saman vaikuttamistehtävän. Kumpikin on tarkka. HS:n sana ”rypenyt” on päivän selvin arvolataus talousuutisessa.

Valtosen asiakirjat: diili vai yhteistyöasiakirja.

• Iltalehti: ”Suomi ja USA: Mineraalidiili.”
• Yle: yksikönpäällikön mukaan asiakirjat eivät ole oikeudellisesti sitovia eivätkä nimeä investointeja.

Iltalehden sana ”diili” sopii Trumpin kauden sanastoon ja antaa ymmärtää konkreettista kauppaa. Ylen kehys purkaa saman tapahtuman painopisteiden luetteloksi. Iltalehden teksti seuraa ministerin tiedotetta, Yle virkamiehen tarkennusta.

Jatsenjuk: arvostelija vai poliittinen toimija.

• MTV, aamu: ”Ukrainan ex-pääministeriltä tylyt terveiset MTV:n haastattelussa.”
• MTV, ilta: ”Hänen arvostelunsa herättää myös kysymyksen mahdollisista poliittisista tavoitteista.”

Sama media kehystää saman henkilön ensin kriitikoksi ja illalla toimijaksi, jonka motiiveja kannattaa epäillä. Muiden kriitikoiden, kuten Hedlundin ja Splidsboel Hansenin, motiiveja ei samalla tavalla kysytä missään. Kehys on perusteltu Ukrainan sisäpolitiikan kannalta, mutta epäsymmetrinen.

Polaaripyörre: romahdus vai tavallinen syksy.

• Ilta-Sanomat: ”Ilmakehässä saattaa tapahtua pian romahdus.” Tekstissä lämpötilat palaavat ”lähinnä vuodenaikaan nähden tavanomaisiin lukemiin”.
• Iltalehti: ”Sää voi mullistua kohta historiallisesti.”
• MTV: ”Hajoava polaaripyörre voi tuoda säähän melkoisen yllätyksen.”

Otsikot ovat dramaattisempia kuin tekstit. Historiallisuus koskee ilmiön ajoitusta, ei sen vaikutusta suomalaiseen säähän.

Huumekuolemat: synkkä ennätys vai selitettävä ilmiö.

• Iltalehti: ”Synkkä ennätys Suomessa.”
• MTV: ”Huumeet tappoivat ennätysmäärän suomalaisia: nuorten tilanne erityisen karmea.”
• Helsingin Sanomat: ”naisten kuolemat lähes kaksinkertaistuivat.”
• Yle, Jyväskylä: taustalla työttömyys, lapsiperheköyhyys ja näköalattomuus.

Kaikki raportoivat Tilastokeskuksen luvut samoin. Vain Ylen Jyväskylä-juttu tuo esiin syitä, ja sekin vain yhden aluejohtajan arviona. Kukaan ei kysy, mitä päättäjät aikovat tehdä tai mitä hoitopaikoille ja päihdepalveluille on tapahtunut.

5. Tunnelataus

Vuorokauden emotionaalinen suunta on epäluuloinen ja surullinen. Eilen tunne oli kiusaantunut ja jälkikäteinen. Tänään se kohdistuu luotettavuuteen: kuka valehtelee, kuka tönäisi ja kuka kertoo.

Voimakkain lataus:

• Toledon uhrit. Ilta-Sanomien juttu tyttärensä häihin matkalla olleesta äidistä ja 24-vuotiaasta pituushyppääjästä, MTV:n ja Ilta-Sanomien tallennekehykset (”hyytävä”, ”kohtalokkaat sanat”, ”käsittämätön moka”), HS:n Diegon kuvaus ”kuin sotatanner”.
• Uotin kirosanat. ”Mene pois potkimasta vittu mun jalkaa” toistuu sellaisenaan neljän median otsikoissa tai ingresseissä.
• Lapset uhreina. Raision vauvan murtumat, Vantaan yksin itkenyt vauva, Järvenpään koulupiha, Kuopion 15-vuotias ryöstäjä ja Jyväskylän päivystykseen tulevat lapset.
• Huumekuolemat. ”Synkkä ennätys” ja ”karmea” nuorten tilanne.
• Purran itku. ”Romahti” ja ”murtui kyyneliin”.
• Huijausten uhrit. Ilta-Sanomien Fanny menetti lähes 100 000 euroa, ja Talouselämä otsikoi petosten ”kulta-ajasta”.

Lämmin vastavirta: Diegon 40 litraa vettä, Kiiruna Talojen uudet osaomistajat, Iitin kellotorni majoitukseksi, Pekka Rinteen hämmentynyt puhelu, Paula Vesalan ”Kerro asiasta. Sua kuunnellaan”, Eicca Toppisen häävalssista letkajenkaksi, Kotkan kirjaston ulkolokerikko ja pähkinänakkeleiden vaellus.

Tunne medioittain:

• Ilta-Sanomat: leveä skaala, oman kuvaajan kokemus tunnepitoisesti (”selkää jomottaa yhä”), Purran ”romahdus”, Toledon uhrien kasvot, sote-johtajien palkoissa veronmaksajan näkökulma. Puhelusta harkitumpi: kommentti ”tietoinen riski” ja lähteiden kuvaus ”järjellisestä keskustelusta”.
• Iltalehti: päivän voimakkain otsikkosanasto (”Kaaos”, ”raivostui”, ”Täysi rähinä”, ”Karu väite”, ”Synkkä ennätys”), puhelussa edelleen kriitikoiden äänet otsikoissa mutta pääkirjoitus ja vieraskynä puhelua tukevia.
• MTV: ”Dramaattinen” ja ”käsittämätön moka”, toisaalta Neihumin rauhallinen kommentti ja evästeselvitys, jossa MTV mainitaan itsekin.
• Helsingin Sanomat: analyyttinen, mutta Googlen kohdalla arvottava (”rypenyt”) ja Nesteen kohdalla ”hirmutulos”. Paikan päältä Toledosta inhimillinen kertomus.
• Yle: rauhallinen ja selittävä, suurimmat tunteet Heinäveden kyläkiistassa ja Vesalan sitaateissa.
• Kauppalehti: markkinasanasto (”rökäletappio”, ”syöksy”, ”jättimäinen tilipäivä”, ”Räjäyttääkö Neste pankin?”).
• Talouselämä: tiedotteiden ”ikävä tieto” ja ”vakava varoitus” toistuvat otsikkokaavana.

Tunteen ja faktan suhde. ”Kansa raivostui” on noin 500 mielenosoittajaa. ”Ilmakehässä romahdus” tarkoittaa tavanomaista marraskuuta. ”Mineraalidiili” on sitomaton asiakirja. Toisaalta huumekuolemien ennätys, päiväkotien kelpoisuuspuutteet ja Stukin säteilyhavainnot on kerrottu niin tasaisesti, että tunne jää pienemmäksi kuin asian merkitys, ja ebolaepidemian koko ei näy tunteena lainkaan. Sama epäsuhta on toistunut viikon ajan: tunne kertyy sinne, missä on kuva tai kasvo.

6. Rakenteellinen luenta

Kehystämisen ja vaikuttamisen tekniikat

Lähteet lähteitä vastaan. Päivän keskeinen tekniikka on nimettömien lähteiden kilpailu. Financial Timesin kolmea nimetöntä lähdettä vastaan asettuvat Iltalehden, Ylen, HS:n ja Ilta-Sanomien nimettömät lähteet sekä Støre ja Norjan valtiosihteeri nimellään. Molemmat puolet vetoavat siihen, ettei toinen ollut paikalla. Samana päivänä Kauppalehden pääkirjoitus ja Ilta-Sanomien uutinen käyttävät Financial Timesia luotettavana lähteenä Yhdysvaltain ja Venäjän öljyneuvotteluista. Lähteen luotettavuus ei siis ratkea lähteestä vaan aiheesta: sama lehti on uskottava energiasta ja kiistanalainen puhelusta. Tekniikka ei ole vääristelyä, mutta lukija ei saa välineitä arvioida, kenen lähteillä on mikäkin intressi. Tämä koskee kaikkia: hallitusten lähteillä on intressi kiistää kuunteluoppilaan kuva, FT:n lähteillä voi olla intressi luoda se.

Media oman tarinansa osapuolena. Ilta-Sanomat raportoi omasta kuvaajastaan, Helsingin Sanomat oman omistajansa vaikutuksesta STT:hen, Kauppalehti emoyhtiönsä Alma Median tuloksesta ja yrityskaupasta, MTV evästeselvityksestä, jossa se itse on mukana. MTV:n oma toimittaja Härkönen lähtee talosta, ja tässä aineistossa siitä kertovat HS, Ilta-Sanomat, Iltalehti ja Yle, mutta ei MTV. Sidosten ilmoittaminen on tänäänkin tasaisesti jakautunut ja vahvistaa luottamusta, mutta yksittäisiä hiljaisuuksia on. Läpinäkyvyys ei ole kaikille medioille sama asia kaikissa aiheissa.

Tiedote uutisena. Talouselämän jutuista suuri osa on yritysten ja etujärjestöjen tiedotteita: Danske Bankin naisten talous, Mysafetyn petosvaroitus, Oma Säästöpankin energiatehokkuus, Tulisija- ja savupiippuyhdistyksen tulisijat, Drivalian nastarenkaat, STUL:n jouluvalot, Suomen Vuokranantajien lakimuutokset. Iltalehti julkaisee Kustoksen laskelman ja Suomen Ekonomien varoituksen, Ilta-Sanomat Nordean petostorjunnan LinkedIn-havainnot. Tiedotteen julkaisijan intressi mainitaan yleensä, Tulisijayhdistyksen kohdalla jopa poikkeuksellisen selvästi (”toimialansa valmistajien ja maahantuojien etujärjestö”). Rakenteellinen huomio on, että tiedotteiden virta jatkuu tasaisena, kun uutistoimiston riippumaton syöte loppuu. STT Viestintäpalvelut jatkaa juuri tätä työtä.

Otsikon kärjistys suhteessa tekstiin. ”Kansa raivostui” (500 mielenosoittajaa), ”romahdus” (tavanomaiset lämpötilat), ”Mineraalidiili” (sitomaton asiakirja), ”Karu väite” (etujärjestön laskelma), ”Pörssiyhtiöltä kova ilmoitus klo 22.30” (Tulikiven tulosvaroitus). Tekniikkaa käyttävät kaikki iltapäivälehdet ja ajoittain talousmediat. Teksti on yleensä tarkempi kuin otsikko, mutta suurin osa lukijoista näkee vain otsikon.

Henkilöity hetki rakenteen sijaan. Purran itku, Uotin kirous, Stagalan käännös, Lagarden uimaura. Henkilö kantaa uutisen, ja rakenteellinen kysymys jää taustalle: rasismikohun sisältö, oikeudenkäynnin näyttö, raiskausmyyttien merkitys ja EKP:n johtovalinnan poliittisuus. Tekniikka ei ole yhden median, ja se on voimakkain silloin, kun on videota.

Laskelma vastaan laskelma. SDP:n eläketaulukko ja perussuomalaisten vastalaskelma, Suomen Ekonomien 815 miljoonaa, Kustoksen 60 miljoonaa 38 miljardista, Neste-osingon arvio valtiolle, Bittiumin 98 prosenttia. Luvut toimivat argumentteina, ja jokaisen takana on valinta siitä, mitä verrataan mihin. Tänään laskelmat törmäävät suoraan toisiinsa eläkkeissä ilman, että media ratkaisee kumpi pätee.

Historiallinen rinnastus. Kauppalehden vieraskolumni vertaa Suomen Nato-empimistä nykyiseen velkaratkaisuun, Ilta-Sanomat ja HS Mussolinin jälkeläisen maalia marssiin Roomaan, Yle Tampereen Työväen Teatterin Käräjiä 1930-luvulta naisen itsemääräämisoikeuteen tänään. Rinnastus antaa nykyhetkelle merkityksen, joka ei ole siinä itsessään, ja sitä käyttävät eri suunnat eri tarkoituksiin.

Kolmannen osapuolen tuomio. Putin-puhelun kriitikot ovat ulkomaisia (Hedlund, Splidsboel Hansen, Jatsenjuk), puolustajat kotimaisia (Aunesluoma, Kaikkonen, Mäkelä, Iltalehden vieraskynä). Kuvio kääntää eilisen: eilen Suomen tekoa arvioitiin ulkomaisilla äänillä, tänään ulkomaiset äänet ovat kriittisiä ja kotimaiset rauhoittavia. Zelenskyi ja Sybiha ovat poikkeus, ja heidän äänensä painaa eniten, koska he ovat se osapuoli, jonka nimissä puhelu soitettiin.

Kaksoisdynamiikat

Ensimmäinen: sota tuottaa ja sota maksaa.

• Tuotto: Nesteen ennätys Iranin sodan ja Venäjän jalostamoiskujen vuoksi, Patrian tilauskanta, Bittiumin kaksinkertaistunut liikevaihto, Incapin puolustusasiakkaat, Rauman korvetti, Varjon drooni-simulaattori, Forking Futuren polttokennot drooneihin.
• Maksu: sähkön ennätys, korkojen nousu, Tulikiven ja Harvian pettymykset, Etteplanin lomautukset, risteilijä jumissa Kambodžassa polttoaineen hinnan vuoksi, Kauppurin konkurssi sähkölaskuun.

Siirtymä: Lukija oppii, että Suomen talouden kasvavat sektorit ovat sodan ja varustautumisen sektoreita ja että kuluttajan talous kärsii samoista syistä. Kysymystä siitä, kuinka pysyvä tällainen kasvu on tai mitä se tarkoittaa rauhan tullessa, ei esitetä. Abu Dhabin neuvottelut ja Nesteen tulos ovat samassa aineistossa ilman yhteyttä.

Toinen: tiedon välittäjät ohenevat, tiedon tarve kasvaa.

• Oheneminen: STT lopettaa, pelastuslaitosten tiedotejärjestelmä on lakkautettu, Lapin Kansan lukijat eivät lue valtakunnan uutisia, syyttäjäpula (HS:n mielipide), Venäjä-tutkijat eivät pääse kenttään.
• Tarve: vaalit keväällä, ulkomaiset kumppanit kysyvät tietoa, Googlen tekoäly ohjaa ihmisiä väärään rokotuspaikkaan, Netari saa avunpyyntöjä tekoälyn suosituksesta, New York rajoittaa lasten chatbotteja, huijaukset lisääntyvät.

Siirtymä: Lukija hyväksyy, että ihmisten tekemä varmennettu tieto on yksi markkinatuote muiden joukossa ja että sen katoaminen on liiketoimintapäätös. Samaan aikaan aineisto näyttää, mitä tapahtuu, kun koneellinen tiivistelmä korvaa sen: ihmiset seisovat väärällä terveysasemalla. Vastakkaiset näkökulmat ovat yhtä aikaa tosia: Ranteen mukaan markkina puhui, Varmavuoren mukaan demokratia menettää. Kumpikaan ei vastaa kysymykseen, kuka maksaa tarkistamisesta silloin, kun sitä ei osta kukaan.

Kolmas: rauhan tunnustelu ja varustautuminen.

• Tunnustelu: Abu Dhabi, Ušakovin avoimuus, Zelenskyin valmius tapaamiseen, Iltalehden pääkirjoitus ”hinta on maksettavissa”.
• Varustautuminen: Viron bunkkerit, monitoimikorvetti, droonikoulutus, Saksan sabotaasipidätykset, Stanovajan arvio Venäjän valtion murentumisesta.

Siirtymä: Eilen dynamiikka oli tasapainossa ja rappiokuva vahvistui. Tänään molemmat vahvistuvat yhtä aikaa, ja lukija voi päätyä pitämään rauhaa mahdollisena mutta ei turvallisena. Tämä on edelleen ehkä realistisin tunne, jonka aineisto tuottaa.

Neljäs: valtio omistajana kahdella tavalla.

• Omistaja, joka hyötyy: Nesteen osinko, Veikkauksen laajentuminen Tanskaan ja uuden pelibrändin lanseeraus.
• Omistaja, joka ei saa: STT ei ottanut tukea vastaan, Palokin voimalaitosta valtio ei saa ostaa, hankintalain avaama markkina on etujärjestön mukaan murto-osa luvatusta.

Siirtymä: Valtio näkyy tänään vahvimpana, kun se omistaa kaupallista toimintaa, ja heikoimpana, kun se yrittää ostaa tai tukea yhteistä hyvää. Veikkauksen kohdalla jännite on suora: HS:n mielipidekirjoituksen mukaan rahapelijärjestelmän tavoite on haittojen ehkäisy, ja samana päivänä valtionyhtiö kertoo tavoittelevansa miljardin liikevaihtoa uudella pelibrändillä.

Kilpailevat kokonaissuunnat

Suunta 1: Suomi välittäjänä, jonka sana on kiistetty.

Mekanismi: FT:n oikaisupyyntö, Zelenskyin ja Sybihan vahvistukset, Ušakovin valmius jatkoon, Iltalehden tieto uudesta mahdollisesta puhelusta, Ilta-Sanomien lähteiden kuvaus kuilun reunasta, jolta prosessi palautettiin, ja kriitikoiden äänet.

Seuraus: Lukija näkee Suomen pienenä maana, joka toimii suuressa pelissä, ja jonka on samalla puolustettava omaa versiotaan maailmanlehteä vastaan.

Mitä lukija hyväksyy pyytämättä: että Suomen ja Norjan hallitusten kertomus on lähtökohtaisesti uskottavampi kuin ulkomaisen lehden lähteet, koska kotimaiset mediat vahvistavat sen omilla lähteillään. Samoin lukija hyväksyy, että puhelun merkitys mitataan Abu Dhabissa, jonne Eurooppaa ei kutsuta. Suunta palvelee presidentin instituutiota ja Ukrainan johtoa.

Suunta 2: Tiedon infrastruktuuri on markkinan varassa.

Mekanismi: STT:n alasajo, Ranteen markkinalinja, Sanoman evästemaksut, mediatalojen tietojen myynti, Alman markkinapaikkojen kasvu, Bloombergin maksama etumatka Trumpin viesteihin, Googlen vaikuttajarekrytointi, tekoälytiivistelmän virhe, pelastustoimen tiedotteiden tauko.

Seuraus: Lukija näkee, että tieto maksaa, ja maksaja määrää, mikä tieto liikkuu ja kenelle ensin.

Mitä lukija hyväksyy pyytämättä: että tarkistettu yhteinen uutispohja on hankinta, jonka voi lopettaa, kun asiakas lähtee, ja että tiedotteiden jakelu on kannattavampaa kuin niiden tarkistaminen. Suunta palvelee niitä, joilla on varaa tuottaa omaa viestintää, ja heikentää pieniä toimituksia ja lukijoita, joiden käyttämää lehteä STT:n lähtö koskee eniten. Sitä tukevat sekä markkinaliberaali näkökulma (sopeutumaton yritys kaatui) että hyvinvointivaltion näkökulma (julkinen hyödyke jätettiin markkinalle), eri johtopäätöksin.

Suunta 3: Instituutiot ja kertomusten kilpailu.

Mekanismi: Uotin ja kuvaajan vastakkaiset kertomukset, tuomarin sähköposti, Lagarden lähtö sananvapauden vuoksi, Bolsonaron ja Likudin vilppiväitteet, poliisin ja vaalitarkkailijoiden torjunnat, Fedin päätös Trumpin vaatimuksista huolimatta, TV 2:n kieltäytyminen ehdollisesta haastattelusta, Härkösen syyte.

Seuraus: Lukija näkee, että todistaminen on siirtynyt oikeussalista ja tilastoista julkiseen kilpailuun, jossa videolla ja ensimmäisellä versiolla on suuri paino.

Mitä lukija hyväksyy pyytämättä: että instituutiot puolustavat riippumattomuuttaan joka suuntaan ja että media on niistä yksi, ei ulkopuolinen tarkkailija. Suunta jatkaa eilistä ja on harvinaisen symmetrinen: se tukee yhtä hyvin kuvaajaa kuin avustajaa, FT:tä kuin Suomen hallitusta, sen mukaan kumpi lukijasta on uskottavampi.

Suunta 4: Kriisitalous valitsee voittajansa.

Mekanismi: Neste, Patria, Bittium, Kesko teknisessä kaupassa, Alma markkinapaikoissa, toisaalta Tulikivi, Harvia, Etteplan, Volkswagen, Stora Enson Kristiinankaupunki, yt-neuvottelujen sarja ja 10,5 prosentin työttömyys.

Seuraus: Lukija näkee talouden kaksijakoisena: energia, puolustus ja datakeskukset kasvavat, kuluttajat ja vientiteollisuuden alihankkijat varovat.

Mitä lukija hyväksyy pyytämättä: että kasvu tulee kriiseistä ja että valtion osingot ovat sopeutuksen lievittäjä. Samaan aikaan eläkkeiden ja indeksien jäädytys esitetään sopeutuksen ytimenä. Kukaan ei kysy, pitäisikö kriisivoittoja verottaa, eikä sitä, mitä tapahtuu valtion budjetille, kun Iranin sota tai Ukrainan sota päättyy.

Suuntien suhteet. Suunnat 1 ja 3 kietoutuvat yhteen: kiista puhelun sisällöstä on yksi esimerkki kertomusten kilpailusta. Suunta 2 on niistä hiljaisin ja syvin, sillä se kertoo, kuka kertomukset jatkossa välittää. Suunta 4 kulkee erillään eikä kohtaa muita, vaikka Nesteen voitto ja Abu Dhabin neuvottelut riippuvat samasta sodasta. Kokonaisuutena aineisto vetää kohti lukijaa, joka joutuu itse päättämään, kehen luottaa, ja jolta samalla viedään yksi niistä välineistä, joilla luottamusta on aiemmin rakennettu.

7. Uskomusmuutos

1. Financial Timesin tieto Putinin historialuennosta on kiistanalainen. (Faktapohjainen kiistan osalta, kehyspohjainen sen ratkaisun osalta.)

Oikaisupyyntö on tosiasia, ja Støre kiistää tiedon nimellään. Hallitusta luottava lukija uskoo huomenna, että FT erehtyi ja puhelu oli asiallinen. Kriittinen lukija uskoo, että hallitukset suojelevat kuvaansa ja FT:n lähteet tiesivät jotain. Iltalehden aamun Hedlund-haastattelun lukija voi uskoa yhä alkuperäiseen versioon. Kukaan ei vielä tiedä, kumpi pitää paikkansa.

2. Suomeen ei kohta jää kansallista uutistoimistoa. (Faktapohjainen.)

STT:n päätös on tehty. Journalistiliiton näkökulmasta lukija uskoo, että demokratia heikkenee ja valtion pitäisi puuttua. Ranteen näkökulmasta lukija uskoo, että markkinat ratkaisivat ja ala uudistuu. Maakuntalehden tilaaja voi huomata eron printissään, Helsingin Sanomien tilaaja tuskin, koska Sanoma lähti jo vuosi sitten.

3. Sota tuottaa suomalaisyhtiöille ennätysvoittoja. (Faktapohjainen tulosten osalta, kehyspohjainen merkityksen osalta.)

Nesteen, Patrian ja Bittiumin luvut ovat tosia. Autoilija uskoo Iltalehden kehyksen mukaisesti, että hänen pumppuhintansa ovat yhtiön juhla. Osakesäästäjä ja valtion talousvastuuta korostava uskoo, että osingot helpottavat sopeutusta. Puolustuskyvyn kannattaja näkee teollisuuden vahvistuvan, rauhan painottaja kysyy, mitä tapahtuu, kun sota päättyy.

4. Huumeet ovat nuorten ja naisten kasvava kuolinsyy. (Faktapohjainen.)

Tilastokeskuksen luvut ovat yksiselitteiset. Saatavuutta ja kontrollia korostava uskoo, että huumekauppaan on puututtava kovemmin. Sosiaalipolitiikkaa korostava uskoo Ylen Jyväskylä-jutun tavoin, että taustalla ovat työttömyys, köyhyys ja palvelujen puute. Kumpikin löytää aineistosta tukea, mutta kumpikaan ei löydä ratkaisuehdotusta.

5. Amirkhanin oikeudenkäynnistä on tullut avustajan käytöksen ja metoo-keskustelun näyttämö. (Kehyspohjainen.)

Tönäisyvideo ja Vesalan todistus siirtävät huomion näytöstä ihmisiin. Ylen ja Razmyarin kehystä seuraava uskoo, että oikeudenkäynti on käännekohta seksuaaliväkivallan uhrien kohtelussa. Avustajan kokemusta ymmärtävä voi uskoa, että julkisuus painostaa tuomioistuinta. Tuomion tekee silti käräjäoikeus, ja käsittely jatkuu vasta myöhemmin.

8. Yhteenveto

Tänään suomalainen media kertoo lukijalleen, että Suomi joutuu puolustamaan omaa versiotaan Putin-puhelusta maailmanlehteä vastaan samana päivänä, jona kansallinen uutistoimisto ilmoittaa lopettavansa. Merkittävimmät kehystysvalinnat koskivat sitä, onko STT:n loppu markkinoiden luonnollinen tuomio vai demokratian menetys, ja sitä, kirjataanko Nesteen ennätystulos autoilijan tappioksi vai valtion voitoksi. Oikeussalin välikohtaus näytti, kuinka nopeasti ensimmäinen versio muuttuu, kun asianosainen on media itse. Hiljaisimpia signaaleja olivat pelastuslaitosten tiedotejärjestelmän lakkautus, Googlen tekoälyn väärä rokotusaika, Palokin hankkeen kariutuminen ja Kongon ebolaepidemian koko. Ne kertovat yhdessä, että tiedon kulku on muuttumassa nopeammin kuin siitä puhutaan.

9. Lopuksi

Eilen kirjoitin, että Financial Timesin kuvaus Putinin historialuennosta oli päivän tarkin lause. Rakensin sen varaan esseen kuuntelemisesta, kärsivällisyydestä ja siitä, että Stubb ja Støre antoivat toisen paljastaa itsensä omilla sanoillaan. Tänään Suomi lähetti lehdelle oikaisupyynnön molempien maiden puolesta, Støre sanoi nimellään, ettei luentoa ollut, ja lehti vastasi seisovansa journalisminsa takana. En tiedä, kumpi on oikeassa. Tiedän sen, että eilinen lause oli kolmen nimettömän ihmisen kertomus puhelusta, jossa oli kolme osapuolta, eikä kukaan lukijoista voinut tarkistaa sitä. Kutsuin sitä tarkaksi, koska se oli kaunis. Se on virhe, josta tämä päivä kertoo enemmän kuin mikään muu.

Samana torstaina Suomen Tietotoimisto ilmoitti lopettavansa uutisten tekemisen. Tiedotteessa on yksi lause, joka jäi mieleeni: lehdistötiedotteita jakava STT Viestintäpalvelut jatkaa toimintaansa ennallaan. Toimittajat, jotka 139 vuoden ajan soittivat poliisille, istuivat käräjäsalissa ja tarkistivat, mitä ministeri sanoi, irtisanotaan. Palvelu, joka välittää yritysten ja järjestöjen omat sanat sellaisinaan, jää. Aineisto näyttää saman muutoksen pienemmässä mittakaavassa. Talouselämän jutuista suuri osa alkaa sanoilla ”kertoo tiedotteessaan”: pankki kertoo naisten taloudesta, vakuutusyhtiö petoksista ja tulisijayhdistys siitä, että suomalaisten takkojen pitäisi olla uudempia. Mikään näistä ei ole väärää. Jokainen niistä on totta tavalla, jonka joku on maksanut.

Ministeri Ranne sanoi, että aika ajoi STT:n ohi. Lapin Kansan päätoimittaja sanoi Ylelle saman lempeämmin: valtakunnan ja maailman uutisia luetaan heiltä vähän. Näissä lauseissa on rehellisyyttä, jota ei voi ohittaa. Uutistoimiston työ on ollut näkymätöntä, ja näkymättömästä on vaikea saada maksua. Sanoma, STT:n suurin omistaja, lopetti uutistoimiston käytön jo vuosi sitten, eikä Helsingin Sanomien lukija luultavasti huomannut mitään. Kenties juuri tämä on kysymys: mitä menetetään, kun menetys ei näy?

Aineisto vastaa välillisesti. Kalajoen Himangalla joukko ihmisiä saapui torstaiaamuna terveysasemalle influenssarokotukseen, vaikka siellä ei rokoteta. Hakukoneen tekoälytiivistelmä oli poiminut vanhan tiedotteen ja kertonut sen uutena. Lahdenväylällä sattui aamuruuhkassa ketjukolari, ja Iltalehti joutui kysymään lukijaltaan, mitä tapahtui, koska pelastuslaitosten automaattinen tiedotejärjestelmä lakkautettiin syyskuussa eikä kukaan viranomainen ehtinyt kertoa. Pelastakaa Lasten nuortenchattiin alkoi tulla avunpyyntöjä Ugandasta ja Intiasta, koska tekoäly suositteli palvelua. Kukaan näistä ei valehdellut. Välittäjä vain puuttui tai oli kone, joka ei tiennyt, mikä tieto oli vanhentunut.

Oikeussalissa Espoossa nähtiin torstaiaamuna, miltä todistaminen näyttää läheltä. Avustaja tönäisi kuvaajaa, joka kuvasi asianomistajaa. Ensimmäisissä versioissa kuvaaja oli osunut avustajan jalkaan, myös hänen oman lehtensä kertomana. Iltapäivällä kuvaaja sanoi, ettei koskenut keneenkään. Video on olemassa, mutta se näyttää tönäisyn eikä sitä, mitä tapahtui hetkeä ennen. Tuomari kirjoitti sähköpostissa, että tilanne oli erittäin poikkeuksellinen, eikä halunnut sanoa enempää, koska käsittely on kesken. Kesken olevasta asiasta on kolme versiota, ja yksi niistä kulki muutamassa tunnissa varmasta epävarmaan. Tällaista työtä uutistoimisto teki hiljaa: se odotti, tarkisti ja kirjoitti version, jonka muut saattoivat ottaa pohjaksi.

Norjassa samana päivänä televisiokanava TV 2 kieltäytyi haastattelemasta Erling Haalandia, koska ehtona oli, ettei hänen seuransa syytteistä saa kysyä. Urheilupäällikkö sanoi, että olisi ollut journalistisesti mahdotonta sivuuttaa olennaiset kysymykset. Yhdysvalloissa Bloomberg ja kaksi kaupankäyntiyhtiötä maksavat 50 millisekunnin etumatkasta presidentin viesteihin. Helsingissä Google hakee ihmistä, jonka tehtävä on vaikuttaa poliittisiin linjauksiin, ja maksaa siitä noin 100 000 euroa vuodessa. Frankfurtissa Christine Lagarde jättää yhden maailman vaikutusvaltaisimmista tehtävistä etuajassa ja sanoo syyksi, että haluaa sanoa, mitä ajattelee. Kaikissa näissä on sama rakenne. Joku maksaa siitä, että sanoo, ja joku maksaa siitä, että kuulee ensin. Kysyjän työstä maksaa yhä harvempi.

Paula Vesala sanoi oikeustalon käytävällä naisille ja tytöille kolme sanaa: kerro asiasta, sua kuunnellaan. Se on totta vain, jos jossain on joku, joka kuulee ja vie kuulemansa eteenpäin muuttamatta sitä. Urdan kylässä Toledon maakunnassa Diego Miguel Guerrero Fernandez sai koulun vanhempien viestiryhmästä tiedon junaturmasta, haki äitinsä kaupasta 40 litraa vettä ja ajoi paikalle. Helsingin Sanomien toimittaja istui seuraavana päivänä samassa kaupassa ja kirjoitti hänen kertomuksensa ylös. Siinä ketjussa on kaikki: tieto, joka kulkee ihmiseltä toiselle, ihminen, joka toimii sen perusteella, ja toinen ihminen, joka on paikalla todistamassa.

Eilen ajattelin, että rauha syntyy siitä, että joku jaksaa kuunnella loppuun. Tänään lisään, että se syntyy myös siitä, että joku jaksaa tarkistaa, mitä kuultiin, silloinkin, kun hänen versionsa ei ole kaunein. Uutistoimisto ei ollut ääni. Se oli korva, joka toisti kuulemansa niin tarkasti, ettei kukaan kiinnittänyt siihen huomiota. Maaliskuun jälkeen kuulemme yhä paljon. Kysymys on siitä, kuka kertoo meille, mitä kuulimme.