Vuorokauden uutiskatsaus ja analyysi

1A. Aineiston yleiskuva

Aineistossa on 571 tekstillistä juttua tiistai-illasta keskiviikkoiltaan. Lisäksi 95 juttua oli pelkkä otsikko, joista 94 Kauppalehden, eikä niitä ole tässä arvioitu.

Ilta-Sanomien osuus on taas suurin, joten iltapäivälehtien tyyli painaa kokonaiskuvaa enemmän kuin pelkkä uutisarvo edellyttäisi. Pieni määrä ei kuitenkaan tee näkökulmasta heikompaa: Talouselämän juttu akkuvarastojen siirtämisestä sähköjonon hännille on päivän ainoa, joka kertoo, kuka jää datakeskusbuumissa jonoon, ja Ylen Kalliola-juttu on ainoa, joka kertoo konkurssin seuraukset. Kauppalehden ja Talouselämän tekstit ovat jälleen osin identtisiä (Stora Enso, sähkönkulutus, vesivoima, Veritas, Auroora, tulostiedotteet), samoin Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien (HJK, Markkanen, NHL, Rooney, Fleetwood, Mussolini, Bottas, venäläishiihtäjät). Kaksi samaa sanamuotoa on yksi lähde.

Jatkumo eiliseen ja faktaristiriidat:

• Eilisen raportin korjaus, Lavrov. Eilen raportoimme Lavrovin arvioineen konfliktin eskaloituvan, kuten MTV:n otsikko kertoi. Ilta-Sanomien venäläisiin uutistoimistoihin perustuvan jutun mukaan Lavrov puhui informaatiosodan kärjistymisestä. Ero on olennainen, ja MTV:n otsikko oli jyrkempi kuin sitaatti.
• Orpon tieto. HS:n mukaan Orpo vaikutti olleen puhelusta ”pihalla kuin lumiukko”. MTV:n hallituslähteen mukaan hän tiesi jo viikonloppuna. Eilen Orpo itse sanoi puhelun varmistuneen ”lähiaikoina”. Kumpikin lähde on nimetön.
• Tiedotus Pohjoismaille. Frederiksenin mukaan puhelua ei koordinoitu, Rasmussenin mukaan hänet informoitiin hyvin, Valtosen mukaan varoitusaikaa ei juurikaan ollut ja Aftenpostenin mukaan Tanskakin tiesi. Tiedottaminen, informointi ja koordinointi ovat eri sanoja, ja eri puhujat käyttävät niitä eri merkityksissä.
• Eiliset katveet täyttyivät osin. Yle kertoi, mitä Kalliolan konkurssi merkitsee rikossovittelulle. Ylen meteorologi kytki Lapin lämmön ilmastonmuutokseen, mitä eilen kukaan ei tehnyt. Uotin väitteeseen ministerin kommentoinnista saatiin arviot Kotirannalta ja oikeusministeri Mereltä. Stubb kertoi, että Euroopan turvallisuusjärjestyksestä vaihdettiin muutama sana. Ilmastopaneelin suositukset levisivät Ylestä Talouselämään.
• Katveet, jotka eivät täyttyneet. Faktabaarin selvitystä vakoiluun soveltuvista mainoksista ei jatkanut kukaan. Pelastakaa Lasten kyselyyn ei tullut hallituksen vastausta. Eilen Kauppalehden kertomaa eläkeiän nostoa 70 vuoteen ei toistettu, vaikka eläkkeet ovat päivän teema. Nesteen ennakoitu ”jättitulos” ja jakeluvelvoitteen kiristyminen esiintyvät samana päivänä eri jutuissa eikä niitä kytketä.
• Amirkhanin tapahtumavuosi. Ilta-Sanomien Veitola- ja Pakarinen-jutuissa tapahtumat sijoitetaan vuoteen 2017, samaan aikaan IS:n oma seurantajuttu, HS, MTV ja Yle kertovat elokuusta 2016. Vuosi 2017 on ohjelman esitysvuosi.
• Toledon uhriluku kasvoi päivän mittaan kymmenestä 30:een, 64:ään ja 68:aan, ja eri mediat jäivät eri vaiheisiin.
• Paritusvyyhdin rikoshyöty on Ilta-Sanomien mukaan ”sadan tuhannen euron luokkaa”, muiden mukaan useita satoja tuhansia.
• Bolsonaron asema. Iltalehden otsikon mukaan Trump ”myönsi turvapaikan” yhden lähteen mukaan, muiden mukaan kyse on viisumeista.
• Tynkkysen julkaisu oli Ilta-Sanomien mukaan Facebookissa, Iltalehden mukaan X:ssä. Mahdollisesti molemmissa.
• Anthropicin luvut. Talouselämän mukaan yhtiö teki alkuvuonna 80,7 miljardin dollarin nettotappion, Ylen mukaan liiketoiminnan alijäämä oli 693 miljoonaa ja korkotulot kattoivat sen, Kauppalehden mukaan yhtiö on ”operatiivisesti kannattava”. Luvut kuvaavat todennäköisesti eri tuloslaskelman rivejä, mutta lukija saa kolme hyvin erilaista kuvaa samasta esitteestä.
• Espoon autot: Ilta-Sanomien laskelma 80 000 euron keskihinnasta perustuu neljän miljoonan ylärajaan, kaupungin mukaan toteutuva kustannus on noin kaksi miljoonaa.

Poliittinen tasapaino. Kokoomus näkyy jälleen kaikkialla mutta tänään useammin selittäjänä kuin aloitteentekijänä: Orpo tiedonkulun kohteena, Partanen kanteluiden kohteena ja ilman kommenttia, Valtonen puhelun rajaajana, Häkkänen asehankinnan valtuuttajana, Multala kuluttajansuojan ehdottajana ja Kopra työllisyysväittelyssä. Perussuomalaiset näkyvät poikkeuksellisen monipuolisesti: Halla-aho pidättyvänä puhemiehenä, Meri oikeusvaltion puolustajana kokoomusministeriä vastaan, Ranne taksiuudistuksen arvostelijana, Rantanen vaaratiedottamisen uudistajana ja Sebastian Tynkkynen RKP-kiistan osapuolena. SDP näkyy Lindtmanin tasapainoilevana kantana ja Urpilaisen paluuharkintana, RKP Adlercreutzin ja Mahdin kautta, vasemmistoliitto Koskelan kantelun ja varallisuusveroa puolustavan mielipidekirjoituksen kautta. Vihreät näkyvät vain eilisen Tynkkysen riskiarvion myöhäisenä toistona. Keskusta esiintyy ainoastaan Anne Bernerinä, jonka vuoden 2018 taksiuudistusta Ranne syyttää, eikä keskustalta kysytä vastausta. Kristillisdemokraatit puuttuvat kokonaan.

1B. Metasijoittelu

Ykköstarina on Putin-puhelun jälkikaiku (noin 45 juttua kaikissa medioissa). Toiseksi suurin on Amirkhanin oikeudenkäynti ja sen ympärille kasvanut keskustelu oikeudenkäynnin julkisuudesta (noin 30 juttua). Kolmanneksi nousee tulospäivä, jota Kauppalehti kantaa lähes yksin kymmenillä tulostiedotteilla, ja sen sisällä datakeskusten sähköntarve.

Agenda on kahdella tavalla reaktiivinen. Putin-puhelun kohdalla toinen päivä ei tuo uusia tekoja vaan uusia ääniä: Financial Times, Ušakov, Dmitrijev, Dugin, Rasmussen, Michal, Raik, Splidsboel Hansen, Aftenposten. Suomalainen media rakentaa päivänsä siitä, mitä muut sanovat Suomesta. Samaan aikaan agenda on poikkeuksellisen raporttivetoinen. Datakeskusteollisuus (VTT:n selvitys), Hali (hoivajonot), Palta (polttoaineet), SAFA (purkukulttuuri), Samok (VM:n lista), Atradius (maksukyvyttömyys), Heidrick & Struggles (hallitusjäsenet), Alustatyön visio -raportti (Wolt) ja ilmastopaneeli toivat kaikki valmiin luvun, joka muuttui otsikoksi. Kunkin julkaisijan intressi kerrotaan hyvin epätasaisesti.

Kenen intressiä tämä palvelee? Puhelun toinen päivä palvelee eniten Kremliä, joka saa kolme ääntä suomalaisiin otsikoihin (Ušakov, Dmitrijev, Dugin) ja voi esittää Euroopan riitelevänä. Ilta-Sanomat ja Iltalehti torjuvat Duginin väitteen, mutta toistavat sen otsikossa. Ukraina hyötyy, koska Sybihan kiitos ja Zelenskyin oletettu kiinnostus tapaamiseen kehystävät puhelun Ukrainan aloitteeksi. Tanskan hallitus saa Rasmussenin kautta mahdollisuuden pehmentää eilistä, ja Suomen hallitus saa hallituslähteen kautta oman versionsa Orpon tiedosta. Datakeskusteollisuuden suuri arvio palvelee alaa kahdesti: se vahvistaa alan painoarvoa ja samalla painetta saada verkkokapasiteettia. Halin selvitys palvelee yksityisiä hoivayrityksiä, joiden mukaan ostopalveluja leikataan vaikka paikkoja olisi.

Kuka häviää näkyvyyttä? Pirkanmaan hoitajat, Kelan psykoterapiapotilaat (vain HS:n maksumuurin takana) ja Länsi-Uudenmaan hoivakotien asukkaat (vain HS:n ingressissä) jäävät pienille paikoille. Etelä-Pohjanmaan sote-leikkaukset ovat vain Ylellä. Toledon turma, Euroopan tämän vuoden toinen suuri junaonnettomuus, painuu Putin-keskustelun alle. Serbian vallanvaihdon jälkeinen hyökkäys hallitusmieliselle tv-kanavalle on yksi Ilta-Sanomien juttu.

Dominoiko yksittäinen toimija? Stubb dominoi edelleen, mutta nyt hänestä puhutaan. Hän esiintyy omalla äänellään lähinnä Instagram-kuvan ja tiistain tiedotustilaisuuden jälkikäteisen koosteen kautta. Varsinaista sisältöä puhelusta kertovat Financial Times ja Ušakov. Amirkhani-jutussa dominoi Uoti, jonka lausunnot salin ulkopuolella saavat lähes yhtä paljon tilaa kuin todistajat salin sisällä.

Jatkumo. Viikon kysymys ”kuka pääsee pöytään” muuttui eilen kysymykseksi ”kuka kutsui Suomen pöytään” ja tänään kysymykseksi ”kuka tiesi pöydästä etukäteen”. Ulkopolitiikan käsittely siirtyy sisältöön perustuvasta arviosta menettelyyn perustuvaan arvioon.

2. Vuorokauden pääkehys

Näiden uutisten valossa Suomi on maa, joka kuuntelee omaa kaikuaan. Eilisen teon jälkeen keskiviikko on kokonaan reaktioiden päivä. Tieto siitä, mitä puhelussa sanottiin, tulee Lontoosta ja Moskovasta. Arviot sen merkityksestä tulevat Tallinnasta, Kööpenhaminasta, Tukholmasta, Oslosta ja Varsovasta. Ylen haastattelema Eurooppa-tutkija huomauttaa samalla, että Saksassa ja Ranskassa puhelu oli vain perusuutinen. Suomi näyttää isommalta itselleen kuin muille.

Oikeus näyttää olevan paineen alla mutta pitävän. Ministeristä kannellaan oikeuskanslerille, oikeusministeri muistuttaa tuomioistuinten riippumattomuudesta, asianajaja kertoo kymmenistä tuhansista viesteistä ja tuomari vastaa, ettei melu kiinnosta. Bolsonaro pakenee passimääräystä, Trumpin hallinto kiistää tuomarin kanssa golfkentän puista ja Muhoksen rakennustarkastaja menettää virkansa. Oikeusvaltio on päivän yhteinen sanasto, mutta sitä puhuvat hyvin eri suunnista tulevat ihmiset.

Talous näyttää sähköltä. Fortum myy puolet Loviisan ydinvoimasta Googlelle, datakeskukset voivat syödä viidenneksen sähköstä, akkuvarastot siirretään jonon hännille, maakaasu maksaa yli sata euroa ja vesivoima paikkasi syyskuussa ydinvoiman seisokit. Kotitalouksien sähkölasku on kysymys, johon yhtiöt vastaavat rauhoittavasti ja jota kukaan ei voi vielä ratkaista.

Palvelut näyttävät hiipuvan hiljaa. Taukopaikan liiteri on tyhjä, sovittelutoimisto on kiinni, sote-keskus muuttuu sote-asemaksi, psykoterapia loppuu kahden viikon varoitusajalla ja vanhus odottaa hoivapaikkaa 86 vuorokautta.

Tunne. Lukija kantaa mukanaan väsynyttä epävarmuutta ja vähän kiusaantuneisuutta: eilinen ylpeys ja levottomuus ovat vaihtuneet tunteeseen, että koko Pohjola puhuu Suomesta eikä kukaan vielä tiedä, oliko puhelusta hyötyä. Lämpöä tarjoavat kuhmolainen Markku Aittokoski, joka vei omat halkonsa laavulle, Mäntsälän lapset, jotka sulkivat palavan huoneen oven ja pelastivat koirat, Kajaanin koululaiset, jotka saivat takaisin kuoriperunat, ja Fleetwoodin puolustaja, joka sanoi voitosta riittävän kerrottavaa lapsenlapsille.

3. Teemat ja painotukset

Viisi painotettua teemaa

1. Putin-puhelun jälkikaiku. Financial Timesin tiedot Putinin luennosta, Ušakov ja Dmitrijev, Pohjoismaiden purkukeskustelu, Baltian varaukset, Orpon tiedonsaanti, pääkirjoitukset ja analyysit. Teema painottuu, koska ensimmäinen päivä jätti kysymykset auki ja reaktioita riittää.

2. Oikeudenkäynnin julkisuus ja vallanjako. Todistajat, Uotin vastaukset, tuomarin kommentti, kantelut Partasesta ja Koskelasta, Meren ja Kotirannan arviot, naisten reaktiot ja tosi-tv:n kulissit. Teema painottuu, koska avoin käsittely tuottaa materiaalia ja poliitikkojen osallistuminen on tuonut siihen vallanjaon kysymyksen.

3. Sähkö, datakeskukset ja tulospäivä. VTT:n selvitys, Fortum ja Google, akkuvarastot, maakaasu, vesivoima, Muhos ja 24 tulosjulkistusta. Teema painottuu kalenterin ja usean samana päivänä julkaistun selvityksen vuoksi.

4. Julkinen talous ja eläkkeet. Kiander, Eläketurvakeskus, Kauppalehden pääkirjoitus, Samok, Lindtmanin kolmen miljardin lasku ja Ranska-vertailut. Teema jatkuu VM:n kartoituksesta ja siirtyy listasta seurauksiin.

5. Varautuminen ja turvallisuus. FI-Alert, kertasingot, yölennot, erikoisjoukkojen harjoitus, sabotaasiepäilyt Saksassa ja Latviassa, Naton apulaispääsihteeri Jaakkola ja prinssi Edwardin vierailu varusmiesten luona.

Volyymiltaan suurin on silti viihde, terveys ja elämäntapa: horoskoopit, testit, tuoksut, B12-vitamiini, leipähävikki ja julkkisten perheuutiset.

Mitä jää sivuun ja keneltä

Kaikilta medioilta:

• Mitä Suomi sanoi puhelussa. Toisenakaan päivänä yksikään media ei kerro Suomen omia viestejä Putinille muuten kuin Kremlin, Financial Timesin ja Ušakovin kautta. Stubbin oma kuvaus on yhden lauseen mittainen.
• Valtosen aiempi kanta. Iltalehden näkökulmajuttu muistuttaa, että Valtonen arvosteli marraskuussa 2024 Olaf Scholzin puhelua Putinille sanomalla, ettei yksittäisten johtajien kommunikointi Putinin kanssa ole toimiva tapa. Tänään Valtonen puolustaa puhelua kertomatta, mikä on muuttunut. Kukaan ei kysy sitä häneltä.
• Neste ja jakeluvelvoite. Kauppalehti ennakoi Nesteelle torstaiksi ”jättitulosta” ja kaksinkertaistuvaa käyttökatetta, Palta laskee jakeluvelvoitteen nostavan pumppuhintoja ja ilmastopaneeli suosittaa velvoitteen nostamista sataan prosenttiin. Eilen kerrottiin Nesteen lobbauksesta. Neljä palaa ovat samassa aineistossa ilman yhteyttä.

Hallitusta ja kokoomusta lähellä olevalta näkökulmalta jää vähemmälle:

• Partasen oma kanta. Iltalehden mukaan ministerin avustaja ilmoitti, ettei ministerillä ole kommentoitavaa. Kokoomuksen johdolta ei kysytä, mitä se ajattelee ministerinsä kanteluista tai siitä, että hallituskumppanin oikeusministeri rinnastaa ohjeiden antamisen oikeudenkäyntiin autoritäärisiin valtioihin.
• Hoivajonojen syy. Halin mukaan hyvinvointialueet ovat leikanneet ostopalveluja säästösyistä. Hallituksen rahoitusratkaisujen yhteyttä jonoihin ei käsitellä.
• Espoon autojen poliittinen vastuu. Kaupungin poliitikot sanovat Ylelle, että hankinta näyttää pahalta, mutta kaupunginjohtaja Kai Mykkästä (kok) ei mainita yhdessäkään jutussa.

Oppositiota ja vasemmistoa lähellä olevalta näkökulmalta jää vähemmälle:

• Koskelan kantelu. MTV ja Iltalehti kertovat, että kantelu on tehty myös Koskelasta, mutta kukaan ei pohdi, eroaako kansanedustajan asema ministerin asemasta vallanjaon kannalta.
• SDP:n sopeutuslinja. Ilta-Sanomien kommentin mukaan SDP on alkanut arvostella hallitusta liian vähäisestä sopeuttamisesta, vaikka se aiemmin arvosteli leikkausten kohdentumista. Muut mediat eivät tartu tähän linjamuutokseen.
• Urrilan viive. EK:n pääekonomistin mukaan talouden käänne näkyy kotitalouksissa noin puolen vuoden viiveellä. Väite pehmentää hallituksen arvostelua eikä leviä Kauppalehden ulkopuolelle.

Perussuomalaisia lähellä olevalta näkökulmalta jää vähemmälle:

• Tynkkysen vastaus. Adlercreutzin tuomitseva tulkinta kerrotaan, mutta Tynkkyseltä ei kysytä, tarkoittiko hän sitä, mitä Adlercreutz väittää. Hänen oma perustelunsa pakolaiskiintiön nollaamisesta ja leireillä auttamisesta näkyy vain Ilta-Sanomien sitaatissa.
• Meren linja. Oikeusministerin periaatteellinen kanta tuomioistuinten riippumattomuudesta esitetään Iltalehden otsikossa ”jyrähdyksenä” ministeri Partasta kohtaan, vaikka Meri itse sanoo, ettei ota kantaa Partaseen.
• Rantasen FI-Alert. Sisäministerin pitkäaikainen hanke toteutuu, ja se kerrotaan neutraalisti, mutta kevään droonikeskustelun jälkeistä onnistumista ei kehystetä kenenkään saavutukseksi.

Perussuomalaisten arvostelijoilta jää vähemmälle:

• Taksikuskien kokemus. HS:n jutussa maahanmuuttajataustaiset kuljettajat kertovat päihtyneiden naisten häirinnästä ja toivovat, ettei kaikkia leimattaisi. Iltalehti tiivistää jutun otsikolla, joka nostaa yksittäisen naisen koskettelun. Ranteen sitaatti ”ei tämä ketään yllätä” saa HS:ssä tilaa, mutta ministerin taustakannasta taksiliiketoiminnan sääntelystä ei kysytä alan näkökulmaa.
• Paritusvyyhdin uhrit. HS:n mukaan tutkinnanjohtaja kertoo uhrien tienneen, miksi he tulivat Suomeen, ja ihmiskauppaepäily on vasta selvitettävänä. Tämä täsmennys puuttuu muista medioista.

Ukrainaa tukevalta näkökulmalta jää vähemmälle:

• Ušakovin epälegitiimiysväite. Vain HS kertoo Kremlin neuvonantajan kutsuneen Zelenskyitä epälegitiimiksi saman puhelun yhteydessä, jota muut kuvaavat dialogin avauksena.
• McConnellin varoitus. Iltalehti kertoo republikaanisenaattorin kirjoituksesta, jonka mukaan Putinin mielistely ja pakotteiden purku rohkaisevat hyökkääjää. Juttu ei kytkeydy suomalaiseen keskusteluun puhelusta.
• Venäjän värväys. MTV:n juttu Venäjän armeijan rekrytoinnista haavoittuvista miehistä kertoo sodan hinnasta Venäjällä, mutta jää erilliseksi.

Neuvotteluja painottavalta näkökulmalta jää vähemmälle:

• Viron mielipide. Iltalehden haastattelema Meelis Oidsalu kertoo, että Norstatin mukaan 69 prosenttia virolaisista halusi toukokuussa pitää diplomaattisuhteet Venäjään. Tieto jää jutun alaosaan otsikon ”häiritsevän puhelun” alle.
• Meisterin ja Penttilän arviot. Saksalaisen Venäjä-tuntija Stefan Meisterin kanta, että nyt on ehkä aika rikkoa tabuja, on HS:n maksumuurin takana. Risto Penttilän ”Euroopan ainoa mahdollisuus” on vain MTV:ssä.

Markkinaliberaalilta näkökulmalta jää vähemmälle:

• Akkuvarastojen jono. TEM:n lakiluonnos asettaa ministeriön etusijaluokat markkinoiden sijaan. Kritiikki on vain Talouselämässä ja sitä esittää alan asianajaja.
• Kilpailuvirasto ja lipunmyynti. KKV selvittää tapahtumalippujen yksinoikeussopimuksia, ja asia on vain Ylellä.

Hyvinvointivaltiota puolustavalta näkökulmalta jää vähemmälle:

• Kelan kilpailutus. Hinnan nostaminen ainoaksi kriteeriksi vaativassa kuntoutuksessa on vain HS:n maksumuurin takana.
• LUVN:n sulkemiset. Asukkaille ei kerrota, kenen koti on uhan alla. Vain HS:n ingressi.
• Metsähallituksen taukopaikat. Viiden miljoonan sopeutustarve ja 154 taukopaikkaa ovat vain Ylellä.

Ilmaston ja luonnon näkökulmalta jää vähemmälle:

• Lancetin raportti kolmesta miljoonasta helleperäisestä kuolemasta on vain Ylellä aamuyön sähkeenä.
• Vaelluskalapäätös. Vaasan hallinto-oikeus kumosi laajat istutusvelvoitteet Kemi- ja Iijoella, ja luonnonsuojelujärjestöt valittavat. Vain Ylellä, eikä voimayhtiöiden säätövoimaperusteita suhteuteta datakeskusten sähköntarpeeseen, josta samana päivänä kerrotaan.

Kaikkien uutiskynnyksen alle jäävä aihe: Pirkanmaan hyvinvointialueen sairauspoissaolot ja Kevan 575 miljoonan euron lasku. Summa on suurempi kuin moni VM:n listan yksittäinen säästökohde, ja Ylen haastattelemat työntekijät kertovat syyksi jatkuvat muutokset ja johtamisen. Asia on vain Ylellä, eikä sitä kytketä keskusteluun julkisen talouden sopeutuksesta.

4. Kehystysanalyysi

Kehystystyyppien osuudet

Eiliseen verrattuna kommentin ja analyysin osuus kasvaa, koska kaikki suuret mediat julkaisivat puhelusta pääkirjoituksen, analyysin tai vieraskynän. Konfliktikehys syntyy edelleen enemmän ulkomaisista äänistä kuin kotimaisista.

Saman asian rinnakkaiset kehykset

Puhelun arvio: yhtenäisyyden rikkominen, yhtenäisyyden puutteen paljastaminen vai oma toimijuus.

• Ilta-Sanomat, pääkirjoitus: ”Mykkäkoulu päättyi, mutta Pohjoismaiden yhtenäisyys hajosi.”
• Helsingin Sanomat, analyysi: ”Stubb ja Støre eivät hajottaneet Euroopan yhtenäisyyttä, koska sitä ei ollut.”
• Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: ”Suomen on oltava ulkopolitiikassa oma toimija.”
• Iltalehti, pääkirjoitus: ”Demokraattisen perheen sisäinen kinastelu pitää lopettaa välittömästi.”
• Iltalehti, vieraskynä: ”Stubbin Putin-puhelu paljasti Euroopan kipeän ongelman.”

Ilta-Sanomien kehys pitää Pohjoismaiden yhtenäisyyttä tosiasiana, jonka puhelu rikkoi. HS:n analyysi kääntää oletuksen: yhtenäistä linjaa ei ollut, joten sitä ei voinut rikkoa. HS:n pääkirjoitus siirtyy vielä pidemmälle ja pitää itsenäistä toimijuutta tavoitteena, vaikka myöntää näkyvän hajoamisen olevan haitallista. Iltalehden pääkirjoitus ei arvioi puhelua vaan riitaa ja vaatii sen lopettamista, koska Kreml hyötyy siitä. Kaikki neljä hyväksyvät, että Kreml hyötyy erimielisyydestä. Ne eroavat siinä, onko erimielisyyden aiheuttaja Suomi, Tanska vai Euroopan rakenne.

Asiantuntijat: Putinin bingo, salaisen agentin menetys vai Euroopan ainoa ääni.

• Iltalehti: ”Fantastinen mahdollisuus Vladimir Putinille: Stubbin puhelusta tyrmäävä arvio” (Svenska Dagbladet, Flemming Splidsboel Hansen).
• Iltalehti: ”Stubbin kohupuhelulla saattoi olla vakava seuraus: Tuhosi mahdollisuuden lähettää salaista agenttia” (Kari Liuhto).
• MTV: ”Puhelu Putinille oli perusteltu: Kaksi sooloilijaa olivat Euroopan ainoa mahdollisuus” (Risto E. J. Penttilä, Jussi Lassila).
• Yle: ”Professori löytää selkeitä syitä Stubbin Tanskasta saamaan kritiikkiin” (Markku Kangaspuro).
• MTV: ”Professori varoittaa Putin-puhelun seurauksista: herättää huolta Baltiassa” (Timo Hellenberg).

Iltalehden asiantuntijavalinnat painottuvat kriitikkoihin, MTV:n valinnat jakautuvat puolustajiin ja varoittajiin, Ylen asiantuntija selittää kritiikkiä Pohjoismaiden erilaisilla Venäjä-linjoilla ja Tanskan sisäpolitiikalla. Liuhdon kehyksessä oikea tapa olisi ollut lähettää ensin epävirallinen välittäjä, esimerkiksi Niinistö. Kehys olettaa, että diplomatia on parempi piilossa kuin näkyvissä, mikä on eilisen avoimuuskeskustelun vastakohta. Penttilän kehys olettaa, että Euroopan ääni on arvokkaampi kuin sen yhtenäisyys. Kangaspuron kehys siirtää kysymyksen Suomesta Tanskaan.

Rasmussen: kriitikko vai sovittelija.

• Ilta-Sanomat: ”Tanskan ulkoministeri Ylelle Stubbin puhelusta: ’Epäjärjestys hyödyttää vain Putinia’.”
• Yle: ”Tanskan ulkoministeri Ylelle: Pohjoismaat kävivät ’debriefing-keskustelun’ Putin-puhelusta.”
• MTV: ”Tanskan ulkoministeri Putin-puhelusta: ’Kukaan ei saa tulla yllätetyksi’”; tekstissä Rasmussen ”suhtautuu sovittelevasti” ja sanoo tulleensa informoiduksi hyvin.

Sama ministeri antoi samana päivänä kaksi haastattelua. Ilta-Sanomien otsikko valitsee lauseen, joka jatkaa Frederiksenin kritiikkiä. MTV:n teksti valitsee lauseen, joka purkaa sen. Yle kertoo menettelystä. Kukaan ei aseta rinnakkain Rasmussenin ”minut on informoitu hyvin” ja Frederiksenin ”ei koordinoitu muiden kanssa”, vaikka juuri se kertoisi, oliko Tanskan kritiikissä kyse tiedosta vai linjasta.

Orpon tieto: hämmennys vai harkittu vaikeneminen.

• Helsingin Sanomat: ”Mitä Orpo tiesi Putin-puhelusta? Lähteet avaavat hankalaa haastattelutilannetta”; tekstissä Orpo ”vaikutti olleen pihalla kuin lumiukko”.
• MTV: ”MTV:n tieto: Orpo tiesi etukäteen suunnitelmasta soittaa Putinille”; hallituslähteen mukaan suunnitelmasta ei voinut kertoa julkisuuteen.

HS:n kehyksessä HS:n oma haastattelu on tapahtuman keskiössä, ja kysymys koskee valtiosääntöistä yhteistoimintaa. MTV:n kehyksessä hallitus on ollut tietoinen ja sen vaikeneminen on ollut perusteltua. Kumpikin perustuu nimettömiin lähteisiin, ja kumpikin palvelee eri toimijaa: HS:n kehys korostaa median roolia vallan valvojana, MTV:n kehys antaa hallitukselle tilaisuuden selittää. Ilta-Sanomien pääkirjoitus nostaa saman asian vallanjaon kautta ja toteaa, ettei johto vaikuttanut yksituumaiselta.

Venäjän vastaanotto: ilakointi, käyrät ja ideologin väite.

• Iltalehti: ”Venäjällä ilakoidaan Stubbin kustannuksella: ’Putin osoitti jälleen’.”
• Iltalehti: ”Nyt tapahtui Moskovassa: Stubb sai käyrät nousuun.”
• Iltalehti: ”’Putinin aivoilta’ pöyristyttävä väite Stubbin puhelusta.”
• Ilta-Sanomat: ”’Putinin aivoilta’ käsittämätön tulkinta Stubbin puhelusta.”
• Ilta-Sanomat: ”Putinin lähettiläs ivaili Tanskan pääministerille: ’Joutaakin menettää Grönlannin’.”

Iltalehden pörssiotsikko kytkee Moskovan pörssin prosentin nousun Stubbiin, vaikka teksti kertoo vain ajallisesta samanaikaisuudesta Tassin tiedon pohjalta. Duginin väitteen kumoavat molemmat iltapäivälehdet, mutta molemmat tekevät siitä otsikon. Ilta-Sanomien Dmitrijev-juttu selittää propagandan logiikan (”sodanlietsoja”) ja asettaa sen tietoon, että Trump harkitsee pakotteiden poistoa Dmitrijevin rahastolta. Yhteistä on, että Venäjän ääni pääsee suomalaisiin otsikoihin kolme kertaa samana päivänä.

Putinin puhe: saarna vai luento.

• Iltalehti: ”FT: Putin saarnasi Stubbille slaavilaisesta historiasta.”
• Ilta-Sanomat: ”FT: Putin luennoi keskiaikaisesta slaavilaisesta historiasta Stubbille ja Størelle.”

Saarna tekee Putinista moralisoijan ja Stubbista kuulijan, jolla ei ollut vaihtoehtoa. Luento on neutraalimpi. Kumpikin perustuu kolmeen nimettömään lähteeseen, eikä kumpikaan kerro, olivatko lähteet suomalaisia, norjalaisia vai muita. Lähteiden tausta ratkaisisi, kenen kertomus tämä on.

Kanada ja EU: unionin päätös vai Stubbin tappio.

• Helsingin Sanomat: ”Kanadan liitännäisjäsenyys EU:ssa kariutui.”
• Iltalehti: ”Media: EU kaatoi Stubbin haaveen.”

Ehdotuksen teki von der Leyen, ja Saksan johtama ryhmä torjui sen. Iltalehden otsikko henkilöi sen Stubbiin, joka on tukenut Kanadan jäsenyyttä. Päivänä, jona Stubbin ulkopoliittista harkintaa punnitaan kaikkialla, kehys liittää häneen toisen epäonnistuneen avauksen.

Ministerin kannanotto: kohu, tyrmäys vai uusi metoo.

• Iltalehti: ”Ministeri synnytti kohun: Leena Meri jyrähtää: ’Harjoitetaan autoritäärisissä valtioissa’.”
• Iltalehti: ”Ministeri puuttui Mira Luodin ja Makwan Amirkhanin käräjiin: Asiantuntijalta tyrmäys.”
• MTV: ”Ministeri Partanen ja Minja Koskela avautuivat Amirkhan-kohusta: Oikeuskanslerille kanneltu.”
• Helsingin Sanomat: ”Makwan Amirkhanin kommentit Mira Luodista järkyttivät naisia: ’Uusi metoo-keskustelu on syntynyt’.”

Iltalehden kehys asettaa ministerin kannanoton vallanjaon kysymykseksi ja antaa äänen kahdelle sitä arvostelevalle juristille, joista Kotiranta on itse rikosasianajaja. HS:n kehys asettaa kysymyksen sukupuolten tasa-arvon ja kokemuksen kautta ja kertoo naisista, jotka pelkäävät kommentoida omalla nimellään. HS:n otsikko kertoo virheellisesti Amirkhanin kommenteista, vaikka teksti kertoo avustajan argumentista. MTV:n kehys on neutraalimpi mutta otsikon ”avautuivat” tekee poliitikoista henkilökohtaisen tunteen ilmaisijoita. Kehykset eivät kohtaa: vallanjaon kehyksessä naisten kokemus puuttuu, kokemuksen kehyksessä vallanjaon kysymys puuttuu.

Uoti ja tuomari.

• Ilta-Sanomat: ”Makwan Amirkhanin avustajalta raju avautuminen, tuomari: ’Ei voisi vähempää kiinnostaa’.”
• Iltalehti: ”Tuomarilta tyly kommentti Kari Uotille: Ei voisi vähempää kiinnostaa.”
• Yle: ”Makwan Amirkhanin avustaja avautui oikeussalissa someraivosta, tuomari: ’Meitä ei voisi vähempää kiinnostaa’.”
• MTV: ”Kari Uoti vertasi kohukommenttiaan Susanna Penttilän puheisiin setämiehistä: ’Ei mitään eroa’.”

Kolme mediaa nostaa tuomarin lauseen, ja Iltalehti kutsuu sitä tylyksi. Tuomarin lause voidaan lukea myös tuomioistuimen riippumattomuuden periaatteena, joka koskee yhtä lailla somea, ministeriä ja avustajaa. Ylen versio ”meitä” tekee siitä instituution äänen, IS:n ja IL:n versio henkilökohtaisen piikin. MTV:n kehys antaa Uotin vertaukselle otsikon, joka tekee hänestä kiistan osapuolen eikä oikeudenkäynnin.

Todistajat: tuotantoyhtiön vastuu vai syytetyn käytös.

• Yle: ”Nyt puhuu Julkkisselviytyjien tuottaja: ’Emme osanneet arvata, että joku voi käyttäytyä tällä tavalla’.”
• Ilta-Sanomat: ”Makwan Amirkhanin ilmoitus sai Julkkisselviytyjien kuvausryhmän tunnelman järkkymään.”
• MTV: ”Viestit paljastavat: Näin Mira Luoti puhui tapauksesta jo vuosia sitten.”

Yle jatkaa eilistä linjaansa ja kohdistaa huomion tuotantoyhtiöön, joka ei keskeyttänyt kuvauksia. Ilta-Sanomat kohdistaa sen Amirkhanin käytökseen. MTV laajentaa kehyksen tosi-tv-alaan Amanda Harkimon ja Disa Soodin kokemuksilla. HS ja IS kertovat, että ne kuuluvat samaan konserniin Nelosen kanssa, mikä on päivän läpinäkyvin ilmoitus omasta sidoksesta.

Espoon autot: ökyautot vai rutiinikilpailutus.

• Ilta-Sanomat: ”Länsiväylä: Audeja, Bemareita, Mersuja, Espoo irtisanoo ja hankkii ökyautoja”; laskelma 80 000 euron keskihinnasta.
• Yle: ”Espoo hankkii johtajilleen ökyautoja samaan aikaan kun muualta säästetään, näyttää pahalta, sanovat poliitikot”; logistiikkajohtajan selitys toteutuvasta kahden miljoonan kustannuksesta ja 30 autosta vuodesta 2008.

Molemmat käyttävät sanaa ”ökyauto”. Ilta-Sanomien kehys rakentaa vastakkainasettelun irtisanomisten kanssa ja laskee keskihinnan ylärajasta. Ylen kehys antaa tilaa kaupungin selitykselle mutta otsikoi poliitikkojen tunnelman. Kumpikaan ei kysy, miksi johtajien työsopimuksiin kuuluu autoetu, mikä olisi rakenteellinen kysymys yksittäisen hankinnan takana.

Datakeskukset: kasvu, ahmiminen vai uhka sähkölaskulle.

• Talouselämä ja Kauppalehti: ”Nyt tuli kova arvio: Suomen sähkönkulutus moninkertaistuu.”
• Ilta-Sanomat: ”Datakeskukset voivat pian ahmia lähes viidenneksen Suomen sähköstä.”
• MTV: ”Tavallinen suomalainen maksaa sähköstä enemmän tai jää siitä ajoittain jopa paitsi.”
• Yle: ”Sähkön hinta pysyy edullisena Google-sopimuksesta huolimatta, vakuuttaa Fortumin Rauramo.”
• Kauppalehti: ”Energiapomo kertoo ongelmasta, joka voi uhata sähkön hintaa vain parissa vuodessa”; Salomaan mukaan Irlannin hinnat johtuvat maakaasusta eikä datakeskuksista.

Otsikko ”moninkertaistuu” on suurempi kuin arvio, jonka mukaan kokonaiskulutus kasvaa ja datakeskusten osuus nousee 12–19 prosenttiin. Ilta-Sanomien ”ahmia” antaa datakeskuksille ruokahalun. MTV:n kehys perustuu aiempiin asiantuntijahaastatteluihin ja tuo esiin kuluttajan riskin. Yle ja Kauppalehti antavat energiayhtiöille tilaa rauhoitella. Vain HS ja Ilta-Sanomat mainitsevat, että selvityksen tilaaja on Datakeskusteollisuus, eli ala itse.

Hoivajonot: laiton odotus vai paraneva tilanne.

• MTV: ”Lähes 2000 ikääntynyttä jonotti hoivapaikkaa kesäkuussa, osa laittoman pitkään.”
• Helsingin Sanomat: ”Noin 800 vanhusta joutui odottamaan hoivapaikkaa laittoman kauan”; tekstissä keskiarvo ei ylittänyt lakisääteistä rajaa millään alueella.
• Yle: ”Yhdellä sote-alueella vanhus pääsee hoivakotiin kolmessa viikossa, toisessa odottaa lähes kolme kuukautta.”

Kaikki raportoivat Halin luvut. HS ja Yle kertovat Halin edustavan yksityisiä hoivayrityksiä, MTV ja Talouselämä eivät. Halin oma johtopäätös, että vapaita paikkoja on mutta ostopalveluja on leikattu, on samalla sen jäsenyritysten liiketoimintaintressi. Yle kertoo myös, että jono on lyhentynyt 300 hengellä vuoden lopusta, mikä tasapainottaa kuvaa.

Bolsonaro: pako, katoaminen vai turvapaikka.

• Ilta-Sanomat: ”Trump tukee presidenttikandidaatin pakoa” ja ”Bolsonaro pamahti perheineen Miamiin.”
• Iltalehti: ”Vaalit hävinnyt Bolsonaro pakeni Yhdysvaltoihin: Reuters: Trump myönsi turvapaikan.”
• MTV: ”Brasilian presidentinvaalien häviäjä katosi maasta”; Lula: ”Hän olisi voinut jäädä ja todistaa syyttömyytensä.”
• Helsingin Sanomat, analyysi: ”Lulan valinta oli demokratian voitto”; ”Flávio Bolsonaron valinta olisi murentanut Brasilian oikeusvaltion.”

HS:n analyysi on päivän suorimmin arvottava ulkomaanjuttu: se ottaa selvän kannan vaalien tulokseen ja sen merkitykseen. Muut raportoivat pakoa ja sen herättämiä reaktioita. Bolsonaron oma näkemys tutkinnan poliittisuudesta mainitaan kiistämisenä mutta ei saa omaa ääntä missään.

Israel: suhmuroinnin mestari, kova linja vai arabipuolueiden hetki.

• Yle, analyysi: ”Netanjahu on poliittisen suhmuroinnin mestari ja hän aikoo pysyä vallassa tavalla tai toisella.”
• Helsingin Sanomat, analyysi: ”Umpisolmusta huolimatta luvassa on kova linja, jota muut katsovat sivusta.”
• Ilta-Sanomat, kommentti: ”Israelin oppositiojohtajan edessä on vaikea valinta: arabipuolueet nousivat valtataistelun keskiöön.”

Ylen analyysi arvottaa henkilöä, HS:n analyysi tasapainottaa kertomalla, ettei Eisenkotkaan muuta turvallisuuslinjaa tai suhtaudu Palestiinan valtioon myönteisesti, ja Ilta-Sanomat siirtää katseen arabipuolueisiin. Likudin väite vaalien varastamisesta kerrotaan Ylellä yhtenä lauseena eikä sitä rinnasteta samaan aikaan Brasiliassa ja Yhdysvalloissa esitettyihin vaalivilppiväitteisiin.

Taksit: tekijät vai kohteet.

• Helsingin Sanomat: ”Lulu Ranne uskoo, että taksiuudistus karsii ’suorastaan vaaralliset’ kuskit.”
• Helsingin Sanomat: ”Humalassa olevat naiset tulevat iholle, kertovat Helsingin taksikuskit.”
• Iltalehti: ”HS: Humalainen nainen ei pystynyt maksamaan taksia: Aloitti koskettelun.”

HS:n kaksi juttua kulkevat vastakkaisiin suuntiin samassa lehdessä: ministeri vahvistaa yhteyden maahanmuuttajataustaan, kuljettajat kertovat itse joutuvansa häirinnän kohteeksi. Iltalehti valitsee jälkimmäisestä yksittäisen tapauksen otsikoksi, mikä siirtää huomion uhrien sukupuolen kautta tekijöiden puolelle. Kehysten jännite on aito: kumpikin kokemus voi olla totta yhtä aikaa.

Venäläishiihtäjät: liiton linja vai suora puhe.

• Helsingin Sanomat: ”HBL: Hiihtoliitto ei pyri estämään venäläisten tuloa Rukalle.”
• Ilta-Sanomat: ”HBL: Venäläisistä suoraa puhetta Suomen hiihtoliitosta.”

Teksti on sama. HS:n otsikko kertoo päätöksen, IS:n otsikko antaa sille tunteen. Päivänä, jona Suomen johto avasi keskusteluyhteyden Moskovaan, kukaan ei kysy, miten hiihtoliiton ja Ruotsin erilainen linja suhteutuu poliittiseen Venäjä-keskusteluun.

Kertasingot: hankinta vai israelilainen omistus.

• Yle ja MTV: valmistajan omistaa israelilainen Rafael, jolta Suomi on tilannut myös Daavidin lingon.
• Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat ja Iltalehti: omistusta ei mainita.

Päivänä, jona Israelin vaalit ja Gazan sota ovat otsikoissa, tieto hankinnan rahavirran päätepisteestä on kahdessa mediassa ja puuttuu kolmesta. Kumpikaan kehys ei arvioi asiaa, mutta poisjättö ja maininta tuottavat eri lukukokemuksen.

5. Tunnelataus

Vuorokauden emotionaalinen suunta on kiusaantunut ja varovainen. Eilisen moraalisen latauksen jälkeen keskiviikon tunne on jälkikäteinen: ihmiset selittävät, puolustautuvat, purkavat ja odottavat.

Voimakkain lataus:

• Toledon junaturma. MTV:n silminnäkijät (”Ihmisiä sinkoutui ilmaan”), kasvava uhriluku ja tammikuun turman muistelu.
• Degermanin todistus. Kirves, alushousut, Mars-patukka ja ”sitä vakavuutta ei ehkä ymmärretty”.
• Uotin uhkailu. ”Laitetaan jalka kuntoon, niin tavataan” ja kymmenet tuhannet viestit.
• Lapset väkivallan kohteena. Järvenpään koulupiha, Oulun tyttö, Helsingin perheväkivaltatuomio (Iltalehti: ”Perheenäitiä odotti karmea näky kotona”), Pietarin murhat, Oregonin uuninpesuaineella maustetut suolarinkelit.
• Venäjän sisäinen kuva. MTV:n ”Juoppo käy, koditon käy, kaikki kelpaa, kunhan Putinin armeija saa tuoretta lihaa” ja Iltalehden ”Vedessä ui jotain” Kemin juomavedestä.
• Outo historia. Ilta-Sanomien arvio nälkävuosien ihmissyöjästä ja dramatisoidusta kohtauksesta, jossa äiti lyö poikansa tajuttomaksi.

Lämmin vastavirta: Kuhmon laavun halot, Mäntsälän lasten oikea ratkaisu tulipalossa, Kajaanin kuoriperunat, Fleetwoodin ”historian suurin ilta”, Kalevien neljäs lapsi, Freemanin laulu Alzheimeria sairastavalle vaimolleen ja entisten työntekijöiden konkurssipesästä rakentama sohvatehdas Hakaniemessä.

Tunne medioittain:

• Ilta-Sanomat: kokonaisuuden levein tunneskaala, pääkirjoituksen huoli Pohjoismaiden yhtenäisyydestä, Niinistön puheluiden rauhallinen arkisto ja Dmitrijevin propagandan purkaminen. Viihdepuolella ”järisyttävä”, ”karmeat”, ”tyly tuomio”.
• Iltalehti: päivän kriittisin sävy puhelua kohtaan (”kohupuhelu”, ”tyrmäävä arvio”, ”häiritsevä”, ”kauhuskenaario”) ja voimakkain Venäjän rappiokuva. Pääkirjoitus on silti sovitteleva ja vaatii riidan lopettamista.
• Helsingin Sanomat: analyyttinen etäisyys ja pääkirjoituksen myönteisin arvio Suomen toimijuudesta. Brasilian analyysissä selvä arvolataus.
• Yle: rauhallinen, selittävä, asiantuntijavetoinen (Kangaspuro, Miettinen, Forsberg). Arvottavat ilmaukset kohdistuvat Netanjahuun.
• MTV: dramaattiset ulkomaan otsikot ja Kiovan näkökulma, sovitteleva Rasmussen.
• Kauppalehti: markkinasanasto (”jäi pahasti piippuun”, ”kurssiraketti”, ”ampaisi”) ja pääkirjoituksen hälytys eläkkeistä.
• Talouselämä: ”alalla pelätään katastrofia” akkuvarastoista, ”kova arvio” sähköstä.

Tunteen ja faktan suhde. ”Fantastinen mahdollisuus Putinille” on yhden tanskalaisen tutkijan arvio ruotsalaisessa lehdessä, jonka Iltalehti tekee suomalaiseksi otsikoksi. ”Stubb sai käyrät nousuun” on prosentin pörssiliike ilman näytettyä syy-yhteyttä. ”Suomen sähkönkulutus moninkertaistuu” on suurempi kuin selvitys, joka koskee yhden toimialan osuutta. Toisaalta Pirkanmaan 575 miljoonan sairauspoissaolot, Kelan hintakriteeri ja Kalliolan sovittelun katkeaminen on kerrottu tasaisesti, ja niissä tunne on pienempi kuin asian merkitys. Sama epäsuhta näkyi eilen Faktabaarin selvityksessä.

6. Rakenteellinen luenta

Kehystämisen ja vaikuttamisen tekniikat

Ulkomainen peili, toinen kerros. Eilen Suomen tekoa arvioitiin ulkomaisten johtajien reaktioilla. Tänään sitä arvioidaan ulkomaisten medioiden ja tutkijoiden arvioilla: Svenska Dagbladet, Aftenposten, Financial Times, Delfi, Postimees, Telegraph, ruotsalainen FOI-tutkija, virolainen Kristi Raik, tanskalainen Splidsboel Hansen. Kotimaiset mediat lainaavat toisten medioiden lainauksia. Tekniikka laajentaa näkökulmia mutta lisää yhden välikäden jokaiseen arvioon. Lukijan on vaikea tietää, onko Aftenpostenin ”pidä turpasi kiinni” norjalaisen keskustelun valtavirtaa vai yhden kolumnistin tyyliä. Ylen Timo Miettinen on päivän ainoa, joka kysyy, kuinka suuri asia tämä muille oikeastaan on.

Kumoava toisto. Duginin väite Suomen Nato-katumuksesta päätyy kahden iltapäivälehden otsikkoon, ja molemmat kumoavat sen tekstissä. Dmitrijevin Grönlanti-ivailu kerrotaan ja selitetään. Venäläinen propagandakanava Rybar ja verkkolehti Novyje Izvestija saavat Iltalehdessä äänen todisteeksi siitä, että Venäjällä ilakoidaan. Kumoamisen tarkoitus on suojata lukijaa, mutta sen sivutuote on, että väite saavuttaa suomalaisen yleisön, jolle se ei muuten olisi päätynyt. Tekniikka on molempien iltapäivälehtien käytössä, ja se palvelee samanaikaisesti varoittamista ja klikkauksia.

Korrelaatio syy-yhteytenä. Iltalehden otsikko Moskovan pörssistä kytkee Stubbin puhelun indeksin nousuun. Samaa tekniikkaa käytetään toisaalla toiseen suuntaan: Ilta-Sanomien otsikko ”Espoo irtisanoo ja hankkii ökyautoja” kytkee kaksi erillistä päätöstä toisiinsa ja antaa ymmärtää, että rahat ovat samasta pussista. Kauppalehden otsikko ”Ranskasta kaikuu nyt vakava varoitus Suomelle” rakentaa yhteyden Ranskan mellakoiden ja Suomen budjetin välille, vaikka teksti itse luettelee merkittävät erot.

Nimettömät lähteet kaikilla suunnilla. Puhelusta kertoivat ensin Bloombergin, nyt Financial Timesin lähteet. Orpon tiedosta kertovat HS:n ja MTV:n nimettömät lähteet ristikkäin. Bolsonaron turvapaikasta kertoo Reutersin lähde, Kanadan jäsenyydestä Politicon lähteet, ja Toledon syystä El Paísin hallituslähteet. Ilta-Sanomien kommentti SDP:n valmistautumisesta perustuu taustakeskusteluihin. Päivä on ehkä vuoden runsain anonyymien lähteiden päivä, ja tekniikka on neutraali: se tuo tietoa esiin, mutta lukija ei voi arvioida lähteen omaa intressiä.

Raportti agendan asettajana. Datakeskusteollisuuden selvityksen tilaaja on ala itse, Halin selvityksen tekijä edustaa yksityisiä hoivayrityksiä, Paltan polttoainelaskelman tekijä edustaa työnantajia, jotka haluavat siirtää verotusta auton käyttöön, SAFA haluaa selvityshenkilön purkukulttuurille, Peltolan Pussi myy leipäpusseja ja Alustatyön visio -raportti syntyi keskusteluissa, joissa Wolt oli osapuoli. Tekniikka ei ole vääristelyä, koska luvut voivat olla oikeita. Se on kuitenkin tehokas tapa asettaa uutispäivän kysymykset, ja intressin nimeäminen jää usein yhden virkkeen varaan tai kokonaan pois. Ilta-Sanomat ja HS nimeävät Datakeskusteollisuuden tilaajaksi, HS ja Yle Halin edustamat yritykset. Otsikoissa intressiä ei näy missään.

Laskelma kehyksenä. Kianderin 1 804 euroa, Eläketurvakeskuksen 180 euroa, Paltan 47,7 senttiä, OP:n 87 000 euroa pidemmästä asuntolainasta, Ilta-Sanomien 80 000 euroa Espoon autosta ja Ilta-Sanomien kolme miljardia Lindtmanille. Konkreettinen luku siirtää kysymyksen periaatteesta henkilökohtaiseksi. Jokaisella luvulla on kuitenkin oletuksensa: Kianderin laskelma olettaa jäädytyksen olevan pysyvä tulonmenetys, OP:n laskelma olettaa kuuden prosentin tuoton, Ilta-Sanomien autolaskelma olettaa ylärajan toteutuvan. Kaikki suunnat käyttävät tätä tekniikkaa, eikä yksikään laskelma kerro, mitä vaihtoehto maksaisi.

Henkilöity tappio. Iltalehti tekee Kanadan liitännäisjäsenyyden kariutumisesta ”Stubbin haaveen” kaatumisen. Tekniikka kerää samana päivänä Stubbin ympärille kaksi ulkopoliittista takaiskua, vaikka toinen on von der Leyenin ehdotus.

Oikeusvaltio yhteisenä sanastona. Päivän aineistossa oikeusvaltioon vetoaa poikkeuksellisen moni: kantelijat Partasesta, oikeusministeri Meri, asianajaja Kotiranta, Lula Bolsonarosta, HS:n analyysi Brasiliasta, tuomari Reyes Trumpin golfkentästä, Brasilian korkein oikeus, Muhoksen lautakunta riippumattomasta viranomaiskäsittelystä ja Serbian riippumaton journalistiyhdistys. Sana yhdistää vastakkaisia toimijoita, ja juuri siksi se ei ratkaise mitään. Kotimaassa tekniikka tuottaa erikoisen asetelman: perussuomalainen oikeusministeri puolustaa tuomioistuinten riippumattomuutta kokoomuslaista ministeriä vastaan seksuaalirikosoikeudenkäynnissä. Yksikään media ei kehystä sitä hallituksen sisäiseksi jännitteeksi, vaikka se on sitä.

Rappiokuva rinnakkain dialogin kanssa. Samana päivänä, jona puhelua punnitaan, Iltalehti kertoo Kemin juomavedestä, Moskovan nettikatkoksista, Pietarin murhista ja propagandan ilakoinnista, MTV Venäjän armeijan värväyksestä ja Yle FSB:n puhdistuksista kommunisteihin. Yksikään juttu ei ole perätön eikä viittaa puheluun. Yhdessä ne kuitenkin rakentavat taustan, jota vasten dialogi näyttää lähes moraaliselta myönnytykseltä. Tekniikka on sijoittelua eikä argumenttia, ja se on voimakkain Iltalehdessä.

Hiljainen purku hajallaan. Metsähallituksen taukopaikat, Kalliolan sovittelu, Etelä-Pohjanmaan sote-keskukset, LUVN:n asumisyksiköt, Kelan psykoterapia, Tampereen Tastun luteet ja uhkaukset, Uudenmaan hulevesimaksut ja Pirhan uupuneet hoitajat. Jokainen on paikallinen juttu, joka kerrotaan paikallisena. Yhdessä ne muodostavat kuvan palveluverkosta, joka ohenee siellä, missä sitä ei näe valtakunnallisista otsikoista. Kukaan ei kokoa niitä, ja juuri hajanaisuus estää kysymästä, onko kyse sattumasta vai suunnasta. Hyvinvointivaltion kannattaja näkisi niissä leikkausten seuraukset, sopeutuksen kannattaja tehostamisen ja rakenteiden uusiutumisen. Molemmat lukevat samoja juttuja, mutta kumpikaan ei näe niitä vierekkäin.

Median omat sidokset näkyviin. Päivä on poikkeuksellisen itsereflektiivinen. Yle kertoo, että Sanoma muutti HS:n ja IS:n evästevalikkoa palautteen takia. HS kertoo omistajansa tuloksesta otsikolla ”kurssi sukelsi”. Yle mainitsee, että Sanoma on STT:n suurin omistaja, MTV kertoo mepeistä, jotka ovat huolissaan STT:n tulevaisuudesta. HS ja IS ilmoittavat samaan konserniin kuulumisesta Nelosen kanssa Amirkhani-jutuissa. Ylen uusi päätoimittaja kutsuu laatujournalismia vastalääkkeeksi somen algoritmeille. Tekniikka vahvistaa luottamusta, ja se on harvinaisen tasaisesti jakautunut.

Kaksoisdynamiikat

Ensimmäinen: kuunteleminen hyveenä ja kuuntelemattomuus hyveenä.

• Kuunteleminen: Stubb ja Støre eivät keskeyttäneet Putinia, Pohjoismaat kävivät purkukeskustelun, Kajaani kysyi oppilailta perunoista, Ylen päätoimittaja lupaa toden tiedon algoritmien sijaan.
• Kuuntelemattomuus: tuomari ei kuuntele somea, oikeusministeri ei kommentoi tuomioistuimen työtä, Halla-aho sanoo, ettei hänellä ole mandaattia arvioida, Uoti ei aio tehdä rikosilmoituksia viesteistä.

Siirtymä: Lukija oppii, että institutionaalinen hyve on tietää, mitä kuunnella ja mitä ei. Kenen kuunteleminen on tiedustelua ja kenen myöntymistä, jää kuitenkin lukijan arvioitavaksi. Suomi kuunteli Putinia 90 minuuttia, ja Venäjän propaganda kertoo sen Euroopan heikkoudeksi. Tuomioistuin jättää somen kuuntelematta, ja avustaja kertoo sen oikeudenmukaisuudeksi.

Toinen: datakeskus kasvuna ja uhkana.

• Kasvu: VTT:n arviossa 16,5–32 miljardin investoinnit ja 3 500–6 000 pysyvää työpaikkaa, Fortumin historiallinen sopimus, Veritaksen ”poikkeuksellisen positiiviset näkymät”, Kauppalehden ”kuuma huuma”.
• Uhka: MTV:n kuluttaja, joka maksaa enemmän tai jää ilman, akkuvarastojen jono, Muhoksen rakennustarkastajan virkasuhde, Irlannin ”kauhuesimerkki” ja HS:n ingressi, jonka mukaan tekoälybuumista ovat hyötyneet vain sen myyjät.

Siirtymä: Lukija hyväksyy, että datakeskus-Suomi on tulossa, ja jää kysymään vain, kuka maksaa. Kysymystä siitä, tarvitaanko näin suurta osuutta lainkaan tai kuka päättää jonon järjestyksen, esitetään vain Talouselämässä.

Kolmas: yhtenäisyys vaatimuksena ja yhtenäisyyden puute tosiasiana.

• Vaatimus: Frederiksen, Rasmussen, Lindtman, Tsahkna, Ilta-Sanomien pääkirjoitus, Iltalehden pääkirjoitus.
• Tosiasia: HS:n analyysi, Støren huomautus, ettei EU:lla ole ollut yhtenäistä Venäjä-linjaa neljään vuoteen, Iltalehden muistutus Scholzin ja Macronin puheluista.

Siirtymä: Molemmat puolet käyttävät samaa sanaa eri merkityksissä. Toisille yhtenäisyys on sitoumus olla tekemättä yksin, toisille yhteinen linja, jota ei ole syntynyt. Lukija päätyy hyväksymään, että yhtenäisyys on ihanne, jonka rikkomisesta kaikki voivat syyttää toisiaan.

Neljäs: Venäjä keskustelukumppanina ja rappeutuvana valtiona.

• Kumppani: Trumpin tuleva tapaaminen, Sybihan valmius osittaiseen tulitaukoon, Peskovin lausuma Euroopan tarpeellisuudesta, Engqvistin arvio Euroopan sopeutumisesta.
• Rappio: Kemin vesi, värväys, FSB:n puhdistukset, Moskovan nettisulku, Pietarin murhat, Valko-Venäjän sabotaasi Latviassa.

Siirtymä: Eilen dynamiikka oli tasapainossa. Tänään rappiokuva vahvistuu, ja lukija voi päätyä pitämään dialogia sekä välttämättömänä että vastenmielisenä. Tämä on ehkä realistisin tunne, jonka aineisto tuottaa.

Kilpailevat kokonaissuunnat

Suunta 1: Suomi itsenäisenä toimijana.

Mekanismi:

• HS:n pääkirjoitus ja analyysi, Meisterin ”rikkoa tabuja”, Penttilän ”Euroopan ainoa ääni”, Aftenpostenin puolustus, Sybihan kiitos, Ilta-Sanomien Niinistö-arkisto, joka muistuttaa puheluiden aiemmista tuloksista (vankien vaihdot, Navalnyin siirto).

Seuraus: lukija näkee Suomen maana, joka voi toimia ilman Euroopan yhteistä linjaa, kun Ukraina sitä pyytää.

Mitä lukija hyväksyy pyytämättä: että Suomen ulkopolitiikan mittana on Ukrainan etu ja oma turvallisuus pikemmin kuin pohjoismainen koordinaatio. Suunta palvelee presidentin instituutiota ja niitä, joiden mielestä Euroopan pitää olla mukana neuvotteluissa vaikka hajanaisena.

Suunta 2: Suomi koordinaation rikkojana.

Mekanismi:

• Ilta-Sanomien pääkirjoitus, Splidsboel Hansen, Raik, Oidsalu, Hellenberg, Michal, Liuhto, Rasmussenin vaatimus koordinaatiosta, Dmitrijevin ja Duginin käyttö todisteina Kremlin hyödystä.

Seuraus: lukija näkee puhelun riskinä, jonka hyöty on epävarma ja haitta näkyvä.

Mitä lukija hyväksyy pyytämättä: että Pohjoismaiden ja Baltian yhtenäinen viesti on tärkeämpi kuin yksittäinen aloite, ja että Kremlin tyytyväisyys todistaa virheestä. Suunta palvelee kovaa linjaa kaikissa puolueissa ja Itämeren muiden maiden hallituksia. Se käyttää samoja tosiasioita kuin suunta 1: Zelenskyin kiitos on yhdelle todiste onnistumisesta, toiselle merkki siitä, että Ukrainakin on epätoivoinen.

Suunta 3: Instituutiot paineen alla.

Mekanismi:

• Tuomarin lause, Meren ja Kotirannan arviot, kantelut oikeuskanslerille, Muhoksen rakennustarkastaja, Bolsonaron passi, Trumpin hallinto ja tuomari Reyes, Serbian tv-kanava, Ylen uuden päätoimittajan riippumattomuuslupaus.

Seuraus: lukija näkee, että tuomioistuimet, valvontaviranomaiset ja media joutuvat puolustamaan riippumattomuuttaan yhtä aikaa poliitikkoja, sosiaalista mediaa ja taloudellisia intressejä vastaan.

Mitä lukija hyväksyy pyytämättä: että instituutioiden riippumattomuus on uhattuna joka suunnalta ja että sen puolustaminen on hyvettä riippumatta siitä, kuka puolustaa. Suunta on harvinainen siinä, että se palvelee eri päivinä eri osapuolia: tänään se tukee syytettyä ja hänen avustajaansa sekä oikeusministeriä, toisena päivänä se voi tukea toista.

Suunta 4: Sähkö ratkaisee.

Mekanismi:

• VTT:n arvio, Fortum ja Google, TEM:n etusijaluokat, maakaasu, vesivoima, Olkiluodon seisokit, Muhos, Stora Enson Kiina-ratkaisu, Paltan polttoainelaskelma.

Seuraus: talouden tulevaisuus näyttää riippuvan siitä, kenelle sähköä riittää ja millä hinnalla.

Mitä lukija hyväksyy pyytämättä: että sähköverkon jonon järjestys on teknistä hallintoa eikä politiikkaa, ja että kuluttajan suojaksi riittää energiayhtiön vakuutus. Suunta on hajallaan kymmenissä talousjutuissa eikä nouse poliittiseksi kysymykseksi.

Suuntien suhteet. Suunnat 1 ja 2 kilpailevat suoraan, ja toisena päivänä ne tasapainottuvat. Kriitikot saavat enemmän otsikoita, puolustajat enemmän pääkirjoituksia. Suunta 3 kulkee niiden alla yhteisenä pohjana: sekä puhelun puolustajat että kriitikot vetoavat sääntöihin, joko presidentin valtaoikeuksiin tai liittolaisten koordinaatioon. Suunta 4 on näistä hiljaisin ja kauaskantoisin, koska datakeskusten sähköntarve, Venäjän kaasu ja Iranin sota liittyvät toisiinsa ilman, että kukaan sanoo sitä. Kokonaisuutena aineisto vetää kohti lukijaa, joka hyväksyy, että Suomi toimii omalla vastuullaan, ja odottaa nyt, että joku kertoo, mitä siitä seuraa.

7. Uskomusmuutos

1. Putin puhui puhelussa lähinnä historiaa. (Faktapohjainen lähteen osalta, kehyspohjainen merkityksen osalta.)

Financial Timesin kolmen lähteen tieto on uusi, ja lähes kaikki suomalaismediat välittävät sen. Puhelun arvostelija uskoo huomenna, että puhelu oli turha, koska Putin ei puhunut asiasta. Puhelun puolustaja uskoo, että juuri kuunteleminen oli tavoite, kuten lähteet kertovat. Iltalehden lukija uskoo, että Putin saarnasi, Ilta-Sanomien lukija, että hän luennoi. Kumpikaan ei tiedä, kenen lähteestä tieto tuli.

2. Pohjoismaiden kiista on laantumassa. (Faktapohjainen.)

Rasmussenin purkukeskustelu, sovitteleva sävy MTV:ssä ja ilmoitus hyvästä informoinnista ovat tapahtuneita asioita. Eilen ”railoa” lukenut uskoo nyt, että kyse oli hetkellisestä kiukusta. Ilta-Sanomien otsikon lukija uskoo, että Tanska pitää edelleen kiinni kritiikistään. Pohjoismaista yhteistyötä korostava rauhoittuu, Baltian varoituksia seuraava pitää kiistaa laajempana kuin Pohjoismaiden välisenä.

3. Ministerin ei pitäisi kommentoida käynnissä olevaa oikeudenkäyntiä. (Kehyspohjainen.)

Oikeusministerin, rikosasianajajan ja kahden kantelun yhteisvaikutus siirtää julkista käsitystä. Eilen ministerin kannanotto näkyi tasa-arvon puolustuksena, tänään se näkyy myös vallanjaon kysymyksenä. Iltalehden lukija voi uskoa, että Partanen toimi väärin. HS:n Kampin naisia lukeva voi uskoa, että kanteluiden tarkoitus on hiljentää keskustelu. Kukaan ei vielä tiedä, mitä oikeuskansleri päättää.

4. Datakeskukset voivat nostaa sähkön hintaa. (Kehyspohjainen todennäköisyytenä, faktapohjainen arvion osalta.)

VTT:n luvut ovat arvio, jonka teettäjä on ala itse. MTV:n lukija uskoo huomenna, että tavallinen suomalainen maksaa enemmän. Ylen ja Kauppalehden lukija uskoo energiayhtiöiden vakuutuksen, ettei näin käy. Datakeskuksia kasvun lähteenä pitävä uskoo investointeihin, ilmastoa korostava kysyy, riittääkö puhdas sähkö muulle teollisuudelle.

5. Eläkkeet ovat todella leikkauslistalla. (Faktapohjainen vaihtoehtona, kehyspohjainen todennäköisyytenä.)

Kauppalehden pääkirjoitus, Kianderin laskelma ja Eläketurvakeskuksen esimerkki kääntävät eilisen listan konkreettiseksi rahaksi. Eläkeläinen uskoo huomenna, että hänen ostovoimansa on uhattuna. Velkaa korostava uskoo, että eläkkeistä on puhuttava, koska summat ovat niin suuret. Kiander lisää kolmannen tulkinnan: leikkauspuhe itsessään lisää säästämistä ja heikentää kulutusta, jota hallitus yrittää elvyttää.

8. Yhteenveto

Tänään suomalainen media kertoo lukijalleen, että Suomen presidentin Putin-puhelu on muuttunut teosta keskusteluksi siitä, kuka tiesi, kuka hyötyi ja kenen yhtenäisyys rikkoutui. Merkittävimmät kehystysvalinnat koskivat sitä, rikkoiko puhelu Pohjoismaiden yhtenäisyyden vai paljastiko se, ettei yhtenäisyyttä ollut, ja sitä, onko ministerin kannanotto oikeudenkäyntiin tasa-arvon puolustusta vai vallanjaon loukkaus. Venäjän ääni pääsi suomalaisiin otsikoihin Ušakovin, Dmitrijevin ja Duginin kautta, enimmäkseen kumottavaksi mutta silti näkyviin. Sähkö ja datakeskukset muodostivat päivän hiljaisimman mutta kauaskantoisimman kokonaisuuden. Hiljaisimpia signaaleja olivat Kalliolan sovittelun katkeaminen, Pirkanmaan hoitajien uupumus, Kelan hintakriteeri ja oikeusministerin periaatteellinen kanta, joka asettui hallituskumppanin ministeriä vastaan ilman, että sitä kutsuttiin hallituksen sisäiseksi kiistaksi.

9. Lopuksi

Financial Timesin lähteiden mukaan Alexander Stubb ja Jonas Gahr Støre eivät keskeyttäneet. Puolituntiseksi suunniteltu puhelu venyi puoleentoista tuntiin, kun Vladimir Putin kertoi keskiaikaisista slaavilaisista ruhtinaista ja konfliktin alkuperäisistä syistä. Lähteiden mukaan kaksikko halusi nähdä, kuinka vakavasti Putin suhtautuu keskusteluun Euroopan kanssa. Tämä on päivän tarkin lause, ja se kertoo jotain, mitä mikään pääkirjoitus ei sanonut: puhelussa ei ensisijaisesti puhuttu vaan kuunneltiin.

Kuunteleminen on diplomatian vanhin tiedustelumuoto. Siinä annetaan toisen paljastaa itsensä omilla sanoillaan. Moskovassa sama asia tulkittiin toisin. Venäläinen politiikan tutkija sanoi, että koska aloite tuli Helsingistä ja Oslosta, ongelmissa on Eurooppa. Kremlin neuvottelija kirjoitti Tanskan pääministeristä, että tämä joutaa menettää Grönlannin. Aleksandr Dugin väitti Suomen katuvan Nato-jäsenyyttään. Moskovan pörssi nousi prosentin. Suomessa kuuntelemista seurasi kaksi päivää kuuntelemista: miten Kööpenhamina, Tukholma, Tallinna, Varsova ja Oslo reagoivat. Ylen haastattelema tutkija huomautti, että Saksassa ja Ranskassa puhelu oli perusuutinen. Suomi kuunteli kaikuaan tarkemmin kuin muut kuuntelivat ääntä.

HS julkaisi samana aamuna muistokirjoituksen Paavo Rantasesta, joka aloitti ulkoministeriössä vuonna 1958 ja joutui heti keskelle yöpakkaskriisiä. Kirjoittaja kuvaa hänen kokemuksensa ”suuttumuksen sekaisena raivona siitä, mihin Suomen oli taivuttava ja mihin jotkut suomalaiset olivat valmiit taipumaan”. Lause selittää, miksi Duginin väite tuntui iltapäivälehdille niin käsittämättömältä, että se piti kumota otsikossa. Suomessa elää yhä sukupolvien muisti siitä, että Moskovan kuunteleminen voi muuttua myöntymiseksi ennen kuin sitä huomaa. Tämä muisti on yhtä aikaa suojelus ja rajoite. Se tekee jokaisesta puhelusta epäilyttävän ja estää samalla näkemästä, että kuunteleminen ja taipuminen ovat eri tekoja.

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa tapahtui samana päivänä toisenlainen kuuntelemisen hetki. Puolustusasianajaja kertoi saaneensa kymmeniä tuhansia uhkaavia viestejä, ja tuomari vastasi, ettei tuomioistuinta voisi vähempää kiinnostaa. Kolme mediaa teki lauseesta otsikon, ja yksi kutsui sitä tylyksi. Lause on kuitenkin oikeusvaltion tiivein määritelmä: tuomioistuin kuuntelee todistajia, ei somea, ei ministeriä eikä avustajan haavoja. Samana päivänä oikeusministeri muistutti, että ohjeiden antaminen oikeudenkäyntiin kuuluu autoritäärisiin valtioihin, ja kuuluttaja puhemies Halla-aho sanoi, ettei hänellä ole mandaattia arvioida presidentin puhelua. Instituutioiden hyve on tietää, mitä niiden ei kuulu kuunnella.

Kaukana näistä saleista suljettiin tällä viikolla paikka, jonka koko tarkoitus oli kuunteleminen. Kalliolan Setlementin konkurssi katkaisi rikos- ja riita-asioiden sovittelun Länsi-Uudellamaalla. Viime vuonna sinne tuli 700 aloitetta, joissa rikoksen uhri ja tekijä tai riidan osapuolet istuivat saman pöydän ääreen ja kuuntelivat toisiaan sovittelijan läsnä ollessa. THL lupaa järjestää korvaavia palveluja, mutta uuden tuottajan löytäminen voi kestää kuukausia. Asian kertoi vain Yle. Sovittelu on yhteiskunnan hiljaisin diplomatia, ja se tapahtuu ilman lehdistötiedotteita, ilman nimettömiä lähteitä ja ilman pörssireaktioita. Kun se loppuu, kukaan ei kirjoita pääkirjoitusta.

Kuhmossa Metsähallitus lopetti Jousisalmen laavun huollon, ja liiteri tyhjeni. Retkeilijät alkoivat kiskoa kuorta koivuista. Lähellä asuva Markku Aittokoski vei vaimonsa kanssa suursäkillisen omia halkojaan laavulle, koska kainuulaisilla ”aina sen verran on”. Hän ei kirjoittanut vetoomusta eikä tehnyt kantelua. Hän kuunteli, mitä paikka tarvitsi, ja vastasi.

Päivän aineisto ei kerro, oliko Stubbin ja Støren puhelusta hyötyä. Se kertoo jotain muuta: kuunteleminen on aina valinta siitä, kenet kuulee loppuun asti. Presidentti kuunteli 90 minuuttia miestä, joka aloitti sodan. Tuomari kieltäytyi kuulemasta kymmeniä tuhansia viestejä. Länsi-Uudenmaan sovittelupöytä odottaa uutta tuottajaa, ja Kuhmon laavulla palaa vieraan miehen halko. Rauha ei synny mykkäkoululla, sanoi Stubb tiistaina. Se ei synny pelkästä puheestakaan. Se syntyy siitä, että joku jaksaa kuunnella loppuun ja tietää samalla, mitä ei tarvitse kuulla, ja siitä, että ne paikat, joissa ihmiset oppivat kuuntelemaan toisiaan, pysyvät auki silloinkin, kun kukaan ei katso.