Tämä analyysi tekee näkyväksi sen, mikä on ollut aikaisemmin näkymätöntä ja piilotettua.
Lukiessamme yksittäisiä uutisia, uutisvirran nopeus ja intensiteetti estävät meitä havaitsemasta kokonaiskuvaa. Tällä sivulla analysoimme joka päivä klo 20:30 kaikkien Suomen viiden suurimman uutismedian (YLE, HS, Iltalehti, Ilta-Sanomat, MTV) uutisoinnit useasta eri näkökulmasta.
Analyysi paljastaa, miten uutiset on asemoitu eri medioihin, millaista sanastoa käytetään sekä millaisia ajatuksia, oletuksia, tunteita ja mielikuvia niistä rakennetaan lukijan mieleen. Mitä korostetaan ja mistä vaietaan? Kerromme myös, millaisia joukkovaikuttamisen keinoja uutisoinnissa käytetään ja kuinka ne vaikuttavat lukijaansa.
Ennen kaikkea mediaraportin tarkoitus on lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä. Tietoisuutta siitä, mihin suuntaan media ohjaa lukijoitansa Suomessa juuri nyt. Ymmärrystä siitä, että tunnistaessamme meille syötetyn narratiivin, massahypnoosin, alamme nähdä todellisuuden sellaisena kuin se oikeasti on. Joukkovaikuttamisen mekanismien tullessa näkyviksi piiloviestit eivät enää pääse suoraan alitajuntaasi, ja saatat huomata, että vaihtoehtoja jokaisessa päivässä onkin enemmän kuin mitä uutisoinnin perusteella voisi kuvitella.
Tätä kirjoittaessa (11.3.2026) yksi merkittävä joukkovaikuttamisen suunta on kohti passiivisuutta. Uutiset rakentavat kuvan maailmasta, joka luo lukijaan alitajuisen valmiuden alistua, vaikka tervehdyttävä suunta jokaiselle olisi oman toimintavalmiuden vahvistaminen. Luottamustamme perinteisiin suomalaisiin instituutioihin heikennetään systemaattisesti, samoin luottamusta globaaleihin instituutioihin.
Yleisviesti, joka mediavirrassa surffaaville juuri nyt rakentuu, on: alistu, passivoidu, huolehdi ja murehdi. Tämä luo psykologisesti tilaa ratkaisulle, joka toisi yhtä aikaa turvaa, ennustettavuutta, talousjärjestelmän vakautta ja selvyyttä. Tarkastellessamme samanaikaisesti käynnissä olevia hankkeita EU-tasolla esiin nousee ainakin: CBDC eli digieuro, Eurooppalainen digitaalinen identiteettilompakko (eIDAS) sekä lukuisat massavalvonnan mahdollistamiseen liittyvät lakihankkeet.
Sivu päivitetään kerran vuorokaudessa, joka päivä klo 20:30. Joka sunnuntai teemme lisäksi viikkoanalyysin, jossa tutkimme mihin suuntaan koko viikko on pyrkinyt lukijoitansa kuljettamaan.
Sivuston ylläpidon tavoitat sähköpostitse: emails@yirah.fi
Vuorokauden ylivoimainen ykköstarina on Iranin ja Yhdysvaltojen tulitauko, joka syntyi keskiviikon vastaisena yönä. Tarina on reaktiivinen: Trump perääntyi uhkauksistaan viime hetkellä ja osapuolet sopivat kahden viikon tulitauosta. Eilisestä tapahtui dramaattinen käänne, sillä tiistaina hallitseva narratiivi oli "sivilisaation tuho", keskiviikkona se on "helpotus ja markkinajuhlat". Tämä käänne palvelee ensisijaisesti markkinatoimijoita ja energiasektoria, joille Hormuzinsalmen avautuminen on välitön taloudellinen helpotus. Samalla se palvelee Trumpin hallintoa, joka voi kehystää tulitauon "täydelliseksi voitoksi".
Toinen merkittävä kokonaisuus on opposition välikysymys köyhyydestä, jonka vasemmistoliitto, SDP ja vihreät jättivät. Tämä on proaktiivinen teeman nosto, joka palvelee oppositiopuolueita kehysriiheen valmistauduttaessa. Kolmantena kokonaisuutena nousevat irtisanomiset ja muutosneuvottelut: Relex (288 työpaikkaa tekoälyn vuoksi), Telia (90 työpaikkaa), Nordlab (38,5 henkilötyövuotta). Neljäntenä on Tiktokin miljardin euron datakeskusinvestointi Lahteen.
Agenda on vahvasti reaktiivinen Iran-tulitauon osalta, mutta kotimaassa proaktiivinen köyhyyskysymyksen ja kehysriihivalmistelun osalta. Trump dominoi uutispäivää edelleen, mutta tänään sävyn muutos eilisestä on valtava: apokalyptisesta uhosta markkinahelpotukseen. Näkyvyyttä häviävät rakenteelliset kotimaiset kysymykset: ilmastotoimien arviointi, vanhustenhoidon kriisi ja koulutuspolitiikka jäävät Iran-tulitauon jalkoihin. Viikkotasolla jatkuvuutta on sekä Iranin sodan seurannassa (eskalaatio → tulitauko) että kotimaisen talouskeskustelun (Niemelä-debatti → köyhyyskysymys → kehysriihi) ketjussa. Drooniteema on vaipunut taustalle mutta pysyy läsnä HS:n vieraskynässä ja väärennösohjeen uutisoinnissa.
Päivän uutisten rakentama maailmankuva on paradoksaalinen: maailmassa tapahtui juuri jotain vaarallista, mutta nyt voi hetkeksi huokaista helpotuksesta. Suomi näyttäytyy passiivisena sivustakatsojana, joka odottaa globaalien voimien liikkeitä ja reagoi niihin markkinahintojen ja energiakustannusten kautta. Ulkoministeri Valtonen tarjoaa Suomen rauhanvälitysosaamista mutta ei tuomitse Trumpin uhkauksia suoraan. Presidentti Stubb toteaa tulitauon "tervetulleeksi uutiseksi".
Kotimaassa Suomi näyttää yhteiskunnalta, joka ajautuu: köyhyys kasvaa (958 000 ihmistä syrjäytymisriskissä), irtisanomiset jatkuvat, vanhustenhoito kriisiytyy, opettajat lakkoilevat ensimmäistä kertaa ammattikorkeakoulujen historiassa. Samalla valtion omaisuutta saatetaan joutua myymään investointiohjelman rahoittamiseksi. Hallitus on puolustuskannalla usealla rintamalla samanaikaisesti.
Lukija kantaa mukanaan ristiriitaista tunnetta: helpotusta siitä, että pahimmalta vältyttiin, mutta samalla tietoisuutta siitä, että tilanne on vain väliaikaisesti rauhoittunut. Kotimaassa tunne on väsymyksen ja turhautumisen sävyttämä.
Top 5 -teemat:
Merkittäviä puuttuvia teemoja:
Ilmastotoimien arviointiraportti julkaistiin, mutta se jää sivuun yhdellä HS:n ja IL:n jutulla. Raportin ydinviesti on, että Suomi ei saavuta ilmastotavoitteitaan nykytoimin, mutta hallitus ilmoittaa samalla, ettei aio tehdä uusia ilmastotoimia. Tämä on rakenteellisesti merkittävä päätös, joka normalisoidaan uutisoinnissa toteamukseksi.
Koulutuspolitiikka jää sivuun huolimatta AMK-lakon historiallisesta merkityksestä. Asumisen rakenteelliset ongelmat (Patterimäen kaava, puurakentamisen pysähtyminen Helsingissä) saavat yksittäisiä juttuja mutta eivät muodosta kokonaisuutta. Demokratia-teema puuttuu lähes kokonaan, vaikka puolustushankintojen kansalaisaloitteen hylkääminen ja yhdenvertaisuusvaltuutetun itärajaraportti tarjoaisivat siihen aineksia.
Kehystysjakauma (arvio):
Eri kehystyksiä eri medioissa:
Trumpin tulitaukoa kehystetään eri medioissa selvästi eri tavoin. IS:n kommentti otsikoi "Iran voitti" ja keskittyy Trumpin tappion analysointiin. MTV:n analyysi otsikoi "Trump luovutti". Mika Aaltola MTV:llä toteaa Kiinan ja Venäjän juhlineen. HS:n pääkirjoitus kehystää asian kansainvälisen oikeuden kautta: "Suomi katsoo sivuun, kun Trump uhkaa sotarikoksilla." Iltalehden Ukkola-ohjelmassa Teivainen taas kehystää tilanteen Iranin mahdollisena voittona. Ylen analyysissa korostetaan, että Trump neuvottelee Iranin ehdoilla.
Implisiittisiä oletuksia: "Öljyn hinnan lasku" olettaa, että hinnan pitäisi palata sotaa edeltävälle tasolle. "Markkinat juhlivat" olettaa markkinareaktioiden olevan yleisesti toivottavia. "Koronnostojen pelko" olettaa nykyisen korkotason normaaliksi.
Vuorokauden emotionaalinen suunta on helpotuksen läpäisemä ahdistus. Pinnalla on helpotus (tulitauko syntyi, öljy halpenee, pörssit nousevat), mutta kaikkea läpäisee tietoisuus tilanteen hauraudesta.
Voimakkaimman tunnelatauksen artikkelit:
Seela Sellan syöpäuutinen (IS, HS, MTV, YLE) kantaa surua ja kunnioitusta. Uutinen on poikkeuksellisen laajasti ja empaattisesti käsitelty kaikissa medioissa. Sellan oma kommentti "Jos selviän tästä hengissä, niin syksyllä jatketaan" tiivistää sekä haavoittuvuuden että päättäväisyyden.
Jasmin Voutilaisen oikeudenkäynti (IS, IL) on emotionaalisesti erittäin latautunut. Syytetyn kasvot peittävä huivi ja uhrin traaginen kohtalo yhdistävät skandaalin, tragedian ja oikeusjärjestelmän hitauden.
Suurpellon murhaoikeudenkäynti (IS, IL, YLE, HS, MTV) on päivän raskain inhimillinen tarina: raskaana ollut nainen ammuttiin lasten silmien edessä rappukäytävään.
Iranilaissuomalaisten reaktiot tulitaukoon (IS) tuovat esiin ristiriitaisen tunteen: helpotus sodan tauosta mutta pettymys hallinnon säilymiseen. Arman Alizadin kommentti "Sinä aikana, kun tulitauko on voimassa, hallinto tulee tappamaan vielä lisää ihmisiä" rikkoo helpotusnarratiivia.
Tunnepohjainen uutisointi painottuu iltapäivälehtiin. IS:n ja IL:n Iran-uutisointi on selvästi emotionaalisempaa kuin HS:n tai Ylen. MTV Uutiset sijoittuu välimaastoon.
Toistuva uhka-altistus ja normalisointi. Päivän uutiset jatkavat viikkojen mittaista ketjua, jossa suomalaista lukijaa altistetaan toistuvasti eksistentiaalisille uhille: droonit Suomen lähialueilla, Trumpin ydinaseuhkaukset, kybervakoilu kotireitittimiä pitkin, Venäjän varjolaivaston kasvu Suomenlahdella. Yksittäinen päivä tuo helpotuksen (tulitauko), mutta se on vain tauko jatkuvassa uhkasyötössä. Tämä rakenne tuottaa kroonisen valppausjännityksen, jossa lukija tottuu elämään epävarmuuden tilassa eikä enää odota pysyvää ratkaisua mihinkään.
Erityisen merkille pantavaa on, miten uhka siirtyy etäisestä lähelle: Iranin sota → öljyn hinta → bensan hinta → "kohta ei ole varaa lääkäriin" (IL:n juttu oululaisesta Johanneksesta). Uhkaketju kulkee geopolitiikasta suoraan yksilön arkeen, mikä tekee globaalista kriisistä henkilökohtaisen.
Auktoriteettirakenteiden vahvistaminen ja rapautuminen. Päivän uutisoinnissa tapahtuu merkittävä auktoriteetin siirtymä. Yhtäältä kansainvälinen oikeus ja sääntöpohjainen järjestelmä rapautuvat (HS:n pääkirjoitus: "Suomi katsoo sivuun, kun Trump uhkaa sotarikoksilla"), toisaalta markkinat ja talousasiantuntijat vahvistuvat: OP:n päästrategi, Finnveran pääekonomisti, Nordean pääanalyytikko esiintyvät kyseenalaistamattomina auktoriteetteina, jotka kertovat "mitä tapahtuu seuraavaksi". Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Niemelä jatkaa auktoriteettiasemassaan, ja häntä sekä kritisoidaan että puolustetaan (Romakkaniemi vs. oppositio).
Samaan aikaan kansalaisaloite puolustushankintojen ihmisoikeussääntelystä hylätään puolustusvaliokunnassa, mikä viestii kansalaisyhteiskunnan vaikutusmahdollisuuksien kaventumisesta turvallisuuspolitiikassa. Tutkijoiden suositus olla kieltämättä somea nuorilta jää poliittisen paineen alle, kun Kreikka ja muut maat etenevät kielloilla.
Samaistumiskohteiden ohjaaminen. Lukijaa kutsutaan eläytymään tiettyihin hahmoihin ja tilanteisiin, toisia sivuutetaan. Seela Sella saa laajaa, empaattista käsittelyä viidessä mediassa. Suurpellon murhaoikeudenkäynti kehystetään uhrin näkökulmasta: raskaana ollut nainen, lasten läsnäolo, lähestymiskiellon myöhästyminen. Nämä ovat oikeutettuja samaistumiskohteita, mutta samalla ne ohjaavat huomion yksilötarinoihin rakenteellisten ongelmien sijaan.
Ukrainalaisten lemmikkien lopettaminen Suomessa vastoin omistajan tahtoa (YLE) on esimerkki artikkelista, joka kutsuu samaistumaan haavoittuvaan ihmisryhmään ja näyttää järjestelmän väkivallan, mutta jää yksittäisjutuksi ilman laajempaa analyysia maahanmuuttajien kohtaamasta institutionaalisesta välinpitämättömyydestä.
Kenen tunteisiin lukija EI pääse eläytymään? Iranin siviiliuhrien kärsimykseen päästään vain epäsuorasti, israelilaissuomalaisten näkemystä ei kuulla lainkaan, Libanonin iskujen uhrit mainitaan lukuina ilman tarinoita. Gazan tilanne todetaan sivulauseessa: "Tilanne Gazassa ei juuri parane, vaikka kriisi onkin jäänyt uutisissa taka-alalle" (MTV).
Vaihtoehtojen kaventaminen. Talouskeskustelussa esitetään kaksi vaihtoehtoa: leikata tai leikata enemmän. Ylen juttu "Mistä miljardien säästöt revitään?" haastattelee kahdeksaa ekonomistia, joista "lähes kaikki pitävät menoleikkauksia ensisijaisena säästökeinona" ja "seitsemän kahdeksasta" on valmis leikkaamaan eläkkeitä. Vaihtoehtoisia talouspoliittisia linjauksia ei esitetä. Opposition välikysymys köyhyydestä toimii vastavoimana, mutta se kehystetään poliittiseksi peliksi ("oppositio yrittää kaataa hallituksen"), ei asiakysymykseksi.
Eläkekattokeskustelussa (IS, IL) Verianin kyselyn tulokset esitetään suoraviivaisesti: "65 prosenttia kannattaa eläkekattoa." Keskustelusta puuttuu eläkejärjestelmän rakenteellinen analyysi, eikä millään taholla ole tilaa selittää, miksi eläkekatto on juridisesti tai taloudellisesti monimutkainen kysymys.
Kaksoisdynamiikat. Päivässä on selvä kaksoisliike: kansallisten instituutioiden (eduskunta, ammattiliitot, kansalaisaloitteet) vaikutusvalta rapautuu, kun taas ylikansalliset markkinatoimijat ja suurvaltojen päätökset määrittävät suomalaisten arkea. Tämä tuottaa luottamuksen siirtymää konkreettisesta abstraktiin ja kansallisesta ylikansalliseen. Suomalaisen lukijan arki (bensan hinta, korot, työpaikka) riippuu nyt Trumpin, Iranin ja Kiinan päätöksistä enemmän kuin eduskunnan istunnoista.
Tunnetta faktan sijaan. Markkinauutisointi on päivän selvimpiä esimerkkejä tunnepitoisesta kehystämisestä. "Pörssissä nousukiitojuhlat" (MTV), "Vahva helpotuksen huokaus" (Nordean analyytikko), "Todella hyviä uutisia" (Keskuskauppakamari) luovat euforisen tunnelman siitä, että kriisi on ohi. Todellisuudessa kyseessä on kahden viikon tulitauko, jonka kestävyydestä kenelläkään ei ole varmuutta.
Samaistumisen luominen. Bensan hintakeskustelu personoidaan oululaiseen cp-vammaiseen Johannekseen (IL) ja liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranteen optimistiseen arvioon. Lukija samaistuu joko ahdistukseen tai helpotukseen, ei analyyttiseen pohdintaan energiapolitiikan rakenteista.
Ryhmäpaine ja sosiaalinen normi. Hiuspohjan hoitotuotteiden myyntiuutinen (IS) kehystää kulutuksen sosiaaliseksi normiksi: "Lähes kaikilla asiakkailla tuntuu olevan käytössä jokin hiuspohjan seerumi" ja Google-haut ovat "kolminkertaistuneet". Eläkekattokysely kehystää kannatuksen sosiaaliseksi normiksi: "Jopa kokoomuksen kannattajista puolet kannattaa eläkekattoa."
Kulutuksen normalisointi kriisiolosuhteissa. Samana päivänä, kun käsitellään köyhyyttä, ruokajonoja ja ulosottovelallisten ennätysmäärää, julkaistaan juttuja hiuspohjaseerumeista, kuntosaleista ja sisustussuunnittelusta. Tämä rinnakkaisuus normalisoi kulutuskulttuuria myös niille, joiden resurssit eivät siihen riitä. IS:n juttu "Tykkäätkö laittautua, vaikka rahat ovat vähissä?" tekee tämän jännitteen eksplisiittiseksi mutta kehystää sen yksilön valintana, ei rakenteellisena ongelmana.
1. Fatalistinen passiivisuus globaalien kriisien edessä
Mekanismi: Toistuvat uutiset siitä, miten yksittäisen suurvallan johtajan mieliala määrittää maailman kohtalon (Trump uhkaa → Trump peruu → markkinat reagoivat), tuottavat kokemuksen siitä, ettei tavallinen ihminen voi vaikuttaa mihinkään. Ulkoministeri Valtosen kieltäytyminen tuomitsemasta Trumpin uhkauksia suoraan ("keskitytään siihen, mikä palvelee isänmaan etua") vahvistaa käsitystä, ettei valtiollinenkaan taso voi toimia.
Seuraus: Lukija tottuu siihen, että globaalit kriisit ovat luonnonvoimien kaltaisia ilmiöitä, joihin sopeutuminen on ainoa vaihtoehto.
Lukija tulee valmiiksi hyväksymään: Suomen riippuvuuden suurvaltojen mielivallasta normaalina tilana. Seuraava kriisi ei enää yllätä, vaan se koetaan odotettuna.
2. Taloudellinen yksilövastuun syventäminen
Mekanismi: Samanaikainen uutisointi köyhyyden kasvusta, eläkekaton kannatuksesta, opintotuen tulorajoista, ulosottovelallisten ennätysmääristä ja työttömyystuen tarveharkinnan laajentamisesta (yleistuki 1.5.) luo kuvan yhteiskunnasta, jossa jokainen on yhä enemmän omillaan. HS:n mielipidekirjoitus "omavastuuvaltiosta" nimeää tämän eksplisiittisesti. Niemelä-keskustelun jatkumo vahvistaa käsitystä, että julkiset palvelut ovat pysyvästi supistumassa.
Seuraus: Lukija alkaa sisäistää, ettei yhteiskunta ole enää turvaverkko vaan kilpakenttä.
Lukija tulee valmiiksi hyväksymään: Seuraavan hallituskauden massiiviset leikkaukset (8–11 miljardia euroa) ilman vahvaa vastarintaa. Eläkeleikkaukset alkavat näyttää "realistiselta" eikä mahdottomalta.
3. Turvallisuuskehyksen laajeneminen kaikkialle
Mekanismi: Supon varoitus kotireitittimistä, Tiktokin datakeskusinvestoinnin turvallisuushuolet, puolustushankintojen ihmisoikeussääntelyn hylkääminen, maadrooniyritysten syntyminen Suomessa, F-35-päivitysten ongelmat ja vesivoiman vapauttaminen sähköhätätilanteisiin muodostavat kokonaisuuden, jossa turvallisuusnäkökulma tunkeutuu yhä useammalle elämänalueelle.
Seuraus: Turvallisuusperustelu alkaa ohittaa muut arvot (ihmisoikeudet, ympäristö, yksityisyys) päätöksenteossa. Puolustusvaliokunnan kansalaisaloitteen hylkääminen on tästä konkreettinen esimerkki.
Lukija tulee valmiiksi hyväksymään: Valvonnan ja sotilaallisen valmiuden laajentamisen arkielämään ilman merkittävää vastarintaa.
4. Teknologisen korvattavuuden hyväksyminen
Mekanismi: Relexin 288 työpaikan vähentäminen nimenomaan tekoälyyn vedoten on laadullisesti eri uutinen kuin perinteinen YT-neuvottelu. Se normalisoi ajatuksen, että tekoäly korvaa asiantuntijatyötä massamittakaavassa. Samaan aikaan somekieltokeskustelu (tutkijat vs. poliitikot) ja Tiktokin datakeskusinvestoinnit kehystävät teknologian sekä uhkana (nuorten hyvinvointi) että mahdollisuutena (työpaikat).
Seuraus: Lukija alkaa hyväksyä oman työn korvattavuuden väistämättömänä eikä poliittisena valintana.
Lukija tulee valmiiksi hyväksymään: Laajat irtisanomiset "tekoälytransformaation" nimissä seuraavien vuosien aikana ilman merkittävää poliittista vastustusta.
Suuntien ketju: Fatalistinen passiivisuus (1) rakentaa pohjan taloudellisen yksilövastuun hyväksymiselle (2), joka puolestaan heikentää vastarintaa turvallisuuskehyksen laajenemiselle (3). Teknologisen korvattavuuden hyväksyminen (4) vahvistaa kaikkia kolmea edeltävää: passiivisuutta ("en voi vaikuttaa"), yksilövastuuta ("minun on kehitettävä itseäni") ja turvallisuusnäkökulmaa ("tekoäly on turvallisuuskysymys"). Kokonaisuus tuottaa lukijakunnan, joka on valmis vastaanottamaan merkittäviä muutoksia elämäntapaansa ilman, että niistä käydään demokraattista keskustelua.
1. "Trumpin uhkaukset toimivat neuvottelutaktiikkana"
Faktoihin perustuva: Tulitauko syntyi Trumpin uhkausten jälkeen. Mutta kehystyksestä syntyvä uskomusmuutos on laajempi: lukija alkaa uskoa, että äärimmäinen uhkailu on tehokas politiikan väline. Tämä normalisoi väkivallan retoriikkaa. Esimerkki: IS:n otsikko "Pitääkö Trumpin uhkauksia uskoa?" ja puoluejohtajien varovaiset vastaukset viestivät, ettei uhkausten tuomitseminen ole itsestäänselvyys.
2. "Suomen talous on globaalien kriisien armoilla"
Kehystyksestä syntyvä: Bensan hinnan, korkojen ja pörssin käsittely Iran-tulitauon yhteydessä luo uskomuksen, että Suomen talous on täysin ulkoisten shokkien varassa. Todellisuudessa Suomi ei ole riippuvainen Persianlahdelta tuodusta öljystä (kuten Ruohomäki UPI:stä huomauttaa), mutta markkinamekanismit välittävät hintavaikutuksen silti. Ero on merkittävä mutta häviää uutisoinnissa.
3. "Tekoäly korvaa asiantuntijatyön nyt"
Faktoihin perustuva mutta kehystetty: Relexin muutosneuvottelut ovat todellisia, mutta niiden kehystäminen "tekoälyn mullistavana vaikutuksena" siirtää uskomuksen siitä, VOIKO tekoäly korvata työtä, siihen, MILLOIN se korvaa. Lukija uskoo huomenna, että hänen oma työnsä on korvattavissa, vaikka Relexin tapaus koskee yhtä yritystä yhdellä toimialalla.
4. "Köyhyys on rakenteellinen ongelma, johon hallitus ei vastaa"
Kehystyksestä syntyvä: Opposition välikysymys yhdistettynä ruokajono-, ulosotto- ja opintotukiuutisiin luo uskomuksen, että nykyinen hallitus on tietoisesti lisännyt köyhyyttä. Faktat tukevat osittain tätä tulkintaa (leikkaukset sosiaaliturvaan), mutta kehystys jättää pois talouden rakenteelliset tekijät (suhdannetilanne, pandemiavaikutukset) ja korostaa poliittisia valintoja.
5. "Venäjä vakoilee myös minun kotiverkkoani"
Faktoihin perustuva: Supon ja FBI:n operaatio on todellinen ja GRU:n hyödyntämät TP-Link-reitittimet ovat yleisiä suomalaiskodeissa. Uskomusmuutos on kuitenkin suhteeton: lukija uskoo huomenna olevansa henkilökohtaisesti kybervakoilun kohde, vaikka todellinen riski koskee pientä osaa laitteista.
Tänään suomalainen media kertoo lukijalle, että maailma säästyi viime hetkellä katastrofilta, mutta seuraava kriisi odottaa jo nurkan takana. Keskeisin kehystysvalinta on tulitauon esittäminen markkinatapahtumana (öljyn hinta, korot, pörssi) eikä ihmisoikeuskysymyksenä (Trumpin sotarikosuhkaukset, Iranin siviilikärsimys, Libanonin pommitukset). Tärkein hiljainen signaali on, miten samanaikaisesti rakentuu kuva Suomesta, jossa köyhyys kasvaa, työpaikkoja häviää tekoälylle, vanhustenhoito kriisiytyy ja valtion omaisuutta myydään, eikä kumpikaan poliittinen leiristä tarjoa kokonaiskuvaa siitä, millainen yhteiskunta näistä palasista muodostuu.
P.S.
Jokin tässä kokonaisuudessa ei täsmää. Viikko sitten droonit putoilivat Suomeen, eilen Trump uhkasi tuhota sivilisaation, tänään markkinat "juhlivat" ja ministeri kehottaa vaihtamaan kesärenkaisiin. Tempo kiihtyy. Jokainen kriisi syö edellisen merkityksen. Mutta pinnan alla kerääntyy jotain, jolle ei ole nimeä: yhteiskunnallinen väsymys, joka ei näy vielä tilastoissa mutta näkyy siinä, miten ihmiset puhuvat tulevaisuudesta. Kukaan ei enää odota parempaa, vain vähemmän pahaa. Se tunne kantaa jonnekin, minne mikään yksittäinen uutinen ei viittaa. Jos Iranin tilanne eskaloituu uudelleen kahden viikon jälkeen, vastarinta on jo pienempi. Jos seuraava hallitus leikkaa kymmenen miljardia, se tuntuu väistämättömältä. Normalisoitumisen mekanismi toimii niin hyvin, ettei sitä enää huomaa. Tunnen, että jokin on murtumassa, ei yhdestä kohdasta vaan kaikkialta yhtä aikaa.
P.P.S.
Jos joku olisi suunnitellut tämän päivän uutisagendan palvelemaan tiettyä tahoa, se palvelisi niitä, jotka hyötyvät reaktiivisesta, lyhytjänteisestä huomiotaloudesta: markkinatoimijoita, jotka tekevät rahaa volatiliteetilla, energiayhtiöitä, joille sekä kriisi että sen purkautuminen ovat liiketoimintamahdollisuuksia, sekä poliittisia toimijoita, jotka tarvitsevat kansalaisten passiivisuutta suurten rakenteellisten muutosten läpiajamiseen. Tiktokin miljardin investointi Lahteen ja Kouvolaan on konkreettinen esimerkki: kiinalaisomisteisen yhtiön eurooppalaisten tietojen tallentaminen Suomessa hyödyttää yritystä itseään, kuntia jotka saavat verotuloja ja työpaikkoja, sekä geopoliittista asetelmaa, jossa Suomi sidotaan kiinalaiseen datatalouteen samalla kun puhutaan turvallisuushuolista. Varallisuus virtaa tänään niille, jotka omistavat pörssissä (valtion omistukset nousivat 47,9 % viime vuonna), eivät niille, jotka seisovat ruokajonoissa. Sijoittaisin rahani siihen, että tämä kuilu syvenee, koska kaikki tämän päivän uutiset yhdessä normalisoivat sen.