Tämä analyysi tekee näkyväksi sen, mikä on ollut aikaisemmin näkymätöntä ja piilotettua.
Lukiessamme yksittäisiä uutisia, uutisvirran nopeus ja intensiteetti estävät meitä havaitsemasta kokonaiskuvaa. Tällä sivulla analysoimme kolme kertaa vuorokaudessa kaikkien Suomen viiden suurimman uutismedian uutisoinnit ja otsikot useasta eri näkökulmasta.
Analyysi paljastaa, miten uutiset on asemoitu eri medioihin, millaista sanastoa käytetään sekä millaisia ajatuksia, oletuksia, tunteita ja mielikuvia niistä rakennetaan lukijan mieleen. Mitä korostetaan ja mistä vaietaan? Kerromme myös, millaisia joukkovaikuttamisen keinoja uutisoinnissa käytetään ja kuinka ne vaikuttavat lukijaansa.
Ennen kaikkea mediaraportin tarkoitus on lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä. Tietoisuutta siitä, mihin suuntaan media ohjaa lukijoitansa Suomessa juuri nyt. Ymmärrystä siitä, että tunnistaessamme meille syötetyn narratiivin, massahypnoosin, alamme nähdä todellisuuden sellaisena kuin se oikeasti on. Joukkovaikuttamisen mekanismien tullessa näkyviksi piiloviestit eivät enää pääse suoraan alitajuntaasi, ja saatat huomata, että vaihtoehtoja jokaisessa päivässä onkin enemmän kuin mitä uutisoinnin perusteella voisi kuvitella.
Tätä kirjoittaessa (11.3.2026) yksi merkittävä joukkovaikuttamisen suunta on kohti passiivisuutta. Uutiset rakentavat kuvan maailmasta, joka luo lukijaan alitajuisen valmiuden alistua, vaikka tervehdyttävä suunta jokaiselle olisi oman toimintavalmiuden vahvistaminen. Luottamustamme perinteisiin suomalaisiin instituutioihin heikennetään systemaattisesti, samoin luottamusta globaaleihin instituutioihin.
Yleisviesti, joka mediavirrassa surffaaville juuri nyt rakentuu, on: alistu, passivoidu, huolehdi ja murehdi. Tämä luo psykologisesti tilaa ratkaisulle, joka toisi yhtä aikaa turvaa, ennustettavuutta, talousjärjestelmän vakautta ja selvyyttä. Tarkastellessamme samanaikaisesti käynnissä olevia hankkeita EU-tasolla esiin nousee ainakin: CBDC eli digieuro, Eurooppalainen digitaalinen identiteettilompakko (eIDAS) sekä lukuisat massavalvonnan mahdollistamiseen liittyvät lakihankkeet.
Sivu päivitetään kolme kertaa vuorokaudessa (aamulla, iltapäivällä ja illalla). Joka sunnuntai teemme lisäksi viikkoanalyysin, jossa tutkimme mihin suuntaan koko viikko on pyrkinyt lukijoitansa kuljettamaan.
Sivuston ylläpidon tavoitat sähköpostitse: emails@yirah.fi
Vuorokauden uutisagendaa hallitsevat kolme suurta kokonaisuutta: Iranin sodan talousvaikutukset (öljyn hinta, kuluttajaluottamus, Hormuzinsalmi), Päivi Räsäsen korkeimman oikeuden tuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sekä turvallisuuspoliittinen kokonaisuus (JEF-kokous Helsingissä, Ukrainan drooni-iskut Suomenlahden öljysatamiin, Puolustusvoimien valvonnan tehostaminen).
Ykköstarina on Iranin sodan heijastusvaikutukset Suomeen. Tämä näkyy useana erillisenä artikkelina: kuluttajaluottamuksen romahdus, öljyn hinnan nousu, bensan kallistuminen, Stubbin Politico-haastattelu ja JEF-kokous. Tarinan kehystys palvelee ensisijaisesti hallituksen intressiä, sillä se tarjoaa ulkoisen selityksen talouden heikkoudelle juuri kehysriihen alla. Samalla se palvelee turvallisuuspoliittista kertomusta, jossa Suomen Nato-jäsenyys ja puolustuspanostukset oikeutetaan konkreettisella uhkakuvalla.
Päivi Räsäsen tuomio on vuorokauden keskustelluin yksittäinen tapahtuma. Se palvelee useita tahoja samanaikaisesti: perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien sananvapausnarratiivia, kansainvälisten konservatiivikristillisten verkostojen varainhankintaa (ADF International aloitti välittömästi lahjoituskampanjan) sekä oikeusvaltiokeskustelun ylläpitämistä. Huomionarvoista on, että tuomiota kommentoivat lähes kaikki poliittiset tahot, minkä seurauksena se vie tilaa muilta aiheellisilta.
Agenda on pääosin reaktiivinen: Iranin sota, Räsäsen tuomio ja Ukrainan iskut ovat tapahtumia, joihin media reagoi. Proaktiivisia elementtejä ovat Stubbin Politico-haastattelu ja JEF-kokouksen viestintä, jotka ovat selkeästi aikataulutettuja ja valmisteltuja. Stubb hallitsee ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua poikkeuksellisen vahvasti: hän esiintyy Politicossa, isännöi JEF-kokousta ja saa ulkomaisilta toimittajilta ylistystä. Kukaan muu poliittinen toimija ei saa vastaavaa näkyvyyttä kansainvälisessä kehyksessä.
Näkyvyyttä menettävät rakenteelliset kotimaan ongelmat. Asunnottomuuden kääntyminen jyrkkään nousuun mainitaan, mutta se jää yksittäiseksi artikkeliksi. Naisten työllisyyden heikkeneminen ohitetaan nopeasti. Puolustusvoimien henkilöstön uupuminen saa huomiota Ylen selvityksenä, mutta jää turvallisuuspoliittisen suuragendan varjoon. Viime viikkojen teemoista (hallituksen ydinasepolitiikka, kehysriihi, koulutusleikkaukset) ydinasekeskustelu jatkuu, mutta kehysriihikeskustelu on siirtynyt taka-alalle Iranin sodan hallitessa talousnarratiivia.
Jos lukee vain nämä uutiset, maailmankuva rakentuu seuraavasti: Suomi on pieni maa, joka on riippuvainen globaaleista voimista, joihin sillä ei ole vaikutusvaltaa. Iranin sota nostaa hintoja, Ukrainan sota tuo droonit Suomenlahden perukkaan, Yhdysvaltain arvaamattomuus pakottaa Euroopan uuteen tilanteeseen. Kotimaan politiikassa kiistellään sananvapauden rajoista, mutta isommat taloudelliset ja turvallisuuspoliittiset ratkaisut tehdään muualla.
Suomi näyttää näiden uutisten valossa maalta, joka ajautuu. Se ei ole aktiivisessa kriisissä, mutta ei myöskään uudistu tai löydä suuntaa. Talous ei kasva, kuluttajien luottamus romahtaa, työllisyys heikkenee, asunnottomuus kasvaa, polttoaineet kallistuvat. Samalla turvallisuusympäristö kiristyy: sota on kirjaimellisesti raja-alueilla, savut kulkeutuvat itärajalta Suomeen, hävittäjät partioivat taivaalla.
Lukija kantaa mukanaan yhdistelmää ahdistusta ja voimattomuutta. Uutispäivä välittää viestin, jonka mukaan uhkat ovat todellisia ja lähellä, mutta yksittäinen kansalainen ei voi niihin vaikuttaa. Ainoa toimija, joka näyttäytyy aktiivisena, on Stubb kansainvälisellä areenalla. Hallituksen kotimaan politiikka näyttäytyy passiivisena: se "selvittää toimia" polttoaineiden hintoihin, mutta ei tee konkreettisia päätöksiä.
Top 5 teemat:
Merkittäviä puuttuvia teemoja:
Ilmastonmuutos mainitaan ohimennen Niskasen rullahiihtouutisessa ("ilmastonmuutoksen tiedetään voimistavan sään ääripäitä"), mutta ympäristöpolitiikkaa ei käsitellä lainkaan itsenäisenä aiheena. Koulutuspolitiikka saa huomiota vain erityisopettajapulan ja PISA-tulosten osalta talousnobelisti Aghionin haastattelussa, ei laajempana yhteiskunnallisena kysymyksenä. Terveydenhuollon tilanne näkyy ainoastaan synnytysruuhkia koskevassa mielipidekirjoituksessa. Asumisen hinta ja saavutettavuus puuttuvat kokonaan, vaikka asunnottomuuden kasvu mainitaan. Demokratian tila Suomessa jää käsittelemättä, vaikka materiaalia olisi Unkarin vaaleista ja Orbánin vaikutuksesta.
Uhka (noin 35 %): Iranin sota, öljyn hinta, drooni-iskut, turvallisuusympäristön kiristyminen, nuorisoväkivalta, tekoälyväärennökset, akkupalot, huijauspuhelut. Uhkakehys on vuorokauden hallitseva kehys.
Konflikti (noin 20 %): Räsäsen tuomio ja sitä koskeva poliittinen kiista, hallituspuolueiden riidat (hanhimetsästys, ydinaseet, tilastotemppu), opposition ja hallituksen kyselytuntikahakka, Karalahden konkurssihakemus.
Tragedia/inhimillinen kärsimys (noin 20 %): Lohjan vauvamurha, Pähkinärinteen tulipalon uhrit, espanjalaisen raiskausuhrin eutanasia, Tampereen kuolonkolarin 16-vuotias uhri, Jyväskylän lapsikaappaus, päiväkodin kaappisänkyonnettomuus.
Skandaali (noin 10 %): Sammallahden rikosepäily, MPKK:n tutkijan käytös, Sarmasteen maskikaupat, Valkoisen talon salaperäiset some-julkaisut.
Edistys/mahdollisuus (noin 10 %): Kruunuvuorensillan avaaminen, Seprify-yhtiön Kotkan-suunnitelmat, Anttila-brändin mahdollinen paluu, digieuro, Turkuun urbaani uimaranta, Aghionin talousresepti Suomelle.
Inhimillinen tarina (noin 5 %): Niskasen rullahiihto, Taitoluistelija Karhusen nousu, Redraman velkakierre, Stellanin töihinpaluu.
Eri medioiden kehystyserot Räsäsen tuomiossa ovat silmiinpistäviä. YLE kehystää tuomion oikeudellisena ennakkopäätöksenä ja siteeraa asiantuntijoita, jotka sanovat tuomion olevan perusteltu ("Edelleen on sallittua loukata"). Iltalehti antaa laajasti tilaa kriittisille äänille (professori Ruotsila: "Orwellin ennustukset käyvät toteen", oikeusministeri Meri: "pykälä ei ole riittävän ennakoitava"). MTV:n päätoimittaja kutsuu tuomiota "myrkyksi sananvapaudelle". Helsingin Sanomat kehystää asian pääkirjoituksessaan pinsettimäisenä oikeudellisena harkintana. Sama tuomio tuottaa siis neljä erilaista kertomusta: oikeusvaltion toimivuus (YLE), sananvapauden uhka (IL, MTV), oikeudellinen punninta (HS) ja kansainvälinen kulttuurisota (IL:n Ruotsila-haastattelu).
Implisiittisiä oletuksia: Kuluttajaluottamuksen "romahdus" olettaa normaalitilaksi luottamuksen ja kulutuksen kasvun. "Suomen talouskasvun jumittaminen" olettaa kasvun olevan tavoite ja pysähtyneisyyden olevan poikkeus. Öljyn hinnan "nousu" esitetään kriisinä, ei signaalina fossiiliriippuvuudesta.
Vuorokauden emotionaalinen perussuunta on ahdistunut huoli, jota sävyttää voimattomuuden tunne.
Voimakkaimman tunnelatauksen kantavat:
Pelko ja kauhu: Jyväskylän lapsikaappausartikkeli (MTV), jossa 6-vuotiaan tytön kokemusta kuvataan yksityiskohtaisesti. Artikkeli on kirjoitettu niin, että lukija samaistuu lapsen hätään. Ruotsin 15-vuotiaan tytön palkkamurhauutiset yhdistävät nuoruuden ja äärimmäisen väkivallan tavalla, joka herättää eksistentiaalista pelkoa. Päiväkodin kaappisänkyonnettomuus koskettaa jokaista pienten lasten vanhempaa.
Taloudellinen ahdistus: Kuluttajaluottamuksen romahdusta käsittelevissä artikkeleissa käytetään poikkeuksellisen voimakasta kieltä. Iltalehden otsikko "Kuluttajat vajoavat synkkyyteen" on emotionaalinen kehystys, ei neutraali raportointi. Redraman velkatarina ("korot ovat niin korkeat, että velka vain nousee koko ajan") ja asunnottomien palvelujen ylikuormitus luovat kuvaa yhteiskunnasta, jossa turvaverkko pettää.
Voimattomuus: Itärajan asukkaat kommentoivat rauhallisesti mutta huolestuneesti Ukrainan iskuja lähialueilla. Polttoaineen hinnoista kärsivä texasilainen Brie edustaa tavallista ihmistä, joka ei voi vaikuttaa suurvaltojen päätöksiin. Suomalainen lukija samaistuu tähän.
Tunnepohjainen uutisointi painottuu iltapäivälehtiin. Ilta-Sanomat ja Iltalehti käyttävät järjestelmällisesti voimakkaampia sanoja (hurja, järkyttävä, synkkä, kohtalokkaaseen loppuun) kuin YLE tai Helsingin Sanomat. MTV:n rikosartikkelit ovat yksityiskohtaisia ja tunnevetoisia. Helsingin Sanomat pyrkii analyyttisempään otteeseen, mutta senkin pääkirjoitukset kantavat huolen sävyä.
Toistuva uhka-altistus ja pelon normalisointi. Vuorokauden uutiset sisältävät poikkeuksellisen tiheän uhkien ketjun: Iranin sota, öljyn hintaennuste (mahdollinen tuplaantuminen 200 dollariin), Hormuzinsalmen sulku, drooni-iskut Suomen lähialueille, Viipurin pommitus, ilmanlaadun heikkeneminen itärajalla, Venäjän savut Suomessa, Puolustusvoimien hävittäjäpartiointi, nuorisoväkivalta useissa kaupungeissa, lapsikaappaus, puukotukset, palkamurhat Ruotsissa, päiväkodin kaappisänkyonnettomuus, ammuskelu Torniossa, Pähkinärinteen tulipalon jälkipuinti. Yksikään näistä ei ole keksitty tai liioiteltu, mutta niiden kasautuminen yhteen vuorokauteen tuottaa tunteen, jossa uhka on kaikkialla ja jatkuvaa. Lukija tottuu elämään kroonisessa vaara-tilassa, jolloin yksittäisiin uhkiin reagoiminen vaikeutuu ja yleinen ahdistustaso nousee.
Auktoriteettirakenteiden kaksoisdynamiikka. Vuorokauden uutiset vahvistavat tiettyjä auktoriteetteja samalla kun rapauttavat toisia. Stubb esitetään kansainvälisenä toimijana, joka saa ulkomaisilta toimittajilta ylistystä ("yksi lahjakkaimmista Natossa") ja navigoi suurvaltojen välillä. Puolustusvoimat esitetään luotettavana toimijana, joka tehostaa valvontaa ja on varautunut uhkiin. Samanaikaisesti kotimaan poliittinen järjestelmä näyttäytyy riitaisana ja tehottomana: hallituspuolueet kiistelevät ydinaseista, hanhista ja tilastotempuista, oppositio moittii toimettomuudesta, kukaan ei tee konkreettisia päätöksiä polttoaineen hinnan noususta. Tämä yhdistelmä siirtää luottamusta demokraattisesta poliittisesta prosessista kohti turvallisuusviranomaisia ja presidentti-instituutiota. Kansallinen päätöksenteko näyttäytyy hitaana ja riitaisana, kansainvälinen turvallisuusyhteistyö tehokkaana ja välttämättömänä.
Samaistumiskohteiden valikointi. Lukija kutsutaan eläytymään selkeästi rajattuihin kohteisiin: kaapattun 6-vuotiaan tytön pelkoon Jyväskylässä, kuolonkolarin 16-vuotiaan uhrin omaisten suruun, asunnottomien ahdinkoon, Redraman velkaspiraaliin, texasilaisen Brien turhautumiseen bensapumpulla. Kaikki samaistumiskohteet ovat tavallisia ihmisiä, jotka ovat voimien armoilla. Samaistumista ei kutsuta esiin päättäjien, viranomaisten tai aktiivisten kansalaisten suuntaan. Päättäjät esiintyvät kommentoijina, eivät kokijoina. Tämä ohjaa lukijaa passiiviseen uhriuteen aktiivisen kansalaisuuden sijaan.
Vaihtoehtojen kaventaminen. Iranin sodan käsittelyssä esitetään kaksi vaihtoehtoa: joko sota pitkittyy ja hinnat nousevat, tai päästään sopimukseen ja hinnat laskevat. Kolmatta vaihtoehtoa, rakenteellista irtautumista fossiiliriippuvuudesta, sivutaan vain Helsingin Sanomien lukijan mielipidekirjoituksessa nopeusrajoituksista ja vihreiden lyhyessä kommentissa. Räsäsen tuomiossa vaihtoehtoina esitetään joko "sananvapauden kaventuminen" tai "vihapuheen salliminen", vaikka korkeimman oikeuden tuomio vetää rajaa näiden väliin tarkalla juridisella analyysillä. Puolustuspolitiikassa vaihtoehtoina ovat joko Naton puolustusmenojen kasvattaminen tai turvattomuus, vaikka puolustuksen järjestämiseen on muitakin malleja.
Luottamuksen siirtymä. Vuorokauden uutisissa tapahtuu luottamuksen siirtymä kolmella akselilla. Ensinnäkin luottamus siirtyy poliittisesta järjestelmästä turvallisuusviranomaisiin: Puolustusvoimat toimii, eduskunta riitelee. Toiseksi luottamus siirtyy kansallisesta ylikansalliseen: JEF-maiden yhteistyö, Nato-puolustusmenot ja Stubbin kansainvälinen rooli esitetään ratkaisuna, hallituksen kotimaan politiikka ongelmana. Kolmanneksi luottamus siirtyy konkreettisesta abstraktiin: asiantuntijat, analyytikot ja tutkijat kertovat, miten asiat ovat, tavallisten ihmisten kokemus jää reaktioksi.
Tunteen myyminen faktan sijaan. Kuluttajaluottamusta käsittelevä uutisointi on tästä selkein esimerkki. Tilastokeskuksen luku (-11,5) on fakta. Se, että ekonomisti kutsuu tilannetta "sysisynkäksi" ja tiedote otsikoidaan "Kuluttajat vajoavat synkkyyteen", on tunteen myymistä. Iltalehden kuvaus "lähes heittää hohtimet kaivoon" ei ole talousanalyysiä vaan tunnemanipulaatiota. Tosiasiallisesti luku on huonompi kuin pitkän aikavälin keskiarvo mutta ei historiallisen pohjalla.
Sosiaalisen normin luominen. Käytettyjen sähköautojen kysyntäartikkeli kehystää sähköautoon vaihtamisen sosiaalisena trendina ("selkeä muutos", "buumi"), ei rationaalisena päätöksenä. Itävallan sosiaalisen median kielto alle 14-vuotiailta esitetään laajenevana eurooppalaisena normina, ei yksittäisenä poliittisena päätöksenä. Puolustusvoimien pitkien hiusten salliminen miehille kehystetään "tasa-arvoksi" ja "maailman muuttumiseksi", jolloin yksittäinen hallinnollinen päätös saa laajemman normatiivisen merkityksen.
Ryhmäpaineeseen vetoaminen. Nato-puolustusmenojen käsittelyssä korostetaan, että "kaikki Nato-maat" ylsivät kahden prosentin tavoitteeseen. Suomi käytti 2,87 prosenttia, mikä esitetään hyvänä mutta ei riittävänä, koska uusi tavoite on 3,5 prosenttia. Lukijaa ohjataan hyväksymään kasvavat puolustusmenot ryhmäpaineen kautta: muut maat nostavat, mekin nousemme. Vastaavia rakenteita löytyy Stubbin JEF-puheista: "meidän on pysyttävä yhtenäisinä", "emme voi jäädä jälkeen".
Samaistumisen luominen rationaalisen argumentoinnin sijaan. Redraman velkatarinassa lukija kutsutaan samaistumaan artistin velka-ahdinkoon sen sijaan, että käsiteltäisiin järjestelmätason kysymyksiä ylivelkaantumisesta tai luottokorkosääntelystä. Asunnottomien ruokajonoihin hakeutuvat ei-asunnottomat ovat inhimillinen tarina, joka peittää alleen kysymyksen siitä, miksi yhteiskunnan turvaverkot ovat niin heikot, että työllisillä ei ole varaa ruokaan.
1. Fatalistinen passiivisuus. Mekanismi: lukijalle esitetään jatkuvasti uhkia, joihin hänellä ei ole vaikutusvaltaa (sodat, öljyn hinta, suurvaltojen päätökset). Politiikka näyttäytyy tehottomana riitelynä. Seuraus: lukija lakkaa uskomasta omaan vaikutusmahdollisuuteensa ja hyväksyy olosuhteet annettuina. Lukija tulee valmiiksi hyväksymään tulevan kehysriihen leikkaukset "välttämättöminä" ilman, että niitä tarvitsee perustella vaihtoehdoilla.
2. Turvallistamisen hyväksyntä. Mekanismi: turvallisuusuhkien konkretisointi (savut itärajalla, hävittäjät taivaalla, drooni-iskut lähialueille) tekee puolustusmenojen kasvusta ja kansalaisvapauksien mahdollisesta rajoittamisesta "itsestäänselvyyttä". Puolustusministeri Häkkäsen kiinteistökauppakiellot esitetään turvallisuustoimina, ei yksityisomaisuuteen puuttumisena. Seuraus: lukija tulee hyväksymään kasvavat puolustusmenot, mahdolliset ydinaseet Suomen maaperällä ja turvallisuusviranomaisten laajenevat valtuudet ilman laajaa julkista keskustelua.
3. Yksilöllinen varautuminen kollektiivisen toiminnan sijaan. Mekanismi: uhkat esitetään yksilön ongelmina (bensalasku, asuntolainan korko, ruuan hinta), ei rakenteellisina kysymyksinä. Ratkaisuehdotukset ovat yksilöllisiä (vaihda sähköautoon, laske ajonopeutta, tarkista vakuutus). Seuraus: lukija valmistautuu selviytymään yksin sen sijaan, että vaatisi rakenteellisia muutoksia. Tämä pohjustaa tilaa politiikalle, joka vähentää yhteisiä turvaverkkoja ja korostaa yksilön vastuuta.
4. Moraalisen konsensuksen hajoaminen. Mekanismi: Räsäsen tuomion ympärille rakentuva keskustelu jakaa lukijat kahteen leiriin (sananvapaus vastaan ihmisoikeudet), joiden välille ei tarjota sillanrakennusta. Oikeusministeri vaatii lain muuttamista, arkkipiispa kehottaa hyväksymään tuomion, professori puhuu "ajatusrikoksista", asiantuntijat sanovat tuomion olevan perusteltu. Seuraus: lukija menettää luottamusta siihen, että yhteiskunnassa on jaettuja arvoja. Tämä pohjustaa tilaa populistiselle politiikalle, joka vetoaa "kansan tahtoon" instituutioiden ohi.
Nämä suunnat muodostavat ketjun: fatalistinen passiivisuus (1) pohjustaa turvallistamisen hyväksyntää (2), koska passiivinen kansalainen ei kyseenalaista turvallisuusviranomaisten toimintaa. Turvallistaminen puolestaan vahvistaa yksilöllistä varautumista (3), koska turvallisuusympäristössä jokaisen on huolehdittava itsestään. Yksilöllinen varautuminen taas ruokkii moraalisen konsensuksen hajoamista (4), koska yksin selviytyvä kansalainen ei etsi yhteisiä ratkaisuja vaan puolustaa omaa reviiriään.
1. "Sota on nyt meidän rajoillamme." Faktuaalinen uskomusmuutos. Ukrainan drooni-iskut Koiviston ja Laukaansuun satamiin, Viipurin pommitus, savujen kulkeutuminen Suomeen ja Puolustusvoimien hävittäjäpartiointi tekevät sodasta fyysisesti aistittavan todellisuuden. Tämä on todellinen muutos: aiemmin sota oli etäinen uutinen Donbasista, nyt se kuuluu hävittäjien äänenä Uudellamaalla. Uskomusmuutos on faktuaalisesti perusteltu, mutta sen emotionaalinen vaikutus ylittää todellisen uhka-asteen, koska media korostaa läheisyyttä ja konkreettisuutta.
2. "Talous ei tule elpymään lähiaikoina." Kehystyksestä syntyvä uskomusmuutos. Kuluttajaluottamuksen romahdus, öljyn mahdollinen tuplaantuminen, hallituksen keinottomuus ja Stubbin varoitus koronaa pahemmasta taantumasta luovat yhdessä kuvan, jossa aiempi odotus talouden elpymisestä haihtuu. Tosiasiallisesti talousluvut ovat heikot mutta eivät katastrofaaliset (kansantalouden tuotanto kasvoi 0,1 prosenttia), ja ekonomistit ennakoivat yhä elpymistä. Kehystys on kuitenkin niin synkkä, että lukija uskoo tilanteen olevan pahempi kuin se luvuissa on.
3. "Sananvapautta kavennetaan Suomessa." Kehystyksestä syntyvä uskomusmuutos. Räsäsen tuomio ei juridisesti kavenna sananvapautta: se vetää rajan yksittäisen pamfletin yksittäisille lausumille, ja asiantuntijat korostavat, ettei tuomio pakota itsesensuurriin. Useat mediat (erityisesti Iltalehti ja MTV) kehystävät tuomion kuitenkin sananvapauden uhkana, ja poliitikot (Purra, Meri, Essayah, Soini) vahvistavat tätä tulkintaa. Lukija, joka lukee nämä artikkelit, tulee uskomaan, että "Suomessa voi joutua oikeuteen mielipiteistään", vaikka tuomio koski spesifiä lääketieteellistä väitettä spesifissä kontekstissa.
4. "Orpon hallitukselta on pudonnut hanskat." Kehystyksestä syntyvä uskomusmuutos. Iltalehden Politiikan puskaradio toteaa tämän suoraan, mutta sama viesti välittyy implisiittisesti useista artikkeleista: hallitus ei tee konkreettisia toimia polttoaineen hintaan, riitelee sisäisesti hanhista ja tilastoista, ei pysty vastaamaan talouden haasteisiin. Oppositiopuolueiden jäsenmäärä kasvaa ennätystahtiin. Tämä vahvistaa uskomusta hallituksen toimintakyvyttömyydestä juuri kehysriihen alla.
5. "Lapset eivät ole turvassa." Emotionaalinen uskomusmuutos. Päiväkodin kaappisänkyonnettomuus, Jyväskylän lapsikaappaus, Ruotsin teini-ikäinen palkkamurhaaja, nuorten joukkotappelu Liperissä, Kouvolan puukotus, Espoon koulujen väkivallan kasvu ja Maatullin koulupuukotus muodostavat yhdessä kuvan, jossa lasten turvallisuus on uhattuna kaikkialla: päiväkodissa, koulussa, kadulla. Yksikään artikkeli ei väitä, että lapset olisivat yleisesti vaarassa, mutta artikkelien kasautuminen tuottaa tämän uskomuksen.
Tänään suomalainen media kertoo lukijalle, että maailma on vaarallinen ja lähestyy, hallitus on kyvytön vastaamaan tilanteeseen, mutta turvallisuusviranomaiset ja kansainvälinen yhteistyö pitävät Suomea pystyssä. Vuorokauden merkittävin kehystysvalinta on Iranin sodan talousvaikutusten esittäminen väistämättömänä luonnonvoimana sen sijaan, että se herättäisi keskustelua fossiiliriippuvuudesta tai energiapolitiikan vaihtoehdoista. Tärkein hiljainen signaali on se, miten sotilaalliset tapahtumat Suomenlahden perukassa normalisoituvat osaksi arkiuutisia: hävittäjien äänet taivaalla, savut itärajalta ja drooni-iskujen seuranta ovat muuttumassa rutiiniuutisoinniksi, joka ei enää järkytä vaan ohjaa hyväksymään pysyvän kriisivalmiuden yhteiskunnan perustilana.
Vuorokauden otsikkovirta rakentaa maailmankuvaa, jossa Suomi on monelta suunnalta uhattuna ja sisäisesti hauraana. Kolme dominoivaa tarinaa nousevat selvästi esiin.
Ensimmäinen tarina: Suomi geopoliittisessa puristuksessa. Ukrainan drooni-iskut Venäjän öljysatamiin Suomenlahden tuntumassa, Puolustusvoimien tehostettu valvonta, Stubbin varoitukset Euroopan ja Yhdysvaltain repeämästä, Iranin sota, Nato-menotavoitteet ja öljyn hinnannousu muodostavat yhtenäisen narratiivin: maailma on vaarallisempi kuin eilen, eikä kukaan tule pelastamaan Suomea. Tämä tarina palvelee erityisesti puolustuspoliittisia toimijoita ja hallitusta, joka perustelee puolustusmenojen kasvattamista.
Toinen tarina: Väkivalta ja turvattomuus kotimaassa. Tornion ammuskelu poliisia vastaan, Laukaan tappo, Pähkinärinteen tulipalo, Tampereen kuolonkolari, lasten joukkotappelu Liperissä, kaappisänkyonnettomuudet päiväkodeissa, kouluväkivallan kasvu Espoossa ja Jyväskylän lapsikaappaus rakentavat kuvaa maasta, jossa väkivalta on läsnä kaikkialla ja kohdistuu myös lapsiin. Otsikot luovat turvattomuuden tunteen, jossa uhreja syntyy niin kouluissa, päiväkodeissa kuin kaduillakin.
Kolmas tarina: Päivi Räsäsen tuomio ja sananvapauskeskustelu. Korkeimman oikeuden tuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan hallitsee mielipideotsikointia kautta linjan. Otsikot kehystävät asian ensisijaisesti sananvapauskysymyksenä, eivät vähemmistöjen suojakysymyksenä. Lähes jokainen media nosti esiin tuomion kriitikot, harvempi sen kannattajat.
Nämä tarinat tukevat toisiaan luoden yhdessä kuvan epävakaasta ja kiristyvästä maailmasta. Geopoliittinen uhka ulkoa ja väkivalta sisältä muodostavat turvattomuusketjun, johon sananvapauskeskustelu lisää ulottuvuuden: edes puhua ei saa vapaasti. Ketju ohjaa lukijaa kohti ahdistunutta, puolustuskeskeistä maailmankuvaa, jossa luottamus instituutioihin horjuu.
Toistuvimmat sanat ja fraasit:
Sana "hurja" toistuu poikkeuksellisen usein: "hurja skenaario", "hurjat velat", "hurja kaahaus", "hurja suunnitelma", "hurja meno", "hurjassa lumivyöryssä". Se on kaikkiruokainen draaman tehostesana, jota käytetään niin urheilussa, politiikassa kuin rikoksissa.
"Järkyttävä" ja "järkyttävässä" esiintyvät useasti: "järkyttävässä kolarissa", "järkyttäviä summia", "järkyttävään tilanteeseen", "järkyttävä yllätys". Sana ohittaa neutraalin kuvailun ja pakottaa lukijan tunnereaktioon jo otsikossa.
"Paljastus" ja "paljasti/paljastui" toistuvat kymmeniä kertoja: "Kerttu Niskanen paljasti", "paljastus kulissien takaa", "paljastus työkuvioista", "veropäätöksestä paljastui", "paljastus Orbánin hallinnon sabotaasioperaatiosta". Sana lupaa salaisuuden paljastumista, vaikka sisältö on usein rutiininomaista tiedottamista.
"Synkkä" toistuu systemaattisesti: "synkkä tieto", "synkkä epäily", "synkästä rikoksesta", "synkkyyteen". Sana rakentaa maailmankuvaa, jossa lähes kaikki kehitys on negatiivista.
Uhka- ja kriisisanasto dominoi: "uhkaa", "varoitus", "hätätilanne", "kriittinen", "vaarallista", "tuhoutui", "tragedia", "katastrofi", "painajainen", "helvetti", "romahtaa". Toivosanasto on lähes olematonta: satunnaiset "pelastui" ja "voitti" liittyvät urheiluun tai yksittäisiin tapahtumiin.
Kehystysstrategiat:
"Raju" on toinen yleinen tehostesana: "raju pyyntö", "raju kasvu", "raju varoitus", "rajusti". Sana on niin yleisessä käytössä, että sen merkitys on inflatoitunut.
"Tällainen/tällaisen" -rakenne on yleinen klikkihoukutin: "tällaisen tuomion hän sai", "tällaisia todella ovat", "tällainen ratkaisu löytyi". Rakenne lupaa paljastusta pidättelemällä tietoa otsikosta.
Aktiivi vs. passiivi: Otsikoissa on selvä epäsymmetria. Viranomaiset ja poliitikot toimivat aktiivisesti: "Häkkänen esti", "Stubb paukautti", "Rydman linjasi", "Orpo kommentoi". Tavalliset ihmiset ovat passiivisia kohteita: "naisia katoaa työelämästä", "lasta piti elvyttää", "matkustajien tiedot sekoittuivat". Rikoksentekijöistä käytetään usein passiivia: "poliiseja päin ammuttu", "epäillään kiihottamisesta". Tämä rakenne häivyttää tekijyyttä rikoksissa mutta korostaa sitä poliittisessa vallankäytössä.
Mitä otsikot lupaavat: Päivä lupaa jatkuvaa draamaa, paljastuksia ja käännepisteitä. Lukijalle luvataan pääsyä kulissien taakse ("paljastus kulissien takaa", "saimme haltuumme"), tieto siitä mitä oikeasti tapahtui ("nyt tiedämme", "uutta tietoa") ja tunnereaktioita ("järkyttävä", "hätkähdyttävä", "veret seisauttava").
Mitä ei luvata ja mikä puuttuu kokonaan:
Ilmastonmuutos puuttuu täysin. Päivän 457 otsikosta yksikään ei käsittele ilmastokriisiä, vaikka se on Suomen pitkän aikavälin suurimpia haasteita.
Terveydenhuollon kriisi saa hämmästyttävän vähän tilaa. Yksittäiset mielipidekirjoitukset sivuavat synnytysten ruuhkia, mutta hoitajakatoa, jonoja tai sote-uudistuksen seurantaa ei käsitellä.
Koulutuspolitiikka puuttuu lähes kokonaan. Erityisopettajapula mainitaan yhdessä Ylen otsikossa, mutta laajempi keskustelu koulutusleikkauksista tai Pisa-tuloksista puuttuu.
Asumisen hintakriisi ei näy otsikoissa. Vuokrien nousua, asunnottomuutta käsitellään vain yhden järjestön näkökulmasta (ruoan rohmuaminen), mutta rakenteellista asumisen ongelmaa ei otsikoida.
Maahanmuuton integraatio puuttuu lähes kokonaan, vaikka se liittyy läheisesti useisiin päivän aiheisiin.
EU:n palauttamisdirektiivi mainitaan MTV:ssä ja Ylellä, mutta sen sisältöä ei avata. Lukijan oletetaan tietävän, mistä on kyse.
Oletukset, joita lukijan oletetaan jakavan: Otsikoissa oletetaan, että lukija tietää keitä Päivi Räsänen, Alexander Stubb, Wille Rydman ja Petteri Orpo ovat. Oletetaan myös, että lukija pitää Trumpia ennakoimattomana, Venäjää uhkana ja sananvapautta ehdottomana arvona. Harva otsikko kyseenalaistaa näitä lähtökohtia.
Selvimmät tapaukset:
"Veret seisauttava arvio öljyn hinnasta: Jos näin käy, se tuplaantuu" (Iltalehti). Otsikko lupaa fyysistä reaktiota lukijalle. Todennäköisesti artikkeli kertoo yhden analyytikon skenaariosta, joka ei ole edes todennäköisin.
"Valkoisessa talossa tapahtuu kummia" (Iltalehti). Otsikko lupaa mysteerejä, todennäköisesti artikkeli käsittelee outoja somejulkaisuja, joista toisessa IS-versiossa kerrotaan avoimemmin.
"Stubb: Suhde Trumpiin muuttui – Raju varoitus koko maailmalle" (Iltalehti). "Raju varoitus koko maailmalle" on massiivinen lupaus, joka todennäköisesti viittaa Politico-haastattelussa esitettyyn diplomaattiseen arvioon.
"Pääekonomisti lähes heittää hohtimet kaivoon" (Iltalehti). Metafora lupaa täydellistä epätoivoa, vaikka kyse on kuluttajaluottamuksen laskusta.
"Metsä muuttui taistelukentäksi Pohjois-Karjalassa" (MTV Uutiset). Otsikko kuulostaa sodalta, kyse on nuorten joukkotappelusta.
"Synkkä tieto helmikuusta: 13 kuoli" (IS). Otsikko pidättää tiedon ja pakottaa klikkaamaan. Lukija ei tiedä, mitä 13 kuolemaa tarkoittaa ennen artikkelin avaamista.
"Alexander Stubbilta hurja skenaario Politicossa" (IS). Hurja-sana tekee diplomaattisesta haastattelusta jännitystarinan.
"Espoolaislapsi yritti karata päiväkodista 10 kertaa" (IS). Numero ja dramaattinen ilmaus käärivät toimintakertomuksen tilastotiedon skandaaliksi.
Inflaation keskittyminen: Iltalehti ja Ilta-Sanomat hallitsevat emotionaalista inflaatiota. Iltalehden otsikoissa "hurja", "synkkä", "järkyttävä" ja "raju" esiintyvät lähes joka kolmannessa otsikossa. Ilta-Sanomat käyttää enemmän epäsuoria keinoja: tiedon pidättämistä, kysymysrakenteita ja hämäräviittauksia. Helsingin Sanomat ja Yle pysyvät selvästi maltillisempina, joskin HS:nkin otsikointiin on hiipinyt dramaattista kieltä ("kolmoismurrus sekoittaa", "kipuhelvettiä").
Emotionaalinen kokonaisjakauma (arvio kaikista 457 otsikosta):
Mediakohtaiset erot tunnesävyssä:
Iltalehti on selvästi synkin. Arvio: pelko/uhka 40 %, skandaali 25 %, neutraali 15 %, muut 20 %. Otsikot kuten "Ruotsissa kauhea viikko", "Rajan takana paukkuu", "Valkoisessa talossa tapahtuu kummia" luovat jatkuvaa hälytystilaa.
Ilta-Sanomat painottaa skandaalia ja uteliaisuutta uhkan ohella. Arvio: uhka 25 %, skandaali/juoru 25 %, uteliaisuus 20 %, neutraali 15 %, toivo 5 %, muut 10 %.
MTV Uutiset sijoittuu iltapäivälehtien ja laatumedian väliin. Arvio: uhka 30 %, neutraali 25 %, skandaali 20 %, muut 25 %.
YLE Uutiset on tasapainoisin. Arvio: neutraali 40 %, huoli 25 %, uhka 15 %, toivo 10 %, muut 10 %. Yle on ainoa media, jossa positiivisia otsikoita on edes merkittävä osuus (saamelaistaiteen näyttely, Sarjakuva-Finlandia, talousnobelisti).
Helsingin Sanomat on lähellä Yleä mutta hieman dramaattisempi. Arvio: neutraali 35 %, huoli 25 %, uhka 20 %, uteliaisuus 10 %, muut 10 %.
Tunnereaktio suhteessa faktuaaliseen painoarvoon: Suurin epäsuhta on kotimaan rikoksissa. Yksittäiset väkivaltatapaukset saavat toistuvia, emotionaalisesti ladattuja otsikoita useissa medioissa (esim. Lohjan vauvan äidin oikeudenkäynti: neljä eri mediaa, kuusi otsikkoa), vaikka niiden yhteiskunnallinen merkitys on rajallinen. Samaan aikaan rakenteelliset ongelmat (koulutus, terveydenhuolto, ilmasto) eivät saa juuri lainkaan otsikkotilaa.
Kokonaisarvio: Noin 35–40 % otsikoista on rakennettu ensisijaisesti klikkauksen houkuttelemiseksi.
Yleisimmät clickbait-rakenteet:
Pahimmat esimerkit:
"Synkkä tieto helmikuusta: 13 kuoli" (IS) pidättää kokonaan tiedon siitä, missä yhteydessä kuolemat tapahtuivat. Otsikko kuulostaa pandemialta tai luonnonkatastrofilta, kyse on liikenneturmista.
"Lapsi kiinni synkästä uhkauksesta suurkouluun" (Iltalehti) on lähes täydellinen tiedon pidättämisen esimerkki: ei kerrota paikkakuntaa, uhkauksen luonnetta eikä seurauksia.
"Perinteiset tuotteet katoavat myynnistä – Kaupoissa voi tapahtua kohta poikkeuksellinen tilanne" (Iltalehti). Epämääräinen uhka, joka voi tarkoittaa lähes mitä tahansa.
"Härski ilmiö leviää Lapissa – Taustalla ulkomaiset turistioppaat" (Iltalehti). "Härski" ja "ulkomaiset" yhdistelmä aktivoi ennakkoluuloja kertomatta itse asiasta mitään.
Clickbait keskittyy erityisesti kuluttajaotsikoihin (terveys, ruoka, asuminen), rikosotsikoihin (tuomiot, epäilyt) ja urheiluotsikoihin (paljastukset, käännekohdat). Politiikka- ja ulkomaanotsikoissa clickbait on harvinaisempaa.
HS rakentaa otsikoillaan kuvaa vakavasta, analyyttisesta mediasta, joka seuraa kansainvälisiä kriisejä rakenteellisesta näkökulmasta. "Kolmoismurros sekoittaa maailmantaloutta uuteen uskoon", "Kriisistä kriisiin – Murtuuko suomalainen kuluttaja lopullisesti?" ja "Kuluttajien luottamus heikointa kahteen vuoteen" luovat kuvan systeemisestä analyysistä. HS:n lukija on otsikkotasolla koulutettu, politiikasta kiinnostunut kaupunkilainen, joka seuraa pörssiä, käy näyttelyissä ja testaa mämmejä.
Räsäsen tuomio kehystetään HS:ssä juridiikan kautta: "Korkein oikeus käytti pinsettejä vetäessään sananvapauden ja vihapuheen rajaa" on huomattavan neutraali verrattuna muihin medioihin. "Muut lehdet"-osio nostaa esiin ihmisoikeusnäkökulman: "Räsäsen tuomio vahvistaa homojen ihmisoikeuksia", mikä on ainutlaatuinen kehystys päivän otsikoissa.
HS:n merkittävä ominaispiirre on kulttuurisisällön suuri osuus: viiniarviot, mämmitestit, kirja-arviot, näyttelykierrokset ja visat. Tämä pehmentää uutisvirran synkkyyttä mutta myös ohjaa huomiota pois rakenteellisista ongelmista.
HS:n oma skuuppi Tere Sammallahden rikosepäilystä kehystetään neutraalisti mutta merkittävästi: "HS:n tiedot" -etuliite korostaa lehden omaa tiedonhankintaa.
IS:n otsikointi on päivän monipuolisinta mutta myös hajanaisinta. Media ampuu kaikkiin suuntiin: politiikasta urheiluun, julkkisjuoruista terveysvinkkeihin, rikoksista kuluttajatestauksiin. Otsikkoja on selvästi eniten (arviolta yli 130), mikä kertoo kovasta julkaisutahdista.
IS kehystää saman aiheen usein eri kulmasta kuin muut: Räsäsen tuomiossa IS nostaa esiin itse sanat ("Näistä sanoista Päivi Räsänen sai tuomion"), Stubbin haastattelussa korostetaan Venäjän "kriittistä tilannetta", kaappisänkyonnettomuudessa painotetaan elvytystarvetta.
IS:n lukijakuva on laaja: sipsien äänestäjä, horoskooppien lukija ja geopolitiikan seuraaja asuvat samassa mediavirrassa. Tämä tekee IS:stä eräänlaisen kansanmedian, jossa vakava ja kevyt vuorottelevat jatkuvasti. Tunnelupaus vaihtelee otsikoittain: "Joukkoraiskauksen uhri sai eutanasian" vieressä on "Janne Kataja jakoi ultraäänivideon".
Merkittävä havainto on IS:n tapa käyttää toisiin medioihin viittaavia otsikointeja: "IL: Redramalla hurjat velat", "HS: Stefan Lindfors kertoo", "MTV: Iso muutos tulossa inttiin". IS toimii eräänlaisena mediavirran aggregaattorina, mikä vihjaa kilpailun kovuuteen: jokainen toisen median skuuppi on referoitava välittömästi.
IS:n erityispiirre on myös kuluttajavalistus-clickbait: "Tämä virhe toistuu liian monessa suomalaiskodissa", "Moni maksaa lapsen harrastusmaksuja täysin sokeasti", "Pieni virhe vakuutuksessa voi viedä korvaukset väärälle henkilölle". Nämä otsikot luovat syyllisyyttä ja pelkoa arkisista asioista.
Iltalehden otsikointi on päivän provokatiivisinta. Otsikot ovat systemaattisesti lyhyempiä ja latautuneempia kuin muilla medioilla. Vertaa:
Iltalehti dramatisoi johdonmukaisesti saman uutisen eri tasolle. "Stubb paukautti ruman totuuden", "Oikeusministeri täräyttää suoran vaatimuksen" ja "Orpon hallitukselle suorat sanat" käyttävät väkivaltametaforia poliittisesta puheesta. Poliitikot eivät sano, kommentoi tai ehdota: he "paukuttavat", "täräyttävät" ja "tyrmäävät".
Räsäs-teemassa IL ottaa selkeästi kantaa sananvapauden puolesta: "Markku Ruotsila: Orwellin ennustukset käyvät toteen, Suomea ollaan muuttamassa woke-valtioksi" on suora mielipideotsikko uutisvirrassa. IL:n lukijakuva on konservatiivisempi kuin muilla medioilla.
Iltalehden Politiikan puskaradio -otsikko "Kohupäätöksen taustat – Saako Raamattua enää siteerata vapaasti?" kehystää asian uskonnollisen vapauden kysymyksenä. Sana "enää" sisältää oletuksen, että aiemmin sai ja nyt ei saa.
MTV asemoituu iltapäivälehtien ja laatumedian väliin. Päivän merkittävin MTV:n oma kehystys on päätoimittaja Ilkka Ahtiaisen kommentti: "Korkeimman oikeuden riitaisa Räsäs-päätös on myrkkyä sananvapaudelle". Tämä on vahva kannanotto uutismedian johdolta, joka ohjaa koko toimituksen linjausta.
MTV:n rikosotsikot ovat usein yksityiskohtaisempia kuin muiden: "Mies kaappasi 6-vuotiaan tytön kadulta Jyväskylässä – toisen pikkutytön raiskasi" kertoo rikoksen yksityiskohdat tavalla, jota HS tai Yle eivät tee otsikkotasolla.
MTV nostaa esiin aiheita, joita muut sivuuttavat: Itävallan sosiaalisen median kielto alle 14-vuotiailta, EU:n deepfake-lainsäädäntö ja Sri Lankan polttoainehamstraus. Tämä antaa MTV:lle hieman kansainvälisemmän profiilin.
Trumpin vaikutusta kuluttajaluottamukseen MTV kehystää suorimmin: "Trump tyrmäsi suomalaisten luottamuksen" tekee presidentistä aktiivisen toimijan suomalaisten talouspsykologiassa.
Yle erottuu selkeimmin muista sekä aihevalinnoiltaan että otsikoinniltaan. Ylen otsikot ovat informatiivisimpia: ne kertovat uutisen pääsisällön ilman tiedon pidättämistä. Vertaa kaappisänkyuutisointia:
Ylen otsikko kertoo ongelman rakenteellisen luonteen (turvallisuusriski, ei huomattu), muut keskittyvät dramatiikkaan (elvytys, turma).
Yle on ainoa media, joka nostaa esiin rakenteellisia teemoja: erityisopettajapula, Kelan tekoälykokeilun lopettaminen, päivähoidon maksuttomuuden laajeneminen, polttoaineen hinnan vaikutus bussivuoroihin, koodausalan suosion romahtaminen ja pienmetsänomistajien ongelmat. Nämä ovat aiheita, joita muut mediat eivät otsikoi lainkaan.
Räsäsen tuomiossa Yle tarjoaa monipuolisimman kehystyksen: asiantuntija-analyysi ("Räsäsen tuomio ei kavenna sananvapautta"), arkkipiispan kommentti, Essayahin tuki ja toimittajan oma analyysi. Yle on ainoa media, joka otsikoi selvästi tuomion puolustajien näkemyksiä: "Asiantuntijat: Räsäsen tuomio ei kavenna sananvapautta – Edelleen on sallittua loukata".
Ylen lukijakuva on kansalainen: ihminen, joka tarvitsee tietoa päätöksentekonsa tueksi. Muut mediat näkevät lukijansa kuluttajana tai yleisönä.
Merkittävimmät kehystyserot samasta aiheesta:
Drooni-iskut ja Suomenlahti:
Sama tapahtuma tuottaa neljä eri todellisuutta: viranomaistiedotteen, pelkoskenaarion, tunnetarinan ja toimintakuvauksen.
Kuluttajaluottamus:
Puolustusvoimien henkilöstöongelmat:
IL näkee yksittäisen skandaalin, Yle näkee systeemin ongelman. Lukija saa täysin eri kuvan ongelman luonteesta riippuen siitä, kumpaa mediaa seuraa.
Tänään suomalainen media otsikoi, että maailma on entistä vaarallisempi: Ukrainan drooni-iskut tulivat Suomenlahden rannoille, Yhdysvaltain ja Euroopan suhde repeää, Iranin sota nostaa öljyn hintaa ja kuluttajien luottamus romahtaa. Kotimaan otsikoita hallitsivat väkivaltatapaukset ja Päivi Räsäsen tuomio, joka kehystettiin lähes jokaisessa mediassa ensisijaisesti sananvapauden rajoittamisena, ei vähemmistöjen suojeluna. Merkittävin kehystysero medioiden välillä koski juuri tätä tuomiota: Iltalehti ja MTV näkivät sen uhkana sananvapaudelle, Yle nosti esiin asiantuntijanäkemyksen, jonka mukaan tuomio ei kavenna sananvapautta, ja HS käsitteli asiaa juridisesti neutraalisti. Päivän suurin puuttuva aihe oli ilmastonmuutos, jota ei käsitelty yhdessäkään otsikossa, samalla kun lyhyen aikavälin kriisit hallitsivat kaikkea tilaa.