Tämä analyysi tekee näkyväksi sen, mikä on ollut aikaisemmin näkymätöntä ja piilotettua.
Lukiessamme yksittäisiä uutisia, uutisvirran nopeus ja intensiteetti estävät meitä havaitsemasta kokonaiskuvaa. Tällä sivulla analysoimme kolme kertaa vuorokaudessa kaikkien Suomen viiden suurimman uutismedian uutisoinnit ja otsikot useasta eri näkökulmasta.
Analyysi paljastaa, miten uutiset on asemoitu eri medioihin, millaista sanastoa käytetään sekä millaisia ajatuksia, oletuksia, tunteita ja mielikuvia niistä rakennetaan lukijan mieleen. Mitä korostetaan ja mistä vaietaan? Kerromme myös, millaisia joukkovaikuttamisen keinoja uutisoinnissa käytetään ja kuinka ne vaikuttavat lukijaansa.
Ennen kaikkea mediaraportin tarkoitus on lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä. Tietoisuutta siitä, mihin suuntaan media ohjaa lukijoitansa Suomessa juuri nyt. Ymmärrystä siitä, että tunnistaessamme meille syötetyn narratiivin, massahypnoosin, alamme nähdä todellisuuden sellaisena kuin se oikeasti on. Joukkovaikuttamisen mekanismien tullessa näkyviksi piiloviestit eivät enää pääse suoraan alitajuntaasi, ja saatat huomata, että vaihtoehtoja jokaisessa päivässä onkin enemmän kuin mitä uutisoinnin perusteella voisi kuvitella.
Tätä kirjoittaessa (11.3.2026) yksi merkittävä joukkovaikuttamisen suunta on kohti passiivisuutta. Uutiset rakentavat kuvan maailmasta, joka luo lukijaan alitajuisen valmiuden alistua, vaikka tervehdyttävä suunta jokaiselle olisi oman toimintavalmiuden vahvistaminen. Luottamustamme perinteisiin suomalaisiin instituutioihin heikennetään systemaattisesti, samoin luottamusta globaaleihin instituutioihin.
Yleisviesti, joka mediavirrassa surffaaville juuri nyt rakentuu, on: alistu, passivoidu, huolehdi ja murehdi. Tämä luo psykologisesti tilaa ratkaisulle, joka toisi yhtä aikaa turvaa, ennustettavuutta, talousjärjestelmän vakautta ja selvyyttä. Tarkastellessamme samanaikaisesti käynnissä olevia hankkeita EU-tasolla esiin nousee ainakin: CBDC eli digieuro, Eurooppalainen digitaalinen identiteettilompakko (eIDAS) sekä lukuisat massavalvonnan mahdollistamiseen liittyvät lakihankkeet.
Sivu päivitetään kolme kertaa vuorokaudessa (aamulla, iltapäivällä ja illalla). Joka sunnuntai teemme lisäksi viikkoanalyysin, jossa tutkimme mihin suuntaan koko viikko on pyrkinyt lukijoitansa kuljettamaan.
Sivuston ylläpidon tavoitat sähköpostitse: emails@yirah.fi
Vuorokauden uutisagendan ykköstarina on korkeimman oikeuden tuomio kansanedustaja Päivi Räsäselle kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tuomio hallitsee kaikkia viittä mediaa poikkeuksellisen laajasti: pelkästään tämän aiheen ympärille rakentuu kymmeniä artikkeleita, joissa kuullaan oikeusoppineita, poliitikkoja, kirkonmiehiä, kansainvälisiä järjestöjä, julkisuuden henkilöitä ja sateenkaariyhteisöä. Agenda on reaktiivinen, sillä tuomio annettiin aamulla kello yhdeksän ja koko loppupäivä rakentui sen ympärille.
Toiseksi merkittävin kokonaisuus on Helsingin JEF-huippukokous, jossa presidentti Stubb isännöi kymmentä Euroopan maata. Tämä on proaktiivinen teema, joka palvelee Suomen hallinnon intressiä esittää maa aktiivisena turvallisuuspoliittisena toimijana. Kolmas suuri kokonaisuus on Iranin sodan vaikutukset, erityisesti polttoaineiden hinnat ja Ukrainan iskut Venäjän öljysatamiin lähellä Suomen rajaa.
Räsäsen tuomio palvelee useita toimijoita samanaikaisesti: perussuomalaiset saavat sananvapauskamppailun vaaliteeman, kristillisdemokraatit marttyyrikehyksen, sateenkaariyhteisö oikeudellisen ennakkotapauksen ja kansainväliset konservatiivijärjestöt (ADF International) varainkeruuaiheen. Häviäjiä ovat ne yhteiskunnalliset aiheet, jotka jäävät Räsäs-uutisoinnin alle: Sosten köyhyysraportti, perusopetuksen osaamistakuulaki, hankintalain perustuslakivaliokuntakäsittely ja vuokralainsäädännön uudistus saavat vain murto-osan huomiosta.
Viime viikkojen keskeisiin teemoihin nähden jatkumoa edustaa Iranin sodan seuranta, Ukrainan sotatilanne ja taloushuoli. Äkillisen vaihdon tuo Räsäsen tuomio, joka syrjäyttää päiväksi lähes kaiken muun.
Näiden uutisten perusteella rakentuu maailmankuva, jossa Suomi on monelta suunnalta ahdistettu maa. Ulkoiset uhat ovat konkreettisia: Venäjän öljysatamien savut kulkeutuvat itärajalle, öljyn hinta nousee, Iranin sota vaikuttaa suomalaisten arkeen polttoaineen ja korkojen kautta. Sisäisesti yhteiskunta näyttäytyy jakautuneena sananvapauskysymyksissä, taloudellisesti ahtaana (köyhyysraportti, työttömyys, eläkeleikkaukset) ja fyysisesti turvattomana (koulupuukotus, päiväkodin kaappisänkyturma).
Media ohjaa lukijaa tänään kolmeen suuntaan samanaikaisesti. Ensinnäkin turvallisuuspoliittiseen valppauteen: JEF-kokous, varjolaivaston torjunta ja Venäjän öljynviennin häiriöt korostavat Suomen roolia Euroopan puolustusrintamassa. Toiseksi arvopohjaiseen jakautumiseen: Räsäsen tuomio pakottaa lukijan valitsemaan puolensa sananvapauden ja vähemmistöjen suojan välillä. Kolmanneksi taloudelliseen huoleen: bensan hinta, korot ja köyhyystilastot luovat kuvaa Suomesta, jossa arki kallistuu.
Kokonaistunne on ahdistunut valppaus. Suomi ei varsinaisesti kriisiydy, mutta se ei myöskään uudistu. Se varautuu ja reagoi.
Viisi painotetuinta teemaa:
Merkittävää puuttuu tai jää sivuun:
Sosten köyhyysraportti, jonka mukaan lähes miljoona suomalaista on köyhyys- tai syrjäytymisriskissä, saa vain muutaman artikkelin ja hukkuu Räsäs-uutisoinnin alle. Perusopetuksen osaamistakuulaki, joka muuttaisi merkittävästi peruskoulun arviointia ja mahdollistaisi luokalle jäämisen uudella tavalla, ohitetaan lähes kokonaan. Asuntojen hintalaskun jatkuminen mainitaan yhdessä artikkelissa ilman analyysia. Ilmastoaiheet puuttuvat lähes kokonaan lukuun ottamatta WWF:n ylikulutuspäiväuutista ja yhtä mielipidekirjoitusta. XAMKin ja LUT-konsernin yhdistymissuunnitelmat, jotka koskevat tuhansien opiskelijoiden tulevaisuutta, saavat yhden artikkelin. Demokratian toimivuus kuntatasolla nousee esiin vain yhdessä jutussa Pelkosenniemeltä.
Prosenttiarvio kehystyksistä:
Eri kehystyksiä samasta aiheesta:
Räsäsen tuomio on selkein esimerkki. Iltalehti kehystää asian vahvasti sananvapauskysymyksenä ja antaa runsaasti tilaa kriittisille äänille (professori Ruotsila: "Orwellin ennustukset käyvät toteen", Soini: "poliittinen päätös"). YLE kehystää tuomion oikeudellisena ennakkopäätöksenä ja antaa tilaa sekä oikeusoppineille että sateenkaariyhteisölle tasapainoisemmin. Helsingin Sanomat kehystää tuomion pääkirjoituksessaan analyyttisesti: KKO "käytti pinsettejä" ja eri oikeusasteiden erilaiset kannat kertovat "vaikeasta harkinnasta". MTV:n päätoimittaja kehystää tuomion "myrkyksi sananvapaudelle" ja korostaa äänestystuloksen tiukkuutta.
Rydmanin palkkakatto järjestöille kehystetään Iltalehden ja Rydmanin itsensä toimesta "kovapalkkaisimpien järjestöpomojen" leikkauksena, kun taas Helsingin Sanomat paljastaa saman päivän jutussa, ettei katto käytännössä vaikuta moniin järjestöihin lainkaan. HS:n kehystys paljastaa, että kyseessä on pikemminkin mielikuvapolitiikka kuin todellinen säästötoimi.
Implisiittisiä oletuksia:
Öljyn hinnan nousu kehystetään poikkeuksena normaalitilasta, mikä olettaa edullisen fossiilienergian olevan pysyvä oletus. Bensan kahden euron litrahintaa kutsutaan "kipurajaksi" ja "kauhunäyksi", mikä normalisoi autoilun nykyisessä muodossa kyseenalaistamattomaksi oikeudeksi. Stubbin JEF-isännöinti kehystetään yksinomaan myönteisenä, mikä olettaa puolustusyhteistyön lisäämisen olevan kiistatta hyvä asia ilman kustannus-hyötyanalyysia.
Vuorokauden emotionaalinen pääsuunta on jakaantunut ahdistus. Tunteita on useita rinnakkaisia kerroksia.
Pelko ja huoli hallitsevat konkreettisimmin: Venäjän öljysatamien savut Etelä-Karjalassa, öljyn hinta yli 100 dollaria, euriborien nousu, päiväkodin kaappisänkyonnettomuus, koulupuukotus. Nämä uutiset koskettavat lukijaa suoraan arjen tasolla.
Moraalinen raivo keskittyy Räsäsen tuomioon. Perussuomalaisten kansanedustajien reaktiot ovat voimakkaita ("laki rikki", "Orwellin ennustukset käyvät toteen", "kirjaroviot Suomessa"), samoin kuin sateenkaariyhteisön helpotus ja ilo. Tunnekehystys on polarisoitunut: sama tuomio herättää samanaikaisesti raivoa ja riemua.
Voimakkaimman tunnelatauksen artikkelit:
Lohjan vauvamurhaoikeudenkäynti kantaa raskaimman emotionaalisen kuorman: 19-vuotiaan äidin viestit kaverille synnytyksen jälkeen ("mult tuli just vauva pönttöö", "se itki") ovat äärimmäisen raadollisia. Tämä tunnelataus on kuitenkin pitkälti Iltalehden ja Ilta-Sanomien varassa, jotka julkaisevat poliisin kuvia asunnosta ja yksityiskohtaisia viestejä.
Armeijassa loukkaantuneen Eliaksen tarina HS:ssa (kipuhelvettiä viisi vuotta) ja sisarusten seksuaalista hyväksikäyttöä käsittelevä Iltalehden juttu ovat molemmat henkilökohtaisia kärsimystarinoita, jotka toimivat voimakkaina tunneankekureina.
Tunnepohjainen uutisointi keskittyy selvästi iltapäivälehtiin. Ilta-Sanomat ja Iltalehti käyttävät emotionaalista kehystystä järjestelmällisemmin: "karmeaa", "kauhu", "järkyttävä", "häpeällinen päivä". YLE ja Helsingin Sanomat pyrkivät viileämpään esitystapaan, joskin niidenkin otsikointi on viime vuosina tunnepitoistumassa.
Toistuva uhka-altistus ja pelon normalisointi. Vuorokauden uutisissa uhkia on poikkeuksellisen monta rinnakkaista kerrosta. Iranin sota nostaa bensahintoja, Venäjän öljysatamien savut kulkeutuvat Suomeen, Ukrainan droonit iskeytyvät kymmenien kilometrien päähän rajasta, päiväkodissa lapsi jää puristuksiin, koulussa puukotetaan, Laukaassa nainen löytyy kuolleena. Yksikään näistä ei yksinään ole katastrofaalinen, mutta yhdessä ne luovat kumulatiivisen vaikutelman maailmasta, jossa turvallisuutta ei voi olettaa missään. Lukija ei välttämättä tiedosta, kuinka monta erillistä uhkakehystä hän on vastaanottanut yhden päivän aikana, mutta niiden kokonaisvaikutus on kroonisen varuillaan olon vahvistaminen.
Auktoriteettirakenteiden vahvistaminen ja rapautus. Vuorokauden uutisointi vahvistaa selkeästi kahdenlaisia auktoriteetteja ja rapauttaa toisia. Presidentti Stubbia käsitellään lähes kritiikittömästi: ulkomaiset toimittajat kehuvat häntä "yhdeksi lahjakkaimmista Natossa", hän käy aamuavannossa ja muistaa Hollannin pääministerin syntymäpäivää. Tämä henkilökulttimainen kehystys rakentaa kuvaa johtajasta, joka hallitsee sekä diplomatiaa että inhimillistä läheisyyttä. Samanaikaisesti korkein oikeus saa osakseen voimakasta kritiikkiä useilta hallituspuolueiden edustajilta: oikeusministeri Meri, valtiovarainministeri Purra ja lukuisat kansanedustajat kyseenalaistavat tuomioistuimen päätöksen avoimesti. Tämä kaksoisdynamiikka siirtää luottamusta oikeuslaitokselta toimeenpanovallalle ja kansainvälisille yhteistyörakenteille. Lukija saa viestin: tuomioistuimet voivat erehtyä, mutta presidentti toimii oikein kansainvälisellä areenalla.
Sosten köyhyysraportin käsittelyssä näkyy toinen auktoriteettirakenteiden dynamiikka. Valtiovarainministeri Purra lyttää raportin X:ssä kutsuen Sostea "mädäksi ja korruptatiiviseksi järjestörakennelmaksi" ja "vasemmistopuolueiden kaltaiseksi". Tämä kehystys rapauttaa kansalaisjärjestöjen roolia yhteiskunnallisen tiedon tuottajina ja siirtää auktoriteetin ministerin tulkinnalle. Media raportoi Purran reaktion ilman merkittävää kriittistä tarkastelua siitä, pitävätkö Sosten luvut paikkaansa.
Samaistumiskohteiden ohjaaminen. Lukija kutsutaan eläytymään hyvin valikoidusti. Armeijassa loukkaantuneen Eliaksen kipuhelvettiä kuvataan empaattisesti, samoin kohorttitutkimukseen osallistuvan Kyöstin arkea. Räsäsen tuomiossa samaistumiskohteeksi tarjotaan vahvasti Räsänen itse, joka "järkyttyi" ja harkitsee valitusta ihmisoikeustuomioistuimeen. Sateenkaariyhteisön edustajien kommenteista välittyy helpotus, mutta heille ei anneta yhtä henkilökohtaista inhimillistä kehystä. Yksikään artikkeli ei kerro, miltä tuomio tuntuu homoseksuaalin näkökulmasta arjen tasolla, miten Räsäsen kirjoitukset ovat vaikuttaneet yksittäisiin ihmisiin tai miten "psykoseksuaalisen kehityksen häiriöksi" kutsuminen on tuntunut nuorelta, joka kamppailee identiteettinsä kanssa. Seta ja Pride puhuvat järjestötasolla, eivät yksilötasolla.
Köyhyysraportissa samaistumiskohteita ei tarjota lainkaan. 958 000 köyhyysriskissä olevaa suomalaista jää abstraktiksi luvuksi ilman kasvoja.
Vaihtoehtojen kaventaminen. Räsäsen tuomion käsittelyssä media esittää kaksi vaihtoehtoa: joko sananvapaus tai vähemmistöjen suoja. Kolmatta vaihtoehtoa, jossa molemmat voisivat toteutua ilman ääripäitä, ei artikuloida selkeästi. Polttoaineiden hintakeskustelussa vaihtoehdot kaventuvat veronalennuksiin tai jakeluvelvoitteen löyhentämiseen. Pidempiaikainen energiajärjestelmän muutos mainitaan vain vihreiden puheenvuorossa ja yhdessä mielipidekirjoituksessa. Ylen artikkeli käytettyjen sähköautojen kysynnän kasvusta Euroopassa jää irralliseksi eikä kytkeydy suomalaiseen polttoainekeskusteluun.
Tunteen myyminen faktan sijaan. Räsäsen tuomion käsittelyssä emotionaalinen kehystys ylittää toistuvasti oikeudellisen analyysin. Kun professori Ruotsila puhuu "kirjarovioista" ja "woke-valtiosta" tai Essayah kysyy "Alkaako nyt kirjaroviot Suomessa?", kyseessä on tietoinen tunnevetoinen retoriikka, joka vertaa sakkotuomiota totalitaariseen sensuuriin. Vertaus on suhteeton, mutta emotionaalisesti tehokas. Samoin Ellen Jokikunnaksen Instagram-julkaisu, jossa hän kehystää tuomion nuorten sateenkaari-ihmisten olemassaolon oikeudeksi, vetoaa tunteeseen rationaalisen oikeudellisen erittelyn sijaan. Media raportoi molemmat sellaisinaan tarjoamatta lukijalle välineitä arvioida väitteiden oikeasuhtaisuutta.
Ryhmäpaineeseen vetoaminen. Perussuomalaisten kansanedustajien ketjureaktio Räsäsen tuomion jälkeen on esimerkki koordinoidusta ryhmäpaineen rakentamisesta. Useat kansanedustajat julkaisevat lähes samanaikaisesti viestejä, joissa vaaditaan lakimuutosta. Tämä luo vaikutelman konsensuksesta, vaikka kyseessä on yhden puolueen kannanotto. Media raportoi jokaisen erikseen, mikä moninkertaistaa viestin näkyvyyden.
Sipsiäänestys (lähes 14 000 äänestäjää) ja kuntosali-Laura Arffman-keskustelu ovat pienempiä esimerkkejä ryhmäpaineen rakentamisesta kuluttajakäyttäytymisen ja sosiaalisten normien ympärille. Lukijaäänestyksillä ("Armeijaan pitkissä hiuksissa, kyllä vai ei?") lukija kutsutaan muodostamaan mielipiteensä osana joukkoa.
Kulutuksen ja käyttäytymisen kehystäminen normiksi. OP-Henkivakuutuksen artikkeli edunsaajamääräyksen tarkistamisesta on käytännössä sisältömarkkinointia, joka kehystetään uutiseksi. Samoin Bolt Worksin festivaalityöntekijöiden rekrytointi ja Musti ja Mirrin laajentuminen eläinlääkäripalveluihin ovat yritystiedotteita, jotka leviävät uutisina.
1. Turvallistamisen syveneminen (turvallisuuskehyksen laajeneminen arkeen)
Mekanismi: Puolustuspoliittiset uutiset (JEF, varjolaivasto, reserviläisten käskykortti, Naton puolustusmenot), sodan konkreettiset vaikutukset Suomeen (savut itärajalla, bensahinta) ja kotimaiset turvallisuusuutiset (koulupuukotus, päiväkodin kaappisänky) nivoutuvat yhteen. Lukija altistuu vuorokauden aikana turvallisuuskehykselle, joka ulottuu geopolitiikasta arkiseen lastenhoitoon.
Seuraus: Turvallisuus alkaa tuntua kaikenkattavalta huolelta, joka oikeuttaa poikkeusjärjestelyjä ja resurssien uudelleenkohdentamista. Puolustusmenot viisi prosenttia BKT:sta alkaa tuntua normaalilta vaatimukselta.
Mitä lukija tulee hyväksymään: Puolustusmenojen jatkuva kasvu ja puolustusyhteistyön syventäminen ilman merkittävää keskustelua vaihtoehtoiskustannuksista (koulutus, terveydenhuolto, köyhyyden torjunta).
2. Arvopohjaiseen identiteettipolitiikkaan kanavoituminen
Mekanismi: Räsäsen tuomio, KOK:n sukupuolitestilinjaus olympialaisiin, armeijan hiusuudistus ja tupakointikielto vuokra-asunnoissa käsittelevät kaikki yksilön oikeuksien ja yhteiskunnan normien rajapintaa. Media ei kytkö näitä toisiinsa, mutta yhdessä ne luovat päivän, jona lukija joutuu toistuvasti miettimään "mitä saa" ja "mitä ei saa".
Seuraus: Poliittinen energia kanavoituu arvo- ja identiteettikysymyksiin rakenteellisten talous- ja hyvinvointikysymysten sijaan. Räsäsen tuomiosta keskustellaan tunnein, köyhyysraportista ei keskustella ollenkaan.
Mitä lukija tulee hyväksymään: Vaalikeskustelu, jossa sananvapaus ja arvokysymykset ovat keskiössä, samalla kun talous- ja sosiaalipolitiikka jää sivuun.
3. Fatalistinen talouspassiivisuus
Mekanismi: Öljyn hinnannousu, euriborien kasvu ja köyhyyslukujen synkkeneminen esitetään ulkoisina voimina, joihin Suomi voi vain reagoida. Hallituksen keinovalikoimaksi tarjotaan jakeluvelvoitteen alentamista tai odottamista. Kuljetusyrittäjän 250 000 euron kuukausittainen lisälasku tai Norjan rekkakuskien protestiajot kehystetään inhimillisinä tarinoina, eivät rakenteellisina kysymyksinä energiajärjestelmän haavoittuvuudesta.
Seuraus: Lukija sisäistää, ettei hinnannousulle voi tehdä juuri mitään. Energiariippuvuus fossiilisista polttoaineista ei nouse kyseenalaistettavaksi rakenteeksi.
Mitä lukija tulee hyväksymään: Bensan korkea hinta "uutena normaalina" ilman vaatimusta nopeammasta siirtymästä pois fossiilisesta energiasta.
4. Institutionaalisen luottamuksen eroosio
Mekanismi: Korkeimman oikeuden tuomiota arvostelevat avoimesti oikeusministeri, valtiovarainministeri, eduskunnan puhemies ja lukuisat kansanedustajat. Sosten köyhyysraportti leimataan ministeritasolta "mädäksi". Apotti-järjestelmästä pohditaan luopumista. Ähtärin kunnanjohtajan virkarikossyytteet ja Ylitornion kunnan välinpitämätön suhtautuminen niihin ("Eikö Suomessa ole aika paljonkin virkamiehiä, jotka ovat jonkunlaisessa rikossyytteessä") normalisoivat institutionaalista heikkoutta.
Seuraus: Oikeuslaitoksen, järjestökentän ja julkishallinnon arvovalta rapautuu samanaikaisesti, ilman että mikään vaihtoehtoinen luottamusrakenne tarjoutuu tilalle.
Mitä lukija tulee hyväksymään: Normatiivinen asenne, jossa instituutioiden päätökset ovat lähtökohtaisesti epäilyttäviä ja poliittisten johtajien tunnereaktiot luotettavampia kuin oikeudellinen harkinta.
Suuntien ketju: Turvallistaminen (1) luo pohjan, jossa resurssien kohdentaminen puolustukseen on kyseenalaistamatonta. Arvopohjainen identiteettipolitiikka (2) vie poliittisen energian pois rakenteellisista kysymyksistä. Fatalistinen talouspassiivisuus (3) estää vaihtoehtoisten energiaratkaisujen vaatimisen. Institutionaalisen luottamuksen eroosio (4) tekee lukijasta vastaanottavaisemman vahvoille, yksinkertaistaville poliittisille viesteille, koska monimutkainen oikeudellinen ja institutionaalinen harkinta on menettänyt uskottavuutensa.
1. "Suomessa voi saada rikostuomion uskonnollisten mielipiteiden ilmaisemisesta."
Tämä on kehystyksestä syntyvä uskomusmuutos. Faktuaalisesti tuomio koski tieteenvastaisia väitteitä homoseksuaalisuudesta "psykoseksuaalisen kehityksen häiriönä", ei Raamatun siteeraamista. KKO:n tuomion mukaan uskonnollinen keskustelu sinänsä ei ole rangaistavaa. Kehystys, jossa Essayah puhuu "kirjarovioista" ja Sammallahti väittää tuomion tulleen "Raamatun siteeraamisesta", luo kuitenkin uskomuksen, joka on laajempi kuin tuomion todellisuus.
2. "Sota on tullut Suomen rajalle."
Tämä on osittain faktoihin perustuva uskomusmuutos. Ukrainan drooni-iskut 50 kilometrin päähän Suomen rajasta ja savujen kulkeutuminen Etelä-Karjalaan ovat todellisia tapahtumia. Uskomusmuutos ylittää kuitenkin faktat: lukija alkaa mieltää Suomen sotanäyttämön reunaksi, vaikka suora uhka Suomelle ei ole muuttunut. Savun haju Imatralla on konkreettinen, mutta sen turvallisuusmerkitys on eri asia kuin emotionaalinen vaikutus.
3. "Arki on käymässä kestämättömän kalliiksi tavalliselle suomalaiselle."
Tämä on faktoihin perustuva uskomusmuutos, jota kehystys vahvistaa. Bensan hinnannousu 30 sentillä litralta on todellinen, samoin euriborien nousu ja köyhyyslukujen kasvu. Kehystys kuitenkin ylikorostaa äkillisyyttä ja aliarvioi rakenteellisia tekijöitä: bensan hintanousu on prosentuaalisesti maltillisempi kuin vuoden 2022 energiakriisissä, mutta emotionaalinen kehystys ("kammonäky huoltoasemilla") tekee siitä dramaattisemman.
4. "Lapset eivät ole turvassa julkisissa palveluissa."
Tämä on kehystyksestä syntyvä uskomusmuutos. Vantaan päiväkotiturma, Helsingin koulupuukotus ja Espoon pyöräilijän ja lapsen yhteentörmäys kasautuvat samaan vuorokauteen ja luovat yhdessä vaikutelman, joka on suhteettoman voimakas yksittäisten tapahtumien vakavuuteen nähden. Yksikään näistä ei kerro järjestelmätason epäonnistumisesta, mutta kokonaisuus herättää vanhemmissa tiedostamatonta huolta.
5. "Suomen presidentti on kansainvälisesti poikkeuksellisen arvostettu johtaja."
Tämä on kehystyksestä syntyvä uskomusmuutos. JEF-kokouksen uutisoinnissa Stubbia kehystetään lähes yksinomaan myönteisesti: virolaistoimittaja kehuu, kokouksen isännyys korostuu, aamuavanto ja syntymäpäiväkakku luovat inhimillisen kuvan. Kriittistä arviota Stubbin diplomaattilinjauksista ei yksikään artikkeli tarjoa. Lukija alkaa mieltää Stubbin poikkeuksellisen lahjakkaaksi johtajaksi, koska yhtäkään vastaääntä ei esitetä.
Tänään suomalainen media kertoo lukijalle, että maailma on vaarallinen paikka, jossa Suomi joutuu samanaikaisesti puolustautumaan ulkoisia uhkia vastaan ja käsittelemään syviä sisäisiä arvoristiriitoja. Vuorokauden merkittävin kehystysvalinta on Räsäsen tuomion nostaminen ylivoimaiseksi pääuutiseksi tavalla, joka kanavoitavoi yhteiskunnallisen keskustelun arvokysymyksiin rakenteellisten ongelmien sijaan: lähes miljoona köyhyysriskissä olevaa suomalaista jää tilastoluvuksi ilman kasvoja, samanaikaisesti kun yksittäisen kansanedustajan 1 800 euron sakkotuomio synnyttää kymmeniä artikkeleita ja vaatimuksia lakimuutoksista. Tärkein hiljainen signaali on institutionaalisen luottamuksen rapautuminen: kun hallituspuolueiden ministerit ja kansanedustajat arvostelevat avoimesti korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä, lukija oppii, ettei tuomioistuinkaan ole lopullinen auktoriteetti, ja maaperä vahvoille, yksinkertaistaville poliittisille viesteille tulevissa vaaleissa muuttuu hedelmällisemmäksi.
Vuorokauden otsikoista nousee kolme hallitsevaa tarinaa, jotka muodostavat yhdessä kuvan maailmasta, jossa uhkat ympäröivät Suomea joka suunnasta.
Ensimmäinen dominoiva tarina on Päivi Räsäsen tuomio, joka hallitsee päivää ylivoimaisesti. Korkein oikeus tuomitsi kansanedustajan kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, ja aihe tuotti vähintään 30 erillistä otsikkoa eri medioissa. Räsäs-otsikot muodostavat ketjun, jossa tuomio itsessään on vain lähtölaukaus: sen jälkeen seuraa reaktioiden vyöry poliitikoilta, kirkolta, järjestöiltä, kansainvälisiltä tahoilta ja mielipidekirjoittajilta. Tarina kehystyy ensisijaisesti sananvapauskysymyksenä, ei vähemmistöjen suojeluna. Tämä kehystys on edullinen niille, jotka haluavat esittää tuomion uhkana vapaalle keskustelulle.
Toinen dominoiva tarina on monisäikeinen turvallisuusuhka, joka yhdistää Ukrainan sodan, Iranin kriisin ja Venäjän läheisyyden. Ukrainan drooni-iskut Viipuriin, Venäjän öljysatamien savut Suomen ilmanlaadussa, JEF-huippukokous Helsingissä, Trumpin uhkaukset Iranille ja öljyn hinnannousu nivoutuvat yhteen narratiiviksi, jossa sota on konkreettisesti Suomen rajoilla. Savu haisee jo itärajalla, varjolaivasto uhkaa Suomenlahtea ja polttoaineiden hinnat nousevat. Tämä tarina on edullinen puolustusmenojen kasvattajille ja turvallisuuspolitiikan vahvistajille.
Kolmas tarina on kotimainen turvattomuus: päiväkodin kaappisänkyturma Vantaalla, koulupuukotus Helsingissä, vauvan murhan oikeudenkäynti Lohjalla, Laukaan katoamistapaus ja lukuisat väkivaltatapaukset piirtävät kuvaa yhteiskunnasta, jossa vaarallisuus on arkipäiväistynyt. Näiden rinnalla kulkee köyhyysraportti, joka kertoo Suomen epäonnistuneen köyhyyden vähentämisessä.
Nämä kolme tarinaa eivät niinkään kilpaile lukijan huomiosta, vaan ne vahvistavat toisiaan: ulkoinen uhka, sisäinen hajaannus ja arjen turvattomuus muodostavat yhdessä ketjun, joka rakentaa maailmankuvaa, jossa mikään ei ole turvallista ja kaikki on kiistanalaista. Yksikään yksittäinen otsikko ei väitä näin suoraan, mutta kokonaisuus ohjaa lukijaa ahdistuksen ja valppauden tilaan.
Otsikoissa toistuvat selkeät sanaryhmät, jotka paljastavat kehystysstrategioita.
Uhka- ja kriisisanasto dominoi: "uhkaa" (öljyn hinta, köyhyys, turvallisuus), "karmea/karu/kamala" (päiväkoditurma, tilastot, näky), "hurja/hurjalla" (palkinto, tahti, meno), "järkyttävä" (löytö, video, tapa), "raju" (tulipalo, muutos, väite), "synkkä" (rikosepäily, kuva), "kriittinen" (tilanne, takaraja), "historiallinen" (tuomio, päätös, nousu) ja "šokki/šokkihyökkäys". Sana "helvetti" esiintyy Trumpin uhkauksessa, "raivo" Venäjän kontekstissa.
Tunnistettavia kehystysstrategioita ovat:
Hämäräviittaus: "Tämä oli liikaa", "Tällaisia todella ovat", "Näin kävi", "Tämä tapa aiotaan kieltää". Nämä rakenteet piilottavat sisällön otsikosta ja pakottavat klikkaamaan. Erityisesti Ilta-Sanomat ja Iltalehti käyttävät tätä tekniikkaa systemaattisesti.
Kriisisanojen inflaatio: Sanoja "historiallinen", "mullistava" ja "iso käänne" käytetään tapahtumista, jotka eivät välttämättä ole historiallisia (armeijan hiusuudistus on "mullistava", F1-sääntömuutos vaatii huutomerkin "Nyt täyttyi mitta!").
Aktiivi- ja passiivirakenteet paljastavat valtasuhteita. Kun Suomen tai länsimaiden toimijat tekevät jotain, käytetään usein aktiivimuotoa: "Stubb isännöi", "Britannialta kova veto", "KOK ottaa käyttöön". Venäjän kohdalla käytetään sekä aktiivia uhkakontekstissa ("Venäjällä nousee raivo") että passiivia ("Venäjän savu on levinnyt"). Uhrien kohdalla passiivi on hallitseva: "Lasta piti elvyttää", "Nainen kuoli järkyttävällä tavalla", "Lapsi jäi puristuksiin". Tämä rakenne häivyttää vastuukysymyksen.
Toistuvat sanat "tuomio", "tuomittiin", "epäillään" ja "syytteet" luovat kuvan oikeuslaitoksen aktiivisesta päivästä, mikä on todellinen heijastuma usean rikos- ja oikeustapauksen yhtäaikaisesta käsittelystä.
Mitä otsikot lupaavat: Päivä lupaa dramaattisia käännekohtiä (Räsäsen tuomio, olympialaisten sukupuolitestit, kaappisänkyturma), geopoliittista jännitystä (Iran, Ukraina, JEF-kokous) ja henkilökohtaisia tarinoita (dna-testi paljasti salaisuuden, vaikuttaja kuoli 29-vuotiaana).
Mitä otsikot eivät lupaa ja mikä puuttuu kokonaan:
Talouspolitiikan rakennekysymykset ovat lähes näkymättömiä. Köyhyysraportti mainitaan, mutta konkreettista keskustelua sosiaaliturvan tasosta, veropolitiikasta tai tuloerojen mekanismeista ei ole. EU:n tullisopimus Yhdysvaltojen kanssa saa muutaman otsikon, mutta sen vaikutusta suomalaiseen talouteen ei avata.
Ilmastonmuutos puuttuu lähes kokonaan itsenäisenä teemana. Yksi Ylen otsikko mainitsee ilmastouutisoinnin luottamuksen kehitysmaissa, ja HS:n pääkirjoituksessa sivutaan aihetta energiatukien yhteydessä, mutta systemaattista ilmastokeskustelua ei ole. Tämä on merkittävä aukko maaliskuussa 2026.
Työmarkkinoiden rakenteelliset ongelmat saavat vain Wolt-kuskien otsikon MTV:ltä ja yhden keskustan esityksen nuorten työllistämisestä. Laajempi keskustelu palkkatyön murroksesta, alustataloudesta tai työvoimapulasta puuttuu.
Maahanmuutto esiintyy vain EU:n palautuskeskusten ja Venäjälle palautetun turvapaikanhakijan kontekstissa. Arkipäiväinen integraatiokeskustelu on näkymätöntä.
Oletuksia, joita lukijan oletetaan jakavan: Otsikoiden lukija olettaa automaattisesti, että Venäjä on uhka, Trumpin toiminta on arvaamatonta ja oikeuslaitoksen päätökset ovat kiistanalaisia. Näitä ei perustella, vaan ne ovat narratiivin pohjavirta.
Otsikoiden ja todennäköisen sisällön välinen kuilu on monissa tapauksissa huomattava.
Pahimmat esimerkit:
Ilta-Sanomat: "Kiusallinen hetki Ylen suorassa lähetyksessä – 'Pahoittelut'" viittaa tekniseen ongelmaan aamulähetyksessä, mikä on täysin arkipäiväinen tapahtuma, mutta otsikko lupaa sosiaalista draamaa.
Iltalehti: "MTV: Armeijaan mullistava uudistus" koskee hiuspituussääntöjen muutosta, joka on hallinnollinen tasa-arvopäivitys eikä mikään mullistus.
Ilta-Sanomat: "Nyt täyttyi mitta F1:ssä! Säännöt välittömästi uusiksi" koskee sähkövoimankäytön enimmäismäärän säätöä aika-ajoissa. Otsikko lupaa dramaattista vallankumousta, todennäköinen sisältö on tekninen sääntömuutos.
Ilta-Sanomat: "Zelenskyiltä yllätysilmoitus" tarkoittaa käytännössä sitä, että Ukraina haluaa JEF-jäsenyyden, mikä on looginen diplomatian askel eikä mikään yllätys.
Iltalehti: "Šokkihyökkäys Vladimir Putinia vastaan – Mitä Venäjällä tapahtuu?" viittaa todennäköisesti Ukrainan drooni-iskuihin öljykohteisiin, jotka ovat olleet jatkuvaa sodankäyntiä kuukausia.
Ilta-Sanomat: "Ministeri maalaa kauhukuvaa Päivi Räsäsen tuomiosta" koskee Essayahin retorista somepäivitystä kirjarovioista. Otsikko kehystää poliittisen reaktion apokalyptiseksi.
Inflaatio keskittyy selkeästi Ilta-Sanomiin ja Iltalehteen. Molemmat käyttävät järjestelmällisesti otsikkorakenteita, jotka lupaavat enemmän kuin artikkeli todennäköisesti tarjoaa. YLE ja Helsingin Sanomat pitäytyvät pääosin asiapitoisemmissa otsikoissa, vaikka HS:nkin otsikoissa on ajoittain dramaattista latausta.
Otsikoiden emotionaalinen jakauma arviolta:
| Tunnekategoria | Osuus |
|---|---|
| Uhka ja pelko | 30 % |
| Skandaali ja paheksunta | 15 % |
| Jännite ja uteliaisuus | 20 % |
| Neutraali/informatiivinen | 20 % |
| Suru ja myötätunto | 8 % |
| Toivo ja positiivisuus | 7 % |
Mediakohtaiset erot ovat merkittäviä:
YLE Uutiset on selvästi neutraalein: arviolta 40 prosenttia sen otsikoista on informatiivisia. Uhka- ja pelkosisältöä on noin 20 prosenttia, ja sekin liittyy yleensä todellisiin turvallisuuskysymyksiin (drooni-iskut, varjolaivasto).
Helsingin Sanomat jakautuu kahteen rekisteriin: uutispuoli on pääosin neutraali tai maltillisesti dramaattinen, mutta kulttuuriosio ja kommentit tuovat laajempaa sävyä.
Ilta-Sanomat on emotionaalisesti latautunein: uhka, skandaali ja jännite kattavat yhdessä arviolta 70 prosenttia otsikoista. Positiivisia otsikoita on alle 5 prosenttia.
Iltalehti on lähellä Ilta-Sanomia, mutta käyttää hieman enemmän suoraa poliittista provokointia ("Orwellin ennustukset käyvät toteen", "Trump pelasti Putinin").
MTV Uutiset asettuu keskivaiheille: uutisotsikoissa on neutraalia raportointia, mutta iltapäivälehtimaista jännitehakuisuutta näkyy myös ("Erittäin vakava huomio Suomenlahdelta").
Tunnereaktio, jota otsikot pyrkivät herättämään, on suhteeton aiheen faktuaaliseen painoarvoon nähden erityisesti kotimaisten arkitapahtumien kohdalla. Kansainvälisissä kriiseissä (Iran, Ukraina) tunnelataukselle on todellista pohjaa, mutta kotimaisissa uutisissa pienetkin tapahtumat (tekninen häiriö tv-lähetyksessä, F1-sääntömuutos, kuntosalikiista) pakataan samoihin tunnesanoihin kuin sodat ja kuolemat.
Arvio: noin 35 prosenttia otsikoista on rakennettu klikkaamaan houkutteleviksi.
Yleisimmät rakenteet:
Hämäräviittaus pronominilla "tämä/tältä/näin": "Tämä oli liikaa", "Tältä näyttää", "Näin kävi", "Tällaisia todella ovat". Tämä on ylivoimaisesti yleisin tekniikka, ja se esiintyy arviolta 50 otsikossa. Se pakottaa klikkaamaan, koska otsikko ei kerro mitään konkreettista.
Keskenjätetty lause tai sitaatti: "Olemme tilanteessa, jossa...", "Katse meni suoraan luihin ja ytimiin", "Ei saa viivyttää lähtöänne". Lukija pakotetaan avaamaan artikkeli lauseen loppuun pääsemiseksi.
Kysymysmuoto: "Palaako Kalle Rovanperä ralliin?", "Mitä saa sanoa?", "Nouseeko bensan hinta?". Kysymys herättää uteliaisuuden, vastauksen saa vain klikkaamalla.
Liioittelevat adjektiivit ja superlatiivit: "mullistava", "historiallinen", "hurja", "karmea", "järkyttävä". Näitä käytetään tapahtumista, jotka eivät ole läheskään niin dramaattisia.
Numerolupaus ja listamuoto: "5 oiretta", "10 kysymystä", "10 suosikkisipsiä".
Pahimmat esimerkit:
Clickbait keskittyy viihteeseen, urheiluun ja henkilöjuttuihin. Kova uutisaineisto (politiikka, turvallisuus) on harvemmin puhdasta clickbaitia, mutta sielläkin käytetään jänniterakenteita ("Venäjällä nousee raivo", "Šokkihyökkäys Putinia vastaan").
HS rakentaa otsikoillaan kuvaa vakavasta, analyyttisesta mediasta, joka käsittelee asioita monelta kantilta. Räsäsen tuomio saa pääkirjoituksen ("pinsettejä vetäessään rajaa"), Setan ja Priden reaktion sekä useita mielipidekirjoituksia. Kehystys on juridinen ja tasapainoinen: pääkirjoitus puhuu "pinseteistä", ei mullistuksesta eikä katastrofista.
HS:n erityispiirre on kulttuuriosaston näkyvyys: elokuva-arvioita, teatteriarvioita ja tv-suosituksia on päivässä seitsemän kappaletta. Tämä rakentaa lukijakuvaa sivistyneestä, kulttuuria seuraavasta kaupunkilaisesta.
Turvallisuuspolitiikassa HS nostaa esiin Stubbin diplomatian ("Juoksuvideot ja kaverikuvat ovat vihje") ja Viipurin jugendtalon vaurioitumisen, mikä on ainutlaatuinen kulttuurihistoriallinen näkökulma drooni-iskuihin.
HS:n puutteet: kotimaan poliittinen kiista saa vähemmän tilaa kuin muissa medioissa. Perussuomalaisten ja keskustan tukkanäyttely mainitaan vain Iltalehden otsikossa. HS vaikenee populistisimmista reaktioista.
HS:n maailmankuva: Rationaalinen, kansainvälisesti orientoitunut, kulttuurisesti monipuolinen. Kriisit ovat todellisia, mutta hallittavia.
IS on päivän aktiivisin otsikkotuottaja ja emotionaalisesti latautunein media. Räsäsen tuomiosta IS tuotti lukuisia reaktio-otsikkoita: Halla-ahon kommentti, Orpon kommentti, Essayahin "kauhukuva", emeritusprofessorin analyysi, maailman reaktiot, Ellen Jokikunnaksen kommentti. Yksittäisen tapahtuman pilkkominen kymmeniksi erillisiksi otsikoksi on IS:n perusstrategia.
IS:n clickbait-osuus on korkein. Tyypillisiä rakenteita ovat "tämä/tältä/näin"-viittaukset sekä julkkisnimet tunnekoukussa: "Laura Arffman ja lapsi häädettiin", "Jasper Pääkkönen puhuu suunsa puhtaaksi", "Sami Sykkö julkaisi lomakuvia". Julkkisjournalismi ja viihde kattavat IS:n otsikoista merkittävän osan.
IS kehystää samoja tapahtumia dramaattisemmin kuin muut: "Synkkä rikosepäily suositussa kylpylässä" (YLE: "Nainen hukkui avantoon"), "Erikoislääkäri-toimitusjohtajaa, 81, epäillään vaimonsa taposta" (YLE: "Laukaasta kadonnut nainen löytyi kuolleena").
Konkreettinen kehystysero: Vantaan päiväkotionnettomuus:
IS:n maailmankuva: Maailma on täynnä yllätyksiä, skandaaleja ja uhkia. Julkkikset ovat merkittäviä mielipidejohtajia. Lukija on utelias, tunnehakuinen ja haluaa tietää "mitä tapahtui".
IL on lähellä IS:n tyyliä, mutta erottuu poliittisesti aktiivisempana. Räsäs-kehystys painottuu voimakkaasti tuomion kritiikkiin: "Tuomitulle Päivi Räsäselle sataa tukea: 'Alkavatko nyt kirjaroviot'", Markku Ruotsilan "Orwellin ennustukset" -kolumni ja Soinin kommentti. IL antaa konservatiiviselle kritiikille selvästi enemmän otsikkotilaa kuin muut mediat.
IL:n turvallisuusjournalismi on aggressiivisinta: "Saimme haltuumme reserviläisten muuttuneen käskykortin", "IL:n tiedot: JEF-maat haluavat vauhdittaa", "Venäjälle hirvittävä takaisku", "Venäjällä nousee raivo", "Šokkihyökkäys Vladimir Putinia vastaan". Venäjä-otsikot on johdonmukaisesti kehystetty konfliktin kielellä.
IL käyttää runsaasti yksisanaisia tai lyhyitä toteamuksia: "Kuolemantapaus Imatralla", "Tulipalo jäänmurtajalla", "Venäjän savu on levinnyt Suomeen". Nämä lyhyet otsikot toimivat huomionherättäjinä, jotka luovat vaikutelman jatkuvasta uutisvirrasta.
IL:n maailmankuva: Suomi on uhattuna sekä ulkoisesti (Venäjä, geopolitiikka) että sisäisesti (woke-kulttuuri, sananvapauden rajoittaminen). Arvokonservatiivinen pohjavire on tunnistettava.
MTV erottuu pienemmällä otsikkomäärällä ja tietyillä ainutlaatuisilla nostoilla. Wolt-kuskien työolot ("14 tuntia töitä, palkkaa 72 euroa") on päivän ainoita systemaattisia työelämäjuttuja. Pride-tapahtumiin kohdistuvat vihatekot ja sosiaalisen median riippuvuustuomio ovat MTV:n omia painotuksia.
Räsäs-keskustelussa MTV:n päätoimittajan kommentti ("myrkkyä sananvapaudelle") asettaa lehden selvästi tuomiokriittiselle linjalle, mikä on merkittävä kannanotto.
MTV nostaa esiin kansainvälisiä erikoisuuksia (Trumpin robotti, Venezuelan Maduron oikeudenkäynti) enemmän kuin muut.
MTV:n maailmankuva: Kansainvälisesti utelias, kotimaan politiikassa kriittinen, sosiaalisia epäkohtia esiin nostava.
YLE erottuu selvästi kaikista muista medioista otsikoiden neutraaliudessa ja rakenteellisessa näkökulmassa. Räsäsen tuomio raportoidaan faktapohjaisesti: "Korkein oikeus tuomitsi Päivi Räsäsen", "Rikosoikeuden professori Räsäsen kiihottamisrikoksesta: jyrkkää hyökkäystä homoseksuaaleja vastaan", "Riikka Purra reagoi". YLE antaa äänen sekä tuomion puolustajille (Seta, arkkipiispa) että kritisoijille (Purra, ADF), mutta ei kehystä niitä sensaatioksi.
YLE:n erityispiirre ovat rakenteelliset jutut, joita muut eivät nosta: pienmetsänomistajan puukauppaongelmat, koulujen leasingrakentaminen, koodariopintojen suosion romahdus, elintarvikemarkkinalaki, luonnonmetsän määritelmäkiista ja Venäjälle palautetun turvapaikanhakijan kohtalo. Nämä aiheet eivät esiinny minkään muun median otsikoissa.
Venäjälle palautetun turvapaikanhakijan tuomio ("sukulainen: 'Epäilen, että häntä on kidutettu'") on päivän yksi merkittävimmistä ihmisoikeusjutuista, ja se näkyy yksinomaan YLE:n otsikoissa.
Konkreettinen kehystysero: Olkiluodon vuoto:
YLE:n maailmankuva: Maailma on monimutkainen, rakenteelliset kysymykset ovat tärkeitä ja yksittäistapausten taakse on katsottava. Lukija on kansalainen, ei kuluttaja.
| Aihe | Konservatiivinen kehystys (IL/IS) | Liberaali/neutraali kehystys (HS/YLE) |
|---|---|---|
| Räsäsen tuomio | Sananvapauden uhka, "kirjaroviot" | Juridinen rajanveto, oikeusprosessin päätös |
| Olympialaisten sukupuolitesti | "Vain biologiset naiset hyväksytään" (IS) | "KOK ottaa sukupuolitestit käyttöön" (HS) |
| Päiväkodin turma | "Karmea turma", "lapsen kasvot täynnä verenpurkaumia" | Järjestelmätason turvallisuusriski, Otkes-tutkinta |
| Olkiluodon vuoto | "Vuoto Olkiluodossa" | "Jalokaasuvuoto, ei merkitystä sähköntuotantoon" |
Tänään suomalainen media otsikoi, että Päivi Räsäsen seitsemän vuoden oikeusprosessi päättyi tuomioon, joka jakoi kansan ja poliitikot kahtia sananvapauden ja vihapuheen rajoista. Samalla sota tuli konkreettisesti Suomen rajoille: Venäjän öljysatamien savut heikensivät ilmanlaatua itärajalla, JEF-maiden johtajat kokoontuivat Helsinkiin keskustelemaan Euroopan puolustuksesta ja Trumpin Iranille suuntaamat uhkaukset nostivat öljyn hintaa. Merkittävin kehystysero medioiden välillä koski Räsäsen tuomiota: Iltalehti ja perussuomalaiset poliitikot esittivät sen sananvapauden kriisinä, YLE ja HS juridisena rajanvetona. Päivän merkittävin puuttuva aihe on ilmastonmuutos, joka ei esiinny yhdenkään median otsikoissa itsenäisenä teemana, vaikka HS:n pääkirjoitus sivuaa aihetta energiatukien yhteydessä, ja samaan aikaan raportoitiin ennätyksellisen lämpimästä maaliskuusta.