Psykologinen analyysi liittuman muodostumisesta, dynamiikasta ja hajoamisesta

I. JOHDANTO

1.1 Artikkelin konteksti

Tämä artikkeli on neljäs osa sarjassa, joka tarkastelee vakavia lapsen kaltoinkohtelun muotoja ja niihin liittyviä psykologisia mekanismeja. Ensimmäinen artikkeli käsitteli Factitious Disorder Imposed on Another (FDIA) -ilmiötä Suomessa ja sen tunnistamisen rakenteellisia haasteita. Toinen artikkeli analysoi DARVO-tekniikkaa (Deny, Attack, Reverse Victim and Offender) ja narsistista kollapsia konkreettisen uhkauskirjeen kautta. Kolmas artikkeli tarkasteli käänteisen narsismin psykologiaa ja mekanismeja, jotka mahdollistavat vakavan rikoksen ja normaalin julkisen elämän samanaikaisen ylläpitämisen.

Tämä neljäs artikkeli laajentaa tarkastelua grandioosin narsismin suuntaan ja analysoi erityistä ilmiötä: kahden patologisen persoonallisuuden muodostamaa väliaikaista liittumaa. Artikkeli tarkastelee, miten tällaiset liittumat syntyvät, miten ne toimivat sisäisesti ja miksi ne väistämättä hajoavat paineen kasvaessa.

1.2 Tutkimuskysymykset

Artikkeli pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Miten grandioosi narsismi eroaa käänteisestä narsismista psykologisena ilmiönä? Millä mekanismeilla kaksi patologista persoonallisuutta voi muodostaa toimivan yhteistyösuhteen? Mikä pitää tällaista liittumaa koossa ja mikä aiheuttaa sen hajoamisen? Miten liittuman hajoaminen tyypillisesti ilmenee ja miten ammattilaiset voivat hyödyntää tätä dynamiikkaa totuuden selvittämisessä?

1.3 Metodologiset huomiot

Artikkeli perustuu kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen persoonallisuushäiriöistä, folie à deux -ilmiöstä sekä dokumentoituihin oikeustapauksiin, joissa kahden tekijän yhteistyö ja sen hajoaminen on ollut keskeisessä roolissa. Tapausesimerkit on valittu niiden dokumentaation laadun ja oikeudellisen vahvistuksen perusteella.

II. GRANDIOOSI NARSISMI: MÄÄRITELMÄ JA YDINPIIRTEET

2.1 Diagnostiset kriteerit

Narsistinen persoonallisuushäiriö (NPD) on DSM-5-luokituksessa määritelty persoonallisuushäiriö, jolle on ominaista läpitunkeva grandioosisuuden kaava, ihailun tarve ja empatian puute. Diagnostiset kriteerit edellyttävät vähintään viiden seuraavista piirteistä esiintymistä: grandioosi käsitys omasta merkityksestä, fantasiat rajattomasta menestyksestä tai vallasta, usko omaan ainutlaatuisuuteen, liiallinen ihailun tarve, oikeutuksen tunne, toisten hyväksikäyttö, empatian puute, kateus tai usko toisten kateellisuuteen sekä ylimielinen käyttäytyminen.

Grandioosin narsismin alatyyppi edustaa häiriön näkyvintä muotoa. Grandioosi narsisti ilmaisee avoimesti ylivertaisuuttaan, hakee aktiivisesti ihailua ja reagoi kritiikkiin aggressiivisesti. Tämä erottaa hänet käänteisestä narsistista, joka hakee huomiota kärsimyksen ja uhriuden kautta.

2.2 Oikeutuksen tunne ja sääntöjen yläpuolella oleminen

Grandioosin narsismin keskeinen piirre on oikeutuksen tunne (entitlement), joka tarkoittaa syvälle juurtunutta uskoa siitä, että henkilölle kuuluu erityiskohtelu riippumatta hänen todellisista saavutuksistaan tai käyttäytymisestään. Tämä oikeutuksen tunne ilmenee käytännössä uskomuksena, että säännöt koskevat muita mutta eivät häntä itseään, odotuksena, että muut mukautuvat hänen tarpeisiinsa, raivona kun odotukset eivät täyty sekä kyvyttömyytenä nähdä omaa käyttäytymistä muiden näkökulmasta.

Oikeutuksen tunne on erityisen merkityksellinen oikeudellisessa kontekstissa. Grandioosi narsisti voi aidosti uskoa, että hänen toimintansa on oikeutettua tilanteissa, joissa objektiivinen tarkastelija näkisi selkeän sääntöjen tai lakien rikkomisen. Tämä ei ole tietoista piittaamattomuutta vaan aito kognitiivinen vääristymä.

2.3 Kritiikinsietokyvyttömyys ja narsistinen loukkaus

Grandioosin narsistin minäkuva on samanaikaisesti grandioosi ja hauras. Ulkoinen itsevarmuus peittää sisäistä epävakautta ja kritiikki tai epäonnistuminen voi laukaista voimakkaan reaktion, jota kirjallisuudessa kutsutaan narsistiseksi loukkaukseksi (narcissistic injury).

Narsistinen loukkaus syntyy, kun henkilön grandioosi minäkuva kohtaa todellisuuden, joka ei tue sitä. Loukkaus voi olla objektiivisesti mitätön (esimerkiksi lievä kritiikki tai huomion puute) mutta subjektiivisesti se koetaan eksistentiaalisena uhkana. Reaktio on tyypillisesti suhteeton: raivo, kosto tai yritys tuhota loukkauksen aiheuttaja.

2.4 Erottelu käänteisestä narsismista

Grandioosi ja käänteinen narsismi edustavat saman häiriön eri ilmenemismuotoja. Molempia yhdistää narsistinen tyydytyksen tarve, mutta keinot sen saavuttamiseksi eroavat merkittävästi.

Grandioosi narsisti hakee tyydytystä ihailusta, vallasta ja ylivertaisuuden tunnustamisesta. Hän asemoituu aktiiviseksi toimijaksi, joka kontrolloi ympäristöään. Käänteinen narsisti puolestaan hakee tyydytystä sympatiasta, huolenpidosta ja erityisasemasta kärsijänä. Hän asemoituu passiiviseksi uhriksi, jolle tehdään vääryyttä.

Tämä erottelu on olennainen ymmärrettäessä, miten kaksi erilaista narsistista persoonallisuutta voi muodostaa toimivan liittuman: kumpikin saa liittumasta erilaista narsistista tyydytystä.

III. PSYKOPAATTISET PIIRTEET GRANDIOOSIN NARSISMIN KONTEKSTISSA

3.1 Maligni narsismi

Otto Kernberg kehitti malingnin narsismin käsitteen kuvaamaan narsistisen persoonallisuushäiriön vakavinta muotoa, jossa grandioosisuus yhdistyy psykopaattisiin piirteisiin. Maligni narsismi sisältää narsistisen persoonallisuushäiriön ydinpiirteet, antisosiaalisen käyttäytymisen, paranoidisen orientaation sekä sadistiset taipumukset.

Maligni narsisti eroaa "tavallisesta" grandioosin narsistista kyvyssään ja halussaan vahingoittaa muita. Siinä missä tavallinen grandioosi narsisti voi vahingoittaa muita välinpitämättömyydestään, maligni narsisti voi tehdä sen tarkoituksellisesti ja saada siitä tyydytystä.

3.2 Psykopaattiset piirteet

Robert Haren kehittämä Psychopathy Checklist-Revised (PCL-R) tunnistaa psykopaattiset piirteet kahdessa faktorissa. Ensimmäinen faktori sisältää interpersonaaliset ja affektiiviset piirteet: pinnallinen charmi, grandioosi minäkuva, patologinen valehtelu, manipulatiivisuus, empatian puute, pinnalliset tunteet ja vastuun puute. Toinen faktori sisältää elämäntyylin ja antisosiaalisen käyttäytymisen: stimulaation tarve, loismaisuus, heikko käyttäytymisen kontrolli, varhainen käyttäytymisongelmat, realististen tavoitteiden puute ja impulsiivisuus.

Kun grandioosisuus yhdistyy näihin piirteisiin, tuloksena on henkilö, joka on sekä motivoitunut (narsistinen loukkaus vaatii kostoa) että kykenevä (psykopaattinen kylmyys mahdollistaa toteutuksen) vakaviin tekoihin.

3.3 Instrumentaalinen aggressio

Psykopaattisen grandioosin narsistin aggressio on tyypillisesti instrumentaalista eli laskelmoitua ja tavoitteellista, ei impulsiivista. Tämä erottaa hänet impulsiivisesta väkivallantekijästä.

Instrumentaalinen aggressio ilmenee huolellisena suunnitteluna, välineiden valintana tavoitteen saavuttamiseksi, kykynä odottaa sopivaa hetkeä ja tunteiden kontrollina toteutuksen aikana. Uhkauskirje, jota analysoitiin tämän sarjan toisessa artikkelissa, edustaa instrumentaalisen aggression kirjallista muotoa: laskelmoitua yritystä pelotella ja kontrolloida uhria.

3.4 Pinnallinen charmi ja vakuuttavuus

Psykopaattisen grandioosin narsistin erityinen vaarallisuus liittyy hänen kykyynsä vaikuttaa normaalilta tai jopa erityisen luotettavalta. Pinnallinen charmi, sosiaalinen taitavuus ja kyky lukea muita ihmisiä tekevät hänestä vakuuttavan.

Tämä vakuuttavuus on erityisen merkittävä ammatillisessa kontekstissa. Henkilö voi olla arvostettu ammattilainen, joka osaa puhua ammattikieltä ja vaikuttaa uskottavalta. Kun tällainen henkilö esittää väitteitä, ammattilaiset ovat alttiita uskomaan häntä, erityisesti jos väitteet koskevat henkilöä, jolla ei ole vastaavaa ammatillista statusta.

IV. NARSISTINEN LIITTO: KUN KAKSI PATOLOGIAA KOHTAA

4.1 Liittuman muodostumisen edellytykset

Kahden patologisen persoonallisuuden liittuma ei synny sattumanvaraisesti. Tutkimuskirjallisuus tunnistaa useita tekijöitä, jotka edistävät tällaisten liittoumien muodostumista.

Ensimmäinen edellytys on yhteinen vihollinen tai kohde. Liittouma muodostuu tyypillisesti tilanteessa, jossa molemmilla osapuolilla on sama henkilö tai instituutio, johon he kohdistavat negatiivisia tunteitaan. Perheoikeudellisessa kontekstissa tämä voi olla yhteinen ex-puoliso tai tämän uusi kumppani.

Toinen edellytys on komplementaariset roolit. Toimiva liittouma edellyttää, että osapuolet täydentävät toisiaan sen sijaan että kilpailisivat samoista resursseista. Grandioosi narsisti ja käänteinen narsisti voivat muodostaa toimivan liittuman, koska he hakevat erilaista narsistista tyydytystä.

Kolmas edellytys on molemminpuolinen hyöty. Kummankin osapuolen on saatava liittumasta jotain, mitä hän ei saisi yksin.

4.2 Mitä kumpikin osapuoli tuo liittumaan

Grandioosi narsisti tuo liittumaan tyypillisesti resursseja ja statusta, strategista ajattelua ja suunnittelukykyä, ammatillista uskottavuutta ja verkostoja sekä aggressiivista toimintakykyä. Hän on valmis toimimaan suoraan: kirjoittamaan uhkauskirjeitä, tekemään ilmoituksia, käynnistämään oikeusprosesseja.

Käänteinen narsisti tuo liittumaan uhristatuksen ja siihen liittyvän sympatian, emotionaalisen manipulaation taidot, narratiivin ("lapsen etu", "pelko", "kaltoinkohtelu") sekä järjestelmän sympatian. Hän on uskottava uhrin roolissa ja osaa herättää auttamishalun ammattilaisissa.

4.3 Liittuman funktio

Liittouman funktio on molemminpuolinen vahvistaminen ja resurssien yhdistäminen yhteistä vihollista vastaan. Grandioosi narsisti saa "oikeutetun kohteen" aggressiolleen ja kumppanin, joka validoi hänen näkemyksensä tilanteesta. Käänteinen narsisti saa suojelijan, joka toimii hänen puolestaan ja vahvistuksen omalle uhrinarratiivlleen.

Psykiatrisessa kirjallisuudessa tätä dynamiikkaa on kuvattu folie à deux -käsitteen kautta, vaikka perinteinen folie à deux viittaa jaettuun psykoottiseen häiriöön. Narsistisessa liittumassa kyse ei ole varsinaisesta psykoosista vaan jaetusta todellisuuden vääristymästä, jossa molemmat osapuolet vahvistavat toistensa vääristynyttä narratiivia.

V. LIITTUMAN SISÄINEN DYNAMIIKKA

5.1 Valtasuhteet

Narsistinen liittouma ei ole tasa-arvoinen kumppanuus. Tyypillisesti toinen osapuoli on dominoivampi, vaikka roolit voivat vaihdella tilanteen mukaan.

Grandioosin narsistin ja käänteisen narsistin liittumassa valtadynamiikka on monimutkainen. Grandioosi narsisti voi näyttää dominoivalta, koska hän toimii aktiivisemmin ja näkyvämmin. Käänteinen narsisti voi kuitenkin kontrolloida liittumaa passiivisemmin: hänen uhristatuksensa määrittää narratiivin ja hänen tarpeensa ohjaavat toimintaa.

Fred West kuvasi suhdettaan Rosemary Westiin poliisikuulusteluissa: "I trained Rose to what I wanted. That is why our marriage worked out so well… she just blended into my way of living." Tämä kuvaus edustaa grandioosin narsistin näkemystä, jossa hän on täydellisessä kontrollissa. Myöhempi todistusaineisto osoitti kuitenkin, että Rose oli itsenäinen toimija, joka teki rikoksia myös Fredin poissa ollessa.

5.2 Keskinäinen manipulaatio

Liittuman sisällä molemmat osapuolet manipuloivat toisiaan, vaikka kumpikaan ei välttämättä tiedosta tätä täysin. Grandioosi narsisti käyttää käänteistä narsistia välineenä tavoitteidensa saavuttamiseksi. Käänteinen narsisti käyttää grandioosia narsistia suojelijana ja toimijana.

Tämä keskinäinen manipulaatio luo liittumaan sisäänrakennetun epävakauden. Kumpikaan osapuoli ei ole aidosti lojaali toiselle; lojaalisuus kestää vain niin kauan kuin liittouma palvelee kummankin omia tarpeita.

5.3 Jaettu todellisuus ja sen vahvistaminen

Liittuman keskeinen funktio on jaetun todellisuuden luominen ja ylläpitäminen. Tässä jaetussa todellisuudessa molemmat osapuolet ovat oikeutettuja toiminnassaan, yhteinen vihollinen on todellinen uhka, heidän toimintansa on puolustautumista, ei hyökkäystä ja mahdolliset uhrit ovat itse asiassa tekijöitä.

Psykiatri Reginald Medlicott kuvasi Parker-Hulme-tapausta analysoidessaan, kuinka kaksi narsistista persoonallisuutta voi vahvistaa toisiaan: "Each acted on the other as a resonator, increasing the pitch of their narcissism." Tämä resonanssi-metafora kuvaa osuvasti dynamiikkaa, jossa kumpikin osapuoli vahvistaa toisen vääristynyttä todellisuuskäsitystä.

5.4 Liittuman hauraus

Huolimatta ulkoisesta yhtenäisyydestä narsistinen liittouma on perustavanlaatuisesti hauras. Hauraus johtuu useista tekijöistä.

Ensinnäkin liittouma perustuu yhteiseen viholliseen, ei aitoon kiintymykseen. Jos yhteinen vihollinen poistuu tai muuttuu irrelevantiksi, liittuman perusta häviää.

Toiseksi molemmat osapuolet ovat narsistisia, mikä tarkoittaa, että kumpikin asettaa omat tarpeensa ensisijaisiksi. Kun liittouma ei enää palvele omia tarpeita, lojaalisuus loppuu.

Kolmanneksi liittumassa ei ole aitoa empatiaa. Kumpikaan osapuoli ei todella välitä toisesta; he välittävät siitä, mitä toinen voi heille tarjota.

VI. UHKAUSKIRJE GRANDIOOSIN NARSISTIN REAKTIONA

6.1 Viittaus aiempaan analyysiin

Tämän sarjan toisessa artikkelissa analysoitiin yksityiskohtaisesti uhkauskirjettä, joka lähetettiin tekaistulta henkilöltä viranomaistutkinnan käynnistyttyä. Kirje edusti DARVO-tekniikan klassista soveltamista: kieltämistä, hyökkäystä ja uhrin ja tekijän roolien kääntämistä.

Tässä kontekstissa on olennaista tarkastella uhkauskirjettä grandioosin narsismin ilmentymänä ja osana narsistisen liittuman dynamiikkaa.

6.2 Narsistinen loukkaus ja reaktio

Viranomaistutkinnan käynnistyminen edustaa grandioosin narsistin näkökulmasta vakavaa narsistista loukkausta. Tutkinta kyseenalaistaa hänen minäkuvansa oikeamielisenä, ylivertaisena henkilönä. Se uhkaa hänen ammatillista statustaan ja julkista kuvaansa. Se asettaa hänet samalle tasolle "tavallisten rikollisten" kanssa.

Reaktio tällaiseen loukkaukseen on tyypillisesti suhteeton. Uhkauskirje edustaa yritystä palauttaa kontrolli tilanteessa, joka uhkaa karata käsistä. Se on instrumentaalista aggressiota: laskelmoitua toimintaa, jonka tavoitteena on pelotella vastapuoli hiljaiseksi tai passiiviseksi.

6.3 Kirjeen piirteet grandioosin narsismin ilmentymänä

Uhkauskirjeessä ilmenee useita grandioosin narsismin tunnuspiirteitä. Ensimmäinen on legalismit ja asiantuntijuus, eli juridisen kielen käyttö auktoriteetin luomiseksi, viittaukset lakipykäliin ja oikeuskäytäntöihin sekä implisiittinen viesti: "Minä tiedän paremmin."

Toinen piirre on uhkaukset ja voimannäyttö: konkreettiset uhkaukset oikeustoimista, mainehaitasta tai muista seurauksista, tarkoitus pelotella vastapuoli alistumaan. Kolmas piirre on moraalinen ylemmyys: asemoituminen oikeutetuksi osapuoleksi, vastapuolen leimaaminen epäeettiseksi tai rikolliseksi. Neljäs piirre on täydellinen vastuun kieltäminen eli ei minkäänlaista myöntämistä tai kompromissia, kaikki on vastapuolen syytä.

6.4 Kirje osana liittuman toimintaa

Uhkauskirje ei ole irrallinen teko vaan osa laajempaa strategiaa. Narsistisessa liittumassa grandioosi narsisti tyypillisesti ottaa tällaisen aktiivisen roolin: hän on se, joka "puolustaa" liittumaa ulkoisilta uhilta.

Kirje palvelee useita funktioita liittuman näkökulmasta. Se on signaalina liittolaiselle siitä, että tilanne on hallinnassa. Se on yrityksenä pelotella yhteinen vihollinen. Se on dokumenttina, joka vahvistaa narratiivia ("me olemme uhreja, he ovat hyökkääjiä"). Se on myös todistena omasta toimintakyvystä ja lojaalisuudesta liittoumalle.

VII. NARSISTINEN KOLLAPSI JA LIITTUMAN HAJOAMINEN

7.1 Hajoamisen käynnistävät tekijät

Narsistinen liittouma hajoaa tyypillisesti, kun ulkoinen paine kasvaa riittävästi. Hajoamisen käynnistäviä tekijöitä ovat viranomaistutkinnan eteneminen ja konkretisoituminen, yhden osapuolen pidättäminen tai syyttäminen, julkisuus ja mainehaitta, taloudellisten tai sosiaalisten resurssien ehtyminen sekä toisen osapuolen "pettäminen" (todellinen tai kuviteltu).

Kriittinen käännekohta on tyypillisesti hetki, jolloin liittouman säilyttämisen kustannukset ylittävät sen hyödyt. Narsistiselle persoonallisuudelle oman edun ajaminen on ensisijaista ja kun liittouma ei enää palvele tätä etua, lojaalisuus loppuu.

7.2 "I'm not going down with you" -dynamiikka

Grandioosin narsistin reaktio kasvavaan paineeseen on tyypillisesti oman nahkan pelastaminen. Tämä voi ilmetä eri tavoin.

Ensimmäinen ilmenemismuoto on etääntyminen, eli fyysinen ja emotionaalinen etäisyyden ottaminen liittolaisesta, yhteydenpidon vähentäminen ja julkisen assosiaation välttäminen. Toinen muoto on narratiivin muutos, jossa oma rooli kuvataan passiivisemmaksi tai manipuloiduksi, korostetaan liittolaisen aloitteellisuutta ja omaa "uhriutta" suhteessa liittolaiseen. Kolmas muoto on aktiivinen syyttely, eli suora todistaminen liittolaista vastaan, aiemmin salatun tiedon paljastaminen viranomaisille ja yhteistyö syyttäjän kanssa lievemmän tuomion toivossa.

7.3 Käänteisen narsistin reaktio

Käänteinen narsisti reagoi liittuman hajoamiseen tyypillisesti siirtymällä tuttuun rooliin: uhriksi. Narratiivi muuttuu siten, että "minua manipuloitiin", "en tiennyt mitä hän teki", "olin itse asiassa hänen uhrinsa."

Tämä reaktio on psykologisesti johdonmukainen: käänteinen narsisti on aina hakenut tyydytystä uhrin roolista ja liittuman hajoaminen tarjoaa mahdollisuuden uuteen uhriuteen. Nyt uhriutta ei haeta suhteessa alkuperäiseen yhteiseen viholliseen vaan suhteessa entiseen liittolaiseen.

7.4 Molemminpuolinen syyttely

Liittuman hajoamisen tyypillinen lopputulos on molemminpuolinen syyttely, jossa kumpikin osapuoli pyrkii minimoimaan oman roolinsa ja maksimoimaan toisen roolin. Tämä tuottaa ristiriitaisia kertomuksia, joissa samat tapahtumat kuvataan täysin eri tavoin.

Tutkimuskirjallisuus osoittaa, että nämä ristiriitaiset kertomukset eivät ole pelkästään taktista valehtelua vaan heijastavat aitoa psykologista prosessia. Kumpikin osapuoli on rakentanut narratiivin, jossa hän on oikeutettu ja toinen on syyllinen. Kun liittouma hajoaa, nämä narratiivit eivät enää tue toisiaan vaan kääntyvät toisiaan vastaan.

VIII. TAPAUSESIMERKIT

8.1 Fred ja Rosemary West (Iso-Britannia, 1967–1987)

Fred ja Rosemary West muodostavat yhden tutkituimmista esimerkeistä rikollisesta pariskunnasta, jossa kaksi patologista persoonallisuutta toimi yhteistyössä. Heidät tuomittiin tai heihin yhdistettiin vähintään 12 murhan ja lukuisten seksuaalirikosten tekeminen Gloucestershiressä vuosien 1967 ja 1987 välillä.

Liittuman muodostuminen tapahtui, kun Fred West tapasi 15-vuotiaan Rosemary Lettsin vuonna 1969. Fred oli tuolloin 27-vuotias ja hänellä oli jo rikollinen tausta. Rosemary oli kasvanut väkivaltaisessa kodissa ja kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä. He avioituivat vuonna 1972.

Fred kuvasi suhdetta poliisikuulusteluissa tavalla, joka ilmentää grandioosin narsistin näkemystä kontrollista: "I trained Rose to what I wanted. That is why our marriage worked out so well… she just blended into my way of living." Tämä kuvaus edustaa grandioosin narsistin tyypillistä tapaa nähdä itsensä täydellisenä kontrolloijana.

Liittuman dynamiikka oli kompleksinen. Fred toimi näkyvämpänä osapuolena ja myöhemmin otti aluksi kaiken vastuun niskoilleen yrittäen suojella Rosemarya. Todistusaineisto osoitti kuitenkin, että Rosemary oli itsenäinen toimija: hän teki rikoksia myös Fredin ollessa vankilassa ja useat eloonjääneet uhrit kuvasivat häntä aggressiivisemmaksi osapuoleksi.

Liittuman hajoaminen alkoi, kun pariskunta pidätettiin helmikuussa 1994. Aluksi Fred otti kaiken syyn niskoilleen ja väitti, ettei Rosemary tiennyt mitään. Käännekohta tuli oikeudenkäynnin lähestyessä, kun Fred näki Rosemaryn oikeussalissa ja yritti saada kontaktia. Silminnäkijäkuvausten mukaan "Rose blanked him. The effect on Fred was huge."

Tämän torjunnan jälkeen Fred muutti strategiaansa. Hän kertoi "appropriate adult" -henkilölle (Janet Leach), että Rosemary oli ollut aktiivinen osallistuja ja jopa surmannut joitakin uhreja itsenäisesti. Fred teki itsemurhan vankeutensa aikana tammikuussa 1995, ennen oikeudenkäyntiä.

Rosemaryn strategia oikeudenkäynnissä oli syyttää kaikkea kuollutta aviomiestään ja väittää olleensa itsekin uhri. Hänet tuomittiin silti kymmenestä murhasta. Hän kieltää syyllisyytensä edelleen.

8.2 Ian Brady ja Myra Hindley (Iso-Britannia, 1963–1965)

Ian Brady ja Myra Hindley, tunnetaan "Moors Murderers" -nimellä, muodostavat toisen klassisen esimerkin narsistisesta liittumasta ja sen hajoamisesta. He murhasivat viisi lasta Manchesterissa vuosina 1963–1965.

Brady oli dominoiva osapuoli, joka tutustutti Hindleyn sadistiseen materiaaliin ja natsifilosofiaan. Hindley oli aluksi ihastunut Bradyyn ja omaksui hänen maailmankatsomuksensa. Oikeudenkäynnissä vuonna 1966 he toimivat yhtenäisesti: molemmat kiistivät syyllisyytensä ja syyttivät yhteisesti kolmatta osapuolta, Hindleyn lankoa David Smithiä, joka oli ilmiantanut heidät poliisille.

Liittuman hajoaminen tapahtui asteittain vankilavuosien aikana. Hindley alkoi etääntyä Bradysta ja rakentaa narratiivia, jossa hän oli ollut "Bradyn uhri" ja manipuloima. Hän haki toistuvasti vapautusta ja esiintyi katuneena.

Brady reagoi vuonna 1990 julkisella kirjeellä, jossa hän väitti Hindleyn olleen aktiivinen osallistuja ja jopa aloitteentekijä joissain rikoksissa: "Aye, Myra egging me on. Now there's a thought I bet you've not had." Hän paljasti yksityiskohtia, joita Hindley oli salannut.

Tutkijat ovat todenneet, että "Both Brady and Hindley's accounts of [the murders] are starkly different and designed to minimize their own culpability while shifting blame to the other." Kumpikin rakensi narratiivin, jossa toinen oli pääasiallinen tekijä ja itse oli ollut passiivisempi tai manipuloitu.

8.3 Parker-Hulme (Uusi-Seelanti, 1954)

Pauline Parker (16) ja Juliet Hulme (15) murhayivat Paulinen äidin Honorah Parkerin Christchurchissa vuonna 1954. Tapaus on merkittävä folie à deux -käsitteen kehittymisen kannalta.

Tytöt olivat muodostaneet intensiivisen suhteen, joka sisälsi jaetun fantasiamaailman, oman "uskonnon" ja uskon omaan erityisyyteensä. Kun heidän vanhempansa uhkasivat erottaa heidät toisistaan, he päättivät surmata Paulinen äidin, jonka he näkivät esteenä.

Psykiatri Reginald Medlicott analysoi tapausta ja kuvasi dynamiikkaa: "Each acted on the other as a resonator, increasing the pitch of their narcissism." Hän diagnosoi molemmilla "paranoia of the exalted type", johon kuului grandioosisuus, narsismi ja usko murhan oikeutukseen.

Oikeudenkäynnissä puolustus argumentoi folie à deux -diagnoosin puolesta, mutta valamiehistö hylkäsi mielenvikaisuusväitteen. Molemmat tuomittiin murhasta ja vapautuivat viiden vuoden vankeuden jälkeen.

Tapauksen merkitys tämän artikkelin kannalta on osoitus siitä, miten kaksi narsistista persoonallisuutta voi vahvistaa toistensa vääristynyttä todellisuuskäsitystä pisteeseen, jossa vakava rikos näyttäytyy oikeutettuna ja välttämättömänä.

8.4 Tapausten yhteinen nimittäjä

Kaikissa kolmessa tapauksessa ilmenee sama perusdynamiikka: kaksi patologista persoonallisuutta muodostaa liittuman, joka vahvistaa kummankin vääristynyttä todellisuuskäsitystä, mahdollistaa rikokset, joihin kumpikaan ei ehkä yksin kykenisi, hajoaa paineen kasvaessa ja tuottaa molemminpuolisen syyttelyn, jossa kumpikin minimoi omaa rooliaan.

Tapaukset osoittavat myös, että liittuman hajoaminen on ennustettavaa. Se ei ole poikkeus vaan sääntö. Kysymys ei ole siitä, hajoaako liittouma, vaan siitä, milloin ja miten se hajoaa.

IX. TUNNISTAMISEN HAASTEET JA AMMATTILAISTEN TYÖKALUT

9.1 Liittuman tunnistaminen

Narsistisen liittuman tunnistaminen edellyttää huomion kiinnittämistä useisiin indikaattoreihin.

Ensimmäinen indikaattori on koordinoidut hyökkäykset. Kun kaksi erillistä henkilöä tekee samankaltaisia ilmoituksia, syytöksiä tai kanteluita samasta kohteesta samanaikaisesti tai lähekkäin, kyseessä voi olla koordinoitu toiminta. Ammattilaisille tämä näyttäytyy usein "vahvistavana näyttönä", mutta se voi olla osoitus liittumasta.

Toinen indikaattori on yhtenevä narratiivi. Liittuman osapuolten kertomukset ovat usein hämmästyttävän yhdenmukaisia, jopa sanamuodoiltaan. Tämä yhdenmukaisuus ei ole orgaanista vaan rakennettua.

Kolmas indikaattori on roolien jakautuminen. Tyypillisesti toinen osapuoli on aktiivisempi (tekee ilmoituksia, kirjoittaa kirjeitä, esiintyy julkisuudessa) ja toinen passiivisempi (on "uhri", jonka puolesta toinen toimii).

Neljäs indikaattori on suhteeton reaktio kritiikkiin. Kun liittuman narratiivia kyseenalaistetaan, reaktio on tyypillisesti voimakas ja koordinoitu.

9.2 Varautuminen liittuman hajoamiseen

Ammattilaisille on olennaista ymmärtää, että narsistinen liittouma hajoaa todennäköisesti paineen kasvaessa. Tähän voi varautua useilla tavoilla.

Dokumentointi ennen hajoamista on kriittistä. Molempien osapuolten lausunnot, kirjalliset materiaalit ja käyttäytyminen tulisi dokumentoida huolellisesti ennen kuin liittouma hajoaa ja narratiivit alkavat muuttua.

Lausuntojen erillinen tallentaminen on tärkeää. Osapuolia tulisi kuulla erikseen ja heidän lausuntonsa tulisi tallentaa siten, että myöhempi vertailu on mahdollista.

Ristiriitaisuuksien kirjaaminen mahdollistaa analysoinnin. Pienetkin ristiriitaisuudet osapuolten kertomuksissa tulisi kirjata, sillä ne voivat osoittautua merkittäviksi liittuman hajotessa.

Aikajanan rakentaminen auttaa hahmottamaan kokonaisuuden. Milloin osapuolet tapasivat? Milloin yhteinen toiminta alkoi? Miten se on kehittynyt?

9.3 Hajoamisen hyödyntäminen

Liittuman hajoaminen tarjoaa ammattilaisille mahdollisuuden saada tietoa, joka aiemmin oli saavuttamattomissa. Kun osapuolet alkavat syyttää toisiaan, he tyypillisesti paljastavat yksityiskohtia, joita he aiemmin salasivat suojellakseen liittumaa.

Tässä vaiheessa on olennaista kuulla molempia osapuolia erikseen ja dokumentoida huolellisesti kummankin uusi narratiivi, vertailla uusia narratiiveja aiempiin lausuntoihin, identifioida yhdenmukaisuudet (todennäköisesti totta) ja ristiriidat (vaatii lisäselvitystä) sekä olla tietoinen siitä, että kumpikin osapuoli nyt minimoi omaa rooliaan.

9.4 Varoitukset

On tärkeää huomioida, että liittuman hajoaminen ei tarkoita, että toinen osapuoli olisi "syytön" ja toinen "syyllinen". Tyypillisesti molemmat ovat osallistuneet toimintaan ja hajoamisen yhteydessä kumpikin yrittää siirtää vastuuta toiselle.

Ammattilaisille keskeinen periaate on: älkää uskoko kumpaakaan narratiivia sellaisenaan. Totuus löytyy tyypillisesti jostain narratiivien väliltä tai ulkopuolelta, objektiivisesta todistusaineistosta.

X. JOHTOPÄÄTÖKSET

10.1 Yhteenveto

Tämä artikkeli on tarkastellut grandioosin narsismin psykologiaa ja erityisesti narsistisen liittuman dynamiikkaa. Keskeiset havainnot voidaan tiivistää seuraavasti.

Grandioosi narsismi eroaa käänteisestä narsismista tyydytyksen lähteen osalta. Grandioosi narsisti hakee ihailua ja valtaa, käänteinen narsisti sympatiaa ja huolenpitoa. Nämä erilaiset tarpeet mahdollistavat liittuman, jossa kumpikin osapuoli saa erilaista tyydytystä.

Narsistinen liittouma muodostuu tyypillisesti yhteisen vihollisen ympärille. Kumpikin osapuoli tuo liittumaan erilaisia resursseja: grandioosi narsisti toimintakykyä ja statusta, käänteinen narsisti uhristatusta ja narratiivia. Liittouma vahvistaa kummankin osapuolen vääristynyttä todellisuuskäsitystä.

Liittouma on perustavanlaatuisesti hauras, koska se perustuu yhteiseen viholliseen eikä aitoon kiintymykseen tai empatiaan. Kun paine kasvaa, kumpikin osapuoli asettaa oman etunsa ensisijaiseksi.

Liittuman hajoaminen on ennustettavaa ja noudattaa tyypillistä kaavaa: etääntyminen, narratiivin muutos, molemminpuolinen syyttely. Tämä hajoaminen tarjoaa ammattilaisille mahdollisuuden saada tietoa, joka aiemmin oli saavuttamattomissa.

10.2 Implikaatiot ammattilaisille

Ammattilaisille on olennaista tunnistaa narsistinen liittouma varhain, ymmärtää sen sisäinen dynamiikka ja valtasuhteet, varautua liittuman hajoamiseen dokumentoimalla huolellisesti, hyödyntää hajoamista tiedonhankinnassa mutta suhtautua kriittisesti kummankin osapuolen narratiiviin.

Erityisen tärkeää on ymmärtää, että koordinoitu toiminta ei ole välttämättä "vahvistavaa näyttöä" vaan voi olla osoitus liittumasta. Kun kaksi henkilöä esittää yhdenmukaisia syytöksiä samasta kohteesta, ammattilaisille on perusteltua kysyä: onko tämä orgaanista vai rakennettua?

10.3 Lapsen asema

Perheoikeudellisessa kontekstissa narsistisen liittuman uhri on usein lapsi. Kun kaksi patologista persoonallisuutta toimii yhteistyössä toista vanhempaa vastaan, lapsi joutuu välikappaleeksi aikuisten konfliktissa.

Lapsen etu edellyttää, että ammattilaiset kykenevät näkemään liittuman dynamiikan läpi. Tämä vaatii kriittistä ajattelua, huolellista dokumentointia ja valmiutta kyseenalaistaa narratiiveja, jotka vaikuttavat liian yhtenäisiltä ollakseen aitoja.

10.4 Loppusanat

Narsistinen liittouma on ilmiö, joka voi näyttää ulkopuoliselle vahvalta ja yhtenäiseltä. Todellisuudessa se on hauras rakennelma, joka perustuu yhteiseen viholliseen ja molemminpuoliseen hyväksikäyttöön. Kun paine kasvaa, liittouma hajoaa ja osapuolet kääntyvät toisiaan vastaan.

Tämän dynamiikan ymmärtäminen on välttämätöntä ammattilaisille, jotka työskentelevät perheoikeuden, lastensuojelun tai rikostutkinnan parissa. Liittuman tunnistaminen, sen hajoamisen ennakoiminen ja hajoamisen hyödyntäminen tiedonhankinnassa ovat työkaluja, jotka voivat auttaa totuuden selvittämisessä ja lasten suojelemisessa.

LÄHTEET

Narsismi ja persoonallisuushäiriöt

American Psychiatric Association. Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (5th ed.). Arlington, VA: American Psychiatric Publishing; 2013.
Kernberg OF. Borderline Conditions and Pathological Narcissism. New York: Jason Aronson; 1975.
Kernberg OF. Aggression in Personality Disorders and Perversions. New Haven: Yale University Press; 1992.
Pincus AL, Lukowitsky MR. Pathological narcissism and narcissistic personality disorder. Annual Review of Clinical Psychology. 2010;6:421-446.
Ronningstam E. Identifying and Understanding the Narcissistic Personality. Oxford: Oxford University Press; 2005.
Cain NM, Pincus AL, Ansell EB. Narcissism at the crossroads: Phenotypic description of pathological narcissism across clinical theory, social/personality psychology, and psychiatric diagnosis. Clinical Psychology Review. 2008;28(4):638-656.

Psykopatia

Hare RD. Without Conscience: The Disturbing World of the Psychopaths Among Us. New York: Guilford Press; 1993.
Hare RD. Manual for the Revised Psychopathy Checklist (2nd ed.). Toronto: Multi-Health Systems; 2003.
Kiehl KA. The Psychopath Whisperer: The Science of Those Without Conscience. New York: Crown; 2014.
Porter S, Woodworth M. Psychopathy and aggression. In: Patrick CJ, ed. Handbook of Psychopathy. New York: Guilford Press; 2006:481-494.

Folie à deux ja jaettu psykoosi

Lasègue C, Falret J. La folie à deux. Annales Médico-Psychologiques. 1877;18:321-355.
Gralnick A. Folie à deux: The psychosis of association. Psychiatric Quarterly. 1942;16:230-263.
Shimizu M, Kubota Y, Toichi M, Baba H. Folie à deux and shared psychotic disorder. Current Psychiatry Reports. 2007;9(3):200-205.
Arnone D, Patel A, Tan GM. The nosological significance of Folie à Deux: A review of the literature. Annals of General Psychiatry. 2006;5:11.
Holoyda B. Folie à deux and the courts. Journal of the American Academy of Psychiatry and the Law. 2010;38(3):369-375.

Rikolliset pariskunnat

Wilson D, Harrison S. Hunting Evil: Inside the Ipswich Serial Murders. London: Sphere; 2007.
Hickey EW. Serial Murderers and Their Victims (7th ed.). Boston: Cengage Learning; 2016.
Gurian EA. Explanations of mixed-sex partnered homicide: A review of sociological and psychological theory. Aggression and Violent Behavior. 2013;18(5):520-526.

Tapaustutkimukset

Sounes H. Fred & Rose: The Full Story of Fred and Rose West and the Gloucester House of Horrors. London: Warner Books; 1995.
Burn G. Happy Like Murderers: The True Story of Fred and Rose West. London: Faber and Faber; 1998.
Staff D. The Moors Murders: The Trial of Myra Hindley and Ian Brady. London: Notable British Trials Series; 1967.
Lee C. One of Your Own: The Life and Death of Myra Hindley. Edinburgh: Mainstream Publishing; 2010.
Medlicott RW. Paranoia of the exalted type in a setting of folie à deux: A study of two adolescent homicides. British Journal of Medical Psychology. 1955;28(4):205-223.
Glamuzina J, Laurie A. Parker & Hulme: A Lesbian View. Auckland: New Women's Press; 1991.

Manipulaatio ja DARVO

Freyd JJ. Violations of power, adaptive blindness, and betrayal trauma theory. Feminism & Psychology. 1997;7(1):22-32.
Harsey SJ, Freyd JJ. Deny, Attack, and Reverse Victim and Offender (DARVO): What Is the Influence on Perceived Perpetrator and Victim Credibility? Journal of Aggression, Maltreatment & Trauma. 2020;29(8):897-916.

Tämä artikkeli on tarkoitettu ammattilaisten, tutkijoiden ja asiasta kiinnostuneiden käyttöön. Artikkeli perustuu kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen ja dokumentoituihin oikeustapauksiin. Artikkelin tarkoitus on lisätä ymmärrystä narsistisen liittuman dynamiikasta, jotta lapsia ja uhreja voidaan suojella tehokkaammin.

Grandioosi narsismi ja narsistinen liitto: Kun kaksi patologista persoonallisuutta toimii yhteistyössä