Kun 18 länsimaista johtajaa vaikeni korruptioskandaalin edessä
Marraskuun 28. päivänä 2025 Andriy Yermak, Ukrainan presidentin kanslian päällikkö ja yksi Volodymyr Zelenskyin lähimmistä neuvonantajista, erosi tehtävästään. Samana päivänä Ukrainan kansallinen korruptionvastainen virasto NABU oli tehnyt kotietsinnän hänen asunnolleen osana Operation Midas -tutkintaa – arviolta 100 miljoonan dollarin lahjusjärjestelyä, joka on Ukrainan suurin korruptiotapaus Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen alkamisen jälkeen.
Yermak ei ollut vain Zelenskyin oikea käsi. Hän oli myös International Task Force on Security and Euro-Atlantic Integration of Ukraine -ryhmän toinen puheenjohtaja – korkean profiilin organisaation, jonka jäsenistöön kuuluu 18 länsimaista johtajaa: entisiä pääministereitä, ulkoministereitä, NATO-pääsihteeri ja Yhdysvaltain entinen ulkoministeri.
Kaksi viikkoa on kulunut. Yksikään heistä ei ole lausunut sanaakaan.
Task Force syntyi lupaamaan Ukrainalle tietä länteen
Task Force perustettiin tammikuussa 2024 Kiovassa Zelenskyin aloitteesta. Sen virallinen tavoite on kehittää "systemaattinen visio Ukrainan integraatiosta Euro-Atlantiselle turvallisuusalueelle". Käytännössä ryhmä lobbaa Ukrainan NATO- ja EU-jäsenyyttä ja rakentaa länsimaista tukea turvallisuussopimuksille.
Ryhmää johtavat yhdessä Yermak ja Anders Fogh Rasmussen, Tanskan entinen pääministeri ja NATO:n pääsihteeri 2009–2014. Rasmussen johtaa konsulttifirma Rasmussen Globalia, joka kutsuu itseään "Euroopan johtavaksi Ukraina-neuvonantajayritykseksi" ja toimii suoraan presidentin kanslian kanssa.
Jäsenistö on vaikuttava: Boris Johnson (Britannian entinen pääministeri), Hillary Clinton (Yhdysvaltain entinen ulkoministeri), Carl Bildt (Ruotsin entinen pääministeri), Dalia Grybauskaitė (Liettuan entinen presidentti), Aleksander Kwaśniewski (Puolan entinen presidentti) ja joukko muita entisiä ulko- ja puolustusministereitä.
Ja Sanna Marin, Suomen entinen pääministeri.
Yermak oli skandaalin keskiössä jo ennen eroa
Operation Midas -tutkinta alkoi salassa kesällä 2024 ja tuli julkisuuteen 10. marraskuuta 2025, kun NABU teki yli 70 samanaikaista kotietsintää ympäri Ukrainaa. Viisi henkilöä pidätettiin, seitsemän sai syytteet. Etsinnöissä takavarikoitiin yli neljä miljoonaa dollaria käteistä: Yhdysvaltain Federal Reserven pakkauksissa, jotka oli tarkoitettu pankkien välisiin siirtoihin, ei vähittäiskäyttöön.
Tutkinnan keskiössä on väite "barrier-mekanismista": järjestelmästä, jossa valtion sopimuksia saadakseen yritysten oli maksettava 10–15 prosentin lahjuksia. Kyse oli erityisesti Energoatomin sopimuksista, energiainfrastruktuurin suojaamisesta Venäjän iskuilta.
Timur Mindich, ukrainalais-israelilainen liikemies ja Zelenskyin pitkäaikainen ystävä Kvartal 95 -tuotantoyhtiöstä, pakeni Ukrainasta Israeliin 10. marraskuuta, tunteja ennen NABU:n suunnittelemaa kotietsintää. Hänestä annettiin pidätysmääräys poissaolevana 1. joulukuuta.
Yermakin kotietsintä tapahtui 28. marraskuuta. Samana päivänä hän erosi. Zelenskyin mukaan syynä oli "väsymys", kolme vuotta keskellä täysimittaista sotaa.
NABU ei ole toistaiseksi nostanut syytteitä Yermakia vastaan, mutta hänen eronsa korruptiotutkinnan kotietsinnän päivänä jättää kysymyksiä avoimeksi.
18 johtajaa, nolla lausuntoa
Tutkimuksemme kävi läpi Task Forcen kaikkien 18 jäsenen julkiset lausunnot, sosiaalisen median tilit, lehdistötiedotteet ja haastattelut 28. marraskuuta jälkeen.
Tulos on yksiselitteinen: yksikään ei ole kommentoinut Yermakin eroa, Operation Midas -skandaalia tai Task Forcen tulevaisuutta.
Anders Fogh Rasmussenin konsulttifirma Rasmussen Global julkaisi 9. joulukuuta artikkelin "Rasmussen-suunnitelmasta Ukrainalle" EU News -lehdessä. Artikkeli ei maininnut sanallakaan Task Forcea tai sen puheenjohtajan eroa – vaikka se julkaistiin 11 päivää Yermakin lähdön jälkeen.
Hillary Clinton puhui Dohan foorumissa 7. joulukuuta ja kritisoi laajasti Trumpin Ukraina-politiikkaa. Hän ei maininnut Task Forcea tai Yermakia.
Boris Johnson, Carl Bildt, Dalia Grybauskaitė – hiljaisuus.
Task Forcelta itseltään ei ole tullut yhtään virallista tiedotetta. Viimeisimmät dokumentoidut aktiviteetit ajoittuvat toukokuulle 2024, jolloin ryhmä julkaisi raportin Kööpenhaminan demokratiahuippukokouksessa.
Sanna Marin vaikeni kirjaturnéensa keskellä
Sanna Marinin hiljaisuus on erityisen huomionarvoinen. Hän oli marraskuussa 2025 aktiivisesti julkisuudessa mainostamassa muistelmakirjaansa ja antoi useita haastatteluja.
Ylen laaja artikkeli 30. marraskuuta 2025, vain kaksi päivää Yermakin eron jälkeen, käsitteli Marinin Ukraina-työtä Tony Blair Instituutissa. Artikkeli ei maininnut sanallakaan Yermakia, Task Forcea tai korruptioskandaalia. Marinin kerrottiin "kieltäytyneen haastattelusta" ja vastanneen kysymyksiin vain sähköpostitse yleisellä tasolla.
Tämä on journalistisesti merkittävää kahdesta syystä. Ensinnäkin Marin on Task Forcen jäsen, jonka toinen puheenjohtaja erosi korruptiotutkinnan keskellä. Toiseksi hän on toistuvasti korostanut julkisissa puheenvuoroissaan Ukrainan velvollisuutta "taistella korruptiota vastaan" EU-jäsenyyden edellytyksenä.
Task Force ei ole Marinin ainoa yhteys Ukrainan valtarakenteisiin. Hän on tavannut Yermakin henkilökohtaisesti: dokumentoitu tapaaminen maaliskuussa 2024 on kirjattu Ukrainan presidentin kanslian virallisille verkkosivuille.
Kolmen verkoston solmukohta
Sanna Marinin tapaus havainnollistaa laajempaa ilmiötä: miten tietyt henkilöt liikkuvat samanaikaisesti useissa kansainvälisissä eliittiverkostoissa.
Marin nimettiin World Economic Forumin Young Global Leaderiksi vuonna 2020, samana vuonna kun hänestä tuli pääministeri. YGL-ohjelma avaa pääsyn Davosin huippukokouksiin ja globaalin eliitin verkostoihin – valintakomiteaa johtaa Jordanian kuningatar Rania.
Tammikuussa 2024 Marin liittyi Task Forceen. Syyskuussa 2023, vain kuusi päivää SDP:n puheenjohtajuudesta luopumisen jälkeen, hän ilmoitti roolistaan Tony Blair Instituten strategisena neuvonantajana.
Kolme verkostoa, yksi henkilö: YGL, Task Force, TBI.
Tämä ei ole sattumaa: Tutkimuksemme osoittaa, että nämä verkostot ovat institutionaalisesti yhteydessä toisiinsa.
WEF: Metaverkosto, joka yhdistää kaikki
World Economic Forum toimii yhdistävänä rakenteena, joka kytkee Task Forcen, Tony Blair Instituten ja Clinton Global Initiativen toisiinsa.
Tony Blair liittyi WEF:n säätiön hallitukseen vuonna 2007 ja toimi Davosin vuosikokouksen 2008 puheenjohtajana. Tony Blair Institute on WEF:n virallinen kumppaniorganisaatio, jolla on oma profiili weforum.org-sivustolla. Marraskuussa 2025 TBI ja WEF lanseerasivat yhdessä Africa ADAPT -hankkeen – aktiivinen ohjelmayhteistyö, ei vain nimellinen kumppanuus.
Clinton Global Initiative syntyi Davosissa. Bill Clinton ilmoitti CGI:n perustamisesta WEF:n vuosikokouksessa tammikuussa 2005. Hillary Clinton on puhunut Davosissa useasti ja Chelsea Clinton nimettiin Young Global Leaderiksi 2013.
Task Forcen jäsenistöstä vähintään kuudella on vahvistetut WEF-yhteydet. Kolme on Young Global Leaders tai Global Leaders for Tomorrow -alumneja: Sanna Marin (2020), Lord William Hague (1994) ja Aleksander Kwaśniewski (1994). Neljä – mukaan lukien Anders Fogh Rasmussen – on WEF:n virallisia "Agenda Contributors" -asiantuntijoita.
Yermak itse oli syvästi integroitunut WEF:iin ennen skandaalia: Hän esitteli Ukrainan rauhankaavan Davosissa, johti delegaatioita WEF:n fasilitoimiin kansallisten turvallisuusneuvonantajien kokouksiin ja piti suoraa yhteyttä WEF:n presidenttiin Børge Brendeen.
Neljä Suomen pääministeriä samassa verkostossa
Suomi on pieni maa, mutta sen edustus WEF:n Young Global Leaders -ohjelmassa on poikkeuksellisen vahva. Neljä pääministeriä on valittu ohjelmaan: Esko Aho vuonna 1993, Jyrki Katainen vuonna 2003, Alexander Stubb vuonna 2009 ja Sanna Marin vuonna 2020.
Tämä tarkoittaa, että jokainen kokoomuksen tai SDP:n pääministeri Paavo Lipposen jälkeen on ollut WEF:n valitsema "tuleva globaali johtaja".
Klaus Schwab, WEF:n perustaja, totesi Harvardissa 2017: "Olemme hyvin ylpeitä siitä, että penetroidumme maiden hallituksiin Young Global Leadereillamme." Lausunnon konteksti oli juhlistava, mutta se vahvistaa WEF:n oman tietoisuuden poliittisesta vaikutusvallastaan.
Nykyinen presidentti Alexander Stubb on YGL 2009 ja osallistunut Davosin kokouksiin vähintään yhdeksän kertaa. Hän on myös osallistunut Bilderberg-kokouksiin kolmesti.
Stubb ei ole Task Forcen jäsen. Tämä ero on merkittävä: nykyinen presidentti on tämän nimenomaisen verkoston ulkopuolella, kun taas entinen pääministeri on sen sisällä ja vaikenee sen kriisistä.
Rasmussen Global: Konsulttifirma skandaalin varjossa
Anders Fogh Rasmussenin konsulttifirma Rasmussen Global ansaitsee erityistarkastelun. Firma kutsuu itseään "Euroopan johtavaksi Ukraina-neuvonantajayritykseksi" ja toimii suoraan presidentin kanslian kanssa. Sillä on toimisto Kiovassa entisen kansanedustajan Olena Sotnykin johdolla.
Firma ei ole antanut lausuntoa Yermakin erosta. Sen sijaan se jatkaa Ukraina-lobbauksen markkinointia kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Rasmussen Globalin Ukraina-asiakkaisiin kuuluu Ukrainan hallitus vuodesta 2016. EU:n lobbausrekisterin mukaan asiakkaisiin kuuluu myös eurooppalaisia energiayhtiöitä ja brittiläisiä ajatushautomoita. Financial Timesin ja Politicon mukaan listalla saattaa olla myös Lockheed Martin ja Chevron.
Yhteyksiä Operation Midas -tutkinnan keskeisiin henkilöihin, Mindichiin, Myronkiukiin, Basoviin, ei löydetty, mutta firma toimi suoraan sen kanslian kanssa, jonka päällikkö erosi korruptioskandaalin keskellä.
Median sokea piste
Yermakin ero sai laajan kansainvälisen mediahuomion. Financial Times kuvaili sitä "lisäongelmaksi ahdingossa olevalle ukrainalaisjohtajalle". Politico totesi kyseessä olevan "tektoninen muutos". New York Times, Washington Post, Bloomberg ja Reuters käsittelivät tapahtumaa kattavasti.
Yksikään merkittävä kansainvälinen media ei kuitenkaan kysynyt Task Forcen länsimaisilta jäseniltä kommentteja tai kyseenalaistanut ryhmän uskottavuutta.
Tämä on huomattava aukko. Yermak oli korkeaprofiilisen ryhmän toinen puheenjohtaja. Task Forceen kuuluu entisiä pääministereitä, ulkoministereitä ja NATO-johtajia. Korruptioepäilyt ovat mittavia. Ryhmän työ koskee suoraan Ukrainan NATO-integraatiota, kysymystä, joka on Euroopan turvallisuuden ytimessä.
Suomalainen media ei ole kysynyt Marinilta kommenttia Task Forcen tilanteesta.
Marinin kaari: Kriitikosta verkostojäseneksi
Sanna Marinin hiljaisuus Task Force -skandaalista saa lisäkontekstin, kun tarkastellaan hänen poliittista kehityskaartaan.
Vuosina 2009–2010, 23–24-vuotiaana Tampereen kaupunginvaltuutettuna, Marin kirjoitti kaksi blogitekstiä, jotka osoittavat varhaista kriittisyyttä eliittiverkostoja kohtaan.
Syyskuussa 2009 hän julkaisi tekstin "Tampereen kaupunki Pfizerin 'lahjonnan' kohde?", jossa hän viittasi Pfizerin 2,3 miljardin dollarin petossovintoon ja kritisoi kaupungin hyväksyneen lääkeyhtiöiden kutsuja. Hän jätti asiasta eriävän mielipiteen.
Elokuussa 2010 hän kirjoitti SDP:n Debatti-lehteen tekstin "Raharikas lääketeollisuus", jossa hän totesi sikainfluenssasta: "Nyt on viimein selvää: todellista sikainfluenssauhkaa ei ollut... Rokotevalmistajat saivat pelkästään Suomesta yli 100 miljoonaa euroa rokotteista, joiden vaikuttavuudesta terveyteen on heikkoa näyttöä."
Hän kuvaili pandemiaviestiintää "pelkoon perustuvaksi markkinointimanipulaatioksi" ja päätteli tekstinsä kuvaamalla rokotteita ostaneita "aivottomiksi lampaiksi".
Kun nämä tekstit nousivat sosiaalisessa mediassa esiin toukokuussa 2020 keskellä COVID-pandemiaa, Marinin verkkosivut "menivät huoltoon" sunnuntai-iltana. Hänen henkilökuntansa kutsui tätä satunnaiseksi ylläpidoksi.
Pääministerinä Marin kutsui rokotteita "tärkeimmäksi työkaluksemme", vaati EU-komissiolta lääkeyhtiöiden tehokkaampaa tuotantoa ja hänen hallituksensa ajoi hoitajien rokotepakkoa.
Tämä ei ole väite tekopyhyydestä. Ihmiset voivat muuttaa kantojaan: COVID-19 oli eri virus kuin sikainfluenssa, mutta kaari kriittisestä nuoresta poliitikosta WEF-YGL:ksi, Task Force -jäseneksi ja TBI-neuvonantajaksi kuvaa, miten verkostot toimivat: ne valikoivat, muokkaavat ja integroivat.
Mitä hiljaisuus kertoo?
Kollektiiviselle vaikenemiselle on kolme mahdollista selitystä.
Ensimmäinen on sisäinen arviointi: tilannetta käsitellään kulissien takana ennen julkisia kannanottoja. Tämä olisi ymmärrettävää, mutta kahden viikon hiljaisuus herättää kysymyksiä.
Toinen on de facto keskeytys: Task Force on käytännössä lamaantunut odottamaan Ukrainan johtajuusmuutosten selkiytymistä. Zelensky nimitti 5. joulukuuta viisi ehdokasta kanslian päälliköksi, mutta valintaa ei ole tehty. Task Forcen ukrainalaispuheenjohtajuus on auki.
Kolmas on tietoinen välttelystrategia: päätös olla kommentoimatta suojelee verkostoa ja sen jäseniä hankalilta kysymyksiltä.
Mikä tahansa selitys onkin oikea, hiljaisuus itsessään on merkittävä. Nämä ovat johtajia, jotka ovat rakentaneet uransa puhumalla demokratiasta, läpinäkyvyydestä ja korruption vastustamisesta. He ovat vaatineet Ukrainaa uudistumaan EU-jäsenyyden edellytyksenä.
Kun heidän oman organisaationsa johtaja eroaa korruptiotutkinnan keskellä, he vaikenevat.
Avoimet kysymykset
Tämä tutkimus jättää useita kysymyksiä avoimeksi, joihin Task Forcen jäsenet eivät ole vastanneet.
Kuka johtaa Task Forcea nyt, kun ukrainalaispuheenjohtajuus on täyttämättä? Jatkuuko ryhmän toiminta vai onko se käytännössä keskeytetty? Onko ryhmä kokoontunut Yermakin eron jälkeen?
Tiesivätkö jäsenet Yermakiin kohdistuvista korruptioepäilyistä ennen eroilmoitusta? Miten he arvioivat ryhmän uskottavuutta nyt?
Miksi yksikään 18 jäsenestä ei ole antanut julkista lausuntoa? Onko kyse koordinoidusta hiljaisuudesta vai yksilöllisistä päätöksistä?
Miksi kansainvälinen media ei ole kysynyt näitä kysymyksiä?
Johtopäätös: Verkostot suojaavat toisiaan
Task Force on ajautunut toiminnalliseen limboon: ei virallisesti lakkautettu, mutta ei myöskään aktiivisesti toimiva. Sen toinen puheenjohtaja erosi korruptioskandaalin keskellä ja 18 länsimaista johtajaa on valinnut vaikenemisen.
Tämä hiljaisuus paljastaa jotain olennaista siitä, miten kansainväliset eliittiverkostot toimivat. WEF, Task Force, Tony Blair Institute ja Clinton Global Initiative eivät ole erillisiä organisaatioita vaan toisiinsa kytkeytyneitä rakenteita, joiden jäsenistö on päällekkäinen ja institutionaaliset yhteydet dokumentoituja.
Kun yksi osa verkostoa joutuu kriisiin, muu verkosto vaikenee. Ei siksi, että sillä olisi jotain salattavaa, vaan siksi, että verkostojen logiikka on suojella jäseniään, myös hankalilta kysymyksiltä.
Sanna Marin istuu kolmessa verkostossa samanaikaisesti: YGL, Task Force, TBI. Hän on esimerkki siitä, miten tietyt henkilöt valikoituvat ja kiertävät näiden rakenteiden välillä.
Hänen hiljaisuutensa Yermakin erosta ei ole skandaali. Se on oire siitä, miten järjestelmä toimii.
Kysymys kuuluu: kenen etuja nämä verkostot lopulta palvelevat?
Tämä artikkeli perustuu julkisiin lähteisiin: Task Forcen viralliset dokumentit, Ukrainan presidentin kanslian tiedotteet, NABU:n julkaisut, WEF:n verkkosivut, kansainvälinen media (Financial Times, Politico, The Guardian, New York Times), suomalainen media (Yle, Helsingin Sanomat) sekä sosiaalisen median arkistot. Kaikkia väitteitä ei ole voitu itsenäisesti vahvistaa ja tutkintoja on edelleen käynnissä.