Tämä artikkeli yhdistää julkista dataa Yhdysvaltain liittovaltion virastoilta (NOAA, USBR, USDA, NASA), YK:n organisaatioilta (FAO, UNCCD, UNU-INWEH), Euroopan komission tutkimuskeskukselta (JRC), Copernicus-ilmastopalvelulta, World Weather Attributionilta, OECD:ltä, sekä alueellisilta tutkimuslaitoksilta ja vertaisarvioiduista tutkimuksista. Artikkeli ei ota kantaa ilmiöiden perimmäisiin syihin. Se kuvaa mitattuja tosiasioita, niiden yhteyksiä ja niiden todennäköisiä seurauksia.
Paradoksi
Helmikuussa 2026 maailma elää paradoksia, jonka ymmärtäminen on koko tämän artikkelin ydin.
Yhdysvaltain maatalousministeriön (USDA) tuorein raportti kertoo, että globaali vehnäntuotanto saavutti kaikkien aikojen ennätyksen vuonna 2025. Maailman viljavarannot ovat ennätystasolla: 925,5 miljoonaa tonnia. Brasilian soijasato rikkoi ennätyksiä. Ruokaa on varastoissa enemmän kuin koskaan ihmiskunnan historiassa.
Samanaikaisesti YK:n yliopiston tutkijat julkaisivat tammikuussa 2026 raportin, jonka otsikko on "Global Water Bankruptcy." Sen ydinviesti: maailma on siirtynyt vesikriisistä vesikyvyttömyyteen, tilaan, jossa vesijärjestelmät eivät enää voi palautua historiallisille perustasojilleen. Neljä miljardia ihmistä, lähes puolet maapallon väestöstä, kohtaa vakavan vesipulan vähintään kuukauden vuodessa. Kuivuuden vuosikustannukset ovat 307 miljardia dollaria.
Ennätyssadot ja katoava vesi. Molemmat ovat totta samaan aikaan. Tämä ei ole ristiriita, vaan se on aikajana. Sadot mittaavat viime vuoden sateet. Vesivarannot mittaavat tulevien vuosien kapasiteettia. Kun varastot täyttyvät mutta pohjavesi, lumivarannot ja tekojärvet tyhjenevät, se tarkoittaa, että järjestelmä elää säästöistään. Ja säästöt loppuvat.
Tämä artikkeli kertoo, missä ne loppuvat, milloin ja miksi kaikki tapahtuu yhtä aikaa. Hengellisen perspektiivin tuleviin tapahtumiin voit lukea artikkelistamme tästä.
Yksi ilmakehä
Jotta voi ymmärtää, miksi vesi katoaa samanaikaisesti Suomesta, Irakista, Alppien rinteiltä, Coloradojoen valuma-alueelta ja Välimeren rannoilta, täytyy ymmärtää yksi perustosiasia: meillä on yksi ilmakehä. Se, mitä tapahtuu stratosfäärissä arktisen alueen yllä, vaikuttaa sääkuvioihin koko pohjoisella pallonpuoliskolla.
Tammikuussa 2026 Texasin yliopiston tutkijat julkaisivat AGU Advances -lehdessä tutkimuksen, jossa he analysoivat NASA:n GRACE-painovoimasatelliittien dataa vuosilta 2002–2024. Heidän keskeinen löydöksensä: El Niño ja La Niña synkronoivat tulvia ja kuivuuksia mantereelta toiselle. Kun nämä ilmastosyklit voimistuvat, kaukaiset alueet voivat muuttua poikkeuksellisen kuiviksi tai märiksi samanaikaisesti. Tutkijat tunnistivat myös globaalin käännepisteen noin vuosien 2011–2012 tienoilla: ennen vuotta 2011 poikkeuksellisen märät jaksot olivat yleisempiä, sen jälkeen kuivat ääri-ilmiöt ovat hallinneet.
Tämä on se kehys, jonka sisällä yksittäiset alueelliset kriisit tulee ymmärtää. Ne eivät ole erillisiä paikallisia ongelmia. Ne ovat saman globaalin vesikierron häiriön ilmentymiä.
Marraskuussa 2025 arktinen polaaripyörre häiriintyi. Joulukuussa se jakautui. Helmikuun alussa 2026 toinen häiriö alkoi. Tämän seurauksena kylmää, kuivaa arktista ilmaa on valunut etelään ja lämpimämpää ilmaa noussut pohjoiseen koko pohjoisen pallonpuoliskon leveydellä. Sääkuviot ovat lukittuneet paikoilleen: kuivat alueet pysyvät kuivina, kosteuskuljetus häiriintyy, esto-alueet estävät säärintamien normaalin etenemisen.
Talvea 2026–2027 koskeva ennuste on huolestuttava. La Niña on hajoamassa ja El Niño on todennäköisin yksittäinen tila syksystä 2026 eteenpäin. El Niño -talvina polaaripyörteen häiriöt ovat lähes kaksi kertaa yleisempiä kuin neutraaleina talvina. Tämä tarkoittaa, että samanlainen kuiva, kylmä kuvio todennäköisemmin toistuu kuin jää toistumatta.
Katsotaan nyt, mitä tämä tarkoittaa alue alueelta.
Lähi-itä: Kahden virran maa kuivuu
Irak, historiallinen Mesopotamia, "Kahden virran maa", elää pahinta vesipulaansa yli 80 vuoteen.
Luvut ovat murskaavia. Irakin vesivarat ovat pudonneet noin 18 miljardista kuutiometristä noin 10 miljardiin — lähes puoleen — yhdessä vuodessa. Tigris- ja Eufrat-jokien virtaamat ovat historiallisen alhaiset. NASA:n Landsat-satelliittikuvat näyttävät, kuinka Irakin suurin tekojärvi Tharthar on kutistunut satelliittimittaushistorian pienimmäksi lokakuussa 2025. Habaniya-järvi, Eufratin varrella, on kokenut saman kohtalon.
Syyskuussa 2025 Irakin maatalousministeriö teki ennennäkemättömän päätöksen: se kielsi talven 2025–2026 maanviljelysuunnitelmat, mukaan lukien vehnänviljelyn, vakavan vesipulan vuoksi. Riisinviljely kiellettiin kokonaan koko maassa. Talven viljelysuunnitelma rajoitettiin 250 000 hehtaariin pintavedellä, puoleen edellisen kauden tasosta. FAO arvioi Irakin vehnäntuontitarpeen nousevan noin 2,4 miljoonaan tonniin kaudella 2025–2026.
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n Irakin-edustaja totesi joulukuussa 2025: Irak kohtaa yhden vakavimmista kuivuuksista, joita on havaittu vuosikymmeniin. Yli 168 000 ihmistä on paennut kuivuutta maan sisällä. Tuhannet viljelijät ovat luopuneet maanviljelystä.
Mutta Irakin kriisi ei ole pelkästään ilmastollinen. Se on myös geopoliittinen. Turkki on rakentanut massiivisen patoinfrastruktuurin, Atatürkin pato Eufratille, Ilısun pato Tigrikselle, joka säätelee virtaamia ennen kuin vesi saavuttaa Irakin. Iran on ohjannut Tigriin sivuhaarojen vesiä omaan käyttöönsä patojen ja tunnelien avulla. Irakin oma kasteluinfrastruktuuri on 1970–80-luvuilta ja toimii noin 60 prosentin hyötysuhteella.
World Weather Attribution -ryhmän vuoden 2025 analyysi osoitti, että Irakin ja Iranin viiden vuoden kuivuus on ilmastonmuutoksen vuoksi merkittävästi vakavampi kuin se olisi ollut ilman ihmisen aiheuttamaa lämpenemistä. Iranissa yhden vuoden kuivuus, joka nykyilmastossa toistuu kerran 10 vuodessa, olisi 1,3 astetta viileämmässä maailmassa mahdollinen vain kerran 50–100 vuodessa.
Iran on viidettä peräkkäistä kuivuusvuottaan. Teheranin alueen tekojärvien vedenpinnat ovat laskeneet kriittisille tasoille. Irakin parlamentti on julistanut vesikriisin kansalliseksi turvallisuuskysymykseksi.
Tämä ei ole "kehitysmaan ongelma." Tämä on Hedelmällisen puolikuun, ihmiskunnan maanviljelyn syntypaikan — kuivuminen.
Amerikan länsi: 25 vuoden megakuivuus syvenee
Coloradojoki on 2 330 kilometrin pituinen elämänlanka, joka juottaa yli 40 miljoonaa ihmistä seitsemässä osavaltiossa ja kastelee satojentuhansien hehtaarien maatalousmaita. Se on ollut megakuivuudessa yli 25 vuotta. Ja helmikuussa 2026 tilanne on kriittisempi kuin kertaakaan aiemmin.
Lake Powell, maan toiseksi suurin tekojärvi, on täyttöasteeltaan 26 prosenttia. Lake Mead, maan suurin tekojärvi, on 31 prosenttia. Yhden vuoden aikana Lake Powell on laskenut noin 32 jalkaa, noin 10 metriä. Coloradojoen yläjuoksun lumivesivastaavuus on 62 prosenttia normaalista. Ennustettu virtaama Lake Powelliin vesivuonna 2026 on 63 prosenttia normaalista ja "normaali" perustuu kolmenkymmenen vuoden keskiarvoon, joka sisältää jo 25 vuotta megakuivuutta.
Tammikuussa 2026 Coloradojoen ennustekeskuksen (CBRFC) tutkija totesi olosuhteet "äärimmäisen huonoiksi." Lumen sijaan sataa vettä, koska lämpötilat ovat liian korkeita lumelle. Jo kertynyt lumi sulaa ennenaikaisesti. Maaperä on niin kuivaa, että se imee sulamisvedet ennen kuin ne ehtivät jokeen — viime vuonna lumipeite saavutti 91 prosenttia normaalista, mutta virtaama jäi vain 55 prosenttiin normaalista.
CNN raportoi 13. helmikuuta 2026 otsikolla, jossa kerrotaan osavaltioiden ajautuvan kohti yhteenottoa kutistuvan Coloradojoen vuoksi. Vuoden 1922 Colorado River Compact — sopimus, joka jakaa veden seitsemän osavaltion kesken — saattaa rikkoutua jo vuonna 2026. Eräs neuvottelulähde kuvaili tilannetta termillä "vesi-Armageddon" ja totesi sopimuksen olevan "mahdoton tässä vaiheessa."
Liittovaltion asettama takaraja sopimukselle oli 14. helmikuuta 2026. Se ohitettiin ilman sopua. Asiantuntijat varoittavat, että jokainen päivä ilman sopimusta lisää todennäköisyyttä, että osavaltiot haastavat toisensa oikeuteen.
Jos Lake Powellin vedenpinta laskee tietyn tason alle, Glen Canyonin padon vesivoimatuotanto loppuu: tämä tuottaa sähköä yli miljoonalle ihmiselle. Liittovaltion tuoreimmat ennusteet näyttävät, että Lake Meadin pinta voi laskea marraskuuhun 2027 mennessä tasolle 1 036,5 jalkaa, alhaisemmaksi kuin kertaakaan vuoden 2022 kriisin aikana.
Yhdysvaltain länsiosan lumitilanne on laajempikin kuin Coloradojoki. Joulukuun 7. päivänä 2025 länsiosan lumipeite oli alhaisin kyseiselle päivälle koko MODIS-satelliittiajan historiassa, alkaen vuodesta 2001. Sierra Nevadan, Cascade Rangen ja Great Basinin lumivarat ovat kriittisen alhaiset.
The Nature Conservancy arvioi, että Coloradojoen virtaama voi laskea jopa 31 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Mutta luvut näyttävät siltä, että tämä arvio saattaa olla liian optimistinen.
Eurooppa: pohjoinen kuivuu, etelä huojuu
Euroopan kuivuustilanne on monikerroksinen ja sen ymmärtäminen vaatii tarkkuutta, koska eri alueet ovat eri vaiheissa.
Toukokuussa 2025 Euroopan kuivuusobservatorio (EDO) raportoi, että 53 prosenttia Euroopan ja Välimeren altaan maa-alueesta oli kuivuuden vaikutuspiirissä: yli 20 prosenttiyksikköä keskiarvon yläpuolella ja korkein toukokuussa koskaan mitattu. Kuivuusvaroitukset kattavat laajoja alueita Keski- ja Itä-Euroopassa, Balkanilla, Unkarissa, Turkissa, Kaakkois-Puolassa, Luoteis-Ranskassa, Alankomaiden eteläosissa, Belgiassa ja Britanniassa.
Maaliskuu 2025 oli Saksan kuivin maaliskuu koskaan. Reinin vedenpinta Kölnissä laski huhtikuussa 2025 puoleen normaalista — 1,54 metriin. Reinin matalat vesitasot vaikuttavat suoraan sisävesiliikenteeseen, energiantuotantoon ja teollisuuteen: vuoden 2018 kuivuuden aikana Saksan sisävesirahdin häiriöt maksoivat arviolta 5 miljardia euroa.
Alppimaissa tilanne on konkreettinen. Alppien lumipeite oli tammikuussa 2026 puolet normaalista. Italian Adige-joen valuma-alueen lumivesivastaavuus oli 67 prosenttia normaalia pienempi. Alppien lumi ruokkii Reiniä, Poota, Roania ja Tonavia — Euroopan taloudellisesti tärkeimpiä jokia. Kun lunta ei ole tarpeeksi, vesivoimatuotanto kärsii, kastelu vaikeutuu ja juomavesihuolto joutuu paineeseen. Tutkimus Alabaman yliopistosta osoitti, että vesivoimateollisuus menetti arviolta 28 miljardia dollaria vuosien 2003 ja 2020 välillä kuivuuden vuoksi.
Välimeren tilanne on monimutkaisempi. Espanja koki 2020-luvun alun katastrofaalisen kuivuuden: Kataloniassa varmuusvarastot laskivat alle 16 prosenttiin helmikuussa 2024, Algarvessa Portugalissa varastot olivat alhaisimmillaan, Sisiliassa veden säännöstely uhkasi. Mutta loppuvuodesta 2024 ja alkuvuodesta 2025 Atlantin säärintamat toivat voimakkaita sateita Iberian niemimaalle: Espanjan varastot nousivat yli 90 prosenttiin keväällä 2025, Barcelona julisti kuivuuden päättyneeksi huhtikuussa 2025.
Tämä Espanjan osittainen toipuminen on tärkeä opetus: kuivuus ei ole lineaarinen prosessi. Yksittäiset sateiset jaksot voivat täyttää pintavarastoja nopeasti. Mutta se ei kerro koko tarinaa. Espanjan eteläosat — Granada 25 prosentissa jaén 33 prosentissa tammikuussa 2026 — ovat edelleen stressissä. Marokossa kuuden peräkkäisen kuivuusvuoden jälkeen patojen täyttöaste on noin 23 prosenttia. Ja mikä tärkeintä: pintavarastojen täyttyminen ei tarkoita pohjaveden palautumista. Pohjaveden ylikäyttö on aiheuttanut maanvajoamista yli 6 miljoonan neliökilometrin alueella globaalisti — alueella, jossa asuu lähes 2 miljardia ihmistä.
Global Water Monitorin vuoden 2025 yhteenvetoraportti listaa vuoden 2026 kehittyviä riskejä: kuivuus voimistuu Välimerellä, Afrikan sarvessa, Brasiliassa ja Keski-Aasiassa.
Pohjois-Eurooppa ja Suomi: uusi rintama
Pohjois-Euroopan kuivuus on ilmiönä uusi ja siksi erityisen huolestuttava. Se ei noudata perinteistä ajattelua, jossa kuivuus on "eteläinen" ongelma.
Suomen tammikuu 2026 oli mittaushistorian kuivin. Eurooppa koki kylmimmän tammikuunsa 16 vuoteen. Suomen pohjaveden pinta on 40–90 senttimetriä normaalia alempana — taso, joka vastaa vuoden 2018 kuivuuskriisin pahimpia lukemia, mutta syntynyt jo ennen kevään tärkeintä pohjaveden imeytymiskautta. Lumettomilla pelloilla routa etenee yli metrin syvyyteen.
Vuonna 2018 Suomi koki yhden kuivan kesän vaikutuksen: viljasato putosi kolmanneksen, maataloustappiot ylittivät 400 miljoonaa euroa. Samaan aikaan Ruotsissa satotappiot olivat 30–60 prosenttia ja hätäteurastuksen jonotusajat venyivät kuuteen kuukauteen.
Mutta Pohjois-Euroopan kriittinen haavoittuvuus ei ole vilja — sitä voidaan tuoda. Se on nurmi. Suomen karjatalous perustuu 8–9 miljoonaan tonniin kotimaista säilörehua vuodessa — massaltaan kaksi-kolminkertaisesti koko viljasadon verran. Tätä rehua ei voi tuoda: se on liian painavaa, tuoretta ja tilavuudeltaan suurta kansainväliseen kuljetukseen. Kun nurmi tuhoutuu lumettoman talven ja kuivan kesän yhdistelmässä, lypsykarjaa on vähennettävä. Ja tämä päätös on peruuttamaton vuosiksi.
Dirmeyer (2021) osoitti, että vuonna 2018 Pohjois-Eurooppa — mukaan lukien Suomi — "siirtyi ennennäkemättömään tilaan," jossa se muuttui maaperän kosteuden ja ilmakehän välisen vuorovaikutuksen kuumaksi pisteeksi. Kuiva maa alkoi ruokkia kuivuutta tavalla, jota ei ollut aiemmin havaittu näillä leveysasteilla. Schumacher et al. (2022, Nature Geoscience) vahvistivat mekanismin: kuiva maaperä vähentää haihduntaa, mikä vähentää ilmakehän kosteutta, mikä vähentää sadantaa — itseään ruokkiva kierre.
Tammikuussa 2026 JRC:n Euroopan kuivuusobservatorio raportoi varoitustason kuivuusoloista Luoteis-Balkanilla, Unkarissa, Turkissa, Kaakkois-Puolassa, Luoteis-Ranskassa, Etelä-Hollannissa, Belgiassa ja Britanniassa. Suomi ja Skandinavia eivät olleet vielä kartoilla — ei siksi, ettei kuivuutta olisi, vaan siksi, että talven kuivuus ei näy EDO:n maaperän kosteusindeksissä, joka mittaa kasvukauden olosuhteita. Totuus paljastuu keväällä, kun routa sulaa — tai ei sula.
Afrikan sarvi ja Sahel: viisi kautta ilman sadetta
Afrikan sarven tilanne on ihmiskunnan suurin meneillään oleva kuivuuskatastrofi ja sen mittakaava ansaitsee tulla mainituksi, vaikka tämän artikkelin pääfokus on pohjoisella pallonpuoliskolla.
Etiopian, Somalian ja Kenian alueella on koettu viisi peräkkäistä epäonnistunutta sadekautta — pahin kuivuus 70 vuoteen. Somaliassa arvioidaan 43 000 ylimääräistä kuolemaa vuonna 2022 kuivuuden seurauksena ja yli miljoona somalialaista on joutunut siirtymään. YK varoitti alkuvuodesta 2025, että 4,4 miljoonaa ihmistä — lähes neljännes väestöstä — voi kohdata kriisitason ruokaturvattomuuden. Zimbabwessa maissin tuotanto putosi 70 prosenttia edellisvuodesta vuonna 2024.
Globaalisti 85,8 prosenttia karjan kuolemista on kuivuuden aiheuttamia. Vuosien 2022–2023 aikana yli 1,8 miljardia ihmistä kärsi kuivuudesta.
Nature Communications -lehdessä syyskuussa 2025 julkaistu tutkimus mallinsi "Day Zero Drought" -tapahtumien — tilanteiden, joissa vesikysyntä ylittää tarjonnan — todennäköisyyttä. Tutkijat totesivat, että monet alueet, mukaan lukien keskeiset tekojärvet, voivat kohdata korkean DZD-riskin jo 2020- ja 2030-luvuilla. Johdonmukaisia riskikeskittymiä löytyi Välimereltä, Etelä-Afrikasta ja osista Pohjois-Amerikkaa.
Globaali ruokajärjestelmä: yhteys, jota ei ole liiemmin tuotu esiin
Tässä kohtaa artikkeli saavuttaa ytimensä. Yksittäiset alueelliset kriisit ovat julkista tietoa. Jokainen niistä on raportoitu paikallisissa ja kansainvälisissä medioissa. Mutta niiden yhtäaikaisuutta ja sen seurauksia globaalille ruokajärjestelmälle ei ole analysoitu kokonaisuutena.
Piirretään kuva.
Irakin vehnäntuotanto puolittuu kaudella 2025–2026 ja maan tuontitarve nousee 2,4 miljoonaan tonniin. Irak tulee kansainvälisille viljamarkkinoille ostajana samaan aikaan, kun sen perinteinen toimittaja — Venäjä/Mustanmeren alue — kohtaa omia kuivuuspaineitaan.
Coloradojoen valuma-alue tuottaa merkittävän osan Yhdysvaltain talvivihanneksista ja rehukasveista. Imperial Valley Kaliforniassa, joka saa vetensä Coloradojoesta, tuottaa noin kaksi kolmasosaa Yhdysvaltain talven vihanneksista. Vesileikkaukset siirtyvät suoraan ruoan hintaan.
Euroopan sisävesiliikenteen häiriöt — kuten Reinin matalat vesitasot — nostavat energian ja raaka-aineiden kuljetuskustannuksia koko mantereella. Vesivoimatuotannon lasku pakottaa siirtymään fossiilisiin polttoaineisiin, mikä nostaa sähkön hintaa.
Pohjois-Euroopan karjatalouden mahdollinen supistuminen vähentää EU:n maitotuotteiden tuotantoa, vaikuttaen hintoihin koko unionissa.
Afrikan sarven elintarvikeavun tarve kilpailee samoista kansainvälisistä viljamarkkinoista.
Kun nämä paineet aktivoituvat samanaikaisesti — mikä on todennäköistä, koska ne johtuvat samasta ilmakehän rakenteesta — syntyy globaali ruokahintapaine, jollaista viimeksi nähtiin vuosina 2007–2008 ja 2010–2011, jolloin ruokamellakoita puhkesi yli 40 maassa.
Ero on se, että vuosien 2007–2008 ja 2010–2011 kriisit kestivät kukin noin vuoden. Jos nykyinen ilmakehäkuvio lukittuu paikoilleen — ja todennäköisyysarviot viittaavat tähän suuntaan — puhutaan monivuotisesta samanaikaisesta paineesta usealla mantereella.
OECD:n vuoden 2025 Global Drought Outlook -raportti toteaa: kuivuudet muuttuvat yhä yleisemmiksi ja vakavammiksi ja luovat kasvavaa painetta yhteisöille, ekosysteemeille ja talouksille kaikkialla maailmassa. Yhdysvaltain jatkuva megakuivuus — joka on kestänyt yli 20 vuotta — on todennäköisesti vakavin 1 200 vuoteen.
Aikajana 2026–2029: alue alueelta
Seuraava arvio perustuu olemassa oleviin ennusteisiin, historialliseen dataan ja kansainvälisiin vertailuihin. Se on skenaario, ei ennustus. Todellisuus voi poiketa molempiin suuntiin.
2026: stressin vuosi
Coloradojoki: Lake Powellin virtaama 57–68 prosenttia normaalista. Lake Meadin pinta laskee edelleen. Tier 1 -vesirajoitukset voimassa Nevadassa. Vesisopimuksen rikkoutuminen mahdollinen. Vesivoimatuotanto uhattuna Lake Powellissa.
Irak ja Lähi-itä: Vehnäntuotanto puolittuu rajoitusten vuoksi. Riisinviljely kielletty. Tuontiriippuvuus kasvaa jyrkästi. Iranin kuudes peräkkäinen kuivuusvuosi. Teheranin vesitilanne kriittinen.
Eurooppa: Alppien lumivaje siirtyy keväällä jokivesien niukkuudeksi. Reinin matalat vesitasot vaikuttavat sisävesiliikenteeseen ja teollisuuteen. Espanjan eteläosat palaavat kuivuusstressiin, jos kesä on kuuma. Keski- ja Itä-Euroopassa kuivuusvaroitukset jatkuvat.
Pohjois-Eurooppa ja Suomi: Syvän roudan sulaminen keväällä myöhästyttää kylvöjä. Nurmen talvituhovauriot paljastuvat. Viljasato 25–35 prosenttia normaalia pienempi. Rehustressin ensimmäiset merkit.
Afrikan sarvi: Kuudes peräkkäinen epäonnistunut sadekausi mahdollinen La Niña -oloissa. Ruokaturvahälytys jatkuu.
Globaali vaikutus: Ruoan hintapaine alkaa näkyä, mutta varastot puskuroivat. Tilanne vaikuttaa siedettävältä. Media raportoi yksittäisistä alueellisista kriiseistä, ei kokonaisuudesta.
2027: yhdistelmäshokki
Coloradojoki: Liittovaltion ennusteiden mukaan Lake Mead voi laskea tasolle 1 036,5 jalkaa marraskuussa 2027 — alhaisimmalle tasolle sitten vuoden 2022 kriisin. Vesileikkauksista tulee pakollisia. Uutta sopimusta ei ole saavutettu. Oikeudenkäynnit mahdollisia.
Irak ja Lähi-itä: Jos El Niño toteutuu, Lähi-idän sadekausi jää jälleen vajaaksi. Irakin vesivarannot voivat pudota tasolle, jolla patoaltaat poistetaan käytöstä. Maansisäinen siirtolaisuus kiihtyy.
Eurooppa: Toinen peräkkäinen vähäluminen talvi Alpeilla tuottaa kriittisen vesivajeen Keski-Euroopan jokijärjestelmissä. Espanja kohtaa uuden kuivuusjakson, jos sadepalautuminen jää lyhyeksi. Saksan teollisuus kohtaa merkittäviä logistiikkaongelmia Reinin vedenpinnan laskiessa.
Pohjois-Eurooppa ja Suomi: Yhdistelmäshokki: myöhäinen kylvö ja toinen kuiva kesä. Viljasato 45–60 prosenttia normaalia pienempi. Lypsykarjan vähentäminen alkaa. Nurmirehun vajaus kriittinen. Ruotsin ja Norjan vastaavat ongelmat estävät alueellisen avun.
Globaali vaikutus: Ruoan hinnat nousevat merkittävästi. Kansainvälisillä viljamarkkinoilla useat suuret ostajat (Irak, Pohjois-Afrikka, Afrikan sarvi) kilpailevat samoista varannoista. Energiahintojen nousu vesivoimavajeen vuoksi lisää lannoitteiden ja kuljetusten kustannuksia. FAO nostaa ruokakriisihälytystasoa.
2028: rakennemuutos
Coloradojoki: Ilman merkittävää sadepalautumista järjestelmän kokonaisvarasto laskee alle 30 prosentin. Vesivoimatuotanto Lake Powellissa mahdollisesti keskeytyy. Maatalouden vesileikkaukset laajempia.
Irak ja Lähi-itä: Kolmas tai seitsemäs peräkkäinen kuivuusvuosi alueesta riippuen. Pohjavesivarannot kriittisesti ehtyneet. Maaperän suolaantuminen etenee Etelä-Irakissa. Maanviljelyn rakenteellinen supistuminen.
Eurooppa: Maaperän orgaanisen aineksen väheneminen alkaa vaikuttaa satopotentiaaliin laajemmin. Pohjavesitasot, jotka eivät ole palautuneet, rajoittavat kastelua eteläisessä Euroopassa. Energiajärjestelmän stressi vesivoiman vajeen vuoksi.
Pohjois-Eurooppa ja Suomi: Kolmas peräkkäinen kuivuusvuosi muuttaa luonnettaan. Maaperän vedenpidätyskyky heikentynyt. Syvämaan kosteus ehtynyt. Viljasato 50–65 prosenttia normaalia pienempi. Lypsykarjaa vähennetty merkittävästi. Tilojen lopettaminen kiihtyy. Palautuminen kestää vuosia kuivuuden päätyttyäkin.
Globaali vaikutus: Useat maat kohtaavat samanaikaisia varantopaineita. Ruokaprotektionismi — vientirajoitukset — mahdollinen, kuten tapahtui vuosina 2007–2008 ja 2022 (Intia kielsi vehnänviennin). Tämä kärjistäisi tuontimaiden tilannetta entisestään.
2029: tuntematon alue (katastrofi)
Coloradojoki: Ilman sadepalautumista järjestelmä lähestyy toimintarajojaan. Yhdysvaltain lounaisosan maatalous on supistunut merkittävästi. Kaupunkien vedensaanti turvataan maatalouden kustannuksella.
Irak ja Lähi-itä: Syyrian 2007–2010 kuivuus on lähin vertailukohta: se johti 1,5 miljoonan maaseutuasukkaan siirtymiseen kaupunkeihin ja oli yksi Syyrian sisällissodan taustatekijöistä. Irakin tilanne ei ole identtinen, mutta paineet ovat samansuuntaisia.
Eurooppa: Alppijäätiköiden kutistuminen vaikuttaa pysyvästi jokijärjestelmien perusvirtaamiin. Välimeren maatalous on sopeutunut pienempään vesibudjettiin, mutta sopeutumisessa on rajansa.
Pohjois-Eurooppa ja Suomi: Viljasato 55–70 prosenttia normaalia pienempi. Lypsykarjaa vähennetty 25–35 prosenttia. Palautuminen normaalituotantoon vaatii 5–7 vuotta kuivuuden päätyttyä — olettaen, että tilat ovat edelleen olemassa.
Globaali vaikutus: Monivuotinen samanaikainen kuivuus usealla mantereella on rasittanut globaalia ruokajärjestelmää tavalla, jota nykyiset varautumismallit eivät ole ennakoineet. YK:n "vesikonkurssi"-analyysi on muuttunut operatiivisesta käsitteestä koetuksi todellisuudeksi.
Mikä tekee tästä eri kuin aiemmista
Yksittäisiä kuivuuksia on ollut aina. Australia koki vuosituhannen kuivuutensa 2001–2009. Kalifornia kärsi 2012–2016. Etelä-Afrikka lähestyi "Day Zero" -tilannetta 2018. Jokainen näistä oli vakava, mutta paikallinen.
Kolme tekijää tekee nykytilanteesta erilaisen.
Ensimmäinen on samanaikaisuus. Kuivuus ei koske yhtä aluetta vaan useita mantereita samanaikaisesti ja se johtuu osin samoista ilmakehän dynamiikoista. Tämä tarkoittaa, että perinteinen sopeutumisstrategia — "tuodaan muualta" — heikkenee, kun muu paikka on itse ongelmissa.
Toinen on kesto. Yksittäinen kuiva vuosi on hallittavissa varastoilla ja tuonnilla. Monivuotinen kuivuus ylittää varastojen kapasiteetin ja tuottaa rakenteellisia muutoksia (maaperän heikkeneminen, pohjaveden ehtyminen, tilojen lopettaminen), jotka eivät palaudu sateen myötä. Tämä on se hystereesi — tuotanto ei palaa samalle tasolle edes stressin poistuttua.
Kolmas on jähmeys. Moderni ruokajärjestelmä on optimoitu tehokkuuteen, ei resilienssiin. Toimitusketjut ovat pitkiä ja ohuita. "Just in time" -logistiikka tarkoittaa, että varastoja on vähän. Kun useat solmukohdat häiriintyvät samanaikaisesti, järjestelmässä ei ole puskuria.
YK:n yliopiston raportin johtaja Kaveh Madani kiteytti tammikuussa 2026: jos tätä tilannetta kutsutaan edelleen "kriisiksi," se viittaa siihen, että se on tilapäinen ja siitä voi toipua. Vesikonkurssi tarkoittaa, että on sopeuduttava uuteen todellisuuteen, joka on rajoittavampi kuin entinen.
Mitä tämä tarkoittaa
Tämän artikkelin tarkoitus ei ole herättää paniikkia. Paniikki lamauttaa. Tämän artikkelin tarkoitus on piirtää kuva, jota kukaan ei ole vielä piirtänyt: kuva siitä, miten yksittäiset paikalliset vesiongelmat muodostavat globaalin kokonaisuuden ja mitä tämä kokonaisuus tarkoittaa lähivuosien ruokaturvalle ja vedensaannille.
Data on julkista. Jokainen tässä artikkelissa mainittu luku on tarkistettavissa alkuperäislähteistä. Mikään niistä ei ole salaista, spekulatiivista tai epävarmaa. Epävarmaa on ainoastaan se, kuinka pitkään ilmakehän nykyinen kuvio jatkuu. Ja juuri tämä epävarmuus on se kohta, johon varautuminen kohdistuu: jos se jatkuu, seuraukset ovat raskaat; jos se murtuu, toipuminen on mahdollista mutta hidasta.
YK:n vesikonkurssiraportti päättyy kehotukseen, joka on myös tämän artikkelin viimeinen ajatus: siirtyminen kriisinhallinnasta sopeutumiseen. Se tarkoittaa rehellisyyttä siitä, että jotkut menetykset ovat peruuttamattomia, jäljellä olevien vesivarojen suojelua ja politiikkaa, joka vastaa hydrologista todellisuutta eikä menneen ajan normeja.
Sama ajatus pätee yksilötasolla. Jokainen voi arvioida oman riippuvuutensa toimitusketjuista, oman vedensaantinsa ja ruokaturvansa. Kukaan ei voi muuttaa ilmakehän dynamiikkaa. Jokainen voi valmistautua sen seurauksiin.
Vesi on katoamassa. Ei kaikkialta, ei lopullisesti, mutta nopeammin ja laajemmin kuin kukaan ennakoi. Ja se tapahtuu nyt.
Artikkeli perustuu seuraavien organisaatioiden julkiseen dataan ja raportteihin: NOAA, USBR (Bureau of Reclamation), USDA, NASA Earth Observatory, FAO, UNCCD, UNU-INWEH (Global Water Bankruptcy Report, tammikuu 2026), Euroopan komission JRC (European Drought Observatory), Copernicus Climate Change Service, OECD (Global Drought Outlook 2025), Global Water Monitor (2025 Summary Report), World Weather Attribution, FEWS NET, sekä vertaisarvioidut tutkimukset: Rateb et al. 2025 (AGU Advances), Schumacher et al. 2022 (Nature Geoscience), Dirmeyer 2021 (AGU Advances), Nature Communications 2025 (Day Zero Drought). Alueellisista lähteistä: Colorado Basin River Forecast Center, Edwards Aquifer Authority, Chatham House, Al-Monitor, Iraqi Ministry of Agriculture, Iranian Ministry of Energy.