Artikkelit
-
Saari lakkaa olemasta saari sinä hetkenä, jona sen luo ei enää tarvitse ylittää mitään
Saaren erottaa kaikesta muusta se vesi, joka on samalla sen vanhin suoja. Jokaisen saaren luo rakennettu tie tuo saavutettavuuden ja vie erillisyyden, joka yksin suojeli sitä mikä ei kestä jatkuvaa läsnäoloa. Tämä on kirjoitus ylityksestä, joka ei ole matkan este vaan se teko, jossa rakkaus tulee näkyväksi.
-
Luxemburg on Euroopan unionin sisään rakennettu veroparatiisi, jota unioni itse suojaa
Luxemburg, 660 000 asukkaan suurherttuakunta, isännöi yhtä paljon ulkomaisia sijoituksia kuin Yhdysvallat, koska sen koko liiketoimintamalli on tarjota muille reitti maksaa vähemmän veroa kotimaassaan. Järjestelmän voima on sen laillisuudessa: kun Euroopan komissio yritti kaataa sen, se hävisi kerta toisensa jälkeen. Tavallinen palkansaaja maksaa täyden veron samalla kun monikansalliset maksavat alle prosentin.
-
Lapsi vaeltajana, ei maailman valloittajana
Lasta voi kasvattaa kahden kuvan varassa: valloittajan, joka mittaa arvonsa saavutuksilla, tai pyhiinvaeltajan, joka tietää olevansa rakastettu jo ennen yhtäkään suoritusta. Vaeltajaksi kasvattaminen tekee suorituksesta rakkauden hedelmän eikä sen lähdettä, opettaa kiitollisuutta ja kanssakulkemista kilpailun sijaan ja pitelee lasta avoimin käsin. Se alkaa kasvattajasta itsestään, sillä lapsi oppii sen mitä vanhempi on, ei sitä mitä hän sanoo.
-
Tappavin voima on se, joka jättää jokaisen kuolemansa uhrinsa oman heikkouden nimiin
Helleaalto ei tapa tervettä ihmistä, se painaa yli reunan sen, joka oli jo valmiiksi heikko, jolloin kuolema kirjataan uhrin oman sairauden nimiin eikä sen voiman, joka hänet sinne työnsi. Tuhansien surmaaja jää näin jokaisen yksittäisen kuoleman kohdalla nimeämättä, jolloin koko ilmiö katoaa ylikuolleisuuden tilastoksi vailla kasvoja, hautajaisia tai syyllistä. Tämä on kirjoitus siitä, miten hidas voima ostaa syyttömyytensä uhriensa heikkoudella, sekä siitä vanhemmasta tavasta laskea, joka ei suostu siihen kauppaan.
-
Heräjä sinä, joka nukut: kun kutsu itse antaa voiman nousta
Efesolaiskirje 5:14 käskee tehdä mahdottoman: nousta kuolleista. Juuri siinä on sen armo, sillä käsky ei jätä ihmistä yksin ponnistelemaan vaan kantaa mukanaan voiman täyttää itsensä. Sama ääni, joka kutsui Lasaruksen ulos haudasta, kutsuu nukkuvan ja kuolleen elämään, koska kutsuja on itse noussut.
-
Toivo ei ole tunne tulevaisuudesta vaan teko sen hyväksi, eikä mikään kuluta kansaa nopeammin kuin tuon teon hiljainen loppuminen
Toivo ei ole myönteinen tunne huomisesta vaan teko, jolla ihminen sitoo jotakin peruuttamatonta tulevaisuuteen, jota ei voi nähdä eikä hallita. Vanhin tällainen teko on lapsen tuominen maailmaan, mutta sama liike on puun istuttamisessa ja pellon ostamisessa keskellä piiritystä. Tämä on kirjoitus siitä, mitä kansalle tapahtuu, kun se on opetettu pelkäämään huomista niin syvästi, ettei se enää uskalla sitoa siihen mitään omaansa.
-
Ihminen tulee maailmaan toisen käsissä ja lähtee toisen käsissä, eikä väliin jäävä omavaraisuus ole hänen sääntönsä vaan lyhin lukunsa
Yhteiskuntamme on mitoitettu terveen, itseriittoisen aikuisen mukaan, mutta juuri hän on ihmiselämän lyhin ja harvinaisin luku. Tulemme maailmaan täysin toisen varassa ja lähdemme yhtä avuttomina, eikä väliin jäävä itsenäisyys ole muuta kuin näkymätöntä riippuvuutta, jolle olemme antaneet vapauden nimen. Tämä on kirjoitus siitä, mitä veden nieleminen opettaa elämän alusta ja lopusta, sekä siitä kädestä, joka on kannatellut meitä jo ennen kuin osasimme sitä pyytää.
-
Laskettu luku kertoo mitä tapahtui, ennustettu luku mitä voisi tapahtua, eikä meitä ole opetettu kuulemaan eroa
Toinen luku sulkee kysymyksen, toinen avaa sen: ensimmäinen kertoo mitä tapahtui, jälkimmäinen mitä saattaisi tapahtua. Vaara ei ole siinä, että ennustamme, vaan siinä, että ennuste annetaan saman kieliopin sisällä kuin laskettu tosiasia, jolloin mahdollisuudesta tulee mielessämme jo tapahtunut. Tämä on kirjoitus siitä, mikä palauttaa ihmiselle oikeuden elää tässä päivässä eikä huomisessa, jota ei vielä ole.
-
Tampereen Steinerin koulukokous paljasti, mitä tapahtuu, kun valvottavat istuvat valtakirjoineen valvojien eli vanhempien joukossa
Tampereen steinerkoulun ylimääräisessä kokouksessa vanhemmille sanottiin, että he ovat työnantajia, mutta salissa istui henkilökuntaa suuren valtakirjamäärän kanssa päättämässä oman toimintansa tarkastelusta. Tapaus avaa laajemman kysymyksen siitä, kuka Suomessa oikeastaan valvoo yksityiskouluja. Valvonta on rakennettu katsomaan rahaa ja muodollista lupaa, ei lapsen turvallisuutta.
-
KirjaAivopesu
Vaikuttamisen mekanismit pakosta suostutteluun. Julkaisutarjous 10 €, norm. 24,90 €.
Tutustu ja tilaa → -
Olemme oppineet pyytämään yhä vahvempaa suojaa juuri siltä vallalta, johon luotamme yhä vähemmän
Luottamus ja turvan pyyntö kulkivat ennen samaan suuntaan, sillä valtaa annettiin vain sille, johon ensin luotettiin. Nyt nämä kaksi on erotettu toisistaan, ja meistä on tullut kansa, joka vaatii vahvempaa kättä juuri siltä, jonka se uskoo pettävän. Tämä on kirjoitus siitä, mihin ihminen voi laskea sekä pelkonsa että luottamuksensa joutumatta repeämään niiden väliin.
-
Maa ei kutistu rajoiltaan vaan sisältä, niistä taloista joista läsnäolo on hiljaa vedetty pois
Tyhjä mutta ehjä rakennus on yhteiskunnan rehellisin jälki, sillä sen jätti tyhjäksi päätös eikä aika. Vetäytyminen alkaa aina reunoilta, niistä paikoista joiden läsnäolo lasketaan kalliiksi. Tämä on kirjoitus erosta sen välillä, että ihminen jättää paikan ja että paikka jättää ihmisen.
-
Suomalaisdiplomaatteja vakoiltiin israelilaisella vakoiluohjelmalla, mutta meillä kybervakoilu tarkoittaa yhä vain Venäjää.
Israel luokittelee kybervalvonnan aseeksi ja hallinnoi sen vientiä diplomatian välineenä. Sama teknologia on osunut suomalaisdiplomaatteihin ja läntisiin liittolaisiin, jopa pääministerien kanslioihin. Suomessa tästä riippuvuudesta vaietaan, samalla kun kybervakoilu nimetään julkisuudessa lähes aina venäläiseksi.
-
Suomi sitoi puolustuksensa selkärangan kumppaniin, jota YK:n omat elimet syyttävät kansanmurhasta, eikä siitä juuri puhuttu ääneen.
Kolme israelilaista asejärjestelmää muodostaa nyt ison osan Suomen torjuntakyvyn selkärangasta, samaan aikaan kun YK:n tutkintakomissio toteaa Israelin syyllistyvän kansanmurhaan Gazassa. Kysymys ei ole aseviennin laillisuus vaan riippuvuus, harkinta ja vaikeneminen. Norja veti rajansa ääneen jo 2009, Suomi katsoi toiseen suuntaan.
-
Lepopäivä ei syntynyt kieltämään vaan suojelemaan, eikä sen poistaminen vapauta vahvaa vaan paljastaa heikon
Lepopäivä ei ollut alun perin uskonnollinen velvoite vaan rakenteellinen suoja palvelijalle, vieraalle ja eläimelle, joita ei muuten olisi mikään suojannut rajattomalta vaatimukselta. Sitä ei pureta yhdellä päätöksellä vaan kynnys kynnykseltä, aina vapauden ja palvelun nimissä, kunnes viikon seitsemästä päivästä tulee seitsemän kertaa sama päivä. Tämä on kirjoitus siitä, mitä menetetään, kun ainoa toisenlainen päivä tasataan muiden kaltaiseksi, sekä siitä levosta, jota yksikään laki ei enää anna.
-
Lapsen suurin vaara ei piile kaukaisessa salaisuudessa vaan siinä läheisyydessä, joka sitoo hänet vaikenemaan.
Lasten hyväksikäytön suurin piiluku ei ole kaukana eliitin piireissä, vaan kodissa ja tutun aikuisen lähellä, missä häpeä sitoo uhrin vaikenemaan. Raha ja huomio virtaavat näkyvään rankaisemiseen eikä ennaltaehkäisyyn. Verkkokiristyksessä raha on rikoksen ainoa tarkoitus sekä sen ainoa jälki, joten lamppu on lopulta tavallisen ihmisen kädessä.
-
Näkymättömyys ei ole pankkijärjestelmän vahinko, vaan sen huolella ostettu tuote
Likainen raha tarvitsee puhtaan julkisivun, jonka tuottamiseen on rakennettu kokonainen teollisuus. Rakenteen ydin on yksi sana, näkymättömyys, jonka tarkoitus on katkaista vastuun ketju juuri huipulla. Sama katve, joka pesee miljardeja maailmalla, ilmenee Suomessa täysin laillisena säätiöomistuksena.
-
Pellon saa palauttaa suoksi ja suojaksi yhdessä kaudessa, mutta sitä mitä käännös opettaa kansan käsille, ei oteta takaisin yhtä nopeasti
Sukupolvet raivasivat suomalaisen pellon suosta ruokkiakseen lapsensa, nyt saman maan vettä aletaan laskea takaisin suojaksi. Raamattu tuntee saman käännöksen molempiin suuntiin, auran takomisen miekaksi ja miekan auraksi, mutta vain toista suuntaa kohti koko sen kertomus kallistuu. Tämä on kirjoitus siitä, kuinka nopeasti maan tarkoituksen voi kääntää ja kuinka hitaasti otetaan takaisin se, minkä käännös opettaa.
-
Vuoden valoisin yö on alun perin sen miehen juhla, joka tahtoi tulla vähemmäksi, eikä vain kasvua ymmärtävä aika enää tunnista häntä
Juhannus on vanhastaan Johannes Kastajan juhla, asetettu kesäpäivänseisaukseen siksi, että tästä yöstä valo alkaa vähetä. Hänen sanansa olivat selvät: hänen on kasvettava, minun on vähettävä. Tämä on kirjoitus vähenemisen viisaudesta, jonka vain kasvua ymmärtävä aika on unohtanut, sekä siitä tilasta, jonka rakkaus antaa toiselle.
-
KirjaKesätarjous: kaikki kirjat
Kuusi kirjaa e-kirjoina ja saatavilla olevat äänikirjat yhdessä paketissa. Erikseen yli 100 €, paketissa 24,90 €.
Katso tarjous → -
Huolenpidon vanhin suunta kulki aina vahvemmalta heikomman luo, mutta juuri tämän suunnan olemme hiljaa kääntäneet ympäri
Kautta aikojen huolenpidon mitta on ollut se, että voimakkaampi liikkuu kohti sitä, joka ei itse pääse tulemaan. Hiljaa ja ilman päätöstä olemme kääntäneet tämän suunnan ympäri, niin että nyt heikoimman on itse kiivettävä järjestelmän luo todistaakseen olevansa olemassa. Tämä on kirjoitus siitä, mihin suuntaan apu kulkee ja kuka jää matkan varrelle silloin kun suunta on väärä.
-
Hälytys kuuluu joka päivä, mutta se merkki, joka antaisi luvan levätä, on lakannut soimasta
Jokainen kunnollinen hälytys rakentuu kahden merkin varaan: sen joka käskee suojaan ja sen joka antaa luvan tulla ulos. Tietoympäristö on opetellut soittamaan vain ensimmäisen, eikä ihminen, jolta vaara ohi -merkki puuttuu, koskaan saa laskea olkapäitään. Tämä on kirjoitus siitä, mikä jää meiltä saamatta, kun hälytys ei lopu koskaan, sekä siitä, kuka voi vielä antaa todellisen luvan levätä.
-
Riemuvuoden pasuna kutsuu meitä laskemaan kädestä kaiken, mikä ei koskaan ollut meidän
Alussa on viiva, jonka toisella puolella on kaiken antaja ja toisella jokainen luotu, joka sai olemisensa lahjana. Riemuvuoden pasuna muistutti Israelia siitä, ettei perimmäistä omistusta ole kenelläkään muulla kuin Hänellä. Kristuksessa sama pasuna soi yhä, eikä se käske kerryttämään vaan laskemaan kädestä ja palaamaan kotiin.
-
On olemassa ilo joka kantaa kansan vaikeuden yli ja ilo joka nukuttaa sen keskelle vaikeutta, eikä niitä erota toisistaan voima vaan muisti
Jaettu riemu on yksi harvoista asioista, jotka yhä ylittävät jokaisen rajan samalla sekunnilla, eikä siitä tarvitse tuntea häpeää. Sama ilo voi silti tehdä kaksi vastakkaista asiaa, palauttaa ihmisen vahvistuneena siihen mikä on hänen omaansa tai pitää hänet poissa siitä, ettei hänen tarvitsisi palata. Erottava koe ei ole ilon voima vaan se, mitä se tekee muistille.
-
Voimme nähdä koko maailman, mutta läsnäolon ratkaisee yhä se käsi, joka pitää porttia
Voimme katsoa minne tahansa maailmassa, mutta sitä, saammeko itse olla läsnä siellä missä elämä ratkeaa, emme valitse. Portti ei ole kadonnut, se on muuttunut näkymättömäksi, asiakirjaksi ja takuusummaksi, jonka takana ihminen jää oman lapsensa tärkeimmän hetken ulkopuolelle. Tämä on kirjoitus erosta näkemisen ja läsnäolon välillä sekä siitä, miksi rakkaus on aina vaatinut jälkimmäistä.
-
Palantir pintaa syvemmältä
Palantir syntyi CIA:n rahoittamana ohjelmistona ja kasvoi koneeksi, jonka samaa moottoria myydään kymmenille valtioille, Suomi mukaan lukien. Tämä on tarina siitä, mitä yhtiö todella tekee, ja kysymys siitä, mitä sama logiikka tarkoittaisi käännettynä yhtä ihmistä kohti. Raja dokumentoidun ja kuvitellun välillä pidetään koko ajan näkyvissä, koska juuri se ratkaisee.