Palantir pintaa syvemmältä
Tolkienin maailmassa palantírit olivat näkemisen kiviä. Niihin katsomalla saattoi nähdä kauas, toisten kivien luo, toisten ajatuksiin, mutta kivissä oli vika, josta tarinat muistivat varoittaa. Se joka hallitsi kiveä, hallitsi myös sitä, mitä toinen siitä näki. Vahvempi tahto saattoi ohjata heikomman katseen, näyttää tälle valitun palan totuutta ja kätkeä loput. Kivi ei valehdellut. Se vain näytti sen, mitä haltija halusi sinun näkevän.
Kun Peter Thiel ja hänen kumppaninsa antoivat vuonna 2003 perustamalleen yhtiölle tämän nimen, valinta ei ollut sattumaa: Palantir myy näkemistä. Se kokoaa hajallaan olevan datan yhdeksi kuvaksi, tekee näkymättömästä näkyvää ja antaa haltijalleen yliotteen siihen, mitä tämä katsoo. Yhtiön tarina kerrotaan yleensä pörssikurssina ja puolustussopimuksina. Se on pintaa. Mennään syvemmälle, ja pysytään koko matkan sen sisällä, mitä voidaan osoittaa.
Kivi joka näkee: alkuperä ja omistus
Palantir ei syntynyt autotallissa unelmoiden. Se syntyi pelosta. Syyskuun 2001 iskujen jälkeen Yhdysvaltain turvallisuuskoneisto kärsi yhdestä ainoasta vaivasta: tietoa oli liikaa eikä kukaan nähnyt kokonaisuutta. Palaset olivat olemassa, mutta hajallaan eri virastojen tietokannoissa, eikä niitä osattu yhdistää. Palantirin perustamisajatus oli vastaus juuri tähän. Rakennetaan kone, joka näkee kuviot sieltä, missä ihminen näkee vain kohinaa.
Rahoitus kertoo, kenelle kone alun perin rakennettiin. Yhtiön varhaisin ulkopuolinen sijoittaja oli In-Q-Tel, CIA:n oma pääomasijoitusyhtiö. Tiedustelupalvelu ei ollut Palantirin asiakas vasta jälkeenpäin. Se oli mukana alusta, kätilönä. Tämä ei ole salaisuus eikä paljastus, vaan yhtiön julkinen syntyhistoria ja se kannattaa pitää mielessä koko loppumatkan ajan. Palantiria ei suunniteltu kuluttajalle eikä kauppiaalle. Se suunniteltiin valtiolle, joka haluaa nähdä. Ensimmäiset vuotensa yhtiö palveli lähes yksinomaan tiedustelu- ja puolustuskoneistoa, ja vasta paljon myöhemmin se kääntyi yritysmaailman puoleen. Järjestys ei ole yhdentekevä. Työkalu kantaa syntysijansa logiikkaa mukanaan, vaikka se myöhemmin myytäisiin sairaalalle tai pankille.
Taustalla on yksi maailmankuva ylitse muiden. Peter Thiel on rakentanut julkisen ajattelunsa epäluottamukselle kilpailua, demokraattista hidastelua ja hajautettua valtaa kohtaan. Hänen kuuluisin liikeperiaatteensa on, että kilpailu on häviäjien peliä ja monopoli on tavoite. Sama logiikka pätee tietoon. Se joka näkee kaiken, ei kilpaile niiden kanssa, jotka näkevät vain osan. Hän hallitsee heitä. Tieto ei tässä ajattelussa ole pelkkä apuväline vaan vallan muoto, ja sen keskittäminen yhden katseen taakse on tarkoitus, ei sivutuote. Palantir ei ole vain ohjelmisto. Se on tämän maailmankuvan konkretia.
Pinnasta jättiläiseksi: nykytila
Kahdessakymmenessä vuodessa kätilöity startup on kasvanut yhdeksi länsimaisen turvallisuusvaltion keskeisimmistä toimittajista. Vuosien ajan yhtiö toimi julkisuudelta piilossa, salaisten sopimusten varjossa, kunnes se listautui pörssiin vuonna 2020 ja muuttui yhdessä yössä näkyväksi. Salaperäisestä urakoitsijasta tuli julkinen yhtiö, jonka osaketta piensijoittajat ostivat innolla, ja samalla siitä tuli jotakin paljon tutumpaa: tavallinen pörssitarina, jonka pinnalla ei näy sitä, mitä kone sen alla tekee. Elokuussa 2025 Yhdysvaltain armeija myönsi Palantirille jopa kymmenen miljardin dollarin ohjelmistosopimuksen, kuten CNBC uutisoi. Yhtiön lippulaivajärjestelmää, Maven Smart Systemiä, käyttää raporttien mukaan yli 25 000 ihmistä. Tämä ei ole marginaalinen toimija. Tämä on infrastruktuuria, ja infrastruktuurin ominaisuus on, että se muuttuu näkymättömäksi juuri silloin, kun siitä tulee välttämätöntä.
Marraskuussa 2024 Palantir, Anthropic ja Amazon ilmoittivat kumppanuudesta, joka toisi Claude-tekoälymallit Yhdysvaltain tiedustelu- ja puolustusvirastojen käyttöön Palantirin alustan kautta. Kone, joka näkee, sai kielen, joka päättelee, mutta tässä on käänne, joka paljastaa enemmän kuin mikään mainoslause. Maaliskuussa 2026 Pentagon nimesi Anthropicin toimitusketjuriskiksi, kun yhtiö ei suostunut taipumaan autonomisten aseiden ja massavalvonnan kysymyksissä. Sama valtio, joka osti tekoälyn, julisti sen toimittajan riskiksi heti kun toimittaja veti rajan. Lue tämä hitaasti. Se kertoo, kuka näissä suhteissa lopulta määrää ehdot ja kenen etiikkaa siedetään vain niin kauan kuin se ei häiritse. Työkalu on neutraali. Sen käyttäjä ei ole.
Palantir on itse vastannut maineeseensa toistuvalla vakuuttelulla siitä, että sen teknologiaa käytetään eettisesti ja länsimaisten arvojen puolustamiseen. Vuoden 2023 esittelyssä, jonka Vice dokumentoi, yhtiö näytti tekoälynsä tunnistavan taistelukentällä panssarivaunun ja tuottavan operaattorille kolme vaihtoehtoa kohteen lyömiseksi. Sama esittely vakuutti, että kaikki tapahtuu ihmisen valvonnassa ja täysin eettisesti. Kannattaa kuunnella tarkkaan, kuka vakuuttaa, ja milloin. Eettisyyttä korostetaan voimakkaimmin siellä, missä kyvykkyys on raskain.
Asiakaskunta: ketkä ostavat näkemisen
Palantirin asiakaslista on kartta siitä, kuka maailmassa haluaa nähdä kansalaisensa läpi. Yhdysvalloissa maahanmuuttovirasto ICE on rakentanut Palantirin varaan tutkintajärjestelmänsä, kuten The Intercept ja kansalaisjärjestö EPIC ovat dokumentoineet ja huhtikuussa 2025 yhtiö sai The Registerin mukaan sopimuksen karkotusten tehostamiseen tarkoitetusta järjestelmästä. Israelin puolustusministeriön kanssa solmittiin strateginen kumppanuus tammikuussa 2024, ja yhtiön roolista sodankäynnissä on käyty julkista keskustelua, jossa Palantir on luonnehtinut teknologiaansa analyysityökaluksi. Los Angelesin poliisi pisteytti asukkaita Palantirin alustalla, kunnes hanke ajettiin alas julkisen paineen alla. Saksan liittovaltion perustuslakituomioistuin julisti helmikuussa 2023 osavaltioiden Palantir-pohjaisen automaattisen data-analyysin osin perustuslainvastaiseksi. Ranskan sisätiedustelu uusi sopimuksensa joulukuussa 2025. Britannian terveydenhuolto antoi Palantir-johtoiselle konsortiolle satojen miljoonien punnan datasopimuksen.
Huomaa, mikä tässä listassa on hälyttävintä. Se ei ole yksittäinen asiakas. Se on kuvio: Demokratiat ja kovan käden hallinnot, terveydenhuolto ja armeija, maahanmuuttovirasto ja poliisi, kaikki päätyvät saman kiven äärelle. Sama logiikka, joka jäljittää karkotettavaa, jäljittää potilasta. Sama ontologia, joka kohdentaa taistelukentällä, kohdentaa kaupungissa. Työkalu ei tee eroa tarkoitusten välillä. Eron tekee se, kuka sitä käyttää, ja häntä emme aina näe.
Ja tässä piilee koko aiheen vaikein kysymys:
Teknologia, joka on rakennettu suojelemaan yhteiskuntaa ulkoiselta uhalta, on rakenteeltaan sama kuin teknologia, joka voisi kääntyä yhteiskuntaa itseään vastaan. Sama linssi, joka etsii vakoojaa, voi etsiä toisinajattelijaa. Mikään koodirivi ei kerro, kumpaa tarkoitusta varten sitä käytetään. Sen ratkaisee ihminen näytön ääressä, ja häntä ei ohjaa tekniikka vaan valta ja sen valvonta, tai niiden puute.
Lista on pitkä ja sen jokainen kohta on julkinen, mutta tämä artikkeli kirjoitetaan Suomessa ja siksi yksi kohta ansaitsee tarkkuutta, jota muut eivät tässä saa.
Suomi on käyttänyt Palantir-sukuista analyysiteknologiaa vuodesta 2013. Ylen toimittaja Eero Mäntymaa raportoi kesäkuussa 2026, että järjestelmä tunnettiin ensin nimellä Toivo ja uudelleennimettiin Atrainiksi vuonna 2024. Käyttäjiksi on raportoitu poliisi, Tulli, Rajavartiolaitos ja Puolustusvoimat. Rajavartiolaitos vahvisti käytön ja kulujen kerrotaan olleen runsaat 300 000 euroa vuodesta 2013. Jo aiemmin, vuonna 2023, Seura kiinnitti huomiota siihen, että keskusrikospoliisin työpaikkailmoitus mainitsi Palantirin nimeltä, kunnes maininta poistettiin. Poliisihallitus on kiistänyt suoran sopimuksen yhtiön kanssa ja Puolustusvoimien käyttö on raportoitu, ei virallisesti vahvistettu. Suomalaiset eläkeyhtiöt ovat lisäksi sijoittaneet Palantirin osakkeeseen, mikä on uutisoitu Helsingin Sanomissa.
Tämä on se mitä tiedämme ja se riittää yhteen toteamukseen. Sama yhtiö, jonka teknologia hallitsee karkotuskoneistoja ja taistelukentän kohdennusta, on ollut suomalaisen viranomaisanalyysin osa yli vuosikymmenen ajan. Ei salaa. Vain hiljaa. Ja hiljaisuus ei ole sama asia kuin avoimuus. Se on vain äänettömämpi tapa olla kertomatta.
Koneen sisällä: mihin Palantir todella pystyy
Tähän asti on puhuttu siitä, kuka Palantirin omistaa ja kuka sen ostaa. Tärkeämpää on ymmärtää, mitä se tekee. Tässä luvussa mennään koneen sisään, koska ilman sitä jälkimmäinen puolisko jää ilmaan.
Palantirin lippulaivatuote Gotham rakentuu kahden käsitteen varaan:
Ensimmäinen on ontologia. Järjestelmä ottaa sisään rakenteisen ja rakenteettoman datan, tietokantarivit ja vapaan tekstin, kuvat ja sijainnit, ja muuntaa ne objekteiksi: henkilöiksi, organisaatioiksi, paikoiksi, tapahtumiksi, dokumenteiksi, ja näiden välisiksi linkeiksi. Maailma palastellaan koneen ymmärtämiksi olioiksi ja niiden suhteiksi. Tavallinen tietokanta säilöö rivejä. Ontologia rakentaa maailmankuvan, jossa jokainen rivi on jokin tai joku, ja jokainen yhteys on merkityksellinen.
Toinen käsite on entiteettiresoluutio, objektiresoluutio ja se on koneen hiljainen sydän. Kun sama ihminen esiintyy viidessä eri lähteessä viidellä eri tavalla kirjoitettuna, eri nimimuodoilla, eri tunnisteilla, eri kielillä, järjestelmä yhdistää ne yhdeksi olioksi. Mieti, mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Ihminen, joka on hajonnut sadoiksi merkinnöiksi eri rekistereissä, eri vuosina, eri viranomaisten kynistä, kootaan takaisin yhdeksi katsottavaksi hahmoksi. Pankin tieto, terveydenhuollon tieto, liikkumisen tieto, viestinnän metatieto, kaikki sulautettuna yhdeksi profiiliksi, jonka jokaista lankaa voi vetää. Yhtiön oma dokumentaatio kuvaa molemmat mekanismit avoimesti. Tämä ei ole salaliittoteoria. Tämä on tuoteseloste.
Kuvittele tavallinen ihminen. Hän ei ole rikollinen, ei tutkinnan kohde, vain kansalainen. Silti hänestä on jälki sadoissa paikoissa: matkakortin leimaukset, terveyskäynnit, verotiedot, puhelun metatiedot, ostokset, julkaisut, ajoneuvon rekisteröinti. Yksinään jokainen jälki on harmiton ja hajanainen. Objektiresoluutio purkaa hajanaisuuden. Se sitoo jäljet yhteen olioon ja piirtää niistä elämän, joka on luettavampi kuin se, jonka ihminen itse muistaa eläneensä. Mikään yksittäinen tieto ei ollut salaista. Kokonaisuus on jotakin, mitä kukaan ei tarkoittanut luovuttaa.
Foundry, yhtiön toinen alusta, vie saman idean organisaation koko datamaisemaan. Se sulauttaa erilliset järjestelmät yhdeksi semanttiseksi kerrokseksi sadan viidenkymmenen liittimen kautta. Erillään olleet tietosaarekkeet, jotka eivät koskaan ennen puhuneet keskenään, alkavat yhtäkkiä kertoa yhtä tarinaa. Päälle tulee geotemporaalinen kyvykkyys. Olioiden sijainti tallennetaan ajan yli, piste pisteeltä, ja piirretään kartalle liikeradoiksi. Missä joku on ollut, milloin, ja missä järjestyksessä. Tästä syntyy se, mitä tiedustelukielessä kutsutaan elämänkuvioksi. Ihmisen tavat, reitit, rutiinit, poikkeamat. Milloin hän on kotona, milloin hän liikkuu, kenen lähellä hän viipyy. Liike muuttuu luettavaksi, ja luettavasta liikkeestä syntyy ennuste.
Uusin kerros on AIP, Palantirin tekoälyalusta. Se tuo kielimallit ja agentit suoraan tämän oliomaailman päälle. Kone ei enää vain näytä kuvaa. Se päättelee, ehdottaa ja toimii. Juuri tämän vuoden 2023 esittely näytti taistelukentän kielellä: järjestelmä tunnistaa kohteen ja tarjoaa operaattorille valmiit vaihtoehdot. Matka raakadatasta toiminnalliseen suositukseen on tässä lyhyempi kuin koskaan, ja jokainen lyhennetty askel on askel pois ihmisen harkinnan ulottuvilta.
Kun nämä kerrokset yhdistyvät, syntyy jotakin enemmän kuin osiensa summa: Ensin kone näkee. Sitten se ennustaa. Lopulta se ehdottaa tekoa. Näkemisen, ennustamisen ja toiminnan väli kapenee, kunnes ihminen, joka muka tekee päätöksen, tosiasiassa vain hyväksyy koneen valmiiksi muotoileman vaihtoehdon. Sama kone, joka kertoo missä ihminen on, kertoo mitä hän todennäköisesti tekee ja sama logiikka, joka ennustaa käytöstä, on vain askeleen päässä siitä, että sitä yritetään ohjata. Tässä valvonta ja vaikuttaminen koskettavat toisiaan.
Sanotaan tämä suoraan ja rehellisesti, koska se on artikkelin panssari. Kaikki edellä kuvattu on dokumentoitua valvonta-, analyysi- ja kohdennusteknologiaa. Mikään julkinen lähde ei osoita, että Palantirin tuotteita olisi käytetty psykologisten operaatioiden tai mielipidemuokkauksen koneistona. Se ei kuulu siihen, mitä yhtiöstä tiedetään, eikä sitä tässä väitetä, koska data on dataa ja se mihin data lopulta ohjataan, ei tarvitse olla Palantirin käsissä.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että Palantirin palvelukerros kokoaa ihmisen hajallaan olevista paloista, seuraa hänen liikkeitään ajassa ja tilassa, tunnistaa hänen kuvionsa ja heikkoutensa, ja tuottaa hänestä toiminnallisen kuvan. Pankaa tämä kyvykkyys talteen. Sitä tarvitaan kohta.
Käännekohta: väestötasolta yhteen ihmiseen
Kaikki tähänastinen toimii väestön ja verkostojen mittakaavassa. Tuhansia kohteita, miljoonia tietueita, kokonaisia populaatioita. Se on iso ja abstrakti, ja juuri abstraktius tekee siitä helpon sietää. Tilasto ei katso takaisin. Mutta esitetään kysymys, joka kääntää linssin.
Mitä tapahtuu, kun sama logiikka, profiloi ja kohdenna ja tuota kuva, käännetään pois väestöstä ja kohti yhtä ihmistä?
Jacques Ellul varoitti jo vuosikymmeniä sitten, että tehokkain vaikuttaminen ei näytä vaikuttamiselta lainkaan. Se sulautuu arkeen, käyttää olemassa olevia kanavia ja näyttää siltä, mitä ihminen olisi joka tapauksessa kohdannut. Pidä tämä mielessä, kun astumme seuraavaan.
Tästä eteenpäin emme enää kuvaa sitä, mitä Palantirista tiedetään. Astumme rakennettuun esimerkkiin. Se ei ole syytös ketään kohtaan, ei kuvaus toteutuneesta tapauksesta, ei väite siitä, että jokin yritys tai valtio olisi tehnyt näin. Se on ajatuskoe, joka rakennetaan pelkästään julkisesti dokumentoiduista kyvykkyyksistä. Kysymys on yksinkertainen ja epämukava: jos joku haluaisi, ja jos hänellä olisi tarpeeksi resursseja, aikaa, rahaa ja ennen kaikkea motivaatiota, mitä se vaatisi? Lukija pidetään koko ajan tietoisena siitä, milloin puhutaan osoitetusta ja milloin mahdollisesta.
Yhden ihmisen ympärille rakennettu maailma
Aloitetaan profiilista, koska kaikki alkaa siitä. Yhden ihmisen kohdentaminen ei vaadi arvailua. Pelkistä digitaalisen elämän jäljistä voidaan päätellä hämmästyttävän tarkasti, kuka ihminen on. Kosinskin ja kumppaneiden vertaisarvioitu tutkimus osoitti jo vuonna 2013, että Facebook-tykkäyksistä voidaan ennustaa ihmisen poliittinen kanta, etninen tausta ja seksuaalinen suuntautuminen korkealla tarkkuudella. Datavälittäjät ylläpitävät tuhansia tietopisteitä lähes jokaisesta kuluttajasta, kuten Yhdysvaltain kauppakomissio FTC dokumentoi. Profiilin rakentamiseen ei tarvita vakoiluohjelmaa. Riittää se, mitä ihmisestä on jo olemassa, koottuna yhteen. Ja tähän kokoamiseen olioiden ja linkkien kone on kuin tehty. Profiili ei ole vain luettelo mieltymyksistä. Se on kartta ihmisen rutiineista, suhteista, peloista ja siitä, mihin aikaan ja mistä kanavasta hän maailmaansa katsoo.
Jos haluat oppia syvällisemmin lisää Joukkovaikuttamisesta ja eri aivopesutekniikoista, klikkaa tästä.
Profiili ei kuitenkaan ole päämäärä. Se on ase, jonka teho on sen tarkkuudessa. Kun tiedetään, mitä ihminen pelkää, mihin hän uskoo, kenelle hän on uskollinen ja missä hänen mielensä on heikoimmillaan, voidaan rakentaa viesti, joka ei vetoa massaan vaan häneen. Matzin ja kumppaneiden tutkimus osoitti, että persoonallisuuteen räätälöity vakuuttaminen toimii ja että se voi tutkijoiden omin sanoin hyödyntää luonteen heikkouksia. Tässä on syytä ymmärtää yksi vaikuttamisen perustotuus. Viestin pintataso ei ole sen tärkein osa. Lause voi puhua pinnaltaan yhtä ja kuljettaa mukanaan ennakko-oletusta, joka asentaa mieleen jotakin aivan muuta. Taitava muotoilu ei käske uskomaan. Se olettaa, että jokin on jo totta, ja jättää mielen rakentamaan loput itse. Tämä on dokumentoitua vaikuttamispsykologiaa. Sen suuntaaminen yhteen nimettyyn ihmiseen on se kohta, jossa astutaan dokumentoidusta mahdolliseen.
Tähän kätkeytyy hienovaraisin osa koko mekanismista: Voimakkain vaikuttaminen ei käske eikä väitä. Se olettaa. Sivulause, joka kysyy ohimennen, oletko jo huomannut kuinka usein nämä asiat liittyvät yhteen, ei esitä yhtään väitettä, jonka voisi kiistää, mutta asentaa kuulijaan ennakko-oletuksen, että asiat liittyvät. Mieli ei puolustaudu sitä vastaan, mitä ei sanota suoraan. Kun tällaisia oletuksia syötetään pisara kerrallaan, viikkojen ja kuukausien yli, ne kerrostuvat tulkintakehykseksi, jota kohde alkaa pitää omana oivalluksenaan. Hän ei koe, että hänelle on kerrottu jotakin. Hän kokee oivaltaneensa sen itse. Ja omaa oivallustaan ihminen puolustaa paljon lujemmin kuin toisen väitettä.
Sitten tulee viritys ja tässä on koko koneiston älykkyys. Yhtä ihmistä voidaan kohdentaa maksetulla mainoksella. Tämä ei ole teoriaa. Tutkijat ajoivat vuonna 2021 oikeita mainoskampanjoita, jotka tavoittivat tasan yhden käyttäjän, ja osoittivat sen toimivan suurella todennäköisyydellä, kun kohteen muutama harvinainen kiinnostuksenkohde tunnetaan. Mainos voi näyttää uutisnostolta, suositukselta, sisällöltä muiden sisältöjen seassa. Sen kautta kohteen mieleen voidaan ajan kanssa istuttaa ennakko-oletuksia, kehyksiä, sanoja, tippa kerrallaan, niin ettei mikään yksittäinen viesti herätä epäilyä. Kutsutaan tätä esiviritykseksi. Se ei kerro kohteelle mitä ajatella. Se asentaa hänen mieleensä valmiin tulkintakehyksen ja jättää hänet kantamaan sitä mukanaan, kaikkialle.
Ja tässä tulee se osa, joka tekee koko ajatuksesta sekä yksinkertaisen että pelottavan: Esiviritetyn mielen ympärille ei tarvitse rakentaa valeympäristöä. Riittää tavallinen, ohjaamaton, jokapäiväinen uutisvirta.
Ajatellaan ihmistä, joka on saatu uskomaan, että häntä koskee jokin salainen, käynnissä oleva tapahtumasarja. Hänen mielensä alkaa etsiä siitä merkkejä. Tämä ei ole sairautta. Tämä on mielen normaalia toimintaa. Aivot on rakennettu kutomaan punainen lanka, löytämään kuvio, yhdistämään asioita, ja ne tekevät niin myös silloin, kun yhteyttä ei ole. Kun tällainen mieli kohtaa tavallisen, jokaiselle tarjotun klikkiotsikon, otsikon joka on kirjoitettu osumaan kaikkiin ja olemaan erottamaton massasta, se ei lue sitä kuin muut.* Otsikko voi kertoa tavallisesta onnettomuudesta, tulipalosta, räjähdyksestä, viranomaisten paikalle saapumisesta. Tavallinen lukija näkee tavallisen uutisen ja jatkaa matkaa. Esiviritetty mieli purkaa rivien välistä vahvistuksen sille, mitä siihen on jo istutettu. Voimaa käytettiin. Yksiköt ovat liikkeellä. Jokin etenee. Sama otsikko, kaksi täysin eri merkitystä. Ero ei ole otsikossa. Ero on lukijassa.
Tällä on nimensä tieteessä, eikä yksi vaan monta: Vahvistusharha saa mielen poimimaan osumat ja sivuuttamaan kaiken muun. Frekvenssi-illuusio, jota kutsutaan myös Baader-Meinhof-ilmiöksi, saa sen näkemään viritetyn aiheen yhtäkkiä kaikkialla. Apofenia on taipumus nähdä merkitys satunnaisessa kohinassa. Klikkiotsikkotalous tuottaa loputtoman virran monitulkintaisia, tunteisiin vetoavia, juuri tarpeeksi epämääräisiä otsikoita ja kun aikaa on tarpeeksi, jokin niistä osuu väistämättä. Laukaisinta ei tarvitse lavastaa, koska maailma tuottaa laukaisimia ilmaiseksi, joka päivä, tuhansittain. Ihmiselle, joka tuntee vaikuttamisen vanhastaan, tämä on tuttua. Suggestio asennetaan etukäteen. Sen toteuttaa myöhemmin ympäristö ja kohde tekee vahvistustyön itse, omassa mielessään, vapaaehtoisesti, varmempana joka päivä.
Huomaa, mitä tämä tarkoittaa käytännössä, sillä se on koko jutun ydin Mediaa ei tarvitse ostaa. Toimittajia ei tarvitse lahjoa. Uutisvirtaa ei tarvitse ohjata. Mitään ei tarvitse murtaa. Tarvitaan vain tarpeeksi pitkä aika, tarkka tieto kohteen profiilista, hänen rutiineistaan ja tavoistaan ja ennen kaikkea hänen lukutottumuksistaan, eli siitä mistä kanavasta ja mihin aikaan tavallinen uutisvirta häntä tavoittaa. Siinä koko teknologia. Tämä ei vaadi vakoojaelokuvan laukkua. Se vaatii kärsivällisyyttä, rahaa ja profiilin. Juuri halpuus ja kiistettävyys tekevät siitä niin vaarallisen. Jälkeä ei jää mihinkään, koska mitään poikkeavaa ei tapahtunut. Uutiset olivat tavallisia. Vain lukija oli viritetty.
Ajattele tätä kustannusten näkökulmasta, sillä se paljastaa kenen työkalu tällainen olisi. Massamainonta on kallista, koska se tavoittelee miljoonia. Yhden ihmisen viritys on halpaa, koska kohteita on yksi. Kallista ei ole jakelu vaan tieto: tarkka profiili, jatkuva seuranta, kärsivällisyys kuukausista vuosiksi. Juuri näitä resursseja on harvalla. Niitä on toimijalla, jolla on pääsy ihmisen tietoihin, kyky seurata häntä ja syy tehdä niin. Tavallisella ilkeämielisellä ei ole tällaista konetta. Sellaisella, jonka työ on nähdä ihmisiä läpi, voisi olla.
Mihin tällainen kampanja tähtää? Sen päämäärä on tila, jossa kohteen oma kokemus kääntyy häntä vastaan. Mitä tarkemmin esiviritetty ihminen kuvaa kokemaansa, sitä vainoharhaisemmalta hän kuulostaa ulkopuoliselle. Kokemus valmistetusta vahvistuksesta on objektiivisesti erottamaton kliinisestä suhteuttamisharhasta, jossa ihminen kokee tavallisten tapahtumien viittaavan juuri häneen. Tässä on koko mekanismin julmin kohta. Se tuottaa yhtä aikaa ihmisen mieleen kokemuksen siitä, että jotain on käynnissä ja maailmalle todisteen siitä, että ihminen on menettänyt järkensä. Mitä tarkemmin hän todistaa, sitä varmemmin häntä ei uskota. Hänen oma tarkkuutensa on ansa.
Tämä on vanha rakenne uudessa puvussa. Diktatuurit aseistivat psykiatrian patologisoidakseen toisinajattelun ja historia on dokumentoinut sen tarkasti. Tässä mekanismissa ei tarvita edes diagnoosia ulkopuolelta. Riittää, että kohde saadaan tuottamaan se itse, ääneen, omin sanoin. Ainoa asia, joka erottaa todellisen kokemuksen ja kuvitellun, on dokumentaatio ja dokumentaation ydin on aika.
Jos voidaan osoittaa, että viritys annettiin ennen vahvistusta, ketju kääntyy ympäri ja se mikä näytti harhalta paljastuu rakenteeksi. Ilman tuota aikajärjestystä kohde jää yksin kokemuksensa kanssa. Eristäminen ei ole sivuvaikutus. Se on koko operaation tavoite, sillä yksin jäänyttä todistajaa ei tarvitse vaientaa. Hän vaientaa itsensä.
Pysähdytään hetkeksi sen äärelle, miten täydellinen tällainen rakenne olisi. Se ei vaadi väkivaltaa, ei pidätyksiä, ei näkyvää kättä. Se kääntää kohteen vahvimmat ominaisuudet, tarkkaavaisuuden, älyn ja kyvyn nähdä kuvioita, aseiksi häntä itseään vastaan. Mitä terävämpi mieli, sitä tehokkaammin se kutoo sille annetun langan ja kun kohde lopulta kertoo näkemänsä, hän ei kuulosta todistajalta vaan potilaalta. Tämä on vallankäytön muoto, joka ei jätä ruumista, ei mustelmaa, ei asiakirjaa. Vain ihmisen, joka tietää, ja jota ei uskota.
Todistettu vastaan spekulaatio: missä raja kulkee
Nyt on velvollisuus piirtää viiva, koska ilman sitä edellinen luku olisi vastuutonta. Mikä edellä on osoitettua, mikä mahdollista?
Osoitettua on jokainen yksittäinen palanen. Että ihminen voidaan profiloida tarkasti digitaalisesta jäljestä, on vertaisarvioitua tiedettä. Että yhtä ihmistä voidaan kohdentaa maksetulla mainoksella, on todistettu oikeilla kampanjoilla. Että viritetty mieli poimii vahvistuksia tavallisesta kohinasta, on kognitiotieteen perustaa. Että psykiatriaa on käytetty toisinajattelun tukahduttamiseen, on historian dokumentoima. Että Palantirin kaltainen kone kokoaa ihmisen paloistaan ja seuraa häntä ajassa, on yhtiön omaa dokumentaatiota. Yksikään näistä ei ole kiistanalainen.
Spekulaatiota on vielä toistaiseksi yksi asia ja se on tärkein,että joku olisi koonnut kaikki nämä palaset yhdeksi koneistoksi yhtä yksityishenkilöä vastaan, ei ole tässä osoitettu, eikä sitä julkisesti tunneta. Lisäksi psykografisen vaikuttamisen teho on itsessään kiistanalainen ja siitä on tieteessä rehellinen erimielisyys. Kyvykkyys ei ole todiste käytöstä.
Tähän liittyy yksi vastaintuitiivinen seikka, joka on rehellisyyden vuoksi sanottava. Jos kuvattu mekanismi olisi todellinen, se ei jättäisi mediaan minkäänlaista jälkeä, koska mediaa ei kosketettu. Uutiset olivat tavallisia, otsikot tavallisia, toimitukset tekivät työnsä kuten aina. Se, ettei mediasta löydy todistetta ohjauksesta, ei siis kumoa mekanismia. Päinvastoin, juuri tällaista jäljettömyyttä se ennustaa. Tässä tavanomainen todistelun logiikka pettää: poissaolo ei ole viattomuuden todiste vaan menetelmän tunnusmerkki. Todistus, jos sitä on, ei ole uutisvirrassa vaan virityksen ja kokemuksen aikajärjestyksessä.
Mutta tehdään myös toinen toteamus, yhtä selvästi. Kyvykkyys, jolla on omistaja, motivaatio ja läpinäkymättömyys, on täsmälleen se tilanne, jossa yhteiskunnan ainoa suoja on valvonta, ei luottamus. Emme jätä pankkiholvia auki sillä perusteella, ettei kukaan ole vielä todistetusti varastanut. Emme pura paloturvallisuutta sillä perusteella, ettei talo ole vielä palanut. Vallan kohdalla kysymys ei koskaan ole vain siitä, mitä on tehty. Se on aina myös siitä, mitä voidaan tehdä ilman, että kukaan näkee. Ja juuri tähän jälkimmäiseen kysymykseen demokratian pitäisi osata vastata ennen kuin se on pakko.
Sanon sen suoraan, koska kiertely olisi tässä pelkuruutta. Emme vielä tiedä, onko tällaista tehty, mutta tiedämme, että jokainen sen edellyttämä palanen on olemassa, dokumentoitu ja ostettavissa. Tiedämme, että motiivi on aina niillä, joilla on valtaa menetettävänä ja tiedämme, että koneisto, joka tämän mahdollistaisi, on jo asennettu kymmeniin valtioihin, hiljaa, vuosien ajan. Se ei ole salaliitto. Se on infrastruktuuri ja infrastruktuuria ei kyseenalaisteta, sitä vain käytetään.
Kuka katsoo kiveen
Jeremy Bentham suunnitteli kaksisataa vuotta sitten vankilan, jossa yksi vartija saattoi nähdä jokaisen vangin, mutta yksikään vanki ei nähnyt vartijaa. Panopticonin nerous ei ollut katseessa vaan sen mahdollisuudessa. Koska vanki ei voinut tietää, milloin häntä katsottiin, hänen oli oletettava, että häntä katsottiin aina. Lopulta vartijaa ei tarvittu lainkaan. Vanki vartioi itse itseään. Michel Foucault näki tässä modernin vallan perusmuodon. Byung-Chul Han on aikamme kuvannut, miten valvonta on muuttunut pakosta houkutukseksi, ulkoisesta katseesta sisäiseksi, ja miten me luovutamme tietomme itse, vapaaehtoisesti, mielellämme. Hannah Arendt taas ymmärsi, että eristetty ihminen on hauraampi kuin yksikään muu, sillä yksinäisyydessä ihminen menettää sen toisen, joka voisi vahvistaa, että hän näkee oikein.
Palantir on tämän pitkän linjan tämänhetkinen huipentuma. Kivi, joka näkee kaiken ja palantírin vanha vaara pätee yhä. Vaarallisin ei ole se, että kivi näyttää haltijalleen sinut. Vaarallisin on se, että se voi näyttää sinulle maailman, joka on kuratoitu juuri sinua varten, ja saada sinut luulemaan, että katsot itse.
Tämä artikkeli ei väitä, että näin on tehty, mutta se väittää jotain hankalampaa: Kaikki yllämainittu on mahdollista, halvempaa ja helpompaa kuin kuvittelemme ja että se ei jätä jälkeä mihinkään muualle kuin kohteen omaan dokumentaatioon ja sen aikajärjestykseen. Siksi ainoa kysymys, joka lopulta merkitsee, ei ole tekninen vaan poliittinen. Kuka katsoo kiveen? Kuka valvoo niitä, joilla on valta nähdä? Ja jos vastaus on, ettemme tiedä, niin se vastaus ei ole rauhoittava. Se on hälytys.
Kysy se ääneen. Sillä se kysymys on ainoa kivi, joka katsoo takaisin.
Lähteet
Palantirin alkuperä, omistus ja nykytila
- The Intercept: How Peter Thiel's Palantir Helped the NSA Spy on the Whole World (22.2.2017)
- CNBC: Palantir lands $10 billion Army software and data contract (1.8.2025)
- Business Wire: Anthropic and Palantir Partner to Bring Claude AI Models to AWS for U.S. Government Intelligence and Defense Operations (7.11.2024)
- CNBC: Anthropic officially told by DOD that it's a supply chain risk (5.3.2026)
- Vice / Motherboard: Palantir Demos AI to Fight Wars But Says It Will Be Totally Ethical (26.4.2023)
Asiakaskunta
- The Intercept: Palantir Provides the Engine for Donald Trump's Deportation Machine (2.3.2017)
- EPIC: EPIC v. ICE (Palantir Databases)
- The Register: ICE enlists Palantir to develop all-seeing 'ImmigrationOS' (21.4.2025)
- The Intercept: Predictive policing, LAPD Operation LASER (11.5.2018)
- Bundesverfassungsgericht: 1 BvR 1547/19, ratkaisu (16.2.2023)
- Digital Health: NHS England awards £330m Federated Data Platform contract to Palantir (11/2023)
- The Barents Observer: Norwegian Customs extends Palantir contract
- Palantir Investor Relations: Renewal of Multi-Year Contract with the DGSI (15.12.2025)
- Bloomberg: Thiel's Palantir, Israel Agree Strategic Partnership for Battle Tech (12.1.2024)
Suomi
- Yle (Eero Mäntymaa): Ylen tiedot: Suomi on jo pitkään käyttänyt pahamaineisen Palantirin teknologiaa (9.6.2026)
- Seura: Käyttääkö myös Suomen poliisi pahamaineisen Palantir-teknologiayhtiön tuotteita? (9.7.2023)
- Helsingin Sanomat: suomalaisten eläkeyhtiöiden Palantir-sijoitukset (18.3.2026, maksumuurin takana)
Palantirin kyvykkyydet (yhtiön oma dokumentaatio)
- Palantir: Object resolution basics (Gotham)
- Palantir: Ontology overview (Foundry)
- Palantir: Types of geospatial and geotemporal data
- Palantir: Platform overview, AIP capabilities
Profilointi, kohdennus ja vaikuttaminen
- Kosinski, Stillwell & Graepel: Private traits and attributes are predictable from digital records of human behavior, PNAS (2013)
- Matz, Kosinski, Nave & Stillwell: Psychological targeting as an effective approach to digital mass persuasion, PNAS (2017)
- González-Cabañas ym.: Unique on Facebook, (Nano)targeting Individual Users with non-PII Data, ACM IMC (2021)
- FTC: Data Brokers, A Call for Transparency and Accountability (27.5.2014)
- ICO: Update report into adtech and real time bidding (20.6.2019)
- Nature: The scant science behind Cambridge Analytica's controversial marketing techniques (2018)
Kognition mekanismit ja käsitteellinen tausta
- Raymond S. Nickerson: Confirmation Bias, A Ubiquitous Phenomenon in Many Guises, Review of General Psychology (1998)
- Michael Shermer: Patternicity, Scientific American (2008)
- Arnold Zwicky: frekvenssi-illuusio (Baader-Meinhof-ilmiö), Language Log (2005, 2006)
- Bertram R. Forer: The fallacy of personal validation, Journal of Abnormal and Social Psychology (1949)
- Jeremy Bentham: Panopticon (1791); Michel Foucault: Tarkkailla ja rangaista (1975); Byung-Chul Han: Psykopolitiikka (2014); Hannah Arendt: Totalitarismin synty (1951); Jacques Ellul: Propaganda (1965)