Keskustelua uskosta ja elämästä Kristuksessa - Osa 1

Kysymys 1:

"Oman tahdon kuolettaminen", tämä on vahva ilmaus. Mitä se tarkoittaa?

Vastaus:

Oman tahdon kuolettaminen on vaiheittaista ja koska olemme ihmisiä ja lihassamme asuu synti, meidän tulee tietysti rukoilla paljon ja käytännössä roikkua Herramme liepeissä, kuin kävelemään opetteleva taapero.

Kun annan itseäni suuremman, minut luoneen Jumalan, valita puolestani, Hän antaa minulle sen mikä minua eniten hyödyttää: Jumalamme on absoluuttisen hyvä Jumala ja kun luovumme halusta itse tietää, Jumala voi antaa meille kuhunkin hetkeen sen mitä eniten tarvitsemme. Se on vaikea hyppy tehdä, sillä monesti näemme nyt vain tämän hetken ongelmat tai tämän maailman pahuuden ja syytämme siitä Jumalaa: Miksi Jumala sallii pahan? Miksi kärsin?

Tunnistamatta sitä tosiasiaa, että se olin minä, joka lankesi pois Jumalasta, ei toisinpäin: Jumala ei ole lähtenyt pois ihmisen läheltä, vaan ihminen valitsi väärin ja siitä seurasi tämä, jota perisynniksi kutsutaan.

Jumala kuitenkin on valmis heti auttamaan ja pelastamaan, jos vain uskallamme täysin kääntyä Hänen puoleensa. Ei vain vähän tai osittain, vaan kokonaan. Jos uskallamme uskoa todeksi kaiken maailman valheen aiheuttaman esteen vastaisesti sen, että Jumala on Rakkaus, saamme sen lahjan, että Hän ohjaa ja opastaa sekä auttaa meidät läpi aivan mistä tahansa tilanteesta.

Pahimmastakin, vaikka olisimme kuolemassa tai meitä uhattaisiin aseella, Jumala tulisi tuolloin läsnäolevaksi ja auttaisi tuosta hetkestä läpi. Jumala on kertonut totuuden itsestään ja tämä maailma ei ole meidän uskossa vaeltavien maailma, vaan olemme muukalaisina täällä, joten jos kuolemme, kuolemme Kristuksessa, joka johtaa lopulta iankaikkiseen elämään... Meidän tuleekin olla terveellä tavalla kuolleita tälle maailmalle, joka on turmeltunut ja elää synnissä.

Nämä ovat toki vaikeita ja haastavia paradokseja, mutta näin olen asiat itse, Herralle kiitos, saanut todeksi Hänen kanssaan elää suuresta armosta.

Kysymys 2:

"Terveellä tavalla kuollut tälle maailmalle", tämä paradoksi on kiehtova. Miten tämä näkyy käytännössä arjessanne Heinin kanssa?

Teillä on lapsia, työskentelette, elätte tässä maailmassa, miten yhdistätte sen "muukalaisuuden" konkreettisiin päivittäisiin valintoihin?

Mainitsit roikkuvanne Herran liepeissä kuin kävelemään opetteleva taapero. Tämä on kaunis kuva nöyryydestä ja riippuvuudesta. Onko ollut hetkiä, jolloin olet yrittänyt ottaa ohjat takaisin omiin käsiisi ja mitä silloin on tapahtunut?

Ja vielä, kun sanot Jumalan antavan kuhunkin hetkeen sen mitä eniten tarvitsemme: Onko ollut tilanteita, joissa olet saanut jotain täysin muuta kuin mitä luulit tarvitsevasi, mutta ymmärsit jälkikäteen sen olleen juuri oikea asia?

Vastaus:

Kun kristitty kuolee tälle maailmalle, hän ei ala kylmäksi tai välinpitämättömäksi, vaan hän tunnistaa maailman tilan sekä siinä asuvien ihmisten tilan. Jeesuksen seuraajalle hengellinen todellisuus on täysin totta. Se tarkoittaa arjessa sitä, että ymmärrämme Jeesuksen sanat ristillä täydeksi totuudeksi, kun Hän vielä ruumillisen kidutuksen ja fyysisen kuoleman hetkellä rukoili armoa Hänen murhaajilleen:

Luukkaan evankeliumi 23:34: "Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät". Ja he jakoivat keskenään hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa."
Lähde: Luukkaan evankeliumi 23:34, Kirkkoraamattu (1933/1938)

Tämän, kun ymmärtää todeksi, voi surukseen todeta, että vaikka me ihmiset kuvittelemme itse tietävämme, emme voi ymmärtää maailman todellista luonnetta, ennen kuin Jeesus sen meille näyttää. Hän joka nousi kuolleista.

Syntiinlankeemuksessa, kun lankesimme syntiin, ajauduimme pahan valtaan, lumoukseen, joka tarkoittaa konkreettisesti sitä, että mitä kauempana olemme Jeesuksesta, Jumalasta, sitä enemmän ihmistä ohjaavat väärät henkivallat. En tarkoita tällä sitä, että jokainen ei-uskova ihminen olisi jotenkin demonisesti riivattu. Tarkoitan sitä tosiasiaa, että saatana on saanut oikeuden meidän ihmisten lihaan, joka tarkoittaa sitä, että hän voi syöttää meihin ajatuksia, mielikuvia, kokemuksia, tuntemuksia ja vaikka mitä, joka johtaa meitä syvästi harhaan. Olemme ikään kuin näkymättömässä laatikossa, vankilassa ja sen avain on Jeesuksella. Hän antaa sen avaimen heti, kun täysin vilpittömin sydämin käännymme Hänen puoleensa.

Se on vaikeaa ja se on haastavaa, elää Jeesuksen seuraajana maailmassa, joka konkreettisesti vihaa uskovaa ja kuvittelee, että uskova on täysin idiootti ja vajaa-älyinen. Siinäpä on kuitenkin iso paradoksi, jonka itse sain todeksi elää: Kun olin vielä vihollisen puolella ja tein sitä mitä tein, luulin olevani viisas. Vasta kirjaimellisesti kohdattuani Jeesuksen, vastaanottaessani Hänen valtavan rakkauden ja armon, joka Hänellä oli minua ja JOKAISTA ihmistä kohtaan, ymmärsin, että kaikki mitä maailma oli minulle uskotellut, oli valhetta.

Kaikki minkä päälle olin rakentanut romahti, mutta se oli maailman kaunein romahdus, sillä kun saa kohdata elävän Jumalan hyvyyden ja rakkauden, valheet saavatkin romahtaa. Ymmärtäen samalla, että tämä maailma ei ole se paikkamme, jonka Hän on meille luonut, vaan Hän haluaa pelastaa jokaisen. Hän haluaa näyttää ja kertoa, että se mitä tulossa on tämän lyhyen elämän jälkeen on jotain paljon, paljon parempaa.

Tämä on kokemus, joka muuttaa ihmisen täysin ja täydellisesti. Yritän siis sanoa, että todellinen viisaus ja ymmärrys tulee Herraltamme, Jeesukselta Kristukselta, ei ihmisestä itsestään. Ihmisenä en voi tietää mitään, mutta Jumalan kanssa saan jokaiseen hetkeen aina sen tiedon mitä tarvitsen.

Kun en itse astu Jumalan tielle, saan kulkea Jumalan johtamana, Hän tasoittaa kaikki kuopat ja kaikki mäet, mutta ei niin, että en itse tekisi asioita, vaan siten, että saan olla itse Hänen tahtonsa toimijana sekä toteuttajana. Hän toimii kauttani tässä maailmassa, jos sen armosta saan todeksi elää, mutta jos alan itse toimimaan, toimin minä, enkä Jumala. En myöskään voi väittää, että teen asioita koska Jumala sanoo niin, joka on mielestäni jälleen yksi suuri ansa: Jumalan nimissä on tehty niin paljon pahaa, että parempi on että ei julista yhtikäs mitään, tekee vain sen hyvän, jonka Herra antaa ja joka ei ole vaaraksi kenenkään hengelle (vrt. ristiretket).

Miten siis voisinkaan hylätä Hänen tahtonsa, kun olen jo saanut monta monituista kertaa nähdä sen, että kun itse yritän ratkaista jotain, se johtaa aina huonoon lopputulokseen, mutta jos uskallan tehdä Hänen tahtonsa, vaikka en sitä ymmärtäisi, on lopputulos aina kaikkein paras sekä ihmisenä minulle kaikkein tyydyttävin.

Kuinka moni saa elämässään sen kunnian ja etuoikeuden, että saa illalla nukkumaan käydessään todeta hiljaa mielessään, että kiitos Isä. Sain tänään tehdä Sinun tahtosi! Siis ajatella, joku ihminen jossain saa tehdä Jumalan tahdon! Kukaan ei saa sitä tietää, eikä tarvitsekaan, koska sehän on vain sinun ja Jeesuksen välinen asia.

Usko ei myöskään ole asia, jonka todellisuudessa (ainakaan itse) olisin voinut päättää. Se usko, jonka sain oli armolahja Jeesukselta itseltään. En voinut päättää tulla uskoon, vaan usko tuli minuun, kun rukoilin. Saadessani uskon ja kohdatessani Jeesuksen, miten siitä voisi luopua? Maailman takia? Senkö takia, että joku muu ei ole samaa lahjaa saanut ja pitäisi minua hulluna?

Ei tietenkään.

Uskon lahjan myötä minun tehtäväni on todistaa Jeesuksesta tässä pahassa maailmassa, ymmärtäen ja rukoillen kaikkien heidän puolesta, jotka eivät ole vielä sitä uskonlahjaa saaneet.

Se ei ole toisten yläpuolelle nousemista tai alapuolelle laskeutumista. Se on sen tunnistamista, että ilman Jeesusta kaikki ihmiset ovat hukassa ja se, että puhun uskosta, johtipa se mihin tahansa reaktioihin, on ymmärrettävää, koska ilman Jeesusta ihminen on de facto -lumouksessa ja sen lumouksen voi vain Jeesus murtaa.

Uskovan todistaessa ja puhuessa Jeesuksesta ja omalla elämällään parhaimmillaan osoittaessaan todeksi Jumalan olemassaolon, palvellen ja konkreettisesti parannuksen tehden... on se suurin todistus, jonka tämä maailma voi saada, Hänestä johon uskomme. Siksi Jeesuksen seuraaja voi joskus todistaa jopa pahimmillaan marttyyrikuolemalla, kuten esim. Syyriassa olemme nyt nähneet tapahtuvan, mutta vain Jeesuksen seuraaja voi nähdä sen riemun tässäkin karmeudessa.

Jumala on yli kaiken älyn ja viisauden, Jumala on ylitse kaiken inhimillisen päättelykyvyn ja kaiken sen, mitä voisimme ihmisenä koskaan määritellä. Hän on todellakin kaikkivaltias ja Hän pystyy yhdellä silmänräpäytyksellä antamaan jokaiselle uskon lahjan, joka on armosta meille suotu. Minkään teon kautta en pysty Jumalan armoa saamaan tai saavuttamaan. Sitä on todellinen tasavertaisuus, en voi tehdä mitään, joka Jumalan silmissä tekisi minusta paremman, kuin toinen ihminen on.

Ihminen itsessään, ennen syntiinlankeemusta oli elävän Jumalan fyysinen kuva, joita olemme edelleenkin, mutta vain turmeltuneita, koska lankesimme. Se ei kuitenkaan poista sitä, että kun annamme elämämme Jeesukselle vapaaehtoisesti, etteikö Jumala voisi auttaa meitä elämään, kuten Hän on suunnitellut, että Hänen Henkensä voi elää kauttamme maailmaan lisää hyvää tuoden.

Jeesuksen kanssa, en myöskään joudu itse "pakolla" luopumaan mistään, vaan Jumalan Pyhä Henki minussa kertoo, opettaa ja opastaa, että onko jokin asia minulle hyväksi vai pahaksi. Tällöin mikä tahansa maailmallinen tai inhimillinen tapani ennen uskoa jää pois, koska Pyhä Henki antaa sen, mikä on syntiä, tuntua minussa.

Joten kuinka moni lopulta haluaisi satuttaa itseään jos voi Pyhässä Hengessä, Jumalan kanssa paljon paremmin. Tätä on Jumalan antama armo, joka pikku hiljaa muuttaa meitä, ylhäältä alas. Sitä on se, että olemme uusi luomus Jeesuksessa Kristuksessa, enemmän ja enemmän Hänen kaltaisensa, mutta siinä koskaan onnistumatta, koska vain Hän oli synnitön ja täydellinen Jumalan Poika. Me kaikki olemme armoa vailla.

Se, että tavoittelemme Kristusta, kuitenkin tuo elämäämme niin paljon hyvää: parantaa ihmissuhteita, tuo perhettä lähemmäs toinen toisiaan, koska enää en elä itselleni, vaan elän Kristukselle ja haluan palvella perhettäni, kuten Kristus palveli seurakuntaansa. Tietäessäni, että se on itse Jumala, joka on vaimoni isä tai lasteni isä, ymmärrän paljon paremmin, kenelle vastaan: Jumalalle, 24/7. Vaatimus palvella koko ajan onkin ihmiselle mahdotonta, mutta se mikä on minulle mahdotonta, on mahdollista Kristukselle, joka toden totta tulee ja asuu sekä vaikuttaa jokaisessa uskovassa.

Se, että joku sanoo uskovansa on upea ja hieno asia, mutta lopulta näemme jokaisen uskon Hengen hedelmän hänen lähellään, hänen läheisensä sen hedelmän todistavat. Se todistus hyvästä ei välttämättä näy koskaan maailmalle, koska emme uskovana elä enää tälle maailmalle, vaan Jeesukselle Kristukselle. Maailma ei ole paikka, jota miellytämme.

Jeesuksen nimessä ja rakkaudessa.

Kiitos, kun kysyit. Oli ilo vastata.

Siunaten,
Sami