Käännetty todellisuus: Saatanan viimeinen petos ja ihmisen luku

"Se, jolla on ymmärrys, laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi."¹ Tämä Ilmestyskirjan arvoituksellinen jae on vuosisatojen ajan tulkittu lähes yksinomaan saatanan numeroksi, mystiseksi pahuuden symboliksi. Entä jos olemme ymmärtäneet kaiken väärin? Entä jos juuri tämä väärinymmärrys on osa suurempaa petosta, viimeistä ja kaikkein tuhoisinta illuusiota, jossa totuus ja valhe vaihtavat paikkaa niin täydellisesti, että jopa valitut eksyisivät, jos se olisi mahdollista?

Kreikan kielessä ilmaus "arithmos gar anthrōpou estin", "sillä se on ihmisen luku", ei välttämättä viittaa yksittäiseen ihmiseen vaan ihmisyyteen itsessään. Luku 666 voikin edustaa ihmiskunnan pyrkimystä jumaluuteen ilman Jumalaa, kolminkertaista yritystä saavuttaa täydellisyys (7) jäämällä aina yhden askeleen vajaaksi. Se on Baabelin tornin henki numeroina ilmaistuna: ihmisen ikuinen "melkein mutta ei aivan" -tila pyrittäessä taivaaseen omin voimin.

Historian suurin paradoksi toteutui, kun Jumala itse "tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme"². Luoja astui luomakuntaansa, Ääretön rajalliseen, Pyhä syntiseen maailmaan. Tämä lihaksitulemisen mysteeri on niin syvällinen, että se ylittää inhimillisen ymmärryksen. Juuri siksi siitä tulee täydellinen kohde saatanan viimeiselle petokselle. Sillä mikä voisi olla suurempi valhe kuin kääntää itse Totuus valheeksi, Valo pimeydeksi, Pelastaja tuhoajaksi?

Nykyajan hengellisessä ilmapiirissä voimme jo nähdä tämän käänteisen todellisuuden rakentumista. "Inklusiivisuuden" nimissä Jeesuksen ainutlaatuisuus leimataan "eksklusiiviseksi" ja siten pahaksi. "Rakkauden" nimissä totuuden julistaminen määritellään "vihapuheeksi". "Suvaitsevaisuuden" nimissä kristinuskon absoluuttinen totuusväite tuomitaan "fundamentalismiksi". Jokainen näistä käsitteellisistä käänteistä valmistelee maaperää sille hetkelle, jolloin lopullinen syytös esitetään: että Kristuksen seuraajat ovat todellisia antikristuksen kannattajia.

Tämä prosessi ei tapahdu yhtäkkiä vaan asteittain, kuin sammakko hitaasti kuumenevassa vedessä. Mediassa, akateemisessa maailmassa ja populaarikulttuurissa kristinusko esitetään yhä useammin historian vihollisena: sorron, väkivallan ja vihan lähteenä. Samaan aikaan hengellisyys, joka hyväksyy kaikki tiet Jumalaan, nostetaan valistuneisuuden merkiksi. Tämä narratiivi valmistelee ihmiskunnan hyväksymään sen, että kun maailmanuskonto³ nousee, se edustaa todellista rakkautta ja rauhaa. Ne, jotka pitävät kiinni Kristuksen ainutlaatuisuudesta, ovat rauhan vihollisia.

Pedon merkin⁴ yhteydessä tämä käänteisyys saavuttaa huippunsa. Ne, jotka kieltäytyvät merkistä Kristuksen tähden, leimataan yhteiskunnan vihollisiksi, terroristien kaltaisiksi uhiksi globaalille rauhalle ja turvallisuudelle. Heidän kieltäytymisensä tulkitaan itsekkyytenä, fanaattisuutena, jopa pahuutena. Samaan aikaan merkin ottaminen esitetään vastuullisena, rakastavana tekona: osoituksena solidaarisuudesta ihmiskuntaa kohtaan.

Jeesuksen ennustus omista seuraajistaan on kylmäävä: "Teidät vedetään oikeuden eteen synagogissa, ja teitä pidetään vankiloissa, ja teidät viedään kuningasten ja maaherrojen eteen minun nimeni tähden… Te joudutte jopa vanhempienne ja veljiemme ja sukulaistenne ja ystävienne kavaltamiksi, ja muutamat teistä he tappavat. Ja te joudutte kaikkien vihaamiksi minun nimeni tähden."⁵ Huomaa, että viha kohdistuu heihin "Jeesuksen nimen tähden". Ei siksi, että he olisivat tehneet mitään objektiivisesti pahaa, vaan koska itse Jeesuksen nimi on muuttunut vihan symboliksi.

Tämä käänteinen todellisuus heijastuu myös siinä, miten Ilmestyskirjan kaksi todistajaa⁶ tullaan näkemään. Heidän julistaessaan tuomiota ja totuutta maailma ei iloitse heidän sanomastaan vaan päinvastoin: "Ja ne, jotka maan päällä asuvat, iloitsevat heistä ja riemuitsevat ja lähettävät lahjoja toisillensa, koska nämä kaksi profeettaa olivat vaivanneet niitä, jotka maan päällä asuvat." Totuuden julistajat nähdään "vaivaajina", rauhan häiritsijöinä. Heidän kuolemansa on juhlan aihe. Valheen maailmassa totuus on suurin uhka.

Psykologisesti tämä ilmiö tunnetaan projektiona: syytämme muita siitä, mitä itse olemme tai teemme. Saatanan mestariteos on saada koko ihmiskunta projisoimaan oma kapinallisuutensa Jumalaa vastaan niihin, jotka ovat uskollisia Jumalalle. Näin syntiinlankeemuksen perimmäinen valhe, "te tulette olemaan kuin Jumala"⁷, kääntyy syytökseksi, että Jumalan lapset yrittävät olla jumalia. Todellisuudessa he vain tunnustavat todellisen Jumalan. Käännetyssä maailmassa tämä tunnustus tulkitaan ylpeydeksi ja eksklusiivisuudeksi.

Teknologia⁸ mahdollistaa tämän illuusion ylläpitämisen ennennäkemättömällä teholla. Algoritmit voivat muokata todellisuuskäsitystä, deepfake-teknologia voi luoda "todisteita" melkein mistä tahansa ja sosiaalinen media voi levittää valheen totuutta nopeammin. Tähän lisättynä tekoälyn kyky analysoida ja ennakoida ihmisten käyttäytymistä saadaan täydellinen kontrollijärjestelmä, jossa "totuus" on mitä tahansa järjestelmä määrittää sen olevan.

Raamatullinen maailmankuva⁹ opettaa, että historia liikkuu kohti huipennustaan, jossa jokaisen on valittava puolensa. Saatanan viimeinen petos varmistaa, että tämä valinta esitetään käänteisesti: Kristuksen valitseminen näyttää maailman silmissä pahan valitsemiselta. Antikristuksen järjestelmään liittyminen näyttää hyvän, rakkauden ja rauhan valitsemiselta. Tämä on äärimmäinen moraalinen inversio, jossa itse valinnan perusteet on käännetty päälaelleen.

Miten valmistautua tähän? Ensinnäkin, meidän on juurruttava niin syvälle totuuteen, että mikään illuusio ei voi meitä horjuttaa. Tämä tarkoittaa Jumalan sanan syvällistä tuntemista, ei vain pintapuolista tuttuutta. Toiseksi, meidän on valmistauduttava siihen, että meidät tullaan näkemään pahana. Ei saamistamme väärinteoista, vaan itse totuuden seisomisesta. Kolmanneksi, meidän on ymmärrettävä, että tämä kärsimys ei ole merkki siitä, että olemme väärässä, vaan päinvastoin. Se vahvistaa, että kuljemme samaa tietä kuin Mestari, joka "tuli omiensa tykö, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan"¹⁰.

Paradoksi on täydellinen: Jumala, joka tuli pelastamaan ihmiskunnan, tullaan lopulta syyttämään ihmiskunnan suurimmaksi uhaksi. Hänen seuraajansa, jotka julistavat rakkauden ja totuuden sanomaa, leimataan vihan ja valheen levittäjiksi. Järjestelmä, joka orjuuttaa ihmiskunnan, antikristuksen valtakunta, esitetään vapauden ja edistyksen huipentumana. Tämä on saatanan viimeinen ja suurin petos, jossa itse todellisuuden rakenne käännetään nurin.

Lopulta kysymys kuuluu: Tunnemmeko totuuden niin hyvin, että tunnistamme sen silloinkin, kun koko maailma sanoo sen olevan valhetta? Olemmeko valmiita seisomaan Kristuksen puolella silloinkin, kun se merkitsee leimautumista antikristuksen kannattajaksi? Tämä ei ole teoreettinen teologinen pohdinta vaan hyvin pian edessämme oleva käytännön todellisuus. Valmistautuminen alkaa nyt: totuuden tuntemisesta, juurten syventämisestä ja ennen kaikkea rakkaudesta Häneen, joka on "tie, totuus ja elämä"¹¹, vaikka maailma kutsuisi Häntä miksi tahansa muuksi.

Lähteet:

1. Ilmestyskirja 13:18. Pyhä Raamattu (1992).
2. Johannes 1:14. Pyhä Raamattu (1992).
3. Schaeffer, F. A. (1976). How Should We Then Live? The Rise and Decline of Western Thought and Culture. Fleming H. Revell. s. 245-253.
4. Thomas, R. L. (1995). Revelation 8-22: An Exegetical Commentary. Moody Publishers. s. 169-185.
5. Luukas 21:12-13, 16-17. Pyhä Raamattu (1992).
6. Ilmestyskirja 11:10. Pyhä Raamattu (1992).
7. 1. Mooses 3:5. Pyhä Raamattu (1992).
8. Ellul, J. (1964). The Technological Society. Vintage Books. s. 432-442.
9. Hoekema, A. A. (1979). The Bible and the Future. Eerdmans Publishing. s. 318-324.
10. Johannes 1:11. Pyhä Raamattu (1992).
11. Johannes 14:6. Pyhä Raamattu (1992).