Paino, jota ei voi ansaita
Samuel etsi kuningasta Iisain pojista. Oikea poika oli pellolla lampaiden luona, eikä kukaan ollut muistanut kutsua häntä.
Beetlehemissä Iisain pojat astuivat yksi kerrallaan profeetta Samuelin eteen. Ensimmäisenä tuli Eliab, kookas ja komea esikoinen. Samuel katsoi häntä ja ajatteli, että tässä on varmasti Herran voideltu (1. Sam. 16:6). Hän katsoi samalla tavalla kuin me katsomme: pituutta, ryhtiä ja sitä, miltä kuningas näyttää. Herra pysäytti hänet:
Mutta Herra sanoi Samuelille: "Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa, sillä minä olen hänet hyljännyt. Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen."
1. Sam. 16:7
Seitsemän poikaa kulki profeetan ohi, eikä Herra ollut valinnut ketään heistä. Samuelin kysyessä, olivatko siinä kaikki, Iisai muisti nuorimman, joka oli kaitsemassa lampaita (1. Sam. 16:10-11). Isä oli jättänyt hänet pois omasta pöydästään. Profeetan tullessa kylään voitelemaan kuninkaan isä oli päättänyt etukäteen, keitä kannatti kutsua, eikä nuorin kuulunut heihin. Hänet voideltiin kuitenkin veljiensä keskellä. Herran Henki tuli häneen siitä päivästä alkaen (1. Sam. 16:13).
Iisai ei ollut julma. Hän teki sen, minkä jokainen meistä tekee huomaamattaan. Ihminen jakaa toiset kahteen joukkoon, mukaan laskettaviin ja pellolle jätettäviin. Mittarina ovat ulkonäkö, asema, menestys, puhelahjat ja se, kuinka moni kuuntelee. Sen, joka ei näillä mitoilla ole mitään, voi jättää kutsumatta. Häntä ei ehkä hylätä ääneen. Hänet vain unohdetaan, sivuutetaan ja eristetään niin hiljaa, ettei kukaan huomaa tehneensä mitään. Samaa mittaa ihminen käyttää itseensä, minkä vuoksi hän pelkää jäävänsä itse pellolle.
Herra valitsee yhä uudelleen juuri pellolle jätetyn. Paavali muistutti korinttilaisia siitä, keitä heidän joukossaan oli:
vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
1. Kor. 1:27-28
Jumalan valinta paljastaa meidän valintamme. Herran valitessa sen, jota me emme olisi kutsuneet, vika ei ole Hänen näössään vaan meidän. Olemme sokeita juuri siinä, missä luulemme näkevämme tarkimmin. Jaakob kuvaa saman seurakunnan kokoukseen. Sisään tulevalle miehelle, jolla on kultasormus sormessaan ja loistava puku, tarjotaan hyvä paikka. Ryysyissä tulevalle köyhälle sanotaan, että hän voi seistä tai istua jalkajakkaran viereen (Jaak. 2:2-3). Jaakob ei kysy, mitä köyhä on saanut aikaan. Hän kysyy, keitä Jumala on valinnut:
Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat?
Jaak. 2:5
Kruunu, joka annettiin ennen tekoja
Arvo, jota ihminen ei näe, on annettu jo ennen kuin hän on tehnyt mitään. Raamatun ensimmäinen luku kertoo ihmisestä, jolla ei ole vielä nimeä, ammattia eikä saavutuksia. Hänellä on vain alkuperä:
Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat". Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
1. Moos. 1:26-27
Kuva on hepreaksi tselem. Strongin sanakirja selittää sen kaltaisuudeksi ja edustavaksi hahmoksi sekä erityisesti epäjumalan kuvaksi. Ero on siinä, kuka kuvan tekee. Ihminen on Jumalan tekemä kuva. Ihmisen alkaessa ansaita arvoaan suunta kääntyy: hän ryhtyy veistämään itsestään kuvaa, jonka muut hyväksyisivät. Hän tekee itsestään epäjumalan ja palvelee sitä joka päivä peilin, työn ja muiden katseiden edessä. Psalmista näkee toisen suunnan:
niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella;
Ps. 8:5-6
Seppelöidä on hepreaksi atar, ympäröidä ja kruunata. Ihminen ei kruunannut itseään. Kruunu laskettiin hänen päähänsä. Se laskettiin jokaisen päähän, myös sen pojan, joka oli jätetty lampaiden luo. Pellolla seisova poika kantoi samaa kruunua kuin hänen kookkaat veljensä, vaikka kukaan kotona ei nähnyt sitä. Jesaja kertoo, miksi kruunu annettiin kaikille:
Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi.
Jes. 43:4
Jumala ei sano, että ihminen on kallis siksi, että hän on ahkera, kaunis tai menestyvä. Hän sanoo sen yhdellä syyllä: minä sinua rakastan. Arvo ei synny ihmisestä, joten ihminen ei voi myöskään menettää sitä omalla epäonnistumisellaan.
Kevyt kunnia
Psalmin kunnia on hepreaksi kavod. Sanakirja selittää sen alkumerkityksen painoksi, sillä sen kantasana kabad tarkoittaa olla raskas. Jumalan antama kunnia on painavaa ja pysyy paikallaan, vaikka tuuli kävisi. Ihmisten antama kunnia on toista lajia. Saarnaaja kutsuu sitä sanalla hebel, jonka sanakirja selittää tyhjyydeksi ja ohimeneväksi. Jeesus näki, mitä kevyt kunnia tekee ihmiselle:
Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?
Joh. 5:44
Ihminen, joka elää toisten kunniasta, ei voi luottaa Jumalaan, koska hänen katseensa on koko ajan muissa. Hän tarkistaa jatkuvasti, kuinka hänet otettiin vastaan ja mukauttaa sitten itsensä sen mukaan. Tämän ajan kevein kunnia on tykkäys. Child Development -lehdessä julkaistussa kokeessa 613 keskimäärin 14-vuotiasta nuorta sai sattumanvaraisesti joko vähän tai paljon tykkäyksiä samanlaisessa somevuorovaikutuksessa. Vähän tykkäyksiä saaneet tunsivat itsensä torjutummiksi ja ajattelivat itsestään kielteisemmin. Kukaan heistä ei ollut tehnyt mitään toisin. Tutkijat olivat arponeet, kuka jää pellolle, mutta nuoret alkoivat silti pitää arpaa totuutena itsestään.
Itsetuntotutkimus kutsuu tätä ehdolliseksi itsearvoksi. Tutkijoiden mukaan ratkaisevaa on se, mitä ihminen uskoo, että hänen täytyy olla tai tehdä ollakseen arvokas. Ehdot ajavat eteenpäin, mutta ne ovat samalla kohta, josta ihminen haavoittuu. Ehtojen lista on myös pidentynyt. Psychological Bulletin -lehden meta-analyysi kokosi 41 641 yhdysvaltalaisen, kanadalaisen ja brittiläisen korkeakouluopiskelijan perfektionismimittaukset vuosilta 1989-2016. Nuoret olivat vuosi vuodelta vaatineet enemmän itseltään, kokeneet muiden vaativan heiltä enemmän ja vaatineet enemmän myös muilta.
Kevyen kunnian ympärillä liikkuu raskas raha. Facebookin ja Instagramin omistava Meta Platforms sai vuonna 2025 mainoksista 196 miljardia dollaria eli 97,6 prosenttia koko liikevaihdostaan. Sen sovelluksia käytti joulukuussa 2025 keskimäärin 3,58 miljardia ihmistä päivittäin. Rakenteessa hyötyjä on maailmanlaajuinen suuryhtiö, jonka tulot kertyvät ihmisten huomiosta. Häviäjä on yksittäinen nuori, joka laskee peukaloita ja jää niitä laskiessaan pellolle. Saarnaaja oli kokeillut kaikkea, mitä menestys voi antaa. Hän rakensi taloja ja istutti viinitarhoja, eikä hän kieltänyt sydämeltään mitään iloa (Saarn. 2:4-10). Lopulta hän katsoi kaikkea tekemäänsä:
Mutta kun minä käänsin huomioni kaikkiin töihin, joita minun käteni olivat tehneet, ja vaivannäköön, jolla olin vaivannut itseäni niitä tehdessäni, niin katso: se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua; eikä ole hyötyä mistään auringon alla.
Saarn. 2:11
Turhuus on sama hebel. Menestys ei ollut Saarnaajalle syntiä, mutta se ei jaksanut kantaa sitä painoa, jonka hän oli sille antanut.
Kaksi hiillosta
Menestyksen vastapuoli on epäonnistuminen, jota ihminen pelkää vielä enemmän. Pietari oli luvannut seurata Jeesusta vankeuteen ja kuolemaan asti (Luuk. 22:33). Samana yönä hän seisoi ylimmäisen papin pihalla palvelijoiden kanssa hiilivalkean ääressä lämmittelemässä (Joh. 18:18). Siellä häneltä kysyttiin kolme kertaa, oliko hän Jeesuksen opetuslapsi. Joka kerta hän kielsi. Kukko lauloi:
Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka hän oli hänelle sanonut: "Ennenkuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti minut kiellät". Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.
Luuk. 22:61-62
Pihan ulkopuolella itkevä Pietari ei tarvinnut ketään syyttämään itseään, koska tuomio oli jo hänen sisällään. Samalle pihalle päätyy moni, joka ei ole kieltänyt ketään. Konkurssiin kaatuneen yrittäjän nimi kulkee velkojien papereissa vielä vuosien päästä. Vanhempi katsoo aikuista lastaan ja etsii kohtaa, jossa kasvatus meni vikaan, eikä löydä sieltä muuta kuin itsensä. Sukulaisten välit katkeavat riitaan, joka alkoi yhdestä sanasta eikä ole sen jälkeen sammunut. Nuori etsii omaa nimeään hyväksyttyjen listalta eikä löydä sitä, työnhakija odottaa turhaan vastausta hakemukseensa, eikä moni koskaan kokoa omaisuutta, jolla ympäristö mittaa aikuisen elämän onnistumista. Epäonnistuminen ei jää tapahtumaksi. Siitä tulee tuomio koko ihmisestä, eikä hän enää sano tehneensä virheen vaan olevansa virhe. Hän kokee olevansa kelpaamaton ja riittämätön ja uskoo ansaitsevansa jotain hyvin synkkää ja pimeää.
Tämä tuomio ei synny yksin. Yhteiskunta mittaa ihmistä todistuksilla, tuloilla ja luottotiedoilla. Julkisuus nostaa epäonnistuneen esiin ja jättää hänet näkyville. Joskus tuomitsevin katse tulee lähimmästä pöydästä, siitä samasta, jonka ääreen ihminen olisi eniten kaivannut. Syyttäminen ja syyllistäminen painavat hänet niin alas, ettei hänestä tunnu löytyvän enää mitään, missä olisi arvoa. Tällä äänellä on Raamatussa nimi. Heprean satan tarkoittaa vastustajaa ja sen kantasana hyökkäämistä ja syyttämistä. Kreikan diabolos, jonka Kirkkoraamattu kääntää perkeleeksi, on Strongin sanakirjan mukaan panettelija ja väärä syyttäjä. Ilmestyskirja kutsuu häntä sanalla katēgoros ja kertoo hänen syyttäneen yöt ja päivät, kunnes hänet heitetään ulos (Ilm. 12:10). Sana tarkoittaa kantajaa oikeudessa. Sen juuressa on agora, tori, jolle kaupungin kansa kokoontui. Syyttäjä ei puhu ihmistä vastaan kahden kesken vaan paikassa, jossa kaikki kuulevat.
Profeetta Sakarja näki näyssä ylimmäisen papin Joosuan seisomassa Herran enkelin edessä. Hänen oikealla puolellaan seisoi saatana syyttämässä häntä (Sak. 3:1). Hepreassa verbi syyttää on samaa juurta kuin syyttäjän nimi. Joosua oli puettu saastaisiin vaatteisiin, eikä hänellä ollut mitään, millä puolustautua (Sak. 3:3). Herra ei ryhtynyt luettelemaan Joosuan ansioita:
Ja Herra sanoi saatanalle: "Herra nuhdelkoon sinua, saatana. Nuhdelkoon sinua Herra, joka on valinnut Jerusalemin. Eikö tämä ole kekäle, joka on tulesta temmattu?"
Sak. 3:2
Kekäle on puunpala, johon tuli on jo ehtinyt. Siinä näkyy palamisen jälki, eikä sitä nosteta liekeistä sen takia, että se olisi ehjä. Se nostetaan, koska joku ei halua antaa sen palaa loppuun. Hiilivalkean ääressä kaatunut Pietari oli juuri sellainen kekäle.
Pietarin tarina olisi päättynyt pihan ulkopuolelle, jos ihmisen arvo olisi hänen tekojensa summa. Ylösnousemuksen jälkeen hän palasi vanhaan ammattiinsa ja lähti kalaan, eikä saanut koko yönä mitään (Joh. 21:3). Aamulla rannalla odotti Jeesus. Johannes kertoo, että maalle noustessaan opetuslapset näkivät hiilloksen, jolla oli kalaa ja leipää (Joh. 21:9). Kreikan sana hiillokselle on anthrakia. Uudessa testamentissa se esiintyy vain kahdesti: ylimmäisen papin pihalla ja tällä rannalla. Jeesus kutsui hänet saman tulen ääreen, jonka luona hän oli kaatunut. Siellä Hän kysyi kolme kertaa, rakastiko Pietari Häntä:
Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: "Olenko minä sinulle rakas?" ja vastasi hänelle: "Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Jeesus sanoi hänelle: "Ruoki minun lampaitani.
Joh. 21:17
Jeesus ei kysynyt, miksi Pietari epäonnistui, eikä vaatinut häntä todistamaan olevansa luottamuksen arvoinen. Hän kysyi vain rakkaudesta ja antoi hänelle sen jälkeen tehtävän. Kolme kieltämistä ei jäänyt Pietarin nimeksi. Hän oli yhä Simon, Johanneksen poika, jonka Jeesus tunsi nimeltä. Jeesus oli rukoillut hänen puolestaan jo ennen lankeemusta ja sanonut, että palattuaan hän vahvistaisi veljiään (Luuk. 22:32). Epäonnistuminen ei kirjoittanut Pietarin arvoa uudelleen, koska sitä ei ollut koskaan kirjoitettu hänen suorituksiinsa. Konkurssi, katkenneet välit, hylätty hakemus tai vaikeus lasten kasvatuksessa eivät kirjoita uudelleen kenenkään muunkaan arvoa. Syyttäjä puhuu torilla, mutta tuomion antaja on toinen. Paavali kysyy, kuka voi syyttää niitä, jotka Jumala on valinnut:
Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
Room. 8:33-34
Arvo, jota laki ei voi antaa
Ihmisarvo on kirjattu tämän ajan tärkeimpiin asiakirjoihin. YK:n ihmisoikeusjulistuksen ensimmäinen artikla alkaa sanoin: "Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja yhdenvertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan." Suomen perustuslain ensimmäinen pykälä sanoo, että valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden. EU:n perusoikeuskirjan ensimmäinen artikla on lyhyt: "Ihmisarvo on loukkaamaton. Sitä on kunnioitettava ja suojeltava."
Asiakirjat ovat kirjoittaneet sanoiksi sen, mitä Iisain pihalla ei nähty. Ne julistavat ihmisarvon ja suojaavat sitä, mutta ne eivät kerro, mistä se tulee. Laki voi tunnustaa arvon, mutta se ei voi antaa sitä, koska minkä ihminen antaa, sen ihminen voi myös ottaa pois. Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala kertoi Nooalle, miksi ihmisen elämä on loukkaamaton:
Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa.
1. Moos. 9:6
Ihmisarvo on itseisarvo, koska se ei ole ihmisen oma. Se on Jumalan määrittämä. Siksi se kuuluu yhtä lailla pellolle jätetylle kuin kookkaalle esikoiselle ja yhtä lailla ryysyissä tulevalle kuin kultasormuksen kantajalle. Sitä ei ansaita menestyksellä, eikä sitä menetetä epäonnistumalla.
Nimi, joka on kirjoitettu
Jeesus lähetti 70 opetuslasta kaksittain kaupunkeihin, joihin Hän itse aikoi mennä (Luuk. 10:1). He palasivat iloiten ja kertoivat, että riivaajatkin olivat heille alamaiset Hänen nimensä tähden (Luuk. 10:17). Se oli menestystä, jollaista harva kokee. Jeesus ei moittinut heitä. Hän siirsi heidän ilonsa paikkaan, jota yksikään epäonnistuminen ei voi horjuttaa:
Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."
Luuk. 10:20
Nimi taivaissa ei riipu siitä, onnistuuko seuraava matka. Se oli kirjoitettu jo silloin, kun Daavid oli pellolla ja kun Pietari itki pihan ulkopuolella. Kumpikaan ei ollut ansainnut katsetta, joka heihin kohdistui, mutta juuri siksi katse kantoi. Profeetta Sefanja kuvaa Jumalaa, joka ei iloitse ihmisen suorituksesta vaan ihmisestä itsestään:
Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee."
Sef. 3:17