Kuningas, jota kansa ei nähnyt

Israelin vanhimmat pyysivät Samuelilta kuningasta, jollainen kaikilla muillakin kansoilla oli. Herra kertoi hänelle, ketä he todellisuudessa hylkäsivät.

Samuel oli tuominnut Israelia koko ikänsä. Vanhaksi tultuaan hän asetti poikansa tuomareiksi, mutta pojat eivät vaeltaneet isänsä teitä. He tavoittelivat väärää voittoa, ottivat lahjuksia ja vääristivät oikeutta (1. Sam. 8:1-3). Israelin vanhimmilla oli siis todellinen syy huoleen. He kokoontuivat Raamaan ja toivat pyyntönsä vanhalle profeetalle:

ja sanoivat hänelle: "Katso, sinä olet käynyt vanhaksi, eivätkä poikasi vaella sinun teitäsi. Niin aseta nyt meille oikeutta jakamaan kuningas, jollainen kaikilla muillakin kansoilla on."
1. Sam. 8:5

Pyyntö kuulosti järkevältä. Johtajuus oli pettänyt, joten kansa halusi tilalle jotain pysyvää, näkyvää ja tuttua. Samuel pahastui ja rukoili Herraa (1. Sam. 8:6). Vastaus siirsi koko kysymyksen toiselle tasolle:

Niin Herra sanoi Samuelille: "Kuule kansan ääntä kaikessa, mitä he sinulle sanovat; sillä sinua he eivät ole pitäneet halpana, vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaanansa.
1. Sam. 8:7

Kansa ei hylännyt vanhaa profeettaa eikä hänen epäonnistuneita poikiaan. Se hylkäsi Kuninkaan, joka oli koko ajan ollut sen keskellä, vaikka Häntä ei voinut nähdä. Samuel kertoi kansalle, millainen näkyvä kuningas olisi. Hän ottaisi heidän poikansa vaunujensa eteen ja tyttärensä hovinsa keittiöihin. Hän ottaisi parhaat pellot, viinitarhat ja öljypuut palvelijoilleen ja kymmenykset sadosta ja lampaista, kunnes koko kansa olisi hänen palveluksessaan (1. Sam. 8:11-17). Samuelin kuvauksessa palaa kerta toisensa jälkeen sama verbi, ottaa. Kansa kuuli varoituksen ja vastasi:

Mutta kansa ei tahtonut kuulla Samuelin puhetta, vaan sanoi: "Ei, kuningas meillä pitää olla. Mekin tahdomme olla niinkuin kaikki muut kansat: kuningas jakakoon meille oikeutta ja johtakoon meitä ja käyköön sotiamme."
1. Sam. 8:19-20

Pyynnön ytimessä oli toive olla samanlainen kuin muut kansat ja saada eteensä ihminen, jonka voi nähdä ja joka sanoo, mitä tehdään. Kuningas kulkisi heidän edellään taisteluun. Sama pyyntö kuuluu nyt kaikkialta. Some ja yhteiskunta ovat täynnä mentoreita, mestareita, valmentajia, johtajia, päälliköitä ja guruja. Moni etsii heistä epätoivoisesti jotakuta kaltaistaan kertomaan, mitä hänen pitää tehdä. Vakavaksi asia muuttuu siinä kohdassa, jossa luotu nostetaan ylimmäksi auktoriteetiksi ainoan oikean Kuninkaan ja ainoan Jumalan paikalle. Silloin hänestä tulee epäjumala, vaikka kukaan ei rakentaisi hänelle alttaria.

Painava nimi

Sanat muistavat, mistä ne ovat tulleet. Guru on sanskritia, jossa se tarkoittaa kunnioitettavaa opettajaa, mutta Online Etymology Dictionaryn mukaan sanan kirjaimellinen merkitys on raskas ja painava. Guru on siis alun perin se, jonka sana painaa enemmän kuin muiden. Mentor on Odysseian henkilö, Odysseuksen ystävä ja hänen poikansa Telemakhoksen neuvonantaja. Saman sanakirjan mukaan neuvonantajan hahmossa puhui tarinassa usein epäjumalatar Athene valeasussa. Nimi, jolla länsimaiset kielet kutsuvat viisasta ihmisopasta, kuului alun perin hahmolle, jonka taakse epäjumala oli pukeutunut. Mestari on Kotimaisten kielten keskuksen mukaan tullut suomeen ruotsin kautta latinan sanasta magister, samasta lähteestä kuin maisteri. Magister tarkoittaa päällikköä, johtajaa ja opettajaa. Se on muodostettu sanasta magis, enemmän. Mestari on kirjaimellisesti se, joka on suurempi.

Jesaja punnitsee ihmistä toisella vaa'alla:

Luopukaa siis ihmisistä, joilla on vain henkäys sieraimissa, sillä minkä arvoiset he ovat!
Jes. 2:22

Henkäys on hepreaksi neshamah. Sama sana kuvaa elämän henkeä, jonka Herra Jumala puhalsi maan tomusta tehdyn ihmisen sieraimiin (1. Moos. 2:7). Arvoa tarkoittava verbi on chashab, jonka Strongin sanakirja selittää alkumerkitykseltään punomiseksi ja kutomiseksi ja siitä ajattelemiseksi, laskemiseksi ja arvottamiseksi. Ihminen, jota kutsutaan painavaksi, hengittää lainaksi saatua ilmaa. Hänen varaansa ei voi punoa elämää, koska hänen oma elämänsä on kudottu toisen käsissä.

Jeesus puhui samasta asiasta kansalle ja opetuslapsilleen temppelissä. Kirjanoppineet ja fariseukset rakastivat ensimmäisiä sijoja pidoissa ja sitä, että heitä tervehdittiin toreilla ja kutsuttiin rabbiksi (Matt. 23:6-7). Jeesus sanoi omilleen:

Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa. Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus.
Matt. 23:8-10

Rabbi tarkoittaa Strongin sanakirjan mukaan minun mestariani. Mestari on kreikaksi kathēgētēs, johdattaja, joka kulkee edellä ja näyttää tien. Sana on johdettu verbistä, joka merkitsee johtamista ja käskemistä virallisella valtuudella. Textus Receptuksessa sana esiintyy jakeissa 8 ja 10, eikä sitä ole muualla Uudessa testamentissa. Jeesus varasi sanan yhdelle, koska johdattajan paikka on niin painava, että vain yksi voi kantaa sitä. Heti perään Hän kertoi, millainen suuruus Hänen seuraajilleen kuuluu:

Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne. Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
Matt. 23:11-12

Latinassa magisterin rinnalla on toinen sana, minister, joka tarkoittaa alempaa, palvelijaa ja papin apulaista. Se on muodostettu magisterin mallin mukaan sanasta minus, vähemmän. Jeesuksen sanoissa magister ja minister vaihtavat paikkaa: se, joka on suurempi, on se, joka on vähemmän.

Moni ottaa silti vastaan arvonimiä tai antaa niitä itselleen. Titteli painetaan käyntikorttiin, profiilin ensimmäiselle riville ja oven kylttiin. Sen oikeutuksella ihminen asettaa itsensä muiden yläpuolelle, ikään kuin nimi tekisi hänestä paremman ihmisen kuin se, jolla nimeä ei ole. Kirjanoppineet tekivät samoin rakastaessaan sitä, että heitä kutsuttiin toreilla rabbiksi. Arvonimi ei muuta sitä, mistä ihminen on tehty. Rabbi, mestari ja guru hengittävät samaa lainaksi saatua ilmaa kuin se, joka kumartaa heidän edessään. Heidän arvonsa on annettu samasta kädestä. Luotu ei arvojärjestystä sanele, vaan Luoja.

Kun joku polvistuu

Mestarin todellinen luonne näkyy hetkessä, jolloin toinen ihminen polvistuu hänen eteensä. Apostolien teoissa tämä hetki toistuu monta kertaa. Roomalainen sadanpäämies Kornelius oli kutsunut sukulaisensa ja ystävänsä kotiinsa odottamaan Pietaria (Apt. 10:24). Pietarin tullessa ovelle hän teki sen, minkä moni olisi tehnyt:

Ja kun Pietari oli astumassa sisään, meni Kornelius häntä vastaan, lankesi hänen jalkojensa juureen ja kumartui maahan. Mutta Pietari nosti hänet ylös sanoen: "Nouse; minäkin olen ihminen".
Apt. 10:25-26

Kumartua on kreikaksi proskyneō. Strongin sanakirja selittää sen maahan painautumiseksi kunnianosoituksena ja arvelee sanan tulevan verbistä, joka tarkoittaa suutelemista niin kuin koira nuolee isäntänsä kättä. Pietari ei antanut hetken jatkua. Lystrassa kansa piti Paavalia ja Barnabasta ihmishahmossa laskeutuneina epäjumalina. Zeuksen temppelin pappi toi härkiä ja seppeleitä porteille uhratakseen heille (Apt. 14:11-13). Apostolit repäisivät vaatteensa ja juoksivat väkijoukon keskelle:

ja sanoivat: "Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on.
Apt. 14:15

Vielä Raamatun viimeisessä luvussa Johannes lankesi enkelin jalkojen eteen. Enkeli kielsi häntä, kutsui itseään hänen kanssapalvelijakseen ja käski kumartaa Jumalaa (Ilm. 22:8-9). Jokainen heistä torjui paikan, jota hänelle tarjottiin, koska tiesi, kenelle se kuuluu.

Toisin kävi kuninkaalle, joka otti paikan vastaan. Tyyron ja Siidonin asukkaat tarvitsivat Herodeksen suosiota, koska heidän maakuntansa sai ruokansa kuninkaan maasta (Apt. 12:20). Määrättynä päivänä Herodes pukeutui kuninkaalliseen pukuun, istui valtaistuimelleen ja piti heille puheen (Apt. 12:21):

siihen kansa huusi: "Jumalan ääni, eikä ihmisen!" Mutta heti löi häntä Herran enkeli, sentähden ettei hän antanut kunniaa Jumalalle; ja madot söivät hänet, ja hän heitti henkensä.
Apt. 12:22-23

Kansan huuto oli suosion hakemista siltä, jolta riippui leipä. Herodes kuuli sen ja antoi sen jäädä ilmaan. Pietarin ja Herodeksen erotti toisistaan yksi asia: kumpi nosti polvistuneen ylös.

Luotua enemmän kuin Luojaa

Paavali kuvaa roomalaisille, mihin ihminen päätyy tuntiessaan Jumalan ja jättäessään antamatta Hänelle kunnian:

nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
Room. 1:25

Luotu on kreikaksi ktisis, kaikki, minkä Jumala on tehnyt. Palvella on latreuō, jonka sanakirja selittää uskonnolliseksi kunnianosoitukseksi ja jumalanpalvelukseksi. Paavalin sanoissa riittää, että luotua palvellaan enemmän kuin Luojaa. Jumalan paikalle voi nousta kuka tahansa, jonka sanaa ihminen kuuntelee enemmän kuin Jumalan sanaa ja jonka hyväksyntää hän tavoittelee enemmän kuin Jumalan hyväksyntää.

Ihminen on valmiimpi alistumaan kuin itse luulee. Vuonna 1963 julkaistussa tottelevaisuuskokeessa koehenkilöt uskoivat antavansa yhä voimakkaampia sähköiskuja toiselle ihmiselle, joka oli todellisuudessa näyttelijä ja esitti kipua. Tutkimuksen johtaja käski jatkamaan. Koehenkilöistä 65 prosenttia jatkoi korkeimpaan 450 voltin iskuun asti. Psykiatrit olivat ennustaneet osuudeksi 0,1 prosenttia. Auktoriteetin ääni painoi enemmän kuin oma omatunto, eikä kukaan ollut osannut arvata sitä etukäteen.

Samaan aikaan luottamus johtajiin on murentunut. Edelman Trust Barometer 2025 -tutkimuksen mukaan keskimäärin 69 prosenttia vastaajista pelkää, että hallinnon edustajat, yritysjohtajat ja toimittajat johtavat heitä tarkoituksella harhaan, 11 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2021. EVAn Arvo- ja asennetutkimuksen syksyn 2024 mittauksessa hallitukseen luotti 29 prosenttia suomalaisista. Ihminen ei silti lakkaa etsimästä ääntä, joka kertoisi hänelle, mitä tehdä. Hän siirtää luottamuksensa instituutioista yksittäisiin ihmisiin, joiden kasvot hän näkee puhelimessaan joka päivä. Statistan mukaan vaikuttajamarkkinoinnin maailmanlaajuinen arvo on yli kolminkertaistunut vuodesta 2020. Vuonna 2025 se oli ennätykselliset noin 33 miljardia dollaria. International Coaching Federationin mukaan valmennusalan arvo oli 5,34 miljardia dollaria, 17 prosenttia enemmän kuin kaksi vuotta aiemmin. Valmentajia oli ennätykselliset 122 974.

Rakenteessa hyötyvät brändit, jotka ostavat seuraajien luottamuksen tuotteidensa taakse. Yhtä lailla hyötyvät alustat, joilla ihmisten huomiosta tehdään kauppatavaraa. Hyötyjä on miljardimarkkina, häviäjä yksittäinen ihminen, joka etsii vastausta omaan elämäänsä ja maksaa siitä ajallaan, rahallaan ja lopulta omalla harkinnallaan. Jeesus tunsi tämän taipumuksen:

Minä olen tullut Isäni nimessä, ja te ette ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan.
Joh. 5:43

Omassa nimessään tuleva on helppo ottaa vastaan, koska hän pyytää ihmiseltä vain seuraamista. Hän ei vaadi parannusta, eikä hänen edessään tarvitse kohdata omaa syntiään. Psalmista kertoo, mihin hänen apunsa riittää:

Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa.
Ps. 146:3

Luotu voi antaa neuvon, kokemuksen ja esimerkin. Vastausta ihmisen elämään hän ei voi antaa, koska hänellä itselläänkin on vain henkäys sieraimissa.

Ääni, jonka lampaat tuntevat

Herodesta ylistänyt kansa korotti ihmisen äänen Jumalan ääneksi. Jeesus puhui toisesta äänestä:

Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä."
Joh. 10:4-5

Lammas ei tunnista paimentaan maineesta, seuraajamäärästä eikä siitä, kuinka varmasti tämä puhuu. Se tuntee äänen, jonka se on kuullut ennen, äänen, joka on kutsunut sitä nimeltä. Vieraan ääni voi olla kaunis, varma ja painava, mutta lammas pakenee sitä, koska se ei tunne sitä. Paimen kulkee laumansa edellä kuin kathēgētēs, johdattaja, joka näyttää tien.

Samuelin kuvaama kuningas otti pojat, tyttäret, pellot ja kymmenykset. Jeesus sanoi tulleensa palvelemaan eikä palveltavaksi ja antamaan henkensä lunnaiksi monien puolesta (Mark. 10:45). Myöhemmin Samuel muistutti kansaa siitä, että Herra oli ollut heidän kuninkaansa koko ajan (1. Sam. 12:12). Kuningas, jota kansa ei nähnyt, oli yhä paikallaan. Hän on paikallaan edelleen:

Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
Joh. 10:11