Hengähdyksen jälkeen

Farao ei kovettanut sydäntään hädän keskellä. Hän kovetti sen silloin, kun hätä hellitti.

Egyptissä Niilistä nousi sammakoita. Ne tulivat taloihin, makuuhuoneisiin ja vuoteisiin, leivinuuneihin ja taikinakaukaloihin. Farao kutsui Mooseksen ja Aaronin ja pyysi heitä rukoilemaan Herraa, että sammakot otettaisiin pois. Hän lupasi päästää kansan uhraamaan. Mooses rukoili ja sammakot kuolivat huoneista, pihoilta ja kedoilta. Ihmiset kokosivat ne läjiin ja koko maa alkoi haista. Sen jälkeen tuli hetki, jonka moni tuntee omasta elämästään. Raamattu kertoo sen yhdellä lauseella:

Mutta kun farao näki päässeensä hengähtämään, kovensi hän sydämensä eikä kuullut heitä, niinkuin Herra oli sanonutkin.
2. Moos. 8:15

Sama kuvio toistui. Paarmojen parvet täyttivät talot ja farao lupasi taas. Hän pyysi Moosesta rukoilemaan puolestaan ja Herra vapautti maan paarmoista niin, ettei ainoatakaan jäänyt (2. Moos. 8:31). Farao kovetti sydämensä tälläkin kerralla eikä päästänyt kansaa (2. Moos. 8:32). Rakeiden ja jylinän keskellä farao tunnusti jo syntinsä. Hän sanoi Herran olevan oikeassa ja itsensä ja kansansa olevan väärässä (2. Moos. 9:27). Mooses kuuli tunnustuksen ja lupasi rukoilla. Hän tiesi silti, mitä sydämessä oli. Ennen kuin hän lähti kaupungista ojentamaan kätensä Herran puoleen, hän sanoi faraolle:

Mutta et sinä eivätkä sinun palvelijasi, sen kyllä tiedän, vielä nytkään pelkää Herraa Jumalaa."
2. Moos. 9:30

Mooses ojensi kätensä ja jylinä ja rakeet lakkasivat. Sadekaan ei enää vuotanut maahan. Kertomus toistaa saman käänteen vielä kerran:

Kun farao näki, että sade, rakeet ja jylinä lakkasivat, teki hän yhä edelleen syntiä ja kovensi sydämensä, sekä hän että hänen palvelijansa.
2. Moos. 9:34

Faraon sydän ei kovettunut hädän keskellä, sillä hädässä hän rukoili, lupasi ja tunnusti. Sydän kovettui helpotuksessa, hengähdyksen hetkellä, jolloin paine oli poissa eikä Jumalaa enää näyttänyt tarvittavan. Luopumus Luojasta alkaa harvoin avoimesta kapinasta. Useimmiten se alkaa siitä, että hätä hellittää. Mitä luopumus sitten on? Ymmärrämmekö, mitä on luopua Luojasta ja lähteä omavoimaiselle matkalle ilman Herran suojaa? Entä mitä tarkoittaa, että elämä on joko kokonaan Herran tai ei ollenkaan?

Kallio, joka unohtui

Mooseksen viimeisessä laulussa luopumuksella on nimi. Jesurun on Israelin hellittelynimi ja se tulee heprean sanasta, joka merkitsee suoraa ja oikeamielistä. Laulu muistelee, kuinka Herra kuljetti kansaansa maan kukkuloiden yli ja antoi sen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä (5. Moos. 32:13). Pöytä oli täynnä voita, maitoa ja parasta vehnää. Sitten tulee jae, johon luopumuksen koko kaari mahtuu:

Ja Jesurun lihoi ja alkoi potkia, sinä tulit lihavaksi, paksuksi ja aloit äksyillä. Niin hän hylkäsi Jumalan, joka oli tehnyt hänet, ja halveksui pelastuksensa kalliota.
5. Moos. 32:15

Heprean sanat tekevät kuvasta vielä tarkemman. Sana, joka on käännetty hylkäämiseksi, on natash. Sen perusmerkitys on lyödä tai tönäistä ja siitä kasvavat merkitykset työntää pois, päästää käsistään ja jättää oman onnensa nojaan. Halveksunta on nabel, joka tarkoittaa ensin kuihtumista ja lakastumista. Jumala on jakeessa se, joka oli tehnyt hänet. Luopumus ei siis kohdistunut johonkin etäiseen jumaluuteen. Se oli oman Tekijän työntämistä pois. Kallio, jolla kansa oli seissyt, jäi syrjään. Kolme jaetta myöhemmin laulu sanoo saman vielä hellemmin:

Kalliota, joka sinut synnytti, sinä et muistanut; sinä unhotit Jumalan, joka sinulle elämän antoi.
5. Moos. 32:18

Hoosea kuvaa saman kulun. Hänen aikanaan kansa asui jo luvatussa maassa ja laitumet olivat hyvät:

Sen mukaan kuin heidän laitumensa olivat, he kylläisiksi tulivat. He tulivat kylläisiksi, ja heidän sydämensä tuli ylpeäksi; sentähden he unhottivat minut.
Hoos. 13:6

Unohtaa on hepreaksi shakach. Strongin sanakirja selittää sen tarkoittavan jonkin kadottamista, tietämättömäksi jäämistä muistin tai huomion puutteen vuoksi. Unohdus ei siis ole päätös vaan huomion hidasta siirtymistä muualle, kunnes Antaja katoaa lahjojensa taakse. Suomen kielen luopua kantaa samaa vivahdetta: etymologisen sanakirjan mukaan se merkitsee erota, antaa pois ja jättää kesken, murteissa myös haalistua. Luopumus Luojasta on harvoin repeämä. Useammin se muistuttaa väriä, joka vaalenee auringossa niin hitaasti, ettei muutosta huomaa ennen kuin vertaa sitä entiseen. Hoosea kertoo samasta kansasta vielä yhden yksityiskohdan:

Minun kansallani on halu kääntyä minusta pois; ja kun sitä kutsutaan korkeutta kohti, ei kenkään heistä ylenny.
Hoos. 11:7

Halu on tässä heprean tala. Sana tarkoittaa riippumista ja siitä tulevat merkitykset epäröidä ja tottua. Kansa ei ollut tehnyt yhtä suurta päätöstä kääntyä pois. Se riippui poiskääntymisessään kuin tottumuksessa. Kutsu korkeutta kohti tuli, eikä kukaan enää noussut. Poiskääntyminen on jakeessa meshuvah, sama sana, joka Sananlaskuissa on käännetty luopumukseksi. Salomo liittää sen rinnalle toisen sanan, joka vie takaisin faraon hengähdykseen:

Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.
Sananl. 1:32

Suruttomuus on hepreaksi shalvah. Sanakirjan mukaan se tarkoittaa turvallisuutta, joka voi olla aitoa tai väärää. Sen käännösvastineita ovat runsaus, rauha, menestys ja hiljaisuus. Sama rauha voi olla lepoa Jumalassa tai unta ilman Häntä. Ulkoapäin ne näyttävät samalta.

Ajassa nyt

Suomessa sama kulku näkyy kyselyissä. Vuonna 1999 noin 47 prosenttia suomalaisista kertoi uskovansa kristinuskon opettamaan Jumalaan. Kirkon tutkimusyksikön vuoden 2024 kyselyssä kristinuskon Jumalaan uskoi enää noin viidennes ja yhtä moni sanoi uskovansa Jumalaan jollakin muulla tavalla. Joka neljäs suomalainen pitää itseään identiteetiltään uskonnollisena ja yhtä moni uskonnottomana. Alle 40-vuotiaista uskonnottomana itseään pitää joka kolmas. Alle 30-vuotiaista 28 prosenttia pitää itseään ateistina, yli 70-vuotiaista 13 prosenttia. Nuorista naisista ateistiksi itsensä lukee jo 31 prosenttia.

Yhdysvaltalainen tutkimuslaitos Pew Research Center julkaisi vuonna 2025 36 maan kyselyyn perustuvan tutkimuksen siitä, kuinka moni on jättänyt lapsuutensa uskonnon. Maailmanlaajuisesti arviolta joka kymmenes alle 55-vuotias uskonnon piirissä kasvanut on joko vaihtanut uskontoa tai jättänyt sen kokonaan. Monessa tarkastelluista 27 maasta kristinuskosta on lähtenyt enemmän ihmisiä kuin siihen on liittynyt. Etelä-Koreassa kristittynä kasvaneista vain noin puolet pitää itseään yhä kristittynä.

Yksi tutkimuksen havainnoista koskee hyvinvointia. YK:n inhimillisen kehityksen indeksi mittaa terveyttä, koulutusta ja elintasoa. Maissa, joissa indeksi on korkea, lapsuutensa uskonnon on jättänyt mediaanina 18 prosenttia alle 55-vuotiaista aikuisista. Maissa, joissa se on matala, osuus on 3 prosenttia. Tutkimus ei kerro syytä. Luvut kulkevat silti samaan suuntaan kuin Hoosean jae. Laitumet ovat hyvät ja ihminen tulee kylläiseksi. Hätä on hellittänyt, eikä moni enää muista, kenen kädestä leipä tuli.

Luvut kertovat kuitenkin vain osan. Kristitty ei tässä ajassa tarkoita aina ihmistä, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen Messiaana ja Vapahtajana ja luottaa siihen, mitä Golgatalla tapahtui. Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului vuoden 2025 lopussa 61,1 prosenttia väestöstä, mutta kristinuskon opettamaan Jumalaan uskoi vuotta aiemmin tehdyssä kyselyssä noin viidennes. Moni sanoo uskovansa Jumalaan. Jumala voi silloin olla energiaa, eri uskonnoista koottu yhdistelmä, usko rakkauteen tai lapsuudesta jäänyt turvallinen muisto. Tapakristitty voi kuulua kirkkoon ja uskoa, että Jumala on olemassa. Se on eri asia kuin seurata Jeesusta ja antaa Hänelle koko elämänsä. Luopumus Luojasta ei siksi näy vain eroamisena. Se voi elää myös jäsenyyden sisällä, jossa nimi on säilynyt mutta risti on jäänyt taka-alalle.

Omavoimainen matka

Mooses varoitti tästä jo ennen kuin kansa oli astunut luvattuun maahan. Hän kuvasi kauniit talot, lisääntyvät laumat ja karttuvan hopean ja kullan ja sanoi, ettei sydän saisi niiden keskellä ylpistyä (5. Moos. 8:11-14). Sitten hän nimesi ajatuksen, jonka varaan omavoimainen matka rakentuu:

Älä ajattele sydämessäsi: 'Oma voimani ja oman käteni väkevyys on hankkinut minulle tämän rikkauden', vaan muista, että Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle voiman hankkia rikkautta pitääkseen liittonsa, jonka hän valalla vannoen teki sinun isiesi kanssa, niinkuin tähän päivään saakka on tapahtunut.
5. Moos. 8:17-18

Omavoimaisuus ei kiellä lahjoja, se vain unohtaa niiden Antajan. Voima on yhä Jumalan antamaa, mutta ihminen alkaa pitää sitä omanaan. Psalmista kertoo kansasta, jonka Herra pelasti monet kerrat. Kansa oli silti uppiniskainen omassa neuvossaan ja sortui omien tekojensa tähden (Ps. 106:43). Oma neuvo on omavoimaisen matkan kartta. Jeremia asettaa rinnakkain kaksi ihmistä ja kaksi puuta:

Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta. Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, asumattomassa suolamaassa. Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä.
Jer. 17:5-8

Jeremian luopuva sydän on hepreassa sydän, joka kääntyy sivuun tieltä. Sana on sur. Kirous ei hänen kuvassaan ole Jumalan mielivaltaa vaan juurettomuutta: arolle jäänyt puu ei ole vapaa, se on vain kaukana vedestä. Nykytutkimus kuvaa samaa ilmiötä omalla kielellään. Yksinäisyyttä 237 maassa ja alueella selvittäneen tutkimuksen mukaan yksilökeskeiset kulttuurit arvostavat itseensä nojaamista ja niiden sosiaaliset verkot ovat löyhiä. Yksinäisyys lisääntyi yksilökeskeisyyden kasvaessa. Kaikkein alttiimpia sille olivat nuoret miehet yksilökeskeisissä kulttuureissa.

Yksinäisyydestä on tullut myös markkina. Hyvinvointialan tutkimuslaitoksen mukaan itsensä kehittämisen markkinaan kuuluvat oppaiden, valmentajien ja kurssien rinnalla myös sovellukset ja verkkopalvelut, jotka lupaavat torjua yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä. Moni niistä auttaa. Rakenteessa hyötyjä on silti maailmanlaajuinen toimiala, jonka markkina kasvaa sitä mukaa kuin juurettomuus yleistyy. Häviäjä on yksittäinen ihminen, joka etsii juurilleen vettä sieltä, mistä sitä myydään. Jesaja kuvasi saman tien vuosisatoja sitten:

Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne; mutta te ette tahtoneet, vaan sanoitte: "Ei! Hevosilla me tahdomme kiitää" -niinpä saatte kiitää pakoon. "Nopean selässä me tahdomme ratsastaa" -niinpä ovat vainoojanne nopeat.
Jes. 30:15-16

Luopumuksella on myös hedelmänsä. Psalmista kuvaa ihmisiä, jotka eivät ota vaaria Herran töistä eivätkä Hänen kättensä teoista (Ps. 28:5). Tekijän paikalle nousi jotakin tehtyä. Kansa herätti Hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla (Ps. 78:58). Jeremia muistuttaa, että Herra toi kansansa hedelmätarhojen maahan syömään sen hyvyyttä ja että kansa saastutti maan, joka oli Hänen perintöosansa (Jer. 2:7). Miika kuvaa kaupunkia, jota rakennettiin veritöillä ja vääryydellä (Miika 3:10) ja maata, jossa ei enää ollut leposijaa (Miika 2:10). Hesekiel sanoo saastuneelle kaupungille, että se on tullut saastaiseksi oman itsensä tähden. Samassa lauseessa hän lupaa, että kaupunki tulee vielä tietämään, että Hän on Herra (Hes. 22:16). Jesaja katsoo koko maata:

Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton.
Jes. 24:5

Suoja, jota ei voi vaatia

Omavoimaisuus ei aina näytä jumalattomalta, sillä se osaa pukeutua myös uskonnon kieleen. Jeesus oli paastonnut autiomaassa 40 päivää, kun kiusaaja vei Hänet Jerusalemiin temppelin korkeimmalle kohdalle. Siellä kiusaaja lainasi Raamattua:

Silloin perkele otti hänet kanssansa pyhään kaupunkiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta', ja: 'He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi'." Jeesus sanoi hänelle: "Taas on kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi'."
Matt. 4:5-7

Kiusaajan lainaus oli psalmista 91. Lupaus oli oikea, mutta se oli irrotettu alustaan. Psalmi alkaa ihmisestä, joka istuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa ja sanoo Herraa turvakseen (Ps. 91:1-2). Suoja kuuluu sille, joka asuu Hänen luonaan. Se ei kuulu sille, joka hyppää omasta tahdostaan ja vaatii Jumalaa ottamaan kiinni. Tässä on omavoimaisen matkan hienovaraisin muoto. Ihminen tekee oman suunnitelmansa, lähtee liikkeelle omalla voimallaan ja odottaa Herran siunaavan sen jälkikäteen. Jeesus ei hypännyt, vaikka Hän oli Jumalan Poika.

Kärsivällisyys, jota luullaan hiljaisuudeksi

Jokainen faraon hengähdys oli armoa. Vitsaus lakkasi, koska Mooses rukoili ja Herra kuuli. Farao luki helpotuksen todisteeksi siitä, ettei Jumalaa tarvittu. Saarnaaja tunsi saman ajatuksen:

Milloin pahan teon tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa,
Saarn. 8:11

Ihminen tulkitsee Jumalan kärsivällisyyden helposti poissaoloksi. Psalmissa 50 Jumala puhuu ihmiselle, joka on tehnyt juuri niin:

Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.
Ps. 50:21

Jumala kysyy, luuleeko ihminen Hänen olevan kaltaisensa. Siinä on luopumuksen syvin harha. Ihminen, joka on itse tottunut katsomaan vääryyden ohi, olettaa Jumalankin katsovan sen ohi. Paavali kääntää saman asian toisin päin ja kysyy, mitä hiljaisuus oikeastaan on:

Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,
Room. 2:4-5

Hiljaisuus ei ole välinpitämättömyyttä vaan aikaa. Pietari kirjoittaa, ettei Herra viivyttele, vaan on pitkämielinen, koska Hän ei tahdo kenenkään hukkuvan vaan tahtoo kaikkien tulevan parannukseen (2. Piet. 3:9). Ilmestyskirjassa Herra sanoo antaneensa eksyttäjällekin aikaa parannukseen ennen tuomiota (Ilm. 2:21). Luopumus ei myöskään jätä Jumalaa kylmäksi. Jesaja kertoo kansasta, joka niskoitteli ja saattoi murheelliseksi Hänen Pyhän Henkensä (Jes. 63:10). Jumala ei katso luopumusta etäältä, vaan suree sitä. Siksi Heprealaiskirje ei jätä ketään yksin:

Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
Hepr. 3:12-13

Paatuminen tapahtuu synnin pettämänä, ei tietoisena valintana. Farao ei herännyt eräänä aamuna päättäen kovettaa sydämensä. Hän teki sen hengähdys kerrallaan. Kovettumista vastaan Heprealaiskirje ei anna uutta sääntöä. Se antaa toisen ihmisen, joka kehottaa joka päivä.

Peite, joka katoaa

Jeesus sanoi aikansa uskonnollisille opettajille, ettei heillä ollut Jumalan sanaa itsessään pysyvänä, koska he eivät uskoneet Häntä, jonka Isä oli lähettänyt (Joh. 5:38). He tutkivat kirjoituksia ja tunsivat lain. Luopumus Luojasta voi siis tapahtua myös kirjoitusten keskellä. Paavali kuvaa sen peitteeksi:

Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.
2. Kor. 3:14

Peite ei nouse ihmisen omalla voimalla. Se katoaa Kristuksessa. Luopumuksen vastakohta ei ole ponnistus, jolla ihminen yrittää muistaa paremmin. Se on paluu Hänen luokseen, joka ottaa peitteen pois.

Koko elämä tai ei ollenkaan

Lause kuulostaa ankaralta. Se voi kuulostaa vaatimukselta täydellisyydestä, jota kukaan ei jaksa kantaa. Raamattu ei kuitenkaan puhu täydellisyydestä vaan jakamattomasta sydämestä. Suurin käsky on vanha:

Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi.
5. Moos. 6:5

Kaikesta on käskyn ydin. Jumala ei pyydä sydämestä vain osaa, eikä Hän itsekään antanut vain osaa, vaan antoi ainoan Poikansa. Jeesus sanoi, ettei kukaan voi palvella kahta herraa (Matt. 6:24), eikä kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taakseen, ole sovelias Jumalan valtakuntaan (Luuk. 9:62). Kyse ei ole siitä, ettei ihminen koskaan kompastuisi. Kyse on suunnasta. Katse taaksepäin on puolittain lähtenyt ihminen, joka pitää toisen käden yhä vanhassa elämässä. Ilmestyskirja sanoo, mitä puolittaisuudesta tulee:

Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.
Ilm. 3:15-16

Penseys on luopumuksen hiljaisin muoto. Siinä Jumalaa ei hylätä ääneen, vaan Hänelle jätetään sunnuntai ja muu elämä pidetään itsellä. Joosua asetti kansan valinnan eteen ja sanoi, että hän ja hänen perheensä palvelevat Herraa (Joos. 24:15). Paavali kuvaa saman valinnan uhrina, jossa koko ruumis annetaan eläväksi ja pyhäksi Jumalalle (Room. 12:1). Koko elämä Herralle ei ole taakka, jonka ihminen nostaa omin voimin. Se on antautumista Hänelle, joka kantaa.

Isä, joka juoksee vastaan

Jeesus kertoi pojasta, joka pyysi isältään perintöosansa etukäteen. Hän kokosi kaiken omansa ja lähti kaukaiseen maahan (Luuk. 15:12-13). Se oli omavoimainen matka sanan varsinaisessa merkityksessä. Rahojen loputtua ja nälän tultua hän meni itseensä ja muisti isänsä talon, jossa palkkalaisillakin oli leipää yllin kyllin (Luuk. 15:17). Hän päätti palata tunnustamaan syntinsä. Kertomus ei kuitenkaan pysähdy pojan katumukseen:

Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
Luuk. 15:20

Isä näki pojan jo kaukaa. Hän oli siis katsonut tielle. Luopumus Luojasta ei ole koskaan ollut Luojan luopumista ihmisestä. Jooel kirjoitti kansalle, joka oli jo kaukana:

Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa.
Jooel 2:12-13

Vielä nytkin. Farao kovetti sydämensä hengähdyksen hetkellä, mutta sama hetki voi kääntyä toisin päin. Hätä hellittää ja ihminen huomaa, että pöytä on katettu ja että joku on kattanut sen. Hengähdys voi olla hetki, jolloin sydän kovettuu, tai hetki, jolloin ihminen nostaa katseensa ja muistaa, kenen kädestä kaikki tuli. Psalmista rukoili tällä tavalla:

Opeta minut tekemään sitä, mikä sinulle kelpaa, sillä sinä olet minun Jumalani. Sinun hyvä Henkesi johdattakoon minua tasaista maata.
Ps. 143:10