Sankari, joka tarvitsee hätätilanteen

Pelastaja tarvitsee kaksi asiaa: ihmisen hädässä ja jonkun, joka näkee pelastuksen.

Hälytys soi keskellä yövuoroa. Potilas, jonka tila oli illalla vakaa, ei hengitä. Ensimmäisenä huoneessa on sama hoitaja kuin edellisellä kerralla. Hän aloittaa elvytyksen ennen kuin muut ehtivät ovelle, antaa lääkkeen oikealla hetkellä ja pitää äänensä rauhallisena. Potilaan sydän lähtee uudelleen käyntiin. Aamulla lääkäri kiittää häntä nopeudesta ja kollegat sanovat, että hänen vuorossaan on turvallista olla.

Kukaan ei kysy, miksi sydän pysähtyi. Hätä selitetään potilaan huonolla kunnolla ja pelastus hoitajan taidolla. Kumpikin selitys on uskottava, koska sairaalassa ihmiset sairastuvat äkisti ja hoitajat pelastavat heitä joka yö. Juuri siksi kumpaakaan ei tarkisteta.

Muutaman viikon päästä hälytys soi taas. Toisinaan potilas palaa ja toisinaan ei. Kiitos tulee kummassakin tapauksessa, koska yritys oli nopea ja ammattitaitoinen. Vasta kun kuolemat on laskettu vuorolistoja vasten, kuva kääntyy. Hoitaja ei ollut paikalla sattumalta. Hän oli pysäyttänyt sydämen itse, jotta saisi olla se, joka sen käynnistää.

Nimi ilman diagnoosia

Yhdysvaltalainen FBI:n rikosprofiloija Peter Smerick erotti terveydenhuollon tappajista kaksi tyyppiä. Armotappaja perustelee tekonsa sillä, että hän päättää potilaan kärsimyksen. Sankaritappaja saattaa potilaansa huomattavaan vaaraan. Onnistuneen pelastuksen jälkeen häntä ylistetään sankarina. Erottelua siteeraa Kairon yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Rahma ja Esraa Menshaweyn katsaus Brave Clarice, joka julkaistiin vuonna 2022 oikeuslääketieteen lehdessä Forensic Science, Medicine and Pathology. Kriminologit Lubaszka, Shon ja Hinch ovat kutsuneet samaa piirrettä sankarikompleksiksi.

Sankarisyndrooma on arkikielen sana. Sitä ei ole yhdessäkään virallisessa tautiluokituksessa. Lähin virallinen diagnoosi on toiselle aiheutettu keksitty sairaus, jota aiemmin kutsuttiin Münchhausenin oireyhtymäksi sijaisen kautta. Siinä ihminen keksii, väärentää tai aiheuttaa toiselle oireita ja esittelee tämän muille sairaana. Diagnoosin määritelmässä on tarkka kohta, joka erottaa sen huijauksesta: petos tapahtuu ilman ilmeistä ulkoista palkkiota. Tekijä ei tavoittele rahaa. Hän tavoittelee roolia.

Diagnoosi on laadittu ensisijaisesti huoltajan ja lapsen suhteeseen. Hoitajaan sitä sovellettiin ensimmäisen kerran vuonna 1993 brittiläisellä lastenosastolla. Hoitotieteen katsaus vuodelta 1995 kävi läpi aiemmin murhista syytettyjä terveydenhuollon työntekijöitä ja löysi viideltä heistä samoja tunnusmerkkejä. Yhdysvaltalainen tutkimusryhmä ehdotti vuonna 2006, että oireyhtymän muunnos voi auttaa ymmärtämään hoitajien tekemiä surmia. Tutkimus käyttää yhteyttä yhä vertauksena eikä vakiintuneena diagnoosina.

Sama moottori, eri näyttämö

Hoitajan ja vanhemman tarinoissa toistuu sama liike. Ihminen luo toiselle kriisin ja saa huomion sen hoitajana tai pelastajana. Ero on näyttämössä. Hoitajan yleisö on osaston henkilökunta ja näytös kestää yhden yön. Vanhemman yleisö ovat lääkärit, suku ja ystävät ja näytös voi kestää vuosia.

New Yorkissa tuomittiin vuonna 2015 äiti, joka oli myrkyttänyt poikansa kuoliaaksi suolalla. Hän oli vuosien ajan kertonut pojan sairaalajaksoista kuvin ja kirjoituksin blogissa ja sosiaalisessa mediassa. Syyttäjän mukaan hän kaipasi perheensä, ystäviensä ja työtovereidensa huomiota ja kaikkein eniten lääkärikunnan huomiota. Lause kertoo, keneltä hyväksyntää haettiin. Saman yleisön edessä hoitaja elvyttää. Yhdysvaltalainen psykiatri Marc Feldman, kirjan Playing Sick kirjoittaja, on antanut verkossa tapahtuvalle ilmiölle nimen Munchausen by Internet. Hänen sanoin verkossa on aina tarjolla ryhmiä, jotka rukoilevat ja itkevät sinun kanssasi, kun kerrot lapsesi olevan sairas.

Huomio ei ole aina ainoa palkkio. Laajin tuore katsaus kokosi 455 tekijää 314 tutkimuksesta ja julkaistiin vuonna 2025 lehdessä Frontiers in Public Health. Sen mukaan tekijöitä ei ensisijaisesti aja ulkoinen palkkio, mutta 11,5 prosentissa tapauksista motiivina oli myös taloudellinen hyöty. Vuoden 2026 katsaus toteaa, että huomion ja rahan tavoittelu voivat esiintyä samassa ihmisessä yhtä aikaa ja vaihdella ajan myötä. Coloradossa äiti myönsi vuonna 2022 syyllisyytensä tyttärensä kuolemaan sekä varkauteen ja hyväntekeväisyyspetokseen. Hän oli kerännyt rahaa lahjoittajilta ja säätiöiltä ja hän oli huijannut vielä hautaustoimistoa ja hautausmaata. Britanniassa äidin ja tyttären perustama hyväntekeväisyysjärjestö keräsi rahaa julkkisten tuella ja myöhemmässä viranomaistutkinnassa yli 100 000 puntaa jäi ilman selvitystä.

Texasissa vuonna 2023 syyllisyytensä myöntänyt äiti oli itse sairaanhoitaja. Hän pisti seitsemänvuotiaalle tyttärelleen insuliinia ja glukagonia, jotta tytöllä näyttäisi olevan diabetes. Kahdesti hän esiintyi paikallisuutisissa ja pyysi lahjoituksia sekä diabeteskoiraa tyttärelleen. Kaksi näyttämöä kohtasi samassa ihmisessä.

Tutkituista tapauksista ei löytynyt yhtään, jossa tekijä olisi lapsen kuoleman jälkeen rakentanut itselleen uran kirjoilla tai sometilillä. Kuoleman jälkeinen julkisuus on syntynyt median tekemänä podcasteina ja romaaneina. Laajin katsaus ei käytä sanaa sankari kertaakaan. Sen aineistossa hoitohenkilökunta oli tekijänä alle kahdessa prosentissa tapauksista. Sankari ja huolehtiva vanhempi ovat tutkimuksessa kaksi eri hahmoa, mutta ne kantavat samaa naamiota.

Mitä luvut kertovat

Vuonna 2006 yhdysvaltalainen tutkimusryhmä Beatrice Crofts Yorkerin johdolla kokosi kaikki löytämänsä syytteet, joissa terveydenhuollon työntekijää syytettiin potilaiden sarjamurhista vuosina 1970–2006. Niitä oli 90 ja ne tulivat 20 maasta. Syytetyistä 86 prosenttia oli hoitohenkilökuntaa ja 12 prosenttia lääkäreitä. Tuomioon päättyi 54 syytettä. Tutkimus julkaistiin lehdessä Journal of Forensic Sciences.

Luvuista painavin on kahden luvun ero. Murhatuomioon johti 317 potilaan kuolema. Samojen 54 tuomitun työntekijän vuoroihin liitettiin kuitenkin 2 113 epäilyttävää kuolemaa. Jokaista tuomioon johtanutta kuolemaa kohden epäilyttäviä kuolemia oli lähes seitsemän.

Kriminologit Yardley ja Wilson testasivat vuonna 2016 lehdessä Journal of Investigative Psychology and Offender Profiling varoitusmerkkien listaa 16 tuomitun hoitajan tapauksella. Listassa oli 22 merkkiä. Yleisin oli tavallista suurempi kuolleisuus tekijän vuoroissa ja se löytyi 15 tapauksessa 16:sta. Huomion kaipuu löytyi seitsemältä. Sankari voi kätkeä tekonsa, mutta hän ei voi kätkeä sitä, että hätä seuraa häntä.

Yleisö, jota pelastus tarvitsee

Saksassa sairaanhoitaja tuomittiin vuonna 2019 elinkautiseen 85 murhasta. Hän myönsi antaneensa potilaille sydänlääkkeitä, jotta pääsisi elvyttämään heitä. Syyttäjät olivat aiemmin sanoneet, että hän toimi tylsyydestä ja halusi näyttää elvytystaitojaan kollegoille. Oikeuspsykiatrisen arvion mukaan hänellä oli voimakas tunnustuksen tarve, jännityksen ja toiminnan kaipuu ja huomattava empatian puute. Tuomioistuin piti motiivina halua näyttäytyä sankarina potilaan pelastamisen jälkeen ja luki sen alhaiseksi vaikuttimeksi, joka on Saksan laissa murhan tunnusmerkki. Maaliskuussa 2026 tuomioistuin päätti, että hän istuu vähintään 28 vuotta. Raskauttavana se piti hänen tunnustuksen nälkäänsä ja sitä, että hän käytti valtaansa erityisen suojattomiin potilaisiin.

Toisessa saksalaisessa tapauksessa sairaanhoitaja antoi potilaalle hengityksen lamauttavaa lihasrelaksanttia. Sen jälkeen hän antoi ensiapua odottamattomaan hengityslamaan. Ainetta pidetään jäljettömänä, koska se hajoaa elimistössä nopeasti. Se löytyi kuitenkin veri- ja virtsanäytteistä muutaman tunnin kuluttua. Oikeustoksikologien raportin mukaan hoitajalla oli lääkärien keskuudessa hyvä maine. Tuomioistuimen mukaan hän halusi esiintyä näyttävästi ensimmäisenä ja ratkaisevana pelastajana, osoittaa erityiset kykynsä ja kenties saada paremman paikan sairaalassa.

New Yorkissa vuonna 1989 tuomittu sairaanhoitaja kertoi itse halunneensa esittää itsensä sankarina. Myrkytettyään potilaan hän odotti sydänpysähdystä ja tuli sitten pelastamaan kollegoidensa nähden. Massachusettsissa vuonna 2001 tuomittu sairaanhoitaja pisti potilaille adrenaliinia ja vastasi itse hälytyksiin. Syyttäjän mukaan hän tavoitteli hätätilanteilla poikaystävänsä huomiota. Poikaystävä oli sairaalan poliisi ja sairaalan sääntöjen mukaan poliisin oli oltava paikalla jokaisessa hätätilanteessa.

Tanskassa sairaanhoitaja tuomittiin vuonna 2016 ja hovioikeudessa vuonna 2017 12 vuodeksi neljästä tapon yrityksestä. Syyttäjä kuvasi oikeudessa, että hän oli asettanut itsensä pääosaan oudossa näytelmässä, jossa potilaat olivat hänen avustajiaan. Oikeuspsykiatrinen tutkimus totesi hänellä histrionisen persoonallisuushäiriön.

Joka tapauksessa on yleisö. Kollegat, lääkärit, yksi tietty ihminen tai koko osasto katsomona. Pelastus, jota kukaan ei näe, ei kelpaa sankarille. Jeesus sanoi saman asian almuista ja kaikesta hyvästä, jota tehdään katsottavaksi:

Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.

— Matt. 6:2

Aamun kiitos osastolla on palkka. Se maksetaan heti ja kokonaan.

Kun tilasto osoittaa väärään ihmiseen

Useimmiten tekijän paljastaa tilasto. Kuolemat kasautuvat yhden ihmisen vuoroihin ja joku laskee ne. Sama näyttö on kuitenkin johtanut myös väärään tuomioon. Alankomaissa sairaanhoitaja tuomittiin vuonna 2003 seitsemän potilaan surmasta ja kolmen surman yrityksestä. Työvuorotiedot olivat tuomion keskeinen näyttö. Vuonna 2010 hänet vapautettiin.

Yardley ja Wilson varoittavat siksi omasta yleisimmästä merkistään. Tavallista suurempi kuolleisuus jonkun vuoroissa on heidän mukaansa vain yksi merkki monien joukossa. Kuolemien kasautumiselle on monta selitystä ja tappaja on niistä vain yksi. Hoitaja, joka tekee eniten öitä vaikeimpien potilaiden luona, voi näkyä taulukossa samoin kuin hoitaja, joka tappaa.

Tilasto näyttää siis paikan, ei syyllistä. Syyllisen näyttää vasta näyte, joka otetaan ajoissa, tai kollega, joka uskaltaa sanoa näkemänsä ääneen. Menshaweyden katsauksen mukaan Yhdysvaltain oikeusministeriö pitää terveydenhuollon sarjamurhia rikoksina, jotka on kaikkein vaikeinta havaita ja saada tuomiolle. Katsaus vaatii välineitä varhaiseen havaitsemiseen ja ilmoittamiseen, aluksi tarvittaessa nimettömänä, jotta ilmoittaja ei joutuisi salaisen kostotoimen kohteeksi.

Suomi ja Pohjoismaat

Suomessa on tuomittu terveydenhuollon työntekijöitä potilaiden tahallisesta vahingoittamisesta. Laajin tapaus ratkaistiin vuonna 2010, kun perushoitaja tuomittiin viidestä murhasta ja viidestä murhan yrityksestä. Selkeää motiivia ei löytynyt. Syyttäjä arveli syyksi kiinnostusta uhrien omaisuuteen. Yhdessä tapauksessa hoitaja soitti myrkyttämälleen vanhukselle itse ambulanssin. Sairaalassa vanhus kuuli, että hoitaja oli väittänyt hänen yrittäneen itsemurhaa lääkkeillä. Hän ei esiintynyt pelastajana vaan siirsi syyn uhrille. Julkisuudessa käsitellyistä suomalaisista tapauksista yhdessäkään tuomioistuin, valvontaviranomainen tai media ei ole esittänyt eikä edes epäillyt, että tekijä olisi vaarantanut potilaan hengen pelastaakseen hänet.

Ruotsissa tunnetaan tapaus, jossa kaava näkyy mutta motiivi on toinen. Malmön sairaalassa 18-vuotias sijainen myrkytti vanhuksia puhdistusaineilla vuosina 1978–1979. Kerran hän huomasi potilaalla hengitysvaikeuksia ja hälytti henkilökunnan. Potilas pelastettiin ja häntä kiitettiin puuttumisesta. Sen jälkeen samanlaiset tapahtumat toistuivat ja hälyttäjä oli joka kerta hän. Oman kertomansa mukaan hän sääli uhrejaan.

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin raportin mukaan hoitohenkilöstön potilaisiin kohdistamissa henkirikoksissa kiinnijäämisen riski on Suomessa selvästi pienempi kuin muissa henkirikoksissa. Raportti liittää sen puutteisiin kuolemansyyn tutkinnassa ja terveydenhuollon valvonnassa. Nollatulos kertoo siis sen, mitä on löydetty. Se ei kerro, mitä on jäänyt löytämättä.

Kuka hyötyy hiljaisuudesta

Sairaalassa kuolema on odotettu lopputulos. Menshaweyt kirjoittavat, että juuri siksi se herättää vähän epäilyä. He kirjoittavat myös lääketieteen omasta vinoumasta, joka estää näkemästä, että tällainen tappaja voi ylipäätään olla olemassa heidän piirissään.

Selitys sattumasta tai potilaan huonosta kunnosta palvelee sairaalaa, vaikka kukaan ei tarkoittaisi sitä. Maine säilyy, osasto jatkaa työtään eikä kukaan joudu kysymään, miksi kuolleisuus nousi juuri tiettyinä öinä. Hiljaisuudesta hyötyy myös tekijä, jonka maine kasvaa jokaisen pelastuksen myötä.

Häviäjä on aina pienempi. Potilas on usein vanha, sairas, tajuton tai lapsi, eikä hän pysty kertomaan, mitä hänelle tapahtui. Omainen ei näe vuorolistoja eikä kuolleisuuslukuja. Hän näkee hoitajan, joka oli paikalla viimeisenä ja teki kaikkensa. Toisella puolella on laitos, jolla on tiedot, lakimiehet, viestintä ja valta päättää, mitä tutkitaan. Toisella puolella on ihminen surun keskellä ja hänen ainoa välineensä on luottamus. Ero näkyy Yorkerin luvuissa: 317 tuomiota ja 2 113 epäilyttävää kuolemaa.

Hoito, joka ei tarvitse yleisöä

Hesekielin kirjassa Herra puhuu Israelin paimenille, jotka olivat kaitseneet itseään eivätkä laumaa. He eivät vahvistaneet heikkoja, eivät parantaneet sairaita eivätkä sitoneet haavoittuneita. He hallitsivat laumaa tylysti ja väkivaltaisesti. Herran vastaus alkaa siitä, että hän tekee työn itse:

Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.

— Hes. 34:16

Jakeessa ei ole yleisöä. Haavoittunut sidotaan, koska hän on haavoittunut. Heikko vahvistetaan, koska hän on heikko. Kukaan ei seiso ovella kiittämässä.

Sankari tarvitsee hädän, jotta hänet nähtäisiin. Paimen kulkee hädän luo, vaikka kukaan ei näe. Useimmat hoitajat tekevät joka yö juuri niin, ilman kiitosta, ilman yleisöä ja usein ilman sitä, että kukaan muistaa heidän nimeään aamulla. Heidän työnsä on se, mitä sankari jäljittelee eikä koskaan tavoita.