Lapsi ei pyytänyt mitään

Elämästä ja kuolemasta päättäminen ei ole koskaan kuulunut ihmiselle. Se kuuluu sille, joka antoi elämän.

Lapsi syntyi raskausviikolla 26 ulkomailla, kesken perheen loman. Hän sai vakavia infektioita ja laajan aivovaurion. Kahdeksan kuukauden iässä hänellä todettiin vaikeahoitoinen epilepsia. Lähes kaksivuotiaana hänen kehitysikänsä arvioitiin noin kuudeksi viikoksi. Vanhemmat pyysivät lääkäriä lopettamaan lapsen elämän.

Ensimmäinen ulkopuolinen konsultti ei pitänyt lapsen kärsimystä jatkuvasti sietämättömänä ja totesi, että vaihtoehtoja oli vielä jäljellä. Hoitava lääkäri kokeili ehdotettua lääkitystä. Siitä tuli lisää haittoja ja se lopetettiin. Toinen konsultti päätyi siihen, ettei muuta kohtuullista ratkaisua ollut. Lääkäri aloitti sedaation nousevin annoksin ja antoi sen jälkeen lääkkeet, jotka veivät lapsen koomaan. Lapsi kuoli vuoden 2025 lopussa.

Alankomaiden arviointikomitea kävi tapauksen läpi alkuvuodesta 2026. Syyskuussa se julkaisi ratkaisunsa: lääkäri oli toiminut huolellisesti. Syyttäjä ilmoitti 23. syyskuuta, ettei syytettä nosteta. Tapaus oli ensimmäinen, joka ratkaistiin yhden ja kahdentoista vuoden ikäisiä lapsia koskevan asetuksen nojalla.

Asetus ilman ehtoja

Alankomaat ei säätänyt tätä varten lakia. Helmikuussa 2024 voimaan tuli ministeriön asetus, joka laajensi saman arviointikomitean toimivallan yhden ja kahdentoista vuoden ikäisiin lapsiin. Vastasyntyneille ja myöhäisille raskaudenkeskeytyksille asetuksessa on omat huolellisuusvaatimuksensa. Tälle ikäryhmälle siinä ei ole yhtään. Asetuksen perusteluissa kerrotaan syy: tapauksia on vähän ja normien on kehityttävä ennen kuin vaatimukset voidaan kirjoittaa. Siihen asti riittää, että lääkäri tulee vallitsevan lääketieteellisen käsityksen perusteella vakuuttuneeksi siitä, että elämän lopettaminen on ainoa kohtuullinen ratkaisu.

Komitea kirjoitti omaan ratkaisuunsa, ettei elämän lopettamisen toteuttamiselle alle 12-vuotiailla ole vielä ohjetta. Ensimmäinen kuolema tuli siis ennen ohjetta ja huolellisuutta arvioitiin mittapuulla, jota ei ollut vielä kirjoitettu.

Asetusluonnosta arvostelivat maan tuomioistuinlaitos, terveydenhuollon valvontaviranomainen ja maan lääkäriliitto. Valvontaviranomainen totesi, että ilman huolellisuusvaatimuksia lääkärin toiminnasta on vaikea muodostaa huolellista arviota. Lääkäriliitto kirjoitti, ettei luonnos ota lapsia riittävästi mukaan päätöksentekoon. Samassa lauseessa se sanoi olevansa huolissaan seurauksista muille ryhmille, jotka eivät kykene itse päättämään asioistaan.

Kuka päätti

Komitea totesi, ettei lasta ollut mahdollista ottaa mukaan päätökseen. Eutanasialain perusta on potilaan oma vapaaehtoinen ja harkittu pyyntö. Lapsi ei pyytänyt mitään. Hän ei puhunut ja hänen näkönsä oli todennäköisesti vaurioitunut. Pyynnön esittivät muut ja päätöksen tekivät muut. Hollantilainen kristillinen elämänsuojelujärjestö sanoi asetuksesta jo vuonna 2022: "beschikken over leven en dood is te groot voor de mens", eli elämästä ja kuolemasta määrääminen on liian suurta ihmiselle.

Käsi, joka lupasi suojella

Suomalainen lääkäri lupaa valassaan "palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen". Geneven julistus, johon vala perustuu, sanoo vielä suoremmin: "Kunnioitan vankkumatta ihmiselämää." Maailman lääkäriliitto vahvisti vuonna 2019 olevansa "firmly opposed to euthanasia and physician-assisted suicide". Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous linjasi vuonna 2012, että eutanasia "must always be prohibited". Suomen Lääkäriliitto vastustaa eutanasian laillistamista.

Sama käsi, joka on luvannut suojella elämää, lopettaa sen. Asetus ei pakota häntä. Se antaa luvan. Lääkärin on itse vakuututtava siitä, että lopettaminen on ainoa kohtuullinen ratkaisu. Lupauksesta ei luovuta kerralla. Se ohennetaan sanoiksi, joilla on yhä juhlallinen sointi mutta ei enää sisältöä.

Sama asetus kuin abortissa

Alankomaissa sama asetus ja sama komitea käsittelevät myöhäisen raskaudenkeskeytyksen, vastasyntyneen elämän lopettamisen ja nyt myös yhden ja kahdentoista vuoden ikäiset lapset. Raja kohdun sisällä ja sen ulkopuolella on hallinnollisesti yksi ja sama. Lapsi, jonka elämä voidaan päättää ennen syntymää, voidaan saman paperin perusteella päättää myös sen jälkeen.

Suomessa aborttilaki muuttui 1.9.2023. Raskaus keskeytetään pyynnöstä kahdennentoista viikon loppuun ilman perusteluja. Laissa ei ole lääkärin omantunnonvapautta. Lääkäriliiton suositus antaa oikeuden kieltäytyä, mutta potilas on ohjattava toiselle lääkärille.

Askel kerrallaan

Mikään maa ei ole hyväksynyt lasten eutanasiaa yhdellä päätöksellä. Jokainen askel on otettu edellisen päälle ja jokainen on perusteltu sillä, että edellinen jo hyväksyttiin.

Alankomaiden laki tuli voimaan 1.4.2002. Se salli eutanasian 12 vuotta täyttäneille, alle 16-vuotiaille vanhempien suostumuksella. Vuonna 2005 vastasyntyneiden elämän lopettamiseen laadittiin Groningenin protokolla ja vuonna 2016 se muuttui ministeriön asetukseksi. Vuonna 2020 korkein oikeus päätti, että lääkäri saa noudattaa pitkälle edenneen dementiapotilaan aiemmin kirjoittamaa tahdonilmaisua, vaikka potilas ei enää pysty ilmaisemaan tahtoaan. Vuonna 2024 asetus ulottui yhden ja kahdentoista vuoden ikäisiin. Laki alkoi kahdestatoista vuodesta. Nyt sama arviointijärjestelmä kattaa ajan ennen syntymää ja koko lapsuuden kahteentoista ikävuoteen asti.

Luvut kulkevat samaa tietä. Vuonna 2016 Alankomaissa ilmoitettiin 6 091 eutanasiaa ja ne olivat neljä prosenttia kaikista kuolemista. Vuonna 2024 ilmoituksia oli 9 958 ja osuus oli noussut 5,8 prosenttiin. Vuonna 2025 ilmoituksia oli ensimmäistä kertaa yli kymmenentuhatta, yhteensä 10 341. Dementiaa sairastavien eutanasioita oli vuonna 2021 yhteensä 215 ja vuonna 2025 jo 499.

Belgia sääti lakinsa samana vuonna 2002. Vuonna 2014 Belgia poisti alaikäisiltä ikärajan kokonaan. Vuonna 2009 eutanasioita ilmoitettiin 822, vuonna 2023 niitä oli 3 423 ja vuonna 2024 jo 3 991, mikä on 3,6 prosenttia kaikista kuolemista. Alaikäisiä on kuollut eutanasiaan vuoden 2014 jälkeen kuusi.

Kanadassa laki salli vuonna 2016 kuolinavun vain niille, joiden kuolema oli kohtuudella ennakoitavissa. Vuonna 2021 ehto poistettiin ja kuolinapua voi saada myös ihminen, joka ei ole kuolemassa. Ulkopuolelle on rajattu vain ne, joiden ainoa sairaus on mielenterveyden häiriö. Senkin rajauksen päättymistä on siirretty kahdesti, nyt maaliskuuhun 2027. Parlamentin yhteiskomitea suositti helmikuussa 2023, että kuolinapu avattaisiin myös kypsille alaikäisille. Suositus ei ole toistaiseksi johtanut lakiin. Vuonna 2019 kuolinapu oli kaksi prosenttia kaikista Kanadan kuolemista. Vuonna 2023 sen sai 15 343 ihmistä ja osuus oli 4,7 prosenttia.

Ensimmäisen rajan siirryttyä seuraava ei enää näytä rajalta vaan epäjohdonmukaisuudelta. Aikuinen saa kuolla, joten miksi ei nuori. Nuori saa, joten miksi ei lapsi. Lapsi saa vanhempiensa pyynnöstä, joten miksi ei vastasyntynyt. Jokainen myönnytys tekee seuraavasta loogisen. Lopulta kysymys ei ole enää siitä, saako ihmisen tappaa, vaan siitä, kenen kohdalla se on huolellisesti tehty.

Ihminen Jumalan paikalla

Ensimmäinen lupaus, jonka ihminen kuuli Jumalan sanaa vastaan, koski juuri tätä. Käärme ei luvannut ihmiselle rikkautta eikä valtaa. Se lupasi, ettei ihminen kuole. Se lupasi myös, että ihmisestä tulee kuin Jumala:

Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan".

— 1. Moos. 3:4–5

Eutanasiaa perustellaan sillä, ettei kärsimystä saa pitkittää. Perustelussa on kätketty väite: ihminen tietää, milloin toisen elämän on aika päättyä. Lääkäri, omainen tai komitea tietää paremmin kuin se, joka elämän antoi. Väite ei ole nöyrä, vaikka se puhuu myötätunnon kieltä. Se on röyhkeä. Luotu asettuu tuomitsemaan, mikä elämä on elämisen arvoinen. Hän päättää myös, milloin matka, kärsimys ja kipu ovat kestäneet tarpeeksi.

Raamattu ei jätä tätä tulkinnan varaan:

Katsokaa nyt, että minä, minä olen, eikä yhtäkään jumalaa ole minun rinnallani. Minä kuoletan ja minä teen eläväksi, minä lyön ja minä parannan; eikä ole sitä, joka pelastaisi minun käsistäni.

— 5. Moos. 32:39

Ihminen, joka ottaa itselleen oikeuden kuolettaa, ei ole lääkäri eikä auttaja. Hän on asettunut paikalle, joka ei ole koskaan ollut hänen. Hän leikkii Jumalaa ja leikin hinnan maksaa joku, joka ei pyytänyt mitään.

Eurooppa ja Pohjoismaat

Ranskassa laki avustetusta kuolemasta vahvistettiin 18.8.2026 sen jälkeen, kun perustuslakineuvosto oli hyväksynyt sen. Laki koskee täysi-ikäisiä. Britannian alahuone hylkäsi lakiesityksen syyskuussa 2026 äänin 286–270. Espanja, Portugali ja Itävalta sallivat avustetun kuoleman vain täysi-ikäisille. Kaikki nämä maat seisovat nyt samalla ensimmäisellä portaalla, jolta Alankomaat ja Belgia lähtivät.

Pohjoismaissa ovi on kiinni. Norjassa ja Tanskassa toisen tappaminen tämän pyynnöstä on rikos. Ruotsin valtiopäivät hylkäsivät kaikki eutanasiaa koskevat aloitteet vuonna 2025. Suomen eduskunta hylkäsi kansalaisaloitteen vuonna 2018 äänin 128–60. Uusi aloite lähti eduskuntaan toukokuussa 2024 53 483 nimellä. Hallitusohjelmassa sanaa eutanasia ei ole.

Lääkäriliiton tammikuussa 2024 julkaistussa jäsenkyselyssä noin 55 prosenttia vastanneista lääkäreistä kannatti laillistamista. Vain 31,8 prosenttia sanoi voivansa itse tehdä sen. Laillistamista kannattaa siis useampi kuin on valmis tekemään sen itse. Teko annettaisiin jonkun toisen käsiin.

Kuka hyötyy

Kysymykseen siitä, kuka tästä hyötyy, ei löydy vastausta vuosiraporteista. Lapsi ei hyötynyt, sillä hänen elämänsä otettiin. Vanhemmat eivät saa lastaan takaisin. Lääkärin käsiin jää teko, jota ei voi perua. Valtio, joka kutsuu tappamista hoidoksi, menettää sen, mikä erotti sen sivistyksen julmuudesta.

Hyötyjä on yksi ja hän on Jumalan vihollinen. Hän on ollut murhaaja alusta asti ja hänen ensimmäinen valheensa oli lupaus, ettei ihminen kuole. Samaan lupaukseen kuului, että ihmisestä tulisi kuin Jumala. Jokainen laki, joka antaa ihmiselle vallan päättää toisen elämästä, toteuttaa saman lupauksen.

Luojan tehtävä ja luodun tehtävä

Keskustelu eutanasiasta kysyy, kenellä on oikeus päättää. Raamattu kysyy ensin, kenelle mikin tehtävä on annettu. Luoja antaa elämän:

Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.

— 1. Moos. 2:7

Samassa luvussa ihminen saa oman tehtävänsä. Hänet pantiin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä. Tehtävä oli hoitaa ja suojella sitä, mikä oli annettu, eikä määrätä sen loppua. Siitä nousee ensimmäinen kysymys: kuuluuko varjelemiseen koskaan oikeus lopettaa se, mitä on käsketty varjella?

Psalmi kertoo, että jokainen päivä on kirjoitettu ennen kuin yksikään niistä tuli:

Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.

— Ps. 139:16

Päivien määrä on kirjoitettu Luojan kirjaan. Kenellä ihmisellä on silloin oikeus kirjoittaa siihen viimeinen rivi? Voiko luotu edes tietää, mikä päivä on liikaa, kun kirja ei ole hänen?

Kärsimys kysyy luodulta muuta kuin ratkaisua. Apostoli käskee kantamaan toistensa kuormia ja sanoo, että niin täytetään Kristuksen laki. Kuorman kantaminen on luodun tehtävä. Kantajan poistaminen kuorman alta ei ole. Kärsimystä ei aina voi ottaa pois. Mitä Luoja silloin odottaa luodulta? Lopettaako hän kärsijän vai jääkö hän tämän viereen? Kenen kuorma kevenee, kun potilas kuolee, hänen vai niiden, jotka eivät enää jaksa katsoa?

Jeesus samaistui vähimpiin. Kaikki, mitä on tehty yhdelle näistä vähimmistä, on tehty hänelle. Lapsi, joka ei voinut puhua, nähdä eikä pyytää mitään, on juuri sellainen vähin. Mitä hän pyysi meiltä, kun hän ei voinut pyytää mitään? Mitä me teimme hänelle, kun luulimme tekevämme sen hänen parhaakseen?

Viimeinen kysymys on vanhin. Käsky "Älä tapa" ei sisällä poikkeusta huolellisesti tehdylle teolle. Kenen äänellä puhutaan, kun käskyn rinnalle kirjoitetaan asetus, joka kertoo milloin se ei koske?

Minun aikani ovat sinun kädessäsi

Eutanasia on häpäisy. Se häpäisee lääkärin lupauksen sekä valtion sivistyksen ja moraalin. Ennen kaikkea se häpäisee sen, joka antaa elämän. Se on Jumalan pilkkaa, koska se julistaa, että ihminen tietää paremmin, milloin elämän on aika päättyä.

Psalmin kirjoittaja ei pyytänyt oikeutta päättää omasta ajastaan. Hän antoi sen pois:

Minun aikani ovat sinun kädessäsi, pelasta minut vihollisteni kädestä ja vainoojistani.

— Ps. 31:16

Suomi tekee vielä päätöksensä. Kukaan ihminen ei tuomitse sitä, eikä ihmisten tuomiolla ole tässä painoa. Tuomio tulee siltä, joka antoi elämän ja joka yksin saa sen ottaa. Hänen edessään ei vedota asetukseen, enemmistöön eikä siihen, että kaikki tehtiin huolellisesti.

Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.

— Hepr. 10:31

Lapsi ei pyytänyt mitään.