Se mikä on pientä maailmassa, on suurta Kristuksessa

Ja se mikä on suurta maailmassa, on pientä Kristuksessa.

Kasteen hetkellä, yli 2 vuotta sitten, oli vain me kaksi, vesi ja Herramme Jeesus Kristus. Pyhä Henki valtasi meidät molemmat täysin ja kysyimme toinen toisiltamme sanat, että haluatko ottaa kasteen Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen ja antaa koko elämäsi Hänelle.

Me molemmat halusimme. Tästä kesti vielä jonkin aikaa, ennen kuin tulimme uskomme kanssa ulos kunnolla kaapista ja voi pojat, en olisi uskonut, että millainen mylläkkä alkaa siitä kun kertoo tulleensa uskoon. Leikkimielisesti sitä voisi kuvata kattoteemalla "uskovan metsästys alkakoon".

Saimme lyhyessä ajassa runsaasti yhteydenottoja, eri seurakunnista ja uskonlahkoista: Jokainen varmasti hyvää tarkoittaen sekä meitä kirjaimellisesti rekrytoiden juuri heidän seurakuntaansa. Jotkut kuvasivat Jumalanpalveluksiaan hyviksi bileiksi ja meillä on mahtava ylistysmusiikki sekä bändi... "Kunnon bileet ja niin hauskaa, että ette uskokaan! Tulkaa tänne, meille sanottiin", kymmeniä kertoja.

Me kaksi olemme syntisiä, armosta pelastettuja ja armoa vailla, jotka vain etsivät totuutta Jeesuksessa Kristuksessa. Kärsivällisyyttämme ja uskoamme vahvistaen Herra johdatti meitä vielä etenemään rauhassa ja käymään eri seurakunnissa sekä tilaisuuksissa, kirkoissa tai nettitilaisuuksissa, muistaen Paavalin sanat "mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;" (1. Tess. 5:21). Näin teimme ja päivittäinen Raamatunluku ja opiskelu, rukous antoi ymmärrystä, joskus enemmän, joskus vähemmän.

Aikaa kului ja nyt on kulunut jo reilusti yli kaksi vuotta ja emme ole edelleenkään julkisesti halunneet sitoutua tai kuulua yhteenkään maanpäälliseen seurakuntaan tai kirkkoon, vaikka painostus on ollut välillä kovaa ja jopa epäraamatullista. Ymmärrämme, että monille instituutio on tärkeä tuki ja yhteisö. Emme tuomitse ketään, joka löytää sieltä hengellisen kodin. Haluamme vain kertoa, että joskus yhtä ainoaa ja kiinteää seurakuntaa ei löydy, eikä se ole lainkaan epäraamatullista tai kerro uskostasi Jeesukseen Kristukseen yhtään mitään. Suhde Jeesukseen on aina henkilökohtainen, eikä vaadi kirkkoa tai seurakuntaa. Tarkoitus tällä tekstillä on tuoda uskoa heille, ketkä ovat samassa tilanteessa ja saattavat kokea huolta tai ulkopuolisuuden tunnetta seurakuntaan tai kirkkoon kuulumattomuudestaan. Silti voi uskoa ja pysyä uskossa.

Kaikki ne ilmiöt, joita kohtasimme uushenkisyyden puolella, ovatkin tulleet valitettavasti eri seurakunnissa vastaan, omanlaisena ihmeiden tavoitteluna. Uushenkisyyden valokieli on sujuvasti kääntynyt kielillä puhumiseksi, hypnoosin avulla tehdyt kaatumiset ovat muuttuneet Pyhän Hengen väkeväksi toiminnaksi. Ylistystanssia uskossa ja ecstatic dancea uushenkisyydessä? Yleinen härdelli, huutaminen ja kirkuminen, tärinä, käärmemainen kouristelu, mantrojen pakonomainen toistelu, olivat tuttuja uushenkisyydessä, jossa vapauduttiin lapsuuden traumoista. Nyt sama tapahtuu samalla kaavalla seurakunnissa, mutta Jeesuksen nimessä, pastorin sanoessa irti Raamatun kontekstistaan, että mitä enemmän kylvät (kolehtiin), sitä enemmän niität.

Yhdessä seurakunnassa minulle sanottiin lyhyen puheen jälkeen, jossa olin kertomassa omasta uskonmatkastani, että "Sinä kuulut suurille lavoille ja meidän tulee seurakuntana tarjota samoja elämyksiä uushenkisyydestä pelastuneille, kuin mitä siellä". Mietin mielessäni, että Herra armahda ja sanoin suoraan, että tämä puhekeikka varmisti totuuden: Lavoilla en tule enää olemaan.

On täysin absurdi ajatus, että uushenkisyydestä armosta pelastuneet kaipaisivat samaa, kuin mistä juuri pakenivat! Uushenkisyydestä pelastuneet kaipaavat rauhaa, armoa, Jeesuksen sanaa, eikä temppuja, tekaistuja ihmeitä tai menoa ja meininkiä, ei enää uusia tasohyppelypelejä tai valheellisia oppeja.

Kysyessämme monien rekrytoijien seurakuntien opeista, joita ei löytynyt Raamatusta tai jotka olivat suoraan Raamattua vastaan, saimme kuulla, että emme ole oikeanlaisia uskovaisia ja että meidän tulee varoa mitä sanomme... tai, että hajotamme seurakuntaa ja että tulee vain rakastaa, mutta ei kyseenalaistaa. Kysymyksemme olivat vilpittömiä, koska halusimme todella ymmärtää ja oppia. Emme etsineet riitaa vaan totuutta. "...he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin." (Apt. 17:11). Miksi tämä berealainen asenne oli yhtäkkiä väärin?

Monissa seurakunnissa vallitsikin kaunis pinta ja kuori sekä paljon koreita sanoja (aluksi), mutta syvä pimeys ja jälkipuheita selän takana lopuksi. Alussa sisarten ja veljien äänekkäät rukoukset, puolestamme perustetut WhatsApp ryhmät loppuivat kuin seinään, koska olimme liian "tiukkoja", "tuomitsevia" tai vaikeita kysymyksiä kysyviä, emmekä kumartaneet maallista auktoriteettia tai liittyneet haluttuun seurakuntaan. Ymmärrämme, että johtajat pelkäävät hajottajia, mutta on ero sen välillä, hajoittaako joku pahantahtoisesti vai kysyykö vilpittömästi Raamatun totuutta. Herää kysymys, että kuinka Kristillinen on se seurakunta tahi uskova, joka sanoo, että en voi rukoilla puolestasi, koska et "liity meihin".

Ymmärrämme, että tällaistenkin asioiden ääneen sanominen voi olla haastavaa, mutta jos emme pysty aikuisesti keskustelemaan vaikeistakin asioista, ilman jälkipuheita, valheita ja huhuja, niin mitä virkaa on sellaisella seurakunnalla, jossa Raamattua ei saakaan lukea ja opetuksesta kysyä kysymyksiä?

On ollut suoraan sanottuna kauhistuttavaa nähdä sama käärme kolikon molemmilla puolilla, joten Jeesuksen sanat, "Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään." (Matt. 24:22), ovat todellakin totta sillä Jumala on lähettänyt niin suuren eksytyksen, että uskovan paras toivo on Raamatussa ja sen lukemisessa sekä Jeesuksessa itsessään, ei kirkoissa tai seurakunnissa.

Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen on kulunut lähes 2000 vuotta ja 300-luvulla kehitetty kirkkoinstituutio on kauttaaltaan saanut itseensä myös vihollisen agendan, johon Jeesuskin äskeisessä jakeessa viittaa implisiittisesti. Onkin sanottu, että se mihin joku pystyttää seurakunnan, laittaa saatana oman telttamajansa viereen. Tämä on totuus ja tältä planeetalta ei löydäkään yhtään täydellistä seurakuntaa tai kirkkoa. Meidän on turha etsiä täydellistä seurakuntaa – sellaista ei ole – vaan Raamatun mukaista opetusta ja toimintaa, pitäen vain se mikä hyvää on.

Tuleeko meidän sitten olla ilman maallista paikkaa kokoontua tai tuleeko meidän hylätä seurakunnat ja kirkot tyystin? Vastaus on kyllä ja ei. Emme kehota ketään jättämään seurakuntaa, ellei Pyhä Henki sitä vahvista. Puhumme niille, joille Henki on jo puhunut, mutta jotka pelkäävät totella.

Meidän ei tule asettaa itseämme tässä ajassa yhdenkään seurakunnan tai ihmisen johtaman instituution alle pakolla. "Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut." (Joh. 14:26). Meidän ei tule kasteessa liittyä yhteenkään maalliseen seurakuntaan tai instituutioon velvollisuudesta, sillä näytä minulle se seurakunta, joka saarnaa puhdasta evankeliumia, joka on peräisin apostolien ajoilta ja johon ei ole lisätty ihmisten omia hallinta- ja kontrollijärjestelmiä.

Sellaista kirkkoa tai seurakuntaa on vaikea löytää. Tiedämme kuitenkin, että on olemassa yksittäisiä pastoreita ja seurakuntia, jotka vilpittömästi etsivät totuutta. Jumala tietää omansa.

Entä Raamatun kehotus totella johtajia? "Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne" (Hepr. 13:17). Tämä on totta, MUTTA vain kun johtajat opettavat Jumalan sanaa puhtaasti. Opetuksen ollessa Raamatun vastaista, muistamme apostolien sanat: "Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä." (Apt. 5:29).

Mitä me voimme tehdä? Uskoa Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sanoihinsa: "Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa... Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo." (Joh. 4:21, 23).

Me voimme käydä ja meidän kannattaakin käydä eri tilaisuuksissa, eikä luottaa ihmisten tekemiin perinnäissääntöihin. Kyse on vapaudesta valita, ei pakosta erota tai liittyä. Korruptio hengessä on myös sitä, että emme uskalla puolustaa Jumalan sanaa, jonka pitäisi olla muuttumaton ja ikuinen.

Viimeaikojen hyvänä esimerkkinä tästä on Suomen evankelisluterilaisen kirkon jakautuminen sisältä käytännössä kahdeksi kirkoksi avioliittokäsityksen ja piispojen kapinan johdosta. Tämä on vain yksi virstanpylväs kirkkomme tulevassa hajoamisessa, joka alkoi toden teolla naispappien hyväksymisestä, osoittaen syvää kapinaa Jumalan selkeälle sanalle. Nykyinen kirkon tila on looginen jatkumo aikaisemmille epäraamatullisille päätöksille: Kun saatanalle antaa pikkusormen, se vie koko kirkon.

Vaikka lukuisat kirkkomme ovat korruptoituneita Jumalan sanan suhteen ja Jeesuksesta luopuneita, me silti voimme luottaa Jumalan sanan pysyvyyteen ja pyhyyteen. Raamatut ovat jokaisen saatavilla (vielä) ja jokainen uskova voi itse tarkistaa, mitä Raamattu sanoo. Tämän lisäksi tiedämme, että Jeesus on lähettänyt meille Pyhän Hengen puolustajaksi ja viisaudeksi: "Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa." (Joh. 16:13). Pyhä Henki kertoo jokaiselle Jeesuksen seuraajalle kaiken tarvittavan, jos me vain uskomme siihen.

Monelle tämä on arkea: Kuulee Pyhän Hengen sanovan, että jokin asia esimerkiksi seurakunnassa tai kirkossa tehtävästä toiminnasta on väärin (kuten päällekkäin "kielilläpuhuminen" ilman tulkkia), mutta massan paine ja halu kuulua johonkin pitää ihmisen penkissä, hiljaisuudessa.

Yhteisön ulkopuolelle sulkeminen pelottaa, joten yksinäisyyden pelossa hyväksymme nieleskellen monet epäraamatulliset teot. Emme usko sitä Pyhää Henkeä meissä, joka sanoo, että lähde pois, tämä paikka ei ole Minun tahtoni mukainen. Uskomme mieluummin suurta väkimäärää, karismaattista saarnaajaa, kuin Jumalan hiljaista totuutta, joka puhuu jokaisessa uskovassa.

Tässä on kuitenkin toivo: "Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, eivätkä he ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni" (Joh. 10:27-28). Jeesus tuntee omansa, vaikka he olisivat yksin, vaikka he olisivat instituution ulkopuolella.

Jos olet yksin uskossasi ja jos et ole löytänyt seurakuntaa joka opettaisi totuutta, älä vaivu epätoivoon. "Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä." (1. Joh. 2:27).

Pyhä Henki on riittävä opettaja.

Kotiseurakunta on Raamatullinen malli. Alkuseurakunta kokoontui kodeissa 300 vuotta. Tervehdys Priskalle ja Akylaalle, työkumppaneilleni Kristuksessa Jeesuksessa... ja seurakunnalle, joka kokoontuu heidän kodissansa." (Room. 16:3-5). "Missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä" (Matt. 18:20).

Uskollisuus Kristukselle ei ole kapinaa. Jeesuskin näytti kapinalliselta fariseuksille, koska Hän asetti Jumalan totuuden inhimillisten traditioiden edelle. "Mutta te, älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä" (Matt. 23:8).

Ajatellaanpa hetki heitä, jotka kamppailevat samojen kysymysten kanssa: He istuvat penkeissä, Pyhä Henki kuiskaa tämä ei ole oikein, mutta pelko pitää heidät paikallaan. Heille sanomme: olet turvassa Kristuksessa. Instituutio ei ole pelastuksen tuoja tai lähde. "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." (Ef. 2:8-9).

Siksi onkin hyvä päättää siihen, mistä aloitin:

Se mikä on pientä maailmassa, on suurta Kristuksessa.

Hänessä et ole koskaan yksin, joten älä tee kompromisseja maailman kanssa sielusi tähden, vain sen takia, että saisit jonkin seurakunnan tai ihmisten hyväksynnän.

"Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen" (Jaak. 4:4)

Muista myös tämä: "Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen" (2. Tim. 1:7).

Olet vapaa Kristuksessa. Vapaa kokoontumaan. Vapaa olemaan kokoontumatta. Vapaa seuraamaan Pyhän Hengen johdatusta ilman pelkoa tai syyllisyyttä. Tämä on se vapaus, johon Kristus meidät vapautti, joten älkäämme antako itseämme uudelleen vangittaman.

Jumalan valtakunta ei ole organisaatio. Se on Hänen hallintansa sinun sydämessäsi. Missä tämä hallinta toteutuu, siellä on seurakunta. Tämä ei ole kapinaa vaan paluu alkuperäiseen, siihen, mitä Jeesus tarkoitti seurakunnalla.

"eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä". (Luuk. 17:21).

Tutustu uusiin kirjoihimme:
Totuus Hypnoosista
New Age ensyklopedia