Tulosvaroitus tuli päivä sen jälkeen, kun ostajan omistus ylitti 90 prosenttia

Sama tieto painaa eri hetkinä eri määrän.

Syyskuun viimeinen viikko kesti pienelle pörssipankille kolme päivää. Maanantaina 28. syyskuuta ostaja julkaisi ostotarjouksensa alustavan tuloksen: sen omistus oli noussut yli 90 prosentin. Tiistai-iltana kello 19.45 myytävä pankki julkaisi sisäpiiritietona tulosvaroituksen. Keskiviikkona ostaja kertoi lopulliseksi osuudekseen 96,78 prosenttia ja ilmoitti käynnistävänsä loppujen osakkeiden lunastuksen.

Varoituksessa vaihtui yksi sana. Elokuun 13. päivänä pankki oli arvioinut vuoden vertailukelpoisen tuloksen ennen veroja laskevan "hieman" edellisvuoden 56,9 miljoonasta eurosta. Nyt se arvioi tuloksen laskevan "merkittävästi". Tarjousaika oli kestänyt 17. heinäkuuta ja 25. syyskuuta välisen ajan, joten elokuun arvio oli voimassa tarjousajan viimeiset kuusi viikkoa. Jokainen, joka noina viikkoina punnitsi tarjousta, punnitsi sitä vähäisen laskun vaa'alla.

Pankin oma tiedonantopolitiikka lupaa varoittaa "ilman aiheetonta viivytystä", mikäli tulos tai taloudellinen asema kehittyy olennaisesti ennakoitua huonommin. Mitä pankki tiesi ja milloin, sitä ei yksikään julkinen asiakirja kerro. Julkisista asiakirjoista näkyy vain järjestys: ensin raja ylittyi, sitten tieto muuttui.

Mitä varoitus myöntää

Pankki nimesi syyt itse. Luottokanta pienenee ja sen myötä korkokate laskee. Palkkiotuotot kasvavat ennakoitua hitaammin. Järjestämättömien luottojen kehitys on ennakoitua heikompaa ja vaikuttaa arvonalentumistappioihin "aikaisempaa negatiivisemmin". Lisäksi "ostotarjoukseen liittyvä prosessi lisää ennakoimattomia kuluja".

Lauseet ovat varovaisia, mutta niiden takana on kahden vuoden kirjanpito. Vuoden 2023 lopussa pankin järjestämättömiä saamisia oli 143 miljoonaa euroa, 2,4 prosenttia luotoista. Maaliskuun 2026 lopussa niitä oli 542,6 miljoonaa euroa, 9,3 prosenttia. Määrä lähes nelinkertaistui. Suurin hyppäys tuli yhdellä vuosineljänneksellä kesän 2024 jälkeen, kun luottokanta oli käyty läpi ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa.

Valvojan kirjauksissa kulkee sama aikajana. Toukokuussa 2024 Finanssivalvonta teki poliisille esitutkintapyynnön epäillyistä arvopaperimarkkinarikoksista ja totesi samassa tiedotteessa: "Pankin taloudellinen tilanne on vakaa, ja sillä on hyvä maksuvalmius ja vakavaraisuus." Helmikuussa 2025 valvoja asetti pankille harkinnanvaraiset lisäpääomavaatimukset. Huhtikuussa 2025 valmistuneessa rahanpesun estämisen tarkastuksessa havaittiin "erittäin suuren merkittävyyden puutteita". Toukokuussa 2026 pankille määrättiin 400 000 euron seuraamusmaksu sisäpiiriluetteloiden laiminlyönneistä. Kesäkuussa 2026 valvoja lähetti kuulemiskirjeen, joka koskee luottoriskien hallintaa, hallinto- ja ohjausjärjestelmiä sekä suurten asiakasriskien raportointia vuosilta 2018–2025. Se asia on yhä kesken.

Jokainen näistä kirjauksista on julkinen. Yhdessä ne muodostavat kuvan pankista, jonka tila oli tiedossa sitä valvoville jo kauan ennen tiistai-iltaa.

Miten ongelmakanta vaihtaa osoitetta

Kauppa etenee nyt osakeyhtiölain lunastusmenettelyllä. Yli 90 prosenttia omistava saa oikeuden lunastaa loputkin osakkeet. Jälkikäteinen tarjousaika kestää lokakuun. Ostaja on ilmoittanut hakevansa osakkeiden poistamista pörssilistalta "niin pian kuin" lait ja määräykset sallivat.

Pörssilistalta poistuessaan pankki vapautuu pörssiyhtiön raportointivelvoitteista, joiden vuoksi se on tähän asti kertonut tilastaan julkisesti neljännesvuosittain. Järjestämättömät luotot, arvonalentumiset ja vakuusarviot eivät katoa. Ne siirtyvät suuremman konsernin taseeseen, jossa ne ovat yksi rivi monien joukossa. Se, mikä pienen pankin katsauksessa olisi ollut otsikko, on ison pankin tilinpäätöksessä alaviite.

Kauppahinta kertoo, että joku piti tätä kaupan arvoisena. Ostaja tarjosi 17,20 euroa osakkeelta, 47 prosenttia enemmän kuin osakkeen päätöskurssi tarjousta edeltävänä päivänä. Kaikkien osakkeiden arvo oli noin 571,4 miljoonaa euroa. Viisi säästöpankkisäätiötä, joilla oli yhteensä noin 59,9 prosenttia osakkeista, oli sitoutunut tarjoukseen peruuttamattomasti jo ennen tarjousajan alkua. Osakkeenomistajalle, joka myi 17,20 eurolla, tiistai-illan varoitus ei muuttanut mitään. Hinta oli jo lyöty lukkoon.

Asiakkaat, jotka palasivat ydinalueelle

Kauppa ei ollut näiden kahden pankin ensimmäinen. Keväällä 2017 suunta oli päinvastainen: nykyinen ostaja myi tälle pankille pk-yritys- sekä maa- ja metsätalousliiketoimintansa. Noin 250 miljoonan euron liiketoiminta siirtyi joulukuussa 2017. Myyjä perusteli kaupan omin sanoin: se "haluaa jatkossa keskittyä ydinalueeseensa ja luopuu siksi pienyrityksille sekä maatiloille suunnatuista pankkipalveluista".

Yhdeksän vuotta myöhemmin myyjä osti koko pankin, jolle se oli asiakkaansa myynyt. Kaupan toteutuessa 30.9.2026 se kertoi tiedotteessaan, mitä kaupalla saadaan: "yritysliiketoiminta laajenee pienten ja keskisuurten yritysten sekä maatila-asiakkaiden palveluun".

Pienyritykset ja maatilat eivät kuuluneet ydinalueeseen vuonna 2017. Vuonna 2026 ne ovat kaupan perustelu. Ison pankin strategia ei käänny päinvastaiseksi ilman syytä. Kahden tiedotteen sanamuodot rinnakkain kertovat sen, minkä kumpikaan tiedote ei sano.

Valvoja oli kuitenkin pankin hallinnossa jo kauan ennen kauppaa. Lokakuussa 2024 Talouselämä kertoi, että Finanssivalvonta oli aloittanut pankissa "poikkeuksellisen järeät valvonta- ja tarkastustoimet" ja tullut jo toukokuussa "mukaan pankin hallitukseen". Lehden tietojen mukaan hallitukseen oli nimetty osallistujiksi Finanssivalvonnan pankkivalvontaosaston edustaja, johtava valvoja ja lakiasiaintoimiston juristi. Valvoja oli siis mukana pankin ylimmässä hallinnossa yli kaksi vuotta ennen ostotarjousta. Julkisista lähteistä ei selviä, oliko se mukana vielä kauppaa valmisteltaessa.

Itse kaupassa viranomaisen jälki on julkisissa asiakirjoissa ohut. Euroopan keskuspankki hyväksyi omistuksen ja Kilpailu- ja kuluttajavirasto kaupan. Finanssivalvonnan, Rahoitusvakausviraston tai valtiovarainministeriön kannanottoa itse kauppaan ei julkisista lähteistä löydy.

Valtuudet ovat silti olemassa julkisessa laissa. Finanssivalvonnan on puututtava, jos sillä on "painavia syitä olettaa, että luottolaitos ei seuraavan kahdentoista kuukauden aikana todennäköisesti kykene täyttämään toimilupaedellytyksiä tai suoriutumaan velvoitteistaan". Se voi asettaa pankkiin asiamiehen käyttämään johdolle kuuluvaa valtaa. Asiamiehen nimi on silloin julkistettava. Ankarin keino on Rahoitusvakausviraston kriisihallinto, jossa "virasto nimeää laitokselle uuden hallituksen, toimitusjohtajan ja ylimmän johdon". Julkisista asiakirjoista ei löydy kummankaan käyttöä.

Vapaaehtoinen kauppa ei vaadi viranomaiselta yhtään julkista päätöstä. Valvojan ja pankin väliset keskustelut ovat lain mukaan salassa pidettäviä. Julkisuuteen jää siksi vain se, mitä pankit itse tiedottavat ja mitä lehdet saavat selville.

Miksi kaatuminen ei kelvannut kenellekään

Rahoitusvakausvirasto julkaisi maaliskuussa 2026 arvion siitä, mitkä suomalaiset pankit voitaisiin kriisissä päästää konkurssiin. Kolme voitaisiin. Viittä ei voitaisi. Myytävä pankki oli yksi niistä viidestä. Niille virasto suunnittelee kriisinratkaisua, jossa pankin palvelut jatkuvat asiakkaille kriisinkin aikana. Viraston oman ohjeen mukaan kriisinratkaisusuunnitelmat eivät saa olettaa poikkeuksellista julkista tukea. Viraston ylijohtaja sanoi saman arkikielellä: "Suomella ei ole kerta kaikkiaan varaa sitoa miljardeja euroja pankkien pelastamiseen."

Luvut selittävät, miksi. Pankin talletukset olivat maaliskuussa 2026 noin 3,8 miljardia euroa. Suomen talletussuojarahastossa oli vuoden 2025 lopussa noin 1,3 miljardia euroa koko maan pankkien varalle. Suomen Pankki on kirjoittanut, että pankkikriisin kustannukset voisivat Suomessa olla "keskimääräistä suuremmat Suomen pankkijärjestelmän rakenteellisten erityispiirteiden vuoksi".

Suomi tietää myös, miltä lasku näyttää. 1990-luvun pankkikriisissä julkista pankkitukea annettiin rahana 61 miljardia markkaa ja takauksina 28,3 miljardia markkaa. Takaukset palautuivat. Rahallisesta tuesta jäi valtiolle palautumatta noin 37,3 miljardia markkaa. Kriisistä myöhemmin kirjoitetun arvion mukaan yhdenkin suuren valtakunnallisen pankkiryhmän päästäminen konkurssiin "olisi romahduttanut Suomen pankkijärjestelmän ja samalla koko kansantalouden uskottavuuden ja luottokelpoisuuden".

Mitä se olisi tarkoittanut arjessa

Pankkikriisin lasku ei kulje pelkästään pankkien kautta. Se kulkee valtion velan korkojen, budjetin ja lopulta jokaisen kotitalouden kautta.

Irlanti on esimerkeistä selkein. Joulukuussa 2010 Moody's laski maan luottoluokitusta viidellä portaalla. Syyksi mainittiin pankkijärjestelmän tappiot. Sijoittajat myivät maan velkakirjoja, koska pelkäsivät pankkien pelastamisen kustannusten nielevän valtion. Irlannin kymmenvuotisen lainan korkoero Saksaan nousi euroajan ennätykseen, 6,8 prosenttiyksikköön. Hallitus suunnitteli leikkaavansa menoja noin 20 prosenttia ja korottavansa veroja neljän vuoden aikana. Budjetin alijäämä oli sen oman arvion mukaan 12 prosenttia bruttokansantuotteesta ja pankkien pelastus mukaan luettuna 32 prosenttia.

Kesäkuussa 2012 Fitch laski Espanjan luottoluokitusta kolmella portaalla, kun maan pankkien pääomittamiseen arvioitiin tarvittavan 60–100 miljardia euroa. Tammikuussa 2013 Moody's laski Kyproksen luokitusta kolmella portaalla, koska maan pankit tarvitsisivat yhä enemmän valtion tukea. Kyproksessa lasku päätyi lopulta suoraan tallettajille. Maan suurimman pankin suojaamattomista talletuksista 47,5 prosenttia muutettiin pankin osakkeiksi.

Luottoluokitus kuulostaa kaukaiselta, mutta sen seuraus on lähellä. Valtion lainan korko on se, jonka varaan rakennetaan eläkkeet, tuet ja palvelut. Korkean koron aikana sama raha riittää vähempään.

Sama kaava maailmalla

Pankkia, jonka kaatumista ei haluta, ei tavallisesti päästetä kaatumaan julkisesti. Se myydään vahvemmalle. Viranomaiset järjestävät, hyväksyvät tai rahoittavat kaupan.

Maaliskuussa 2023 Sveitsin valvoja hyväksyi Credit Suissen siirtymisen UBS:lle. Valtion tuen seurauksena Credit Suissen AT1-joukkovelkakirjat, noin 16 miljardia frangia, kirjattiin kokonaan nollaan. Britanniassa HBOS siirtyi Lloyds TSB:lle syksyllä 2008. Lokakuussa 2008 kilpailulakiin lisättiin uusi yleisen edun peruste, "maintaining the stability of the UK financial system". Sen nojalla kauppaa ei viety kilpailuviranomaisen arvioitavaksi. Parlamentin pankkikomission mukaan HBOS:n entiset osakkeenomistajat menettivät 96 prosenttia osakkeen huippuarvosta. Valtio sijoitti pankkeihin 20,5 miljardia puntaa. Yhdysvalloissa Bank of America viimeisteli Merrill Lynchin oston vuoden 2009 ensimmäisenä päivänä. Tammikuun 16. päivänä julkaistiin Merrill Lynchin viimeisen vuosineljänneksen tappio, 15,3 miljardia dollaria.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF kirjoitti vuonna 2012 näistä viranomaisten innoittamista fuusioista, että ne vahvistavat käsitystä pankeista, jotka ovat liian tärkeitä kaatuakseen. Rahaston mukaan ne myös "obscure market discipline and often detract from transparency", eli ne hämärtävät markkinoiden kuria ja heikentävät usein läpinäkyvyyttä.

Kuka hyötyy rakenteesta

Rakenne ei tarvitse kenenkään pahaa tahtoa toimiakseen. Riittää, että jokainen porras hyötyy siitä, ettei totuus tule näkyviin liian aikaisin.

Myyvät säätiöt ja osakkeenomistajat saivat kiinteän hinnan ennen kuin huonompi tieto julkistettiin. Ostaja sai pankin, sen asiakkaat ja oikeuden arvostaa ongelmakanta omissa laskelmissaan ilman pörssiyhtiön julkista raportointia. Valtio välttyi kriisiltä, joka olisi voinut koetella sen luottokelpoisuutta. Valvoja välttyi siltä, että kahden vuoden kirjausten sarja olisi päättynyt julkiseen kaatumiseen.

Häviäjät ovat pienempiä ja hiljaisempia. Yrittäjä, jonka lainaa pankki pitää järjestämättömänä, neuvottelee nyt suuremman pankin kanssa, jonka ehdot eivät näy missään. Kansalainen, jonka verovaroilla kriisin lasku olisi maksettu, ei saa tietää, kuinka suuri lasku olisi ollut. Kokoero on koko asetelman ydin. Hyötyjät ovat säätiöitä, konserneja ja valtioita. Häviäjät ovat yksittäisiä ihmisiä ja pieniä yrityksiä, joiden asema ei näy yhdessäkään tiedotteessa.

Mitä ei vielä näy

Kaupan ajoitus ratkaisi myös sen, miten seuraavat uutiset luetaan. Järjestämättömiä luottoja oli maaliskuussa 542,6 miljoonaa euroa. Niiden takana on yrityksiä ja yrittäjiä, joiden maksuvaikeudet eivät päättyneet kaupan mukana. Konkursseja tulee nyt kuin sieniä sateella. Ne näkyvät jo maakuntien ja valtakunnan lehdissä niille, jotka osaavat seurata. Uutisesta ei kuitenkaan käy ilmi, minkä pankin luottokantaan yritys kuului. Pienen pörssipankin katsauksessa jokainen kaatuminen olisi näkynyt arvonalentumisena ja julkisena lukuna. Ison konsernin taseessa ne hajoavat yksittäisiksi uutisiksi, joita kukaan ei yhdistä toisiinsa. Satojen miljoonien kanta ei ole vielä realisoitunut kokonaan, eikä pahin ole vielä tullut näkyviin. Juuri siksi kaupan piti valmistua ennen sitä.

Kaksi vaakaa

Tavallisessa kaupassa myyjän odotetaan kertovan tietämästään viasta ennen kauppaa eikä sen jälkeen. Tässä kaupassa järjestys oli toinen. Jokainen porras saattoi toimia laillisesti. Kokonaisuus näyttää silti siltä, että punnitsemiseen on kaksi vaakaa: yksi tarjousajalle ja toinen sen jälkeiselle tiistaille.

Olisinko minä puhdas, jos minulla olisi väärä vaaka ja kukkarossa petolliset punnuskivet?
Miika 6:11

Profeetta ei kysy, onko väärä vaaka laillinen. Hän kysyy, tekeekö se käyttäjästään puhtaan. Vakaus on todellinen hyvä. Pankkikriisin estäminen säästää ihmisiä todelliselta hädältä. Vakauden nimissä voi kuitenkin tehdä kahdenlaista työtä: suojella ihmisiä tai suojella sitä hetkeä, jolloin totuus olisi käynyt kalliiksi. Ulkoa katsottuna ne näyttävät samalta. Ero näkyy vasta siinä, kenelle totuus kerrotaan ja milloin.