Eikö tämä ole se rakentaja?

Luotu ei voi valaa toista luotua. Sen oikeus on vain Hänellä, joka tuntee meidät kokonaan.

Jeesus palasi kotikaupunkiinsa Nasaretiin ja opetti sapattina synagogassa. Kuulijat hämmästyivät Hänen viisauttaan ja tekojaan (Mark. 6:2). Hämmästys kääntyi kuitenkin nopeasti toiseksi:

Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" Ja he loukkaantuivat häneen. Niin Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kodissaan".
Mark. 6:3-4

Nasaretin asukkaat tiesivät Jeesuksesta paljon. He tunsivat Hänen ammattinsa, äitinsä, veljiensä nimet ja sisarensa. Juuri siksi he eivät nähneet Häntä. Heidän tietonsa oli muotti, johon Hän ei mahtunut. Siksi he loukkaantuivat. Samaa ennakkoluuloa Jeesus kohtasi muuallakin. Natanael kysyi, voiko Nasaretista tulla mitään hyvää (Joh. 1:46). Fariseukset muistuttivat, ettei Galileasta nouse profeettaa (Joh. 7:52).

Moni tuntee saman omasta elämästään. Sydämessä palaa ilo ja kutsumus johonkin, mutta ympäriltä kuuluu toinen ääni, joka tietää paremmin, mikä hänelle sopisi. Moni taipuu ja rakentaa elämänsä kehykseen, joka ei ole hänen omansa. Kehyksestä tulee vankila, jossa ihminen on muukalainen omassa elämässään. Ahdistus kertoo hänelle, ettei se, mitä hän elää, ole totta. Silti sama ihminen, joka tietää, miten raskas muotti on, painaa usein toisia omiinsa.

Yksi näkyvä puoli

Julkisuudessa muotti näkyy selvimmin. Ihmiset oppivat tuntemaan muusikon, näyttelijän, urheilijan tai poliitikon yhden tarinan kautta, olipa se ammatti, menestys tai epäonnistuminen. Siitä tulee mitta, jonka sisällä häntä saa arvostella. Brittiläisiä näyttelijöitä tutkinut kulttuurisosiologi määrittelee tyypittelyn tilanteeksi, jossa näyttelijä saa työtä aiemman roolinsa perusteella ja kamppailee sitten päästäkseen irti tietystä hahmotyypistä. Elokuva-alan työmarkkinoita tutkineiden sosiologien mukaan yksinkertainen tunnistettava identiteetti auttaa alussa saamaan jalansijaa. Mitä vakiintuneempi ihminen on, sitä enemmän tyypitellyn identiteetin rajoitukset alkavat painaa yhtä paljon kuin sen hyödyt.

Urheilijalle muotti on usein oma identiteetti. Urheilupsykologiassa urheilijaidentiteettiä on kuvattu sekä Herkuleen lihaksiksi että Akilleen kantapääksi. Entisiä huippu-urheilijoita koskevan katsauksen mukaan heidän ahdistuneisuutensa on yleisesti samaa tasoa kuin muulla väestöllä. Katsauksen siteeraaman aiemman tutkimuksen mukaan 16 prosenttia uraltaan siirtyvistä urheilijoista koki silti sopeutumisvaikeuksia, kuten surua, ahdistusta ja identiteetin menetystä.

Poliitikolle muotti on kovin. Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston vuonna 2021 julkaiseman suosituksen mukaan noin kolmannes Suomen kuntapäättäjistä on kokenut verkkohäirintää. Kansanedustajista ja heidän avustajistaan osuus on 45 prosenttia. Valtioneuvoston selvityksen mukaan pelko maalittamisesta voi johtaa siihen, etteivät politiikasta kiinnostuneet uskalla asettua ehdolle vaaleissa.

Julkisuuden ihminen, joka haluaa riisua roolinsa ja olla se, joksi Luoja hänet tarkoitti, saa harvoin siihen lupaa. Yleisö on jo päättänyt, kuka hän on. Hänen rattaisiinsa lyödään kapuloita. Näkyvä puoli ei kuitenkaan ole koskaan koko ihminen. Roolien, kuorien ja odotusten alla on Jumalan luoma lapsi, jota yksikään niistä ei kata kokonaan.

Millä oikeudella

Luotu yrittää estää toista luotua olemasta se, mitä Jumala halusi hänen olevan. Paavali kysyi, millä oikeudella:

Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.
Room. 14:4

Raamattu käyttää muovaamisesta savenvalajan kuvaa. Heprean verbi yatsar tarkoittaa Strongin sanakirjan mukaan muotoon valamista, erityisesti savenvalajan työtä. Jesaja käyttää sitä huutaessaan voi sille, joka riitelee tekijänsä kanssa (Jes. 45:9). Samaa verbiä Jumala käyttää puhuessaan Jeremialle:

"Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi".
Jer. 1:5

Jumala valoi Jeremian ja tunsi hänet ennen kuin kukaan muu ehti sanoa hänestä sanaakaan. Hän myös asetti hänen tehtävänsä. Paavali kysyy saman savenvalajan kuvan kautta, kenellä on oikeus sanoa astialle, mitä varten se on tehty:

Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?" Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
Room. 9:20-21

Valta on savenvalajalla. Astialla ei ole valtaa toiseen astiaan. Ihminen, joka valaa toista ihmistä omaan muottiinsa, ottaa itselleen paikan, joka kuuluu vain Luojalle.

Mistä identiteetti rakentuu

Tiede on tutkinut pitkään, mistä ihmisen käsitys itsestään syntyy. Osa siitä tulee syntymässä. Vuonna 2015 julkaistu meta-analyysi kokosi yhteen persoonallisuuden periytyvyyttä koskevat tutkimukset. Sen mukaan noin 40 prosenttia ihmisten välisistä persoonallisuuden eroista selittyy perimällä. Loppu muotoutuu elämän aikana, eikä kukaan kasva ilman toisten ihmisten katsetta.

Yhdysvaltalainen sosiologi kuvasi tätä vuonna 1902 peiliminäksi. Hänen mukaansa kuvittelemme ensin, miltä näytämme toisen silmissä, sitten sen, miten hän arvioi näkemäänsä. Sen pohjalta tunnemme itsestämme ylpeyttä tai nöyryytystä. Lapsi, jolle sanotaan yhä uudelleen, että hän on se hankala tai se hiljainen, alkaa nähdä itsensä siinä peilissä. Peili ei kuitenkaan näytä ihmistä vaan sen, mitä toinen hänestä kuvittelee. Nasaretin peili näytti rakentajan.

Pahimmillaan ihminen kasvaa kokonaan toisten peiliin. Kehityspsykologi, joka tutki 1960-luvulla opiskelijoiden identiteettiä, kuvasi nuoren, joka on sitoutunut elämänsuuntaansa ilman omaa etsintää. Hänen mukaansa on vaikea sanoa, mihin vanhempien tavoitteet nuorelle päättyvät ja mistä hänen omansa alkavat. Nuori on tulossa siksi, mitä muut ovat valmistelleet tai tarkoittaneet hänestä jo lapsena. Ulkoapäin elämä voi näyttää vakaalta. Vasta ahdistus kertoo myöhemmin, ettei rakennus ollut hänen piirtämänsä.

Kukaan ei rakenna itseään tyhjästä. Kanadalaisen filosofin mukaan aitous ei ole itsen ulkopuolelta tulevien vaatimusten vihollinen, vaan se edellyttää niitä. Kysymys ei siis ole siitä, muovaako meitä jokin ääni ulkopuoleltamme, vaan siitä, kenen ääni se on. Tiede voi kuvata, miten peili syntyy. Se ei kerro, mitä varten ihminen on luotu. Sen tietää vain Savenvalaja.

Mikä saa meidät tekemään näin

Sosiaalipsykologia tuntee taipumuksen, jota se kutsuu vastaavuusharhaksi. Vuonna 1995 julkaistun katsauksen mukaan se on taipumus päätellä ihmisen pysyvät ominaisuudet teoista, jotka voidaan selittää kokonaan tilanteella, jossa ne tapahtuvat. Vuonna 1967 tehdyssä kokeessa havaitsijat päättelivät kirjoittajien mielipiteet jopa esseistä, joiden kannan kirjoittajille oli määrätty. Näemme yhden puolen ja luulemme nähneemme koko ihmisen.

Lokerointi ei aina synny pahuudesta. Ennakkoluuloja tutkinut psykologi kirjoitti vuonna 1954, että ihmismielen on ajateltava luokkien avulla ja että järjestäytynyt elämä riippuu siitä. Myöhemmän tutkimuksen mukaan ihmisillä on eriasteinen tarve saada kysymykseen varma vastaus ja välttää epäselvyyttä. Ihminen, jolla tämä tarve on voimakas, voi tehdä johtopäätöksen keskeneräisen näytön perusteella ja olla haluton harkitsemaan omasta poikkeavia näkemyksiä. Kerran lokeroitu ihminen on ympäristölleen helpompi kuin ihminen, joka muuttuu.

Muotti syntyy myös kateudesta ja omasta haavasta. Daavidin tullessa taistelukentälle hänen vanhin veljensä vihastui:

Mutta kun hänen vanhin veljensä Eliab kuuli hänen puhuvan miesten kanssa, vihastui Eliab Daavidiin ja sanoi: "Miksi sinä olet tullut tänne, ja kenelle olet jättänyt sen pienen lammaslauman siellä erämaassa? Minä tunnen sinun julkeutesi ja pahan sisusi; sinä olet tullut tänne katsomaan sotaa."
1. Sam. 17:28

Eliab väitti tuntevansa veljensä sydämen. Eliab itse oli vähän aiemmin ohitettu, kun Samuel etsi Jiisain pojista Herran voideltua (1. Sam. 16:6-7). Veli, joka oli ohitettu, yritti pitää nuoremman lammaslauman äärellä.

Kolmas syy on se, että elämme itse muotissa ja vaadimme muilta samaa. Pietari kehotti kuuliaisia lapsia olemaan mukautumatta niihin himoihin, joissa he ennen elivät (1. Piet. 1:14). Mukautua on kreikaksi syschēmatizō, jonka Strongin sanakirja selittää saman kaavan mukaiseksi muovautumiseksi. Uusi testamentti käyttää sanaa vain kahdesti. Kummassakin se on varoitus. Raamatun ainoa muotti, johon ihminen on tarkoitettu, on Kristuksen kuva. Paavali kirjoittaa, että Jumala on edeltä määrännyt omansa Poikansa kuvan kaltaisiksi (Room. 8:29). Galatalaisille hän kirjoittaa odottavansa, että Kristus saa muodon heissä (Gal. 4:19). Sitä muotoa ei vala ihminen.

Kristuksen kuvan kaltaisuus ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkien pitäisi olla samanlaisia tai että meidän pitäisi yrittää olla täydellisiä. Synnitön oli vain Jeesus. Hän oli myös omanlaisensa, niin kuin jokainen Luojan luoma on ainutlaatuinen, eikä maailmassa ole toista samanlaista. Meidät on tarkoitettu Jumalan kuvaksi ja esikoisen kaltaisiksi, mutta jokaiselle on annettu omat ominaisuudet, lahjakkuudet ja kyvyt sekä Jumalan suunnitelmassa oma tehtävä. Niitä ei ole tarkoitettu vertailuun eikä kilpailuun. Ne ovat kaikki tasa-arvoisia, vaikka ovat erilaisia. Kristuksen seuraajia ei siis ole kutsuttu tulemaan toistensa kaltaisiksi. Siksi seurakuntienkaan ei pitäisi tehdä ihmisten perinnäissääntöjä siitä, millainen on oikeanlainen uskovainen, mikä on oikea seurakunta tai minkä instituution jäsen ihmisen pitää olla. Jeesus ei asettanut Raamatussa mitään sellaista, vaan ne ovat ihmisten keksimiä.

Miksi suostumme itse

Muotti ei pysy ihmisen päällä pelkästään toisten voimalla. Moni suostuu siihen itse. Kuulumisen tarvetta käsitellyt laaja katsaus päätyi siihen, että tarve kuulua joukkoon on ihmisen voimakas ja perustavanlaatuinen motiivi. Sen voima on mitattu myös kokeessa. Vuonna 1956 julkaistussa tutkimuksessa koehenkilöt vertailivat viivojen pituuksia ryhmässä, jonka muut jäsenet oli ohjeistettu antamaan vääriä vastauksia. Enemmistön vaikutus vääristi kolmanneksen koehenkilöiden arvioista, kun vertailuoloissa virheitä oli alle prosentin. Kolmanneksessa arvioista koehenkilö asettui siis enemmistön puolelle eikä jäänyt yksin, vaikka viivat olivat hänen silmiensä edessä. Sama koe toistuu arjessa suvun juhlissa, työpaikan kahvipöydässä ja seurakunnan penkeissä.

Muotissa pysymiseen on vielä syvempi syy. Minäkuvan vahvistamista tutkinut psykologi kirjoitti, että ihmiset voivat pelätä suuren muutoksen käsityksessä itsestään pilaavan heidän ihmissuhteensa. Toiset odottavat heidän pysyvän siinä identiteetissä, josta on aiemmin yhdessä sovittu. Muutos ei siis uhkaa vain ihmistä itseään vaan koko sitä verkkoa, joka on tottunut häneen. Nasaretissa oli juuri tämä odotus. Rakentajan piti pysyä rakentajana, koska muuten kaupungin olisi pitänyt katsoa myös itseään.

Tanskalainen filosofi kirjoitti 1800-luvulla epätoivosta, jossa ihminen ei tahdo olla oma itsensä. Hänen mukaansa useimmat ihmiset perustavat identiteettinsä maallisiin eroihin, kuten rikkauteen ja maineeseen, tai omistautumiseen kansalle, rodulle tai luokalle, joista voi tulla epäjumalia. Vain sitoutuminen Jumalaan voi vapauttaa ihmisen niistä kahlitsevista leimoista ja mukautumisen rooleista, joita yhteiskunta yrittää asettaa kaikille.

Tässä on hengellinen puoli. Maailma yrittää pitää ihmisen mahdollisimman kaukana siitä, millaiseksi Jumala hänet loi. Yhtä kauas se yrittää viedä hänet tehtävästä, jonka hän voisi Herrassa löytää. Maailman muotti ei ole koskaan se muoto, jota varten ihminen tehtiin. Toisessa kohdassa, jossa Uusi testamentti käyttää sanaa syschēmatizō, Paavali näyttää tien ulos:

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Room. 12:2

Muotti murtuu, kun mieli uudistuu. Silloin ihminen alkaa löytää sitä, mitä Savenvalaja hänestä tarkoitti.

Ihminen ei tunne edes itseään

Ihminen ei voi tietää toisen tarkoitusta, eikä hän tunne kokonaan edes omaansa. Jeremia kirjoittaa sydämen petollisuudesta ylitse kaiken ja kysyy, kuka sen tuntee (Jer. 17:9). Petollinen on hepreaksi aqob, harvinainen sana, joka esiintyy Raamatussa vain kolmesti. Paavali ei luottanut edes omaan tuntoonsa:

Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni, sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra.
1. Kor. 4:3-4

Psykologia on tullut samaan rajaan omalla tavallaan. Itsetuntemusta käsittelevän katsauksen mukaan suuri osa mielestä on tietoisuuden ulottumattomissa, eikä itsetutkiskelu tarjoa suoraa yhteyttä näihin prosesseihin. Toisen tutkimuksen mukaan ihmisen asema parhaana asiantuntijana siitä, millainen hän on, on empiirisesti horjuvalla pohjalla. Joissakin asioissa muut tuntevat ihmisen paremmin kuin hän itse, toisissa hän tuntee itsensä paremmin kuin muut. Kokonaan ihmistä ei tunne kumpikaan.

Vain Luoja tuntee ihmisen läpikotaisin. Daavid tiesi sen, kun hän kirjoitti Herran tuntevan hänen istumisensa, nousemisensa ja jokaisen sanan hänen kielellään (Ps. 139:1-4). Siksi hän ei pyytänyt ihmisiä tutkimaan itseään, vaan Jumalaa:

Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.
Ps. 139:23-24

Ihminen ei koskaan voi itse tietää paremmin kuin Luoja, mikä hänen tarkoituksensa on ja mitä varten hänet on luotu. Sen tietää vain Hän, joka on valmistanut tehtävät etukäteen:

Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Ef. 2:10

Teko on kreikaksi poiēma, valmistettu työ. Uusi testamentti käyttää sanaa vain kahdesti. Toisessa kohdassa se tarkoittaa luomakuntaa, jonka teoista Jumalan näkymätön olemus nähdään (Room. 1:20). Ihminen on Jumalan käsityötä samalla tavalla kuin tähdet ja meret. Kukaan ei valmista toisen tekoja. Ne on valmistettu ennen häntä.

Mikä saisi meidät lopettamaan

Jumala itse rikkoo ihmisten muotteja. Beetelin pappi Amasja käski Aamosta pakenemaan Juudan maahan ja ennustamaan siellä. Aamos vastasi:

Niin Aamos vastasi ja sanoi Amasjalle: "En minä ole profeetta enkä profeetanoppilas, vaan minä olen paimen ja metsäviikunapuiden viljelijä. Ja Herra otti minut laumojeni äärestä, ja Herra sanoi minulle: 'Mene ja ennusta minun kansaani Israelia vastaan'.
Aam. 7:14-15

Neuvosto ihmetteli Pietarin ja Johanneksen rohkeutta, koska he olivat koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä. Neuvoston jäsenet tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa (Apt. 4:13). Oppimattomuus ei selittänyt heitä. Heidät selitti se, kenen kanssa he olivat olleet.

Muotin rikkomiseen tarvitaan myös ihminen, joka uskaltaa nähdä toisin. Saulus oli kohdannut Herran, mutta Jerusalemissa opetuslapset näkivät hänessä yhä vainoajan:

Ja kun hän oli tullut Jerusalemiin, yritti hän liittyä opetuslapsiin; mutta he kaikki pelkäsivät häntä, koska eivät uskoneet, että hän oli opetuslapsi. Mutta Barnabas otti hänet turviinsa ja vei hänet apostolien tykö ja kertoi heille, kuinka Saulus tiellä oli nähnyt Herran, ja että Herra oli puhunut hänelle, ja kuinka hän Damaskossa oli rohkeasti julistanut Jeesuksen nimeä.
Apt. 9:26-27

Barnabas ei kertonut apostoleille, mitä Saulus oli ollut. Barnabas kertoi, mitä Herra oli tehnyt. Paavali kirjoitti myöhemmin samasta katseesta:

Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.
2. Kor. 5:16

Lopettaminen alkaa omasta tiestä. Ylösnousemuksen jälkeen Jeesus kertoi Pietarille, millainen hänen loppunsa olisi. Pietari kääntyi heti katsomaan Johannesta ja kysyi, miten tämän kävisi:

Jeesus sanoi hänelle: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua."
Joh. 21:22

Toisen ihmisen tie ei ole minun muotoiltavanani. Minun tehtäväni on seurata. Se, joka seuraa Kristusta, vapautuu tarpeesta hallita, mitä muut ovat. Hänen ei tarvitse myöskään pelätä muiden muotteja, koska hän tietää, kenen käsissä hän on. Tuomio ihmisen sisimmästä kuuluu Herralle:

Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta.
1. Kor. 4:5