Tämä analyysi tekee näkyväksi sen, mikä on ollut aikaisemmin näkymätöntä ja piilotettua.
Lukiessamme yksittäisiä uutisia, uutisvirran nopeus ja intensiteetti estävät meitä havaitsemasta kokonaiskuvaa. Tällä sivulla analysoimme joka päivä klo 20:30 kaikkien Suomen viiden suurimman uutismedian (YLE, HS, Iltalehti, Ilta-Sanomat, MTV) uutisoinnit useasta eri näkökulmasta.
Analyysi paljastaa, miten uutiset on asemoitu eri medioihin, millaista sanastoa käytetään sekä millaisia ajatuksia, oletuksia, tunteita ja mielikuvia niistä rakennetaan lukijan mieleen. Mitä korostetaan ja mistä vaietaan? Kerromme myös, millaisia joukkovaikuttamisen keinoja uutisoinnissa käytetään ja kuinka ne vaikuttavat lukijaansa.
Ennen kaikkea mediaraportin tarkoitus on lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä. Tietoisuutta siitä, mihin suuntaan media ohjaa lukijoitansa Suomessa juuri nyt. Ymmärrystä siitä, että tunnistaessamme meille syötetyn narratiivin, massahypnoosin, alamme nähdä todellisuuden sellaisena kuin se oikeasti on. Joukkovaikuttamisen mekanismien tullessa näkyviksi piiloviestit eivät enää pääse suoraan alitajuntaasi, ja saatat huomata, että vaihtoehtoja jokaisessa päivässä onkin enemmän kuin mitä uutisoinnin perusteella voisi kuvitella.
Tätä kirjoittaessa (11.3.2026) yksi merkittävä joukkovaikuttamisen suunta on kohti passiivisuutta. Uutiset rakentavat kuvan maailmasta, joka luo lukijaan alitajuisen valmiuden alistua, vaikka tervehdyttävä suunta jokaiselle olisi oman toimintavalmiuden vahvistaminen. Luottamustamme perinteisiin suomalaisiin instituutioihin heikennetään systemaattisesti, samoin luottamusta globaaleihin instituutioihin.
Yleisviesti, joka mediavirrassa surffaaville juuri nyt rakentuu, on: alistu, passivoidu, huolehdi ja murehdi. Tämä luo psykologisesti tilaa ratkaisulle, joka toisi yhtä aikaa turvaa, ennustettavuutta, talousjärjestelmän vakautta ja selvyyttä. Tarkastellessamme samanaikaisesti käynnissä olevia hankkeita EU-tasolla esiin nousee ainakin: CBDC eli digieuro, Eurooppalainen digitaalinen identiteettilompakko (eIDAS) sekä lukuisat massavalvonnan mahdollistamiseen liittyvät lakihankkeet.
Sivu päivitetään kerran vuorokaudessa, joka päivä klo 20:30. Joka sunnuntai teemme lisäksi viikkoanalyysin, jossa tutkimme mihin suuntaan koko viikko on pyrkinyt lukijoitansa kuljettamaan.
Sivuston ylläpidon tavoitat sähköpostitse: emails@yirah.fi
Vuorokauden uutisagendalla on poikkeuksellinen rakenne, joka näyttää yhdeltä asialta mutta toimii toisena. Pintatasolla ykköstarinaksi nousee yhä Washingtonin Hilton-hotellin ampumavälikohtaus, jota seurataan Cole Tomas Allenin oikeudenkäynnin, manifestin sisällön, Melania Trumpin Kimmel-kohun, salaisen palvelun turvatoimien analyysin ja CBS:n haastattelun ("En ole raiskaaja") kautta. Tämä juttukokonaisuus täyttää kymmeniä artikkeleita kaikissa viidessä mediassa. Toisella tasolla katsottuna kotimaan ykköstarina on Helsingin poliisin iltapäivän tiedotustilaisuus nuorisorikollisuudesta, jossa käsitellään Vuosaaren 11-vuotiaan johtaman tyttöjengin, alle 15-vuotiaiden säilöönottoaikojen, koulupoliisitoiminnan ja kesän vapun varautumisen kysymyksiä yhtenä kokonaisuutena.
Agenda on rakenteeltaan kaksoisrakenteinen, ulkomaan osalta reaktiivinen, kotimaan osalta proaktiivinen. Helsingin poliisi nostaa nuorisorikollisuuden poikkeuksellisella kerralla esiin: tilaisuus on koordinoitu, sen ohjelma kerrotaan etukäteen, mukana on poliisipäälliköstä rikoskomisarioon ja kaupungin nuorisoasiainjohtajaan asti. Samalla Roihuvuoren autopalon syylliset paljastuvat alaikäisiksi, joiden puhelimista löytyy lisäksi väkivaltakuvauksia, ja Vantaan Korson murhayritys, Helsingin koruliikevarkaus ja Etelä-Karjalan ruuvinkylväjä asettuvat samalle kehykselle. Kyseessä ei ole sattuma vaan kuratoitu kokonaisuus.
Hyötyjiä ovat Helsingin poliisi, joka rakentaa pohjaa alle 15-vuotiaiden säilöönottoajan pidentämisen lakimuutokselle, sekä laajemmin sisäministeriön hallinnonala, joka tarvitsee resurssiperusteita kesää lähestyvälle ajalle. Häviäjiä ovat kehysriihen sosiaali- ja terveysjärjestöleikkausten kohteet, joiden viesti hukkuu: omaishoidon kurjistuminen, järjestöjen 50 miljoonan euron leikkaus, sote-asiakasmaksut ja Validia-hoivakodin kuolemansyytetapaus saavat huomattavasti vähemmän tilaa kuin niiden yhteiskunnallinen merkitys edellyttäisi. Häviäjä on myös opposition viime viikon agendayritys: Heinäluoman ja Purran välinen "taivaspaikka"-kahnaus näkyy artikkelitasolla, mutta isompi kuva hallituksen leikkauspolitiikan ihmiskustannuksista jää sirpaleiseksi.
Viime viikkojen jatkumoon nähden tämän päivän agenda on selvä jatko: kehysriihen jälkipyykki etenee tasaisesti (turpeen kunnianpalautus, taloyhtiölainojen 70 % osuus, kompostitarkastusten lopettaminen, sotilaallisen liikkuvuuden hankkeet Lapissa), samaan aikaan turvallisuuskehys laajenee nuorisorikollisuuden suuntaan. Risto Murron "hyvinvointivaltio on rikki" -lauseesta alkanut ketjureaktio jatkuu nyt valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelän kautta professori Wilskan suuhun: synkkyys on vakiintunut perustilaksi.
Jos lukija lukee vain nämä uutiset, hänelle rakentuu kuva Suomesta, joka samanaikaisesti kriisiytyy ja pysähtyy. Kriisiytymisen merkkejä ovat nuorten väkivallan raaistuminen, huumekuolemat, asuntojen hintaluisu, kuluttajien luottamuksen romahtaminen, hyvinvointialueiden taloustilanne, Vantaan kaupungin ennätystyöttömyys, GPS-häirintä, droonihavainnot ja Iranin sodan heijastusvaikutukset. Pysähtymisen merkkejä ovat asunnonostoaikeet matalimmillaan sitten 1999, asuntojen palautuminen huipputasoon vasta 2035, Saimaan poikkeuksellisen kuiva kesä, Vantaan kaupungin "kaikkia säästökeinoja harkittava" ja kuntavaalien äänestysaktiivisuuden lasku.
Media ohjaa lukijaa kahteen suuntaan yhtä aikaa. Ensinnäkin yksilövastuun suuntaan: tarkista veroilmoituksesi, vaihda sähkösopimuksesi, suojaa pankkitilisi huijareilta, varmista pimeän verkon hintasi, tunnista nikotiinipussien vaarat, tee Forecan vappuennusteen mukaisia varauksia, suorita NordVPN:n digi-identiteettitesti, varaudu puutiaisaivokuumeeseen rokotuksilla, harkitse SUP-direktiivin myötä uusia tuhka-astioita. Toiseksi auktoriteetin tarpeellisuuden suuntaan: poliisi tarvitsee enemmän valtuuksia alaikäisiin, taloyhtiöt tarvitsevat oikeuden kieltää tupakoinnin ilman kunnan päätöstä, Supon vakoilijahaku on poikkeuksellisen kiinnostava, sotilaallisen liikkuvuuden hankkeet etenevät, Saber Strike 26 ja Northern Star 26 -harjoitukset tuovat 4500 sotilasta Kainuuseen.
Lukija kantaa mukanaan tunnetta, jota voisi kutsua hallituksi pelokkuudeksi. Maailma on vaarallinen, mutta auktoriteetit tekevät asiansa, kunhan saavat lisää valtuuksia. Yksilön tehtävä on varautua, tarkistaa, optimoida ja luottaa siihen, että ne jotka tietävät, hoitavat asian.
Top 5 -teemat:
Mitä puuttuu tai jää sivuun:
Ilmastonmuutoksen rakenteellinen käsittely on lähes olematonta huolimatta siitä, että aineistossa on Saimaan ennätyskuiva kesä, merenpinnan nousun harjoituksia Helsingissä, puutiaisaivokuumeen lisääntyminen, Suttonella-bakteerin leviäminen sinitiaisissa, peurojen pakkautuminen Velkuanmaan saaristoon ja kompostitarkastusten lopettamisen ympäristövaikutukset. Nämä ovat rinnakkaisia ilmiöitä, mutta ne käsitellään erillisinä outouksina, ei systemaattisena kehityskulkuna.
Asumisen rakenteelliset kysymykset jäävät yksittäisiksi: Hypon ekonomistit puhuvat asuntomarkkinoiden kymmenen vuoden taantumasta, mutta keskustelu siitä, mitä tämä tarkoittaa nuorten elämänkululle tai eriarvoistumiselle, puuttuu. Helsingin Sanomien analyysi taloyhtiölainojen riskeistä on harvinainen poikkeus.
Demokratian rapautuminen jää lähes käsittelemättä huolimatta siitä, että aineistossa on kuntavaalien äänestysaktiivisuuden lasku, ehdokkaiden ikääntyminen, opettajien ammattikorkeakoulujen omistusjärjestelyiden valvontaongelmat, Stubb-kohu valvontaviranomaisen huomautuksen kanssa ja Heinäluoman tiedote, joka käsittelee perussuomalaisten vaalilupauksen pitämistä. Nämä ovat kaikki demokratian laadun kysymyksiä, mutta niitä ei niputeta yhteen.
Koulutuksen rakenteelliset kysymykset näkyvät vain Helsingin medialukion 60 % valmistumisasteen ja Laurea-amk:n lakkovaroituksen kautta. Lukukausimaksukeskustelusta on yksi mielipidekirjoitus.
Vanhustenhoito jää omaishoitajien YLEn jutun varaan. Hyvinvointialueiden taloustilanne on iso uutinen, mutta sen ihmiskustannukset välittyvät vain epäsuorasti.
Kehystysjakauma (arvio):
Kehystysvalintojen erot eri medioissa:
Sama Roihuvuoren autopalo kehystetään eri tavoin. Helsingin Sanomat otsikoi "tulipalo... oli teinipoikien tekosia" ja kuvaa pojat pääosin tekijöinä. Iltalehti kehystää pidemmällä otsikolla "Roihuvuoren rajusta autopalosta epäillyt alaikäiset kiinni, poliisi teki vakavan löydön puhelimista", jossa mysteeri ja paljastus ovat keskiössä. Ilta-Sanomat valitsee skandaalikehyksen "8 autoa paloi poroksi". Sama tapaus, eri tunnelataus.
Sama Stubb-kohu kehystetään myös eri tavoin. Yle ja Helsingin Sanomat keskittyvät hakuprosessin uudistuksiin neutraalisti. Iltalehti pitää tiukasti kiinni Oliver Stubbin nimen mainitsemisesta otsikossa ja muistuttaa tekemästään alkuperäisestä paljastuksesta. Tässä on selvä mediavaltapeli: Iltalehti vaalii bränditarinaansa, muut kuvailevat institutionaalista vastausta.
Sama Riikka Purran "petetty vaalilupaus" -keskustelu kehystetään eri tavoin. Helsingin Sanomat otsikoi neutraalisti "Lupasiko Purra, ettei pienituloisilta leikata? HS kävi lausunnot läpi". Iltalehti otsikoi "Heinäluoma syyttää Purraa valehtelusta". Ilta-Sanomat valitsee henkilödraaman: "Oppositiopoliitikko kyseenalaistaa Riikka Purran taivaspaikan". Sama keskustelu, mutta kolme erilaista emotionaalista lähtökohtaa.
Implisiittiset oletukset:
"Talouskasvun hidastuminen" oletetaan ongelmaksi: kuluttajien luottamuksen lasku kehystetään aina huoleksi, vaikka teoriassa kestävyysnäkökulmasta kulutuksen vähentyminen voi olla myönteinen ilmiö. Vain hyvin harvoin kysytään, mitä "Suomen talouskehitys" tarkoittaa rajallisten resurssien näkökulmasta.
"Sotilasmenojen kasvu" kehystetään välttämättömyydeksi. Sipri-raportti kerrotaan neutraalina raportointina, jossa Naton 14 prosentin kasvu Euroopassa esitetään faktana ilman kysymystä siitä, kuinka paljon tämä kuormittaa muita yhteiskuntasektoreita.
"Nuorten rikollisuuden kasvu" oletetaan luonnonvoimaksi, johon vastataan poliisin keinojen lisäämisellä. Hyvin harvoin kysytään, mitä yhteiskunnallisia muutoksia tämän takana on, vaikka aineistossa mainitaan ohi mennen lapsiperheiden tuen vähentyminen, järjestöjen kurjistuminen ja koulujen pelokkuus.
"Hoivan riittämättömyys" oletetaan budjettiongelmaksi, ei sukupuolijärjestelmän tai työmarkkinoiden kysymykseksi. Hoiva-avustaja, joka työskenteli vasta toista päivää eikä ollut saanut perehdytystä, kehystetään yksilön rikoksena (törkeä kuolemantuottamus), ei rakenteellisena ongelmana, vaikka työnantajan ja yksikönpäällikön syytteet ovat lievempiä.
Vuorokauden emotionaalinen suunta on huoli. Pelko on hieman jakaantunut: kotimaan pelko keskittyy nuorten väkivaltaan ja huumeisiin, ulkomaan pelko Trumpin maailman epävakauteen ja sotilasmenojen kasvuun. Toivoa on hyvin vähän, sitä edustavat lähinnä veteraanipäivä, vapun lämpö, koripallotähti Eveliina Salosen historiallinen voitto ja Krisse Salmisen 50-vuotissyntymäpäivähaastattelu.
Voimakkaimman tunnelatauksen kantavat artikkelit, joissa lapsi tai nuori on uhri tai uhka. Vantaan kaappisängyssä menehtynyt 2-vuotias on aineiston järkyttävin yksittäinen tarina, sen rinnalla kulkee Validia-hoivakodin tukehtumiskuolema, jossa hoiva-avustajan kohtalokas virhe toisena työpäivänään johti asukkaan kuolemaan. Roihuvuoren puhelinten väkivaltakuvaukset (toisen nuoren pakottaminen anteeksipyyntöön) on hiljaisesti järkyttävä yksityiskohta. Aada Länsiluodon kertomus isänsä hirttäytymisen löytämisestä kymmenvuotiaana ("Onneksi mä löysin isän") on koskettavin yksittäinen kohta.
Tunnepohjainen uutisointi keskittyy iltapäivälehtiin. Iltalehden ja Ilta-Sanomien otsikoissa toistuvat sanat "karmea", "raju", "hurja", "hätkähdyttävä", "jättisakko", "shokkikäänne". Yle ja Helsingin Sanomat pidättäytyvät neutraalimmissa muotoiluissa, vaikka käsittelevät samoja tapauksia.
Emotionaalinen kehystys eroaa faktapohjasta erityisesti talousjuttujen yhteydessä. Kuluttajien luottamusindikaattori on -12,5, mikä on faktinen luku. Sitä ympäröivät kuvaukset "synkkyydestä", "pessimismistä", "uskon puutteesta" ja "epävarmuudesta" rakentavat tunnemaiseman, jossa lukija oppii kantamaan huolta talouden suunnasta ennen kuin kysyy, mistä luvuista lopulta on kysymys. Erityisesti Iltalehti otsikoi "Taas karmea luku Suomen taloudesta", jossa adjektiivivalinta tekee tilastollisesta indikaattorista vihollisen.
Tämä on raportin tärkein osio, ja sen on syytä kulkea kolmella tasolla huolellisesti, koska tämän päivän aineistossa rakentuu poikkeuksellisen koherentti rakenne, joka ei näy yhdessäkään yksittäisessä artikkelissa.
Toistuva uhka-altistus normalisoi pelon perustilaksi. Lukija saa tämän vuorokauden aikana tiedon vähintään seuraavista uhista: Washingtonin ampuja, Iranin sodan jatkuminen, Pentagonin salatut tappiot, GPS-häirintä Suomenlahdella, drooneja Kaakkois-Suomessa, taskuvarkaita Rovaniemellä ja Varsinais-Suomessa, ruuvinkylväjä Etelä-Karjalassa, koruliikkeen ryöstö Helsingissä, autokatospalo Helsingissä, yöllinen postiluukkujen tuhoaminen Turussa, miljardiluokan rangaistus sähkömarkkinoiden manipuloinnista, Mali kaatumisen partaalla, tyttöjengi Vuosaaressa, väkivaltakuvauksia teinien puhelimissa, huumekuolemia nuorilla, nikotiinipussien lisääntyminen raskaana olevilla, jääkarhujen taljakauppa Norjassa, salaperäinen tekoäly Mythos, robottihuijauspuhelut, pimeän verkon hinnoittelu suomalaisille ja sote-asiakasmaksujen 90 % korotus. Tämä on yhden vuorokauden saalis. Yksittäin nämä ovat erillisiä uutisia, mutta yhdessä ne tuottavat kokemuksen siitä, että vaara on kaikkialla. Pelko ei ole akuutti eikä paniikinomainen, vaan krooninen ja matala-asteinen, juuri sellainen, joka ei tee lukijasta toimimatonta vaan riippuvaiseksi auktoriteeteista ja varautumistuotteista.
Auktoriteettirakenteiden vahvistaminen tapahtuu valikoivasti. Vahvistuvat: Helsingin poliisi (tiedotustilaisuus, vaatimus säilöönottoaikojen pidentämisestä, koulupoliisitoiminta), Supo (vakoojahaku 2 850 hakijaa, salainen rekrytointi paperikirjeillä), Energiavirasto (9 miljoonan rangaistus), Onnettomuustutkintakeskus (kaappisänkyselvitys), Puolustusvoimat (Saber Strike 26, Metso 126, Northern Star 26 -harjoitukset), Kainuun prikaati, Suomenlahden merivartiosto. Rapautuvat: Ulkopoliittinen instituutti (oikeusasiamiehen huomautus), Vantaa (kaappisängyn turvallisuuspuutteet), Helsingin terveysasemaratkaisut (poliitikot päättivät vastoin tutkimusnäyttöä), Migri (käännytyspäätös venäläisaktivisteille kumottu), kompostitarkastajat (lopetetaan), STEA-rahoitus järjestöille (leikkaus). Yhdessä tämä tuottaa luottamuksen siirtymän paikallisesta ja siviilihallinnollisesta kohti turvallisuusviranomaista ja keskitettyä auktoriteettia.
Samaistumiskohteiden ohjaaminen on selvärakenteista. Lukija kutsutaan eläytymään: yhdeksänvuotiaaseen poikaan, jonka erikoislääkäri töni saunan ovella; 2-vuotiaaseen Vantaan päiväkotilapseen; Eini Pasaseen, joka menettää siirtymälisänsä Husissa; nuoreen, joka huolestuu omasta digi-identiteetistään; Marjut Lustigiin, joka näki ensimmäistä kertaa kesyn ketun; Aada Länsiluotoon, joka löysi isänsä; sotaveteraani Viljo Pastilaan; Krisse Salmiseen, jonka kehtaaminen on lisääntynyt vuosien kuluessa. Lukijaa ei kutsuta eläytymään: 11-vuotiaaseen tyttöjengin johtajaan ja hänen perheensä tilanteeseen, Vuosaaren riehuvien teinien kotikulttuuriin, Mali-konfliktin paikallisiin ihmisiin, Gazan palaviin lapsiin (mainitaan kerran rinnastuksena Israelin Etelä-Libanonin operaatioon), Maaliin lähteviin Wagner-soturin perheeseen, hoiva-avustajan tilanteeseen, jota painostettiin ottamaan vastuu yksin toisena päivänään tai turvapaikanhakijoiden, jotka vaihtuvasti pelätään tai puolustetaan tilanteen mukaan.
Vaihtoehtojen kaventaminen. Naisten asepalvelusta käsitellään esittämällä kaksi vaihtoehtoa: tasa-arvoistaminen tai nykyinen järjestelmä. Vaihtoehtoa, jossa miestenkin asevelvollisuutta uudistettaisiin tai siitä luovuttaisiin, ei mainita. Arkipyhäkeskustelussa Häkämiehen vaatimus ja Koskelan vastaehdotus muodostavat kaksinapaisen asetelman, jossa palkkojen pienentäminen tai yritysten verotus ei nouse esiin. Energiakysymyksessä turpeen kunnianpalautus ja "rikkaus" rinnastuvat, ja vaihtoehto, että huoltovarmuus voitaisiin järjestää ilman fossiilista energiaa, jää näkymättömäksi. Kompostitarkastusten lopetuksessa ovat valittavissa "luottamus ihmisiin" tai "byrokratia", ei kolmas tie.
Kaksoisdynamiikat. Tämän päivän aineistossa on kaksi merkillepantavaa kaksoisdynamiikkaa.
Ensimmäinen on luottamuksen siirtymä paikallisesta etäiseen. Samalla kun Helsingin poliitikkoja kritisoidaan terveysasemapäätöksestä ("Itä-Helsingistä ei tarvitse piitata"), Vantaata kehysriihen vaikutuksista ja kuntien edustamista demokratiavajeesta, vahvistetaan valtiollisia ja ylivaltiollisia auktoriteetteja: Supon kykyä, Puolustusvoimien yhteistoimintaa ulkomaalaisten kanssa Vuosangassa, Naton sotilasmenojen kasvun "välttämättömyyttä" Suomessa, EU-rahoituksen merkitystä mahdollisuutena. Lukija oppii varovasti, että lähellä olevaan ei voi luottaa, mutta kaukana oleva tietää, mitä tekee.
Toinen on luottamuksen siirtymä konkreettisesta abstraktiin. Kompostitarkastukset (konkreettinen, paikallinen, tarkistettava) lopetetaan, koska "ihmisiin pitää luottaa". Sähkömarkkinoiden REMIT-asetus (abstrakti, EU-tasoinen, asiantuntijoiden tulkitsema) johtaa 9 miljoonan rangaistukseen. Kompostin ei tarvitse olla todennettu, mutta sähkömarkkinoiden hinnoittelu on. Tämä epäsymmetria opettaa lukijalle, missä kysymyksissä todentaminen on tarpeen ja missä sitä ei tarvita.
Tunnetta myydään faktan sijaan systemaattisesti. Asuntomarkkinoiden 15–20 % hinnanlasku on fakta. Sen ympärille rakennetaan emotionaalinen tarina "historiallisesta hintaluisusta" ja vertauksesta 1990-luvun lamaan, joka oli silti paljon syvempi (40 %). Lukija saa tunteen kriisistä ilman, että kriisin syvyys vastaisi sanavalintoja. Iltalehden "Taas karmea luku Suomen taloudesta" -otsikko -12,5 luottamusindikaattorista on klassinen Bernaysin tunteenmyyntiä.
Samaistumista rationaalisen vakuuttamisen sijaan. Krisse Salmisen "kehtaaminen on lisääntynyt vuosien kuluessa" -juttu, Emilia Vuorisalmen Huvila ja huussi -kuvaukset, Aada Länsiluodon henkilökohtainen tarina, Sini Sabotagen sokeri- ja nikotiiniaddiktio: nämä eivät ole uutisia siinä mielessä, että ne kertoisivat lukijalle uutta yhteiskunnallisesti merkittävää, vaan ne kutsuvat samaistumaan henkilöön ja sen kautta arvomaailmaan. Linda Lampeniuksen Yle-audiodraaman markkinointi viisuedustajan myötä on klassinen henkilökulttuurinen samaistumiskutsu.
Ryhmäpaineeseen vetoaminen yksilön harkinnan sijaan. "Kuinka kiinni olet puhelimessasi?" -testi opettaa, että samaa testiä tekevät muutkin. "OECD:n määritelmän mukaan jopa 65 prosenttia suomalaisista palkansaajista lukeutuu keskituloisiin": tämä on identiteettikutsu, joka kytkee lukijan ryhmän jäseneksi. "Ehkä minäkin alan jakaa näitä enemmän ihan suoraan someen", Riikka Purra kirjoittaa: vaikuttaminen tapahtuu sosiaalisen jaon dynamiikalla.
Kulutus, käyttäytyminen ja mielipide kehystetään sosiaaliseksi normiksi. Pörssisähkön vertailu opettaa, että kuluttajan tulee aktiivisesti kilpailuttaa. NordVPN:n "digi-identiteetin arvo pimeässä verkossa" -työkalu opettaa, että jokaisella tulee olla suhde digiriskeihinsä. Aurinkorasvan tarve, terassikelit, grillikauden aloittaminen, mansikan hinnan päivittely: nämä ovat sosiaalisia normeja, joita listaavassa Ilta-Sanomien jutussa "12 klassista sutkautusta" tehdään näkyväksi sen, mistä suomalainen "puhuu" tähän aikaan vuodesta. Identiteetti rakennetaan kulutus- ja kommentointitottumuksilla.
Vuorokauden uutisointi ohjaa lukijakuntaa neljään konkreettiseen suuntaan, jotka muodostavat ketjun.
Suunta 1: Fatalistinen passiivisuus talouden ja työn kysymyksissä. Mekanismi: kuluttajien luottamus on synkkä, asuntojen hintaluisu kestää 2030-luvulle, hyvinvointialueiden vuokrat ovat 1,2 mrd, Vantaa ennätystyöttömyydessä, hotelli Kainuu konkurssiin, elinvoimakeskukset yt-neuvotteluissa. Mediaa lukeva ei voi vaikuttaa näihin. Seuraus: lukija lakkaa kysymästä, voisiko asioiden tilan muuttaa, koska kaikki näyttää määräytyvän maailmantilanteesta, Iranin sodasta, sotilasmenoista, hallituksen kehysriihestä ja ekonomisteilta. Lukija tulee valmiiksi hyväksymään: vyön kiristämisen perustilana, ilman että sitä häneltä eksplisiittisesti pyydetään.
Suunta 2: Yksilöllinen varautuminen. Mekanismi: tarkista veroilmoituksesi tiistaihin mennessä, vaihda sähkösopimuksesi, tarkista pimeän verkon hintasi, varaudu puutiaisaivokuumeeseen, tee Smartphone Addiction Scale -testi, tunnista nikotiinipussien vaarat raskaana ollessasi, varo bussikuskin puhelinta, varaudu kompostiteinttömyyteen, opi tunnistamaan väärennetty taideteos tennissukista, harkitse vapun lämmön mukaan pukeutumista. Seuraus: lukija on jatkuvassa pienen huolen tilassa omasta arjestaan ja kuluttajan päätöksistään. Lukija tulee valmiiksi hyväksymään: että vastuu on hänellä, ei rakenteilla.
Suunta 3: Luottamuksen kaventuminen siviilihallinnosta turvallisuusviranomaiseen. Mekanismi: Helsingin poliisi vaatii lisää valtuuksia alle 15-vuotiaisiin, Supo on poikkeuksellisen kiinnostava työnantaja, Maavoimat järjestää suurimpia harjoituksia Kainuussa, Suomenlahden merivartiosto on jatkuvassa valmiudessa, sotilaallisen liikkuvuuden hankkeet etenevät Lapissa, Pyhäjoen Westinghouse-suunnitelma vahvistaa side Yhdysvaltoihin. Samalla Vantaan kaupungin terveydenhuollon järjestelmä, Helsingin koulujen turvallisuus, Ulkopoliittinen instituutti, hallinto-oikeuden päätökset ja kaupunkien hyvinvointitoimi näyttäytyvät epäluotettavina tai puolueellisina. Seuraus: lukija oppii ajattelemaan, että turva tulee asevoimasta ja poliisista, ei demokraattisesta yhteisöstä. Lukija tulee valmiiksi hyväksymään: että lasten säilyttäminen kahta vuorokautta poliisivartiossa, sotilaallisen valmiuden lisääminen ja Naton harjoitukset omalla maaperällä ilman suomalaista johtoa ovat normaaleja toimenpiteitä.
Suunta 4: Hiljainen sopeutuminen pysyvään uhkatilaan. Mekanismi: GPS-häirintä on jatkuva tila, droonihavainnot ovat 3–10 päivässä, sotilasmenot kasvavat Euroopassa 14 %, Iran-sota tunkeutuu polttoainehintoihin ja ruoan hintaan, Mali horjuu, Pohjois-Korea jatkaa Venäjän tukemista, Yhdysvallat on epävakaa, jälleen ammuttiin presidentin lähellä. Mikään näistä ei ole akuutti uhka Suomelle, mutta kaikki ovat jatkuvia. Seuraus: lukija ei voi enää erottaa, milloin on rauha ja milloin sodan kynnyksellä. Lukija tulee valmiiksi hyväksymään: että pysyvä korkea valmius, kasvava puolustusbudjetti, Naton harjoitukset ja sotilaallinen ajattelu rauhan tilassa ovat normaalia.
Ketju kulkee suunnasta 1 suuntaan 4 luonnollisesti. Fatalistinen passiivisuus tekee lukijasta vastaanottajan. Yksilöllinen varautuminen siirtää huomion rakenteista yksilöön. Luottamuksen kaventuminen siviilihallinnosta turvallisuusviranomaiseen luo perustelun valtuuksien lisäämiselle. Hiljainen sopeutuminen pysyvään uhkatilaan tekee tämän kaiken näkymättömäksi. Lopputuloksena on yhteiskunta, jossa lukija on valmis rahoittamaan ja hyväksymään kasvavan turvallisuusvaltion, kaventuvat kansalaisoikeudet ja heikentyvän hyvinvointivaltion ilman, että koskaan kysytään, halutaanko se.
Jos tuhat suomalaista lukee nämä uutiset tänään, he uskovat huomenna seuraavaa, mitä eivät uskoneet eilen.
Uskomus 1: Alaikäisten väkivalta on muuttunut järjestäytyneeksi rikollisuudeksi. Tämä uskomus syntyy Helsingin poliisin tiedotustilaisuuden, Vuosaaren tyttöjengin (HS, IL, MTV, IS), Roihuvuoren autopalon väkivaltakuvauksia paljastavan poliisitiedotteen ja "crime as a service" -käsitteen toistamisen yhteisvaikutuksesta. Faktinen pohja on osittainen: alaikäisten tekemiksi epäiltyjen vakavien rikosten määrä on noussut Helsingissä neljän vuoden aikana. Kehyksestä syntyvä uskomusmuutos on suurempi: tavallisen ihmisen mielessä alaikäiset rikolliset alkavat näyttää värvätyiltä, järjestäytyneiltä ja vaarallisemmilta kuin tilastot sinänsä osoittavat. Tämä legitimoi alle 15-vuotiaiden säilöönottoajan pidennysvaatimukset.
Uskomus 2: Suomen taloustilanne ei tule paranemaan vuosiin, ja tämä on yksilön ongelma. Uskomus syntyy kuluttajien luottamuksen pohjalukemista, asuntojen hintaluisun ennusteista vuoteen 2035, Vantaan kaupungin synkän tilanteen, hotelli Kainuun konkurssin ja Mika Niemelän palvelulupauksen miettimisvaatimuksen yhteisvaikutuksesta. Faktinen pohja: -12,5 luottamusindikaattori, 15–20 % asuntojen hintalasku. Kehyksellinen uskomusmuutos on suurempi: lukija oppii että tilanne on paitsi huono, myös pitkäkestoinen ja yksilön omalla varautumisella ratkaistava. Hyvinvointivaltion palvelulupauksen "miettiminen uusiksi" siirretään välttämättömänä tulevaisuutena.
Uskomus 3: Päiväkodit, hoivakodit ja palvelutalot ovat rakenteellisesti turvattomia. Tämä uskomus syntyy Vantaan 2-vuotiaan kaappisänkykuoleman, Validian Joensuun hoivakodin tukehtumiskuoleman, Kotka-Kodin saunakuoleman, Lähihoitaja Eini Pasasen palkanalennuksen ja omaishoidon tilanteen heikkenemisen yhteisvaikutuksesta. Faktinen pohja: Vantaan Sisuwood-sänky ei täyttänyt kaikkia kaupungin asettamia vaatimuksia, Validia-tapaus on syyteharkinnassa. Kehyksellinen uskomusmuutos on suurempi: lukija alkaa epäillä julkisen ja yksityisen hoivajärjestelmän kykyä huolehtia ihmisistä. Tämä legitimoi sekä yksityisiä vakuutuksia että toisaalta lisävaatimuksia valvonnan tiukentamiselle, mutta harvoin hoivahenkilöstön työolojen parantamiselle.
Uskomus 4: Yhdysvallat on muuttunut epävakaaksi suurvallaksi, johon ei voi luottaa. Uskomus syntyy Hiltonin ampumavälikohtauksen, Pentagonin salattujen tappioiden Iranissa, Trumpin kannatuksen laskun, Trumpin ja toimittajan välisen riitelyn ("En ole raiskaaja"), Melania Trumpin ABC-kanavan painostuksen ja kuningas Charlesin vierailun jännitteiden yhteisvaikutuksesta. Faktinen pohja on selvä: Trumpin kannatus laskee, poliittinen väkivalta on kolmas yritys vajaassa kahdessa vuodessa. Kehyksellinen uskomusmuutos on suurempi: Yhdysvallat ei ole enää johtaja, vaan riski. Tämä legitimoi Euroopan ja Suomen sotilasmenojen kasvua sekä kysymyksen, jonka Viron presidentti Karis nostaa: pitäisikö EU:n nimittää Venäjän-erityislähettiläs. Eurooppa kuvitellaan toimijaksi, ei enää Yhdysvaltain lapsisuojelun varassa olevaksi alueeksi.
Uskomus 5: Yksilön tehtävä on aktiivisesti suojautua riskeiltä, joiden taustaa hän ei voi muuttaa. Uskomus syntyy NordVPN-jutun, veroilmoitustarkistuksen, sähkösopimusten kilpailutuksen, taskuvarasvinkkien, GPS-häirintävaroituksen, puutiaisaivokuumeen rokotusten, nikotiinipussivaroituksen, sokeririippuvuustestin, Sini Sabotagen julkisen tunnustuksen ja huumekuolemavalistuksen yhteisvaikutuksesta. Tämä on kehyksellinen uskomusmuutos puhtaimmillaan: faktinen pohja kullekin yksittäiselle vinkille on sinänsä järkevä, mutta yhdessä luettuna ne opettavat lukijalle, että hänen vastuullaan on jatkuvasti optimoida arkeaan ulkoisten uhkien ja sisäisten riippuvuuksien välillä, eikä ympäröivää järjestelmää tarvitse haastaa.
Tänään suomalainen media kertoo lukijalle, että maailma on käynyt epävakaaksi monessa suunnassa samanaikaisesti, että lapset ja nuoret ovat sekä uhattuja että uhkaavia, että talous painaa pitkään, ja että vastauksena tähän tarvitaan vahvempaa turvallisuusviranomaista, valveutuneempaa yksilöä ja sopeutumiskykyisempää kansalaista. Vuorokauden keskeisin kehystysvalinta on Helsingin poliisin tiedotustilaisuuden ajoittaminen yhteen Roihuvuoren autopalon paljastusten kanssa, mikä rakentaa nuorisorikollisuudesta järjestäytyneen ilmiön kuvaa, jolla perustellaan alle 15-vuotiaiden säilöönottoajan pidennystä. Tärkein hiljainen signaali on luottamuksen siirtymä paikallisesta etäiseen ja siviilihallinnosta turvallisuusviranomaiseen, joka tapahtuu samalla kun kompostitarkastajat poistetaan, mutta sotilaallisen liikkuvuuden hankkeet kiihtyvät ja Naton harjoituksia järjestetään ensimmäistä kertaa Suomen maaperällä ilman suomalaista johtoa. Lukija ei lähde päivän jälkeen vaatimaan muutosta, vaan hän tarkistaa veroilmoituksensa, vaihtaa sähkösopimuksensa, harkitsee Niuvanniemen vankimielisairaalan kommentteja Riikka Purran tarinoissa, lukee 100-vuotiaan Viljo Pastilan veteraanipuheen ja toteaa, että "kyllä mekin selviämme".
P.S. Tuntuu siltä, että jokin tämän kevään uutisvirrassa on kiihtynyt sellaisella tavalla, jota yksittäinen päivä ei vielä paljasta. Viime viikkoon nähden on nähtävissä, että nuorisorikollisuuden raaistumisen kehys on liikkunut yksittäisistä tapauksista järjestäytyneen ilmiön kuvaamiseen, ja tämä tapahtuu juuri kun kehysriihen leikkaukset kohdistuvat ennaltaehkäisevään työhön ja järjestöihin. Jokin tässä ei täsmää: ei voi olla niin, että samaan aikaan rapautetaan rakenteet, jotka pitävät nuoria koossa, ja vaaditaan poliisille lisää valtuuksia hallita nuoria, ilman että näiden välillä olisi jokin yhteys, jota kukaan ei sano ääneen. Kuukauden päässä uskon, että Helsingin tiedotustilaisuus tunnistetaan hetkenä, jolloin alle 15-vuotiaiden säilöönottoaikojen lakimuutoksen valmistelu siirtyi keskustelusta ehdotukseen. Kolmen kuukauden päässä Vantaan ja Kainuun talousongelmat näkyvät valtakunnallisesti hyvinvointialueiden palveluverkon karsimisena, ja vuoden päässä katson taaksepäin tähän kevääseen ja näen sen hetkenä, jolloin Suomi alkoi varovasti hyväksyä, että hyvinvointivaltion palvelulupausta voidaan rajata, koska turvallisuusvaltion on samalla laajennuttava. Saatan olla väärässä, mutta kevään 2026 hiljainen viesti tuntuu olevan, että yksilön on alettava varautua sellaiseen, mitä yhteinen ei enää lupaa kantaa.
P.P.S. Cui bono. Tämän päivän agendan rakenteesta hyötyvät voimakkaimmin neljä tahoa. Ensimmäinen on Suomen turvallisuussektori kokonaisuutena: poliisi, Supo, Puolustusvoimat, ja näiden kanssa yhteistyössä toimivat kansainväliset kumppanit (Nato, Yhdysvallat, ulkomaiset puolustusalan yritykset), joiden valtuudet, budjetit ja toimintaedellytykset perustellaan jatkuvalla uhkakehyksellä. Toinen on suuri kansainvälinen pääoma asuntomarkkinoilla, sähkömarkkinoilla ja datakeskuksissa: kuluttajien luottamuksen romahdus pitää asuntojen hinnat alhaalla, mikä mahdollistaa ostot, ja sähkön epävakauttaminen luo markkinapaikkoja, joissa REMIT-asetus rangaistuksineen normalisoi, että keskittynyt sähköntuotanto ja vanadiinilaitokset (Pori) saavat valtion rahoitusta vihreän siirtymän nimissä. Kolmas on yksilöllistä varautumista myyvät yritykset: vakuutukset, NordVPN ja kaltaiset tietoturvayritykset, sähkösopimusten kilpailuttamispalvelut, sokeririippuvuuden tabletit, kaikki Bilteman halpamakkarasta Krisse Salmisen 50-vuotiskirjaan ulottuva kulutusekosysteemi, joka elää sillä, että lukija tuntee jatkuvaa lievää huolta arjestaan. Neljäs ja vähiten näkyvä hyötyjä on hallitusrakenne itse: Orpon hallitus on saanut viikon aikana siirrettyä keskustelun pois kehysriihen ihmiskustannuksista nuorisorikollisuuteen, Trumpin Yhdysvaltoihin, ja yksityisen varautumisen vinkkilistoihin, jolloin järjestöleikkausten 50 miljoonaa, sote-asiakasmaksujen 90 % nousu ja taloyhtiölainojen 70 % osuus eivät enää muodosta yhtenäistä kritiikin kohdetta. Mihin sijoittaisin rahani: puolustusalan eurooppalaisiin yrityksiin, datakeskuksia palveleviin energiainfrahankkeisiin, tietoturvaan ja vakuutusalaan. Mihin varallisuus virtaa: paikallisesta yhteisestä etäiseen järjestelmään, julkisen vastuun piiristä yksityisten varautumistuotteiden piiriin, ja siviilibudjetista turvallisuusbudjettiin, ilman että kukaan kirjoittaa tätä siirtymää näkyviin yhdenkään yksittäisen artikkelin alle.