Tämä analyysi tekee näkyväksi sen, mikä on ollut aikaisemmin näkymätöntä ja piilotettua.
Lukiessamme yksittäisiä uutisia, uutisvirran nopeus ja intensiteetti estävät meitä havaitsemasta kokonaiskuvaa. Tällä sivulla analysoimme joka päivä klo 20:30 kaikkien Suomen viiden suurimman uutismedian (YLE, HS, Iltalehti, Ilta-Sanomat, MTV) uutisoinnit useasta eri näkökulmasta.
Analyysi paljastaa, miten uutiset on asemoitu eri medioihin, millaista sanastoa käytetään sekä millaisia ajatuksia, oletuksia, tunteita ja mielikuvia niistä rakennetaan lukijan mieleen. Mitä korostetaan ja mistä vaietaan? Kerromme myös, millaisia joukkovaikuttamisen keinoja uutisoinnissa käytetään ja kuinka ne vaikuttavat lukijaansa.
Ennen kaikkea mediaraportin tarkoitus on lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä. Tietoisuutta siitä, mihin suuntaan media ohjaa lukijoitansa Suomessa juuri nyt. Ymmärrystä siitä, että tunnistaessamme meille syötetyn narratiivin, massahypnoosin, alamme nähdä todellisuuden sellaisena kuin se oikeasti on. Joukkovaikuttamisen mekanismien tullessa näkyviksi piiloviestit eivät enää pääse suoraan alitajuntaasi, ja saatat huomata, että vaihtoehtoja jokaisessa päivässä onkin enemmän kuin mitä uutisoinnin perusteella voisi kuvitella.
Tätä kirjoittaessa (11.3.2026) yksi merkittävä joukkovaikuttamisen suunta on kohti passiivisuutta. Uutiset rakentavat kuvan maailmasta, joka luo lukijaan alitajuisen valmiuden alistua, vaikka tervehdyttävä suunta jokaiselle olisi oman toimintavalmiuden vahvistaminen. Luottamustamme perinteisiin suomalaisiin instituutioihin heikennetään systemaattisesti, samoin luottamusta globaaleihin instituutioihin.
Yleisviesti, joka mediavirrassa surffaaville juuri nyt rakentuu, on: alistu, passivoidu, huolehdi ja murehdi. Tämä luo psykologisesti tilaa ratkaisulle, joka toisi yhtä aikaa turvaa, ennustettavuutta, talousjärjestelmän vakautta ja selvyyttä. Tarkastellessamme samanaikaisesti käynnissä olevia hankkeita EU-tasolla esiin nousee ainakin: CBDC eli digieuro, Eurooppalainen digitaalinen identiteettilompakko (eIDAS) sekä lukuisat massavalvonnan mahdollistamiseen liittyvät lakihankkeet.
Sivu päivitetään kerran vuorokaudessa, joka päivä klo 20:30. Joka sunnuntai teemme lisäksi viikkoanalyysin, jossa tutkimme mihin suuntaan koko viikko on pyrkinyt lukijoitansa kuljettamaan.
Sivuston ylläpidon tavoitat sähköpostitse: emails@yirah.fi
Vuorokauden uutisagendaa hallitsevat kaksi toisiinsa kietoutuvaa teemaa, jotka jatkavat suoraan eilisestä: droonitilanne Kaakkois-Suomessa ja Trumpin Iranin-sota yhdistettynä Nato-uhkauksiin. Drooniteema on nyt viidettä peräkkäistä päivää ykkösaihe, ja se on jälleen laajentunut. Viranomaisten tiedotteessa todetaan, ettei voida sulkea pois mahdollisuutta, että Suomeen on päätynyt muitakin drooneja, Ilmavoimat kertoo tehostetusta ilmapuolustusvalmiudesta ja Hätäkeskuslaitos ilmoittaa ilmavaarahälytyksen hankintapäätöksestä 112-sovellukseen. Parikkalan toinen drooniepäily paljastui roskien polttamiseksi, mikä kertoo kansalaisten ja viranomaisten valpastumisesta mutta samalla ylireagointiriskistä.
Agenda on sekä reaktiivinen että proaktiivinen. Reaktiivista on viranomaisten tiedottaminen uusista havainnoista ja etsinnöistä. Proaktiivista on Stubbin puhelindiplomatia: keskustelu Trumpin kanssa keskiviikkona ja Iranin presidentin kanssa torstaina muodostaa tietoisen narratiivin Suomesta aktiivisena välittäjänä. Hätäkeskuslaitoksen ilmavaaraominaisuuden hankintapäätös on proaktiivinen vastaus kritiikkiin. Samoin Matti Vanhasen Facebook-kirjoitus ja Harry Harkimon tiedote ovat poliittista agendan asettamista.
Trumpin yöllinen puhe osoittautui pettymykseksi odotuksiin nähden: hän ei maininnut Natoa lainkaan, vaikka oli vihjaillut käsittelevänsä sitä. Tämä käänne on merkittävä, sillä se siirsi eurooppalaisen keskustelun takaisin Hormuzinsalmen käytännön järjestelyihin. Britannia isännöi torstaina yli 40 maan neuvotteluja salmen avaamisesta, ja Suomi osallistui niihin.
Vuorokauden agendasta hyötyvät erityisesti Puolustusvoimat ja turvallisuusviranomaiset, joiden resurssitarpeille droonit tarjoavat kiistattoman perustelun. Stubb hyötyy välittäjäroolin näkyvyydestä. Näkyvyyttä menettävät kotimaiset talouskysymykset (Laboren ennuste 0,9 prosentin kasvusta jäi sivurooliin), sote-kriisi, koulutuspolitiikka ja ilmastokysymykset. Viikon keskeisiin teemoihin nähden jatkumo on selvä: drooni-eskalaatio ja Iranin sodan talousvaikutukset ovat hallinneet agendaa jo toista viikkoa, eikä katkosta näy.
Näiden uutisten lukija astuu maailmaan, joka on samanaikaisesti uhkaava ja hallitsematon. Suomi näyttäytyy maana, joka on yllättäen joutunut sodan sivuvaikutusten kohteeksi ilman riittäviä järjestelmiä kansalaisten varoittamiseen. Maailmankuva on kriisiytyvä: sota on Suomen maaperällä (droonit), talous kärsii (öljyn hinta 108 dollaria, Laboren alennettu ennuste), liittolaisuudet horjuvat (Naton tulevaisuus epävarma) ja viranomaiset eivät pysy tilanteiden tasalla (väestönvaroitusjärjestelmän puuttuminen, drooniepäilyn paljastuminen roskien poltoksi).
Samalla tarjotaan pieniä toivon merkkejä: pörssikurssit toipuivat päivän aikana, Stubb tekee aktiivista diplomatiaa, Ilmavoimat tehostaa valvontaa ja 112-sovelluksen ilmavaaraominaisuus etenee. Kokonaisuutena Suomi näyttäytyy maana, joka reagoi uhkiin jälkikäteen mutta yrittää kuroa kiinni menetettyä aikaa.
Lukijalle jää tunne, jossa hallitsevina elementteinä ovat huoli ja epävarmuus yhdistettynä turhautumiseen viranomaisten toimintaan. Pääsiäisen menoliikenne ja arjen jutut (kuuttien pelastaminen, suolakurkkuenergiajuoma, pääsiäissää) tarjoavat hengähdystauon, mutta ne eivät riitä kumoamaan turvallisuuskehyksen painoa.
Viisi painotettua teemaa:
Merkittäviä puutteita: Ilmastonmuutos on täysin poissa agendalta, vaikka pääsiäisen lämmin sää ja vähäinen lumipeite ovat suoraan sen seurausta. Koulutuspolitiikka mainitaan vain sivulauseissa. Hyvinvointialueiden kriisi nousee esiin yksittäisinä tapauksina (Keski-Suomen sydäniskuriryhmät, Ortonin kipuklinikka), mutta rakenteellista analyysiä ei tehdä. Asumisen ongelmat saavat tilaa vain lukijoiden mielipidekirjoituksissa. Demokratian tilasta kirjoitetaan vain Ville Niinistön podcast-kommentin kautta. EU:n talouskuripolitiikan kritiikki esiintyy lukijan mielipidekirjoituksessa, ei toimituksellisissa artikkeleissa.
Prosenttiarviot kehystyksistä:
Erilaisia kehystyksiä samasta aiheesta: Droonitilanne kehystetään eri medioissa huomattavan eri tavoin. MTV:n kommentti otsikoi "Suomi ei ole valmis droonisotaan", mikä on selkeä puolustuskyvyttömyyskehys. Ylen artikkeli "Miksi drooneista tehdään vääriä havaintoja?" tarjoaa psykologisen kehyksen, joka normalisoi ylireagointia. Iltalehden "Sota Suomen liepeillä" dramatisoi tilannetta konfliktinaaksi. HS:n "Näin sota läikkyi Suomeen" käyttää narratiivista kehystystä, joka tekee tapahtumaketjusta ymmärrettävän.
Trumpin puhe kehystetään IS:ssa "uhona" ("Palautamme Iranin kivikaudelle"), MTV:ssä analyyttisemmin ("Öinen puhe paljasti, että Trumpin sisäpiirissä kuohuu") ja HS:ssa strategisena analyysinä ("Trumpista tuli se riski, jota Natossa pelättiin").
Implisiittisiä oletuksia: Laboren talousennuste kehystetään "tyly ennuste" -otsikolla (IS), vaikka 0,9 prosentin kasvu on kasvu. Oletus on, että alle prosentin kasvu on riittämätöntä. Öljyn hinnannousu kehystetään kriisiksi suhteessa aikaisempaan normaaliin, mikä olettaa halvan energian pysyvyyden normiksi. Naton hajoaminen kehystetään uhkana, mikä olettaa nykyisen liittolaisuusjärjestelmän ainoaksi toimivaksi vaihtoehdoksi.
Vuorokauden emotionaalinen suunta on huoli yhdistettynä turhautumiseen. Pelkoa ruokkivat droonien mahdollinen lisääntyminen, Trumpin eskalaatiopuheet ja polttoainepulan uhka. Turhautumista tuottavat viranomaisten viestintäpuutteet, väestönvaroitusjärjestelmän puuttuminen ja Parikkalan drooniepäilyn osoittautuminen roskien polttamiseksi.
Voimakkaimman tunnelatauksen artikkelit:
Savonlinnan perhesurman rikosnimikkeiden koventuminen tapoista murhiksi kantaa syvää tragediaa. Artikkeli nimeää 20-vuotiaan Saran ja kertoo 3-vuotiaista kaksosista ja 1-vuotiaasta kuopuksesta. Tämä on tietoinen valinta tehdä uhrit ihmisiksi lukijan mielessä.
Eemelin kuolema lastensuojelun karkumatkalla (HS) on syyttävä artikkeli, jossa äidin ääni dominoi: "Olisi pitänyt ottaa se lapsi ja karata hänen kanssaan ulkomaille." Artikkeli kehystää lastensuojelun epäonnistumisena ilman järjestelmän puolustusta.
Trumpin yöpuhe tuottaa ahdistusta kansainvälisellä tasolla: "Palautamme Iranin kivikaudelle" on lause, joka siirtyy lukijan alitajuntaan merkkinä hallitsemattomasta voimankäytöstä.
Tunnelatauksen jakauma medioittain: Iltalehti ja IS painottavat uhkaa ja dramatiikkaa otsikoissaan vahvimmin ("Poliisilta varoitus kahteen Suomen kolkkaan", "Sota Suomen liepeillä"). Yle tarjoaa analyyttisemman lähestymistavan (psykologinen artikkeli droonihavainnoista, juttu inflaation vertailusta 1970-lukuun). HS yhdistää emotionaalisia ihmistarinoita (Eemelin tarina) rakenteelliseen analyysiin (pääkirjoitus Natosta).
Toistuva uhka-altistus ja pelon normalisoituminen. Drooniteema on nyt viidettä päivää agendalla, ja se on muuttunut jokaisena päivänä: sunnuntaina shokki, maanantaina selitykset, tiistaina järjestelmäkritiikki, keskiviikkona valvontapuutteet, torstaina laajempi uhkakuva ("drooneja on voinut tulla enemmänkin"). Tämä on klassinen eskalaatiokaari, jossa jokainen uusi päivä tuo uhkan lähemmäs ilman, että edellisen päivän uhka olisi ratkennut. Lukijan hermosto virittäytyy krooniseen valmiustilaan. Ylen artikkeli saatavuusharhasta tunnistaa ilmiön, mutta sen sijoittaminen drooninarratiivin sisään pikemminkin vahvistaa kuin purkaa pelon kierrettä: artikkeli kertoo, että pelko on luonnollista ja ymmärrettävää.
Samaan aikaan uutisointi Iranin sodasta ei tarjoa ratkaisun merkkejä. Trumpin puhe lupasi "2–3 viikkoa lisää pommituksia", St1:n johtaja kertoo tarkistavansa puhelintaan yöllä öljyhintojen vuoksi, EU:n energiakomissaari varoittaa polttoainepulasta ja Ryanair uhkaa lentojen peruutuksilla. Nämä viestit yhdessä luovat kuvan jatkuvasta, hallitsemattomasta ja laajenevasta kriisistä. Lukijalle ei tarjota pääsyä ulos uhkien kehästä.
Auktoriteettirakenteiden samanaikainen vahvistaminen ja rapautuminen. Päivän uutisoinnissa tapahtuu merkittävä kaksoisdynamiikka. Toisaalta Puolustusvoimien auktoriteettia vahvistetaan: tutkakaluston sijoittaminen, Hornetien valvontalennot ja Ilmavoimien tiedote luovat kuvaa toimintakykyisestä organisaatiosta. Vanhanen kirjoittaa Facebookissa, että "meidän pitää luottaa viranomaisiin." Toisaalta siviiliviranomaisten (poliisi, pelastuslaitos, sisäministeriö) auktoriteettia rapautetaan: vaaratiedotetta ei lähetetty, väestönvaroitusjärjestelmä puuttuu, drooniepäily paljastui roskien polttamiseksi.
Luottamuksen siirtymä on selvä: se liikkuu siviilihallinnosta kohti sotilasviranomaisia. Puolustusvoimat esitetään ainoana toimijana, joka tekee konkreettisia asioita (tutkat, hävittäjät), kun taas sisäministeriö "selvittää" ja "kehittää". Kansanedustaja Räsäsen (kesk.) sana "tahmeaa" ja Harkimon "viimeinen herätys" vahvistavat kuvaa siviilihallinnon hitaudesta.
Samaistumiskohteiden ohjaaminen. Lukijaa kutsutaan eläytymään rajaseudun asukkaisiin (Parikkalan maanviljelijä Heinonen, evakuoidut mökkiläiset), italialaiseen puolustusministeriin joka "ei saa nukuttua", St1:n johtajaan joka tarkistaa puhelintaan yöllä ja Eemelin äitiin joka syyttää lastensuojelua. Kukaan näistä samaistumiskohteista ei ole toimija: he ovat kaikki tilanteen uhreja tai reagoijia. Lukija asemoidaan sivustakatsojaksi, jolle tapahtuu asioita.
Sen sijaan lukijaa ei kutsuta samaistumaan esimerkiksi ukrainalaisiin, jotka lähettävät drooneja öljysatamiin (heidän motivaatiotaan ei käsitellä), eikä iranilaisiin siviileihin, joiden vesilaitoksia Trump uhkaa pommittaa (vaikka Ylen artikkeli käsittelee asiaa, uhrit jäävät abstrakteiksi).
Vaihtoehtojen kaventaminen. Droonikeskustelussa tarjotaan kaksi vaihtoehtoa: nykyinen riittämätön järjestelmä tai parempi varoitusjärjestelmä. Kolmatta vaihtoehtoa, eli diplomaattista painetta Ukrainaan droonireittien suunnittelusta, ei esitä kukaan. Nato-keskustelussa vaihtoehdot ovat Trumpin hyväksyminen sellaisena kuin hän on tai eurooppalaisen puolustuksen vahvistaminen. Kolmatta vaihtoehtoa, eli laajempaa turvallisuusarkkitehtuurin uudelleenajattelua, ei tarjota. Polttoainekeskustelussa vaihtoehdot ovat jakeluvelvoitteen alentaminen tai työmatkavähennyksen korottaminen. Kulutuksen vähentämistä ei esitetä realistisena mahdollisuutena.
Tunnetta faktan sijaan. Droonien räjähdesisällöstä puhutaan toistuvasti ("kymmenien kilojen räjähdelasti"), mutta kolmen löydetyn droonin todellista vaarallisuutta siviileille ei arvioida numeerisesti. Iltalehden artikkeli "Tämä kaikki voi tapahtua, jos drooni osuu asuinalueelle" myy pelkoa hypoteettisella skenaariolla todennäköisyysarvion sijaan.
Ryhmäpaine yksilön harkinnan sijaan. Viranomaiset kehottavat kaikkia lataamaan 112-sovelluksen. Tämä on käytännöllinen neuvo, mutta samalla se siirtää vastuuta yksilölle. Kansalaista kehotetaan olemaan osa valvontajärjestelmää (ilmoita droonihavainnot, älä koske, älä jaa kuvia), mikä luo yhteisöllisen paineen osallistua. Samalla se normalisoi jatkuvan valppauden tilaa.
Kulutuksen ja käyttäytymisen kehystäminen normiksi. McDonald'sin ja Hesburgerin sokerimaksu esitetään uutisena, jossa lukijoiden reaktiot ("närää") dominoivat. Artikkeli olettaa, että sokerillisen juoman saaminen ilman lisämaksua on normi, josta poikkeaminen vaatii selityksen. Virvoitusjuomaveron alkuperäinen tavoite (terveellisemmät valinnat) häviää kuluttajanarratiivin alle.
1. Turvallistumisen normalisoituminen. Mekanismi: Joka päivä uusi droonitiedote, uusi valvontatoimenpide, uusi puute löydetään ja uusi korjausliike luvataan. Seuraus: Lukija alkaa pitää jatkuvaa turvallisuusvalmiutta normaalina olotilana. Hyväksyntä ilman pyyntöä: tulevat puolustusmenolisäykset, siviilivapauksien rajoitukset turvallisuuden nimissä (lentokiellot, alueiden eristämiset), tutkainfrastruktuurin laajentaminen asuinalueille.
2. Geopoliittinen fatalismi. Mekanismi: Trump tekee mitä haluaa, Iran ei taivu, Nato horjuu, öljyn hinta nousee. Yksikään toimija ei hallitse tilannetta. Seuraus: Lukija sisäistää, ettei maailmanjärjestystä voi hallita ja ettei demokraattisella päätöksenteolla ole vaikutusta kansainvälisiin kriiseihin. Hyväksyntä ilman pyyntöä: Suomen vähäinen rooli suurvaltapolitiikassa nähdään luonnonlakina, ei valintana. Kansalaisten passiivisuus suhteessa ulkopolitiikkaan syvenee.
3. Yksilöllinen varautuminen. Mekanismi: Polttoaineen hintojen nousu, lentopolttoaineen saatavuusuhka, lääkkeiden toimitusriskit, väestönvaroitusjärjestelmän puuttuminen. Jokainen artikkeli viestii: järjestelmä ei suojele sinua. Seuraus: Lukija alkaa varautua yksilöllisesti (tankkaa ajoissa, lataa 112-sovellus, varasta polttoainetta). Hyväksyntä ilman pyyntöä: Yhteiskunnallisen solidaarisuuden rapautuminen korvautuu yksilöllisellä selviytymisstrategialla. Tämä pohjustaa hyväksyntää sille, että julkiset palvelut voivat heikentyä, koska "jokaisen on huolehdittava itsestään."
4. Luottamuksen siirtymä sotilaalliseen auktoriteettiin. Mekanismi: Puolustusvoimat esitetään ainoana tehokkaasti toimivana instituutiona. Siviilihallinnon hitaus ja byrokraattisuus korostuvat. Seuraus: Turvallisuuspoliittinen päätöksenteko saa erityisaseman julkisessa keskustelussa. Hyväksyntä ilman pyyntöä: Puolustusbudjettien kasvu ei kohtaa vastustusta, turvallisuusviranomaisten tiedonsalataoikeudet laajenevat, "operatiivisista syistä" tiedotetaan vähemmän.
Suuntien ketju: Turvallistumisen normalisoituminen luo maaperän geopoliittiselle fatalismille (maailma on vaarallinen paikka). Fatalismi tuottaa yksilöllistä varautumista (koska kukaan muu ei suojele). Yksilöllinen varautuminen rakentaa pohjaa luottamuksen siirtymälle sotilasauktoriteettiin (ainakin he tekevät jotain konkreettista). Tämä ketju tuottaa kansalaisen, joka on valpas mutta passiivinen, pelokas mutta tottunut pelkoon, yksinäinen varautuja joka luottaa vain voimankäyttöön.
1. "Suomi ei ole turvassa sodalta." Eilinen uskomus oli, että droonit ovat yksittäistapaus. Tänään viranomaisten tiedote "ei voida sulkea pois" lisää drooneja ja Supon arvio "lisää voi olla luvassa" siirtävät uskomusta kohti pysyvää uhkaa. Tämä on faktapohjainen uskomusmuutos: uutta tietoa on tullut.
2. "Suomen viranomaisjärjestelmässä on vakavia puutteita." Kansanedustaja Räsäsen (kesk.) "tahmeaa", Harkimon "viimeinen herätys", MTV:n kommentti "Puolustusvoimien lupaukselta katosi uskottavuus" ja väestönvaroitusjärjestelmän puuttuminen vahvistavat tätä uskomusta. Tämä on kehystyksestä syntyvä muutos: yksittäiset puutteet kootaan kertomukseksi järjestelmän epäonnistumisesta.
3. "Trumpiin ei voi luottaa liittolaisena." HS:n pääkirjoitus "Trumpista tuli se riski, jota Natossa pelättiin", Macronin kommentti ja IS:n analyysi "Trumpin kannattajissa tapahtuu huolestuttava muutos" siirtävät uskomusta. Samalla Trumpin yöllinen puhe, jossa hän ei maininnut Natoa, luo ristiriitaista tietoa: uhkaus voi olla myös pelkkää painostusta. Tämä on sekoitus fakta- ja kehystysmuutosta.
4. "Energian kallistuminen on pysyvä olotila." St1:n johtajan haastattelu, Saksan polttoainelain aiheuttamat hinnanvaihtelut, EU:n energiakomissaarin kirje ja Ryanairin varoitus lentopolttoaineen loppumisesta luovat yhdessä uskomuksen, ettei paluu normaaliin ole näköpiirissä. Laboren ennuste vahvistaa tätä: "jos konfliktit pitkittyvät, kasvu lähellä nollaa." Tämä on kehystyksestä syntyvä muutos, sillä hintojen mahdollista nopeaa laskua tulitauon myötä ei käsitellä yhtä laajasti.
5. "Lapset ovat vaarassa Suomessa." Savonlinnan perhesurman murhanimikkeet, Porvoon koulupuukotus, Turun nuorten puukotus, lasten jääkiekko-ottelun raivokohtaus ja Eemelin kuolema lastensuojelusta karkumatkalla muodostavat yhdessä kuvan, jossa lasten turvallisuus on heikentynyt. Yksittäin jokainen tapaus on erillinen, mutta yhdessä ne tuottavat tunteen kasvavasta lasten haavoittuvuudesta. Tämä on kehystyksestä syntyvä muutos: tapausten keskittyminen yhteen uutispäivään luo keinotekoisesti kumuloituvan vaikutelman.
Tänään suomalainen media kertoo lukijalle, että sota on tullut Suomeen ja jäänyt tänne: drooneja voi olla lisää, valvontaa tehostetaan ja kansalaisten on oltava valppaina. Samalla media kertoo, ettei kukaan hallitse kansainvälistä tilannetta: Trump uhosi palauttavansa Iranin "kivikaudelle", Nato horjuu ja öljyn hinta nousee ilman selkeää kattoa. Merkittävin kehystysvalinta on drooniteeman siirtäminen yksittäisestä tapauksesta rakenteelliseksi puutteeksi: ongelma ei ole enää kolme droonia vaan Suomen kyvyttömyys varoittaa kansalaisiaan. Tärkein hiljainen signaali on se, ettei yksikään artikkeli kysy, miksi Ukraina iskee öljysatamiin, jotka ovat niin lähellä Suomea, eikä yksikään artikkeli pohdi, mitä Suomi voisi tehdä diplomatian keinoin estääkseen droonien harhautumisen. Kansalainen asemoidaan vastaanottajaksi, joka odottaa viranomaisten reaktiota sen sijaan, että olisi osa ratkaisua.
P.S. Jokin on muuttunut viikossa, mutta sitä ei sanota ääneen. Viikko sitten droonit olivat shokki, nyt ne ovat hallinnollinen ongelma, johon tilataan sovelluspäivityksiä. Normalisoituminen tapahtuu silmien edessä, niin nopeasti ettei sitä ehdi huomata. Samaan aikaan huomaan, ettei kukaan kirjoita siitä, mitä tapahtuu, kun polttoaine todella loppuu kesäkuussa. Ryanairin varoitus piilotettiin asiantuntija-artikkeliin, mutta sen seuraukset ovat valtavat. Jos kerosiini loppuu, ei lennä kukaan. Jos diesel loppuu, ei kulje ruoka. Suomi on saari, joka elää logistiikasta, ja logistiikka elää polttoaineesta, jonka saatavuus riippuu salmesta, jota kukaan ei uskalla avata. Tuntuu siltä, että elämme rauhallisen pinnan alla kiristyvän kriisin viimeisiä viikkoja, ennen kuin joku ketju katkeaa tavalla, jota kukaan ei ennakoinut.
P.P.S. Tämän päivän uutisagenda palvelee eniten niitä, jotka hyötyvät turvallisuusinvestoinneista: puolustusteollisuutta, valvontateknologian toimittajia ja turvallisuuskonsultteja. Ruotsin 800 miljoonan euron droonipuolustushanke uutisoitiin samana päivänä kuin Suomen tutkasiirrot, mikä luo valmiin kehyksen vastaavalle hankinnalle Suomessa. Samalla energiayhtiöt hyötyvät tilanteesta, jossa kalliita hintoja pidetään luonnonlakina: St1:n johtaja saa myötätuntoisen haastattelun, ei kriittistä tarkastelua katteista. Menettäjänä ovat kaikki, jotka tarvitsisivat julkista keskustelua sote-leikkauksista, koulutuksen rahoituksesta tai asumisen hinnasta: nämä aiheet eivät mahdu uutispäivään, jossa turvallisuus vie kaiken tilan. Rahani sijoittaisin puolustusteknologiaan ja energiaomavaraisuuteen, sillä näistä molemmista tulee Suomen seuraavan vuosikymmenen poliittisia prioriteetteja riippumatta siitä, kuka istuu hallituksessa. Varallisuus virtaa pois kuluttajilta energiayhtiöille ja pois siviilisektorilta puolustussektorille. Tämä ei ole kenenkään suunnitelma, mutta se on rakenne, jota kukaan ei kyseenalaista.