Tämä analyysi tekee näkyväksi sen, mikä on ollut aikaisemmin näkymätöntä ja piilotettua.
Lukiessamme yksittäisiä uutisia, uutisvirran nopeus ja intensiteetti estävät meitä havaitsemasta kokonaiskuvaa. Tällä sivulla analysoimme kolme kertaa vuorokaudessa kaikkien Suomen viiden suurimman uutismedian uutisoinnit ja otsikot useasta eri näkökulmasta.
Analyysi paljastaa, miten uutiset on asemoitu eri medioihin, millaista sanastoa käytetään sekä millaisia ajatuksia, oletuksia, tunteita ja mielikuvia niistä rakennetaan lukijan mieleen. Mitä korostetaan ja mistä vaietaan? Kerromme myös, millaisia joukkovaikuttamisen keinoja uutisoinnissa käytetään ja kuinka ne vaikuttavat lukijaansa.
Ennen kaikkea mediaraportin tarkoitus on lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä. Tietoisuutta siitä, mihin suuntaan media ohjaa lukijoitansa Suomessa juuri nyt. Ymmärrystä siitä, että tunnistaessamme meille syötetyn narratiivin, massahypnoosin, alamme nähdä todellisuuden sellaisena kuin se oikeasti on. Joukkovaikuttamisen mekanismien tullessa näkyviksi piiloviestit eivät enää pääse suoraan alitajuntaasi, ja saatat huomata, että vaihtoehtoja jokaisessa päivässä onkin enemmän kuin mitä uutisoinnin perusteella voisi kuvitella.
Tätä kirjoittaessa (11.3.2026) yksi merkittävä joukkovaikuttamisen suunta on kohti passiivisuutta. Uutiset rakentavat kuvan maailmasta, joka luo lukijaan alitajuisen valmiuden alistua, vaikka tervehdyttävä suunta jokaiselle olisi oman toimintavalmiuden vahvistaminen. Luottamustamme perinteisiin suomalaisiin instituutioihin heikennetään systemaattisesti, samoin luottamusta globaaleihin instituutioihin.
Yleisviesti, joka mediavirrassa surffaaville juuri nyt rakentuu, on: alistu, passivoidu, huolehdi ja murehdi. Tämä luo psykologisesti tilaa ratkaisulle, joka toisi yhtä aikaa turvaa, ennustettavuutta, talousjärjestelmän vakautta ja selvyyttä. Tarkastellessamme samanaikaisesti käynnissä olevia hankkeita EU-tasolla esiin nousee ainakin: CBDC eli digieuro, Eurooppalainen digitaalinen identiteettilompakko (eIDAS) sekä lukuisat massavalvonnan mahdollistamiseen liittyvät lakihankkeet.
Sivu päivitetään kolme kertaa vuorokaudessa (aamulla, iltapäivällä ja illalla). Joka sunnuntai teemme lisäksi viikkoanalyysin, jossa tutkimme mihin suuntaan koko viikko on pyrkinyt lukijoitansa kuljettamaan.
Sivuston ylläpidon tavoitat sähköpostitse: emails@yirah.fi
Vuorokauden uutisagendaa hallitsee edelleen ylivoimaisesti Kouvolan ja Luumäen droonitapaus, joka on nyt siirtynyt kolmanteen vaiheeseensa. Sunnuntaina raportoitiin tapahtumasta, maanantaina tulkittiin ja arvioitiin viranomaistoimintaa, tiistaina agenda laajenee järjestelmätason kysymyksiin: droonitorjunnan puutteet, varoitusjärjestelmien kehittäminen, perustuslain muuttaminen yksityisyyden suojan osalta ja puolustushankintojen kiirehtiminen. Yksittäisiä drooniartikkeleita on jälleen arviolta 60–80, ja aihe dominoi kaikkia viittä mediaa.
Agenda on edelleen reaktiivinen ytimeltään, mutta proaktiivisten elementtien osuus kasvaa merkittävästi. Vasemmistoliiton välikysymys köyhyydestä, SAK:n vaalitavoitteet, Etlan toimitusjohtajan polttoainepuheet, euroalueen inflaatiotilastot, VR:n muutosneuvottelut ja Väyläviraston irtisanomiset edustavat kukin eri toimijoiden nostamia teemoja, jotka ilman droonikriisiä olisivat saaneet huomattavasti enemmän tilaa.
Päivän agenda palvelee ensisijaisesti puolustushallintoa ja turvallisuusviranomaisia. Jokainen drooniin liittyvä artikkeli rakentaa perusteluja lisäresursseille, uusille järjestelmille ja nopeammille hankinnoille. Sensofusionin yrityskauppa, Varjon VR-lasien myynti Ukrainaan ja droonintorjuntayhtiöiden liiketoimintauutiset kietoutuvat luontevasti turvallisuusnarratiivin sisään, mikä tekee puolustusteollisuudesta päivän hiljaisen hyötyjän. Samalla oppositio saa tilaa: Savola (kesk.) kritisoi hallituksen varautumista, vasemmistoliitto nostaa köyhyyskriisin ja SAK hyökkää työmarkkinapolitiikkaa vastaan.
Näkyvyyttä menettävät rakenteelliset kysymykset. Hyvinvointialueiden rahoituslain muutos, josta kaksi hyvinvointialuetta kantelee oikeuskanslerille, jää yhden Yle-artikkelin varaan. Perustuslain yksityisyydensuojan muutos, jota arviointineuvosto kritisoi ankarasti, hukkuu drooniuutisten alle. Rokotekattavuuden lasku, josta HS raportoi, ei herätä muissa medioissa lainkaan huomiota.
Viikon trendiin nähden päivä vahvistaa eskalaatiokaarta: sota konkretisoituu nyt myös Virossa (ilmahälytys, droonin osia Tartumaalta), polttoaineiden hinnat jatkavat nousua (kevyt polttoöljy +41 %, diesel +16 %), euroalueen inflaatio kiihtyy 2,5 prosenttiin ja Iranin sota laajenee (Teheranin räjähdykset, Khargin saaren valtaussuunnitelmat). Yksikään näistä kehityskuluista ei osoita hidastumisen merkkejä.
Jos lukee vain tämän päivän uutiset, rakentuu kuva maailmasta, jossa sota on saapunut Suomen rajojen sisäpuolelle ja jossa mikään instituutio ei kykene tarjoamaan täydellistä suojaa. Suomi näyttää maalta, joka on herännyt uuteen todellisuuteen mutta jonka työkalut eivät ole ajan tasalla. Hävittäjät lentävät yöllä Kaakkois-Suomessa, Viro lähettää ilmahälytyksiä, Finnair kääntää koneitaan takaisin ja viranomaiset eivät osanneet varoittaa kansalaisia räjähdelastissa olleesta lennokista.
Samanaikaisesti arki jatkuu omalla logiikallaan: VR irtisanoo, polttoaine kallistuu, inflaatio kiihtyy, kouluissa puukotetaan. Näiden kahden kerroksen yhdistelmä luo tunteen hallitsemattomasta ajautumisesta, jossa sekä ulkoiset uhat että sisäiset rapautumiset etenevät samanaikaisesti ilman, että kukaan hallitsisi kokonaisuutta.
Lukija kantaa mukanaan yhdistelmää turvattomuutta, turhautumista ja väsymystä. Turvattomuus syntyy sodan konkretisoitumisesta, turhautuminen viranomaisten viestinnän puutteista ja väsymys siitä, että kriisi seuraa kriisiä ilman palautumisaikaa. Tämän päivän jälkeen lukija ei pelkää yksittäistä uhkaa vaan kokee, että uhkien kokonaiskuorma on ylittänyt hallittavuuden rajan.
Top 5 -teemat:
Merkittävät puuttuvat teemat:
Ilmastonmuutos on käytännössä näkymätön, vaikka Metsä Groupin hiilidioksidin talteenottohanke ja maastopalokauden ennätyksellisen aikainen alku sivuavat aihetta. Koulutuspolitiikka jää yksittäisten mielipidekirjoitusten varaan, vaikka suomen kielen opetuksen lakkauttaminen ulkomaisissa yliopistoissa on rakenteellisesti merkittävä päätös. Asumisen kriisi nousee esiin vain hitas-järjestelmän kautta, joka kehystetään yksittäisten poliitikkojen skandaaliksi rakenteellisen ongelman sijaan. Demokratian tila mainitaan V-Dem-raportissa (Suomi pudonnut sijalta 3 sijalle 33 tasa-arvoindeksissä), mutta tämä järisyttävä tieto jää yhden Iltalehden artikkelin varaan ilman minkäänlaista jatkokeskustelua muissa medioissa.
Kehystysjakauma (arvio):
Eri kehystyksiä samasta aiheesta:
Droonien torjuntakysymys kehystetään eri medioissa eri tavoin. Iltalehti ja IS painottavat viranomaisten epäonnistumista (uhka ja skandaali): "Eihän tämä voi olla totta?", "Viranomaiset eivät varoittaneet". HS kehystää asiaa järjestelmätason analyysina: "Droonit osuivat suoraan Suomen puolustuskeskusteluun." Yle painottaa ratkaisukeskeisyyttä: droonisovelluksen kehitys, asiantuntijoiden teknisiä selityksiä. MTV keskittyy kansainväliseen vertailuun: Puolan esimerkki, Naton 4. artikla.
Implisiittiset oletukset:
"Euroalueen inflaatio kiihtyi tuntuvasti" olettaa, että inflaation pitäisi hidastua, vaikka sotatilanne tekee hintojen noususta todennäköisen jatkumon. "VR aloittaa muutosneuvottelut" kehystää 110 työpaikan menetyksen neutraalina liiketoimintapäätöksenä, vaikka taustalla on teollisuuden rakenteellinen muutos. "Droonitorjuntaan on varauduttava paremmin" olettaa, että varautuminen on mahdollista ja riittävää, vaikka asiantuntijat toteavat, ettei täydellistä suojaa voi rakentaa.
Vuorokauden emotionaalinen suunta on huoli, joka lähestyy ahdistusta. Pelon ja toivon välinen jännite on ratkaistu pelon hyväksi, mutta kyseessä ei ole akuutti pelko vaan kroonistuva huoli, jossa uhkien kasautuminen ylittää käsittelykyvyn.
Voimakkaimman tunnelatauksen artikkelit:
IS:n "Eihän tämä voi olla totta?" -kommentti käyttää tietoisesti ensimmäisen persoonan shokkikokemusta siirtämään lukijan emotionaaliseen tilaan, jossa viranomaisluottamus romahtaa. Toni Saikkosen evakkokokemus ("kananmunatkin jäivät pannulle") henkilökohtaistaa sodan läheisyyden tavalla, johon jokainen omakotitalon asukas voi samaistua. Porvoon puukotus koulussa tuottaa suoraa pelkoa vanhemmille, ja se, että kyseessä on alakoululainen, tekee tilanteesta erityisen järkyttävän.
Tunnepohjaisessa uutisoinnissa on selkeä mediajako. IS ja Iltalehti rakentavat tietoisesti emotionaalisia kehyksiä: "Järkyttävä herätys", "Vakava tilanne", "Tällaista tuhoa". HS ja Yle pyrkivät analyyttisempaan sävyyn, mutta niissäkin tunnekehys välittyy asiantuntijalausuntojen kautta ("kyllä se kaikkinensa romahtaisi"). MTV asettuu näiden väliin yhdistäen uutisankkurien huolta asiantuntija-analyysiin.
Emotionaalinen kehystys eroaa faktapohjasta merkittävästi yhdessä keskeisessä asiassa: kukaan ei loukkaantunut drooneista, mutta uutisoinnin volyymi ja sävy viittaavat katastrofiin. Faktuaalisesti kyseessä on onnettomuus vailla henkilövahinkoja, mutta emotionaalisesti kyseessä on koko turvallisuusjärjestelmän kriisi.
Toistuva uhka-altistus ja pelon normalisointi. Viikon aikana sota on siirtynyt abstraktista uhkasta (IEA:n varoitus maanantaina) konkreettiseksi kokemukseksi (droonit omakotitalon tontilla sunnuntaina) ja nyt järjestelmätason pysyväksi tilaksi (varoitussovelluksen kehitys, ilmahälytykset Virossa, Hornetien yölennot). Tämä kolmivaiheinen siirtymä on klassinen pelon normalisointikaari: ensin järkytys, sitten sopeutuminen, lopulta uuden normaalin hyväksyminen. Lukija ei enää kysele, pitäisikö sodan tulla näin lähelle, vaan hyväksyy sen ja alkaa pohtia, miten siihen varaudutaan. Siirtymä on tapahtunut viikossa.
Auktoriteettien vahvistaminen ja rapautuminen samanaikaisesti. Päivän uutisoinnissa tapahtuu merkittävä luottamuksen siirtymä. Paikallisviranomaiset (pelastuslaitos, poliisi) rapautuvat: he eivät varoittaneet, he saivat tiedon liian myöhään, he eivät tienneet minne lennokki putoaisi. Puolustusvoimat rapautuu osittain: toista droonia ei kyetty seuraamaan, lintujen muuttolennot häiritsivät tutkaa. Samaan aikaan vahvistuvat etäisemmät auktoriteetit: Nato (Puolan esimerkki, Liettuan hävittäjätuki Virolle), puolustusteollisuus (Sensofusion, Varjo, "miljardiluokan investoinnit") ja teknologiset järjestelmät (droonisovellus, tekstiviestivaroitukset). Luottamus siirtyy paikallisesta ja konkreettisesta kohti teknologista ja ylikansallista.
Samaistumiskohteiden ohjaaminen. Lukija kutsutaan eläytymään Kouvolan asukkaisiin (Toni, Antti Syrjänen, Kristiina Kotkasta), kouluväkivallan uhrien perheisiin ja polttoaineen hinnasta kärsiviin autoilijoihin. Näiden kaikkien yhteinen piirre on passiivisuus: he ovat tapahtumien kohteita, eivät toimijoita. Yhdessäkään artikkelissa ei esiinny kansalaista, joka aktiivisesti vaatii muutosta tai toimii itse tilanteen korjaamiseksi. Ainoa aktiivinen toimijuus on viranomaisten ja asiantuntijoiden.
Vaihtoehtojen kaventaminen. Droonikeskustelussa esitetään kaksi vaihtoehtoa: joko hankitaan nopeasti torjuntajärjestelmiä tai hyväksytään haavoittuvuus. Kolmatta vaihtoehtoa, kuten diplomatian vahvistamista Venäjän kanssa, aseluvallisten maiden välistä droonisopimusta tai siviiliväestön aktiivista osallistamista, ei mainita. Talouskeskustelussa vaihtoehdot ovat leikkaukset tai veronkorotukset, Etlan Kangasharju tyrmää polttoaineverojen alentamisen, mutta rakenteellisia vaihtoehtoja (energiaomavaraisuuden nopeuttaminen, varallisuusveron käyttöönotto) ei käsitellä.
Tunnetta faktan sijaan. IS:n kommentti droonin putoamispaikalta ("Eihän tämä voi olla totta?") on puhdasta tunnereportaasia, jossa toimittajan henkilökohtainen järkytys korvaa analyyttisen tarkastelun. Artikkeli ei sisällä yhtään numerotietoa droonin todellisesta riskistä, todennäköisyyksistä tai vertailukohtia muiden maiden kokemuksiin. Tunne on ensisijainen, fakta toissijainen.
Ryhmäpaine yksilön harkinnan sijaan. Kaakkois-Suomen asukkaiden haastattelut rakentavat kuvaa yhteisöstä, joka on yhdessä huolissaan. Kristiina Kotkasta avasi Facebookin ja seurasi keskusteluryhmiä saadakseen vahvistusta omille havainnoilleen. Tämä on klassista sosiaalista todistamista: kun tarpeeksi moni on huolissaan, huolesta tulee normaali ja rationaalinen reaktio. Yksikään haastateltu ei sano: "En ole erityisen huolissaan, koska tilastollisesti riski on olematon."
Kulutuksen kehystäminen sosiaaliseksi normiksi. Droonitorjunnan hankinnat esitetään välttämättömyytenä, jota ei voi kyseenalaistaa. Kauppalehden pääkirjoituksen lainaus ("miljardiluokan kustannus") normalisoi valtavat puolustusmenot. Kalevan siteeraus kyseenalaistaa hävittäjähankinnat mutta vain ehdottaakseen tilalle toisenlaisia puolustusinvestointeja, ei menojen vähentämistä.
Auktoriteettiin vetoaminen. Päivän asiantuntijakaruselli on vaikuttava: Jyri Kosola (evp.), Jarmo Lindberg (evp., kansanedustaja), Mikko Hyppönen (Sensofusion), Ilmari Käihkö (dosentti), Timo Hellenberg (turvallisuusasiantuntija), Heikki Kankkio (MPKK). Jokainen vahvistaa droonitorjunnan puutteita eri kulmasta, mikä luo yksimielisyyden vaikutelman. Yksikään asiantuntija ei kyseenalaista perusnarratiivia eli sitä, onko Suomeen kohdistunut todellinen uhka vai onko kyseessä yksittäinen onnettomuus.
1. Fatalistinen varautuminen. Mekanismi: toistuva viesti siitä, että "drooneja voi tulla lisää" ja "täydellistä suojaa ei voi rakentaa" ohjaa lukijaa hyväksymään pysyvän uhkatilan osaksi arkea. Seuraus: lukija ei enää vaadi sodan lopettamista tai diplomatian vahvistamista vaan hyväksyy sodan läheisyyden pysyvänä olotilana ja keskittyy henkilökohtaiseen varautumiseen. Lukija tulee valmiiksi hyväksymään droonitorjuntaan käytettävät miljardit ilman, että niitä pitää erikseen perustella.
2. Teknologinen delegointi. Mekanismi: droonisovellukset, tekstiviestivaroitukset, sensoriverkot ja torjuntajärjestelmät esitetään ratkaisuna, joka korvaa inhimillisen harkinnan. Seuraus: kansalainen luovuttaa turvallisuutensa teknologisille järjestelmille, ja poliittinen vastuu hajoaa hankintojen ja algoritmien verkostoon. Lukija tulee valmiiksi hyväksymään laajan valvontainfrastruktuurin, koska se kehystetään turvallisuudeksi eikä yksityisyyden rajoittamiseksi. Tämä linkittyy suoraan perustuslain 10. pykälän muutokseen, joka mahdollistaisi laajemman tiedustelun.
3. Sosiaalinen eroosio. Mekanismi: samanaikaisesti uutisoidaan kouluväkivallasta (neljä erillistä tapausta), työpaikkojen menetyksistä (VR, Väylävirasto), köyhyyskriisistä (vasemmistoliiton välikysymys), eläkeläisten pienistä tuloista ja hyvinvointialueiden rahoitusleikkauksista. Yksikään näistä ei saa droonitarinan kaltaista huomiota, mutta yhdessä ne rakentavat kuvaa yhteiskunnasta, jossa sosiaalinen kudos heikkenee. Seuraus: lukija tulee valmiiksi hyväksymään, ettei kaikkea voi ylläpitää, ja alkaa priorisoida turvallisuutta hyvinvoinnin kustannuksella.
4. Luottamuksen kaventuminen. Mekanismi: viranomaiset eivät varoittaneet, Puolustusvoimat menetti toisen droonin tutkaseurannasta, pelastuslaitos sai tiedon liian myöhään, poliisi ei ehtinyt reagoida. Samanaikaisesti ulkoministeriö joutuu puhuttelemaan USA:n suurlähettilästä Räsäs-kommentista, hyvinvointialueet kantelevat oikeuskanslerille rahoitusleikkauksista ja perustuslain muutosta kritisoidaan puutteelliseksi. Seuraus: luottamus sekä turvallisuus- että hyvinvointiviranomaisiin kapenee samanaikaisesti. Lukija ei enää luota mihinkään instituutioon täysin.
Suuntien ketju: Fatalistinen varautuminen rakentaa pohjan teknologiselle delegoinnille (koska uhkaa ei voi poistaa, tarvitaan järjestelmiä). Teknologinen delegointi mahdollistaa sosiaalisen eroosion hyväksymisen (resurssit suunnataan turvallisuuteen, ei hyvinvointiin). Sosiaalinen eroosio vahvistaa luottamuksen kaventumista (instituutiot eivät pysty huolehtimaan perustarpeista). Luottamuksen kaventuminen puolestaan vahvistaa fatalistista varautumista (kun instituutioihin ei luoteta, yksilön on varauduttava itse). Kehä sulkeutuu, ja jokainen kierros syventää sitä.
1. "Suomi ei ole turvassa sodalta." Eilinen uskomus: sota on lähellä mutta ei täällä. Huomisen uskomus: sota on täällä, ja se voi toistua milloin tahansa. Perustelu: Antti Syrjäsen kokemus lennokista sadan metrin päässä kodistaan, Viron ilmahälytys yöllä, Hornetien jylinä Kotkassa ja Haminassa. Tämä on kehystyksestä syntyvä uskomusmuutos, sillä faktuaalisesti Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa, mutta emotionaalinen kokemus on toinen.
2. "Viranomaiset eivät kykene suojelemaan meitä." Eilinen uskomus: viranomaiset hoitavat tilanteen. Huomisen uskomus: viranomaisissa on merkittäviä puutteita, jotka voivat vaarantaa henkeni. Perustelu: toista droonia ei seurattu, vaaratiedotetta ei annettu, pelastuslaitos sai tiedon liian myöhään, lintujen muuttolennot häiritsivät tutkaa. Tämä on osittain faktoihin perustuva uskomusmuutos (tutkaseurannan katkos on todellinen) ja osittain kehystyksestä syntyvä (viranomaisten kokonaistoiminta oli kuitenkin onnistunutta, sillä kukaan ei loukkaantunut).
3. "Polttoaineen hinta ei palaa entiselle tasolleen." Eilinen uskomus: hintojen nousu on väliaikaista. Huomisen uskomus: nousu on rakenteellista ja pitkäaikaista. Perustelu: kevyt polttoöljy +41 %, diesel +16 %, bensiini +10 %, euroalueen inflaatio 2,5 %, Etlan Kangasharju varoittaa stagflaatiosta. Tämä on faktoihin perustuva uskomusmuutos, jota Hormuzinsalmen tilanteen pitkittyminen vahvistaa.
4. "Kouluväkivalta on yleistyvä ilmiö." Eilinen uskomus: kouluväkivalta on yksittäistapauksia. Huomisen uskomus: se on systemaattinen ongelma, joka voi koskettaa minun lastani. Perustelu: neljä erillistä kouluväkivaltatapausta yhdessä vuorokaudessa (Porvoo, Helsinki, Siuntio, Espoo). Tämä on kehystyksestä syntyvä uskomusmuutos, sillä neljän tapauksen sattuminen samalle päivälle on todennäköisesti tilastollinen sattuma, mutta kasautumisen vaikutelma on voimakas.
5. "Suomessa tarvitaan kattava valvontajärjestelmä." Eilinen uskomus: valvonta on tarpeellista mutta rajattua. Huomisen uskomus: tarvitsemme droonisovelluksen, tekstiviestivaroitukset, sensoriverkot ja laajemman tiedusteluoikeuden. Perustelu: droonisovelluksen kehitys, perustuslain 10. pykälän muutos, Ukrainan air alert -mallin esittely, Puolan Nato-esimerkki. Tämä on kehystyksestä syntyvä uskomusmuutos, sillä yksittäinen droonitapaus ei faktuaalisesti perustele koko valvontajärjestelmän rakentamista, mutta emotionaalinen konteksti tekee siitä itsestäänselvyyden.
Tänään suomalainen media kertoo lukijalle, että sota on saapunut pysyvästi Suomen rajojen sisäpuolelle ja että tähän on sopeuduttava. Vuorokauden keskeisin viesti on, ettei mikään instituutio tarjoa täydellistä turvaa, minkä vuoksi tarvitaan sekä nopeita puolustusinvestointeja että uudenlaisia valvontajärjestelmiä. Merkittävin kehystysvalinta on se, että droonitapaus esitetään järjestelmäkriisinä eikä yksittäisenä onnettomuutena, vaikka faktuaalisesti kukaan ei loukkaantunut ja Ukraina pyysi anteeksi. Tärkein hiljainen signaali piilee siinä, miten saumattomasti perustuslain yksityisyydensuojan heikentäminen, droonivalvontasovelluksen kehitys ja laajemmat tiedusteluvaltuudet kietoutuvat samaan viikkoon, jossa tunnelataus tekee niiden kriittisen tarkastelun lähes mahdottomaksi.
P.S. Jokin tässä viikossa on kiihtynyt tavalla, jota yksittäiset päivät eivät paljasta. Maanantaina IEA varoitti, tiistaina euribor pomppasi, keskiviikkona käry haisi itärajalla, torstaina oikeus tuomitsi, perjantaina luottamus romahti, lauantaina huthit liittyivät sotaan, sunnuntaina drooni putosi pihalle. Joka päivä yksi kynnys ylittyi, jota edellispäivänä ei olisi pidetty mahdollisena. Tämä rytmi ei ole satunnaista, se on eskalaation oma logiikka. Jos se jatkuu, huhtikuussa joku ylittää kynnyksen, jota maaliskuussa ei osattu edes nimetä. Tunne on sama kuin helmikuussa 2022, viikko ennen Venäjän hyökkäystä: kaikki tiesivät, kukaan ei uskonut. Nyt kukaan ei tiedä, mutta kaikki uskovat. Se on vaarallisempi tila.
P.P.S. Tämän päivän ja viikon uutisagendan suurin hyötyjä on puolustusteollisuus, laajasti ymmärrettynä. Ei yksittäisenä yrityksenä, vaan ekosysteeminä: Sensofusion ostaa lentokonetehtaan, Varjo myy VR-laseja Ukrainaan, Kauppalehti puhuu miljardiluokan droonisuojasta, ja jokainen asiantuntija eri näkökulmasta vahvistaa samaa viestiä, että tarvitaan lisää, nopeammin ja enemmän. Toinen hyötyjä on valvontateknologian sektori: droonisovellus, tekstiviestivaroitukset, sensoriverkot ja perustuslain muutos, joka avaa tiedustelulle uusia ovia, kaikki etenevät saman viikon aikana. Kolmas hyötyjä on jokainen taho, joka hyötyy siitä, ettei kukaan ehdi puhua hyvinvointialueiden rahoitusleikkauksista, rokotekattavuuden laskusta, koulutusjärjestelmän rapautumisesta tai siitä, että miljoona suomalaista on köyhyysriskissä. Raha virtaa puolustukseen ja teknologiaan. Se virtaa pois koulutuksesta, sosiaaliturjasta ja terveydenhuollosta. Kukaan ei suunnitellut tätä agendaa, mutta rakenne suosii niitä, jotka myyvät turvallisuutta, ja rankaisee niitä, jotka tarvitsevat hyvinvointia.
Vuorokauden otsikkoagendaa hallitsevat kolme toisiinsa kietoutuvaa tarinaa, jotka yhdessä rakentavat kuvan Suomesta, joka on joutunut sotien sivuvaikutusten keskelle ilman riittävää valmiutta reagoida niihin.
Ensimmäinen ja ylivoimaisesti dominoivin tarina on edelleen droonien jälkipuinti, joka on siirtynyt nyt kolmanteen vaiheeseen. Eilisen tulkintavaiheen jälkeen päivän painopiste on kahdella akselilla: viranomaiskritiikki ja tulevaisuuden järjestelmien kehittäminen. Otsikoissa toistuvat muotoilut kuten "Olisiko droonit pitänyt pudottaa?", "Viranomaiset eivät varoittaneet", "vakava virhe", "ei herätä luottamusta", "Suomesta puuttuu tehokas droonitorjunta". Samanaikaisesti tarjotaan ratkaisuja: puhelinsovellus droonivaroituksiin, droonitorjuntalaitteet, yrityskaupat. Orpon tiedotustilaisuus, valiokuntien ylimääräiset kokoukset ja Valtosen viestit Ukrainalle muodostavat institutionaalisen vastauksen kaaren. Narratiivi on muuttunut eilisestä: tapahtuman järkytys on vaihtunut järjestelmän arvosteluksi. Samalla droonit ovat levinneet Viroon, mikä laajentaa tarinan alueelliseksi.
Toinen tarina on Lähi-idän sodan konkretisoituminen suomalaisessa arjessa polttoaineiden kautta. Polttoöljyn hinta nousi yli 40 prosenttia, diesel kallistui 16 prosenttia, euroalueen inflaatio kiihtyi 2,5 prosenttiin, Yhdysvalloissa bensiini on korkeimmillaan neljään vuoteen. MTK varoittaa ruuan hinnan noususta, Norja keventää polttoaineverotusta. Tämä tarina ei kilpaile droonitarinan kanssa vaan täydentää sitä: molemmat kertovat sodan vaikutuksista tavallisen ihmisen elämään, mutta eri rekistereissä. Droonitarina puhuttelee pelkoa ja turvallisuutta, polttoainetarina puhuttelee lompakkoa.
Kolmas tarina on väkivallan arkistuminen, joka kulkee pinnan alla mutta on volyymiltaan hätkähdyttävä. Yhden vuorokauden aikana otsikoissa raportoidaan: Porvoossa alakoululainen otti puukon esiin ja vahingoitti opettajaa, Helsingissä 16-vuotias puukotti 17-vuotiasta ratikkapysäkillä, Siuntiossa lapsi sylki ja uhkaili henkilökuntaa, Espoossa oppilas loukkaantui välikohtauksessa, Kirkkonummella joukkotappelu kaupan pihalla, Torniossa miestä epäillään yhdeksästä murhan yrityksestä. Yksikään yksittäinen otsikko ei tee tästä trendiä, mutta kokonaisuutena ne piirtävät kuvan yhteiskunnasta, jossa väkivalta on läsnä kouluissa, joukkoliikenteessä ja kauppakeskuksissa.
Nämä kolme tarinaa muodostavat ketjun: ulkoinen uhka (droonit) → taloudellinen paine (polttoaineet, inflaatio) → sisäinen rapautuminen (väkivalta, leikkaukset). Dominoiva narratiivi on edullinen turvallisuusviranomaisille ja puolustushallinnolle, sillä se rakentaa perusteluja lisäresursseille. Se on edullinen myös oppositiolle, joka hyötyy hallituksen varautumisen kritiikistä.
Vuorokauden otsikoissa toistuvat systemaattisesti tietyt sanakentät:
Uhka- ja kriisisanasto dominoi: "vakava" (välikohtaus, onnettomuus, virhe, tilanne), "varoitus" (drooni, ilmauhka, pienhiukkaset, savu), "räjähdys" (Teheran, Viro, Kouvola), "uhka" (ilmauhka, lakonuhka, droonitorjunta), "romahti/romahtaisi" (Suomi kansainvälisessä vertailussa, kuluttajaluottamus), "katastrofi" (Ukraina katastrofin partaalla). Sana "täystyrmäys" esiintyy kolmessa eri kontekstissa: Trumpin toiminnalle, eläkekatolle ja armeijan uudistukselle. Se on muuttunut geneeriseksi tehosanaksi, joka ei enää mittaa mitään.
Passiivinen toimijuus suomalaisissa otsikoissa on silmiinpistävää. Viranomaiset eivät varoittaneet, Puolustusvoimat ei tiennyt, Ilmavoimat ei varoittanut, poliisi ei saanut selville. Tekemättä jättäminen on otsikkotasolla merkittävämpi teko kuin tekeminen. Aktiivisia toimijoita ovat ulkopuoliset: Ukraina "moukaroi", Iran "tuhosi", Israel "miehittää", Trump "väläyttelee". Suomalaiset toimijat esiintyvät useimmiten reaktiivisina: Orpo "vastaa kysymyksiin", Valtonen "kertoi", Stubb "sairastui". Poikkeus on Suomi turvallisuuskontekstissa, jossa aktiivisuus nousee esiin ratkaisujen kautta: "Suomi kehittää puhelinsovellusta", drooniyhtiö "osti lentokonetehtaan".
Kehystysstrategiat: Droonitarinan kehystämisessä käytetään johdonmukaisesti kontrastia luvatun turvallisuuden ja paljastuneen todellisuuden välillä. "Totuus Suomen turvallisuudesta paljastui", "droonit panivat Puolustusvoimat raakaan testiin", "aukkoja Suomen turvallisuudessa". Tämä kehys olettaa, että lukija jakaa lähtökohdan, jonka mukaan turvallisuus oli aiemmin kunnossa ja nyt paljastui olevan sitä vain näennäisesti.
Persoonapronominien ja omistusmuotojen käyttö luo läheisyyttä uhkatilanteisiin: "Suomen lähialueita", "Suomen lähellä", "kotipihan vieressä", "kodin lähelle". Etäisyyden supistaminen on tietoinen keino tehdä kaukaisesta sodasta henkilökohtaista.
Otsikot lupaavat: vastauksia droonien torjuntakyvystä, selityksiä viranomaisten epäonnistumisille, konkreettisia lukuja polttoaineiden ja inflaation noususta, asiantuntija-arvioita ja poliittisia reaktioita. Lukijalle tarjotaan jatkuvasti tulkintakehyksiä tapahtumille.
Merkittävät puutteet:
Suomalaisten yritysten ja tavallisten ihmisten selviytymiskeinoista polttoainekriisin ja inflaation keskellä ei ole käytännössä yhtään otsikkoa. Tilastokeskus kertoo hintojen nousseen, mutta kukaan ei kysy, miten ihmiset sopeutuvat. Vasemmistoliiton välikysymys köyhyydestä on ainoa otsikko, joka sivuaa aihetta, mutta sekin on kehystetty poliittiseksi peliksi, ei kansalaisten kokemukseksi.
Ilmastonmuutos on lähes täysin poissa. Yksi otsikko käsittelee Metsä Groupin hiilidioksidin talteenottoa, toinen mainitsee Trumpin ja Putinin "ilmastodenialismin". Maastopalokauden aikainen alkaminen mainitaan ilman yhteyttä ilmastonmuutokseen. Energiakriisi kehystetään kokonaan sodan seuraukseksi, ei rakenteelliseksi ongelmaksi.
Hyvinvointialueiden rahoituskriisi näkyy vain marginaalisesti: yksi otsikko kantelusta oikeuskanslerille liian lyhyestä lausuntoajasta, yksi työpaikkakiusaamisesta. Sote-järjestelmän toimivuus ihmisten kokemana on otsikkotasolla olematon.
Maahanmuutto esiintyy yhdessä positiivisessa Yle-otsikossa Turun työllistämisohjelmasta ja yhdessä Iltalehden otsikossa romanien eroista. Maahanmuuttokeskustelu on vuorokauden aikana käytännössä tauolla.
Jaetut oletukset: Otsikoissa oletetaan lukijan ymmärtävän, että Suomeen putoavat droonit ovat uhka mutta Ukrainan sota on oikeutettu. Tätä perusjännitettä ei kyseenalaisteta missään otsikossa. Oletetaan myös, että lukija pitää polttoaineiden hinnannousua kriittisenä, vaikka Suomen ilmastotavoitteiden kannalta fossiilisten kallistuminen voisi olla myös myönteinen kehitys.
Tunnelataukseltaan inflatoituja otsikoita on runsaasti, ja ne keskittyvät selkeästi tiettyihin medioihin:
Ilta-Sanomat on emotionaalisen inflaation pääasiallinen lähde. "Kommentti: Eihän tämä voi olla totta? Totuus Suomen turvallisuudesta paljastui Kouvolan metsässä" lupaa käänteentekevää paljastusta, mutta sisältö on todennäköisesti toimittajan henkilökohtainen kokemus eristyspaikalla. "Viron puolustusvoimat lähetti hätkähdyttävän tekstiviestin" kehystää rutiininomaisen ilmauhkavaroituksen järkyttäväksi tapahtumaksi. "Järkyttävä herätys Krabilla: nainen heräsi, kun jotain kulki kaulalla" lupaa kauhutarinaa, joka on todennäköisesti eläinkohtaaminen. "Trumpin toiminnalle täystyrmäys: 'Käsittämätöntä'" on geneerisesti raflaava ilman, että otsikosta selviää edes aihe. "Petollisia viestejä liikkeellä – tee tämä aina sähköposteille" käyttää uhkasanaa arkipäiväisestä tietoturvaohjeesta.
Iltalehti operoi samalla kentällä: "Lappi ryhtyi kapinaan – Voi joutua oikeuteen" lupaa poliittista draamaa, joka on todennäköisesti hallinnollinen kiista. "Miljonäärin jättipimitys paljastui" ja "Romanihameet ovat vain yksi osa – Jättiselvitys paljastaa pysäyttävät erot" käyttävät hämäräviittauksia, joissa otsikko piilottaa tietoisesti aiheen. "Putinin tuska yltyy" antropomorfisoi geopoliittista tilannetta henkilökohtaiseksi kärsimykseksi.
Kuilu otsikon tunnelupauksen ja todennäköisen sisällön välillä on suurimmillaan lifestyle-aiheissa: IS:n "Tuukka keksi keinon tienata 10 000 euroa nopeasti omin avuin" lupaa menestysreseptiä, joka paljastunee arkiseksi yrittäjätarinaksi. "Vappu Pimiä teki jotain itselleen poikkeuksellista mökillä" rakentaa jännitteen tyhjästä.
Otsikoiden emotionaalinen jakauma:
Toivon osuus on huomattavan pieni. Ainoa selkeästi positiivinen talousuutinen on Lappeenrannan datakeskusinvestointi, joka saa näkyvyyttä kaikissa medioissa. Muilta osin otsikoiden maailma on uhkaava, epävarma ja reaktiivinen.
Mediakohtaiset erot tunnesävyssä: Yle on neutraalein, sen otsikoista arviolta 35–40 % on informatiivisia. Ilta-Sanomat ja Iltalehti operoivat voimakkaimmin pelko- ja skandaalirekisterissä, arviolta 50–60 % niiden otsikoista sisältää tunnelatausta. MTV Uutiset asettuu välimaastoon. Helsingin Sanomat yhdistää huolen ja analyysin, sen tyypillisimmät tunnereaktiot ovat huoli ja epävarmuus pikemmin kuin pelko.
Arviolta 25–30 % otsikoista on rakennettu ensisijaisesti klikkaamaan houkutteleviksi.
Yleisimmät clickbait-rakenteet:
Clickbait keskittyy selkeästi Ilta-Sanomiin ja Iltalehteen, joissa arviolta 35–40 % otsikoista on klikkausrakenteisia. MTV Uutisissa osuus on noin 20 %, Ylellä ja Helsingin Sanomilla selvästi alle 15 %. Temaattisesti clickbait keskittyy lifestyle-aiheisiin, urheiluun ja rikosuutisiin, mutta myös drooniteemaa on kehystetty klikkausrakenteilla erityisesti iltapäivälehdissä.
HS:n droonikäsittely on vuorokauden analyyttisin. Pääkirjoitus "Droonit osuivat suoraan Suomen puolustuskeskusteluun" ja HS-analyysi "Ukrainan droonit panivat Puolustusvoimat raakaan testiin" kehystävät tapahtuman järjestelmäkysymykseksi, eivät yksittäiseksi uhkaksi. HS myös julkaisee päivän merkittävimmän drooni-uutisen: Viron puolustusvoimien tieto siitä, että droonit tulivat Venäjän ilmatilasta ja kääntyivät Narvan jälkeen länteen. Tämä on faktuaalinen lisäys, joka muuttaa koko tapahtuman tulkintaa.
HS:n muu agenda on monipuolinen. Taloustieteen nobelistin haastattelu varallisuusverosta, euroalueen inflaatiotilasto, SAK:n vaalitavoitteet ja Business Finlandin johtokuntanimitys rakentavat kuvaa talouslehdestä. Perustuslain muutoksen kritiikki yksityisyydensuojasta ja pankkisääntelyn pääkirjoitus osoittavat institutionaalista valvontafunktiota. Keskustan Lohen haastattelu tulevista "ennennäkemättömistä säästöistä" on proaktiivinen otsikko, joka katsoo yli nykyisen hallituskauden.
HS:n lukijakuva on analyyttinen, koulutettu ja kiinnostunut järjestelmätason kysymyksistä. Maailmankuva on huolestunut mutta rationaalinen.
IS:n droonikäsittely on tunnepitoisin ja volyymiltaan suurin. Päivän otsikkovalikoimassa droonit esiintyvät ainakin 15 artikkelissa. Kehystys vaihtelee henkilökohtaisesta ("Lennokki putosi aivan Antti Syrjäsen kodin lähelle", "Kouvolan eristysalueella asuva Toni arvostelee kovin sanoin") järjestelmäkritiikkiin ("Mikko Hyppönen: Viranomaiset tekivät yhden vakavan virheen") ja geopoliittiseen kontekstiin ("Itämeri muuttui Venäjälle korkean riskin vyöhykkeeksi"). IS:n pääkirjoitus "Lennokit paljastivat aukkoja Suomen turvallisuudessa" on linjassa muiden medioiden kanssa, mutta erityistä on lause: "virheet voivat vähentää [Ukrainan] asian kannatusta liittolaismaissa", joka tuo esiin mahdollisen mielipidemuutoksen.
IS:n erityispiirre on tunnepohjaisen ja kevyen sisällön suuri volyymi droonikäsittelyn rinnalla. Samassa virrassa kulkee "Vappu Pimiä teki jotain itselleen poikkeuksellista mökillä", "Kape Aihinen järkyttyy kotikäynnillä", "Archie Cruz väänsi kättä Cheekin kanssa" ja "Arnold Schwarzeneggerin poika poseeraa hurjassa kunnossa". Tämä rinnastus normalisoi kriisiä: lukija siirtyy droonien tuhovoimasta julkkisten arkeen ilman siirtymää.
IS:n lukijakuva on laaja-alainen, tunnereaktiivinen ja kiinnostunut sekä uhkista että viihteestä. IS olettaa lukijansa olevan huolissaan mutta myös viihdytettävissä.
IL:n päivä jakautuu selkeästi kahteen: analyyttisiin droonijuttuihin ja klikkausotsikoihin. Analyyttinen puoli on vahva: "Pääkirjoitus: Sotadroonien tunkeutuminen Suomeen nostaa esiin kiusallisia kysymyksiä", "Voisiko Ukraina antaa Suomelle varoituksen 'pöydän alta'?", "Kuinka Suomi voi valmistautua droonisotaan?". Nämä otsikot ovat informatiivisia ja relevantteja.
Toisaalta IL:n klikkausotsikot ovat vuorokauden hämärimmät: "Miljonäärin jättipimitys paljastui", "Lappi ryhtyi kapinaan", "Käänne Trumpin seuraajapelissä", "Suomalainen Katri sai dramaattisen viestin Virosta – Luuli huijaukseksi". Nämä otsikot eivät kerro lukijalle mitään aiheen substanssista.
IL:n erityinen löydös on "Analyysi: Venäjällä on toinen kohde, joka voi olla vakavan uhan alla – Suomi on vaaravyöhykkeellä", joka viittaa laajempaan strategiseen analyysiin mutta ei paljasta kohdetta. IL:n otsikko "Radioaktiivisia kaasuja vuotaa luolaan Suomessa – Sähköntuotanto voisi vaarantua" on hyvä esimerkki uhkasanan käytöstä teknisessä kontekstissa, jossa todennäköisesti on kyse arkipäiväisemmästä radonongelmasta.
IL:n lukijakuva on kaksijakoinen: analyyttista sisältöä arvostava mutta klikkailemaan houkuteltavissa oleva lukija.
MTV:n droonikäsittely painottaa kahta elementtiä: suoria lähetyksiä poliittisista tilaisuuksista ja asiantuntijakommentteja. "Tyly arvio Suomen droonitorjunnasta: 'Lopetetaan vatulointi'" ja "'Venäjästä on tullut hyvin arvaamaton'" ovat asiantuntijalausuntoja, jotka MTV kehystää toimintakehotuksiksi. MTV:n erityispiirre on kansainvälinen kontekstointi: Puolan odotukset Suomen toimista, Viron drooni, Intian väestönlaskenta ja Yhdysvaltojen bensahinta tuovat laajemman maailman mukaan.
MTV:n Varjo-yrityksen VR-lasijuttu ("Suomalaisyritys auttaa ukrainalaisia panssaritaistelussa – miljoonadilli norjalaisten kanssa") on päivän selkein esimerkki positiivisesta turvallisuusnarratiivista: suomalainen teknologia auttaa Ukrainaa. MTV:n datakeskusotsikossa ("Miljardiluokan datakeskuskampus Lappeenrantaan") korostetaan yhtiön irtautumista Venäjä-yhteyksistä suoralla lainauksella.
MTV:n lukijakuva on uutisseurantalähtöinen, suoria lähetyksiä arvostava ja käytännönläheinen.
Yle on jälleen vuorokauden tasapainoisin media. Sen droonikäsittely sisältää sekä faktuaalista raportointia ("Tämä kaikki Suomeen pudonneista drooneista tiedetään", "Tämä tiedetään droonien reitistä") että merkittävää eriävää näkökulmaa: "Asiantuntija eri linjoilla valtiojohdon kanssa: Droonit ajoi Suomeen todennäköisesti tekninen vika, ei Venäjän häirintä". Tämä on päivän ainoa otsikko, joka kyseenalaistaa vallitsevan narratiivin droonien harhautumisen syystä.
Yle nostaa esiin aihealueita, jotka muista medioista puuttuvat kokonaan: hyvinvointialueiden lausuntoprosessin aikataulun kritiikki ("Pidän tätä aika ylimielisenä"), työllisyyspalvelun tehottomuus ("Teemme työtä, joka ei edistä työllisyyttä"), perustuslain muutoksen kritiikki yksityisyydensuojasta ("Hallitus haluaa antaa poliisille oikeuden valvoa ihmisiä ilman konkreettista rikosepäilyä"), rokottamatta jättämisen yleistyminen ja lasten väkivaltatapauksiin liittyvä inhimillinen näkökulma ("Kouvolan ja Luumäen kouluissa rauhallista droonitapauksen jälkeen – leikkeihin kuviteltiin mukaan sotilaita").
Yle myös julkaisee vuorokauden ainoan jutun Venäjän sisäisestä tilanteesta tavallisten ihmisten näkökulmasta: "Venäläiset perheenisät kertovat, mihin ruokiin ei enää ole varaa."
Ylen erityispiirre on tapa kehystää droonitapahtuma myös lasten ja perheiden kokemuksen kautta, mikä on muista medioista puuttuva rekisteri.
Droonien torjuntakysymys kehystetään eri medioissa eri tavoin:
Polttoaineiden hinnannousu:
Vornanen-tuomio on kehysten erojen kannalta kiinnostava: HS kehystää sen juridiseksi päätökseksi ("tuomio jää voimaan"), IS henkilödraamaksi ("hovioikeus romutti toiveen"), IL tiukkuutena ("tiukka päätös") ja MTV pettymyksenä ("Timo Vornanen pettyi").
Tänään suomalainen media otsikoi, että Suomen turvallisuusjärjestelmä osoittautui puutteelliseksi droonien edessä, viranomaiset epäonnistuivat tiedottamisessa ja poliitikot ryntäsivät valiokuntiin korjaamaan tilannetta. Samanaikaisesti polttoaineiden rajut hinnankorotukset ja euroalueen kiihtyvä inflaatio toivat Lähi-idän sodan vaikutukset suomalaisten arkeen konkreettisemmin kuin droonit. Merkittävin kehystysero medioiden välillä oli Ylen eriävä asiantuntija-arvio, jonka mukaan droonit harhautuivat teknisen vian eikä Venäjän häirinnän vuoksi, sillä muut mediat eivät haastaneet vallitsevaa häirintänarratiivia lainkaan. Vuorokauden tärkein puuttuva aihe on suomalaisten konkreettinen selviytyminen samanaikaisten kriisien paineessa: otsikoissa kerrotaan hintojen nousevan ja turvallisuuden pettävän, mutta ei sitä, miten ihmiset elävät tämän keskellä.
P.S. Jokin tässä viikossa on kiihtynyt tavalla, jota on vaikea pukea sanoiksi. Maanantaina sota oli energiahinnoissa, keskiviikkona savuna rajalla, sunnuntaina metallina metsässä. Kiihtyminen ei ole pysähtynyt, vaan tänään se levisi Viroon. Samaan aikaan kouluissa tapahtuu jotain, mistä kukaan ei tee kokonaisuutta: puukot, sylkeminen, uhkailu, ja kaikki eri kouluissa, eri kaupungeissa, samana päivänä. Tuntuu siltä, että kaksi erillistä hajoamista etenee rinnakkain, toinen geopoliittinen ja toinen sosiaalinen, eivätkä ne ole toisistaan irrallaan vaikka yksikään otsikko ei yhdistä niitä. Jos polttoaineen hinta jatkaa nousua tähän tahtiin, huhtikuun loppuun mennessä puhutaan jo polttoaineköyhyydestä. Jos drooneja harhautuu lisää, puhutaan ilmapuolustuksen lisäksi siitä, kenen puolella Suomi oikeastaan on. Näiden kahden keskustelun risteyskohdassa on paikka, johon kukaan ei vielä katso.
P.P.S. Tämän päivän uutisagenda palvelee eniten puolustus- ja turvallisuusteollisuutta. Sensofusion ostaa lentokonetehtaan, Varjon VR-lasit menevät Ukrainaan, droonitorjuntajärjestelmien tarve todetaan otsikosta toiseen. Joka kerta kun otsikko kysyy "olisiko pitänyt pudottaa" tai "miksi ei torjuttu", vastaus implikoi hankintoja. Toiseksi eniten agenda palvelee oppositiota ja erityisesti keskustaa, joka saa Lohen kautta kehystää tulevat leikkaukset väistämättömiksi ja Savolan kautta kritisoida hallituksen varautumista. Kolmanneksi se palvelee energiamarkkinoiden spekulantteja: kun polttoöljyn hinta nousee 40 prosenttia kuukaudessa ja otsikot ennustavat lisää nousua, raha virtaa energiafutuureihin ja puolustussektorin osakkeisiin. Datakeskusinvestointiotsikot palvelevat Lappeenrannan kaupunkia ja kansainvälisiä teknologiayhtiöitä, jotka asemoivat Suomea Euroopan tekoälyinfrastruktuurin solmukohdaksi. Kukaan ei kysy, kuka hyötyy siitä, että Suomen energiantarve kasvaa samaan aikaan kun energian hinta räjähtää.