Tämä analyysi tekee näkyväksi sen, mikä on ollut aikaisemmin näkymätöntä ja piilotettua.
Lukiessamme yksittäisiä uutisia, uutisvirran nopeus ja intensiteetti estävät meitä havaitsemasta kokonaiskuvaa. Tällä sivulla analysoimme kolme kertaa vuorokaudessa kaikkien Suomen viiden suurimman uutismedian uutisoinnit ja otsikot useasta eri näkökulmasta.
Analyysi paljastaa, miten uutiset on asemoitu eri medioihin, millaista sanastoa käytetään sekä millaisia ajatuksia, oletuksia, tunteita ja mielikuvia niistä rakennetaan lukijan mieleen. Mitä korostetaan ja mistä vaietaan? Kerromme myös, millaisia joukkovaikuttamisen keinoja uutisoinnissa käytetään ja kuinka ne vaikuttavat lukijaansa.
Ennen kaikkea mediaraportin tarkoitus on lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä. Tietoisuutta siitä, mihin suuntaan media ohjaa lukijoitansa Suomessa juuri nyt. Ymmärrystä siitä, että tunnistaessamme meille syötetyn narratiivin, massahypnoosin, alamme nähdä todellisuuden sellaisena kuin se oikeasti on. Joukkovaikuttamisen mekanismien tullessa näkyviksi piiloviestit eivät enää pääse suoraan alitajuntaasi, ja saatat huomata, että vaihtoehtoja jokaisessa päivässä onkin enemmän kuin mitä uutisoinnin perusteella voisi kuvitella.
Tätä kirjoittaessa (11.3.2026) yksi merkittävä joukkovaikuttamisen suunta on kohti passiivisuutta. Uutiset rakentavat kuvan maailmasta, joka luo lukijaan alitajuisen valmiuden alistua, vaikka tervehdyttävä suunta jokaiselle olisi oman toimintavalmiuden vahvistaminen. Luottamustamme perinteisiin suomalaisiin instituutioihin heikennetään systemaattisesti, samoin luottamusta globaaleihin instituutioihin.
Yleisviesti, joka mediavirrassa surffaaville juuri nyt rakentuu, on: alistu, passivoidu, huolehdi ja murehdi. Tämä luo psykologisesti tilaa ratkaisulle, joka toisi yhtä aikaa turvaa, ennustettavuutta, talousjärjestelmän vakautta ja selvyyttä. Tarkastellessamme samanaikaisesti käynnissä olevia hankkeita EU-tasolla esiin nousee ainakin: CBDC eli digieuro, Eurooppalainen digitaalinen identiteettilompakko (eIDAS) sekä lukuisat massavalvonnan mahdollistamiseen liittyvät lakihankkeet.
Sivu päivitetään kolme kertaa vuorokaudessa (aamulla, iltapäivällä ja illalla). Joka sunnuntai teemme lisäksi viikkoanalyysin, jossa tutkimme mihin suuntaan koko viikko on pyrkinyt lukijoitansa kuljettamaan.
Sivuston ylläpidon tavoitat sähköpostitse: emails@yirah.fi
Vuorokauden ykköstarina on Iranin sota ja sen taloudelliset seuraukset Suomelle. Aihe hallitsee uutispäivää poikkeuksellisen laajasti: euribor-koron historiallinen päivänousu, Suomen Pankin alennettu kasvuennuste, bensiinin hinnan nousu, hallituksen sisäinen vääntö energiatoimista, huoltovarmuushankkeet ja Hormuzinsalmen tilanne muodostavat yhtenäisen ketjun, joka ulottuu ulkopolitiikasta jokaisen suomalaisen lompakkoon. Lähes joka media nostaa korot, bensan hinnan ja sodan vaikutukset useaan kertaan eri kulmista.
Agenda on sekä reaktiivinen että proaktiivinen. Reaktiivinen osa liittyy euriborin ennätysnousuun ja sodan konkreettisiin seurauksiin. Proaktiivinen osa tulee elinkeinoelämältä (EK:n 20 miljardin investointilista luovutettiin Orpolle juuri tänään) ja oppositiolta (Mäkelän ja Kettusen vaatimukset bensan hinnan alentamisesta). EK:n hankelista on ajallisesti tarkasti ajoitettu: kriisitunnelma tekee huoltovarmuusinvestoinneista poliittisesti helpommin perusteltavia.
Yksittäisistä toimijoista päivää dominoivat pääministeri Orpo (ydinasekeskustelu, energiahinnat, hautajaiskohu, puoluejohtajien koolle kutsuminen) ja perussuomalaisten Jani Mäkelä (bensiinivaatimus). Näkyvyyttä menettävät rakenteelliset kotimaan kysymykset: koulutuspolitiikka, asuminen, terveydenhuolto ja ympäristö jäävät sotauutisten ja talouskaaoksen varjoon. Viime viikkojen teemoihin (ydinaselainsäädäntö, Pähkinärinteen tulipalo, Sanna Marinin rooli) on suoraa jatkumoa, mutta energiakriisin eskaloituminen on siirtänyt painopisteen taloushuoleen.
Näiden uutisten valossa Suomi näyttää maalta, joka on ulkoisten voimien armoilla. Maailmankuva rakentuu kolmen pilarin varaan: sota on lähellä (Koiviston savupatsas näkyy Lahteen, droonit harhailevat Liettuaan), talous on haavoittuva (korot nousevat, kasvu hidastuu, inflaatio kiihtyy) ja yhteiskunta on sisäisesti jännitteinen (hautajaiskohu, koulupuukotus, rikollisuuden kansainvälistyminen).
Media ohjaa lukijaa tänään kohti varautumista ja huolta. Suomi ei niinkään kriisiydy äkillisesti kuin ajautuu hitaasti syvempään epävarmuuteen. Uutisten yhteisvaikutus tuottaa tunteen, jossa mikään ei ole omissa käsissä: korot nousevat ulkoisen sodan takia, bensan hinta määräytyy Hormuzinsalmessa, turvallisuus riippuu Natosta ja drooneista. Lukija kantaa mukanaan vuorokauden jälkeen sekoituksen talousahdistusta, turvattomuutta ja poliittista turhautumista siihen, ettei hallitus toimi riittävän nopeasti.
Top 5 -teemat:
Merkittäviä puuttuvia teemoja:
Ilmastonmuutos on käytännössä poissa uutispäivästä, vaikka energiakriisi tarjoaisi luontevan yhteyden. Vihreiden Tynkkysen kommentti "fossiiliriippuvuudesta irtautumisesta" jää yksittäiseksi ääneksi. Koulutuspolitiikka esiintyy vain Tanskan vaalien kautta, ei Suomen omana kysymyksenä. Terveydenhuollon rakenteelliset ongelmat (hoivakotien laatu, hyvinvointialueiden talous) puuttuvat lähes kokonaan. Asunnottomuus ja köyhyys eivät nouse esiin, vaikka toimeentulotuen leikkaukset mainitaan ohimennen työttömyystilastojen yhteydessä. Demokratian tila käsitellään vain Unkarin kautta, ei Suomen omana kysymyksenä.
Kehystysjakauma (arvio):
Sama asia eri kehyksissä: Euribor-koron nousu kehystetään eri medioissa eri tavalla. YLE painottaa laskelmia siitä, paljonko kuukausimenot nousevat (konkreettinen, henkilökohtainen uhka). MTV nostaa esiin OP:n strategin arvion, jonka mukaan "sota säikäytti markkinoita liikaa" (rauhoittava, asiantuntijakehys). Iltalehti otsikoi "Taas rysähti" ja puhuu "haamurajan" lähestymisestä (dramatisoiva kehys). Sama fakta, kolme eri emotionaalista vaikutusta.
Toinen esimerkki: Pähkinärinteen hautajaiskohu. HS ja YLE kehystävät sen ihmisoikeuskysymyksenä (Orpo tuomitsee asiattoman kommentoinnin). Iltalehden Sanna Ukkolan kolumni käyttää samaa päivää kehystääkseen toimittajien vasemmistolaisuutta, jolloin hautajaiskohusta tulee esimerkki "yksipuolisesta" mediasta. Sama tapahtuma, täysin eri johtopäätökset.
Implisiittinen oletus: Euribor-uutisointi olettaa, että asuntovelallinen on "normaali" lukija. Vuokralaisten, asunnottomien tai kokonaan velattomien näkökulma puuttuu. "Kova arvio vuoden euriborista: jopa 4 prosenttia mahdollinen" olettaa, että talouskasvu ja matala korko ovat normaali perustila, josta poikkeaminen on uhka.
Vuorokauden emotionaalinen suunta on ahdistunut huoli, jota sävyttää turhautuminen. Pelko on läsnä muttei paniikkina vaan kroonisena taustana: sota on lähellä, korot nousevat, rikollisuus kansainvälistyy.
Voimakkaimman tunnelatauksen artikkelit:
Tunnepohjainen uutisointi keskittyy Ilta-Sanomiin ja Iltalehteen, joissa otsikot ovat systemaattisesti emotionaalisempia ("Kova arvio", "Taas rysähti", "Hurja skenaario"). YLE ja HS pyrkivät analyyttisempaan sävyyn mutta eivät ole immuuneja: HS:n otsikko "Pitääkö pian ajaa hitaammin?" vetoaa nostalgiaan ja pelkoon samanaikaisesti.
Toistuva uhka-altistus ja pelon normalisointi. Päivän uutisvirta rakentaa kerrostuneen uhkakuvan: Iranin sota uhkaa taloutta, Venäjän droonit uhkaavat rajaturvallisuutta, ruotsalainen rikollisuus uhkaa sisäistä turvallisuutta, koulupuukotukset uhkaavat lasten turvallisuutta, korot uhkaavat asuntovelallisia. Mikään näistä ei yksinään ole epätosi, mutta yhdessä ne muodostavat kuvan maailmasta, jossa uhka tulee joka suunnasta samanaikaisesti. Tämä normalisoi pelon krooniseksi perustilaksi, jossa lukija tottuu elämään jatkuvan vaaran tunnussa eikä enää erota todellista uhkaa koetusta uhkasta.
Auktoriteettirakenteiden vahvistaminen ja rapautuminen. Päivä sisältää selvän kaksoisdynamiikan. Vahvistettavia auktoriteetteja ovat Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos (uusi droonijärjestelmä, EU-rahoitus, ammattimaisuus), Suomen Pankki (ennuste esitetään kiistattomana faktana), Nato (luottamuskyselyssä kärjessä) ja pääministeri turvallisuuskysymyksissä. Rapautettavia auktoriteetteja ovat hallitus talouspoliittisena toimijana (ei kykene reagoimaan bensan hintaan, sisäinen riitely), Unkari ja EU:n päätöksentekokyky (tietovuodot Venäjälle), Yhdysvallat liittolaisena (luottamus romahtanut Kiinan ja Venäjän tasolle) ja poliittiset puolueet (Merin anteeksipyyntö, Marinin ristiriidat).
Luottamuksen siirtymä kulkee kansallisesta ylikansalliseen (Nato luotettavampi kuin hallitus), poliittisesta sotilaalliseen (Puolustusvoimat luotettavampi kuin eduskunta) ja demokraattisesta teknokraattiseen (Suomen Pankin ennuste kiistattomampi kuin poliitikkojen lupaukset). Tämä siirtymä tuottaa tilanteen, jossa kansalaiset hyväksyvät helpommin sotilaallisia ja teknokraattisia ratkaisuja demokraattisen harkinnan kustannuksella.
Samaistumiskohteiden ohjaaminen. Lukija kutsutaan eläytymään asuntovelallisen ahdistukseen (euribor-uutiset), autoilijan turhautumiseen (bensan hinta), vanhemman pelkoon (koulupuukotus) ja suomalaisen identiteettiin ulkoisen uhan edessä (savupatsas rajalla). Samaistumisen ulkopuolelle jäävät johdonmukaisesti maahanmuuttajat (YLEn artikkeli "Me emme ole laiskoja" on poikkeus), vuokralaiset, velkattomat eläkeläiset ja ilmastoaktivistit. Pähkinärinteen hautajaiskohun käsittely on tästä valaiseva esimerkki: lukijaa ei kutsuta eläytymään sureven muslimiyhteisön tunteisiin vaan tarkkailemaan poliitikkojen virhettä ja anteeksipyyntöä.
Vaihtoehtojen kaventaminen. Energiakriisin ratkaisuvaihtoehdoiksi esitetään käytännössä kaksi: joko lasketaan bensaveroa (perussuomalaiset, keskusta) tai ei lasketa (kokoomus). Kolmannet vaihtoehdot, kuten joukkoliikenteen tukeminen, fossiiliriippuvuuden vähentäminen tai pienituloisiin kohdennetut tuet, saavat marginaalisen tilan. Vihreiden Tynkkysen ehdotus fossiiliriippuvuudesta irtautumisesta kehystetään "bensapopulismin" vastakohdaksi, ei vakavaksi politiikkavaihtoehdoksi. Ydinaselainsäädännössä vaihtoehtoina esitetään "hallituksen linja" tai "Sdp:n vastustus", vaikka keskustelussa voisi olla useampia positioita.
Tunteen myyminen faktan sijaan. Koiviston savupatsasuutisointi on tästä selkein esimerkki. Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Heikki Autto kertoo nähneensä savupatsaan lentokoneesta. "Sota tuli lähelle" on tunnelause, ei analyyttinen arvio. Faktapohjainen lähestymistapa kertoisi, että Primorsk on ollut Venäjän öljysatama vuosikymmeniä, Ukrainan iskut sinne ovat osa laajempaa strategiaa ja savupatsaan näkyminen Suomeen ei tarkoita sotilaallista uhkaa Suomelle. Sen sijaan uutisointi myy läheisyyden tunnetta, joka tekee puolustusinvestoinneista emotionaalisesti itsestäänselviä.
Ryhmäpaineen luominen. Luottamuskysely (SuomiAreena/Pohjoismainen ministerineuvosto) esitetään siten, että "80 prosenttia suomalaisista arvioi yhteiskuntaluottamuksen heikentyneen". Tämä ei kerro faktaa luottamuksen tilasta vaan ihmisten käsityksiä siitä. Kun lukija näkee, että valtaosa kokee luottamuksen heikentyneen, hän omaksuu saman käsityksen ilman omaa arviointia. Kyselytutkimuksen kehystäminen uutisena (ei mielipiteenä) vahvistaa vaikutusta.
Kulutuksen normalisointi sosiaalisen paineen kautta. IS:n artikkeli "Käytätkö rahaa samoihin asioihin kuin muut suomalaiset?" on suora esimerkki kulutuskäyttäytymisen kehystämisestä sosiaaliseksi normiksi. Lukijaa ei pyydetä arvioimaan omaa kulutustaan rationaalisesti vaan vertaamaan sitä muiden kulutukseen.
Auktoriteettiargumentti rationaalisen analyysin sijaan. Suomen Pankin ennuste esitetään lähes kiistattomana totuutena, vaikka ennusteiden epävarmuusmarginaalit ovat erityisen suuria kriisitilanteessa. "Ennustepäällikkö Juuso Vanhala" on auktoriteetti, jonka sanoja ei kyseenalaisteta. Vastaavasti Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich on euribor-uutisten toistuva auktoriteetti, jonka arviot ohjaavat miljoonien suomalaisten odotuksia.
1. Fatalistinen varautuminen
Mekanismi: Uhkien kasautuminen (sota, korot, rikollisuus, droonit) yhdistettynä viestin "hallitus ei toimi riittävän nopeasti" luo tunteen, että jokaisen on selvittävä yksin. EK:n huoltovarmuuslista, Rajavartiolaitoksen droonijärjestelmä ja Suomen Pankin varoitukset muodostavat yhdessä kuvan, jossa varautuminen on ainoa järkevä strategia.
Seuraus: Lukija siirtyy kollektiivisesta solidaarisuudesta yksilölliseen varautumiseen. Tämä näkyy konkreettisesti siinä, miten euribor-uutisointi kehystää ongelman yksilön lainan kautta, ei asuntopolitiikan rakenteellisena kysymyksenä.
Valmiiksi hyväksyttävä asia: Puolustusmenojen kasvu, huoltovarmuusinvestoinnit ja mahdolliset leikkaukset muualta niiden rahoittamiseksi. Senaatti-kiinteistöjen 300 miljoonan euron pääomituspyyntö Puolustusvoimien infrastruktuuriin esitetään itsestäänselvyytenä.
2. Teknokraattinen alistuminen
Mekanismi: Talousasiantuntijoiden (Suomen Pankki, Nordea, OP) arviot esitetään objektiivisina faktoina, joihin kansalaisen on sopeuduttava. Poliittisten vaihtoehtojen esittäminen rajautuu "lasketaanko veroa vai ei" -akselille. Laajempi keskustelu talousjärjestelmän rakenteista, varallisuuseroista tai vaihtoehtoisista energiapolitiikoista jää käymättä.
Seuraus: Lukija omaksuu käsityksen, ettei talouteen voi vaikuttaa poliittisesti, ainoastaan sopeutua asiantuntijoiden ennusteisiin. Tämä tuottaa passiivista vastaanottajuutta, jossa demokraattinen päätöksenteko näyttää tehottomalta markkinoiden voimien edessä.
Valmiiksi hyväksyttävä asia: EKP:n mahdolliset koronnostot, joita kukaan ei äänestänyt, ja joiden vaikutukset kohdistuvat epätasaisesti eri tuloluokkiin.
3. Turvallisuusidentiteetin vahvistuminen
Mekanismi: Droonijärjestelmien hankinnat, Naton testit Suomessa, savupatsaat rajalla, ydinaselainsäädännön muutos ja Venäjän droonikeskusten suunnitelmat Valko-Venäjälle rakentavat yhdessä narratiivin, jossa Suomen identiteetti määrittyy ensisijaisesti turvallisuuden kautta. Puolustusvoimat on luotetuin instituutio, Nato luotetuin kansainvälinen organisaatio.
Seuraus: Yhteiskunnalliset kysymykset, jotka eivät liity turvallisuuteen (koulutus, terveydenhuolto, ympäristö, eriarvoisuus), menettävät poliittista painoarvoaan. Turvallisuus muuttuu linssiksi, jonka läpi kaikki arvioidaan: huoltovarmuus perustelee teollisuushankkeita, rajavalvonta perustelee teknologiainvestointeja, ydinaseet perustelevat lakimuutoksia.
Valmiiksi hyväksyttävä asia: Ydinaserajoitusten poistaminen lainsäädännöstä. Orpon kutsu puoluejohtajille "sopimaan peruslinjoista" esittää asian jo ratkaistuna, johon haetaan vain muodollista hyväksyntää.
4. Luottamuksen eroosio ja auktoriteetin uudelleenjakautuminen
Mekanismi: Yhdysvaltoihin luotetaan yhtä vähän kuin Kiinaan. Hallitus ei kykene reagoimaan bensan hintaan. EU:n sisällä vuodetaan tietoja Venäjälle. Koulut eivät pysty estämään väkivaltaa. Poliitikot käyttävät hautajaisia oman agendan ajamiseen. Jokainen näistä yksittäin on perusteltua uutisointia, mutta kokonaisuutena ne rapautavat luottamusta demokraattisiin instituutioihin laajasti.
Seuraus: Luottamus siirtyy kohti konkreettisia, näkyviä turvallisuustoimijoita (Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos, poliisi) ja pois abstrakteista, demokraattisista rakenteista (eduskunta, hallitus, EU). Tämä ei ole kenenkään yksittäisen toimijan agenda vaan uutisvirran rakenteellinen vaikutus.
Valmiiksi hyväksyttävä asia: Valvonnan lisääminen (droonitorjunta, kamerat, Googlene sideloading-rajoitukset), joka ei herätä vastustusta, koska turvallisuus koetaan tärkeämmäksi kuin yksityisyys tai vapaus.
Suuntien ketju: Fatalistinen varautuminen luo pohjan teknokraattiselle alistumiselle, koska yksin selviytyvä kansalainen tarvitsee asiantuntija-auktoriteetteja oppaakseen. Teknokraattinen alistuminen vahvistaa turvallisuusidentiteettiä, koska "asiantuntijat sanovat" on riittävä perustelu turvallisuusinvestoinneille. Turvallisuusidentiteetti puolestaan kiihdyttää luottamuksen eroosiota demokraattisiin instituutioihin, koska ne näyttävät hitailta ja tehottomilta verrattuna sotilaallisiin toimijoihin. Luottamuksen eroosio taas palauttaa kehän alkuun: kun instituutioihin ei luoteta, yksilön on varauduttava itse.
1. "Sota voi tulla Suomen rajoille milloin tahansa." Koiviston savupatsaan näkyminen Lahteen asti, Ukrainan droonin putoaminen Liettuaan ja Zelenskyin varoitus Valko-Venäjän droonikeskuksista siirtävät sodan abstraktista konkreettiseksi. Tämä on osittain faktuaalinen uskomusmuutos (sota todella on lähempänä kuin vuosi sitten), mutta kehystys vahvistaa sitä suhteettomasti: savupatsaan näkyminen ei tarkoita sotilaallista uhkaa Suomelle, mutta tunnetasolla se samaistuu uhkaan.
2. "Korot nousevat hallitsemattomasti." Euriborin "suurin hyppy sitten vuoden 2008" ja OP:n skenaario "jopa 4 prosenttia" siirtävät lukijan odotuksia. Tämä on kehystyksestä syntyvä uskomusmuutos: yksittäinen päivänousu ei kerro pitkän aikavälin kehityksestä, mutta "historian neljänneksi suurin" -kuvaus ankkuroi odotukset ylöspäin. Vielä eilen lukija saattoi ajatella korkojen vakautuvan; tänään hän varautuu nousuun.
3. "Yhdysvallat ei ole enää luotettava liittolainen." Luottamuskyselyn tulos (4 % luottaa Yhdysvaltoihin) yhdistettynä Trumpin arvaamattomaan käytökseen Iranin sodassa ja öljymarkkinoiden sisäpiiriepäilyihin tuottaa faktuaalisen uskomusmuutoksen: Yhdysvaltain toimet ovat todella muuttuneet. Kehystys kuitenkin vahvistaa muutosta: vertaaminen Kiinaan ja Venäjään rinnastaa liittolaisen vastustajiin, mikä on retorinen valinta.
4. "Suomalainen media on poliittisesti vinoutunutta." Journalismin opiskelijoiden puoluekannatustutkimus (70 % vasemmistopuolueita) yhdistettynä Iltalehden Sanna Ukkolan kolumniin tuottaa uskomusmuutoksen, joka ei perustu faktoihin suoraan: opiskelijoiden puoluekannatus ei kerro valmistuneiden toimittajien juttujen sisällöstä. Kehystys kuitenkin rakentaa yhtäläisyysmerkin opiskelijoiden kannan ja median sisällön välille, mikä heikentää luottamusta journalismiin.
5. "Arki kallistuu väistämättä." Bensan hinta, euribor, Suomen Pankin inflaatioennuste ja IS:n polttoainelaskuri rakentavat yhdessä uskomuksen, jonka mukaan kallistuminen on väistämätön ja pitkäkestoinen ilmiö. Tämä on osittain faktuaalinen (energia todella kallistuu), mutta kehystys jättää huomiotta mahdollisuuden, että kriisi voi ratketa nopeasti, kuten OP:n "nopean ratkaisun" skenaario osoittaa. Uhkaskenaario saa moninkertaisen palstatilan optimistiseen verrattuna.
Tänään suomalainen media kertoo lukijalle, että maailma on vaarallisempi kuin eilen, elämä kallistuu, eikä kukaan hallitse tilannetta. Vuorokauden keskeisin viesti on, että ulkoiset voimat (Iranin sota, öljyn hinta, EKP:n korkopolitiikka) määrittävät suomalaisten arkea enemmän kuin kansallinen politiikka. Merkittävin kehystysvalinta on energiakriisin esittäminen lähes yksinomaan yksilön talouskysymyksenä (asuntovelallisen korko, autoilijan bensalasku) ilman laajempaa keskustelua energiajärjestelmän rakenteista tai ilmastopolitiikasta. Tärkein hiljainen signaali on luottamuksen siirtymä demokraattisista instituutioista sotilaallisiin ja teknokraattisiin toimijoihin: päivä, jona Puolustusvoimat ja Suomen Pankki ovat luotetuimmat auktoriteetit ja Yhdysvaltoihin luotetaan yhtä vähän kuin Kiinaan, on päivä, jona kansalaisen suhde omaan yhteiskuntaansa on perustavanlaatuisesti muuttumassa.
Vuorokauden otsikoista nousee kolme hallitsevaa tarinaa, jotka muodostavat toisiinsa kytkeytyvän ketjun.
Ensimmäinen tarina: Iranin sota ja sen taloudelliset seuraukset. Tämä on päivän ylivoimaisesti dominoivin narratiivi. Otsikot rakentavat kuvaa, jossa kaukainen sota konkretisoituu suomalaisen arjessa bensan hinnassa, euriborin nousussa, ruoan kallistumisessa ja inflaation kiihtymisessä. Tarina etenee loogisesti: sota → energian hinta nousee → korot nousevat → asuntovelallinen kärsii → hallitus riitelee keinoista. HS otsikoi "Bensan hinta voi kivuta uusiin ennätyksiin, korot nousta ja ruoka kallistua", MTV Uutiset kertoo "Asuntovelallinen, näin koronnousu rankaisee kukkaroasi" ja IS vaatii lukijaa vertaamaan "Näin bensan hinnan nousu näkyy lompakossasi". Tarina on rakennettu niin, ettei lukija voi sivuuttaa sitä: se koskettaa jokaista.
Toinen tarina: Sota lähestyy Suomea fyysisesti. Ukrainan isku Koiviston öljysatamaan Suomen rajan tuntumassa tuottaa useita rinnakkaisia otsikoita. Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Heikki Autto näki savupatsaan lentokoneesta, HS kuvasi palon helikopterista. Yle kertoo Venäjän GPS-häirinnän riskeistä ja droonien mahdollisesta harhautumisesta Suomeen. Liettuaan putosi ukrainalainen drooni. Valko-Venäjälle rakennetaan Nato-maihin yltäviä droonikeskuksia. Rajavartiolaitos ostaa vastadroonijärjestelmää. Narratiivi rakentaa kuvaa fyysisesti lähestyvästä uhasta.
Kolmas tarina: Sisäinen hajanaisuus ja poliittinen riitely. Hallituspuolueet kiistelevät bensan hinnasta. PS:n Jani Mäkelä vaatii toimia, kokoomuksen ministerit torjuvat. Purra väläyttää jakeluvelvoitteen alentamista, RKP suhtautuu nihkeästi. Orpo kutsuu puoluejohtajat koolle ydinasekysymyksessä. Vantaan hautajaiskohu tuottaa oman sivujuonteensa, jossa Otto Meri pyytää anteeksi ja Orpo jyrähtää.
Nämä kolme tarinaa tukevat toisiaan ja muodostavat ketjun: ulkoinen uhka → taloudellinen ahdinko → poliittinen kyvyttömyys reagoida. Kokonaisuus rakentaa maailmankuvaa, jossa Suomi on haavoittuvainen ulkoisille shokeille, hallitus on erimielinen toimista ja tavallinen kansalainen maksaa laskun. Dominoiva narratiivi on edullinen oppositiolle ja kritiikkiä esittäville toimijoille, sillä se korostaa hallituksen toimintakyvyttömyyttä kriisitilanteessa.
Toistuvat uhka- ja kriisisanat hallitsevat otsikoita. "Sota" esiintyy lukuisissa otsikoissa sekä itsenäisenä sanana että yhdyssanoissa (Iranin sota, Lähi-idän sota). "Kriisi" toistuu sekä suoraan (energiakriisi) että epäsuorasti. "Romahti" ja "romahdus" esiintyvät useissa yhteyksissä: Trumpin kannatus romahti, Sanna Marinin unelma romahti, käsittämätön romahdus SM-liigassa, Dubain kupla puhkesi. Sana "romahti" ei siis rajoitu yhteen aiheeseen vaan leviää eri konteksteihin luoden kokonaisvaikutelman, jossa kaikki sortuu.
"Jyrähtää/jyrähti" on päivän suosituin poliittisen toiminnan verbi. Orpo jyrähti hautajaiskommenteista, arkkipiispa jyrähtää, Purra "hikeentyi medialle". Tämä sanavalinta kehystää poliitikot reagoijina, ei aloitteentekijöinä. He eivät johda vaan vastaavat tunteella.
"Paljastui/paljastaa/paljastus" on otsikoiden yleisin tiedonvälitysverbi. Lasten kiero temppu Lidlissä "paljastui", Trumpin uusi Iran-strategia "paljastui", Suomen iso puolustussatsaus "paljastui", sisäpiiristä "merkittävä paljastus". Sana rakentaa maailmankuvaa, jossa todellisuus on piilossa ja media on sen esiin kaivaja. Lukijalle luvataan jatkuvasti salaisuuksien paljastumista.
"Hurja/hurjaan" toistuu inflatorisesti: hurja lekamies, hurja skenaario, hurjaan tahtiin, hurja savupatsas, hurja norjalaissarja. Samoin "järkyttävä": järkyttävät tuhot, järkyttävä löytö, järkyttävä syyte, järkyttävä lentoturma. Nämä adjektiivit ovat menettäneet erottelukykynsä, sillä niitä käytetään niin sotauutisissa kuin jääkiekko-otteluissakin.
Passiivi- ja tekijättömyysanalyysi: Merkittävä osa otsikoista häivyttää tekijän. "Bensan hinta kohoaa" (kuka nostaa?), "korot nousevat" (mikä mekanismi?), "hinnat kallistuvat" (kenen päätöksellä?). Markkinailmiöt esitetään luonnonvoimina ilman toimijoita. Poliitikot puolestaan esiintyvät aktiivisina tekijöinä lähinnä puheaktien kautta: he "vaativat", "jyrähtävät", "väläyttävät" ja "pyytävät anteeksi". Konkreettisia päätöksiä tekee otsikoissa harva.
Mitä luvataan: Otsikot lupaavat kertoa, miten Iranin sota iskee lukijan lompakkoon. Ne lupaavat paljastuksia (sisäpiiritieto, strategiat, terveystilanteet), henkilödraamaa (Otto Merin anteeksipyyntö, Sanna Marinin hiljaisuus) ja konkreettisia uhkia (euriborin nousu, bensan hinta). Lukijalle tarjotaan välineitä ymmärtää henkilökohtaisia seurauksia: "vertaa itse", "näin se näkyy lompakossasi", "laskelma näyttää".
Mitä ei luvata, vaikka aihe on otsikoissa: Yksikään otsikko ei lupaa kertoa, mikä on Suomen hallituksen konkreettinen suunnitelma energiakriisin hoitamiseksi. Otsikot kertovat vaatimuksista, erimielisyyksistä ja väläytyksistä, eivät päätöksistä. Lukija saa kuvan jatkuvasta neuvottelusta ilman tulosta.
Mitä puuttuu kokonaan: Ilmastopolitiikka esiintyy otsikoissa ainoastaan sivuhuomautuksena: Vihreiden Tynkkysen "terveiset bensapopulisteille" ja ministeri Multalan maininta fossiiliriippuvuudesta. Kukaan ei otsikoi ilmastonmuutoksen ja energiakriisin yhteyttä. Koulutuspolitiikka puuttuu lähes täysin lukuun ottamatta yksittäistä Tanskan koulukeskustelua ja Metropolian lakkoa. Terveydenhuollon rakenteelliset ongelmat eivät näy, vaikka hoivakotiartikkeli sivuaa aihetta. EU:n rooli kriisinhallinnassa on lähes näkymätön: Unkarin tietovuoto Venäjälle nousee esiin, mutta EU:n yhteisiä energiatoimia tai turvallisuusratkaisuja ei käsitellä.
Piilevät oletukset: Otsikot olettavat lukijan jakavan käsityksen siitä, että bensan hinnan nousu on akuutti kriisi, johon hallituksen on reagoitava pikaisesti. Vaihtoehtoista kehystä, jossa korkea bensan hinta voisi ohjata energiasiirtymää, ei tarjota. Otsikot olettavat myös, että lukija ymmärtää euriborin merkityksen ilman selitystä, mikä paljastaa kohderyhmäoletuksen: asuntovelallinen, työssäkäyvä suomalainen.
Räikeimmät esimerkit:
Iltalehden "Turveyrittäjä julmistui polttoainevarkaalle – Sitten tapahtui jotain kamalaa" lupaa dramaattisen väkivaltatilanteen, joka todennäköisesti on poliisin tiedottama tapon yritys, selvästi kuvattu muissa medioissa huomattavasti hillitymmin.
IS:n "Polttoainevoro iski turveyrittäjän tiluksille – se, mitä tapahtui seuraavaksi, voi järkyttää" käyttää samasta tapahtumasta vielä voimakkaampaa tunnelatausta.
IS:n "Viheliäinen teko yleistyy – kansanedustaja ehdottaa vuoden vankeutta" piilottaa otsikkoon jännitteen: lukija ei tiedä mikä teko on kyseessä (syväväärennöskuvat), mikä pakottaa klikkaamaan.
IS:n "Oletko näiden pankkien asiakas? Niitä ei pelastettaisi kriisin iskiessä" rakentaa pelkoa pankkikriisistä, vaikka esittelyteksti paljastaa, ettei pankkien kaatuminen viraston mukaan vaarantaisi rahoitusvakautta. Otsikon lupaus ja sisältö ovat suorassa ristiriidassa.
Iltalehden "Putin myöntää: Huonosti menee" lupaa dramaattisen myönnytyksen, joka todennäköisesti on tulkinnanvarainen lainaus tai kontekstin ulkopuolelta irrotettu kommentti.
IS:n "Tämä rikollisten taktiikka saa kohta musertavan iskun" kuulostaa toimintaelokuvalta, vaikka kyseessä on ilmeisesti lainsäädäntömuutos pikahuijauksista.
Emotionaalinen inflaatio keskittyy selvästi Ilta-Sanomiin ja Iltalehteen. Molemmat käyttävät systemaattisesti jänniterakennetta, jossa otsikko jättää olennaisen tiedon kertomatta ja korvaa sen tunnesanoilla. YLE ja HS käyttävät inflaatiota harvemmin, joskin HSkin sortuu siihen kulttuurisivuillaan ("Häpeilemätön musta komedia nostaa esiin saamelaiskulttuurin rumimmat puolet").
Koko aineiston emotionaalinen jakauma (arvio):
| Tunne | Osuus |
|---|---|
| Pelko ja uhka | 30 % |
| Huoli ja ahdistus | 20 % |
| Skandaali ja raivo | 15 % |
| Neutraali/informatiivinen | 20 % |
| Uteliaisuus/viihde | 10 % |
| Toivo ja positiivisuus | 5 % |
Pelko ja uhka hallitsevat: sota lähestyy, korot nousevat, bensan hinta kohoaa, drooni voi harhautua Suomeen, pankkeja ei pelasteta, "hurja skenaario kriisitilanteessa". Toivoa tarjotaan minimaalisesti. Positiivisia otsikoita ovat lähinnä urheilutulokset, uuden sienilajin löytyminen ja Pellon elinkaariraha.
Mediakohtaiset erot tunnesävyssä:
YLE on tasapainoisin: noin 35 % sen otsikoista on neutraaleja tai informatiivisia. YLE otsikoi "Vuoden euriborissa nähtiin tiistaina suurin hyppy sitten vuoden 2008" ilman tunnelatausta. Samaten "Tilastokeskus: Työttömyysaste nousi helmikuussa" on puhdas fakta.
Helsingin Sanomat on YLEn jälkeen toiseksi neutraalein, mutta käyttää enemmän huolta herättävää sävyä erityisesti sota- ja talousuutisoinnissaan. "Talouden elpyminen uhkaa lähes pysähtyä" on esimerkki hillitystä mutta selkeästi negatiivisesta kehystyksestä.
Ilta-Sanomat ja Iltalehti painottuvat voimakkaasti pelkoon, skandaaliin ja jännitteeseen. Arviolta 40–50 % niiden otsikoista pyrkii herättämään tunnereaktioita, jotka ylittävät aiheen faktuaalisen painoarvon.
MTV Uutiset asettuu keskivaiheille, joskin sillä on taipumus yhdistää uutisarvo ja tunnelataus: "Synkät pilvet Trumpin yllä lisääntyvät: Kannatus romahti alimmilleen" on informatiivinen mutta käyttää metaforista kieltä.
Arviolta 25–30 % otsikoista on rakennettu ensisijaisesti klikkaamaan houkutteleviksi. Osuus vaihtelee mediakohtaisesti merkittävästi.
Yleisimmät clickbait-rakenteet:
1. Hämäräviittaus ("tämä", "se", "jotain"): Tämä on päivän yleisin clickbait-tekniikka. "Viheliäinen teko yleistyy", "Tämä rikollisten taktiikka saa kohta musertavan iskun", "Sitten tapahtui jotain kamalaa", "se, mitä tapahtui seuraavaksi, voi järkyttää", "Tämä toistuva tapa ärsyttää kaupan kassalla". Lukijalta piilotetaan olennainen tieto ja korvataan se pronominilla.
2. Kysymysmuoto ja lukijan puhuttelu: "Oletko näiden pankkien asiakas?", "Kiinnitätkö huomiota yksityiskohtiin?", "Teetkö sinäkin tämän virheen roskiksella?", "Käytätkö rahaa samoihin asioihin kuin muut?" Lukija vedetään mukaan henkilökohtaisella puhuttelulla.
3. Numerot ja superlatiivit: "Jopa 20 miljardin euron mahdollisuus", "historian neljänneksi suurin harppaus", "jopa 4 prosenttia mahdollinen", "jopa 1000 euron palkanalennus". "Jopa"-sana toistuu erityisen usein ja tekee maksimiskenaarion todennäköisemmän oloiseksi.
4. Jänniterakenne (cliffhanger): "Sitten tapahtui jotain kamalaa", "nyt tuli kutkuttava arvio", "nyt puhuu rehtori – Uusi tieto", "tältä se näytti". Nämä lupaavat paljastuksen, jota otsikko ei tarjoa.
Pahimmat esimerkit:
Clickbait keskittyy erityisesti lifestyle-, rikos- ja kuluttaja-aiheisiin. Sota- ja politiikkauutisissa sitä esiintyy vähemmän, joskin "jyrähtää"- ja "paljastui"-rakenteet ovat rajatapauksia.
HS rakentaa otsikoillaan kuvaa analyyttisesta, rakenteita tarkastelevasta mediasta. Sen Iranin sodan uutisointi kehystää kriisin talousjärjestelmän kautta: "Riskit talouden vakavaan häiriöön kasvavat euroalueella", "Talouden elpyminen uhkaa lähes pysähtyä", "Bensan hinta voi kivuta uusiin ennätyksiin, korot nousta ja ruoka kallistua". Viimeinen otsikko on HS:n mittapuulla poikkeuksellisen tunnepainotteinen, mikä kertoo kriisin vakavuudesta myös toimituksen silmissä.
HS:n ulkopoliittinen kehystys on Eurooppa-keskeinen: pääkirjoitus käsittelee Unkarin EU-uhkaa, muut lehdet -palsta nostaa Unkarin vaalit, ja Tanskan vaalit kehystetään koulupoliittisten ratkaisujen kautta. HS:n lukijakuva on koulutettu, eurooppalaismielinen kaupunkilainen, joka haluaa ymmärtää rakenteita. Tämä näkyy myös kulttuuriotsikoissa (Venetsian biennaali, Diorin uudistus, kehokauhu feministisenä genrenä) ja mielipidekirjoituksissa (katsomusaineen uudistus, aktivistien uupumus, vammaisten palvelut).
HS:n merkittävin kehystysero muihin medioihin nähden on Vantaan hautajaiskohun käsittely. HS otsikoi "Kokoomuksen Otto Meri pyytää anteeksi, että kritisoi hautajaisia perheen hautajaispäivänä", mikä sisältää selkeän moraalisen arvion jo otsikossa: kritisointi oli väärässä paikassa väärään aikaan.
HS on ainoa media, joka otsikoi journalismiopiskelijoiden puoluekannatustutkimuksen neutraalisti ("Journalismia opiskelevat kannattavat vasemmistopuolueita, tutkija ei yllättynyt"), siinä missä IL ja MTV Uutiset kehystävät saman uutisen ongelmana.
IS tuottaa eniten otsikoita (yli 120) ja kattaa laajimman aiheskaalan. Median perusstrategia on lukijan suora puhuttelu ja henkilökohtaistaminen: "Näin bensan hinnan nousu näkyy lompakossasi – vertaa itse", "Oletko näiden pankkien asiakas?", "Käytätkö rahaa samoihin asioihin kuin muut?". IS:n lukija ei tarkkaile maailmaa vaan elää sen keskellä.
IS:n poliittinen uutisointi on kehystetty henkilödraamaksi ja riidaksi. "Riita repesi taas – Antti Lindtmanilta tyrmäys Orpolle: 'Olen hyvin pettynyt'" tekee politiikasta kamppailulajin. "Analyysi: Sanna Marinin unelma romahti – mutta hän on oudon hiljaa" rakentaa mysteeritarinan entisestä pääministeristä. Kommenteissa Timo Haapala rakentaa henkilötarinoita ("Kuka keksikään maahanmuuttajia suosivan automaattieläkkeen? No keskustan Matti sen keksi!").
IS:n tunnusomainen piirre on aiheiden dramatisoiminen: SM-liigan pudotuspelit saavat samanlaisen tunnekehyksen kuin sota-uutiset ("Karsea moka", "Shokkitilanne", "Törkeä temppu", "Iso raato"). Tämä tasapäistää aiheiden faktuaalista painoarvoa.
IS:n kehystysero Iranin kriisissä verrattuna HS:ään on konkreettinen: IS otsikoi "Pahimmat seuraukset voivat olla Suomellekin karut – tämä pitää nyt tietää Iranin tilanteesta", HS otsikoi "Pitääkö pian ajaa hitaammin? 70-luvun öljykriisi kummittelee, mutta tutkija näkee erilaisen tulevaisuuden". IS lupaa uhkia, HS tarjoaa historiallista kontekstia.
IS erottuu myös lifestyle-clickbaitin määrässä. Shampooinpesu, vatsan rasva, D-vitamiini, nukkumisajat ja ruokakaupan tuotteet muodostavat jatkuvan virran ohjeita, joista jokainen lupaa "yllättävää" tietoa. Lukijakuva on arkisen elämän optimoija, joka haluaa tietää tekeekö jotain väärin.
IL:n otsikointi on viiden median aggressiivisinta. Sen tunnusmerkki on lyhyt, lyövä otsikko, joka piilottaa sisällön: "Putin myöntää: Huonosti menee", "Dubain kupla puhkesi", "Soita 112 tästä miehestä", "Venäläiset haluavat pois", "Otto Meri: Anteeksi". Nämä otsikot ovat pelkistettyjä niin pitkälle, ettei lukija voi tietää mistä on kyse klikkaamatta.
IL:n pääkirjoitus "Taas huudetaan valtiota apuun" ja Sanna Ukkolan kolumni "Näin yksipuolinen on uusi toimittajasukupolvi" paljastavat lehden ideologisen position: se asemoituu kriittisesti sekä valtion roolia että journalistikuntaa kohtaan. Journalistiopiskelijoiden puoluekannatustutkimus kehystetään luottamusongelmana, ei neutraalina havaintona.
IL:n rikosotisointi on erityisen tunnelautaista: "Turveyrittäjä julmistui polttoainevarkaalle – Sitten tapahtui jotain kamalaa", "Äiti hyökkäsi lasten edessä päiväkodin hoitajan kimppuun – Taustalla erikoinen syy", "Neljän lapsen äiti kuoli, kun mies räpläsi puhelinta – Kuvat paljastavat järkyttävät tuhot".
IL erottuu puolustus- ja turvallisuusuutisoinnissa. "Suomen rajojen 'droonimuuriin' jättisummalla kotimaista tekniikkaa", "Suomen iso puolustussatsaus paljastui", "Historiallinen miljardisopimus julki" rakentavat kuvaa Suomesta, joka varautuu aktiivisesti. Tämä on optimistisempi kehys kuin muiden medioiden uhkapainotteinen linja.
MTV erottuu yhdistelmällään: se käsittelee samoja vakavia aiheita kuin YLE mutta usein tunnelatauksella, joka lähestyy iltapäivälehtiä. "Synkät pilvet Trumpin yllä lisääntyvät: Kannatus romahti alimmilleen" on metaforinen ja dramatisoiva. "Trump umpikujassa: 'Bluffi epäonnistui'" on tulkitsevampi kuin minkään muun median otsikko samasta aiheesta.
MTV:n merkittävin erottava piirre on turvallisuus- ja rikosotsikoiden painotus. "Iso muutos ja uusi kärkitoimija Suomeen Ruotsista valuvassa rikollisuudessa", "Rikolliset ottivat elokuvista tutun tavan käyttöön Suomessa", "Näin 'rujosti' Venäjän tiedustelu voi houkutella suomalaista" rakentavat kuvaa Suomesta, johon ulkoiset uhat tunkeutuvat rikollisverkostojen ja tiedustelupalvelujen kautta.
MTV:n Iranin sodan kehystys korostaa suurvaltapolitiikkaa ja strategisia peliliikkeitä: "WSJ: Iran pelkää Trumpin virittävän tappavaa ansaa", "Lindberg: Tämä on Putinin motiivi", "Trump umpikujassa". Lukijalle tarjotaan kulissien takaista peliä, jossa suurvallat ovat toimijoita ja Suomi sivustakatsoja.
YLE on otsikoinniltaan neutraalein ja monipuolisin. Se on ainoa media, joka otsikoi johdonmukaisesti paikallisia ja yhteiskunnallisia aiheita ilman tunnelatausta: "Pello muutti vauvarahan elinkaarirahaksi", "Pieni Pöytyän kunta sai asukkailtaan miljoonaperinnön", "Seitsemän kaurista jäi Kotkassa meren jäälle jumiin".
YLEn merkittävin kehystysero muihin verrattuna on maahanmuuttoaiheissa. Yle otsikoi "'Me emme ole laiskoja' – maahanmuuttajat torjuvat puheet vastikkeellisesta sosiaaliturvasta", mikä antaa äänen maahanmuuttajille itselleen. Mikään muu media ei tee näin.
YLEn Iranin sodan uutisointi on monisävyisempää kuin muiden: "Analyysi: Tämä tapahtumaketju johti Trumpin äkkikäännökseen – kuva ei silti ole niin ruusuinen kuin Trump väittää" ja "Iran uhkasi iskeä juomavesilaitoksiin Persianlahdella – Trump perääntyi" tarjoavat molempia osapuolia tarkastelevan kehyksen.
YLE nostaa esiin aiheita, joita muut mediat eivät käsittele: saamelaiskäräjien ehdotukset valtiolle, hyvinvointialueen vainajien säilytysmaksu, kaivannaisjätteen kierrätys, lasten terapiapalvelujen kasvu. Nämä ovat rakenteellisia yhteiskunta-aiheita, joista ei synny klikkiotsikoita.
Luottamusmittauksen otsikossa "Suomalaiset luottavat Yhdysvaltoihin lähes yhtä vähän kuin Kiinaan ja Venäjään" YLE kehystää tuloksen tavalla, joka korostaa dramaattista vertailuasetelmaa. Tämä on poikkeuksellisen tulkitseva otsikko YLEltä.
Bensan hinta: IS otsikoi "Perussuomalaisten Jani Mäkelä vaatii: Hallituksen puututtava bensan hintaan ripeästi", HS otsikoi "Perussuomalaisten Jani Mäkelä vaatii hallitusta alentamaan ripeästi polttoaineen hintaa", YLE otsikoi "PS:n Jani Mäkelä vaatii hallitukselta toimia polttoaineen hinnan laskemiseksi". Sama asia, kolme eri sävyä: IS:ssä "puututtava" on voimakkaampi kuin YLEn "toimia".
Euribor: YLE otsikoi "Vuoden euriborissa nähtiin tiistaina suurin hyppy sitten vuoden 2008", IL otsikoi "Taas rysähti: 12 kk euribor pomppasi pahemmin kuin 18 vuoteen", MTV otsikoi "Haamuraja lähellä: Vuoden euriborissa historian neljänneksi suurin harppaus". Sama luku, kolme tunnekehystä: YLEn "nähtiin" on neutraali, IL:n "rysähti" on katastrofaalinen, MTV:n "haamuraja lähellä" luo uhkan tunnetta.
Otto Merin anteeksipyyntö: IL otsikoi "Otto Meri: Anteeksi" (minimalistinen, dramaattinen), IS otsikoi "Otto Meri pyytää anteeksi" (lyhyt fakta), MTV otsikoi "Otto Meri pyytää anteeksi: 'Kritisoin Päivi Räsästä, mutta syyllistyin samaan'" (laajempi konteksti), HS otsikoi "Kokoomuksen Otto Meri pyytää anteeksi, että kritisoi hautajaisia perheen hautajaispäivänä" (moraalinen kehys).
Malminkartanon murha: IS otsikoi "Malminkartanon epäilty murhaaja, 26, lisäsi someen hyytävän kuvan vain tunteja ennen veritekoa – tällainen se on", IL otsikoi "Helsinkiläisen Pekan murhasta epäilty 26-vuotias julkaisi pahaenteisen kuvan", YLE otsikoi "Epäily: Malminkartanon murhaaja esitteli somessa puukkoa juuri ennen henkirikosta". IS dramatisoi eniten ("hyytävä kuva", "veriteko"), YLE on faktuaalisin mutta käyttää poikkeuksellisesti sanaa "murhaaja" ilman epäilty-etuliitettä otsikon alussa (korjattu esittelytekstissä).
Tänään suomalainen media otsikoi, että Iranin sota tulee suomalaisen iholle bensan hinnan, korkojen ja inflaation kautta, samalla kun sota lähestyy fyysisesti Suomen rajaa Koiviston öljysataman palossa. Hallitus riitelee keinoista eikä löydä yhteistä linjaa, oppositio vaatii toimia. Merkittävin kehystysero medioiden välillä on suhtautuminen kriisiin: HS tarjoaa rakenteellista analyysia ja historiallista vertailua, IS ja IL dramatisoivat henkilökohtaiset seuraukset, YLE pyrkii monisävyisyyteen ja MTV Uutiset korostaa suurvaltapelin strategista ulottuvuutta. Kokonaan puuttuvia aiheita ovat ilmastopolitiikan ja energiakriisin rakenteellinen yhteys, EU:n yhteisten toimien kuvaaminen sekä kriisin vaikutukset haavoittuvimmissa asemassa oleviin suomalaisiin, esimerkiksi pienituloisiin, joiden ääni ei kuulu yhdessäkään otsikossa.