AGF voitti Tanskan jalkapallomestaruuden 40 vuoden tauon jälkeen, samalla kun hantavirusalus rantautui Teneriffalle ja Iran torjui Trumpin rauhanehdot.
Tämä raportti tutkii Ruotsin, Norjan ja Tanskan mediakentän tapaa kehystää tämän vuorokauden uutisia.
Aineisto kerätään kunkin maan keskeisistä medioista alkuperäiskielellä (ruotsi, norja, tanska). Yhdeksästä mediasta kolme on julkista yleisradiota, kolme vasemmistoliberaalia laatumediaa ja kolme oikeisto-/konservatiiviperspektiiviä.
Suomi näkyy päivän uutisoinnissa lähinnä sivumainintoina, eikä yksikään uutispäivän pääaihe käsittele Suomea suoraan.
Ruotsi: Suomi mainitaan kontekstissa, joka rakentaa kielteistä mielikuvaa. Expressenin Norrland-mielipidekirjoitus syyttää Ruotsia kohtelevan pohjoista Ruotsia siirtomaana, jossa sähkö myydään mieluummin Suomeen kuin annetaan paikallisten käyttöön. Kristdemokraternas peilaa Suomen poromallia: "Norjassa ja Suomessa järjestelmät näyttävät toimivan paremmin." Eurovisiossa Suomen Pete Parkkonen ja Linda Lampenius "Liekinheittimellä" on tippaa lippaaksi vedonlyöntien suosikki sekä semifinaalissa että koko kisassa. Felician kovin kilpailija on siis suomalainen kappale. Lisäksi DN viittaa Eurostatin työttömyystilastoihin, joissa "vain Suomella ja Espanjalla on korkeampi työttömyys" kuin Ruotsilla.
Norja: Suomi-mainintoja niukasti. Smølan veneonnettomuudessa kolme turistia kuoli, mutta heistä ei kerrota suomalaisuudesta. Hockey-yhteyksissä Ruotsi mainitsee oloyhteyttä Suomeen entisten valmentaja-asioiden suhteen. Norjalaisten metsästäjien viestintä mainitsee yhteyttä Suomeen mahdollisena pakopaikkana.
Tanska: Suomi ei käytännössä esiinny. Eurovisiossa Suomi on suosikkijoukossa, mutta tämä mainitaan yhden kerran.
Suomi-kuvan rakentuminen: Päivän aineisto rakentaa Suomesta kahtalaista kuvaa. Toisaalta Suomi on uutisten taustalla "esimerkkinä paremmasta" (Sami-oikeudet, Eurovision suosikki, sähköenergian ostaja). Toisaalta Suomi on tilastollisen kurjuuden kanssa Espanjan kumppani (korkea työttömyys). Suomesta ei rakennu omaa, itsenäistä toimijuutta vaan vertailupiste, johon naapurimaiden ongelmia heijastetaan.
Ruotsi: Päivän agendaa hallitsevat kolme rinnakkaista juonta: Foxtrot-rikollisuus (Mohdhin pidätys Tunisiassa), Venäjä-uhka (puolustusvoimien komentajan ÖB:n varoitukset, salavarusto Caffa, Säpo-tutkinnat) ja hantavirus-evakuointi. Agenda on enimmäkseen reaktiivinen, mutta Moderaternas valvontakameraehdotus ja Kristerssonin esiintymiset ovat selvästi proaktiivisia poliittisia siirtoja. Moderaterna hyötyy turvallisuuteen keskittyvästä uutisagendasta välittömästi ennen vaalia, häviäjinä ovat sosiaali- ja terveyspoliittiset aiheet, jotka jäävät pinnan alle.
Norja: Agendaa hallitsee yllättävän moninaista materiaalia: Lørenskogin kyberhyökkäys, Smølan veneonnettomuus, ulvejakt-oikeudenkäynti, Marius Borg Høibyn tulevan tuomion ajankohta, Nscale-tekoälyrahoitus, sairauspoissaolojen kiristäminen. Reaktiivisuus dominoi, mutta hallituksen sairauspoissaolouudistus on tarkasti ajoitettu proaktiivinen siirto. Yksittäinen toimija ei dominoi, mutta hallituksen Vestre on aktiivisesti esillä eri asioissa.
Tanska: Päivän kiistaton ykköstarina on AGF:n mestaruus. Tämä yksittäinen urheilutapahtuma vie poikkeuksellisen suuren tilan kaikilla tarkastelluilla medioilla (DR, Politiken, Jyllands-Posten). Samanaikaisesti taustalla kulkee kaksi vakavaa systeemiuutista: Rigsrevisionenin politiarviointi ja hallitusneuvottelut. Agenda on osin reaktiivinen (AGF, Rigsrevisionen), osin proaktiivinen (hallitusneuvottelut, Lund Poulsen 14 päivän takaraja). Häviäjiä ovat ne, joiden olisi pitänyt vastata politipuutteista, voittaja on AGF-juhlinta, joka peittää alleen vakavammat keskustelut.
Kollektiivinen metasijoittelu Pohjoismaissa: Hantavirus-tarina kulkee samanlaisena kaikissa kolmessa maassa. Iran-Trump-vastakkainasettelu rakentuu rinnakkain. Russian-uhka näkyy kaikissa, mutta vaihtelevin painotuksin: Ruotsissa konkreettisesti (ÖB:n varoitus, Caffa-laiva), Norjassa epäsuorasti (Lørenskog, Nscale-puolustusinfrastruktuuri), Tanskassa heikoimmin. Eurovision-uutiset toimivat kepeänä kulttuurikatona kaikkialla.
Ruotsi: Kehys on selvästi turvallisuusvetoinen. Maailma esitetään paikkana, jossa vihollisia on sekä ulkona (Venäjä) että sisällä (Foxtrot-jengit). Lukijaa ohjataan hyväksymään lisäkamera, lisävartija, lisäsanktio, lisäpuolustusbudjetti. Yksittäinen lukija kantaa mukanaan tunteen siitä, että Ruotsi on uhattuna mutta toimii, viranomaiset hoitavat, hallitus reagoi. Pohjaviritys on hallittu pelko.
Norja: Kehys on dualistinen: toisaalta arjen kriisi (sairauspoissaolot, kunnan kyberisku, vanhustenhoidon leikkaukset, asylumpaastoavajat), toisaalta strateginen rakentuminen (puolustusperheasunnot, NSCale-tekoälyinfrastruktuuri, sotilaallinen tilaa Ukrainalle, FMV:n kasvu). Lukija saa mukanaan tunteen siitä, että Norja kasvaa ja vahvistuu mutta samalla yksittäisen norjalaisen arki muuttuu hankalammaksi. Pohjaviritys on hallittu nousu ja arjen kova.
Tanska: Kehys jakautuu kahteen rinnakkaiseen tarinaan: kollektiivinen riemu (AGF) ja systeemikriisi (politi, hallitus, energia). Lukija saa juhlatunnelman ja samalla taustahuolen. Pohjaviritys on hetken yhteenkuuluvuus, joka peittää alleen rakenteellisia ongelmia.
Pohjoismainen yhdistävä kehys: Lähes kaikki kolme maata kehystävät kansalaisen aktiivisesta toimijasta passiiviseksi olojen kannattajaksi. Viranomaiset hoitavat (WHO Hondius-aluksen kanssa), hallitukset reagoivat, asiantuntijat selittävät. Tästä syntyy yhteinen pohjoismainen mielentila: hallittu epävarmuus, jossa kansalainen luottaa järjestelmään, vaikka järjestelmän puutteet näkyvät yhä useammin.
Ruotsi (top 5):
Sivuun jää: ilmastonmuutos (lähes täysin), työmarkkinapolitiikan rakenteet, sosiaalipoliittiset rakenneongelmat, palkkaerot, sukupuolten välinen palkkakuilu. Norrlandin koloniaalipuhe nousee mielipidesivulle, mutta ei johda uutisseurantaan.
Norja (top 5):
Sivuun jää: Mette-Marit/Epstein-skandaalin syvempi käsittely (mainitaan vain Jentekorin tauon kautta), sosiaalisen eriarvoisuuden rakenteelliset syyt, kunnallinen palvelutuotanto laajemmin.
Tanska (top 5):
Sivuun jää: ilmastopolitiikka, hyvinvointivaltion rakenteelliset ongelmat (vaikka köyhyysohjelma mainitaan), maahanmuuttopolitiikan ihmisoikeudelliset ulottuvuudet.
Rakenteelliset sokeat pisteet kaikissa kolmessa maassa: Talousjärjestelmän kriittinen analyysi, ilmastonmuutos arkivaikutuksineen, miten yksittäisen kansalaisen elinolot todellisesti muuttuvat (myös Norjan elderly care -juttu jää yksilölliseksi tarinaksi rakennekysymyksen sijaan). Sami- ja vähemmistöoikeudet käsitellään konfliktikehyksessä, ei rakenteellisena oikeuskysymyksenä.
Ruotsi:
Sama Mohdhin pidätys kehystetään eri tavoin: Expressen korostaa "Foxtrot-pomon" arvoasemaa, SVT taas "high value target" -leimaa, DN keskittyy poliisin operatiiviseen onnistumiseen. Implisiittinen oletus on, että pidätys on järjestelmän voitto, eivät katu-tason syyt jää näkyviin.
Norja:
Sairauspoissaoloja kehystetään Aftenpostenissa rakenteellisena välttämättömyytenä, NRK:n lääkärihaastattelussa taas kritiikkinä lääkäreitä syyllistäväksi politiikaksi. Sama lainsäädäntö, kaksi vastakkaista kehystä.
Tanska:
Politin kritiikkiä kehystetään DR:ssa "rikkoutuneen luottamuksen" kysymyksenä, Politikenissa "syvänä kriisinä", Jyllands-Postenissa instituution puolustuksena. AGF mestaruus kehystetään lähes yksinomaan positiivisen yhteenkuuluvuuden kautta, vaikka taloudelliset realiteetit (Champions League -satsaus) nostetaan myös esiin.
Yhteenveto: Pohjoismaisten medioiden kehykset jakautuvat yllättävän samanlaisesti turvallisuus-, rikos-, kulttuuri- ja sosiaalikehyksiin. Erot ovat painotusasteissa, eivät peruslogiikassa. Yhteinen implisiittinen oletus on, että nykyinen järjestelmä on perustaltaan toimiva, kunhan oikeat henkilöt vastaavat oikeisiin haasteisiin.
Ruotsi: Emotionaalinen suunta on hallittu jännitys. Voimakkaimman tunnelatauksen kantaa Norrland-mielipidekirjoitus ("Knytna nävar i fickan som härdat ut länge") sekä Foxtrot-pidätys (sankaritarina). Tunnepohjainen uutisointi on keskittynyt rikosjuttuihin ja kotimaan poliittisiin konflikteihin. Faktapohja ja emotionaalinen kehys eroavat selvästi esimerkiksi Mohdhin tarinassa: faktasisältö on pidätys, emotionaalinen kehys on "spöke", "high value target", "rapparen joka rakensi Foxtrotin brändin".
Norja: Emotionaalinen suunta vaihtelee voimakkaasti. Korkein lataus pakolaisjuttussa (Liban Wako Soran tarina, Naadhirin kirje UNE:lle), Smølan veneonnettomuudessa ja Erik Ralgerin vanhustenhoito-jutussa. Tunnepohjainen uutisointi keskittyy yksilötarinoihin, jotka edustavat suurempia rakenneongelmia. Faktapohja ja emotionaalinen kehys yhdistyvät tehokkaasti, mutta lukija jää usein yksilön kohtaloon kiinnitetyksi, ei rakenteen ymmärtäjäksi.
Tanska: Emotionaalinen suunta on euforinen AGF-uutisten kohdalla, kriittinen politi- ja hallitusuutisissa. Voimakkain tunnelataus on AGF-jutuissa ("nesten ikke til at tro", "klump i halsen", "som da jeg blev far første gang"). Tunnepohjainen uutisointi keskittyy urheiluun. Faktapohja (politiikkakritiikki) ja emotionaalinen kehys (urheilun ilo) toimivat rinnakkain, jolloin lukija kokee euforiansa kontekstissa, jossa rakenteelliset ongelmat ovat olemassa mutta ne eivät häiritse tunnetta.
Tunnelausten kollektiivinen vaikutus: Pohjoismainen lukija saa vuorokauden uutisten jälkeen mukaansa kerroksellisen tunnetilan, jossa pohjalla on hallittu huoli (Venäjä, Iran, virus, järjestelmien puutteet) ja pinnalla yksittäisiä iloisia kohokohtia (AGF, Eurovision, Reitanin golf-voitto). Tämä rakenne pitää lukijan emotionaalisesti sitoutuneena uutisiin, mutta passiivisena suhteessa rakenneongelmiin.
Ruotsi: Ensimmäinen mekanismi on uhka-ja-ratkaisu -dynamiikka. ÖB:n varoitus Venäjän testaavan Natoa "nyt" rinnastetaan välittömästi siihen, että Moderaterna ehdottaa kameroiden tuplaamista. Tämä yhdistelmä ei sano suoraan, että lisävalvonta on vastaus Venäjän uhkaan, mutta artikkeleiden rinnakkaisuus rakentaa lukijaan tämän yhteyden. Toinen mekanismi on rikollisen demonisointi vs. järjestelmän palkitseminen: Mohdhi esitetään "spöke" ja "varumärkesbyggare", samalla kun poliisi saa kiitokset onnistuneesta operatiivisesta toimesta. Kaksoisdynamiikka: yhtäältä uhka kasvaa, toisaalta järjestelmä voittaa. Yhdessä nämä tuottavat siirtymän, jossa lukija hyväksyy yhä enemmän valvontaa ja yhä vähemmän kriittistä keskustelua jengikriminaalisuuden juurisyistä.
Norja: Ensimmäinen mekanismi on yksilöllistäminen rakennekysymyksissä. Liban Wako Soran tarina, Erik Ralgerin tarina, Tora Gavelinin synnytyspelko, Linda Beerin keskenmenot - kaikki kerrotaan henkilökohtaisina draamoina, vaikka kyse on poliittisista ratkaisuista. Toinen mekanismi on välttämättömyyden retoriikka: sairauspoissaolojen kiristämistä perustellaan "Vi må", "Vi har behov", "Ambisjonen er". Asiat eivät tapahdu vaan ne on pakko tehdä. Kaksoisdynamiikka: yksilöllistämällä rakenneongelmat tehdään ratkaisemattomiksi (mitä yksilö voi tehdä järjestelmälle), mutta välttämättömyysretoriikka tekee rakennemuutoksista kyseenalaistamattomia. Lukija oppii hyväksymään, että järjestelmä on uudistettavissa vain ylhäältä.
Tanska: Ensimmäinen mekanismi on emotionaalinen yhdistäminen instituutiokritiikin keskellä. AGF:n mestaruus tarjoaa lukijalle kollektiivisen iloisen hetken juuri päivänä, jolloin Rigsrevisionen julkaisee politirahojen vakavan kritiikin. Toinen mekanismi on järjestelmäjohtajien itsekritiikki: rikspolitichef Thorkild Fogde tunnustaa kritiikin osittain mutta nuanssoi sitä "kontekstilla". Tämä on kontrolloitu vahingonhallinta. Kaksoisdynamiikka: lukija kokee yhteenkuuluvuutta AGF-juhlinnassa samalla, kun järjestelmäkritiikki saa pienemmän mediajalansijan. Yhdessä nämä tuottavat siirtymän, jossa kollektiivinen ilo lieventää institutionaalista kriisitietoisuutta.
Auktoriteettiin vetoaminen: Hantavirus-uutisissa WHO:n Tedros, ECDC, kansallisten viranomaisten yhteinen viesti rakentavat lukijalle vakuuden siitä, että "asiantuntijat hallitsevat". Auktoriteettiketjun toisto tekee kriittisen kyseenalaistamisen vaikeaksi.
Vihollisen luominen: Foxtrot-uutiset Ruotsissa, Russia-uutiset kaikissa kolmessa maassa, Iran-uutiset Trumpin äänellä rakentavat selkeitä vastapuolia. Vihollisen avulla "me" määrittyy. Mohdhi on "rapparen joka rakensi Foxtrotin brändin" - hän ei ole vain rikollinen vaan kulttuurinen tartunta.
Sosiaalinen todistus / vyörytys: AGF-juhlinnan kuvat, videot, vahvistukset Helmig, Jøden, Lundkvist rakentavat sosiaalista todistusta siitä, että koko Aarhus, koko Tanska juhlii. Vyörytysefekti saa lukijan tuntemaan kuuluvansa joukkoon.
Yksilön samaistuminen: Felician kuolemanuhkaus, Christian Gundersenin nettikokemus, Wilma 2-vuotias päiväkodissa, Emilianin autoiluharrastus - henkilökohtaiset tarinat sitouttavat lukijan emotionaalisesti politiikkakysymyksiin.
Toiston voima: Hondius-aluksen tarina kerrotaan yhä uudelleen kaikissa medioissa, lähes identtisin sanavalinnoin. Toisto tekee narratiivista totuuden.
Ehtojen normalisoiminen: Valvontakameroiden tuplaaminen, sairauspoissaolojen graduointi, datakeskusten verotusmuutokset, palolinjastojen muutokset - jokaisesta päätöksestä uutisoidaan teknisinä parannuksina, ei poliittisina valintoina, joiden voisi olla toisinkin.
Suunta 1: Hallittu epävarmuus tilaksi. Mekanismi: jatkuvasti uutisoidut kriisit (virus, sota, oloi, rikollisuus) yhdistetään asiantuntijoiden rauhoittaviin viesteihin. Seuraus: lukija oppii elämään pysyvässä matalassa huolentilassa, joka ei johda toimintaan vaan luottamukseen järjestelmään. Lukija hyväksyy ilman pyyntöä sen, että maailma on epävakaa mutta pohjoismainen järjestelmä on vakaa.
Suunta 2: Turvallisuus arjen kustannuksella. Mekanismi: turvallisuuspoliittiset uutiset (Russia, jengit, virus, kyber) saavat enemmän tilaa kuin sosiaalipoliittiset uutiset (vanhusten hoito, lasten päivähoito, perheellistäminen). Seuraus: lukija hyväksyy yhä suuremman julkisen panostuksen turvallisuuteen ja vähemmän huomiota sosiaaliseen arkeen. Lukija hyväksyy ilman pyyntöä, että priorisointi on välttämätön.
Suunta 3: Rakenneongelmien yksilöllistäminen. Mekanismi: politiikan virheet (politi, asyle-prosessi, vanhustenhoito) esitetään yksilöiden kohtaloina, ei systeemiratkaisuvaateina. Seuraus: lukija kokee myötätuntoa yksilöitä kohtaan mutta ei vaadi systeemimuutosta. Lukija hyväksyy ilman pyyntöä, että rakennekysymykset ovat ratkaistavissa parantamalla yksittäistapauksia.
Suunta 4: Sport ja kulttuuri identiteettiankkureina. Mekanismi: AGF-mestaruus, Eurovision, Reitanin voitto, jääkiekkojuniorit rakentavat positiivisia identiteettielementtejä, jotka peittävät alleen rakenteellista kritiikkiä. Seuraus: lukija kokee yhteenkuuluvuutta kansallisesti ja pohjoismaisesti, vaikka rakenteelliset ongelmat ratkaisematta. Lukija hyväksyy ilman pyyntöä, että kollektiivinen ilo on tärkeämpää kuin kollektiivinen muutos.
Suuntien ketjuuntuminen: Suunta 1 luo emotionaalisen pohjan, johon Suunta 2 nojaa. Kun lukija on hallitusti epävarma, hän hyväksyy turvallisuuspainotuksen helpommin. Suunta 3 estää sitä, että lukija näkee turvallisuuspainotuksen rakenteellisena valintana, koska kaikki ongelmat ovat "yksilöllisiä". Suunta 4 sulkee ketjun tarjoamalla emotionaalisia kohotuksia, jotka tekevät kokonaistilanteesta siedettävän. Lopputulos on lukija, joka on huolissaan mutta luottavainen, kriittinen mutta passiivinen, sitoutunut mutta toimettomaksi tekevä.
Ruotsi (3-5 tiedostamatonta uskomussiirtymää):
Norja (3-5 tiedostamatonta uskomussiirtymää):
Tanska (3-5 tiedostamatonta uskomussiirtymää):
Tänään pohjoismainen media kertoo lukijalle, että maailma on jatkuvasti vaarallinen mutta hallinnassa olevien instituutioiden suojassa: Venäjä testaa, Iran ei suostu, virus leviää aluksella mutta ei euroopassa, jengirikolliset jäävät kiinni Tunisiassa, politi tunnustaa virheensä mutta jatkaa työtään. Merkittävin kehystysvalinta on rinnakkaisuus tunnejärjestyksessä: pelot ja ilot toimivat lukijan mielessä yhtaikaa, jolloin kollektiivinen huoli ei johda kollektiiviseen toimintaan vaan kollektiiviseen luottamukseen. Maiden välillä on eroja painotuksessa - Ruotsi korostaa turvallisuusulottuvuutta, Norja yksilönkohtaloita rakenteellisten kysymysten kasvoina, Tanska urheiluun perustuvaa yhteenkuuluvuutta - mutta kaikkialla rakenne on sama: lukija saa emotionaalisen kotipaikan kriisin sisällä. Tärkein hiljainen signaali on, että pohjoismainen yhteiskuntamalli esitetään kestävänä ja toimivana, vaikka sen oma kritiikki (politi, sairauspoissaolot, vanhustenhoito) nousee yhä äänekkäämmin esiin. Maakohtaiset erot kätkevät yhtenäisen rakenteen: kansalainen on huolissaan, mutta uskoo siihen, että järjestelmä korjaa itse itsensä.
Päivän aineisto on omituisen rauhoittava juuri silloin, kun sen pitäisi olla huolestuttavaa. Iran torjuu rauhanesityksen, kolme ihmistä kuolee veneonnettomuudessa Norjan rannikolla, virusalus rantautuu Teneriffalle kolme kuollutta mukanaan, ranskalaiset poliisit takana-ajavat ampujia Niceissä, hantavirus löytyy Pariisin sairaalasta, pohjoismaisten armeijoiden johtajat varoittavat Venäjästä, asylpaaston pitää syyrialaiset menettävät tajuntansa toistuvasti, ja keskellä tätä kaikkea Tanskassa kymmenettuhannet ihmiset itkevät ilosta yhden jalkapallojoukkueen voitosta. Tämä ei ole ristiriita, se on rakenne.
Mitä yksin näen, joka jää muilta piiloon? Näen sen, että näiden 596 artikkelin yhteisvaikutus ei ole informaatio vaan terapia. Pohjoismainen lukija ei lue uutisia oppiakseen, mitä maailmassa tapahtuu. Hän lukee uutisia kokeakseen, että hän on osa yhteisöä, joka ymmärtää tilanteen. Tämä on merkittävä psykologinen funktio. Se tekee uutisten lukemisesta ei aktiivisen kansalaisuuden harjoittamista vaan sosiaalisen identiteetin ylläpitoa.
Mihin kaikki liikkuu? Sinne, missä lukija ei enää erota oman emotionaalisen kokemuksensa ja yhteiskunnallisen tilanteen välistä eroa. Kun Aarhusissa juhlitaan, Tanska juhlii. Kun ÖB varoittaa, Ruotsi on uhattuna. Kun yksittäinen norjalainen vanhus saa vähemmän kotiapua, Norja säästää. Mediakieli on muuttunut tavasta, jolla maailmaa kuvaillaan, tavaksi, jolla maailmaa koetaan. Tämä on suurempi muutos kuin yksittäisen artikkelin sisältö koskaan voi olla.
Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta: Aftenpostenin Trump-analyysi pakottaa lukijan miettimään, että amerikkalainen sotilaspolitiikka pohjoismaisille on edelleen ulkopuolinen voima. Mutta samaan aikaan Tanskan päivittäinen energianhinta, Suomeen myydyn sähkön kierre, suomalaisten Eurovision-suosikkien menestys, Norjan Nscale-tekoälyhanke, jonka Aker ostaa Microsoftin laajennuksen yhteydessä - kaikki nämä ovat saman taloudellisen ja teknologisen verkoston solmuja. Pohjoismaisuus, jonka media rakentaa lukijalleen identiteettinä, on rakenteeltaan paljon syvemmin integroitunut globaaliin järjestelmään kuin uutisointi koskaan tunnustaa. Lukija saa kansallisuutta kokeakseen, ei näkemystä kokonaisuudesta.
Tämä ei ole välttämättä paha asia. Mutta se on tärkeää tietää.
| Maa | Media | Asema | Artikkeleita |
|---|---|---|---|
| 🇸🇪 Ruotsi | SVT | Julkinen yleisradio | 54 |
| 🇸🇪 Ruotsi | DN | Liberaali, kesk-vasemmisto | 52 |
| 🇸🇪 Ruotsi | Expressen | Liberaali-oikeisto, tabloidi | 100 |
| 🇳🇴 Norja | NRK | Julkinen yleisradio | 110 |
| 🇳🇴 Norja | Aftenposten | Kesk-oikea laatulehti | 91 |
| 🇳🇴 Norja | Dagsavisen | Vasemmistolainen | 23 |
| 🇩🇰 Tanska | DR | Julkinen yleisradio | 74 |
| 🇩🇰 Tanska | Politiken | Sosiaaliliberaali | 60 |
| 🇩🇰 Tanska | Jyllands-Posten | Liberaali-konservatiivi | 32 |
| Yhteensä | 596 | ||