Lapsi narsistisen vanhemman varjossa

I. JOHDANTO

1.1 Kenelle tämä artikkeli on kirjoitettu

Tämä artikkeli on kirjoitettu sinulle, joka olet kasvanut tai kasvat perheessä, jossa jokin on aina tuntunut olevan vialla, vaikkei sitä osannut sanoittaa.

Se on kirjoitettu lapselle, joka yrittää selvitä kahden kodin välissä ja tuntee olevansa kahtia revitty. Se on kirjoitettu nuorelle, joka alkaa nähdä asioita, joita aiemmin ei ymmärtänyt ja tuntee sekoituksen vihaa, surua ja syyllisyyttä. Se on kirjoitettu aikuiselle, joka yhä kantaa lapsuuden taakkaa ja yrittää ymmärtää, miksi ihmissuhteet ovat niin vaikeita. Se on kirjoitettu myös terveelle vanhemmalle, joka yrittää suojella lastaan ja tuntee olevansa voimaton.

1.2 Tärkein viesti heti alussa

Et ole valinnut tätä perhettä. Et ole vastuussa vanhempiesi ongelmista. Ristiriitaiset tunteesi ovat täysin normaaleja.

Voit rakastaa vanhempaasi ja silti nähdä, että hänen käytöksensä on väärin. Voit kaivata hänen hyväksyntäänsä ja silti tuntea helpotusta, kun et ole hänen kanssaan. Voit toivoa, että hän muuttuisi ja samalla tietää, ettei hän muutu. Nämä eivät sulje toisiaan pois. Ne ovat merkkejä siitä, että olet ihminen vaikeassa tilanteessa.

1.3 Realistinen lupaus

Tämä artikkeli ei lupaa, että voit "voittaa" narsistisen vanhemman. Jos aikuiset, ammattilaiset, terapeutit ja juristit kamppailevat narsistien kanssa, miten lapsi tai nuori voisi odottaa itseltään enempää?

Sen sijaan tämä artikkeli lupaa ymmärrystä: miksi tilanne on niin vaikea, miksi tunnet niin kuin tunnet ja miksi selviytymisstrategiasi ovat olleet järkeviä, vaikka ne nyt tuntuvat ongelmilta. Se lupaa myös toivoa: tilanteesi ei ole ikuinen ja aikuistuminen tuo valinnanvapautta.

II. NARSISTINEN VANHEMPI: KAKSI ERI TYYPPIÄ

2.1 Grandioosi narsisti vanhempana

Grandioosi narsisti on se, jonka useimmat tunnistavat "narsistiksi". Hän on avoimesti ylivertainen, kontrolloiva ja vaativa. Hänen narsisminsa on näkyvää.

Grandioosin narsistin tunnuspiirteitä vanhempana ovat avoin ylivertaisuus ja kaikkitietävyys. Hän tietää aina paremmin ja lapsen omat ajatukset ja tunteet ovat merkityksettömiä tai vääriä. Lapsi on hänelle jatke ja saavutusten lähde: lapsen menestys on hänen menestyksensä, lapsen epäonnistuminen on häpeä hänelle. Kontrolli on näkyvää ja suoraa: säännöt, vaatimukset, rangaistukset. Toinen vanhempi on hänen narratiivissaan "häviäjä", "heikko" tai "epäonnistuja".

Grandioosin narsistin tyypillisiä lauseita lapselle ovat: "Äitisi on sairas, minä olen terve." "Sinusta tulee jotain, koska olet minun lapseni." "Toinen vanhempasi ei pärjää ilman minua." "Tiedän mikä on sinulle parasta, paremmin kuin sinä itse."

Kun grandioosi narsisti ei saa tahtoaan läpi, seurauksena on usein raivo, rangaistus tai hylkäämisen uhka. Tämä luo pelkoon perustuvan dynamiikan: lapsi oppii, että totteleminen on turvallisempaa kuin vastustaminen.

2.2 Käänteinen narsisti vanhempana

Käänteinen narsisti on vaikeampi tunnistaa, koska hänen kontrollinsa on piilotettu heikkouteen, kärsimykseen ja uhriuteen. Hän ei vaikuta kontrolloivalta, vaan avuttomalta, mutta lopputulos on sama: lapsen tarpeet katoavat aikuisen tarpeiden alle.

Käänteisen narsistin tunnuspiirteitä vanhempana ovat jatkuva uhriutuminen ja kärsimys. Hänellä on aina kriisi, sairaus tai ongelma, joka vaatii lapsen huomiota ja huolenpitoa. Lapsi on hänelle emotionaalinen tuki ja hoivaaja, ei lapsi. Kontrolli on piilotettu avuttomuuteen: "En selviä ilman sinua." Toinen vanhempi on hänen narratiivissaan "julma", "kylmä" tai "hylkääjä".

Käänteisen narsistin tyypillisiä lauseita lapselle ovat: "En tiedä miten selviän ilman sinua." "Isäsi hylkäsi meidät." "Sinä olet ainoa joka ymmärtää minua." "Älä sinäkin jätä minua." "Kukaan ei ymmärrä miten raskasta minulla on."

Tunnereaktioiden kautta hallitseminen

Käänteisen narsistin erityinen ja voimakas kontrollimekanismi on tunneilmapiirin hallinta. Toisin kuin grandioosi narsisti, joka käyttää avointa voimaa ja uhkauksia, käänteinen narsisti kontrolloi lasta omien tunnereaktioidensa kautta.

Tämä toimii yksinkertaisella mutta tehokkaalla periaatteella: kun lapsi tekee "oikein", äiti tai isä on onnellinen, lämmin, rakastava ja läsnä. Koti tuntuu turvalliselta. Kun lapsi tekee "väärin", äiti tai isä muuttuu hiljaiseksi, tunnekylmäksi, etäiseksi tai surulliseksi. Koti tuntuu jääkylmältä.

"Oikein" tarkoittaa käänteisen narsistin maailmassa kaikkea, mikä palvelee häntä: lapsi on kotona eikä mene toisen vanhemman luo, lapsi kuuntelee ja lohduttaa, lapsi ei kerro ikäviä asioita toisen vanhemman kodista, lapsi asettaa käänteisen narsistin tarpeet omien tarpeidensa edelle.

"Väärin" tarkoittaa kaikkea, mikä ei palvele häntä: lapsi haluaa viettää aikaa toisen vanhemman kanssa, lapsi ei jaksa kuunnella valitusta, lapsi on onnellinen toisen vanhemman luona, lapsi asettaa omat tarpeensa etusijalle.

Rangaistus "väärin" tekemisestä ei ole huutamista tai fyysistä, vaan tunnepohjaista. Hiljainen kohtelu, jossa vanhempi ei puhu lapselle kunnolla päiviin. Tunnekylmyys, joka tuntuu fyysisesti rintakehässä. Marttyyrimaiset ja passiivisagressiiviset huokaukset ja kyyneleet, jotka viestivät "katso mitä teit minulle". Passiivisaggressiiviset kommentit: "Ei, ei se mitään, mene vain."

Tämä on erityisen tuhoisaa lapselle, koska lapsi on biologisesti ohjelmoitu hakemaan vanhemman hyväksyntää ja lämpöä. Kun lämpö ja kylmyys vaihtuvat lapsen käytöksen mukaan, lapsi oppii, että hänen tehtävänsä on säädellä vanhemman tunnetilaa. Hänestä tulee "tunnelämpömittari", joka jatkuvasti lukee vanhemman mielialaa ja mukauttaa omaa käytöstään sen mukaan.

Aikuisena tämä näkyy vaikeutena tunnistaa omia tunteita, taipumuksena miellyttää muita omien tarpeiden kustannuksella ja ahdistuksena aina kun joku läheinen on huonolla tuulella.

2.3 Keskeinen ero: voima vs. syyllisyys

Grandioosi ja käänteinen narsisti käyttävät eri työkaluja, mutta tavoite on sama: lapsen alistaminen palvelemaan aikuisen tarpeita.

Grandioosi narsisti viestii: "Olen parempi kuin toinen vanhempasi, valitse voittaja." Käänteinen narsisti viestii: "Olen uhri, hän on paha, älä hylkää minua."

Grandioosi näkee lapsen saavutuksena ja jatkeena. Käänteinen näkee lapsen hoivaajana ja emotionaalisena tukena.

Grandioosin kontrolliväline on voima: käskyt, uhkaukset ja rangaistukset. Käänteisen kontrolliväline on syyllisyys: passiivisagressiivisuus, kyyneleet, hiljaisuus ja tunnekylmyys, "katso mitä teit minulle".

Grandioosi herättää lapsessa pelkoa. Käänteinen herättää syyllisyyttä.

Molemmat varastavat lapsuuden. Molemmat pakottavat lapsen kantamaan vastuuta, joka ei kuulu hänelle.

III. EROPERHEEN ERITYISDYNAMIIKKA

3.1 Miksi ero ei ratkaise ongelmaa

Kun terve vanhempi vihdoin eroaa narsistista, helpotus on usein lyhytaikainen. Narsisti ei "häviä" erossa. Hän vaihtaa taistelukenttää.

Parisuhteessa taistelu käytiin aikuisten välillä, usein lapsen näkymättömissä. Eron jälkeen lapsi muuttuu itse taistelukentäksi. Yhteishuoltajuus tarkoittaa pakollista kontaktia vuosiksi, jopa vuosikymmeniksi ja narsistille jokainen tapaaminen, viesti ja sopimus on mahdollisuus jatkaa kontrollia.

3.2 Yhteishuoltajuuden haasteet narsistin kanssa

Normaali yhteishuoltajuus perustuu ajatukseen, että molemmat vanhemmat haluavat lapsen parasta ja kykenevät yhteistyöhön. Narsistin kanssa tämä oletus ei päde.

Sopimuksista kiinnipitämättömyys on arkea: Aikataulut muuttuvat, säännöt ovat erilaisia, sovitut asiat unohtuvat jatkuva konflikti käydään "lapsen edun" nimissä, vaikka todellisuudessa kyse on narsistin kontrollitarpeesta. Tiedonkulkua manipuloidaan: terve vanhempi saa kuulla asioista viimeisenä tai ei ollenkaan. Aikataulut ovat aseita: vaihtopäiviä siirretään, lomia vaaditaan muutettavaksi, "poikkeuksia" pyydetään jatkuvasti. Taloudellinen painostus kulkee elatuksen, kulujen jakamisen ja lahjontana rinnalla.

3.3 Lapsi kahden kodin välissä

Lapsi elää kahdessa eri todellisuudessa: Terveemmän vanhemman luona on yksi maailma: säännöt, arvot, tunnelma. Narsistin luona on täysin toinen maailma.

Nämä maailmat eivät keskustele keskenään. Ne kertovat eri tarinoita samoista tapahtumista. Ne odottavat lapselta eri asioita ja lapsi joutuu navigoimaan niiden välillä ilman karttaa.

Lojaalisuusristiriita konkretisoituu jokaisessa vaihtopäivässä. Kumman puolella olet? Kumpi vanhempi on "oikeassa"? Kumman version tapahtumista uskot?

"Vakoilupyynnöt" ovat yleisiä: "Mitä äiti sanoi minusta?" "Onko isällä uusi naisystävä?" "Paljonko äiti sai rahaa?" Lapsi joutuu tiedonvälittäjäksi aikuisten välille, rooliin joka ei kuulu hänelle.

Ja sitten on se ero kotien välillä: koti, jossa voi hengittää ja koti, jossa on jatkuvasti varuillaan.

IV. NARSISTIN STRATEGIAT LAPSEN "VOITTAMISEKSI"

4.1 Grandioosin narsistin strategiat

Grandioosi narsisti käyttää houkuttelua ja voimaa. Hän on usein "hauska vanhempi", joka ostaa kalliita lahjoja, vie elämyspuistoihin ja antaa valvoa myöhään. Materiaalinen yltäkylläisyys korvaa emotionaalista läsnäoloa, kertoen "Minun luonani saat kaiken."

Toisen vanhemman mustamaalaus on suoraa ja häpeilemätöntä. "Äitisi on hullu.", "Isäsi on luuseri.", "Hän ei rakasta sinua oikeasti, minä rakastan." Lapsi kuulee toistuvasti, kuinka toinen vanhempi on epäonnistunut, heikko tai paha.

Salaisuudet ja liittolaisuus vetävät lapsen "aikuisten puolelle". "Tämä on meidän salaisuus, älä kerro äidille.", "Sinä ymmärrät minua, toisin kuin hän." Lapsi tuntee olevansa erityinen ja luotettu, mutta todellisuudessa häntä käytetään pelinappulana.

Toisen vanhemman sääntöjen halveksunta tekee terveestä vanhemmasta "ilonpilaajan": "Tyhmä sääntö, ei tarvitse noudattaa minun luonani.", "Äitisi on niin tiukka, minä annan sinun olla vapaa." Lapsi oppii, että terveen vanhemman rajat ovat vääriä.

Uhkailu voi olla avointa tai peiteltyä. "Jos valitset hänet, et ole enää lapseni." "Muista, kuka maksaa harrastuksesi." Pelko on tehokas kontrolliväline.

4.2 Käänteisen narsistin strategiat

Käänteinen narsisti käyttää syyllisyyttä ja sääliä. Hänen strategiansa ovat hienovaraisempia mutta yhtä tehokkaita.

Uhriutuminen on jatkuvaa: "Isäsi tuhosi elämäni." "En selviä yksin.", "Kaikki on niin raskasta." Lapsi tuntee vastuuta vanhemman hyvinvoinnista ja syyllisyyttä omasta olemassaolostaan.

Emotionaalinen kiristys sitoo lapsen. "Jos menet hänen luokseen, itken koko viikonlopun." "Sinä olet ainoa syy miksi jaksan elää." Pahimmillaan mukana on itsemurhavihjauksia, jotka ovat vakava hälytyssignaali.

Toisen vanhemman mustamaalaus on epäsuoraa mutta tehokasta. "En sano mitään pahaa, mutta...", "En halua sinun tietävän mitä hän teki minulle.", "Joskus kun olet vanhempi, kerron sinulle totuuden." Vihjaukset luovat kuvan pahasta vanhemmasta ilman konkreettisia syytöksiä.

Roolien kääntäminen tekee lapsesta vanhemman. Lapsi huolehtii, lohduttaa, kuuntelee ja kannattelee. "Sinä olet niin kypsä ikäiseksesi." Tämä kuulostaa kehulta, mutta se on lapsuuden varastamista.

Tunnereaktioilla hallitseminen, jota kuvattiin aiemmin, on käänteisen narsistin tehokkain työkalu. Lämmön ja kylmyyden vaihtelu lapsen käytöksen mukaan opettaa, että lapsen tehtävä on pitää vanhempi tyytyväisenä.

Sairaudet ja kriisit ajoittuvat strategisesti. Mystinen päänsärky vaihtopäivänä. "En voi olla yksin juuri nyt." Lapsi tuntee syyllisyyttä lähtiessään ja syyllisyyttä toisen vanhemman luona ollessaan.

4.3 Molemmat käyttävät näitä

Joitakin strategioita käyttävät sekä grandioosi että käänteinen narsisti.

Tiedon vääristely tarkoittaa, että samoista tapahtumista on kaksi eri versiota. "Näinhän se meni, eikö?" Lapsi ei tiedä, mitä uskoa.

Triangulaatio tekee lapsesta viestinviejän. Asioita ei sanota suoraan toiselle vanhemmalle vaan lapsen kautta. "Sano äidillesi, että..."

Gaslighting kyseenalaistaa lapsen havainnot. "Ei niin tapahtunut.", "Muistat väärin.", "Olet liian herkkä."

Ehdollinen rakkaus opettaa, että rakkaus riippuu "oikeasta" valinnasta. Oletko äidin vai isän puolella? Vastaus määrittää, saatko rakkautta.

V. LAPSEN JA NUOREN KOKEMUS

5.1 Mitä kehittyvässä mielessä tapahtuu

Lapsen aivot ja psyyke kehittyvät suhteessa hoivaajiin. Yhden hoivaajan ollessa narsisti, kehitys vääristyy.

Lojaalisuusristiriita rasittaa kehittyvää identiteettiä. Lapsi joutuu jakamaan itsensä kahtia: yksi minä äidin luona, toinen minä isän luona. Tämä on psyykkisesti kuormittavaa.

Hypervigilanssi kehittyy selviytymiskeinona. Lapsi oppii lukemaan vanhemman mielialaa kehonkielestä, äänensävystä, askelten äänestä. Tämä taito, joka syntyy pakosta, jää päälle aikuisuudessa ja aiheuttaa kroonista ahdistusta.

Mahdottomat valinnat toistuvat. Kumman puolella olet? Kumpaa rakastat enemmän? Kumman version uskot? Lapselta vaaditaan valintoja, joita aikuisetkaan eivät osaa tehdä.

Syyllisyys kulkee molempiin suuntiin. Toisen vanhemman luona tuntee syyllisyyttä siitä, että on poissa toisen luota. Koskaan ei ole oikeassa paikassa.

5.2 Eri ikävaiheiden erityispiirteet

Pienet lapset, alle seitsemänvuotiaat, eivät voi ymmärtää manipulaatiota. He sisäistävät syyllisyyden: "Ero on minun vikani.", "Jos olisin ollut kiltti, tätä ei olisi tapahtunut." He uskovat molempia vanhempia, koska eivät osaa kyseenalaistaa.

Kouluikäiset lapset, seitsemästä kahteentoista, alkavat huomata ristiriitoja. "Äiti sanoi näin, mutta isä sanoi noin." He voivat alkaa valita puolta selviytyäkseen. Sisäistetyt uskomukset itsestä, "olen huono", "olen taakka", "olen vastuussa aikuisten onnellisuudesta", muodostuvat tässä iässä.

Nuoret, kolmestatoista seitsemääntoista, alkavat nähdä enemmän. Kognitiivinen kehitys mahdollistaa manipulaation tunnistamisen, mutta tunneside ja riippuvuus vaikeuttavat toimintaa. Identiteettikriisi on normaalia tässä iässä, mutta narsistisen vanhemman lapsella se on erityisen voimakas: "Kuka minä olen, kun olen aina ollut sitä mitä hän haluaa?"

Nuoret aikuiset, kahdeksastatoista kahteenkymmeneenviiteen, saavat ensimmäisen kerran todellisen valinnanvapauden. Täysi-ikäisenä voi päättää yhteydenpidosta. Tämä on vapauttavaa mutta myös pelottavaa. Omien ihmissuhteiden haasteet alkavat näkyä: vetovoima narsistisiin kumppaneihin, vaikeus asettaa rajoja, miellyttämisen pakko.

5.3 Selviytymisstrategiat, jotka olivat silloin järkeviä

Lapset kehittävät selviytymisstrategioita, jotka auttavat heitä selvitä mahdottomassa tilanteessa. Nämä strategiat ovat älykkäitä ja tarkoituksenmukaisia, vaikka ne myöhemmin aiheuttavat ongelmia.

Miellyttäminen tarkoittaa molempien vanhempien pitämistä tyytyväisinä. Se minimoi konflikteja ja rangaistuksia. Aikuisuudessa se näkyy vaikeutena sanoa ei ja omien tarpeiden sivuuttamisena.

Jakautuminen tarkoittaa eri minää eri kodeissa. Se on sopeutumista ympäristön vaatimuksiin. Aikuisuudessa se näkyy epävakaana identiteettinä ja vaikeutena tietää, kuka todella on.

Vetäytyminen tarkoittaa tunteiden sulkemista. Se suojelee silloin, kun tunteet ovat liikaa. Aikuisuudessa se näkyy tunnekylmyytenä ja vaikeutena olla läsnä.

Liittoutuminen tarkoittaa yhden vanhemman puolelle asettumista. Se vähentää lojaalisuusristiriitaa ja tarjoaa edes yhden "turvallisen" suhteen. Aikuisuudessa se näkyy mustavalkoisena ajatteluna ja vaikeutena nähdä harmaita sävyjä.

Nämä eivät olleet virheitä. Ne olivat selviytymistä. Aikuisena voi oppia uusia tapoja, mutta se ei tarkoita, että vanhat tavat olivat vääriä siinä tilanteessa.

VI. HERÄÄMINEN: KUN ALKAA NÄHDÄ

6.1 Mikä voi laukaista näkemisen

Herääminen voi tapahtua monella tavalla ja monessa vaiheessa elämää.

Oma terapia tai itsetutkiskelu avaa silmiä: Kun alkaa käsitellä omia ongelmiaan, juuret johtavat usein lapsuuteen.

Aikuistuminen ja etäisyys antavat perspektiiviä: Kun ei enää asu narsistin kanssa, näkee selvemmin.

Oma parisuhde tai vanhemmuus herättää kysymyksiä. "Miksi reagoin näin?" "Miksi pelkään toistuvani?"

Toisen ihmisen kokemus resonoi__ Ystävä kertoo omasta perheestään ja yhtäkkiä tunnistaa saman.

Artikkeli, kirja tai video sanoittaa sen, mille ei ole ollut sanoja. "Tästä on kyse. Tätä olen kokenut."

6.2 Erityinen vaikeus: oman vanhemman kyseenalaistaminen

Oman vanhemman näkeminen sellaisena kuin hän on, on yksi vaikeimmista asioista, joita ihminen voi tehdä.

Biologinen side on todellinen. Evoluutio on ohjelmoinut meidät kiintymään vanhempiimme riippumatta siitä, miten he kohtelevat meitä. Tämä ei ole heikkoutta, vaan biologiaa.

Rakkaus voi olla todellinen, vaikka suhde on myrkyllinen. Voit rakastaa vanhempaasi ja silti tunnustaa, että hän on vahingoittanut sinua. Nämä eivät sulje toisiaan pois.

Lapsuuden muistojen uudelleenarviointi on kivulias prosessi. Hyvät hetket näyttäytyvät uudessa valossa. Olivatko ne aitoja vai manipulaatiota? Usein vastaus on: molempia.

6.3 Mitä herääminen tuntuu

Herääminen ei ole yksi tunne vaan monta.

Järkytys: "Kaikki mitä luulin, oli valhe." Maailma näyttää erilaiselta, kun näkee totuuden.

Suru: Suru lapsuudesta, jota ei koskaan saanut. Suru vanhemmasta, jota ei koskaan ollut.

Viha: "Miksi kukaan ei suojellut minua?", "Miksi hän teki tämän?" Viha on terve reaktio epäoikeudenmukaisuuteen.

Hämmennys: "Mikä oli totta? Miten voin luottaa omiin muistoihini?"

Helpotus: "En ollutkaan hullu. En ollutkaan liian herkkä. Se todella tapahtui."

Kaikki nämä tunteet ovat normaaleja ja sallittuja. Ne eivät ole merkkejä siitä, että jokin on vialla sinussa. Ne ovat merkkejä siitä, että käsittelet jotain todellista.

VII. TÄRKEÄ TOTUUS: ET VOI VOITTAA NARSISTIA

7.1 Miksi tämä on sanottava ääneen

On yksi asia, joka pitää sanoa suoraan ja selkeästi: et voi voittaa narsistia. Et argumentoimalla, ei todisteilla, ei hyvällä käytöksellä, ei täydellisyydellä. Narsisti ei pelaa samoilla säännöillä kuin sinä.

Tämä on sanottava ääneen, koska liian usein lapsille ja nuorille asetetaan odotuksia, joita he eivät voi täyttää. Jos aikuiset, ammattilaiset, terapeutit ja juristit kamppailevat narsistien kanssa vuosikymmeniä, miten lapsi voisi "voittaa"?

Odotus siitä, että lapsi "näkisi läpi" manipulaation, on kohtuuton. Lapsen aivot ovat vielä kehittymässä. Hänellä ei ole elämänkokemusta vertailukohdaksi. Hän on biologisesti sidottu vanhempaansa.

Odotus siitä, että lapsi "pitäisi puolensa", on kohtuuton. Lapsi on taloudellisesti, emotionaalisesti ja käytännöllisesti riippuvainen vanhemmistaan.

Odotus siitä, että lapsi "kertoisi viranomaisille", on kohtuuton. Lapsi pelkää seurauksia, ei tiedä mitä sanoa ja epäilee omia havaintojaan.

Odotus siitä, että lapsi "valitsisi oikein", on kohtuuton. Ei ole oikeaa valintaa tilanteessa, jossa kaikki vaihtoehdot ovat huonoja.

7.2 Mitä lapsi tai nuori VOI tehdä realistisesti

Vaikka et voi "voittaa", voit tehdä joitakin asioita.

Tunnista oma kokemuksesi todeksi. Se, mitä koet, on todellista. Et kuvittele. Et ole liian herkkä. Sisäinen äänesi, joka sanoo "jokin on vialla", puhuu totta.

Hae turvallisia aikuisia. Toinen vanhempi, isovanhempi, täti tai setä, opettaja, koulukuraattori, valmentaja. Joku, jolle voit puhua ja joka uskoo sinua.

Anna itsellesi lupa ristiriitaisiin tunteisiin. Voit rakastaa ja vihata samaan aikaan. Voit haluta hyväksyntää ja samalla tietää, ettei se ole terveellistä. Nämä ristiriidat ovat normaaleja.

Ymmärrä, ettet ole vastuussa vanhempien ongelmista. Et aiheuttanut eroa. Et ole syyllinen siihen, että toinen vanhempi on narsisti. Et voi korjata häntä.

Odota aikuisuutta. Tämä ei ole ikuista. Kahdeksantoista vuotiaana saat laillisen oikeuden päättää yhteydenpidosta. Joka vuosi tuo enemmän vapautta.

7.3 Mitä EI pidä odottaa itseltään

Et voi parantaa narsistivanhempaa. Hän ei muutu, koska sinä olet tarpeeksi hyvä.

Et voi sovitella vanhempien välejä. Se ei ole sinun tehtäväsi.

Et voi tehdä "oikeaa" valintaa, kun kaikki vaihtoehdot ovat huonoja. Tee se, joka tuntuu vähiten pahalta.

Et voi hallita tunteitasi täydellisesti. Olet ihminen vaikeassa tilanteessa.

Et voi käyttäytyä aikuismaisesti aikuisten ongelmissa. Olet lapsi tai nuori. Se riittää.

VIII. TERVEELLE VANHEMMALLE

8.1 Miten tukea lasta ilman manipulointia

Terve vanhempi joutuu mahdottomaan tilanteeseen: miten suojella lasta ilman, että käyttää samoja keinoja kuin narsisti?

Älä mustamaalaa, vaikka sinua mustamaalattaisiin. Tämä on vaikeaa, mutta tärkeää. Jos kerrot lapselle kaiken pahan, mitä toinen vanhempi on tehnyt, asetat lapsen keskelle aikuisten taistelua. Lapsi ei tarvitse kahta vihollista.

Ole turvallinen satama, älä toinen taistelukenttä. Kun lapsi tulee sinun luoksesi, anna hänen levätä. Älä kuulustele, älä vaadi kannanottoja, älä käytä lapsen kertomuksia aseina.

Validoi lapsen ristiriitaiset tunteet. "On ok tuntea noin. On ok rakastaa ja samalla olla vihainen. Tunteet eivät ole oikeita tai vääriä."

Anna lupa rakastaa myös narsistivanhempaa. Tämä on ehkä vaikein kohta, mutta lapsen ei tarvitse hylätä toista vanhempaansa ollakseen lojaali sinulle. Pakottaminen valintaan on narsistin taktiikka.

Ole johdonmukainen ja luotettava. Kun toisen vanhemman luona säännöt ja tunnelma vaihtuvat arvaamattomasti, sinun luonasi lapsi tarvitsee vakautta.

8.2 Miten selittää lapselle ikätasoisesti

Älä sano: "Isäsi / äitisi on narsisti."

Sano sen sijaan: "Joskus aikuiset käyttäytyvät tavoilla, jotka eivät ole oikein. Se ei ole sinun vikasi. Sinun ei tarvitse korjata sitä."

Älä sano: Hän valehtelee sinulle."

Sano sen sijaan: "Sinulla voi olla eri kokemus eri kodeissa. Molemmat kokemukset ovat todellisia sinulle. Sinun ei tarvitse päättää, kumpi on oikea."

Älä sano: "Äitisi / isäsi manipuloi sinua."

Sano sen sijaan: "Joskus aikuiset sanovat asioita, jotka saavat sinut tuntemaan syyllisyyttä tai vastuuta. Muista, että aikuisten ongelmat eivät ole sinun ratkaistavissasi."

8.3 Milloin ja miten hakea apua

Dokumentointi on tärkeää, vaikka se tuntuu raskaalta. Kirjaa päivämäärät, tapahtumat, lapsen sanomat asiat. Jos tilanne etenee oikeuteen, näyttö on tarpeen.

Lastensuojeluun voi olla matala kynnys ottaa yhteyttä. He voivat arvioida tilanteen ja tarjota tukea.

Perheneuvola ja lasten terapia voivat auttaa lasta käsittelemään tilannetta turvallisessa ympäristössä.

Omat realistiset odotukset oikeusprosessista ovat tärkeitä. Järjestelmä ei usein tunnista narsismia. Prosessit ovat hitaita ja kuormittavia. Voitto ei ole taattu, mutta dokumentointi ja ammatillinen tuki ovat silti arvokkaita.

IX. AIKUISTUMINEN JA OMAT VALINNAT

9.1 Kahdeksantoista vuotta: ensimmäinen todellinen valinta

Täysi-ikäisyys on merkkipaalu, jota moni narsistin lapsi odottaa. Se tuo laillisen oikeuden päättää yhteydenpidosta.

Psykologinen side ei kuitenkaan katkea lakipykälällä. Kahdeksantoista vuotta ei tee sinusta yhtäkkiä vapaata. Sisäistetyt uskomukset, tunnereaktiot ja käyttäytymismallit ovat yhä läsnä.

Ensimmäinen todellinen valinta voi herättää ristiriitaisia tunteita. Syyllisyyttä siitä, että haluaa etäisyyttä. Pelkoa seurauksista ja samalla helpotusta siitä, että vihdoin voi valita.

9.2 Rajojen asettaminen narsistivanhemmalle aikuisena

Low contact tarkoittaa yhteydenpidon minimoimista välttämättömään. Puhelut, viestit ja tapaamiset harvoin ja lyhyesti. Ei tunnekeskusteluja, ei selityksiä, ei puolustautumista. Vain pakolliset asiat.

No contact tarkoittaa yhteydenpidon katkaisemista kokonaan. Tämä on usein paras ratkaisu, jos se on mahdollinen, mutta se ei ole mahdollinen kaikille, eikä se ole ainoa "oikea" ratkaisu.

Structured contact tarkoittaa yhteydenpitoa tarkasti määritellyissä rajoissa. Tapaamiset vain julkisilla paikoilla. Viestintä vain kirjallisesti. Tietyt aiheet, joista ei keskustella.

Mikään näistä ei ole helppo. Narsisti testaa rajoja, syyllistää, uhkailee ja manipuloi. Rajojen pitäminen on jatkuvaa työtä.

9.3 Muun perheen reaktiot

Sisarukset voivat olla eri vaiheissa heräämistä. Yksi näkee selvästi, toinen kieltää yhä kaiken. Eri lapset ovat kokeneet saman vanhemman eri tavalla. Kultainen lapsi ja syntipukki elävät eri todellisuuksissa.

Isovanhemmat ja muu suku voivat painostaa: "Mutta hänhän on äitisi / isäsi." "Sinun pitäisi antaa anteeksi." "Perhe on perhe." Tämä paine on todellinen ja raskas.

Voit valita, kuinka paljon selität ja kenelle. Et ole velvollinen vakuuttamaan ketään. Jotkut eivät koskaan ymmärrä ja se on heidän rajoituksensa, ei sinun.

X. "OLENKO MINÄKIN NARSISTI?"

10.1 Mistä tämä pelko kumpuaa

Lähes jokainen narsistin aikuinen lapsi kysyy jossain vaiheessa: "Olenko minäkin narsisti?"

Geneettiset huolet ovat todellisia. Narsismilla on jossain määrin perinnöllinen komponentti, mutta perimä ei ole kohtalo.

Opitut käyttäytymismallit tunnistetaan itsessä. "Tuon reaktion opin häneltä.", "Tuo ajattelutapa on hänen." Tämä tunnistaminen on pelottavaa mutta tärkeää.

Narsistin syytökset kaikuvat mielessä. "Sinä olet ihan samanlainen kuin minä.", "Sinä olet se todellinen ongelma." Nämä lauseet jäävät mieleen, vaikka tietäisi niiden olevan manipulaatiota.

10.2 Merkit siitä, ettet ole narsisti

Huoli siitä, oletko narsisti, on itsessään merkki siitä, ettet ole. Todellinen narsisti ei kysy tätä kysymystä. Hän ei epäile itseään.

Empatian kokeminen on toinen merkki. Tunnetko myötätuntoa toisten kärsimyksestä? Välitätkö siitä, miten toimintasi vaikuttaa muihin? Narsisti ei kykene tähän.

Kyky itsetutkiskeluun ja kasvuun erottaa sinut narsistista. Se, että tunnistat itsessäsi ongelmallisia piirteitä ja haluat muuttaa niitä, on merkki terveestä psyykestä.

Halu olla erilainen vanhempi tai kumppani kertoo, että sinulla on perspektiiviä ja kykyä muutokseen.

10.3 Opittu vs. oltu

On tärkeää erottaa opitut käyttäytymismallit persoonallisuushäiriöstä.

Voit tunnistaa itsessäsi narsistisia käyttäytymismalleja, jotka olet oppinut lapsuudessa. Voit huomata, että reagoit tietyissä tilanteissa kuten vanhempasi. Voit nähdä, että sinulla on taipumuksia, jotka eivät ole terveitä.

Tämä tunnistaminen on hyvä asia. Se tarkoittaa, että näet ja kun näet, voit muuttua.

Narsisti ei näe. Hän ei tunnista. Hän ei muutu.

Se, että sinä näet ja haluat muuttua, erottaa sinut hänestä.

XI. OMAT LAPSET JA NARSISTI-ISOVANHEMPI

11.1 Syklin katkaiseminen

Moni narsistin aikuinen lapsi vannoo, ettei koskaan ole samanlainen vanhempi. Tämä on ymmärrettävä ja terve reaktio.

Tietoisuus on ensimmäinen askel. Se, että tunnistat dynamiikat, tarkoittaa, että voit valita toisin.

Oma terapia ennen vanhemmuutta tai sen aikana on arvokasta. Käsittelemätön trauma siirtyy eteenpäin. Käsitelty trauma voi katketa.

Puolison valinta on kriittinen. Narsistin lapset vetävät usein puoleensa narsistisia kumppaneita, koska dynamiikka on tuttu. Tietoisuus tästä auttaa tunnistamaan varoitusmerkit.

11.2 Miten paljon yhteyttä isovanhempaan

Tämä on vaikea kysymys, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta.

Jotkut valitsevat valvotut tapaamiset. Isovanhempi näkee lapsenlapsia, mutta aikuinen lapsi on aina läsnä ja kontrolloi tilannetta.

Jotkut valitsevat ei tapaamisia lainkaan. Tämä on pätevä valinta. Et ole velvollinen altistamaan lapsiasi samalle, mille sinut altistettiin.

Tärkeintä on kuunnella omaa lastasi. Jos lapsi alkaa oireilla isovanhemman tapaamisten jälkeen, se on merkki.

11.3 Miten selittää lapselle isovanhemmasta

Ikätasoinen rehellisyys on paras lähestymistapa.

Älä demonisoi: "X on paha ihminen."

Älä myöskään valehtele: "Y rakastaa sinua niin paljon." jos se ei ole totta tavalla, joka on lapselle turvallinen.

Voit sanoa: "X käyttäytyy joskus tavoilla, jotka eivät ole ok. Se ei ole sinun vikasi. Minä pidän sinusta huolen."

Lapsen ei tarvitse tietää kaikkea, mutta lapsen ei myöskään pidä joutua tilanteeseen, jossa hänen kokemuksensa kielletään.

XII. TOIPUMINEN JA ETEENPÄIN

12.1 Itsemyötätunto

Toipumisen perusta on itsemyötätunto. Se tarkoittaa sitä, että kohtelet itseäsi samalla lempeydellä, jolla kohtelisit hyvää ystävää samassa tilanteessa.

Anna itsellesi anteeksi selviytymisstrategiasi. Ne olivat fiksuja silloin. Se, että ne nyt aiheuttavat ongelmia, ei tarkoita, että teit väärin.

Lapsi teki parhaansa mahdottomassa tilanteessa. Sinä olit se lapsi. Sinä teit parhaasi.

Aikuisen vastuu ei ollut sinun vastuutasi. Et olisi voinut korjata vanhempaasi. Kukaan ei voi.

12.2 Suru

Suru on välttämätön osa toipumista. Anna sille tilaa.

Vanhemman sureminen, joka elää mutta jota ei koskaan saanut, on erityinen surun muoto. Se on suru vanhemmasta, joka olisi voinut olla mutta ei ollut.

Lapsuuden sureminen on toinen kerros. Suru siitä, mitä muut lapset saivat mutta sinä et.

Suru siitä, mitä ei koskaan tule olemaan, on kolmas kerros. Hyväksyntä siitä, että vanhempi ei muutu. Toivo, josta luopuminen.

Tämä suru on oikeutettua. Sinulla on lupa surra.

12.3 Uusi identiteetti

Heräämisen jälkeen tulee kysymys: kuka minä olen ilman tätä tarinaa?

Kun identiteetti on rakentunut suhteessa narsistivanhempaan, hänen varjostaan astuminen vaatii oman itsen löytämistä uudelleen.

Omat arvot, jotka eivät ole hänen arvojaan. Omat mielipiteet, jotka eivät ole reaktioita häneen. Omat valinnat, jotka eivät ole kapinaa tai alistumista.

Tämä on prosessi, joka vie aikaa. Se on myös mahdollisuus: voit rakentaa itsesi uudelleen.

12.4 Terapian merkitys

Terapia on usein välttämätön osa toipumista. Narsistisen vanhemman aiheuttama trauma on syvä ja monikerroksinen.

Traumaterapia auttaa käsittelemään konkreettisia traumaattisia kokemuksia.

Sisäisen lapsen työ auttaa hoivaamaan sitä osaa itsestä, joka ei saanut hoivaa lapsena.

Kiintymyssuhteiden korjaaminen auttaa rakentamaan terveitä ihmissuhteita aikuisuudessa.

Et tarvitse selvitä yksin. Avun hakeminen on vahvuus.

XIII. JOHTOPÄÄTÖKSET

13.1 Viesti lapselle ja nuorelle

Et ole valinnut tätä perhettä. Et ole vastuussa vanhempiesi ongelmista.

Ristiriitaiset tunteesi ovat täysin normaaleja. Voit rakastaa vanhempaasi ja silti nähdä, että hänen käytöksensä on väärin. Voit kaivata hänen hyväksyntäänsä ja silti tietää, ettei se tule tavalla, joka olisi sinulle hyväksi.

Sinun ei tarvitse "voittaa". Sinun ei tarvitse "korjata". Sinun tarvitsee vain selvitä.

Ja sinä selviät. Jokainen päivä on voitto. Jokainen vuosi tuo enemmän vapautta. Tämä ei ole ikuista.

13.2 Viesti aikuiselle lapselle

Se, mitä koit, oli todellista. Et kuvitellut. Et ollut liian herkkä. Et ollut vaikea lapsi. Olit lapsi vaikeassa tilanteessa.

Selviytymisstrategiasi olivat älykkäitä. Ne auttoivat sinua selvitä. Nyt kun tilanne on muuttunut, voit oppia uusia tapoja, mutta se ei tarkoita, että vanhat tavat olivat vääriä.

Nyt voit tehdä omat valintasi. Se on vapautta, jota sinulla ei lapsena ollut. Käytä sitä viisaasti mutta myös armollisesti itseäsi kohtaan.

13.3 Viesti terveelle vanhemmalle

Et voi suojella lastasi täysin. Tämä on kivulias totuus. Narsisti saa yhteishuoltajuudessa aikaa lapsen kanssa ja et voi kontrolloida mitä tuona aikana tapahtuu.

Voit olla turvallinen satama. Voit olla se vanhempi, joka näkee lapsen todellisena, ei projektiona tai välineenä. Voit olla se, jonka luona lapsi saa olla lapsi.

Se riittää enemmän kuin tiedät. Yksi turvallinen kiintymyssuhde voi kantaa läpi kaiken.

13.4 Loppusanat

Jokainen, joka on kasvanut narsistisen vanhemman varjossa, kantaa näkymätöntä taakkaa. Se on taakka, jota muut eivät näe, jota on vaikea selittää, joka herää öisin ja kysyy: "Olisiko voinut olla toisin?"

Vastaus on: kyllä, olisi voinut. Sinä ansaitsit paremman. Jokainen lapsi ansaitsee vanhemman, joka näkee hänet, kuulee hänet ja rakastaa häntä ehdoitta.

Jos et saanut sitä, se ei ollut sinun vikasi. Et ollut väärä lapsi. Sinulla oli vanhempi, joka ei kyennyt olemaan vanhempi.

Nyt voit valita, miten jatkat. Voit valita, paljonko yhteyttä pidät. Voit valita, minkä tarinan kerrot itsellesi. Voit valita, katkaistako sykli vai toistaako sen.

Se on sinun valintasi. Ensimmäinen todellinen valinta, joka on ollut.

Käytä se hyvin.

LÄHTEET

Narsismi ja perhedynamiikka

McBride K. Will I Ever Be Good Enough?: Healing the Daughters of Narcissistic Mothers. New York: Atria Books; 2008.
Payson E. The Wizard of Oz and Other Narcissists: Coping with the One-Way Relationship in Work, Love, and Family. Royal Oak: Julian Day Publications; 2002.
Brown NW. Children of the Self-Absorbed: A Grown-Up's Guide to Getting Over Narcissistic Parents. Oakland: New Harbinger; 2008.
Golomb E. Trapped in the Mirror: Adult Children of Narcissists in Their Struggle for Self. New York: William Morrow; 1992.

Lapsuuden trauma ja kehitys

Van der Kolk B. The Body Keeps the Score: Brain, Mind, and Body in the Healing of Trauma. New York: Viking; 2014.
Herman JL. Trauma and Recovery: The Aftermath of Violence. New York: Basic Books; 1992.
Perry BD, Szalavitz M. The Boy Who Was Raised as a Dog: And Other Stories from a Child Psychiatrist's Notebook. New York: Basic Books; 2006.
Levine PA, Kline M. Trauma-Proofing Your Kids: A Parents' Guide for Instilling Confidence, Joy and Resilience. Berkeley: North Atlantic Books; 2008.

Kiintymyssuhteet ja kehityspsykologia

Bowlby J. Attachment and Loss, Volume 1: Attachment. New York: Basic Books; 1969.
Siegel DJ. The Developing Mind: How Relationships and the Brain Interact to Shape Who We Are. New York: Guilford Press; 2012.
Ainsworth MDS. Patterns of Attachment: A Psychological Study of the Strange Situation. Hillsdale: Lawrence Erlbaum; 1978.

Eroperheen dynamiikka ja vieraannuttaminen

Warshak RA. Divorce Poison: How to Protect Your Family from Bad-mouthing and Brainwashing. New York: Harper; 2010.
Baker AJL. Adult Children of Parental Alienation Syndrome: Breaking the Ties that Bind. New York: Norton; 2007.
Childress CA. An Attachment-Based Model of Parental Alienation: Foundations. Claremont: Oaksong Press; 2015.

Toipuminen ja itsemyötätunto

Neff K. Self-Compassion: The Proven Power of Being Kind to Yourself. New York: William Morrow; 2011.
Walker P. Complex PTSD: From Surviving to Thriving. Lafayette: Azure Coyote; 2013.
Gibson LC. Adult Children of Emotionally Immature Parents: How to Heal from Distant, Rejecting, or Self-Involved Parents. Oakland: New Harbinger; 2015.
Forward S. Toxic Parents: Overcoming Their Hurtful Legacy and Reclaiming Your Life. New York: Bantam; 2002.

Rajojen asettaminen

Cloud H, Townsend J. Boundaries: When to Say Yes, How to Say No to Take Control of Your Life. Grand Rapids: Zondervan; 1992.
Katherine A. Where to Draw the Line: How to Set Healthy Boundaries Every Day. New York: Fireside; 2000.

Tämä artikkeli on kirjoitettu niille, jotka kantavat näkymätöntä taakkaa lapsuudesta. Se ei ole oikeudellinen tai lääketieteellinen neuvo vaan yritys tarjota ymmärrystä, validointia ja toivoa. Jos tarvitset apua, hae sitä. Et ole yksin.

Kahden kodin välissä: Lapsi narsistisen vanhemman varjossa