Tampereen Lapland Hotelsin huoneet toukokuulle 2027 ovat täynnä. Sokoksen huoneet ovat täynnä. Scandicin huoneet ovat täynnä. Hotellit ovat sulkeneet ensi vuoden toukokuun varausjärjestelmänsä, koska oletetaan, että Suomi voittaa tämän illan Euroviisut ja että Tampere saa järjestämisoikeudet ensi vuoden kilpailulle. Vedonlyöntimarkkinoiden tämänhetkinen voittotodennäköisyys on 41 prosenttia, mikä tarkoittaa, että 59 prosenttia siitä, mihin Tampere on jo sitoutunut, ei tapahdu lainkaan.
Helsingissä Havis Amandan ympärille rakennetaan suoja-aitoja. Patsaan ympärille on kasattu metallirakenteita, joiden tarkoitus on suojata kullattu nainen niiltä juhlijoilta, jotka kerääntyvät Eteläsataman rantaan illalla, jos viisuvoitto tulee. Suoja-aidat nousevat ennen kuin tiedämme, voittavatko Linda Lampenius ja Pete Parkkonen. Ne nousevat ennen voittoa, ennen juhlia, ennen sitä mitä ne yrittävät suojata.
Rovaniemellä Lordin Jätkänpatsaalle on puettu hirviöviittaa. Pääministeri on julkaissut Instagramissa videon, jossa hän tervehtii Linda Lampeniusta ja Pete Parkkosta liekinheitin-teemalla. Sukupolvet ovat oppineet, että ennakoiminen on viisautta. Tämän illan ennakointi on kuitenkin muuttunut joksikin muuksi. Ennakoinnin ja toteuttamisen välinen raja on liudentunut.
Mitä varten valmistaudutaan
Suomalainen sanavarasto tuntee monta sukulaissanaa, joista jokaisella on hieman eri sävy. Valmistautuminen on prosessi, jossa kohennetaan kykyä kohdata jokin tuleva. Varautuminen on hallinnollisempi termi, jossa tehdään suunnitelmia poikkeustilanteita varten. Ennakointi on tietoisuutta siitä, mitä saattaa tapahtua. Kaikki nämä sanat kantavat oletusta, että tulevaisuus on jotain vielä tulematonta ja että meidän tehtävämme on tehdä itsemme valmiiksi sen tuloon.
Tämä oletus on alkanut horjua. Tampere sulkee hotellinsa toukokuulle 2027 vedonlyöntimarkkinoiden 41 prosentin todennäköisyyden varassa, eikä siinä ole enää kysymys mahdollisesta tapahtumasta vaan rakennettavasta todellisuudesta. Hotelliyö myydään tulevalle vuodelle ennen kuin nykyhetki on edes elänyt loppuun. Tampere ei varaudu mahdolliseen tapahtumaan vaan rakentaa todellisuutta, jossa tapahtuma on jo tapahtunut. Voitto alkaa muodostua todellisemmaksi kuin sen todennäköisyys oikeuttaa, koska tarpeeksi monta toimijaa toimii niin kuin voitto olisi varmistettu.
Tämä on jotain syvempää kuin liiketoiminnan riskinotto. Se on tapa rakentaa kollektiivinen tunne kohti jotain, joka ei ole vielä tapahtunut. Hotellin sulkeminen on rituaali. Suoja-aidan rakentaminen on rituaali. Pääministerin Instagram-video on rituaali. Jokainen näistä rituaaleista vahvistaa kollektiivista uskoa siihen, että voitto on jo tapahtumassa. Kollektiivinen usko taas muuttaa sitä todennäköisyyttä, jolla voitto lopulta tapahtuu lukijan omassa kokemuksessa.
Rituaalit eivät tietenkään päätä voittajaa. Sen päättävät ammattilaislautakunnat ja katsojaäänet. Suomalainen valmistautuminen ei voi muuttaa (eikä muuttanutkaan) Wienin pisteytysiltaa. Valmistautuminen muuttaa kuitenkin sen, miten Suomi kokee oman tilanteensa, miten suomalainen lukija näkee tulevan illan ja mitä on tänä iltana olla suomalainen. Voitto on jo voitettu kollektiivisessa mielikuvituksessa. Jos lopullinen voitto ei tulekaan, kollektiivinen pettymys ei tarkoita vain laulukilpailun häviämistä vaan koko valmistautumiseen sijoitetun emotionaalisen pääoman tuhoutumista.
Suuremmat valmistautumiset
Sama logiikka toistuu paljon suuremmissa mittakaavoissa: Sauli Niinistön johtama työryhmä julkaisi tällä viikolla raportin, joka ehdottaa Naton uudelleenjärjestelyä Yhdysvaltain mahdollisen Nato-vetäytymisen varalle. Raportti ehdottaa Naton itäisen sivustan komentokeskuksen siirtoa Brunssumista Puolaan, Mikkelin alaesikunnan vahvistamista sekä eurooppalaisen euroryhmän perustamista Naton sisään. Tämä on Suomen historian merkittävin ulkopoliittinen rakenteellinen ehdotus sitten Naton-jäsenyyden.
Raportin julkilausuttu tarkoitus on varautua skenaarioon. Rakenteiden rakentaminen Yhdysvaltain Nato-vetäytymisen varalle herättää kuitenkin kysymyksen siitä, tehdäänkö silloin varautumista vai rakennetaanko tulevaisuutta. Eurooppalaiset puolustusbudjetit nostetaan 3,5 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2035 mennessä, komentokeskuksia siirretään, Mikkeliin investoidaan ja eurooppalaista koordinaatiojärjestelmää rakennetaan toimimaan Yhdysvaltojen poissa ollessa.
Lopputuloksena on eurooppalainen puolustusrakenne, joka toimii Yhdysvaltojen poissa ollessa. Tämän rakenteen olemassaolo tekee Yhdysvaltojen poissaolosta vähemmän mahdotonta. Itse asiassa siitä tulee strategisesti houkuttelevampaa.
Tämä on valmistautumisen rakenteellinen logiikka. Mitä paremmin varaudumme Yhdysvaltain Nato-vetäytymiseen, sitä todennäköisemmästä siitä tulee. Ei siksi, että Yhdysvallat kuulisi raportin ja päättäisi vetäytyä, vaan siksi, että vetäytymisen kustannukset pienenevät joka kerta, kun joku rakentaa korvaavan rakenteen. Niinistön työryhmä ei ole syyllinen tähän logiikkaan vaan sen oire. Logiikka on syvempi ja se vaikuttaa siitä riippumatta, ymmärtääkö raportin laatija sitä vai ei.
Viranomaisten perjantain drooniuhan jälkeen toistama lause "Puolustusvoimilla olisi ollut hyvä kyky torjua" ei pelkästään kuvaile mennyttä vaan rakentaa tulevaa. Viranomaiset rakentavat narratiivia, jossa Suomi on varautunut, jossa varautuminen toimii ja jossa kriisi on hallittavissa. Tämä on operatiivisesti välttämätöntä, jos halutaan ylläpitää kansalaisten luottamusta. Samalla se on kuitenkin rakentavaa toimintaa, joka muuttaa sitä, mihin kansalaiset uskovat. Kansalaisten uskoessa, että Suomi on varautunut, he eivät vaadi syvempää keskustelua siitä, mihin Suomi on todella varautunut.
Lampunpitäjien ja tornin rakentajien ero
Kristillinen perinne tuntee kaksi erilaista tapaa olla valmiina. Ensimmäinen on viisaiden neitsyiden tapa Matteuksen evankeliumissa. He pitivät lamppujaan valmiina sulhasen tuloa varten. He eivät tienneet, milloin sulhanen tulisi, mutta he olivat varustautuneet sen tuloa varten. Heidän valmiutensa oli vastaanottavaisuutta, ei tekemistä. Toinen on Babelin tornin rakentajien tapa. He eivät odottaneet jumalan tulevan luokseen vaan päättivät rakentaa rakennuksen, joka veisi heidät hänen luokseen.
Näiden kahden tavan ero on hyvin hieno mutta perustavanlaatuinen. Viisaiden neitsyiden valmistautuminen ei muuta sulhasen aikataulua eikä se yritä saada sulhasta tulemaan. Se vain varustaa neitsyet kohtaamaan sulhasen, jos hän tulee. Babelin rakentajien valmistautuminen taas yrittää saada jumalan luokseen pakottamalla. Heidän valmistautumisensa on tekemistä, joka luo lopputuloksen, jota se sanoo odottavansa.
Tämä erottelu on tärkeä, koska se selventää, mikä on hyvää valmistautumista. Pelastusylijohtajan velvollisuus suunnitella poikkeustilanteita on viisaiden neitsyiden tapaa. Hänen tehtävänsä on olla valmis, jos jotain tapahtuu, ei pakottaa tapahtumaa tapahtumaan. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan velvollisuus pohtia, mitä tapahtuu, jos Yhdysvallat vetäytyy Natosta, on viisaiden neitsyiden tapaa. Uusien komentokeskusten rakentaminen, uusien rakenteiden perustaminen sekä uusien budjetointitavoitteiden asettaminen kymmenen vuoden ajalle on jotain muuta. Se on rakentamista, joka muuttaa hiljaa sitä, mihin se valmistautuu.
Ero ei ole moraalinen vaan rakenteellinen. Babelin rakentajat eivät olleet pahoja. He tekivät vain valinnan, jonka seurauksia he eivät ymmärtäneet. He uskoivat, että rakentamalla riittävän korkean tornin he pääsisivät lähemmäs jumalaa. He eivät tienneet, että rakentaminen itsessään muuttaisi heidän suhdettaan jumalaan. Sama koskee meitä, kun rakennamme rakenteita tulevaisuutta varten. Emme aina tiedä, että rakentaminen itsessään muuttaa tulevaisuuden, jolle rakennamme.
Avoin tila kapenee
Valmistautumisen ulkopuolelle jää tila, jossa tulevaisuus on yhä tulematon. Tämä tila kapenee jokaisen rituaalin myötä. Tampereen sulkiessa huoneensa ensi vuoden toukokuu Tampereessa on jo osittain määritelty. Helsingin rakentaessa suoja-aitoja tämän illan loppu on jo osittain määritelty. Niinistön raportin julkaisemisen myötä Suomen seuraava vuosikymmen on jo osittain määritelty. Aina kun valmistaudumme johonkin riittävän vakavasti, kavennamme niiden vaihtoehtojen tilaa, jotka voivat vielä tapahtua.
Tämä ei tarkoita, että valmistautumista pitäisi välttää. Hoivakoti, joka ei valmistaudu sairauksiin, on huono hoivakoti. Sotilasvoima, joka ei valmistaudu hyökkäyksiin, on huono sotilasvoima. Valmistautumisen pitäisi kuitenkin tunnistaa oma performatiivinen voimansa. Sen pitäisi tietää, että se ei pelkästään katso tulevaisuutta vaan vaikuttaa siihen. Sen pitäisi olla valmistautumista, joka ei rakenna sitä, mistä se varoittaa.
Tämä on hieno taito eikä siinä ole helppoja ohjeita. On olemassa kuitenkin yksi yksinkertainen kysymys, jonka voi esittää: tekeekö tämä valmistautuminen tulevaisuudesta paremman vai tekeekö se siitä tiettyä? Hyvä valmistautuminen pitää tulevaisuuden avoimena, mutta sen avoimuuden parempana. Huono valmistautuminen sulkee tulevaisuuden tiettyyn muotoon ja kutsuu sulkemista parantamiseksi.
Tampereen suljetut huoneet ja Helsingin suoja-aidat eivät ehkä ole vakavia ja artikkelin julkaisuhetkellä huoneet lienee jo vapautettu uudelleen myyntiin. Niissä on jotain inhimillistä ja sympaattista. Ne ovat eräänlaista kollektiivista intoa ja toiveikkuutta, joka ei tee suurempaa vahinkoa kuin yhden pettymyksen, jos voitto ei tulekaan. Ne ovat kuitenkin saman mekanismin pienempiä versioita kuin Niinistön raportti. Sama mekanismi vaikuttaa kaikessa. Mitä paremmin varustaudumme johonkin, sitä todennäköisemmäksi tuo asia tulee. Tämä on sekä viisautta että vaarallista.
Lopulta jää avoimeksi yksi kysymys, jota suomalaisen lukijan kannattaa kysyä omalta itseltään. Mihin minä valmistaudun tämän vuorokauden tunneissa? Mitä minä rakennan sisälleni odottamani tulevaisuuden suhteen? Mikä siitä, mihin minä valmistaudun, on viisaiden neitsyiden vastaanottavaisuutta ja mikä on Babelin rakentajien tekemistä? Tämä kysymys ei ratkaise mitään ulkoista asiaa, mutta se voi muuttaa sisäistä tilaa, jossa jokainen kantaa omaa odotustaan. Tämä sisäinen tila ei kuule otsikoita eikä Lordin uutisia eikä Niinistön raportteja, mutta se on se tila, jossa lopulta elämme.