Viime päivinä olemme lukeneet mediasta erilaisia kommentteja huoran tai prostituoidun ammattinimikkeen "laillistamisesta" (Myyminen ja ostaminen on toki laillista jo Suomessa) sekä lähinnä siitä, kuinka se tulisi normalisoida, koska se antaisi lisää turvaa maksullisille miehille ja naisille.
Moni saattaa säpsähtää sanaa tekstissä käytettyä sanaa, huora, koska sitä pidetään alentavana tai jopa haukkumanimenä, mutta mahdollisen säpsähdys vain kertoo sinulle totuuden siitä, että tulisiko tällainen ammattinimike nyt sitten aidosti laillistaa.
Historiallisesti suomen kielessä sana huora on ollut sekä juridinen että moraalinen termi. Keskiaikaisissa ja uuden ajan alun oikeusteksteissä sitä käytettiin virallisena terminä kuvaamaan naista, joka harjoitti sukupuoliyhteyttä avioliiton ulkopuolella tai myi seksuaalisia palveluita.
@Ottomeri ottaa alla näkyvän kannan, että seksin myyminen on työtä, siinä missä muutkin ammatit. Oletko @ottomeri sitä mieltä, että koska seksin myyminen on ihan tavallinen ja arkinen juttu, senhän tulisi loogisesti olla tarjolla myös koulujen opinto-ohjaajien valikoimassa, yhtenä "tavallisena" ammattina.
Tutkimusten mukaan 89 prosenttia prostituoiduista on aloittanut alaikäisinä, usein 13-14-vuotiaina, joten tämän työn normalisointi täytyisikin tällä ymmärryksellä aloittaa jo heti 7. luokalta.
Tämän tapainen seksikaupan asteittainen normalisointi ei ole satunnainen kulttuurinen muutos vaan tarkoin järjestetty prosessi, jossa ihmisarvon loukkaaminen naamioidaan työntekijöiden oikeuksiksi ja valinnanvapaudeksi. Tämä kielellinen alkemia, jossa sanat irrotetaan alkuperäisistä merkityksistään ja täytetään uudella, vääristyneellä sisällöllä, paljastaa syvemmän agendan: Kyse on moraalisen rappion systemaattisesta rakentamisesta, prosessista, jossa ensin normalisoidaan poikkeava, sitten laillistetaan väärä ja lopulta jopa ihanoidaan tuhoisaa.
Kieli on ensimmäinen taistelukenttä tässä ideologisessa sodassa. Seksikaupan puolestapuhujat käyttävät tietoisesti harhaanjohtavaa retoriikkaa puhuessaan "seksityöstä", ikään kuin se olisi mikä tahansa ammatti: leipuri, opettaja, sairaanhoitaja, kuten @OttoMeri tekee. Tämä semanttinen manipulaatio pyrkii häivyttämään sen todellisuuden, että kyse on ihmisen intiimeimmän olemuksen muuttamisesta kauppatavaraksi.
Kielellinen verhoutuminen ei kuitenkaan muuta tosiasioita: Seksityö, eli huorana toimiminen, on aniharvalle valinta, se ei ollut sitä @annakontula llekaan, vaan kertomansa mukaan hän ajautui kauppaamaan itseään, koska ei kokenut muita vaihtoehtoja selviämiseen olevan.
Todellisuuden ja retoriikan välinen kuilu paljastuu järkyttävällä tavalla laajassa yhdeksän maan tutkimuksessa, jonka Melissa Farley kollegoineen toteutti.
Tutkimus osoitti, että 68 prosenttia prostituoiduista kärsii posttraumaattisesta stressihäiriöstä, joka sama luku kuin sotaveteraaneilla ja kidutuksen uhreilla. Tämä ei ole sattumaa vaan systemaattisen traumatisoinnin väistämätön seuraus.
Tätäkö siis päättäjät haluavat todella laillistaa? Ihmisten traumatisointia, joka tutkitusti ei ole vähentynyt niissäkään maissa, joissa prostituutio on "työtä".
Kanadalainen tutkimus paljasti vieläkin karumman totuuden: prostituoitujen kuolleisuus on 40-kertainen muuhun väestöön verrattuna. Murhat, itsemurhat, yliannostukset ja väkivalta muodostavat arkipäivän, josta harvat selviävät hengissä. Keskimääräinen elinajanodote prostituutiossa on 34 vuotta! Ikä, jolloin useimmat meistä ovat vasta rakentamassa elämäänsä.
Rachel Moran ja Andrea Heinz, molemmat prostituutiosta selvinneet, riisuvat teoksissaan viimeisetkin illuusiot tämän "ammatin" luonteesta. Moranin sanat leikkaavat läpi valheen:
"Jokainen päivä prostituoituna on henkinen raiskaus. Opettelemme dissosioitumaan ja irtautumaan kehostamme selviytyäksemme."
Heinz kuvaa kokemustaan vieläkin raaemmin:
"Prostituutio tappaa sielun. Se tuhoaa kyvyn luottaa, rakastaa ja tuntea. Olin elävä ruumis."
Heidän todistuksensa paljastavat karmivan totuuden: lähes poikkeuksetta "vapaaehtoisen" prostituution takana on lapsuuden seksuaalinen hyväksikäyttö, joka on normalisoinut oman kehon hyväksikäytön. Tilastot vahvistavat tämän: 89 prosenttia prostituoiduista on aloittanut alaikäisinä, usein 13-14-vuotiaina. Tämä ei ole uravalinta vaan lapsuuden ryöstö, trauma joka synnyttää traumaa.
Neurotieteelliset tutkimukset paljastavat, miten aivot ja keho yrittävät selviytyä jatkuvasta hyväksikäytöstä. Prostituoidut kehittävät samanlaisia dissosiaatiomekanismeja kuin kidutuksen uhrit: aivot kirjaimellisesti irrottavat tietoisuuden kehosta suojellakseen psyykettä hajoamiselta. Dr. Judith Herman Harvardista tunnistaa tässä vaikeamutoisen PTSD:n, joka on vaikeampi hoitaa kuin yksittäinen trauma, koska kidutus toistuu päivittäin.
Fyysinen tuho kulkee käsi kädessä psyykkisen hajoamisen kanssa: krooniset tulehdukset, sukupuolitaudit, pysyvät vammat, repeämät ja kiputilat muodostavat arkipäivän. Monet menettävät pysyvästi kyvyn nauttia seksuaalisuudesta. Päihteiden käyttö on lähes universaalia, mutta ei nautinnon vaan selviytymisen vuoksi. 95 prosenttia prostituoiduista haluaisi lopettaa välittömästi, jos heillä olisi vaihtoehto.
Digitaalinen aikakausi on tuonut mukanaan uusia orjuuden muotoja, jotka naamioituvat voimaantumiseksi. OnlyFans ja "Sugar Baby" -kulttuuri myyvät nuorille illuusiota helposta rahasta" samalla kun algoritmit muodostavat näkymättömän vankilanvartijan, pakottaen yhä extremimpään sisältöön ansioiden säilyttämiseksi. Digitaalinen jalanjälki on lähtemätön, koska internet ei unohda ja kerran jaettu intiimi materiaali voi tuhota tulevaisuuden vuosikymmeniksi. Menestyneet sisällöntuottajat kertovat nyt avoimesti vakavasta masennuksesta, ahdistuksesta ja itseinhosta. Raha ei korvaa menetettyä ihmisarvoa eikä palauta kykyä aitoon intimiteettin.
Moni myöntää menettäneensä kyvyn normaaleihin ihmissuhteisiin, sillä opittuaan näkemään itsensä tuotteena, on vaikea uskoa olevansa rakastamisen arvoinen ihmisenä.
"Vapaaehtoisen" seksityön taloudellinen todellisuus paljastaa systemaattisen hyväksikäytön. Suurin osa rahoista valuu välittäjille, sivustoille, parittajille, näille modernin orjakaupan arkkitehdeille. Prostituoidut jäävät velkakierteeseen, jossa ainoa tapa selvitä on myydä yhä enemmän itsestään. Parittajat, ihmiskauppiaat ja pornoteollisuus keräävät miljardeja naisten ja lasten kärsimyksellä. Laillistaminen ei poista rikollisuutta vaan normalisoi sen. Hollannin ja Saksan kokemukset osoittavat kiistattomasti, että prostituution laillistaminen lisää ihmiskauppaa ja alaikäisten hyväksikäyttöä. Amsterdamin punaisilla lyhtyillä seisovat naiset eivät ole vapautuneita yrittäjiä vaan modernin orjakaupan uhreja.
Yhteiskunnan hyväksyessä ihmiskaupan "työnä" se lähettää syvän viestin: kehosi on kauppatavaraa, arvosi määrittyy markkinoilla, intiimiys on myytävissä. Tämä myrkyttää sukupuolten väliset suhteet perustasolla. Nuoret miehet oppivat, että naisten kehot ovat ostettavissa, nuoret naiset oppivat, että heidän arvonsa on sidottu seksuaaliseen myyntikelpoisuuteen. Aito rakkaus ja sitoutuminen muuttuvat vanhanaikaisiksi käsitteiksi maailmassa, jossa kaikki on kaupan.
Seksikaupan normalisointi on osa laajempaa ideologista projektia, jossa pyritään purkamaan kaikki perinteiset moraaliset ja biologiset rajat. Sama ideologia, joka ajaa sukupuolierottelun häivyttämistä ja "sukupuolen moninaisuuden" opettamista lapsille, pyrkii normalisoimaan myös seksuaalisuuden täydellisen kaupallistamisen. Taustalla vaikuttaa radikaali individualismi, jossa ihminen nähdään atomistisena yksilönä vailla siteitä yhteisöön tai moraaliseen järjestykseen, täysin manipuloitavissa olevana kuluttajana tai tuotteena. Tällainen seksuaalisuuden ylikorostaminen ja omien tarpeiden rajaton tyydyttäminen, johtaa askel askeleelta myös pedofilian hyväksymiseen ja yhä nuortempien ja nuortempien lasten seksualisoimiseen.
Tämä johtaa luontevasti myös lapsiavioliittoihin, jossa jopa 6 vuotiaat kelpaavat vaimoiksi ja yhdeksänvuotiaat aviovuoteeseen. Tätä tapahtuu myös Suomesta, sillä näitä Islaminuskossa hyväksyttyjä "liittoja" ei solmita kirkoissa tai maistraateissa, vaan yhteisön sisällä.
Yhteiskunnan moraalinen taso mitataan siinä, miten se kohtelee haavoittuvimpiaan. Hyväksyessämme ihmiskaupan "työnä" paljastamme syvän moraalisen konkurssin. Kyse on satanistisesta illuusiosta puhua vapaudesta ja voimaantumisesta, kun kaupitellaan pyhintä ja syvintä ihmisyydessä. Seksuaalisuus ei ole irrallinen kehon funktio vaan syvä osa ihmisen identiteettiä. Sen myyminen särkee jotain perustavanlaatuista. Se särkee jotain, jonka korjaaminen vaatii syvällistä parantumista.
Todellinen vapaus ei ole oikeutta myydä itseään vaan moraalinen voima kieltäytyä myymästä, yhteiskunnan tukiessa tätä valintaa! Todellinen tasa-arvo ei ole maailma, jossa kaikilla on "oikeus" ostaa toisten kehoja, vaan yhteiskunta, jossa kenenkään ei tarvitse myydä kehoaan selviytyäkseen.
Jokainen meistä tietää sydämessään totuuden. Emme halua lapsillemme tai rakastamallemme prostituution todellisuutta. Kukaan ei iloitse lapsensa haaveammatin olevan huora tai prostituoitu. Nämä vaistomaiset reaktiot paljastavat totuuden, jonka propaganda yrittää peittää!
Vai itkisitkö onnesta, kun lapsesi tulisi yläasteen 8-luokan TET-päivästä bordellista ja kertoisi hänen unelma-ammattinsa oleva huorana toimiminen?
Tie eteenpäin ei kulje seksikaupan normalisoinnin vaan sen poistamisen kautta.
Tarvitsemme exit-ohjelmia, traumaterapiaa, vaihtoehtoisia elinkeinoja ja koulutusmahdollisuuksia. Ennen kaikkea tarvitsemme yhteiskunnan, joka tunnustaa jokaisen ihmisen loukkaamattoman arvon. Nämä olivat asioista, joita @annakontula ei saanut edes harkita, koska vaihtoehtoja ei hänen mukaansa ollut, joten ainoaksi vaihtoehdoksi tuolloin jäi itsensä myyminen, ministereille ja muille nykyisin päättävissä asemissa olleille, nuorena tyttönä, keskenkasvuisena lapsena. Tämä jos mikä on osoitus yhteiskunnan suuresta epäonnistumisesta, sillä näitä itseänsä myyviä lapsia on varmasti tälläkin hetkellä liikaa. Yksikin lapsi, joka oppii pitämään itseään kauppatavarana on yhteiskunnan ja perheiden kannalta radikaali epäonnistuminen.
Ylipäänsä se, että päädymme tähän keskusteluun päätyminen on vakava varoitus moraalisesta rappiostamme. Moraalin tuhoaminen tapahtuu silmiemme edessä, kuten nyt jokainen näkee: ensin normalisoidaan poikkeava, sitten tehdään siitä hyväksyttävää, lopulta vaaditaan kaikkien hyväksyntää. Meidän on tunnistettava tämä prosessi ja vastustettava sitä jokaisessa vaiheessa, totuudellisesti, rohkeasti ja kompromisseja tekemättä.
P.S. Huora on sanana myös uudessa @pipliaseura UT2020 raamatussa, joten jos sana kelpaa Raamattuun, se kelvannee myös tähän tekstiin:
