Useimmat eivät tienneet, miksi olivat koolla

Enemmistö voi olla oikeassa tai väärässä. Totuus ei odota sen päätöstä.

Efesossa hopeaseppä Demetrius kutsui koolle ammattiveljensä. Hän valmisti hopeisia Artemiin temppeleitä. Paavalin opetus siitä, etteivät käsillä tehdyt ole jumalia, uhkasi seppien toimeentuloa (Apt. 19:24–26). Viha levisi ja koko kaupunki joutui sekasortoon. Väki ryntäsi näytelmäpaikkaan ja raahasi mukanaan kaksi Paavalin matkatoveria.

Ja he huusivat, mikä mitäkin; sillä kokous oli sekasortoinen, ja useimmat eivät tienneet, minkätähden he olivat tulleet kokoon.

— Apt. 19:32

Joukosta työnnettiin esiin juutalainen Aleksander, joka yritti puhua. Hänet tunnistettiin juutalaiseksi ja silloin väkijoukko alkoi huutaa yhteen ääneen: "Suuri on efesolaisten Artemis!" (Apt. 19:34) Kreikassa ääntä kuvataan sanoilla φωνὴ μία, yksi ääni kaikista. Huutoa kesti noin kaksi tuntia.

Luukas kutsuu kokousta sanalla ἐκκλησία, joka kreikkalaisessa kaupungissa tarkoitti kansankokousta. Useimmat on kreikaksi οἱ πλείους, suurempi osa. Lopulta kaupungin kansleri rauhoitti joukon ja muistutti, että asiat ratkaistaan laillisessa kansankokouksessa (Apt. 19:39). Hän erotti toisistaan yhdellä äänellä huutavan väkijoukon ja lain mukaan asiaa punnitsevan kokouksen.

Kuka Efesossa oli äänessä? Pieni joukko, jonka toimeentulo oli uhattuna. Sen perässä kulki kaupunki, jonka suurin osa ei tiennyt, mistä oli kyse.

Äänekäs vähemmistö ja hiljainen keskikohta

Sitoutuneen vähemmistön voimaa on tutkittu. Vuonna 2011 julkaistussa mallinnuksessa osa väestöstä pysyi järkkymättä omassa kannassaan. Osuuden ylitettyä noin kymmenen prosenttia koko väestön kääntyminen samalle kannalle nopeutui jyrkästi.

Vuonna 2018 Science-lehdessä julkaistussa kokeessa 194 osallistujaa jaettiin kymmeneen verkkoryhmään, joissa kussakin oli 20–30 ihmistä. Parit yrittivät antaa kasvokuvalle saman nimen ja ryhmään vakiintui yhteinen nimitys. Sen jälkeen ryhmään tuotiin vähemmistö, joka käytti sitoutuneesti toista nimeä. Noin 25 prosentin kohdalla vakiintunut tapa kaatui. Pienemmät vähemmistöt saivat keskimäärin vain kuusi prosenttia muista vaihtamaan.

Hiljaisella keskikohdalla on oma mekanisminsa. Vuonna 1993 julkaistuissa tutkimuksissa yliopisto-opiskelijat uskoivat olevansa itse epämukavampia kampuksen juomatapojen kanssa kuin keskivertoopiskelija. Kukin luuli muiden hyväksyvän sen, mitä hän itse vierasti. Miesopiskelijoiden omat asenteet siirtyivät ajan mittaan kohti normia, jonka he olivat luulleet olevan muiden. Ilmiötä kutsutaan pluralistiseksi tietämättömyydeksi. Vuonna 1998 julkaistussa jatkotutkimuksessa ensimmäisen vuoden opiskelijat osallistuivat syksyllä keskusteluun. Osa keskusteli vertaisryhmässä juuri tästä ilmiöstä ja osa omista päätöksistään juomistilanteessa. Neljästä kuuteen kuukautta myöhemmin vertaisryhmässä keskustelleet kertoivat juovansa merkitsevästi vähemmän. Hiljaisuuden nimeäminen muutti käytöstä.

Sama näkyy evankeliumissa.

Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi. Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.

— Joh. 12:42–43

Moni uskoi, mutta harva sanoi sen ääneen. Ulospäin näytti siltä, ettei kukaan hallitusmiehistä uskonut. Moni muistaa saman tunteen koronavuosilta: yhteinen kanta muodostui nopeasti ja harva uskalsi kysyä ääneen.

Kymmenen vastaan kaksi

Mooses lähetti kaksitoista miestä vakoilemaan luvattua maata. Kymmenen palasi sanoen: "Emme me kykene käymään sen kansan kimppuun, sillä se on meitä voimakkaampi" (4. Moos. 13:31). Kansa itki koko yön ja alkoi puhua uuden johtajan valitsemisesta ja paluusta Egyptiin (4. Moos. 14:1–4).

Kaksi vakoojaa, Joosua ja Kaaleb, sanoi toisin. Heidän mukaansa maa oli ylen ihana ja Herra oli kansan kanssa (4. Moos. 14:7–9).

Silloin koko seurakunta vaati heitä kivitettäviksi, mutta Herran kirkkaus ilmestyi kaikille israelilaisille ilmestysmajassa.

— 4. Moos. 14:10

Enemmistön raportti ratkaisi kansan suunnan ja se oli väärä. Kaksi oli oikeassa koko seurakuntaa vastaan.

Jerusalemissa ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta ja surmauttamaan Jeesuksen (Matt. 27:20). Pilatus kysyi, mitä hänen pitäisi tehdä Jeesukselle. "He sanoivat kaikki: 'Ristiinnaulittakoon!'" (Matt. 27:22) Yksimielisyys syntyi muutaman johtajan yllytyksestä. Hetkeä aiemmin Pilatus oli kysynyt Jeesukselta: "Mikä on totuus?" (Joh. 18:38)

Tieteen enemmistö

Lääketiede piti pitkään mahahaavan syynä stressiä ja väärää ruokavaliota. Vuonna 1982 tutkijat Barry Marshall ja Robin Warren löysivät mahalaukusta bakteerin, jonka nimi on Helicobacter pylori. Nobel-säätiön mukaan löytö otettiin aluksi vastaan suurella epäilyllä. Nykyään bakteerin tiedetään aiheuttavan yli 90 prosenttia pohjukaissuolen haavoista ja jopa 80 prosenttia mahahaavoista. Marshall ja Warren saivat lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 2005.

Tiede korjasi itsensä näytöllä. Enemmistön kanta muuttui vasta, kun näyttö oli kiistaton. Totuus oli sama koko ajan, vaikka enemmistö oli eri mieltä.

Totuudesta kirjoitetaan nyt ohjeita myös koneille. Yhdysvaltain presidentin heinäkuussa 2025 antaman asetuksen mukaan kielimallien on asetettava etusijalle historiallinen tarkkuus, tieteellinen tutkimus ja objektiivisuus. Niiden on myös myönnettävä epävarmuus, kun luotettava tieto on puutteellista tai ristiriitaista. Syyskuun lopussa 2026 suurimpien tekoälyyhtiöiden johtajat allekirjoittivat Valkoisessa talossa vapaaehtoisen sitoumuksen tekoälyn valvonnasta. Mihin kone nojaa, kun ihmisten enemmistö ja totuus eroavat toisistaan?

Yksi Jumala ja yksi nimi

Monessa uskonnossa kristinuskoa pidetään uskona kolmeen jumalaan. Kaikkien uskontojen yhteiseen koriin Jeesus ei mahdu, koska Hänen seuraajilleen on vain yksi elävä Jumala.

Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.

— 5. Moos. 6:4

Heprean sana אֶחָד tarkoittaa Strongin sanakirjan mukaan yhtä ja yhdistynyttä. Jeesus käski kastaa "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" (Matt. 28:19). Kreikassa sana nimi, ὄνομα, on yksikössä. Nimi on yksi ja persoonia kolme. Jeesus sanoi: "Minä ja Isä olemme yhtä." (Joh. 10:30)

Tunnustus ei muutu sen mukaan, kuinka moni sen hyväksyy. Jeesus ei luvannut seuraajilleen enemmistöä.

Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.

— Luuk. 12:32

Hän sanoi myös, että elämään vievä portti on ahdas ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät (Matt. 7:14). Luukkaan evankeliumissa Hän kysyy: "Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Luuk. 18:8)

Totuus, joka ei heilu tuulessa

Efesolaiskirje kuvaa uskovia, joiden ei tarvitse enää ajelehtia.

ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;

— Ef. 4:14

Enemmistön kanta on tuulta. Se kääntyy, kun sitoutunut vähemmistö on riittävän äänekäs tai kun hiljainen keskikohta luulee kaikkien muiden jo kääntyneen. Raamatun totuus ei käänny. "Sinun sanasi on kokonansa totuus" (Ps. 119:160). Valkeuksien Isän tykönä "ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa" (Jaak. 1:17). Jeesus sanoi olevansa tie ja totuus ja elämä (Joh. 14:6).

Paavali kysyi itseltään: "Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan?" (Gal. 1:10) Sama kysymys koskee meitä. Kenen ääntä seuraamme, kun ympärillä huudetaan yhdellä äänellä? Tiedämmekö, miksi olemme koolla?

Efesoksen huuto vaikeni aikanaan. Jeesuksen sanat Pilatukselle pysyvät: "Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni." (Joh. 18:37)