Vangittu ihmiskunta yhä Jumalan vihollisen tekoja tekemässä
Paula ei kiristy silloin, kun lintu astuu siihen. Se kiristyy, kun lintu alkaa rimpuilla.
Linnustajan paula on yksinkertaisin ansa, jonka ihminen on keksinyt. Silmukka, oksa ja hiukan siemeniä. Lintu ei huomaa mitään, koska mikään ei näytä vaaralliselta. Siemenet ovat oikeita, oksa on tavallinen ja silmukka on niin ohut, ettei sitä erota ruohosta. Vasta kun jalka on sisällä ja lintu yrittää nousta, lanka kiristyy. Mitä kovemmin se räpyttelee, sitä tiukemmin silmukka puristuu. Paula ei tarvitse linnustajaa paikalle. Lintu tekee kaiken työn itse.
Saarnaaja näki saman ihmisessä: "Sillä ei ihminen tiedä aikaansa, niinkuin eivät kalatkaan, jotka tarttuvat pahaan verkkoon, eivätkä linnut, jotka käyvät kiinni paulaan; niinkuin ne, niin pyydystetään ihmislapsetkin pahana aikana, joka yllättää heidät äkisti." (Saarn. 9:12) Ihmislapsi ei astu ansaan siksi, että hän olisi tyhmä. Hän astuu siihen, koska ansa on rakennettu näyttämään ruoalta.
Vanki, joka luulee olevansa vapaa
Paavali kirjoitti Timoteukselle ihmisistä, joiden toivo on herätä ja "selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään." (2. Tim. 2:26) Jakeen järkyttävin sana ei ole perkele eikä paula. Se on sana tekemään. Vanki ei istu kopissa toimettomana. Hän on liikkeessä, hän valitsee, suunnittelee ja toteuttaa. Hän tekee työtä, mutta työn tilaaja on toinen kuin hän luulee.
Tämä on vankeuden ovelin muoto. Kahleet, joita ei tunne, eivät hankaa. Pietari kuvaa niitä, jotka "lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia; sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on." (2. Piet. 2:19) Vapauden lupaus on paulan siemen. Se houkuttelee juuri sitä, joka haluaa olla oman elämänsä herra. Sisään astuessaan hän ei koe joutuneensa vangiksi. Hän kokee vihdoin päättävänsä itse.
Raamattu näyttää, miten vieras tahto pukeutuu omaksi ajatukseksi. Ehtoollispöydässä "perkele jo oli pannut Juudas Iskariotin, Simonin pojan, sydämeen, että hän kavaltaisi Jeesuksen" (Joh. 13:2). Juudas ei kuullut ääntä ulkopuoleltaan. Hän tunsi halun omassa sydämessään. Pietari kysyi Ananiakselta: "miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta?" (Ap. t. 5:3) Ananias luuli tekevänsä viisaan taloudellisen ratkaisun. Hän teki toisen tekoa omalla kädellään.
Paavali tunnisti saman jaon itsessään: "mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on." (Room. 7:23) Mieli tahtoo yhtä ja jäsenet tekevät toista. Vankila ei ole seinissä vaan ihmisen sisällä ja siksi sitä on niin vaikea nähdä. Jeesus lainasi profeettaa kansasta, jonka sydän on paatunut, joka kuulee työläästi ja on ummistanut silmänsä, "etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi." (Matt. 13:15) Silmät on ummistettu. Ne eivät ole sokeat, ne on suljettu.
Paula, joka kiristyy omasta voimasta
Vankeus ei lopu eikä muutu ilman Jeesusta. Se on ylpeyden ja omavoimaisuuden kallein hinta.
Ylpeys ei ole pelkkää kerskumista. Sen syvin muoto on vakaumus siitä, että ihminen selviää itse. Paula kiristyy juuri tästä. Jobin kirja kuvaa ihmistä, jonka "omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä." (Job 18:8) Kukaan ei työnnä häntä. Hän kävelee itse, varmoin askelin, maan päällä, joka näyttää kantavan. Sananlaskut sanoo saman lyhyemmin: "Pahalle miehelle on oma rikos paulaksi" (Sananl. 29:6).
Omavoimaisuus voi pukeutua myös hurskauteen. Jesaja kuvaa kansaa, jolle Herran sana muuttuu luetteloksi: "Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä". Siksi he kulkiessaan kaatuvat, ruhjoutuvat ja heidät "kiedotaan ja vangitaan." (Jes. 28:13) Uskonnollinen suoritus on sama paula kauniimmalla langalla. Ihminen, joka yrittää ansaita vapautensa täyttämällä sääntöjä, rimpuilee yhä. Hänen voimansa vain on kääntynyt hengelliseksi.
Raha on toinen silmukka. "Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen." (1. Tim. 6:9) Heti perään tulee jae, jonka moni tuntee ulkoa: "Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla." (1. Tim. 6:10) Lävistäneet itsensä. Raha ei hyökkää kenenkään kimppuun. Ihminen tarttuu siihen ja haavoittuu omasta otteestaan.
Kolmas silmukka on kompromissi. Israelia varoitettiin jättämästä vieraita jumalia maahan, sillä "jos sinä palvelet heidän jumaliansa, on se sinulle paulaksi." (2. Moos. 23:33) Joosua toisti varoituksen elämänsä lopulla: ne, jotka jätetään, "tulevat teille paulaksi ja ansaksi, kylkienne ruoskaksi ja okaiksi silmiinne" (Joos. 23:13). Paula ei ole aina suuri lankeemus. Se voi olla pieni myönnytys, joka jätetään asumaan, koska sen poistaminen tuntuisi liian vaivalloiselta.
Hinta on kallein siksi, että sitä ei makseta kerralla. Se maksetaan joka päivä, kun ihminen tekee jonkun toisen tahtoa ja luulee sitä omakseen. Se maksetaan ajassa, ihmissuhteissa, terveydessä ja lapsissa. Ylpeys ei suostu myöntämään olevansa ansassa, joten se jatkaa rimpuilua. Jokainen oma yritys päästä irti on uusi kierros langan ympärille.
Väkevän talo
Jeesus kertoi vertauksen talosta. "Kun väkevä aseellisena vartioitsee kartanoaan, on hänen omaisuutensa turvassa." (Luuk. 11:21) Toisessa evankeliumissa Hän jatkoi: "Taikka kuinka voi kukaan tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaroitansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää? Vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa." (Matt. 12:29)
Vertauksessa ihmiset ovat tavaroita väkevän talossa. Ne eivät pääse ulos omin voimin, koska talon vartija on vahvempi kuin ne. Vertauksen ydin ei silti ole vartijan voima. Se on Hänen voimansa, joka tulee taloon ja sitoo vartijan. "Mutta jos minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne." (Matt. 12:28)
Raamattu ei anna vihollisen kasvaa Jumalan kokoiseksi. Jobin kirjassa vihollinen saa liikkua vain siinä tilassa, jonka Herra antaa: "Katso, kaikki, mitä hänellä on, olkoon sinun käsissäsi; älä vain koske kädelläsi häneen itseensä" (Job 1:12). Toisella kerralla raja on yhä olemassa: "säästä kuitenkin hänen henkensä" (Job 2:6). Vihollinen on todellinen, mutta se on hihnassa. Ilmestyskirja kertoo, että "se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä" heitettiin maan päälle (Ilm. 12:9), ja että hänet lopulta sidotaan ja suljetaan syvyyteen, "ettei hän enää kansoja villitsisi" (Ilm. 20:3).
Villitsijä on oikea sana. Vihollisen ase on valhe ja sen tulemus tapahtuu "valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä" (2. Tess. 2:9). Siksi Paavali saattoi kirjoittaa rauhallisesti: "ettei saatana pääsisi meistä voitolle; sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat." (2. Kor. 2:11) Tunnettu juoni ei pelota. Pelko on itsessään yksi paula ja vapaa ihminen katsoo maailmaa Luojan kädenjälkenä eikä vihollisen alueena.
Jeesus sanoi Pietarille ennen tämän kieltämistä: "Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja" (Luuk. 22:31). Seuraava jae on kaikkien vankien toivo: "mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi." (Luuk. 22:32) Pietari kaatui, mutta hän ei jäänyt ansaan, koska joku oli rukoillut hänen puolestaan jo ennen kuin hän kaatui.
Kahdeksantoista vuotta
Synagogassa oli nainen, joka oli ollut kumarassa 18 vuotta. Hän ei pystynyt suoristamaan selkäänsä. Jeesus paransi hänet sapattina ja kun synagogan esimies närkästyi, Hän vastasi: "Ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?" (Luuk. 13:16)
Nainen ei ollut pakana eikä kapinoitsija. Hän oli Aabrahamin tytär, joka kävi synagogassa. Side voi olla uskovan elämässä vuosia ja se voi näyttää ulospäin pelkältä vaivalta, luonteelta tai kohtalolta. Hän katsoi maahan 18 vuotta. Vapautus ei tullut siitä, että hän olisi viimein jaksanut ojentautua. Se tuli siitä, että Jeesus kutsui hänet luokseen ja pani kätensä hänen päälleen.
Gerasan rannalla oli mies, joka oli kokeillut toista tietä. Häntä "oli sidottu kahleisiin ja jalkanuoriin, ja häntä oli vartioitu, mutta hän oli katkaissut siteet ja kulkeutunut riivaajan ajamana erämaihin." (Luuk. 8:29) Hän katkaisi ihmisten kahleet omalla voimallaan ja juuri se vei hänet syvemmälle erämaahan. Ihmisvoimalla katkaistu kahle ei tuo vapautta. Se tuo vain toisenlaisen vankeuden.
Psalmit tietävät, mistä vapautus tulee. "Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää minun jalkani verkosta." (Ps. 25:15) "Sinä päästät minut verkosta, jonka he ovat eteeni virittäneet, sillä sinä olet minun turvani." (Ps. 31:5) Ja kun se tapahtuu, laulaja kuvaa sen niin kuin lintu sen kokisi:
Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois.
— Ps. 124:7
Paula katkesi. Lintu ei katkaissut sitä.
Paluu, joka annetaan
Jeesus aloitti saarnaamisensa lyhyellä kutsulla ja lupauksella: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle" (Matt. 4:17). Markus kirjoittaa sen muodossa: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi" (Mark. 1:15). Parannus on raamatullisessa merkityksessä kääntymistä, suunnan vaihtoa. Paulassa olevalle se tarkoittaa ensin yhtä asiaa: rimpuilun lopettamista.
Tuhlaajapoika oli lähtenyt isänsä talosta vapautta etsimään. Rahojen loputtua hän "meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja." (Luuk. 15:15) Vapaus päättyi palvelukseen vieraalla isännällä. Käänne tapahtui hiljaa: "Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!" (Luuk. 15:17) Hän ei suunnitellut pakoa. Hän muisti, kenen poika hän oli.
Paavali erottaa kaksi murhetta: "Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman." (2. Kor. 7:10) Maailman murhe on rimpuilua surun muodossa. Se kiertää itsensä ympäri, syyttää ja häpeää, mutta ei käänny. Jumalan mielen mukainen murhe kääntyy kohti Häntä.
Tässä on jotakin, mikä vapauttaa ylpeyden viimeisestäkin linnakkeesta. Parannuskaan ei ole ihmisen suoritus. Apostolien tekojen mukaan Jumala on korottanut Kristuksen "Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta." (Ap. t. 5:31) Kun pakanatkin tulivat uskoon, seurakunta ylisti Jumalaa: "Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen elämäksi" (Ap. t. 11:18). Kääntyminen on lahja. Omavoimainen ihminen yrittäisi tehdä senkin itse ja siksi armo antaa sen.
Jeesus sanoi, ettei Hän ole tullut kutsumaan vanhurskaita "vaan syntisiä parannukseen" (Luuk. 5:32). Matteuksen evankeliumissa Hän sanoo samassa kohdassa ensin: "Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria'." (Matt. 9:13) Laupeus on Jumalan vastaus vangin tilaan. Hän ei vaadi vankia ensin vapautumaan ja sitten tulemaan. Hän tulee vankilaan.
Kadonnut lammas ei löydä tietä kotiin. Paimen etsii sen ja "löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten." (Luuk. 15:5) Lammas ei kävele takaisin. Se kannetaan.
Kuka hyötyy vankeudesta
Paulan asettaja hyötyy. Jakeen sanoin vanki tekee vanginneensa tahtoa, joten jokainen vangittu ihminen on hänelle työvoimaa, jonka ei tarvitse tietää työskentelevänsä. Vihollisella ei ole omia käsiä maailmassa. Hän tarvitsee ihmisen kädet, ihmisen sanat, ihmisen ajan ja ihmisen voimat. Hän käyttää niitä ja jättää laskun käyttäjälle.
Kokoero on hirvittävä. Vangitsija menettää vain vangin, jos tämä pääsee vapaaksi. Vanki menettää vankeudessa kaiken: vuotensa, rauhansa, ihmissuhteensa, joskus lapsensa ja lopulta itsensä. Jesaja puhuu kuitenkin vielä suuremmasta kokoerosta: "Vaikka vangit otettaisiinkin sankarilta ja saalis riistettäisiin väkevältä, niin minä kuitenkin taistelen sitä vastaan, joka sinua vastaan taistelee, ja minä pelastan sinun lapsesi." (Jes. 49:25) Väkevän yläpuolella on Jaakobin Väkevä (Jes. 49:26).
Vapauttaja
Jesaja näki Hänet satoja vuosia ennen kuin Hän tuli. "Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta" (Jes. 61:1). Toisessa kohdassa Herra kutsuu Palvelijaansa "avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta, pimeydessä istuvat vankihuoneesta." (Jes. 42:7)
Vapautus maksoi Hänelle saman, minkä vankeus maksaa ihmiselle ja enemmän. Hän "antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta." (Jes. 53:12) Hän astui vankien joukkoon ja tuli luetuksi heihin. Siksi Hän voi viedä heidät ulos.
Ylösnoussut Kristus lähetti Paavalin pakanoiden luo "avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö" (Ap. t. 26:18). Kolossalaiskirje kirjoittaa saman valmiina tekona: Isä on se, "joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan." (Kol. 1:13) Siirtänyt. Lammas kannetaan hartioilla rajan yli.
Vapautuksen väline on totuus, koska vankeuden väline oli valhe. "ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi" (Joh. 8:32). Jeesus rukoili omiensa puolesta: "Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus." (Joh. 17:17) Valhe sitoo ja totuus päästää ja Totuus on Hän itse.
Herätyshuuto kaikuu läpi Raamatun. Deboran laulussa: "Heräjä, heräjä, Debora! Heräjä, heräjä, laula laulu! Nouse, Baarak! Ota vankeja saaliiksesi" (Tuom. 5:12). Vangitsijat joutuvat itse vangeiksi. Uudessa testamentissa sama huuto kuuluu jokaiselle, joka nukkuu paulassa:
Sentähden sanotaan: "Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!"
— Ef. 5:14
Vastaus sävyisyydellä
Vapautettu ihminen näkee vankeja kaikkialla ja hänessä herää halu huutaa. Pietari neuvoo toisin: "vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla" (1. Piet. 3:15).
Sävyisyys on viisautta, koska vankia ei vapauteta vetämällä paulasta. Siitä paula vain kiristyy. Paavali kirjoitti korinttilaisille: "ei niin, että tahdomme vallita teidän uskoanne, vaan me yhdessä autamme teitä teidän iloonne" (2. Kor. 1:24). Vapautettu ei ole vartija, joka siirtää vangin omaan kopikseen. Hän on toinen kerjäläinen, joka kertoo, mistä leipää saa.
Psalmin rukous sopii jokaisen huulille sekä sen, joka on jo päässyt, että sen, joka vielä istuu verkossa:
Jumala Sebaot, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme.
— Ps. 80:8