Minä sallin sinun kääntyä

Neula ei valitse pohjoista. Se vain lakkaa vastustamasta sitä.

Kompassin neula on pieni pala magnetoitua metallia, joka kelluu tai lepää kärkensä varassa. Vapaana se kääntyy itsestään kohti pohjoista. Neula ei ponnistele eikä päätä. Se asettuu kenttään, joka on ollut olemassa ennen sitä ja ympäröi sitä kaikkialta. Lähellä oleva rauta tai toinen magneetti vetää neulaa kuitenkin sivuun, eikä neula itse huomaa mitään. Se näyttää yhä varmalta. Se vain osoittaa väärään suuntaan. Laivoissa tätä poikkeamaa kutsutaan eksymäksi. Se mitataan ja korjataan erikseen, koska muuten alus kulkee vakaasti ja itsevarmasti kohti karikkoa.

Ihminen elää samassa asetelmassa. Hänen ympärillään on maailman syke: uutisvirta, mainosten rytmi, kuvat ja äänet, jotka saapuvat puhelimeen ennen aamukahvia ja jäävät soimaan illalla vielä silmien taakse. Syke on voimakas ja se vetää. Vähitellen ihminen alkaa rakentaa itseään sen mukaan: ajatuksensa, uskomuksensa, identiteettinsä ja lopulta sydämensä. Hän ei ole valinnut eksymää. Hän on vain elänyt liian lähellä rautaa.

Uupunut profeetta

Jeremia oli syvästi uskova mies. Hän oli syönyt Jumalan sanat kuin leipää: "Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi, Herra, Jumala Sebaot." (Jer. 15:16). Saman luvun sisällä hän on kuitenkin väsynyt niin, että syyttää Jumalaa: "Sinä olet minulle kuin ehtyvä puro, kuin vesi, joka ei pysy." (Jer. 15:18). Profeettakin voi uupumuksen vuoksi kääntyä pois. Kipu, joka ei parane, alkaa puhua omalla äänellään.

Syytös on sitäkin painavampi, kun sitä lukee koko kirjan valossa. Jeremian kirjan alussa Jumala kuvaa itseään aivan toisin: "Sillä minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin: minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä." (Jer. 2:13). Uupunut profeetta kutsuu elävän veden lähdettä ehtyväksi puroksi. Väsymys on kääntänyt kuvan ylösalaisin. Lähde ei ollut ehtynyt. Profeetan oma säiliö oli alkanut vuotaa.

Jumalan vastaus alkaa ehdolla, joka on samalla lupaus:

Sentähden, näin sanoo Herra: "Jos sinä käännyt, niin minä sallin sinun kääntyä, ja sinä saat seisoa minun edessäni. Ja jos sinä tuot esiin jaloa, et arvotonta, niin sinä saat olla minun suunani. He kääntyvät sinun tykösi, mutta sinä et käänny heidän tykönsä."

— Jer. 15:19

Hepreankielisessä jakeessa sana kääntyä on neljä kertaa. Ensin ihminen kääntyy. Sitten Jumala kääntää hänet takaisin, sillä toinen muoto tarkoittaa sanatarkasti saada palaamaan. Lopussa sama sana määrää suunnan: muut kääntyvät hänen puoleensa, mutta hän ei käänny heidän puoleensa. Kääntyminen on ihmisen liike, mutta palauttaminen on Jumalan työ. Neula ei vedä itse pohjoista puoleensa. Kenttä kääntää sen, kun se pääsee vapaaksi.

Kenen edessä ihminen seisoo

Seistä jonkun edessä tarkoitti Raamatun kielessä palvelua ja kuuluvuutta. Profeetta Elia aloitti puheensa kuninkaalle sanoilla, jotka kertoivat hänen todellisen esimiehensä: "Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, jonka edessä minä seison" (1. Kun. 17:1). Hän puhui kuninkaalle, mutta seisoi Jumalan edessä.

Jokainen ihminen seisoo jonkun edessä. Moni seisoo yleisön edessä, joka arvioi, tykkää tai vaikenee. Moni seisoo oman kuvansa edessä ja yrittää vastata sen vaatimuksiin. Yleisö ja kuva ovat ankaria isäntiä, sillä ne eivät koskaan sano riittää. Jumalan edessä seisominen on toisenlaista. Se on kuulemista. Siinä katse tuntee ihmisen jo ennen kuin hän sanoo mitään.

Kallisarvoinen arvottomasta

Jakeen toinen ehto kuuluu sanatarkasti hepreaksi: jos tuot esiin kallisarvoisen arvottomasta. Sana kallisarvoinen tarkoittaa jotakin kallista ja harvinaista. Sana arvoton tarkoittaa kevytmielistä ja tyhjää. Toisaalla Raamatussa sama sana on käännetty sanalla irstailija. Kutsu koskee erottamista. Jeremian omassa puheessa oli molempia: ilo Jumalan sanasta ja syytös ehtyvästä purosta. Hänen piti oppia erottamaan ne toisistaan.

Maailman sykkeessä tämä taito on harvinainen. Virta tuo kallisarvoista ja arvotonta sekaisin, samalla äänenvoimakkuudella, samassa näytössä. Raamattu antaa erottamiselle suunnan: "Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä." (Room. 12:2). Mukautuminen on helppoa, koska se tapahtuu itsestään. Uudistuminen vaatii kääntymistä.

Antaja, joka on lähellä

Jokainen hengenveto on lahja, jota ihminen ei itse tehnyt. Ilma, jossa on happea sopivassa suhteessa. Aurinko, joka on juuri sellaisella etäisyydellä, että sen lämpö ylläpitää elämää eikä polta sitä. Valo, joka kasvattaa viljan. Leipä, joka nousee maasta. Kaikki tämä tulee ihmiselle riippumatta siitä, mihin suuntaan hänen neulansa osoittaa.

että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.

— Matt. 5:45

Apostoli Paavali puhui ateenalaisille, jotka olivat rakentaneet alttarin tuntemattomalle jumalalle. Hän aloitti lahjasta: Jumala "itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken." (Apt. 17:25). Sitten hän sanoi lauseen, joka koskee jokaista lukijaa, kääntyi tämä mihin suuntaan tahansa:

että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'.

— Apt. 17:27–28

Kenttä ei ole kaukana neulasta. Se on sen ympärillä koko ajan. Neula tarvitsee vain vapauden kääntyä.

Suu, joka puhuu totta

Jakeen lupaus kuuluu: sinä saat olla minun suunani. Jeremia kuuli saman jo kutsussaan: "Katso, minä panen sanani sinun suuhusi." (Jer. 1:9). Suu välittää sen, minkä edessä se seisoo. Ihminen, joka seisoo yleisön edessä, puhuu yleisön kieltä. Ihminen, joka seisoo Jumalan edessä, alkaa puhua sanoja, jotka rakentavat eivätkä kuluta.

Lupauksen viimeinen lause on rohkea: he kääntyvät sinun tykösi, mutta sinä et käänny heidän tykönsä. Jumalaan kääntynyt ihminen ei muokkaa sanaa kuulijoidensa mukaan. Juuri siksi muut voivat kääntyä hänen kauttaan oikeaan suuntaan. Kompassi, joka osoittaa kaikkien toiveiden mukaan, ei auta ketään. Kompassi, joka osoittaa pohjoiseen, auttaa jokaista.

Suunnan pitäminen on vaikeaa. Jumala tietää sen. Heti lupauksen perään tulee toinen: "Ja minä teen sinut vahvaksi vaskimuuriksi tätä kansaa vastaan, ja he sotivat sinua vastaan, mutta eivät voita sinua; sillä minä olen sinun kanssasi, minä vapahdan ja pelastan sinut, sanoo Herra." (Jer. 15:20). Kääntynyttä ei jätetä seisomaan yksin.

Jäännös palajaa

Jesajan kirjassa sama heprean sana kääntyä muodostaa nimen ja lupauksen. Jesajan poika sai nimen Sear-Jaasub, jäännös palajaa. Myöhemmin profeetta toisti nimen julistuksena: "Jäännös palajaa, Jaakobin jäännös, väkevän Jumalan tykö." (Jes. 10:21). Jäännös on joukko, joka kääntyi takaisin.

Kutsu ei koske vain uskovia eikä vain yhtä kansaa. Se on osoitettu kaikille maan ääriin asti:

Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole.

— Jes. 45:22

Tuhlaajapoika oli asettunut kaukaisen maan sykkeeseen niin perusteellisesti, että hän päätyi sikojen kaukalolle. Kääntyminen alkoi siitä, että hän meni itseensä. Sitten hän lähti kotia kohti. Kertomuksen huippu on kuitenkin isän liike: "Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi." (Luuk. 15:20). Ihminen kääntyy. Isä juoksee.

Rauha, jota maailma ei anna

Maailman syke lupaa paljon ja antaa paljon, mutta sen rauha on aina lainaa. Se kestää seuraavaan uutiseen, seuraavaan vertailuun, seuraavaan hiljaiseen yöhön. Jeesus erotti oman rauhansa siitä suoraan: "Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö." (Joh. 14:27).

Kutsu on yhä voimassa. Se koskee myös keskeneräistä uskoa, rikkinäistä elämää ja ihmistä, jolta sanat puuttuvat. Kääntyminen kohti Antajaa riittää, sillä hän on pitänyt yllä jokaista hengenvetoa koko ajan. Hänen luotaan löytyvät rauha ja vastaukset, joita maailman syke ei anna. "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon." (Matt. 11:28).

Neula ei valitse pohjoista. Se lakkaa vastustamasta sitä. Silloin se löytää suunnan, joka on ollut olemassa koko ajan.