Vaaka mustan ratsastajan kädessä

Ja minä kuulin ikäänkuin äänen niiden neljän olennon keskeltä sanovan: "Koiniks-mitta nisuja yhden denarin, ja kolme koiniksia ohria yhden denarin! Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä."
Ilm. 6:6

Myrsky, joka ei tule tyhjään taloon

Tyynenmeren päiväntasaajan vesi on lämmennyt syyskuussa 2026 kolme astetta tavallista lämpimämmäksi. Yhdysvaltain sääviranomainen antaa yli 90 prosentin todennäköisyyden erittäin voimakkaalle El Niñolle ja 75 prosentin todennäköisyyden sille, että se ylittää kaikki vuoden 1950 jälkeen mitatut. Pelkkä luku ei vielä kerro, mitä on tulossa. Myrsky ei tule tyhjään taloon.

Talossa on jo nyt 266 miljoonaa ihmistä akuutissa nälässä. Nälänhätä vahvistettiin vuonna 2025 samaan aikaan kahdessa paikassa, Gazassa ja Sudanissa, ensimmäistä kertaa luokituksen historiassa. Kodeistaan paenneita on 117,8 miljoonaa. Iranin sodan alkua seuranneiden viiden kuukauden aikana maailman öljyntarjonta supistui lähes 15 prosenttia ja öljyn hinta nousi yli 120 prosenttia. Samaan aikaan humanitaarisen avun ennustetaan laskevan vuodesta 2024 vuoteen 2026 yli 40 prosenttia ja ruoka-avun lähes 45 prosenttia.

EU:n tutkimuskeskus kuvaa tilanteen yhdellä lauseella: El Niñon iskut voivat osua yhtä aikaa hauraisiin toimitusketjuihin, kalliiseen energiaan ja lannoitteisiin, humanitaariseen hätään ja geopoliittisiin jännitteisiin. Kuumuus, kuivuus ja tulvat tappavat siellä, missä sota on jo heikentänyt valtion, köyhyys vienyt varat ja apu jäänyt tulematta.

Historia on nähnyt saman kuvion. Vuosien 1876–78 El Niño toi kuivuuden. Nälänhädät tappoivat Kiinassa arviolta 9,5 miljoonaa, Intiassa 6,1 miljoonaa ja Brasilian koillisosassa 500 000 ihmistä. Säätä pahempaa oli se, mitä ihmiset tekivät. Intiassa avun palkka pidettiin vielä vuoden 1899 nälänhädässä tarkoituksella markkinapalkkaa alempana, ettei apu loisi riippuvuutta. Kuivuus aloitti nälän. Politiikka viimeisteli sen.

Vaa'an toisessa kupissa on leipä ja toisessa raha. Musta ratsastaja punnitsee, kenellä on varaa ostaa.

Leipä, joka pidetään takana

Kesällä 2010 Venäjää koetteli ankarin helle ja kuivuus 130 vuoteen. Maa kielsi vehnän, ohran ja rukiin viennin. Kielto ei laskenut ruoan hintaa Venäjällä, missä jauhojen hinta nousi silti 18 prosenttia. Hinta nousi kuitenkin kaikkialla muualla. Maailman suurimmassa vehnän tuojamaassa Egyptissä vehnän hinta nousi 16 prosenttia. Seuraavana vuonna levottomuudet Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä osuivat ajallisesti yhteen maailman ruoan hintahuippujen kanssa.

Vuoden 2022 kesäkuun alussa 34 maata oli rajoittanut ruoan tai lannoitteiden vientiä. Maailmanpankin mukaan vuosien 2008–2012 ruokakriisissä vientirajoituksia asetti 36 maata. Rajoitukset nostivat vehnän ja riisin hintaa yli 30 prosenttia. Mitä nopeammin ruoan hinta kotimaassa nousee, sitä todennäköisemmin valtio sulkee rajansa. Jokainen suojaa omaa kansaansa. Juuri siksi köyhimmän tuojamaan leipä kallistuu.

Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus.
Sananl. 11:26

Solidaarisuuskin punnitaan vaa'alla. Mustanmeren viljakäytävä vei sodan keskeltä maailmalle lähes 33 miljoonaa tonnia viljaa 45 maahan. Sen tarkoitus oli ehkäistä maailman nälkää. Noin 44 prosenttia lasteista päätyi korkean tulotason maihin. Matalan tulotason maihin päätyi noin 2,5 prosenttia. Nälän estämiseksi avattu käytävä vei viljan sinne, missä siitä pystyttiin maksamaan.

Kuka tällaisesta rakenteesta hyötyy? Hyötyjä ei tarvitse olla kukaan, joka sitä tarkoitti. Vientikielto suojaa viejämaan kuluttajaa ja pitää sen hallituksen vallassa. Maailmanmarkkinan hinnan maksaa tuojamaan köyhä perhe, jonka tuloista ruoka vie suurimman osan. Hyötyjä on valtio ja häviäjä ihminen, joka ei ole koskaan nähnyt sitä peltoa, jonka sato jäi rajan taakse.

Joki, joka ei tunne rajoja

Joet eivät tunne valtioiden rajoja. Maailman makeasta vedestä 60 prosenttia on vesistöissä, jotka ylittävät valtioiden rajoja. Noin 40 prosenttia ihmiskunnasta asuu niiden valuma-alueilla. Vain viidesosalla maista on naapuriensa kanssa sopimus yhteisen veden jakamisesta.

Vesi on jo nyt väkivallan syy, kohde ja ase. Pacific Institute kirjasi vuonna 2024 maailmassa 420 vesiin liittyvää väkivallantekoa. Määrä kasvoi kahdessa vuodessa 78 prosenttia. Vuonna 2000 tapauksia oli 24. Tutkimuksen mukaan lähes 40 prosenttia maailman rajat ylittävistä jokialueista voi joutua vuosina 2041–2050 vesipulan aiheuttamien konfliktien riskiin. Yhteistyö voisi painaa osuuden alle kymmeneen prosenttiin.

Sopimuksen kestävyys ei riipu paperista. Indusin vesisopimus solmittiin Intian ja Pakistanin välille vuonna 1960. Se kesti kolme sotaa, vuosina 1965 ja 1971 sekä Kargilin konfliktin 1999. Lähes 65 vuoden ajan kumpikaan maa ei vakavasti harkinnut sen keskeyttämistä. Huhtikuussa 2025 Intia asetti sopimuksen pitoon. Pakistan käyttää Indusin vedestä noin 80 prosenttia. Vettä on asukasta kohden alle viidesosa siitä, mitä sitä oli vuonna 1951.

Niilillä vanhat siirtomaa-ajan sopimukset jakoivat joen veden Egyptille ja Sudanille. Etiopialle ja muille yläjuoksun maille ei jätetty mitään. Sitovaa sopimusta Etiopian suurpadosta ei ole. Eufratilla ja Tigrisillä Turkin, Syyrian ja Irakin välillä ei ole virallista vedenjakosopimusta lainkaan. Irak, kahden joen maa, kärsii pahimmasta kuivuudestaan lähes sataan vuoteen. Afganistan kaivaa Amudarjasta kanavaa, joka vie valmistuttuaan noin kolmanneksen joen virtaamasta, eikä sillä ole vedenjakosopimusta alajuoksun maiden kanssa.

Epämääräinen sopimus paljastuu kuivuudessa. Israelin ja Jordanian rauhansopimus ei kerro, miten vettä jaetaan kuivuudessa. Vuoden 1999 kuivuudessa Israel vähensi Jordanialle toimitettavaa vettä 60 prosenttia. Sopimus säilyi, mutta luottamus sai kolhun.

Voisiko seuraava sota käydä vedestä ja leivästä? Tutkimuksen mukaan niukkuus harvoin yksin sytyttää sotaa. Katsaus 26 tutkimukseen ei löytänyt vakuuttavaa näyttöä suorasta yhteydestä. Toinen tutkimus taas havaitsi, että uusien sisällissotien todennäköisyys tropiikissa kaksinkertaistuu El Niño -vuosina La Niña -vuosiin verrattuna. Ilmiöllä saattoi olla osuus 21 prosentissa sisällissodista vuoden 1950 jälkeen. Molemmat voivat olla totta. Vesi ja leipä eivät ehkä aloita sotaa, mutta ne päättävät, kuka jaksaa sen loppuun. Ne päättävät myös, mikä valtio murtuu ensimmäisenä, kun kuivuus osuu jo valmiiksi murtuneeseen.

Voi uppiniskaisia lapsia, sanoo Herra, jotka pitävät neuvoa, mikä ei ole minusta, ja hierovat liittoa ilman minun henkeäni, kooten syntiä synnin päälle; jotka menevät Egyptiin, kysymättä minulta, turvautuakseen faraon turviin ja etsiäkseen suojaa Egyptin varjossa!
Jes. 30:1–2

Juudan kuninkaat etsivät turvaa Egyptistä, joen valtakunnasta. Liitto näytti viisaalta ja vahvalta. Liitto, joka nojaa pelkkään laskelmaan, kestää niin kauan kuin laskelma kannattaa. Kuivuus muuttaa laskelman. Sopimus, joka kesti kolme sotaa, horjui yhdessä keväässä.

Rauha, joka syntyy tyhjästä kassasta

Maailman sotilasmenot olivat vuonna 2024 Tukholman rauhantutkimuslaitoksen mukaan 2 718 miljardia dollaria. Kasvu oli 9,4 prosenttia, jyrkin ainakin vuoden 1988 jälkeen. Naton jäsenmaat sitoutuivat kesällä 2025 nostamaan puolustusmenonsa viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2035 mennessä. Euroopan unioni tavoittelee 800 miljardin euron puolustusrahoitusta.

Samaan aikaan YK pyytää vuodelle 2026 humanitaariseen apuun 23 miljardia dollaria, jotta 87 miljoonaa henkeä voitaisiin pelastaa. YK:n hätäavun koordinaattori kirjoitti vetoomuksensa esipuheeseen: jos maailma käytti viime vuonna 2,7 biljoonaa dollaria puolustukseen, kai se voi käyttää hieman yli prosentin siitä kaikkein heikoimpien auttamiseen. Puolustusmenot ja kehitysapu kasvoivat pitkään rinnakkain. Vuoden 2022 jälkeen niiden tiet erosivat. Iso-Britannia leikkasi kehitysapunsa 0,5 prosentista 0,3 prosenttiin bruttokansantulosta rahoittaakseen puolustusta.

Voisiko rahan loppuminen pakottaa rauhan? Historia tuntee sotia, jotka päättyivät, kun sotiminen kävi mahdottomaksi. Iranin ja Irakin sota päättyi aselepoon vuonna 1988, kun Iranin talous oli romahtanut ja taistelumoraali murentunut. Tällainen rauha syntyy tyhjästä kassasta. Se kestää vain niin kauan kuin kassa on tyhjä. Pakotettu rauha on hengähdystauko, jonka aikana molemmat puolet laskevat voimiaan.

He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: "Rauha, rauha!" vaikka ei rauhaa ole.
Jer. 6:14

Raamattu varoittaa rauhasta, jota julistetaan ennen kuin haava on hoidettu. Aseistautuva maailma voi saada aselevon, jos rahat loppuvat. Vamma paranee vasta, kun leipä ja vesi jaetaan.

Kun he sanovat: "Nyt on rauha, ei hätää mitään", silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.
1. Tess. 5:3

Luolat ja jaettu leipä

Mitä ihminen tekee, kun hätä tulee? Katastrofitutkimus on seurannut sitä yli 70 vuotta. Joukkopaniikki ja laaja ryöstely ovat enimmäkseen myyttejä. Yhteinen vaara ja menetys synnyttävät eloonjääneiden välille läheisen yhteisöllisyyden, joka murtaa yksinäisyyden ja antaa voimaa. Vuoden 2011 maanjäristyksen ja tsunamin jälkeen rikollisuus Japanin katastrofialueilla laski 18,2 prosenttia. Ihmiset auttavat toisiaan juuri silloin, kun virallinen järjestys on pettänyt.

Tutkijat ovat antaneet nimen myös toiselle ilmiölle. Eliittipaniikissa vallanpitäjät alkavat pelätä omaa kansaansa. He siirtävät huomionsa avusta järjestyksen ylläpitoon, kuulevat huhuja ryöstelystä ja pelkäävät köyhiä ja vähemmistöjä. Tutkimuksen mukaan katastrofin suurin uhka tulee usein vallanpitäjien pelosta menettää valta ja kontrolli. Kriisissä kulkevat rinnakkain kaksi kasvoa. Naapuri jakaa leipänsä. Valtio sulkee viljavarastonsa rajan taakse.

Varautuminenkin on jakautunut. Valtioilla on salaisia jatkuvuussuunnitelmia ja kallioon louhittuja johtokeskuksia, joista osa on toiminut 1950-luvulta asti. Yhdysvaltalaiselta teknologiasijoittajalta kysyttiin vuonna 2017, kuinka monella Piilaakson miljardöörillä on jonkinlainen maailmanlopun turvapaikka. Hänen arvionsa oli yli puolet. Maanalainen asunto Kansasissa sijaitsevassa omavaraisessa luksuskompleksissa maksoi noin kolme miljoonaa dollaria.

Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!
Ilm. 6:15–16

Luola suojaa lämmöltä, nälältä ja väkijoukolta. Se ei suojaa siltä, jonka kasvoilta ihminen piiloutuu. Ilmestyskirjan luolassa kuningas ja orja istuvat vierekkäin.

Ensimmäinen seurakunta valitsi toisin ja jakoi.

Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi.
Apt. 2:44–45

Tasan jakaminen tarkoittaa Raamatussa sitä, ettei keneltäkään puutu. Paavali kirjoitti tasauksesta, jossa yhden yltäkylläisyys täyttää toisen puutteen. Hän lainasi mannan kertomusta erämaasta.

Joka oli paljon koonnut, sille ei jäänyt liikaa, ja joka oli koonnut vähän, siltä ei mitään puuttunut
2. Kor. 8:15

Manna ei säilynyt varastossa. Se mätäni, kun sitä yritti kerätä yli päivän tarpeen.

Puu veden partaalla

Miksi ihminen tarvitsee aina kriisin oppiakseen? Ehkä siksi, että runsaus kätkee riippuvuuden. Täysi kaappi saa ihmisen unohtamaan, että leipä kasvaa sateesta, jota kukaan ei voi tilata. Vasta tyhjä kaivo muistuttaa, mistä vesi tuli. Kriisi riisuu pois sen, minkä varaan ihminen luuli rakentaneensa.

Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä, minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain; sillä kun sinun tuomiosi kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta.
Jes. 26:9

Psalmin kirjoittaja kiitti siitä, mitä kukaan ei pyydä: "Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi" (Ps. 119:71). Nöyryytyksestä tuli opettaja. Samoin kuivuus voi olla se hetki, jolloin kansakunta huomaa, mihin se turvasi.

Jeremia kirjoitti kahdesta ihmisestä. Toinen turvaa ihmisiin ja tekee lihasta käsivartensa. Hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, asumattomassa suolamaassa. Toinen turvaa Herraan.

Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä.
Jer. 17:7–8

Poutavuosi tulee kaikille, oikeamielisille ja vääryyttä tekeville. Kuivuus ei kysy, kenen puolella kukin on sodassa. Ero syntyy juurista. Puu pysyy paikallaan helteessä ja kantaa hedelmää juuri silloin, kun muut kuivuvat. Sen hedelmä on niiden syötävänä, joilla ei ole omaa.

Kansakunta, joka turvaa pelkkiin sopimuksiin, aseisiin ja varastoihin, huomaa kuivuudessa, että ne olivat lihan käsivarsi. Ihminen, joka juurtuu veteen, joka ei kuivu, voi antaa leipänsä nälkäiselle pelkäämättä huomista. Kriisin todellinen kysymys on, kuka jakaa.