Koulutus

Kaksi ovea samassa koulussa

30.09.2026 klo 15:00 17 min lukuaika Yirah.fi

Koulu vartioi tarkasti yhtä ovea. Toinen on auki koko ajan.

Joulun alla koulusta lähtee koteihin tiedote. Kirkossa pidetään joulujuhla ja huoltaja voi ilmoittaa, osallistuuko lapsi siihen. Niille, jotka jäävät pois, järjestetään muuta ohjelmaa. Tällaisen tiedotteen sanat on punnittu tarkkaan. Joulujuhlista, aamuhartauksista ja suvivirrestä on kanneltu ylimmille laillisuusvalvojille asti ja Opetushallitus on kirjoittanut asiasta oman ohjeensa.

Keväällä samaan luokkaan tulee vierailija. Hänen taustajärjestönsä vaatii julkisesti helpottamaan alaikäisten pääsyä sukupuoliristiriidan hoitoon. Se kertoo avoimesti vaikuttavansa poliitikkoihin vaalikampanjoilla, hallitusohjelmatavoitteilla ja ehdokkaiden sitoumuksilla. Järjestön ohjelman mukaan koulutusjärjestelmässä vallitsee vahva sukupuoli- ja heteronormi. Sen jakama huoneentaulu neuvoo koulun henkilökuntaa purkamaan aktiivisesti sukupuoli- ja heteronormeja. Sen sanastossa ajatus, että sukupuolia on vain kaksi, on normi, joka "nojaa ajatukseen, että sukupuoli perustuisi vain biologisiin ominaisuuksiin". Tieteen termipankin mukaan ihmisen sukupuolen kehitys on monimutkainen prosessi, jonka "tyypillinen lopputulema on lisääntymisbiologisesti dikotominen". Suomalaisen lääketieteellisen katsauksen mukaan vastasyntyneistä vain 0,2 promillen sukupuolta ei heti pystytä tunnistamaan.

Tunti rakentuu luennosta ja ryhmätehtävästä, jossa oppilaat etsivät omasta koulustaan vallalla olevia normeja ja pohtivat, miten niitä voi haastaa. Kotiin ei tarvitse lähettää tiedotetta. Vaihtoehtoista ohjelmaa ei tarvitse järjestää, eikä kukaan voi jäädä pois. Joulujuhlasta kodit saavat tietää tarkasti. Tämän vierailijan tunnista huoltajalla ei ole sananvaltaa. Sama koulu, samat lapset ja sama lupaus siitä, ettei opetus sitouta ketään.

Järjestön kannat ovat yhtä selvät. Arvoissaan Seta kirjoittaa: "Jokaiselle kuuluu oikeus määritellä itse seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli tai perhe- ja läheissuhteet." Kolmannesta sukupuolimerkinnästä se sanoo: "Seta kannattaa Suomeen Maltan kaltaista järjestelmää." Setan oman kuvauksen mukaan Maltassa "16 vuotta täyttäneet alaikäiset voivat hakea sukupuolen juridista muuttamista ilman vanhempien suostumusta."

Vuonna 2024 Seta vaati yhdessä Translasten ja -nuorten perheet ry:n kanssa, että Suomessa tulisi "purkaa alaikäisten hoitoon pääsyn esteitä kiireellisesti". Seta vaatii myös lailla kiellettäväksi toimenpiteet, joilla pyritään muuttamaan seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä tai sukupuolen ilmaisua. Sen linjausten mukaan kiellon on ulotuttava "kasvatuksen- ja koulutuksen piiriin, uskonnolliseen toimintaan". Koulusta Setan vaalitavoitteet sanovat: "Sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus näkyvät kaikessa opetuksessa aina historiasta äidinkieleen ja biologiasta seksuaalikasvatukseen."

Suomalaisista 18–79-vuotiaista noin seitsemän kymmenestä elää parisuhteessa. Parisuhteessa elävistä naisista 96 prosenttia on suhteessa miehen kanssa ja miehistä 94 prosenttia naisen kanssa. Avioliitossa on kaksi viidestä. Perhe on valtaosan toive: 20–45-vuotiaista noin 85 prosenttia toivoisi tai olisi toivonut itselleen lapsia. Alaikäisiä koskeville vaatimuksille tukea on vähän. Taloustutkimuksen vuonna 2020 tekemässä kyselyssä kysyttiin, tulisiko sukupuolenvaihto ja siihen liittyvät hormonihoidot ja leikkaukset sallia myös alaikäisille. Kieltävästi vastasi 78 prosenttia, myöntävästi miehistä alle kymmenen ja naisista alle 20 prosenttia.

Vartioitu ovi

Opetushallituksen ohje uskonnollisista tilaisuuksista ei jätä tulkinnan varaa. Huoltajille "tulee antaa tietoa riittävällä tarkkuudella niin, että oppilaan huoltajalla on tosiasiallinen mahdollisuus ilmoittaa oppilaan osallistumisesta tapauskohtaisesti". Vaihtoehdosta ohje toteaa: "Opetushallituksen mielestä lähtökohtana tulee aina olla, että vaihtoehtoista toimintaa on tarjolla."

Ohjetta myös valvotaan. Uskonnonvapautta koskevia laillisuusvalvojien ratkaisuja kokoavan hakemiston mukaan suurin yksittäinen kanteluiden kohde on ollut koulujen toiminta. Virsivisa on sallittu vain vapaaehtoisena ja sen rinnalla on oltava muuta mielekästä toimintaa. Koko koulun yhteistä lukukauden päätösjuhlaa ei tulisi pitää kirkossa, koska rakennuksesta "välittyy näin jo itsessään uskonnollisia merkityksiä". Seurakunnan tapahtumapäivä todettiin virheelliseksi, koska "oppilailla, heidän huoltajillaan, eikä edes koulun rehtorilla" ei ollut selvää, oliko kyse opetuksesta vai uskonnollisesta tilaisuudesta.

Vartioinnin perusta on perustuslaissa: "Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen." Koulu punnitsee jopa rakennuksen seinät, jottei lapsen omatunto joutuisi paineen alle.

Avoin ovi

Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden opetuksessa sama kysymys saa toisen vastauksen. Opetushallituksen mukaan "Opetussuunnitelman perusteisiin kuuluvien asioiden käsittelyyn ei tarvita huoltajan lupaa, eikä huoltaja voi kieltää opetussuunnitelman perusteiden mukaista opetusta." Samassa vastauksessa todetaan, ettei oppilasta voida vapauttaa opetuksesta silloin, kun käsitellään sukupuolen tai seksuaalisuuden moninaisuutta. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston mukaan perustetta vapautukselle ei synny, "vaikka opetuksen järjestäminen toteutettaisiin yhteistyössä vierailijoiden tai kolmannen tahon kanssa".

Ovi on siis auki myös silloin, kun luokkaan astuu järjestö, jonka oma kuvaus nimeää tunnin tehtäväksi normien haastamisen. Tältä ovelta oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin ratkaisuja ei löytynyt yhtään, ei moninaisuusopetuksesta eikä järjestövierailuista. Ainoa löytynyt viranomaisen kanta on yhdenvertaisuusvaltuutetun. Sen otsikon mukaan opetus seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta kuuluu kouluihin. Kannanotto koski Setan kanssa järjestettyjä sateenkaarityöpajoja, mutta sanaa sitouttamaton ei siinä ole kertaakaan.

Ero perustellaan sillä, mitä laki suojaa. Perustuslaki suojaa oikeuden olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen. Opetuksen sisällöstä perusopetuslaki sanoo toisin: oppilaan on osallistuttava opetukseen, jollei hänelle ole erityisestä syystä tilapäisesti myönnetty vapautusta. Ihmisoikeussopimus katsoo pidemmälle. Sen mukaan valtion tulee "kunnioittaa vanhempien oikeutta varmistaa lapsilleen heidän omien uskonnollisten ja aatteellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus". Vakaumus ei asu vain kirkossa. Se kulkee lapsen mukana jokaiselle tunnille.

Sama peruste kummallekin ovelle

Omantunnon suoja ei ole perustuslaissa yksin. Saman pykälän mukaan uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy myös "oikeus ilmaista vakaumus". Perustuslaki kieltää asettamasta ketään ilman hyväksyttävää perustetta eri asemaan uskonnon, vakaumuksen tai mielipiteen perusteella. Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän muun muassa "uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella". Uskonto, vakaumus, mielipide ja seksuaalinen suuntautuminen ovat samassa luettelossa, eikä laki aseta niitä järjestykseen. Laki suojaa yhtä lailla rukoilevan perheen lasta ja lasta, joka ihastuu samaa sukupuolta olevaan luokkatoveriin.

Perusopetuksen perusteet toistavat saman luettelon omassa tekstissään. Ne kirjoittavat myös sitouttamattomuuden yhdeksi lauseeksi, jossa uskonto, katsomus ja puoluepolitiikka ovat rinnakkain. Opetushallituksen ohje uskonnollisista tilaisuuksista kertoo tarkoituksekseen varmistaa, että opetus on "oppilaita uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta".

Perheen arvot, vakaumus ja usko ovat identiteetin osia samalla tavalla kuin seksuaalisuus. Opetus, joka opettaa lapselle päinvastaista kuin koti, loukkaa niitä yhtä lailla. Uskonnollisesta tilaisuudesta saa jäädä pois, koska uskonnon harjoittaminen koskettaa omaatuntoa. Tunti, jolla lasta ohjataan tunnistamaan kodin vakaumus normiksi ja haastamaan se, koskettaa samaa omaatuntoa. Normikriittisyys ei pysähdy tietoon, vaan se pyrkii muuttamaan normeja.

Samoista perusteista seuraa kaksi johdonmukaista vaihtoehtoa. Joko kummastakin voi jäädä pois samasta syystä tai kumpaankin osallistutaan samasta syystä. Joko kumpaankin kysytään huoltajan suostumus tai ei kumpaankaan.

Moniarvoisuus ja objektiivisuus velvoittavat kumpaankin suuntaan. Koulu, joka vaatii jokaista lasta tutustumaan sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuteen, voisi samalla perusteella vaatia muslimiperheen lasta tutustumaan kristinuskoon. Sama koskisi perheitä, jotka nyt jättävät lapsensa pois uskonnollisista tilaisuuksista. Lapsi tutustuisi yhtä lailla tämän maan valtauskontoon, sen sisältöön ja kulttuuriseen arvoon sekä siihen, miten se kulkee koko yhteiskuntajärjestelmän läpi. Kristinusko on ajanlaskun, oikeusjärjestelmän, lasten oikeuksien, naisten kohtelun, diakonian ja sairaanhoidon kulttuurinen alkulähde.

Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus ei voi olla koulussa korotetummassa, ihmeellisemmässä tai eriarvoisessa asemassa kuin mikään muu moninaisuus, oli se kulttuuriin, uskontoon tai johonkin yksilöllisempään ominaisuuteen liittyvä. Kahden oven ero on syntynyt tulkinnasta, joka lukee omantunnon suojan koskemaan vain uskonnon harjoittamista ja pitää normien purkamista tavallisena opetuksena. Perustuslaki, yhdenvertaisuuslaki, perusteet ja ihmisoikeussopimukset asettavat vakaumuksen uskonnon rinnalle. Kapeaksi kehystetty tulkinta ei kestä lähempää tarkastelua.

Raja, jota ei saa ylittää

Indoktrinaatiokielto on kirjoitettu Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Indoktrinaatio tarkoittaa aatteen yksipuolista juurruttamista lapsen mieleen. Ihmisoikeustuomioistuin muotoili sen vuonna 1976 tanskalaisten vanhempien valituksesta, joka koski pakollista seksuaaliopetusta. Valtion on huolehdittava, että opetussuunnitelman tieto välitetään objektiivisesti, kriittisesti ja moniarvoisesti. Valtio ei saa pyrkiä indoktrinaatioon, joka ei kunnioita vanhempien uskonnollisia ja aatteellisia vakaumuksia. Tuomioistuimen sanoin se on raja, jota ei saa ylittää.

Raja ei kulje oppiaineiden välissä. Sama ratkaisu torjui ajatuksen, että vanhempien vakaumus olisi suojattu vain uskonnonopetuksessa: vakaumuksia on kunnioitettava koko opetusohjelmassa. Raja ei myöskään pysähdy lakitekstiin. Viranomaisten on huolehdittava äärimmäisen tarkasti, ettei koulu tai opettaja sivuuta vanhempien vakaumuksia huolimattomuudella, harkintakyvyn puutteella tai sopimattomalla käännyttämisellä.

Tuomioistuin hyväksyi tanskalaisen seksuaaliopetuksen, koska se ei ajanut tietynlaista käyttäytymistä eikä estänyt vanhempia ohjaamasta lastaan omien vakaumustensa suuntaan. Saksalaisessa tapauksessa vuonna 2011 ratkaisevaa oli, ettei opetus kyseenalaistanut vanhempien vakaumukseen perustuvaa kasvatusta eikä lapsia ohjattu hyväksymään tai torjumaan tiettyä käyttäytymistä vastoin vanhempien vakaumusta. Sopimus ei takaa oikeutta olla kohtaamatta toisenlaisia mielipiteitä. Se takaa, että vanhemmat saavat ohjata lastaan omien vakaumustensa suuntaan ilman, että koulu kyseenalaistaa sen.

Luokassa raja kulkee kertomisen ja käännyttämisen välissä. Koulu saa kertoa viidesluokkalaiselle, että ihmiset elävät eri tavoin ja perheitä on monenlaisia. Se ei saa ohjata perheen arvojen ja vakaumusten loukkaamiseen, vanhempien ja kodin valintojen vähättelyyn tai vaikuttamispyrkimykseen, joka purkaa vertaisarvioidun tieteen vahvistamia tosiasioita. Ajatus, että ihminen on mies tai nainen, on kodin vakaumus ja samalla biologinen fakta. Normien haastamiseen rakennettu tunti kertoo lapselle, että juuri tämä ajatus on normi, jonka voi haastaa.

Keskeneräisen lapsen suoja

Ihmisoikeussopimus ei ole lapsen ainoa suoja. Suomen laki kirjoittaa saman rajan monesta suunnasta. Perusopetuslain mukaan opetus järjestetään "oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti ja siten, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä". Saman pykälän mukaan "Opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa." Pykälä jatkuu: "Esi- ja perusopetusta suunniteltaessa, järjestettäessä ja siitä päätettäessä on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu."

Laki lapsen huollosta antaa päätösvallan kotiin: "huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, asuinpaikasta, harrastuksista sekä muista henkilökohtaisista asioista". Perusopetuksen perusteet sanovat saman koulun omin sanoin: "Huoltajalla on ensisijainen vastuu lapsensa kasvatuksesta." Perustuslaki velvoittaa julkisen vallan tukemaan "perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu". Lakien kieli on kuivaa, mutta sen sanoma on yksinkertainen: lapsen kasvatus kuuluu ensin kodille ja koulun tehtävä on tukea kotia siinä.

Suomea sitovat sopimukset kulkevat samaan suuntaan. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan "Vanhemmilla tai tapauksesta riippuen laillisilla huoltajilla ja holhoojilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä." Koulutuksen tulee saman sopimuksen mukaan pyrkiä "kunnioituksen edistämiseen lapsen vanhempia, omaa sivistyksellistä identiteettiä, kieltä ja arvoja" kohtaan. Joukkotiedotusta koskevassa artiklassa valtiot sitoutuvat rohkaisemaan ohjelmia "lasten suojelemiseksi heidän hyvinvoinnilleen vahingolliselta tiedolta ja aineistolta". Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa valtiot sitoutuvat kunnioittamaan "vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan".

Sopimuksen koulu kasvattaa lapsessa kunnioitusta vanhempien arvoja kohtaan. Normikriittinen tunti opettaa häntä tunnistamaan ne normeiksi ja haastamaan ne. Ristiriidan kantaa lapsi, jos koti opettaa yhtä ja koulu toista. Laki vaatii opetukselta tervettä kasvua ja yhteistyötä kotien kanssa. Säilyykö lapsen kasvurauha, jos hänen on tunnin jälkeen valittava kodin ja koulun välillä?

Sukupuoli-identiteetin kehityksestä lapsuudessa valtion oma asiantuntijaelin kirjoittaa varovasti. Palveluvalikoimaneuvoston suosituksen mukaan "Lapsuudessa esiintyvä voimakaskin identifioituminen toiseen sukupuoleen katoaa yleensä puberteetin myötä, mutta pienellä osalla se voi vahvistua." Hoidoista suositus sanoo: "Alaikäisten osalta tutkimusnäyttöön perustuvia terveydenhuollon menetelmiä ei ole." Lapsen tuntemuksia ei sen mukaan tule "tulkita välittömästi erikoissairaanhoidon selvityksiä tai hoitotoimenpiteitä vaativaksi". Ensivaiheen hoito on psykososiaalinen tuki. Seta vaatii purkamaan alaikäisten hoitoon pääsyn esteitä kiireellisesti. Lapsi on keskeneräinen. Laki suojaa juuri sitä: kesken olevaa kasvua ja kotia, joka kantaa siitä ensisijaisen vastuun.

Lupaus, jota kukaan ei tarkasta

Perusopetuksen perusteiden arvoperustassa on lause, jonka varaan koko järjestely on rakennettu: "Opetus on oppilaita uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta." Pakollinen opetus ilman vapautusta on hyväksyttävää vain niin kauan kuin raja pitää. Perheen koko suoja on siis opetuksen laadussa. Vanhempi ei ole tunnilla eikä voi pitää lastaan siitä poissa. Hänellä on vain luottamus siihen, että jokainen luokkaan tuleva aikuinen pysyy rajan sisällä.

Sitä ei tarkasta kukaan ennalta. Oppikirjojen ennakkotarkastus päättyi vuonna 1992. Opetushallituksen edustaja kuvasi nykytilaa sanomalehden haastattelussa näin: "Tietyllä tavalla kilpailu ja markkinat hoitavat tarkistuksen." Opetushallituksen e-oppimateriaalin laatukriteerit keskittyvät käytettävyyteen ja pedagogiikkaan, eikä niissä ole kertaakaan sanoja objektiivinen, puolueeton, tasapuolinen, neutraali tai moniarvoinen.

Valtioneuvoston asetus vaatii: "Opetettavan tiedon tulee perustua tieteelliseen tietoon." Setan kouluvierailuja koskeva uutinen vakuuttaa: "Ei ole näyttöä siitä, että tieto seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen moninaisuudesta olisi koskaan haitallista." Lauseen perässä ei ole lähdettä. Järjestön tuoman oppitunnin objektiivisuutta ei arvioi kukaan ennen kuin tunti on pidetty.

Ihmisoikeustuomioistuinkin arvioi vuonna 1976 vain lainsäädännön ja totesi, ettei sen käsiteltävänä ollut kysymystä siitä, miten yksittäinen koulu tai opettaja lakia soveltaa. Keväällä 2024 seitsemän kansanedustajaa kysyi hallitukselta suoraan, miten se varmistaa opetuksen olevan uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta. Opetusministerin vastaus ei kertonut yhdestäkään arvioinnista. Se totesi: "Päätökset eri järjestöjen mahdollisesta kutsumisesta kouluihin osana perusopetusta tehdään kouluissa."

Perusteet kieltävät nimeltä yhden vaikuttamisen muodon: "Koulua ja opetusta ei saa käyttää kaupallisen vaikuttamisen kanavana." Aatteellisesta vaikuttamisesta vastaavaa lausetta ei ole. Opetushallituksen yhteistyömuistiossa on yksi virke, jonka mukaan "aatteellisten yhdistysten ja muiden yhteisöjen tuottamaan materiaaliin tulee suhtautua samoja periaatteita noudattaen". Opetushallituksen ohje ulkopuolisista henkilöistä koulussa oli suorempi: "Jos on ilmeistä, että henkilö pyrkii vaikuttamaan oppilaiden tai opiskelijoiden mielipiteisiin, koulun alueelle pääsy voidaan etukäteen kieltää." Sivua ei enää löydy Opetushallituksen sivustolta. Sen teksti on tallessa vain verkkoarkistossa.

Sanat, joilla on eri paino

Perusteiden sanoista voi lukea, mikä on koko koulun tehtävä. Kulttuurinen moninaisuus mainitaan perusteissa 99 kertaa. Sukupuolen moninaisuus mainitaan kerran, katsomuksellinen moninaisuus kerran ja uskonnollinen moninaisuus ei kertaakaan.

Yksittäinen maininta painaa sen mukaan, mihin se on kirjoitettu. Sukupuolen moninaisuus on perusopetuksen yleisessä tehtävässä: perusopetus "lisää tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta". Kirjaus koskee jokaista oppilasta jokaisella luokalla. Katsomuksellinen moninaisuus on kirjoitettu uskonnon oppiaineen tehtävään ensimmäisellä ja toisella luokalla ja se koskee vain uskonnonopetukseen osallistuvia. Kotien vakaumuksista perusteet puhuvat henkilöstön asenteena: "Henkilöstön avoin ja kunnioittava suhtautuminen kotien erilaisiin uskontoihin, katsomuksiin, perinteisiin ja kasvatusnäkemyksiin on rakentavan vuorovaikutuksen perusta." Yksi ihmisen ominaisuus on koko koulun oppisisältö. Toinen on uskonnon tunnin aihe ja kolmas henkilökunnan asenne.

Kirjaus ei tule laista. Perusopetuslaissa sanaa moninaisuus ei ole kertaakaan, eikä sitä ole valtioneuvoston asetuksessa, joka säätää perusopetuksen valtakunnalliset tavoitteet. Asetuksen mukaan opetuksessa otetaan erityisesti huomioon "sukupuolten väliset kasvun ja kehityksen erot". Tasa-arvolaki vaatii, että opetus ja oppiaineisto tukevat lain tarkoitusta, johon kuuluu syrjinnän estäminen sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella. Saman lain mukaan tasa-arvoa edistetään "lasten ikä ja kehitys huomioon ottaen". Sanaa moninaisuus ei tasa-arvolaissakaan ole.

Laissa on kaksi suojaa, jotka eroavat toisistaan juuri siinä, mikä vanhemmalle on tärkeintä: mitä lapselle opetetaan ja kuullaanko kotia. Uskontoa, vakaumusta, kieltä, alkuperää, vammaisuutta ja seksuaalista suuntautumista suojaa yhdenvertaisuuslaki. Se velvoittaa koulutuksen järjestäjän arvioimaan ja edistämään yhdenvertaisuutta ja laatimaan siitä suunnitelman. Oppilaille ja "heidän huoltajilleen" on varattava mahdollisuus tulla kuulluiksi. Opetuksen ja oppiaineiston sisällöstä laki ei sano mitään. Tasa-arvolain vastaava suunnitelma laaditaan "yhteistyössä henkilöstön ja oppilaiden tai opiskelijoiden kanssa". Huoltajia siinä ei mainita.

Yhdenvertaisuuslaki ja tasa-arvolain muutos, joka toi lakiin sukupuoli-identiteetin, valmisteltiin samassa hallituksen esityksessä ja tulivat voimaan samana päivänä 1.1.2015. Vain toinen niistä ulottuu opetuksen sisältöön. Sen piirissä ovat sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti. Juuri niistä laki ei vaadi kuulemaan huoltajaa.

Oppiaineistoa koskeva velvoite on ollut tasa-arvolaissa vuodesta 1986 ja opetusta koskeva vuodesta 1995. Silloin ne koskivat naisten ja miesten tasa-arvoa. Vuonna 2015 lain tarkoitukseen lisättiin sukupuoli-identiteetti. Sama velvoite ulottui silloin siihenkin. Hallituksen esitys perustelee, miksi sukupuoli-identiteetti sijoitettiin tasa-arvolakiin. Esityksen mukaan koulun tasa-arvosuunnittelu voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sovitaan, "miten tietoa lisätään syrjinnän ennaltaehkäisemiseksi". Kohtaa, jossa perusteltaisiin, miksi muut suojatut ominaisuudet jäävät opetuksen sisältöä koskevan velvoitteen ulkopuolelle, esityksestä ei löydy. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietintö ja perustuslakivaliokunnan lausunto eivät mainitse oppiaineistoa eivätkä huoltajia kertaakaan.

Syrjinnän estäminen on eri tehtävä kuin se, että jokaiselle oppilaalle lisätään tietoa ja ymmärrystä yhdestä ihmisen ominaisuudesta. Sen tehtävän kirjoitti perusopetuksen yleiseen tehtävään Opetushallitus. Perusteet ovat sen antama määräys, jonka se hyväksyi 22.12.2014. Virasto päätti, että yksi ominaisuus on koko koulun oppisisältö, kun uskonto on yhden oppiaineen aihe ja kotien vakaumus henkilökunnan asenne.

Perusteissa lukee myös: "Opetus on lähestymistavaltaan sukupuolitietoista." Minkään muun ominaisuuden kohdalla perusteet eivät sano näin. Kielitietoisuudelle perusteissa on oma kohtansa, mutta ikätietoista, vammaisuustietoista, uskontotietoista tai alkuperätietoista opetusta niissä ei ole. Kuka arvioi, että juuri tämä ominaisuus painaa ihmisessä enemmän kuin muut? Millä perusteella? Ihmistä muovaavat yhtä lailla ihonväri, synnyinmaa ja kulttuuri, usko, vammaisuus, autismin kirjo, ADHD ja oppimisvaikeudet sekä elämän kokemukset ja haavat.

Mikään järkiperuste, laki tai EU:sta tuleva säädös ei tee yhdestä ominaisuudesta toisia arvokkaampaa. Koulu, joka nostaa yhden niistä muiden yläpuolelle, eriarvoistaa ihmisen ominaisuudet. Vaatimusta ajaa lisäksi järjestö, joka kertoo uskovansa sateenkaariaktivismiin. Kuka on valmis seisomaan sellaisen päätöksen takana omalla nimellään? Päätös ansaitsee lähempää ja kriittistä tarkastelua.

Sanat eivät ole aina olleet nämä. Vuoden 2004 perusteissa sanaa moninaisuus ei ole kertaakaan. Opetus oli silloin "poliittisesti sitoutumatonta ja uskonnollisesti tunnustuksetonta" ja opetuksessa oli otettava huomioon suomalaisen kulttuurin, kansalliskielten ja vähemmistöjen rinnalla "kaksi kansankirkkoa". Vuonna 2014 kansankirkot katosivat perusteista, sitoutumattomuuteen lisättiin katsomus ja moninaisuudesta tuli koulun kieli. Sama liike näkyy Opetushallituksen ohjeessa uskonnollisista tilaisuuksista. Vuosien 2014 ja 2018 versioissa ohjeen tarkoitus oli edistää "suvaitsevaisuutta ja moniarvoisuutta". Vuoden 2022 versiossa niiden tilalla on "koulutuksellista tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja kulttuurisen moninaisuuden arvostamista".

Moniarvoisuus on se vaatimus, jonka varaan ihmisoikeustuomioistuin rakentaa pakollisen opetuksen hyväksyttävyyden. Sanat ovat lähes samat, mutta niiden sisältö on eri. Moniarvoisuus tarkoittaa, että eri arvoilla ja vakaumuksilla on tilaa. Moninaisuus kuvaa ihmisten erilaisuutta. Arkikielessä se kuulostaa niin myönteiseltä, ettei sitä ole helppo vastustaa. Juuri siksi vanhemman on vaikea nähdä, mitä sanan alla opetetaan.

Normit nurin

Perusteet opettavat lasta elämään yhdessä muiden kanssa. Käyttäytymisen ohjauksesta ne sanovat: "Oppilaita ohjataan ottamaan huomioon muut ihmiset ja ympäristö sekä noudattamaan yhteisesti sovittuja toimintatapoja ja sääntöjä." Sanaa normikriittisyys perusteissa ei ole kertaakaan. Sitä ei ole myöskään Opetushallituksen uusimmassa tasa-arvo-oppaassa, joka käsittelee sukupuolen moninaisuutta laajasti. Vuoden 2019 oppaassa sana esiintyy kerran, lukuvinkin otsikossa, joka ohjaa lukijan Setan normikriittiseen käsikirjaan. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus meni pidemmälle. Se suositti vuonna 2021, että oppimateriaaleissa "voidaan yhtenä lähtökohtana hyödyntää normikriittistä lähestymistapaa sukupuolten moninaisuuden ja erilaisten erojen tarkastelussa". Valtion arvioija ei tarkastanut materiaalien objektiivisuutta. Se suositti lähestymistapaa, jonka nimeä perusteissa ei ole.

Setan opetusaineistossa sana on keskiössä. Normipyöritys-aineiston mukaan "Normikriittisyys tarkoittaa yhteiskunnassa vallalla olevien normien kriittistä tarkastelua, syrjivien rakenteiden tunnistamista ja pyrkimystä niiden muuttamiseen." Normit ovat samassa aineistossa oletuksia "siitä, minkälaisia ihmiset ovat ja minkälaisia heidän tulisi olla" ja esimerkkeinä mainitaan sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, alkuperä, uskonto ja toimintakyky. Uskonto on luettelossa samassa rivissä sukupuolen kanssa. Tavoite ei rajaudu yhteen oppituntiin: "Normikriittisyys on toimintaa ohjaava periaate, joka läpäisee kaikki koulun toiminnot."

Setan esite viides- ja kuudesluokkalaisille kertoo lapselle, että sukupuoleen liittyy paljon normeja, "kuten se, että sukupuolia on vain kaksi, pojat eivät saa näyttää herkkyyttä tai tyttöjen tulee meikata". Kodin vakaumus, jonka mukaan ihminen on luotu mieheksi ja naiseksi, asettuu esitteessä samaan riviin meikkaamisen kanssa. Henkilökunnalle tarkoitettu huoneentaulu, joka on tuotettu Plan International Suomen hankkeessa ja jota Seta jakaa opetusalan sivullaan, neuvoo ennaltaehkäisemään syrjintää "purkamalla aktiivisesti sukupuoli- ja heteronormeja". Setan poliittinen ohjelma vaatii, että normikriittinen pedagogiikka "on otettava osaksi kaikkia koulutusjärjestelmän ja -politiikan osia".

Opetushallituksen omassa tukiaineistossa on samaa kieltä. Sukupuolitietoisessa opetuksessa sukupuolittavia tekijöitä kyseenalaistetaan ja puretaan. Velvoittaviin perusteisiin purkamisen tehtävää ei ole kirjoitettu. Perusteet ohjaavat noudattamaan sitä, mikä on yhdessä sovittu. Normikriittisyys ohjaa tunnistamaan sen ja haastamaan sen. Tehtävät kulkevat samoissa luokissa, mutta ne vievät lasta eri suuntiin.

Tunne todellisuuden mittana

Moninaisuutta käsittelevissä aineistoissa sukupuoli kuvataan ennen kaikkea ihmisen omana kokemuksena. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan "Jokaisen ihmisen kokemus sukupuolesta on yksilöllinen." Terveyskirjaston mukaan "Aikuisen tehtävä on tukea nuoren oikeutta määritellä itse itsensä niin sukupuolen kuin seksuaalisen suuntautumisen osa-alueella." Opetushallituksen toisen asteen tasa-arvo-opas neuvoo opettajaa: "Anna opiskelijan itse määritellä itsensä." Kouluille tarkoitetussa huoneentaulussa Setan ylläpitämä osaamiskeskus kirjoittaa: "Translapsen kokemus sukupuolestaan on perustavanlaatuinen ja pysyvä." Luokkaan tämä ajattelu tulee vierailijan, opettajan tai muun koulun aikuisen kautta. Silloin lapselle opetetaan, että tunne on todellisuuden mitta.

Kokemus on aina totta kokijalleen. Lapsen tunne on todellinen ja ansaitsee tulla kuulluksi. Objektiivinen totuus on silti se, mikä pitää paikkansa riippumatta siitä, miltä kenestäkään tuntuu. Painovoima, ikä ja ihmisen biologia eivät muutu sen mukaan, miten ne koetaan. Vaara syntyy, kun kokemus nostetaan tosiasian paikalle. Silloin erimielisyyttä ei voi enää ratkaista näytöllä, koska jokaisella on oma totuutensa. Sen ratkaisee se, jolla on valta määritellä, kenen kokemus painaa. Koulussa se tarkoittaa, että lapsi, joka sanoo ääneen sen, minkä näkee, voi joutua kuulemaan, että hänen sanansa loukkaavat. Tästä syntyy kolme konkreettista vaaraa.

Ensimmäinen vaara koskee kasvavaa lasta. Lapsen kokemus itsestään ei ole vielä valmis. Opetushallituksen oma opas totesi vuonna 2015: "Monella lapsella on kausia, jolloin eri sukupuolia tavallaan kokeillaan." Kokeilu kuuluu kasvuun ja menee useimmiten ohi. Huoneentaulu kuitenkin kutsuu kokemusta pysyväksi. Aikuinen, joka opettaa lapselle, että hetken tunne kertoo, kuka hän on, voi lukita kasvun vaiheen identiteetiksi ennen kuin lapsi ehtii kasvaa sen ohi. Tie voi viedä hoitoihin, joille alaikäisten kohdalla ei ole tutkimusnäyttöä.

Toinen vaara koskee sitä, mihin lapsi oppii luottamaan. Ihmisellä on kahdenlaisia sukusoluja, munasoluja ja siittiöitä. Keho kehittyy lähes aina tuottamaan jompiakumpia. Lapsi näkee saman kotona, suvussa ja koulun pihalla. Tunteen varaan rakennetussa todellisuudessa havainto ja tieto muuttuvat mielipiteiksi ja tunne muuttuu tosiasiaksi. Lapsi, jolle opetetaan, ettei hän voi luottaa siihen, mitä hän näkee, joutuu luottamaan siihen, joka kertoo hänelle, mitä hänen pitäisi nähdä. Se tekee hänestä alttiin jokaiselle, joka puhuu riittävän varmasti.

Kolmas vaara koskee lapsen suojaa. Lapsen turva rakentuu rajoille, jotka eivät riipu siitä, miltä hänestä tuntuu. Rikoslain suojaikäraja on 16 vuotta. Oikeusministeriön työryhmän mukaan se "on omiaan suojaamaan nuoria herkässä kehitysvaiheessa". Alle 12-vuotiaille työryhmä esitti ehdotonta rajaa, jonka alittavien lasten tahdon suuntautumista ei arvioida lainkaan. Raja on kiinteä, koska lapsi on aikuiseen nähden heikommassa asemassa ja hänen tahtoonsa voi vaikuttaa. Kasvatus, joka opettaa lasta pitämään omaa tunnettaan todellisuuden mittana, heikentää juuri sitä kiinteää kohtaa, jonka varassa lapsi voi sanoa ei.

Standardi, johon vedotaan

Vuonna 2013 Seta kirjoitti lausunnossaan: "WHO eksplisiittisesti suosittelee kertomaan 9-12 -vuotiaille seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta." Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi vuonna 2010 suomeksi asiakirjan Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa. Opetushallitus linkittää sen yläkoulun terveystiedon oppimateriaalissa.

Standardien taulukossa 0–4-vuotiaille lapselle on kerrottava "omaa kehoa kosketettaessa syntyvästä nautinnosta ja mielihyvästä, varhaislapsuuden masturbaatiosta". Lapsi on opetettava "ilmaisemaan omia tarpeitaan, toiveitaan ja rajojaan esimerkiksi ’lääkärileikin’ yhteydessä". Lasta on autettava "suhtautumaan uteliaasti omaan kehoonsa ja muiden kehoihin". 9–12-vuotias on opetettava "tekemään tietoinen päätös hankkia tai olla hankkimatta seksuaalisia kokemuksia". Samassa taulukossa seksin pitäisi "perustua molempien osapuolten halukkuuteen, olla vapaaehtoista, tasa-arvoista, ikään nähden sopivaa".

Seksuaalioikeuksista standardit sanovat: "Joissakin oikeuksissa viitataan selvästikin aikuisiin ihmisiin." Esimerkkeinä mainitaan avioliitto ja päätös lasten hankinnasta. Muita esimerkkejä kohdassa ei ole. Raja jää lukijan tulkittavaksi.

Standardien lähdeluettelossa on neljä yhdysvaltalaisen SIECUS-järjestön ohjetta. Yksi niistä on "Right from the start. Guidelines for sexuality issues (birth to five years)". Ajattelu on tullut standardeihin "Indianan yliopistossa toimivan Kinsey-instituutin tutkijoiden, Kinseyn seuraajien perustaman SIECUS-seksuaalikasvatusjärjestön ja kahden saksalaisen seksuaalipedagogin" kautta.

Toinen näistä seksuaalipedagogeista toimi Berliinin senaatin asiantuntijana. Hänen aloitteestaan perustettiin noin vuonna 1970 vähintään kolme sijaiskotia miehille, jotka oli tuomittu alaikäisiin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Senaatin tilaaman tutkimuksen mukaan senaatin hallinnossa ja koulutuslaitoksissa toiminut verkosto ei vain sietänyt sijoituksia, vaan myös tuki niitä. Sijaiskodeissa toimittiin asiantuntijoina ja suojattiin niitä ulkopuolisilta. Sinne sijoitettiin 30 vuoden aikana kymmenen lasta ja nuorta. Uhrien kertomusten mukaan väkivalta ja hyväksikäyttö jatkuivat 2000-luvulle asti.

Standardien liitteessä, joka kokoaa "Tieteellistä kirjallisuutta lasten psykoseksuaalisesta kehityksestä", on Kinsey-instituutin julkaisusarjan seitsemäs osa ja kaksi sen lukua. Teos syntyi instituutin työpajasta, jossa käsiteltiin lasten seksuaalisuutta. Vauvojen orgasmeista se viittaa instituutin perustajan teokseen vuodelta 1948. Vuoden 1948 teos kertoo itse, mistä paras tieto tuli: "Better data on pre-adolescent climax come from the histories of adult males who have had sexual contacts with younger boys". Parhaan tiedon tuottivat aikuiset miehet, jotka olivat käyttäneet poikia seksuaalisesti hyväksi.

Suomalaislasten seksuaalikasvatuksessa käytettävä materiaali viittaa siis teokseen, jonka aineisto johtaa Kinseyn keräämään tietoon lasten seksuaalisen hyväksikäytön tekijöiltä. Tällainen aineisto ei millään muotoa tue lapsen tervettä ja tasapainoista kasvua ja kehitystä. Tämä on lapsen seksualisointia ja ensimmäinen askel groomingiin eli rikoslaissa rangaistavaan lapsen houkuttelemiseen seksuaalisiin tarkoituksiin.

Sitoutumaton, sanoo järjestö

Keväällä 2026 Setan kouluvierailuista käytiin julkista keskustelua. Seta julkaisi 16.4. kouluvierailuistaan uutisen, jossa lukee: "Seta on puoluepoliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton yhdistys." Samana päivänä lause julkaistiin Setan Instagramissa. Vanhempaa esiintymää ei löytynyt. Setan esittelysivulla sanaa sitoutumaton ei ole yhdessäkään 14 arkistoversiosta vuosien 2015 ja 2026 väliltä, eikä sitä ole Setan säännöissä, strategiassa tai poliittisessa ohjelmassa. Kritiikki ei ollut uutta. Kesäkuussa 2024 kansalaisaloite, joka vaati sukupuoli-identiteettipolitiikkaa pois kouluista, keräsi 15 286 kannatusta ja nimesi Setan sen tärkeimmäksi edistäjäksi.

Sitoutumattomuus tarkoittaa Setan omassa käytössä sitä, ettei järjestö sido itseään yhteen puolueeseen. Vaikuttamisesta se ei luovu. Vanhempi lukee sanasta lupauksen, ettei tunnilla ajeta kenenkään asiaa. Lupaus, jonka järjestö antaa, on kapeampi.

Huhtikuussa muuttui muutakin. Uutinen, jossa Seta kertoi olevansa sitoutumaton, on sen omassa luokittelussa merkitty muun muassa tunnisteella politiikka. Kouluvierailusivu päivitettiin sivun oman merkinnän mukaan samassa kuussa. Ennen siinä luki, ettei valtakunnallinen Seta tee kouluvierailuita "eli vieraile oppilaitoksissa kertomassa oppilaille perustietoa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta". Nyt selitys on poistettu ja jäljellä on lyhyt toteamus: "Valtakunnallinen Seta ei tee kouluvierailuita." Vierailuja tekevät edelleen Setan jäsenjärjestöt, osa Setan omalla vierailukonseptilla. Toukokuun alussa Seta ja Sateenkaariopettajat ilmoittivat käynnistävänsä sateenkaariverkoston kaikille perusopetuksen ja toisen asteen oppilaitoksissa työskenteleville. Syksyn toisen tapaamisen teemana on vastapuhe.

Perusteiden sitouttamattomuus koskee opetusta. Lupaus on sen järjestön käsissä, joka tuo opetuksen luokkaan. Juuri sitä, mitä luokassa tapahtuu, kukaan ei tarkasta.

Ovi, joka avataan sisältä

Valtakunnallinen Seta ei tee kouluvierailuita. Sen tavoitteet voivat silti kulkea kouluun toista reittiä, opettajan kautta. Sateenkaariopettajat ry on vuonna 2023 perustettu aatteellinen yhdistys ja Setan jäsenjärjestö. Yhdistyksen tarkoituksena on muun muassa "normalisoida ja tehdä sateenkaarevuus näkyväksi oppilaitoksissa ja oppilaitosyhteisöissä" ja "herättää julkista keskustelua". Setan kanssa käynnistetty sateenkaariverkosto on tarkoitettu kouluissa työskenteleville, "jotka haluavat vahvistaa osaamistaan". Sen tavoitteena on jakaa "käytännön keinoja teemojen käsittelyyn koulun arjessa". Tapaamisissa alustavat "Setan työntekijät, Sateenkaariopettajien aktiivit sekä vierailevat puhujat". Verkostoon kuuluvan opettajan ehdottama Setan työpaja ei tule koulun ulkopuolelta vaan sen omasta henkilökunnasta.

Joulukuun tapaamisen ohjelmassa ovat "Setan luento vastapuheesta ja sen muodoista", "Sateenkaariopettajien esimerkkejä vastapuheesta koulun arjessa" ja "vastapuheen tuottamisen harjoittelu case-esimerkkien avulla". Setan oman määritelmän mukaan "Vastapuhe tarkoittaa sarjaa mikrointerventioita, joilla pyritään torjumaan vihapuhetta, haitallista retoriikkaa tai väärää tietoa." Mikrointerventio on "tietoinen teko, interventio tai taktiikka, jonka tarkoituksena on luoda positiivista muutosta pienessä, rajatussa asiassa". Sisäministeriön työryhmä puhui vuonna 2019 "vihapuhetta torjuvan puheen (niin sanotun vastapuheen)" lisäämisestä verkossa.

Koulun arjessa kysymys on toinen: kuka päättää, mikä luokassa on haitallista retoriikkaa tai väärää tietoa. Setan esite viides- ja kuudesluokkalaisille nimeää normiksi sen, "että sukupuolia on vain kaksi". Oppilas, joka toistaa luokassa kotinsa vakaumuksen, sanoo juuri sen, minkä Setan aineisto nimeää normiksi. Setan oma kirjoitus luettelee vastapuheen keinoja, kuten "Haasta stereotypia.", "Tuomitse puhe vihamielisenä tai vaarallisena." ja "Provosointi." Kirjoitus puhuu verkkokeskusteluista. Luokassa keinon kohteeksi voi joutua lapsi, joka toisti sen, mitä hänelle kotona on opetettu.

Vastapuhe nojaa kokemukseen. Setan kirjoituksen mukaan sen tavoite on haastaa muun muassa mikroaggressioiden "vaikutukset niiden kohteisiin" ja viestiä kohteelle, että "heidän kokemuksensa on todellinen". Puheen haitallisuutta mitataan siis sillä, miten kuulija sen kokee, eikä vain sillä, mitä sanottiin. Kokemus kuuluu kokijalleen, mutta se ei ole tietoa, jota koulu voi opettaa kaikille. Millä oikeudella subjektiivista totuutta opetetaan lapsille tietona, kun opetuksen on oltava sitouttamatonta ja tunnustuksetonta?

Opettajien virka- ja työehtosopimus ei mainitse vastapuhetta eikä sääntele opetusmenetelmiä, eikä sanaa ole perusopetuksen perusteissa kertaakaan. On huolestuttavaa, että opettajia koulutetaan vastapuheeseen ilman että ensin varmistetaan, mitä käsite koulussa tarkoittaa ja onko sen käyttö virkaehtosopimuksen mukainen työväline.

Opettajan tehtävän rajat eivät tule järjestöltä. Perustuslain mukaan "Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia." Saman lain mukaan "Virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta." Kunnan palveluksessa olevaa opettajaa velvoittaa laki kunnallisesta viranhaltijasta: "Viranhaltijan on toimittava tehtävässään tasapuolisesti ja käyttäydyttävä asemansa ja tehtävänsä edellyttämällä tavalla."

Opetushallitus muistuttaa, että opettajan näkemykset "vaikuttavat etenkin nuoriin oppilaisiin erityisen voimakkaasti". Se jatkaa: "Opettajan tulee myös tukea kodin kasvatustehtävää ja hänen on hyvä kannustaa oppilaita keskustelemaan asioista myös kotona vanhempien kanssa ja kysymään näiden mielipiteitä." Opetushallituksen mukaan perusteisiin kuuluvat asiat eivät ole mielipiteitä. Opettaja on sidottu niiden mukaiseen opetukseen. Normikriittisyyttä ja vastapuhetta perusteissa ei ole. Opettajien ammattijärjestön eettiset periaatteet sanovat saman: "Opettajalla on vapaus omaan arvomaailmaansa, mutta opetustyössä opettajan vastuu on sidoksissa perustehtävään ja sen normistoon, kuten lainsäädäntöön ja opetussuunnitelmiin." Opettaja huolehtii, "että oppijoiden ja heidän huoltajiensa kulttuureja ja maailmankatsomusta kunnioitetaan tasapuolisesti eikä ketään syrjitä niiden perusteella".

Opettaja esittelee eikä vaikuta lasten mielipiteisiin. Tunnustuksettomuus ei koske vain uskonnon opetusta vaan kaikkea vakaumuksellista, katsomuksellista ja poliittista vaikuttamista. Sukupuolen korjaushoidot, alaikäisten hoitoon pääsyn esteiden purkaminen ja vaikuttaminen seksuaalisuus- ja moninaisuuskysymyksissä eivät kuulu siihen, mitä opettaja tai koulun henkilökunta vie lapsille. Ne ylittävät neutraaliuden rajan vakavasti. Järjestön tavoitteet eivät muutu opetukseksi sillä, että ne kulkevat luokkaan opettajan kautta. Sama raja, joka pitää saarnan poissa matematiikan tunnilta, koskee jokaista aatetta, oli sen lähettäjä kirkko, puolue tai järjestö.

Kahdenlaiset punnukset

Rakenteesta hyötyy se, joka pääsee luokkaan ilman niitä ehtoja, jotka uskonnolliselle tilaisuudelle on kirjoitettu. Seta on saanut Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta yli seitsemän miljoonaa euroa vuosien 2017 ja 2026 välillä ja opetus- ja kulttuuriministeriöltä lähes miljoona euroa vuodesta 2020 alkaen. Sillä on koulutetut vierailijat, valmiit oppituntirungot ja maksuttomat vierailut. Setan esitteiden mukaan normit ovat kirjoittamattomia sääntöjä. Järjestölle ne ovat sekä tehtävä että toimeentulo: se määrittelee ne, opettaa lapsia haastamaan niitä ja myy ammattilaisille maksullisia koulutuksia sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta. Opetushallituksen oma opas on ohjannut lukijansa Setan normikriittiseen käsikirjaan.

Yritykselle sama ovi on kapeampi. Kuluttaja-asiamiehen kouluja koskevan linjauksen mukaan alaikäisille suunnattu markkinointi on hyvän tavan vastaista, jos siinä käytetään hyväksi "alaikäisen kokemattomuutta tai herkkäuskoisuutta" tai pyritään sivuuttamaan "vanhempien mahdollisuus toimia täysipainoisesti lapsensa kasvattajina". Järjestön aatteelliseen työhön sama raja ei ulotu: "Kuluttajansuojalakia ei sovelleta esimerkiksi yhdistysten tai järjestöjen aatteelliseen toimintaan".

Häviäjä on pienin osapuoli, perhe, jolla on vakaumus. Sillä ei ole rahoitusta eikä oikeutta pyytää lastaan pois tunnilta. Sillä on vain lupaus, ettei opetus sitouta. Järjestö, joka kertoo avoimesti tavoittelevansa normien, asenteiden ja lakien muuttamista, ei ole oikeutetumpi opettamaan lasta ilman vanhempien suostumusta kuin uskonnollinen yhteisö.

Mooseksen laissa kauppiaalta vaadittiin sama mitta jokaiselle ostajalle:

Älä pidä kukkarossasi kahdenlaisia punnuksia, suurempia ja pienempiä. Älä pidä talossasi kahdenlaista eefa-mittaa, suurempaa ja pienempää.
5. Moos. 25:13-14

Koulu, joka punnitsee kirkon seinät, osaa punnita. Sama tarkkuus kuuluu jokaiselle ovelle, josta aikuinen astuu lapsen eteen kertomaan, millainen ihmisen tulisi olla. Lapsi ei ole kenenkään hanke. Hän on Luojansa luoma, uniikki ja ainutlaatuinen jo syntyessään. Alaikäisten kasvussaan keskeneräisten lapsuuden suojeleminen ulkopuolisilta vaikutusyrityksiltä on vanhempien ja huoltajien tehtävä. Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen puolestaan tulisi vakavoitua omassa roolissaan näkemään laiminlyöntinsä, jotka ovat johtaneet jo oppimisympäristön turvattomuuden kasvuun sekä lisääntyvään epäluottamukseen ja jännitteeseen kotien kanssa. Yhteistyötä ei rakenneta jyräämällä vanhempien ensisijaista kasvatusvastuuta ja väheksymällä perheiden oikeuksia. On oikeutettua kyseenalaistaa ja kysyä, mitä Suomen koulujärjestelmälle on annettu tapahtua, kun koulun käytänteissä kotien henkilökohtaiset valinnat jäävät kunnioittamatta ja vaikuttaminen valitaan marginaalisesti ilman läpinäkyvyyttä.

Kysymyksiä jokaiselle ovelle

Ovella seisoo moni. Joku avaa sen, joku kirjoittaa sen säännöt, joku rahoittaa kulkijan ja joku istuu luokassa, kun se aukeaa. Jokaiselle jää omat kysymyksensä.

Rehtori ja koulun johto. Kuka on lukenut vierailijan materiaalin ennen kuin oppilaat näkevät sen? Saavatko huoltajat tiedon järjestön tunnista yhtä tarkasti kuin joulujuhlasta? Arvioidaanko opettajan ehdottama järjestön työpaja samoin perustein kuin ulkopuolinen vierailija? Kuuluuko vastapuhe opettajan työvälineisiin? Kuka sen on koulussa päättänyt ja millä perusteella? Vaaditaanko tunnille jokaista oppilasta samalla tavalla, perheen uskonnosta ja kulttuurista riippumatta?

Opettaja. Onko oppilaan luokassa toistama kodin vakaumus väärää tietoa, mielipide vai hänen oikeutensa? Mistä perusteiden kohdasta tunnin tavoite löytyy, jos huoltaja sitä kysyy? Kannustaako tunti oppilasta kysymään kotona vanhempien mielipidettä, kuten Opetushallitus neuvoo?

Opetushallitus. Uskonnollisille tilaisuuksille on oma ohje. Tarvitaanko vastaava ohje järjestöjen oppitunneille, joilta ei voi jäädä pois? Normikriittisyys ei ole perusteissa. Millä perusteella oma opas on ohjannut lukijansa normikriittiseen käsikirjaan? Ohjetta ulkopuolisista henkilöistä koulussa ei enää löydy sivustolta. Mikä sen tilalla on? Kuka tarkastaa, pysyykö järjestön pitämä oppitunti perusteiden rajoissa? Kenen määritelmä ratkaisee, kun koulu pitää tietona sitä, mikä kodin vakaumuksen mukaan ei ole totta? Millä perusteella?

Perusopetuslain mukaan Opetushallitus päättää opetuksen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä. Onko Opetushallitus selvittänyt, vastaako järjestöjen pitämien oppituntien sisältö näitä tavoitteita ja voimassa olevaa lainsäädäntöä? Tasa-arvolain mukaan "opetus, tutkimus ja oppiaineisto tukevat tämän lain tarkoituksen toteutumista". Yhdenvertaisuuslaissa ei ole vastaavaa säännöstä. Miksi perusteet edellyttävät sukupuolitietoisuutta mutta eivät vastaavaa tietoisuutta uskonnosta, vakaumuksesta, alkuperästä tai vammaisuudesta? Opetushallitus linkittää seksuaalikasvatuksen standardit yläkoulun terveystiedon oppimateriaalissa. Onko Opetushallitus arvioinut standardien sisällön ja lähteet ennen linkittämistä?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Laitos julkaisi seksuaalikasvatuksen standardit suomeksi vuonna 2010. Onko laitos arvioinut standardien tieteellisen perustan ennen julkaisua tai sen jälkeen? Standardeissa lasten psykoseksuaalista kehitystä koskevana tieteellisenä kirjallisuutena mainitaan teos, jonka viittausketju johtaa lasten seksuaalisen hyväksikäytön tekijöiltä kerättyyn aineistoon. Onko laitos tietoinen tästä? Pitääkö laitos standardeja edelleen suositeltavina? Millä perusteella 0–4-vuotiaille suunnattujen sisältöjen katsotaan tukevan lapsen tervettä ja tasapainoista kasvua ja kehitystä?

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Arviointikeskus suositti vuonna 2021 normikriittisen lähestymistavan hyödyntämistä oppimateriaaleissa. Velvoittavissa perusteissa normikriittisyyttä ei ole. Millä perusteella arviointikeskus suositti lähestymistapaa, jota perusteissa ei ole? Arvioitiinko suositusta annettaessa, onko lähestymistapa sopusoinnussa opetuksen sitouttamattomuuden kanssa? Arvioiko arviointikeskus oppimateriaalien objektiivisuutta ja moniarvoisuutta?

Lupa- ja valvontavirasto. Virasto valvoo opetuksen järjestämistä kanteluiden perusteella. Perusopetuslain mukaan se voi myös "perustellusta syystä oma-aloitteisesti tutkia, onko opetus järjestetty sen mukaan, mitä tässä laissa tai tämän lain nojalla on säädetty". Onko virasto käyttänyt tätä toimivaltaa järjestöjen ja muiden ulkopuolisten vierailijoiden oppitunteihin tai sateenkaariverkostoon osallistuvien opettajien oppitunteihin? Miten virasto varmistaa, että näiden oppituntien sisältö on tarkoituksenmukaista ja perusopetuslain mukaista eikä loukkaa yhdenvertaisuutta? Kenellä on tieto siitä, mitä oppitunneilla tosiasiassa opetetaan? Kuka valvoo, että opetus pysyy tarkoituksenmukaisena?

Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arvioidaanko rahoitusta myönnettäessä järjestön toimintaa kouluissa? Ministerin vastauksen mukaan päätökset järjestöjen kutsumisesta tehdään kouluissa. Millä tiedolla koulu tekee päätöksensä, jos oppituntien sisältöä ei arvioi kukaan? Suojaako laki perheen vakaumusta yhtä tarkasti jokaisella ovella?

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus. Järjestö on saanut avustuskeskukselta yli seitsemän miljoonaa euroa vuosien 2017 ja 2026 välillä. Arvioidaanko avustusta myönnettäessä, kohdistuuko avustettu toiminta kouluissa alaikäisiin? Edellytetäänkö avustetulta toiminnalta, että se kunnioittaa huoltajan oikeutta päättää lapsen kasvatuksesta? Onko avustuskeskus arvioinut, onko avustettu toiminta aatteellista vaikuttamista?

Yhdenvertaisuusvaltuutettu. Valtuutetun mukaan opetus seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta kuuluu kouluihin ja pakollinen opetus on ihmisoikeussopimuksen mukaista. Uskonnon tunnilla oppilas saa oman uskontonsa tai elämänkatsomustiedon opetusta. Huoltaja vaikuttaa siihen, kumpaa hän saa. Uskonnon harjoittamisesta hän saa jäädä pois. Moninaisuuden oppitunnilla vaihtoehtoa ei ole, eikä huoltaja voi kieltää sitä. Millä perusteella oppitunti, joka pyrkii muuttamaan oppilaan käsitystä normeista, on tiedon välittämistä eikä vakaumuksen muokkaamista? Sama sopimus kieltää indoktrinaation. Kuka arvioi, täyttääkö järjestön oppitunti sen ehdot?

Valtuutetun mukaan "joissakin tilanteissa lapsilta itseään koskevan tiedon epäämistä voidaan arvioida jopa syrjinnän näkökulmasta". Missä tilanteissa? Kuka määrittelee, mikä on lasta itseään koskevaa tietoa? Voidaanko syrjinnäksi arvioida sitä, että huoltaja kasvattaa lastaan oman vakaumuksensa mukaisesti? Voidaanko vastaavasti syrjinnäksi arvioida sitä, että järjestön edustaja tai muu aikuinen pyrkii ohjaamaan lasta omien näkemystensä ja oman seksuaalisen suuntautumisensa mukaisesti? Yhdenvertaisuuslaki suojaa uskontoa samoin kuin seksuaalista suuntautumista. Miten näitä syrjintäperusteita punnitaan keskenään, kun muslimiperhe ei hyväksy järjestön moninaisuuskasvatusta? Valtioneuvoston asetuksen mukaan opetettavan tiedon tulee perustua tieteelliseen tietoon. Koskeeko sama vaatimus tietoa, jota pidetään lasta itseään koskevana, vai voiko järjestön oma tulkinta korvata sen?

Valtuutetun mukaan "Sukupuolitietoinen opetus on tärkeää jokaiselle lapselle ja sillä voi olla erityinen merkitys seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluville lapsille." Millä perusteella sukupuolitietoisuutta pidetään tärkeämpänä kuin tietoisuutta iästä, vammaisuudesta, kulttuurista tai uskonnosta? Eikö erityistä merkitystä voi olla yhtä lailla oppilaalle, joka kuuluu vähemmistöön iän, vammaisuuden, kulttuurin, alkuperän tai kansalaisuuden perusteella?

Lainsäätäjä. Tasa-arvolaki ulottuu opetukseen ja oppiaineistoon, yhdenvertaisuuslaki ei. Oliko lainsäätäjän tarkoitus, että yksi suojattu peruste saa opetuksessa aseman, jota uskonnolla, vakaumuksella, kielellä, alkuperällä ja vammaisuudella ei ole? Miksi laki edellyttää huoltajien kuulemista yhdenvertaisuuden edistämistoimenpiteistä mutta ei tasa-arvosuunnitelmasta? Tulisiko lakia muuttaa niin, että kaikkia suojattuja perusteita kohdellaan opetuksessa yhdenmukaisesti, jos ero on syntynyt tahattomasti?

Järjestön työntekijä. Mitä sitoutumattomuus tarkoittaa luokassa, josta oppilas ei voi jäädä pois? Missä kulkee raja opetuksen ja vaikuttamisen välillä sillä tunnilla, jonka itse pitää? Voiko tunnin materiaalin näyttää huoltajalle etukäteen? Viidesluokkalainen sanoo, että sukupuolia on vain kaksi. Onko se normi, jota haastetaan, vai vakaumus, jota kunnioitetaan?

Järjestön arvojen mukaan jokaisella on oikeus määritellä itse perhe- ja läheissuhteensa. Sen sanaston mukaan valitun perheen saattavat muodostaa "erityisesti sellaiset sateenkaari-ihmiset, joiden lapsuudenperhe suhtautuu torjuvasti sateenkaarevuuteen". Järjestön vuoden 2024 kannanotossa lukee: "Translasten hyvinvointia heikentävät identiteetin kieltäminen ja torjuminen perheessä". Palveluvalikoimaneuvoston mukaan "Aivojen kehitys jatkuu vielä varhaiseen aikuisuuteen (noin 25 ikävuoteen asti)". Kuluttaja-asiamiehen kouluja koskevan linjauksen mukaan lapset ovat "tietojensa ja elämänkokemuksensa rajoittuneisuuden vuoksi tavallista alttiimpia markkinoinnin vaikutuksille".

Eikö tavallista kehitysvaihettaan elävän lapsen ja nuoren hyvinvointia heikennä yhtä lailla se, ettei hän saa kasvaa rauhassa, vaan häneen pyritään vaikuttamaan ikävaiheessa, jossa hän on erityisen altis vaikutteille? Perustuvatko sisällöt, joilla häneen vaikutetaan, tieteelliseen tietoon? Onko hänellä kehitystasonsa puolesta valmiudet käsitellä niitä? Terveyskirjaston mukaan "Identiteettikokeilut ovat melko tyypillinen osa kehitystä." Suhtautuuko vanhempi torjuvasti, jos hän ei heti tue murrosikäisen lapsensa pyrkimystä sukupuolen korjaamiseen, vai suojeleeko hän lasta ikävaiheessa, johon kuuluvat mielialan vaihtelu ja itsensä etsiminen? Mitä järjestö tarkoittaa sateenkaarevuudella? Suhtautuuko sateenkaarevuuteen torjuvasti myös se, joka ei hyväksy tavoitetta heteronormin purkamisesta?

Vanhempi. Mistä vanhempi saa tietää etukäteen, kuka luokkaan tulee ja millä materiaalilla? Kertooko lapsi kotona, mitä koulussa puhuttiin? Kysyykö hän, mitä kotona ajatellaan? Tietääkö lapsi, että hänen omatuntonsa on hänen omansa myös silloin, kun luokassa sanotaan toisin?

Nuori työpajassa. Kuka on valinnut, mitkä normit tunnilla etsitään ja mitkä niistä pitäisi haastaa? Mitä työpajan tuonut järjestö kertoo tavoitteistaan omilla sivuillaan? Saako tunnilla olla eri mieltä ja mitä silloin tapahtuu? Mistä tunnistaa, milloin tunti antaa tietoa ja milloin se yrittää muuttaa ajattelua?

Kysymyksiin ei tarvita samaa vastausta. Niihin tarvitaan sama mitta.

Lähteet

Duodecim. (2022). Sukupuolen kehityksen biologia ja genetiikka. Duodecim 138. https://www.duodecimlehti.fi/duo16511
Eduskunnan oikeusasiamies. (2020, 24. elokuuta). Ratkaisu EOAK/1417/2019: Uskonnollinen musiikki musiikkiluokan opetuksessa ja rippikouluinfo koulussa.
Eduskunnan oikeusasiamies. (2020, 24. elokuuta). Ratkaisu EOAK/3017/2019: Seurakunnan tapahtumapäivä koulussa.
Eduskunta. Vastaus kirjalliseen kysymykseen KK 97/2024 vp: sukupuolineutraalin ideologian poistamisesta kouluista.
Euroopan ihmisoikeussopimus ja sen 1. lisäpöytäkirja, SopS 19/1990 ja 63/1999.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. (1976, 7. joulukuuta). Tuomio, valitukset nro 5095/71, 5920/72 ja 5926/72 (Tanska).
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. (2011, 13. syyskuuta). Päätös, valitus nro 319/08 ja neljä muuta valitusta (Saksa).
Hallituksen esitys HE 19/2014 vp.
Indiana University Press. (2003). Sexual Development in Childhood (Kinsey Institute Series, osa 7).
Kansalaisaloite.fi. KASVURAUHA 2024: sukupuoli-identiteettipolitiikka pois kouluista! Aloite 13699. https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/13699
Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (KP-sopimus), SopS 8/1976.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. (2021). Tasa-arvo teoiksi ja todeksi: Sukupuolten sisäisten ja välisten oppimistuloserojen syitä ja taustoja perusopetuksessa. Julkaisut 19:2021.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Markkinointi ja kaupallisuus kouluissa, oppilaitoksissa ja varhaiskasvatuksessa (kuluttaja-asiamiehen linjaus).
Laki kunnallisesta viranhaltijasta 304/2003.
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 361/1983.
Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986 muutoksineen.
Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta 206/1995.
Maaseudun Tulevaisuus. (2023, 21. lokakuuta). "Markkinat tekevät sen" – Opetushallitus ei näe tarvetta palauttaa oppimateriaalin ennakkotarkistusta.
Oikea Media. (2024, 20. maaliskuuta). Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus [blogi]. https://oikeamedia.com/o1-214800
Oikeusministeriö. (2020). Seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistus. Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2020:9.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2026, 4. maaliskuuta). Yleisavustuspäätös valtakunnallisille nuorisoalan järjestöille 2026.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. Nuorisojärjestöille myönnetyt avustukset vuosilta 2012–2025.
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ. Opettajan ammattietiikka ja eettiset periaatteet.
Opetushallitus. (2014). Koulujen ja oppilaitosten sekä yritysten ja yhteisöjen välinen yhteistyö, markkinointi ja sponsorointi. Muistiot 2014:3.
Opetushallitus. (2014). Ohje uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä esiopetuksen katsomuskasvatuksen järjestämisestä ja koulun uskonnollisista tilaisuuksista.
Opetushallitus. (2015). Tasa-arvotyö on taitolaji. Oppaat ja käsikirjat 2015:5.
Opetushallitus. (2018). Ohje uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä esiopetuksen katsomuskasvatuksen järjestämisestä ja koulun uskonnollisista tilaisuuksista.
Opetushallitus. (2022, 19. syyskuuta). Ohje perusopetuksen uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä esiopetuksen katsomuskasvatuksen järjestämisestä sekä yhteisistä juhlista ja uskonnollisista tilaisuuksista esi- ja perusopetuksessa (OPH-3903-2022).
Opetushallitus. E-oppimateriaalin laatukriteerit.
Opetushallitus. MUKANA! Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyö toisella asteella. Oppaat ja käsikirjat 2019:4a.
Opetushallitus. Ohje ulkopuolisista henkilöistä koulussa (verkkoarkistossa).
Opetushallitus. Saako koulussa puhua politiikkaa?
Opetushallitus. Sanoista tekoihin. Oppaat ja käsikirjat 2025:3a.
Opetushallitus. Sukupuolitietoinen opetus ja ohjaus.
Opetushallitus. Usein kysytyt kysymykset sukupuolen moninaisuudesta.
OVTES 2025–2028 (Kunnallinen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimus).
Palveluvalikoimaneuvosto. (STM038:00/2020). Suositus: Alaikäisten sukupuoli-identiteetin variaatioihin liittyvän dysforian lääketieteelliset hoitomenetelmät.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014.
Perusopetuslaki 628/1998.
Perustuslakivaliokunnan lausunto PeVL 31/2014 vp.
Pyhä Raamattu (1933/1938). 5. Moos. 25:13–14.
Rikoslaki 39/1889, 20 luku.
Sateenkaariopettajat ry. Yhdistyksen tarkoitus ja säännöt.
Sense of Belonging -hanke. (2024). Vinkkejä translapsen ja -nuoren arvostavaan kohtaamiseen [huoneentaulu].
Seta ry & Plan International Suomi. Huoneentaulu: Sateenkaarilapsen ja -nuoren huomioiminen oppilaitoksissa.
Seta ry & Sateenkaariopettajat ry. Sateenkaariverkosto koulun ammattilaisille.
Seta ry (@seta_ry). (2026, 16. huhtikuuta). Instagram-julkaisu.
Seta ry. (2013). Älä oleta – Normit nurin! Normikriittinen käsikirja yhdenvertaisuudesta, syrjinnän vastustamisesta ja vapaudesta olla oma itsensä. Seta-julkaisuja 22.
Seta ry. (2013). Lausunto seksuaalikasvatuksen standardeista.
Seta ry. (2018). Normipyöritys [opetusmateriaali].
Seta ry. (2024, 15. elokuuta). Linjaukset eheyttämistoiminnan kiellolle. https://seta.fi/ihmisoikeudet/poliittiset-ohjelmat/linjaukset-eheyttamistoiminnan-kiellolle/
Seta ry. (2024, 20. maaliskuuta). Kannanotto: Sukupuoliristiriidan hoitoon pääsyä helpotettava. https://seta.fi/2024/03/20/sukupuoliristiriidan-hoitoon-paasya-helpotettava/
Seta ry. (2024, 27. marraskuuta). Kunta- ja hyvinvointialuevaalien tavoitteet 2025. https://seta.fi/ihmisoikeudet/poliittiset-ohjelmat/vaalitavoitteet-2025/
Seta ry. (2026, 16. huhtikuuta). Mitä Seta kouluissa tekee? – Faktoja kouluvierailutoiminnasta ja Setasta. https://seta.fi/2026/04/16/mita-seta-kouluissa-tekee-faktoja-kouluvierailutoiminnasta-ja-setasta/
Seta ry. Esite viides- ja kuudesluokkalaisille (2026).
Seta ry. Järjestö. https://seta.fi/jarjesto/
Seta ry. Järjestöstrategia (Setan strategia 2026–2030). https://seta.fi/jarjesto/asiakirjat/jarjestostrategia/
Seta ry. Kolmas sukupuolimerkintä. https://seta.fi/ihmisoikeudet/tasa-arvo-ja-yhdenvertaisuus/kolmas-sukupuolimerkinta/
Seta ry. Kouluvierailut. https://seta.fi/palvelut/asiantuntija-ja-koulutuspalvelut/tietoiskut-nuorille/
Seta ry. Sateenkaarisanasto. https://seta.fi/sateenkaaritieto/sateenkaarisanasto/
Seta ry. Sitoutuneet ehdokkaat, eduskuntavaalit 2023. https://seta.fi/ihmisoikeudet/vaalit-ja-kampanjat/eduskuntavaalit/sitoutuneet-2023/
Seta ry. Sitoutuneet ehdokkaat, kunta- ja hyvinvointialuevaalit 2025. https://seta.fi/ihmisoikeudet/vaalit-ja-kampanjat/kunta-ja-hyvinvointialuevaalit-2025/sitoutuneet-2025/
Seta ry. Säännöt. https://seta.fi/jarjesto/asiakirjat/saannot/
Seta ry. Vastapuhe [artikkeli].
Seta ry. Poliittinen ohjelma. https://seta.fi/ihmisoikeudet/poliittiset-ohjelmat/poliittinen-ohjelma/
Seurakuntalainen. Taloustutkimuksen kysely: Enemmistö suomalaisista suhtautuu kielteisesti translain radikaaliin uudistamiseen. (Kyselyn teki Taloustutkimus Oy, tilaajana Aito avioliitto ry, syyskuu 2020.) https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/taloustutkimuksen-kysely-enemmisto-suomalaisista-suhtautuu-kielteisesti-translain-radikaaliin-uudistamiseen/
SIECUS. (1998). Right from the start: Guidelines for sexuality issues (birth to five years).
Sisäministeriö. (2019). Sanat ovat tekoja -työryhmän raportti.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus. Avustustiedot, Seta ry. https://avustukset.stea.fi
Suomen perustuslaki 731/1999.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2010). Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Sukupuolen moninaisuus. https://thl.fi/aiheet/sukupuolten-tasa-arvo/sukupuoli/sukupuolen-moninaisuus
Terveyskirjasto / Kustannus Oy Duodecim. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus.
Tieteen termipankki. Hakusana "sukupuoli".
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietintö TyVM 11/2014 vp.
Universität Hildesheim. (2020). Ergebnisbericht. Berliinin senaatin opetus-, nuoriso- ja perhehallinnon rahoittama selvitys.
Uskonnonvapaus.fi. Hakusanat uskonnonvapaudesta: Eduskunnan oikeusasiamies (teksti tarkistettu 16.1.2026).
Valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta 422/2012.
Väestöliitto. (2022). Perhebarometri 2022: Kuka haluaa lapsia 2020-luvulla?
Väestöliitto. (2025). Perhebarometri 2024: Tahdotko? Suomalaisten parisuhteet, sinkkuus ja seksielämä.
W. B. Saunders Company. (1948). Sexual Behavior in the Human Male.
Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014, 8 §.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu. (2023, 21. kesäkuuta). Opetus seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta kuuluu kouluihin – kouluja on tuettava opetuksen järjestämisrauhan turvaamisessa.
YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista, SopS 60/1991.