A Course in Miracles - Ihmeiden oppikurssi (Helen Schucman)

Tämä on näyteluku kirjastamme, New Age ensyklopedia

A Course in Miracles - Ihmeiden oppikurssi, väittää olevansa Jeesuksen Kristuksen sanelema teos, mutta todellisuudessa se on yksi historian petollisimmista demonisista harhaopetuksista. Tämä kolmiosainen, yli 1200-sivuinen järjestelmä on soluttautunut kirkoihin, yliopistoihin ja terapiahuoneisiin ympäri maailman, opettaen että synti on illuusio, maailma ei ole todellinen ja jokainen ihminen on Kristus. Helen Schucman, juutalaistaustainen ateisti ja kliininen psykologi, väitti kirjoittaneensa sanelun mukaan seitsemän vuoden aikana, luoden teoksen, joka on muuttanut miljoonien käsityksen Kristuksesta, pelastuksesta ja todellisuudesta itsestään.

Helen Schucman syntyi vuonna 1909 New Yorkissa juutalaiseen perheeseen, joka oli kulttuurisesti juutalainen mutta uskonnollisesti välinpitämätön. Hänen lapsuutensa oli täynnä ristiriitoja: katoliset kasvatusäidit ja palvelijat, mystisiä kokemuksia, outoja näkyjä. Hän kuvasi itseään psykologisesti jakautuneeksi, henkilöksi, jolla oli useita minuuksia. Tämä varhainen fragmentoituminen loi pohjan myöhemmälle demoniselle valtaukselle. Hän opiskeli englanninkielistä kirjallisuutta mutta vaihtoi myöhemmin psykologiaan, erikoistuen tilastolliseen analyysiin ja psykometriaan.

Columbia University ja kohtalokas kumppanuus

Vuonna 1958 Schucman aloitti työt Columbia Universityn lääketieteellisessä tiedekunnassa psykologian professorina. Siellä hän tapasi William Thetfordin, psykologian osaston johtajan, jonka kanssa hän muodosti intensiivisen, mutta kompleksisen suhteen. Thetford oli karismaattinen mutta arvoituksellinen hahmo, jonka menneisyydessä oli kytköksiä CIA:n MK-ULTRA -mielenhallintaohjelmaan. Hän oli työskennellyt vuosia projektissa, joka tutki tietoisuuden manipulointia, hypnoosia ja persoonallisuuden muokkausta.

Kesäkuussa 1965 Thetford piti Schucmanille puheen, jossa hän ilmaisi turhautumisensa akateemisen maailman vihamielisyyteen ja kilpailuun. Hän ehdotti, että heidän pitäisi löytää parempi tapa, rakkauden tapa. Tämä näennäisesti viaton ehdotus laukaisi tapahtumasarjan, joka johtaisi yhden historian vaikutusvaltaisimman okkulttisen tekstin syntymiseen. Schucman alkoi kokea intensiivisiä unia, näkyjä, sisäisiä elokuvia. Hän näki itsensä muinaisessa temppelissä, papittarena, jolla oli erityinen tehtävä.

Lokakuussa 1965 Schucman alkoi kuulla äänen, joka esittäytyi Jeesuksena Kristuksena. Ääni ilmoitti: tämä on ihmeiden oppikurssi, ota muistiinpanoja. Schucman, joka kuvasi itseään militantiksi ateistiksi, vastusti aluksi voimakkaasti. Hän pelkäsi menettävänsä järkensä. Thetford rohkaisi häntä jatkamaan, vakuutti että kyseessä oli tärkeä psykologinen ilmiö, jota kannatti tutkia. Todellisuudessa Thetford tiesi tarkalleen, mitä oli tapahtumassa: hänen kollegansa oli avautunut demoniselle vaikutukselle ja hän aikoi käyttää sitä hyväkseen.

Seitsemän vuoden sanelu

Seitsemän vuoden aikana, 1965-1972, Schucman kirjoitti sanelun mukaan yli 1200 sivua tekstiä. Prosessi oli systemaattinen: hän kuuli äänen, kirjoitti stenografialla, Thetford kirjoitti puhtaaksi. Ääni ei koskaan kiirehtinyt, odotti kärsivällisesti jos Schucman keskeytti. Se oli aina saatavilla, kuin kosminen sanelukone, joka oli pausella kunnes Schucman oli valmis jatkamaan. Tämä ei ollut spontaania inspiraatiota vaan metodista demonista kanavointia.

Schucmanin suhde ääneen oli ristiriitainen. Hän vihasi prosessia, pelkäsi sitä, mutta ei kyennyt lopettamaan. Hän kuvasi kokemusta psykologisena kidutuksena, jatkuvana sisäisenä konfliktina. Samaan aikaan hän tunnusti, että teksti oli älyllisesti ylivertainen, että hän ei olisi kyennyt tuottamaan sellaista itse. Tämä on klassinen merkki demonisesta inspiraatiosta: sisältö ylittää ihmisen omat kyvyt, mutta prosessi tuhoaa välittäjän.

Kurssi jakautuu kolmeen osaan: Teksti (669 sivua), Työkirja opiskelijoille (488 sivua, 365 päivittäistä harjoitusta) ja Käsikirja opettajille (92 sivua). Rakenne on pedagogisesti nerokasta: teoria, käytäntö ja opettaminen. Se on suunniteltu muuttamaan opiskelijan ajattelua systemaattisesti, päivä päivältä, kunnes alkuperäinen maailmankatsomus on täysin korvattu kurssin opetuksella. Tämä ei ole kirja vaan aivopesujärjestelmä, henkinen uudelleenohjelmointi.

Väärennetty Kristus ja käänteinen evankeliumi

Kurssin Jeesus ei ole Raamatun Jeesus vaan sen täydellinen antiteesi. Raamatun Jeesus sanoo: Minä olen tie, totuus ja elämä. Kurssin Jeesus sanoo: Jokainen on tie, totuus on suhteellista, fyysinen elämä on illuusio. Raamatun Jeesus kuoli syntiemme tähden. Kurssin Jeesus sanoo, että syntiä ei ole, kuolema ei ole todellinen, eikä mitään sovitusta tarvita.

Kurssi opettaa, että Jeesus oli vain ensimmäinen, joka täysin ymmärsi totuuden, mutta jokainen voi saavuttaa saman kristustietoisuuden. Kristus ei ole henkilö vaan tietoisuuden tila, joka on kaikkien saavutettavissa. Tämä on klassinen gnostilainen opetus: pelastus tulee tiedosta, ei uskosta. Jeesus ei ole pelastaja vaan opettaja, esimerkki, vanhempi veli, joka näyttää tien.

Ristiinnaulitseminen oli kurssin mukaan äärimmäinen opetus siitä, että hyökkäys on mahdoton, että kehoa ei voi vahingoittaa, koska se ei ole todellinen. Ylösnousemus ei ollut fyysinen tapahtuma vaan demonstraatio siitä, että mieli on kehon yläpuolella. Tämä kumoaa kristinuskon ytimen: Kristuksen fyysisen kuoleman ja ylösnousemuksen. Ilman fyysistä ylösnousemusta ei ole voittoa kuolemasta, ei toivoa ikuisesta elämästä.

Synti illuusiona ja väärennetty anteeksianto

Kurssin keskeinen opetus on, että synti on illuusio, virheellinen havainto, joka täytyy korjata, ei todellinen tila, joka täytyy antaa anteeksi. Syyllisyys on ego-mielen tuote, este rauhalle. Ainoa synti on usko syntiin. Tämä kumoaa koko kristillisen pelastussanoman. Jos syntiä ei ole, miksi Kristus kuoli? Jos syyllisyys on illuusio, miksi tarvitsemme anteeksiantoa?

Kurssin anteeksianto ei ole anteeksianto lainkaan vaan havaintotavan muutos. Et anna anteeksi, koska jotain pahaa on tapahtunut, vaan tunnustat, että mitään pahaa ei koskaan tapahtunut. Tämä ei ole anteeksiantoa vaan todellisuuden kieltämistä. Se pakottaa uhrit kieltämään kärsimyksensä, tekijät vastuunsa. Lapsi, joka on kokenut hyväksikäyttöä, opetetaan uskomaan, että mitään ei todella tapahtunut, koska maailma on illuusio.

Kurssi opettaa, että anteeksianto on tie omaan pelastukseen, että antamalla anteeksi toisille vapautat itsesi. Tämä kuulostaa kristilliseltä, mutta on täysin erilainen konsepti. Kristillinen anteeksianto tunnustaa pahan todellisuuden mutta valitsee armon. Kurssin anteeksianto kieltää pahan olemassaolon. Toinen on rakkaus, toinen on mielenhallintaa.

Ego vastaan Pyhä Henki

Kurssi jakaa mielen kahteen järjestelmään: ego ja Holy Spirit. Ego on väärä minä, joka uskoo erillisyyteen, syntiin, kuolemaan. Holy Spirit on oikea mieli, joka muistaa yhteyttä, viattomuutta, ikuisuutta. Koko henkinen matka on siirtymää egosta Holy Spiritiin. Tämä dualistinen psykologia kuulostaa syvälliseltä, mutta se on yksinkertaistus, joka demonisoi inhimillisen kokemuksen.

Holy Spirit kurssissa ei ole Raamatun Pyhä Henki vaan sisäinen opettaja, korkeampi minä, joka on aina ollut meissä. Se ei ole Jumalan lahja vaan meidän todellinen luontomme. Tämä on blasfemiaa Pyhää Henkeä vastaan, demonisen voiman naamiointi Jumalan Henkenä. Monet kristityt, jotka opiskelevat kurssia, uskovat vahvistavansa suhdettaan Pyhään Henkeen, todellisuudessa he avaavat itsensä toiselle hengelle.

Ego esitetään kaiken kärsimyksen lähteenä. Kaikki konfliktit, sairaudet, kuolema johtuvat ego-mielestä. Ratkaisu on luopua egosta, sulautua Holy Spiritiin. Käytännössä tämä tarkoittaa oman identiteetin, tahdon, järjen luovuttamista kurssin opetukselle. Tämä ei ole henkistä vapautta vaan mielen orjuuttamista.

Marianne Williamson ja globaali leviäminen

Marianne Williamson on tehnyt enemmän kuin kukaan muu popularisoidakseen kurssia. Hänen kirjansa A Return to Love (1992) teki kurssista valtavirtaa. Oprah Winfrey luki kirjan, kutsui Williamsonin show'hunsa, osti 1000 kappaletta jaettavaksi. Tämä lanseerasi Williamsonin uran ja teki kurssista globaalin ilmiön. Williamson on opettanut kurssia poliitikoille, julkkiksille, liike-elämän johtajille, levittäen sen vaikutusta yhteiskunnan ylimpiin kerroksiin.

Williamsonin tulkinta kurssista on erityisen vaarallinen, koska hän yhdistää sen poliittiseen aktivismiin. Hän on pyrkinyt USA:n presidentiksi kahdesti, kampanjoiden kurssin periaatteilla. Hänen visionsa Amerikan henkisestä heräämisestä on kurssin opetuksen soveltamista kansallisella tasolla. Tämä on yritys muuttaa kokonainen kansakunta kurssin filosofian mukaiseksi.

Williamson opettaa, että kaikki poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat johtuvat rakkauden puutteesta. Ratkaisu ei ole käytännön toimet vaan tietoisuuden muutos. Köyhyys on ajattelutapa. Sota on mielen projektio. Ilmastonmuutos heijastaa kollektiivista pelkoa. Nämä opit tekevät ihmisistä passiivisia, kykenemättömiä kohtaamaan todellisia ongelmia, koska kaikki redusoituu mielentilaksi.

Suomen tilanne ja käännöstyö

Suomessa A Course in Miracles tunnetaan nimellä Ihmeiden oppikurssi. Pirkko Pelkonen käytti seitsemän vuotta kääntäessään tätä massiivista teosta suomeksi, ironisesti saman ajan kuin Schucman käytti sen kirjoittamiseen. Tämä valtava ponnistus on tehnyt demonisesta opetuksesta entistä helpommin saavutettavan suomalaisille. Foundation for Inner Peace julkaisi käännöksen virallisena kovakantisena versiona, antaen sille legitimiteetin vaikutelman.

Vuonna 2024 julkaistiin äänikirjaversio, jonka lukee Ulla-Maaria Leskinen. Yli 37 tunnin mittainen äänite tekee materiaalista vielä helpommin omaksuttavan: sitä voi kuunnella autossa, kävellessä, nukkumaan mennessä. Alitajunta imee opetukset sisäänsä ilman kriittistä suodatusta. Tämä on erityisen vaarallista, koska kurssin hypnoottinen kieli on suunniteltu ohittamaan rationaalinen ajattelu.

Vastoin yleistä käsitystä, Suomessa ei todellisuudessa ole dokumentoituja julkisia ACIM-lukupiirejä virallisissa kansainvälisissä hakemistoissa. Miracle Distribution Centerin kartta, Circle of Atonement ja muut viralliset lähteet eivät listaa yhtään suomalaista ryhmää. Tämä ei tarkoita, etteikö pieniä yksityisiä ryhmiä voisi toimia, mutta organisoitu läsnäolo on minimaalinen verrattuna englanninkielisiin maihin.

Teos on mainittu suomalaisissa uushenkisyyttä käsittelevissä julkaisuissa ja podcasteissa, mutta sen vaikutus on pysynyt marginaalisena. Suomi on toistaiseksi säästynyt laajemmalta infiltraatiolta, joka on vallannut amerikkalaisia kirkkoja ja yliopistoja. Tämä voi kuitenkin muuttua, kun digitaaliset alustat ja sosiaalinen media levittävät opetusta kielirajoista riippumatta.

Lukupiirit kulttimaisina rakenteina

Kurssin lukupiirit toimivat ympäri maailmaa, kokoontuen viikoittain käymään läpi työkirjan harjoituksia. Pinta-arvoltaan ne vaikuttavat harmittomilta opiskeluryhmiltä, mutta todellisuudessa ne ovat indoktrinaatiokeskuksia, joissa osallistujat aivopestään systemaattisesti. Ryhmädynamiikka vahvistaa kurssin opetusta: kun joku jakaa ihmeen, muut vahvistavat sen. Epäilykset tulkitaan egon vastustukseksi. Kriittinen ajattelu on este edistymiselle.

Suomessa mahdollisesti toimivat pienet ryhmät kokoontuvat todennäköisesti yksityiskodeissa tai vuokratiloissa, välttäen julkisuutta. Monet osallistujat ovat kristittyjä, jotka uskovat syventävänsä uskoaan. He eivät ymmärrä opiskelevansa antikristillistä materiaalia, joka systemaattisesti tuhoaa heidän kristillisen uskonsa perustukset. Suomenkielinen käännös hämää erityisesti, koska se käyttää tuttuja kristillisiä termejä uusissa, vääristyneissä merkityksissä.

Verkossa toimivat kansainväliset Zoom-ryhmät ovat tehneet mahdolliseksi osallistua ilman maantieteellisiä rajoituksia. Suomalaiset voivat liittyä englanninkielisiin ryhmiin tai etsiä yhteyttä Facebook-ryhmistä. Tämä digitaalinen ulottuvuus tekee tarkan kartoituksen mahdottomaksi: opiskelijat voivat olla missä tahansa, milloin tahansa, näkymättömissä.

Gary Renard ja muut kurssin apostolit

Gary Renard väittää, että kaksi noussutta mestaria, Arten ja Pursah, ilmestyivät hänen olohuoneeseensa opettamaan kurssia. Hänen kirjansa The Disappearance of the Universe on tullut lähes yhtä vaikutusvaltaiseksi kuin itse kurssi. Renard opettaa kurssin radikaaleinta tulkintaa: maailma ei vain vaikuta illuusiolta, se kirjaimellisesti ei ole olemassa. Me olemme Jumala, joka näkee painajaista erillisyydestä.

Kenneth Wapnick, joka työskenteli läheisesti Schucmanin kanssa, perusti Foundation for A Course in Miracles. Hän systematisoi kurssin opetuksen, loi ortodoksian, joka määrittelee oikean tulkinnan. Hänen mukaansa kurssi on täysin yhteensopimaton kristinuskon kanssa, mikä on ironista, koska useimmat opiskelevat sitä kristillisenä tekstinä. Wapnick kuoli vuonna 2013, mutta hänen vaikutuksensa jatkuu hänen kirjoitustensa ja opetustensa kautta.

Jon Mundy, Robert Perry, David Hoffmeister ja kymmenet muut ovat luoneet urat opettamalla kurssia. Jokainen tuo oman tulkintansa, mutta ydinviesti pysyy samana: synti on illuusio, maailma ei ole todellinen, olet Jumala. He järjestävät retriittejä, konferensseja, online-kursseja, levittäen demonista opetusta miljoonille. Suomessa näiden opettajien vaikutus on toistaiseksi rajallinen kielimuurin takia, mutta käännökset ja tulkkaukset voivat muuttaa tilanteen.

Psykologiset ja hengelliset vauriot

Monet kurssin opiskelijat kärsivät vakavista psykologisista ongelmista. Dissosiaatio on yleistä: kun opetat itsellesi, että maailma ei ole todellinen, menetät kosketuksen todellisuuteen. Depersonalisaatio: kun kiellät egon, menetät identiteettisi. Derealisaatio: kaikki tuntuu epätodelliselta, unelta. Nämä eivät ole henkisiä saavutuksia vaan psykiatrisia oireita.

Hengelliset vauriot ovat vielä vakavampia. Kurssi korvaa todellisen Kristuksen väärennöksellä, todellisen anteeksiannon kieltämisellä, todellisen Pyhän Hengen demonisella hengellä. Monet entiset kristityt, jotka ovat opiskelleet kurssia, menettävät uskonsa kokonaan. He eivät voi enää uskoa Raamatun Jumalaan, koska kurssi on uudelleenohjelmannut heidän henkisen käsitteistönsä.

Erityisen traagista on, että monet terapeutit käyttävät kurssia työssään. He opettavat masentuneille, että heidän kärsimyksensä on illuusio. Traumatisoituneille, että mitään pahaa ei tapahtunut. Ahdistuneille, että pelko on ego-mielen tuote. Tämä ei ole terapiaa vaan henkistä väkivaltaa, joka pahentaa kärsimystä kieltämällä sen todellisuuden. Suomessa tämä vaara on todellinen, koska monet terapeutit etsivät vaihtoehtoisia lähestymistapoja ilman riittävää kriittistä arviointia.

Helen Schucmanin viimeiset vuodet

Helen Schucman eli ristiriitaista elämää kurssin kirjoittamisen jälkeen. Hän ei koskaan täysin hyväksynyt sen opetuksia, ei koskaan kokenut rauhaa, jota kurssi lupasi. Hän kärsi masennuksesta, vihasta, katkeruudesta. Hän sanoi usein: tiedän että kurssi on totta, mutta en usko siihen. Tämä paradoksi paljastaa kurssin todellisen luonteen: älyllisesti vakuuttava mutta hengellisesti tyhjä.

Schucman kuoli vuonna 1981 haimasyöpään. Hänen viimeiset vuotensa olivat täynnä kärsimystä, sekä fyysistä että psyykkistä. Hän ei löytänyt rauhaa kurssista, jonka oli kirjoittanut. Thetford kuoli vuonna 1988 sydänkohtaukseen. Heidän elämänsä eivät todistaneet kurssin totuudesta vaan sen tyhjyydestä. He olivat demonisen voiman välikappaleita, käytettyjä ja hylättyjä sen jälkeen, kun niiden tarkoitus oli täytetty.

Schucmanin tragedia on varoitus kaikille, jotka leikkivät okkulttisten voimien kanssa. Demonit voivat antaa älyllistä viisautta, filosofista syvyyttä, jopa näennäistä rauhaa, mutta lopulta ne tuhoavat välittäjänsä. Schucman uskoi palvelevansa ihmiskuntaa, todellisuudessa hän palveli pimeyden voimia. Hänen perinnökseen on miljoonien eksytettyjen sielut, jotka etsivät totuutta valheesta, rauhaa kaaoksesta.

Kristillinen näkökulma

Raamatullisesta perspektiivistä A Course in Miracles on puhdasta antikristillistä opetusta. Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan (1. Joh. 2:22). Kurssi kirjaimellisesti kieltää, että Jeesus on ainutlaatuinen Kristus, opettaen että jokainen on kristus. Tämä on suora hyökkäys kristinuskon ydintä vastaan.

Väite, että kurssi on Jeesuksen sanelema, on blasfemiaa korkeimmillaan. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien vietellä itseänne (Hepr. 13:8-9). Jeesus ei voi opettaa vastoin sitä, mitä Hän opetti maan päällä. Kurssin Jeesus on toinen Jeesus, väärä kristus, josta Raamattu varoittaa. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin te hyvin sen kärsitte (2. Kor. 11:4).

Jokainen, joka on opiskellut kurssia, tarvitsee syvää vapautusta ja mielen uudistamista. Kurssin filosofia täytyy systemaattisesti korvata Raamatun totuudella. Synti on todellinen ja se vaatii todellista anteeksiantoa. Jeesus on tie, ainoa tie. Maailma ei ole illuusio vaan Jumalan luomus. Todellinen rauha tulee Kristukselta, ei kurssista. Suomalaiset kristityt, olkaa valppaita: tämä opetus voi tulla kirkkoon tai kotiin kauniisti paketoituna, mutta sen hedelmät ovat kuolemaa.

Pohdittavaksi

Miksi Helen Schucman, joka kirjoitti 1200 sivua rauhasta ja rakkaudesta, eli loppuun asti vihaisena, katkerana ja masentuneena?

Miten Jeesus voisi opettaa, että Hänen ristiinnaulitsemisensa oli merkityksetön, kun Hän itse sanoi, että Hän tuli antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä?

Jos kurssi todella vapauttaa ja parantaa, miksi sen intensiivisimmät opiskelijat usein kärsivät vakavista psykologisista ongelmista ja menettävät kosketuksen todellisuuteen?

Lähteet

1. Schucman, Helen (1976). A Course in Miracles. Foundation for Inner Peace.

2. Skutch, Robert (1984). Journey Without Distance: The Story Behind A Course in Miracles. Celestial Arts.

3. Wapnick, Kenneth (1991). Absence from Felicity: The Story of Helen Schucman and Her Scribing of A Course in Miracles. Foundation for A Course in Miracles.

4. Williamson, Marianne (1992). A Return to Love: Reflections on the Principles of A Course in Miracles. HarperCollins.

5. Renard, Gary (2003). The Disappearance of the Universe. Hay House.

6. Miller, Patrick (1997). The Complete Story of the Course: The History, the People and the Controversies Behind A Course in Miracles. Fearless Books.

7. Singh, Tara (1986). A Course in Miracles: A Gift for All Mankind. Life Action Press.

8. Perry, Robert (2004). Path of Light: Stepping into Peace with A Course in Miracles. Circle Publishing.

9. Groothuis, Douglas (1995). Revealing the New Age Jesus. InterVarsity Press.

10. Newport, John P. (1998). The New Age Movement and the Biblical Worldview. Eerdmans Publishing.

11. Pelkonen, Pirkko (2020). Ihmeiden oppikurssi. Foundation for Inner Peace.

12. Miller, Elliot (1989). A Crash Course on the New Age Movement. Baker Book House.