Vaara ei ole koneessa vaan perustassa, jolle ihminen rakentaa
Jokainen sukupolvi pelkää keksintöjään, ja pelko osuu harvoin sinne, minne se osoittaa.
1800-luvulla varoitettiin, ettei ihmisruumis kestä junan vauhtia. Sanottiin, että lehmät lakkaavat lypsämästä ratojen varsilla ja matkustajat tukehtuvat nopeuteen. Sähköä pidettiin luonnottomana, näkymättömänä voimana, joka sairastuttaa. Peruna oli pitkään epäilyttävä ja jopa syntinen. Painokoneen pelättiin levittävän vääriä ajatuksia hallitsemattomasti.
Jälkiviisas hymyilee näille. Ihmiskeho kestää suuretkin nopeudet, sähkö valaisee kodit, keitetty peruna ruokkii, ja painettu sana opetti maanosan lukemaan. Pelko oli väärässä.
Silti jokin pelossa osui. Junan vauhti ei tappanut, mutta ratapiha pirstoi maiseman ja siirsi eläinten kulkureitit. Sähkö ei ollut luonnoton, vaikka sen näkymätön verkko kasvoi lopulta paikannuksen, tiedustelun ja valvonnan hermostoksi. Peruna ei muuttunut miksikään, vaan sen ympärille kasvoi ruokajärjestelmä, joka lihotti ja sairastutti. Painokone ei itse valehdellut, joskin se avasi tien, jolla tosi ja epätosi virtaavat samalla nopeudella, kunnes niitä on yhä vaikeampi erottaa. Ihminen aavistaa usein oikean levottomuuden ja nimeää sille väärän syyn.
Väärä syy on melkein aina esine. Todellinen syy on aina valinta. Kone laajentaa sitä, mihin ihminen pystyy, eikä sillä ole aikomuksia, arvoja eikä vastuuta. Täysin viaton se ei silti ole, sillä sen rajat, sen toimintaperiaatteet ja sen saatavuus muuttavat sitä, mikä ihmiselle on helppoa, halpaa ja houkuttelevaa. Vaara astuu sisään siitä ovesta, jonka ihminen avaa päättäessään koneen rajoista, sen käyttötarkoituksesta ja niistä seurauksista, jotka hän suostuu kantamaan tai sysää muiden kannettaviksi. Sama laite joko päästää pahimman skenaarion toteutumaan tai pidättää sen, eikä ratkaisu ole piirustuksissa vaan päättäjässä.
Teknologia on tässä mielessä peili, joka suurentaa. Ahneuden ajamana se suurentaa ahneutta, vallanhimon ajamana valtaa, rakkauden ajamana rakkautta. Peili ei valehtele, se vain näyttää suurempana sen, mikä sen eteen tuodaan. Ongelman juuri ei ole laskentatehossa vaan sydämen suunnassa.
Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
— Joh. 3:19
Kysymys ei ole ensin siitä, mitä ihminen tietää, vaan siitä, mitä ihminen rakastaa. Tiedon puute korjautuisi tiedolla ja teknologian puute paremmalla teknologialla. Sydämen suunta ei korjaudu kummallakaan. Ne voivat auttaa monessa, joskaan ne eivät käännä sitä, mitä ihminen lopulta pitää korkeimpana hyvänä.
Sydämen suunta pukeutuu harvoin avoimeen pahuuteen. Useammin se piiloutuu järjestelmään. Ihminen rakentaa keksinnön ympärille talouden ja tavat, ja tuo järjestelmä alkaa palkita jotakin. Se mitä mitataan, alkaa vähitellen ohjata. Lyhyen aikavälin voitto mittarina ohjaa toimijat tavoittelemaan sitä, vaikka lasku siirtyisi toisille tai vasta tuleville. Raha ja valta eivät ole pahoja, vaan ne ovat välineitä ja mittoja. Ainoaksi mitaksi kohotettuina ne lakkaavat mittaamasta juuri sitä, mikä ihmiselle on olennaisinta: luottamusta, yhteyttä, luomakunnan kestoa, oikeudenmukaisuutta ja tulevien sukupolvien osaa. Mittari, joka ei näe niitä, ei myöskään suojele niitä.
Lyijy, asbesti ja kertakäyttömuovi kertovat saman tarinan. Haitta myönnettiin vasta, kun se oli jo tapahtunut. Yhteistä ei ollut, että joku olisi tahtonut vahinkoa, vaan että järjestelmä palkitsi lyhyen hyödyn ja jätti pitkän laskun näkymättömiin. Historian raskain oppi ei ole se, että ihmiset ovat pahantahtoisia. Se on tämä: aivan tavalliset ihmiset voivat yhdessä rakentaa järjestelmän, joka tuottaa seurauksia, joita kukaan yksin ei olisi valinnut.
Vanha kirje osaa erottaa mahdollisen ja rakentavan.
"Kaikki on luvallista", mutta ei kaikki ole hyödyksi; "kaikki on luvallista", mutta ei kaikki rakenna.
— 1. Kor. 10:23
Paavali ei sano, että kaikki mahdollinen on väärin. Hän asettaa mahdollisuuden viereen toisen mittarin, laadullisen: rakentaako tämä. Nykykielellä se kysyisi, lisääkö tämä luottamusta ja ihmisarvoa, jättääkö se maailman parempaan vai huonompaan kuntoon seuraaville. Ne ovat eri kysymyksiä kuin nouseeko tuotto tai voitetaanko markkinaosuutta. Molemmat voivat olla tärkeitä, joskaan ne eivät mittaa samaa asiaa. Ihminen osaa loistavasti kysyä, voimmeko tehdä tämän. Paljon huonommin hän osaa kysyä, millaisiksi me itse muutumme, jos tästä tulee osa jokapäiväistä elämää. Edellinen on tekninen kysymys, jälkimmäinen inhimillinen, ja jälkimmäinen esitetään melkein aina liian myöhään.
Viisaus alkaa vasta siitä hetkestä, jona ihminen tunnistaa, ettei hän ole kaiken mitta.
Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä.
— Sananl. 9:10
Tästä avautuu kysymys, joka ei ole tekninen vaan järjestystä koskeva: mikä on ensimmäisellä paikalla ja mikä seuraa siitä. Valta voi suojella heikkoa tai alistaa hänet. Raha on hyvä renki ja kelvoton isäntä. Tiede voi avata luomakuntaa tai sulkea pois kaiken, mitä sillä ei voi mitata. Teknologia voi palvella elämää, tai elämä alkaa palvella teknologiaa. Suunnan ratkaisee se, mikä asetetaan perustaksi.
Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri."
— Matt. 7:24-27
Molemmat rakensivat. Ero ei ollut innossa eikä taidossa vaan perustassa, ja vasta myrsky paljasti sen. Kysymys perustasta ei ole viimeinen vaan ensimmäinen, ja siihen vastataan useimmiten hiljaa, tiedostamatta, jo ennen kuin ensimmäinen kerros nousee. Mille perustalle rakennetaan talous, teknologia, kasvatus ja käsitys ihmisestä. Ihminen kuluttajaksi ymmärrettynä synnyttää toisenlaisen järjestelmän kuin ihminen lähimmäiseksi ymmärrettynä. Nämä eivät ole teknisiä vaan perustavia valintoja, ja ne tehdään usein katsomatta perustaan lainkaan.
Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.
— 1. Kor. 3:11
Perustus ei ole abstrakti arvojärjestelmä vaan henkilö. Oikean perustan varassa samaa teknologiaa, tiedettä ja taitoa voidaan käyttää rakentamiseen. Väärän varassa hyvinkin tarkoitettu rakennelma alkaa ajan myötä palvella jotakin muuta kuin sitä, mitä varten se pystytettiin. Perustus ei poista vastuuta eikä virhettä, joskin se antaa mitan, johon kaikkea muuta voi verrata ja jonka valossa oman ratkaisunsa voi vielä korjata.
Kone ei siis uhkaa eikä pelasta. Se suurentaa sen, mikä ihmisessä jo on, ja tottelee sitä perustaa, jolle ihminen elämänsä laskee. Pelko osoitti aina konetta. Kysymys ei koskaan ollut koneesta.