Arvo ennen ensimmäistä tekoa

Ihminen oli arvokas jo ennen kuin hän oli tehnyt mitään. Se ei muutu, vaikka kone oppisi kaiken muun.

Kirjanpitäjä on tehnyt samaa työtä 20 vuotta. Hän tuntee jokaisen asiakkaansa poikkeukset ja tietää, missä kohtaa tilinpäätöstä virheet piileskelevät. Eräänä keväänä työpaikalle tulee ohjelma, joka tekee kuukauden täsmäytykset yhdessä iltapäivässä. Kukaan ei sano hänelle mitään pahaa. Hän huomaa silti kysyvänsä itseltään ensimmäistä kertaa, mitä varten hän on olemassa.

Edellisessä artikkelissa "Vauraus ilman ihmisiä" katsottiin, mitä tapahtuu kansalle ja demokratialle, kun vauraus ei enää tarvitse ihmisten työtä. Nyt katse kääntyy yhteen ihmiseen. Mitä tapahtuu sille, joka on mitannut arvonsa suorituksella, kun kone suoriutuu paremmin?

Kun kone tekee nopeammin

Kansainvälisen valuuttarahaston vuoden 2024 arvion mukaan lähes 40 prosenttia maailman työpaikoista on altistunut tekoälylle. Kehittyneissä talouksissa osuus on noin 60 prosenttia, koska niissä tehdään enemmän ajatustyötä. Rahaston mukaan altistuneista töistä noin puolet voi kärsiä tekoälystä. Loput voivat hyötyä siitä.

Käytännössä rahasto jakaa altistuneet työt kahteen ryhmään. Ensimmäisessä tekoäly täydentää ihmistä. Esimerkkinä rahasto mainitsee tuomarit. Tekstianalyysin takia heidän työnsä on hyvin altis tekoälylle, mutta yhteiskunta tuskin antaa ratkaisuja koneen tehtäväksi ilman ihmisen valvontaa. Tekoäly lisää silloin tuomarin tuottavuutta eikä korvaa häntä. Samaan ryhmään kuuluvat rahaston mukaan esimerkiksi kirurgit ja lakimiehet, joiden työssä on paljon vastuuta ja ihmisten kohtaamista. Toisessa ryhmässä tekoäly voi korvata tehtäviä. Silloin työvoiman kysyntä voi laskea ja palkkakehitys hidastua. Rahaston esimerkkejä ovat toimistotyöntekijät ja puhelinmyyjät.

Kärsiminen tarkoittaa siis vähenevää työtä ja hitaampaa palkkakehitystä. Hyötyminen tarkoittaa tuottavuuden ja tulojen kasvua. Rahasto varoittaa myös, että hyöty voi kasautua: jos tekoäly täydentää ennen kaikkea hyvätuloisia, tuloerot kasvavat. Riittävän suuri tuottavuuden kasvu voi rahaston mukaan nostaa useimpien tuloja.

Suomessa Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla laski vuonna 2023, että 19 prosenttia työllisistä on ammateissa, joissa vähintään puolet työajasta kuluu tehtäviin, joihin generatiivinen tekoäly ulottuu. Vähintään viidenneksen altistus koskee 68:aa prosenttia työllisistä. Ammateissa, joissa altistus on vähintään 80 prosenttia, työskentelee vain kaksi prosenttia.

Altistuminen ei tarkoita, että työ katoaa. Se tarkoittaa, että osan työstä voi tehdä kone. Kansainvälinen työjärjestö ILO pitää työn muuttumista todennäköisimpänä seurauksena. Ihmiselle muutos voi silti tuntua menetykseltä jo ennen kuin hän menettää mitään.

Mitä on jo mitattu

Muutos on alkanut, mutta sen koko on vielä epävarma. Tanskalaisessa rekisteritutkimuksessa kielimallit eivät näkyneet ansioissa eivätkä työtunneissa yhdessäkään tutkitussa ammatissa. Tutkijat pystyivät sulkemaan pois yli prosentin vaikutukset. Ajansäästö oli keskimäärin kolme prosenttia.

Yhdysvalloissa Stanfordin yliopiston tutkijat havaitsivat, että 22–25-vuotiaiden työllisyys laski suhteessa 16 prosenttia eniten altistuneissa ammateissa. Muutos näkyi työpaikoissa eikä palkoissa. Se keskittyi ammatteihin, joissa tekoäly korvaa työtä eikä täydennä sitä. Etla toisti saman analyysin suomalaisella aineistolla. Sen mukaan tekoäly ei näytä syrjäyttäneen nuoria Suomessa samalla tavalla. Altistuneissa ja vähän altistuneissa ammateissa nuorten työllisyys kehittyi lähes samoin.

OECD kokosi tänä vuonna tutkimukset yhteen ja totesi näytön olevan ristiriitaista. Järjestön mukaan johtopäätös siitä, ettei tekoäly ole vielä merkittävästi vaikuttanut nuorten työllistymiseen, on alustava. Vaikutus voi tulevaisuudessa olla suurempi.

Käyttö sen sijaan kasvaa nopeasti. Tilastokeskuksen mukaan generatiivista tekoälyä viimeisen kolmen kuukauden aikana käyttäneiden suomalaisten osuus nousi vuonna 2025 23 prosentista 41 prosenttiin. Työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometrissa 45 prosenttia palkansaajista kertoi tekoälyn olevan käytössä työpaikallaan. Heistä 18 prosenttia arvioi tekoälyn korvanneen työtehtäviä. Noin 40 prosenttia kertoi sen tuoneen uusia tehtäviä.

Barometri ei kerro, mitä uudet tehtävät ovat. Tanskalainen tutkimus on harvoja, jotka ovat eritelleet ne. Siinä kysyttiin noin 25 000 työntekijältä yhdessätoista ammatissa, muun muassa kirjanpitäjiltä, opettajilta, toimittajilta, lakimiehiltä ja asiakaspalvelijoilta. Kielimallit toivat uutta työtä 17 prosentille käyttäjistä. Uusista tehtävistä 41 prosenttia oli tekoälyn käyttöä itse työssä. Loput 59 prosenttia oli sen käytön mahdollistamista ja hallintaa: työkalujen käyttöönottoa, koneen tuottaman sisällön laadun tarkistamista sekä eettisiä ja säädöksiin liittyviä kysymyksiä.

OECD:n vuonna 2022 tekemässä kyselyssä noin puolet rahoitusalan ja teollisuuden työnantajista kertoi tekoälyn luoneen tehtäviä, joita työntekijät eivät aiemmin tehneet. Järjestö antaa esimerkin. Chatbotin hoitaessa yksinkertaiset asiakaskysymykset työntekijän vapautunut aika kuluu ohjelman tuottaman sisällön valvomiseen, sen ylläpitoon ja opettamiseen sekä ongelmien ratkaisemiseen. Yhdysvaltalaisessa kyselyssä 319 tietotyöntekijää kuvasi saman muutoksen ajattelussa: kriittinen ajattelu siirtyy tiedon hankkimisesta tiedon varmistamiseen, vastausten yhdistämiseen ja koko tehtävän ohjaamiseen.

Työnkuva muuttuu siis tekijästä tarkistajaksi, ohjaajaksi ja vastuun kantajaksi. Tehtävä ei katoa, mutta sen painopiste siirtyy.

Tilanne on siis kaksijakoinen. Työpaikat eivät ole kadonneet, mutta tehtävät muuttuvat. Muutoksen keskellä moni kysyy jo nyt, mitä hänen osaamisensa on arvoinen huomenna.

Arvo, joka on lainattu suoritukselta

Psykologiassa on tutkittu pitkään ihmisiä, joiden itsearvo nojaa suoritukseen. Yhdysvaltalaiset tutkijat Jennifer Crocker ja Lora Park kuvasivat vuonna 2004 julkaistussa katsauksessa, mitä tapahtuu, kun ihminen tavoittelee arvoaan suorituksen kautta. Uhattuna hän reagoi tavalla, joka heikentää oppimista, ihmissuhteita, itsenäisyyttä ja itsesäätelyä. Ajan mittaan hinta näkyy myös mielen ja kehon terveydessä. Lyhyen aikavälin tunnehyödyt jäävät heidän mukaansa usein pitkän aikavälin hintaa pienemmiksi. Crockerin aiemman työn mukaan ehdollinen itsearvo on vaihtokauppa: se lisää motivaatiota mutta tekee tunne-elämästä haavoittuvamman.

Meta-analyysi, joka kokosi 43 tutkimusta ja lähes 10 000 osallistujaa, teki tärkeän erottelun. Perfektionistiset huolet eli jatkuva huoli virheistä ja muiden arvioista olivat selvästi yhteydessä uupumukseen. Perfektionistiset pyrkimykset eli korkeat tavoitteet itselle eivät olleet. Kunnianhimo ei siis uuvuta. Uuvuttaa pelko siitä, että arvo menee, jos suoritus epäonnistuu.

Ruotsalaisessa kaksostutkimuksessa, johon osallistui lähes 15 000 kaksosta, suoritusperusteinen itsetunto ja uupumus olivat selvästi yhteydessä toisiinsa. Yhteydestä noin puolet selittyi perimällä ja puolet ympäristöllä. Flaamilaisilla varhaisnuorilla vanhempien ja opettajien ehdollinen hyväksyntä oli yhteydessä kouluuupumukseen.

Kaikki tulokset eivät ole yhtä vahvoja. Sekin on hyvä tietää. Pitkittäistutkimuksessa, jossa seurattiin 494 ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijaa, ehdollinen itsetunto ennusti masennusoireita vain silloin, kun itsetunnon tasoa ei otettu huomioon. Taiwanilaisen tutkimuksen johdannon mukaan ehdollinen itsearvo selitti aiemmissa tutkimuksissa yleensä alle kymmenesosan masennuksen vaihtelusta. Huippu-urheilijoita koskeneessa tutkimuksessa suoritukseen nojaavan itsetunnon yhteys uupumukseen katosi, kun mukaan otettiin epäonnistumisen jälkeinen häpeä. Häpeä on ehkä se, mikä lopulta satuttaa.

Tästä seuraa tekoälyaikaan liittyvä kysymys. Suoritukselta lainattu arvo on aina altis sille, joka suoriutuu paremmin. Kone ei silloin vie ihmiseltä vain työtä. Se uhkaa sitä, mihin hän on ripustanut arvonsa.

Perfektionismin tutkimus tekee kysymyksestä vielä tarkemman. Uuvuttaa nimenomaan pelko virheistä. Tekoäly tekee joissakin tehtävissä vähemmän virheitä kuin ihminen, se ei väsy eikä unohda. Ihminen, jonka arvo nojaa virheettömyyteen, joutuu silloin kilpailuun, jota hän ei voi voittaa. Työikäisten perfektionismia ja tekoälyä ei ole vielä juuri tutkittu, joten tämä on päätelmä eikä mitattu tulos. Päätelmä seuraa kuitenkin suoraan siitä, mitä uupumuksesta jo tiedetään.

Kilpailu on lisäksi epäreilu toisellakin tavalla. Kone ei ole virheetön. Kielimallit tuottavat uskottavan kuuloisia mutta vääriä väitteitä. Tutkijoiden mukaan yksi syy on se, että niiden koulutus palkitsee arvaamista enemmän kuin epävarmuuden myöntämistä. Koneen virheet jäävät ihmisen tarkistettaviksi. Tutkija Madeleine Clare Elish kuvasi vuonna 2019, miten vastuu voi monimutkaisessa automaattisessa järjestelmässä kaatua ihmiselle, jolla oli vain rajallinen mahdollisuus vaikuttaa koneen toimintaan. Perfektionistille tämä on kaksinkertainen paine: hän ei yllä koneen nopeuteen. Silti hän vastaa koneen virheistä.

Vertailu ei kuitenkaan ole kohtalo. Saksalaisessa seurannassa tekoälylle altistuneiden tyytyväisyys elämään ja työhön laski ja huoli toimeentulosta kasvoi, mutta vaikutusta mielenterveyteen ei löytynyt. Suomessa Etlan mukaan työn imu oli korkeampi niillä, jotka käyttivät tekoälyä itse työssään. Yhdysvaltalaisessa tietotyöntekijöiden kyselyssä suuri luottamus koneeseen liittyi vähäisempään kriittiseen ajatteluun, kun taas luottamus omaan osaamiseen liittyi tarkempaan ajatteluun. Ihminen, joka ei kilpaile koneen kanssa arvostaan, voi käyttää sitä työkaluna ja pysyä silti valppaana. Ratkaisevaa ei ole koneen taito vaan se, mihin ihminen on ripustanut arvonsa.

Mitä työ antoi rahan lisäksi

Itävaltalaisen Marienthalin kylän tehdas suljettiin 1930-luvun alussa. Tutkijat menivät kylään ja kirjasivat, mitä työttömyys teki ihmisille. Perheistä 23 prosenttia pysyi ehjinä, 70 prosenttia alistui ja seitsemän prosenttia murtui. Vapaa aika muuttui "traagiseksi lahjaksi", kuten myöhempi katsaus asian tiivisti: päivät valuivat kaaokseen ja hukkaan.

Tutkimuksesta syntyi teoria, jonka mukaan työ antaa ihmiselle rahan lisäksi viisi asiaa: päivän rakenteen, yhteyden muihin, yhteisen tarkoituksen, aseman ja tekemisen. Vuonna 2023 julkaistu meta-analyysi kokosi 106 tutkimusta ja totesi näiden tekijöiden selittävän noin viidenneksen mielenterveyden vaihtelusta. Eläkeläisillä näiden asioiden puute oli lähes yhtä suuri kuin työttömillä, vaikka rahaa heiltä ei puuttunut. Kyse ei siis ole vain palkasta.

Laaja meta-analyysi vuodelta 2009 kokosi yli 300 tutkimusta. Työttömistä 34 prosentilla oli psyykkisiä ongelmia, työssäkäyvistä 16 prosentilla. Seurantatutkimusten perusteella työttömyys ei vain liity ahdistukseen vaan myös aiheuttaa sitä. Tahaton eläkkeelle siirtyminen lisäsi masennuksen riskiä noin kolmanneksella työssä jatkaviin verrattuna, vaikka tutkimukset eivät olleet asiasta yksimielisiä.

Suomessa Oulun yliopiston tutkijat havaitsivat, että työttömyyden kasvu näkyi työikäisten miesten psykiatrisissa sairaalahoitojaksoissa selvästi. Naisilla vastaavaa yhteyttä ei löytynyt. Tutkijan oma selitys on, että miesten identiteetti ja itsetunto ovat usein vahvasti kiinni työssä ja tulonhankinnassa.

Työ on siis ollut ihmiselle paljon enemmän kuin toimeentulo. Tekoäly voi muuttaessaan työtä viedä myös nämä asiat, ellei niille löydy uutta paikkaa.

Kuka hyötyy, kun arvo on tuottavuutta

Tuottavuus on hyvä asia. Se on vapauttanut ihmisiä raskaasta työstä ja tuonut vaurautta, jota edelliset sukupolvet eivät voineet kuvitella. Ongelma syntyy vasta, kun tuottavuudesta tulee ihmisen arvon mitta.

Tuloksella mitatusta arvosta hyötyy mittarin omistaja. Ihminen, joka uskoo olevansa yhtä arvokas kuin viimeisin suorituksensa, tekee enemmän, valittaa vähemmän ja syyttää epäonnistumisesta itseään. Häviäjä on se, jonka tuloksen kone ylittää. Hyötyjä on suuri ja häviäjä yksittäinen ihminen.

Tekoälyaika tekee tämän rakenteen näkyväksi. Mikäli ihmisen arvo olisi hänen tuottavuutensa, kone olisi arvokkaampi kuin moni ihminen. Johtopäätös on niin väärä, että se paljastaa virheen alkuoletuksessa.

Tekoäly ei silti päätä kenenkään työpaikasta. Päätöksen tekee aina ihminen: yrityksen johto, hallitus tai omistaja. Kone voi laskea, kuinka paljon työtä se pystyy tekemään. Se ei voi päättää, mitä sillä tehdään. Kysymys ihmisarvosta ratkeaa siksi lopulta johtoryhmien pöydissä. Siellä punnitaan, mitä arvoja yritys todella noudattaa, millainen moraali ohjaa päätöksiä ja kuinka paljon rahan valta saa painaa.

Toimintakulttuuri syntyy näistä valinnoista. Työpaikassa, jossa ihminen nähdään vain kustannuksena, tekoäly on keino päästä hänestä eroon. Työpaikassa, jossa lähimmäisenrakkaus ja eettisyys ovat todellisia arvoja, tekoäly voi vapauttaa ihmisen siihen, mitä kone ei osaa: kohtaamaan, harkitsemaan ja kantamaan vastuuta. Sama tekniikka voi tehdä ihmisyydestä joko arvokkaan tai irtisanotun. Ero ei synny koneessa vaan ihmisen sydämessä.

Arvo ennen ensimmäistä tekoa

Raamatun ensimmäinen lause ihmisestä ei puhu hänen työstään. "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät" (1. Moos. 1:27). Ihminen oli Jumalan kuva ennen kuin hän oli tehnyt mitään.

Työ tuli vasta sen jälkeen. Se tuli tehtävänä eikä rangaistuksena: "Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä" (1. Moos. 2:15). Vaiva tuli vasta lankeemuksen jälkeen: "Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi" (1. Moos. 3:19). Työ itse on siis hyvä. Hikinen huoli siitä, riittääkö ihminen, kuuluu langenneeseen maailmaan.

Uusi testamentti kääntää suorituksen ja arvon järjestyksen lopullisesti. Pelastus on armoa eikä tekojen palkkaa. Silti ihminen on luotu tekemään hyvää: "Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme" (Ef. 2:10). Teot syntyvät arvosta. Ne eivät tuota sitä.

Jeesus puhui ihmisarvosta tavalla, jota mikään kone ei voi ylittää: "Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta" (Luuk. 12:7). Hiusten laskeminen ei ole tuottavaa työtä. Se on huomiota, jota annetaan vain sille, jota rakastetaan.

Lepo ja uusi suhde työhön

Kymmenessä käskyssä on käsky, joka käskee lopettamaan työn ennen kuin se on valmis. "Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi" (2. Moos. 20:9). Seitsemäs päivä on lepoa varten. Käsky koskee yhtä lailla palvelijaa, muukalaista ja juhtaa. Lepo ei ollut palkinto ahkerille. Se kuului jokaiselle.

Tekoälyaikaan sopeutuminen ei siksi tarkoita, että ihmisen pitäisi kilpailla koneen kanssa yhä kovemmin. Se voi tarkoittaa paluuta siihen, mistä arvo alun perin tuli. Kone voi laskea, kirjoittaa ja täsmäyttää. Se ei voi olla kenenkään lapsi, ystävä tai lähimmäinen. Se ei voi kantaa toisen taakkaa eikä istua sairaan vierellä niin, että sillä on väliä.

Kirjanpitäjä, joka kysyi, mitä varten hän on olemassa, ansaitsee rehellisen vastauksen. Hän ei ole olemassa täsmäytysten takia. Täsmäytykset olivat yksi tapa palvella. Palvelemisen tapoja on enemmän kuin kone ehtii viedä. Hänen arvonsa oli olemassa ennen ensimmäistä tositetta. Se on olemassa vielä viimeisen jälkeenkin.

Psalmin kirjoittaja tunsi saman väsymyksen, jonka moni tuntee nyt. Hän tunsi myös sen vastauksen:

Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa.

— Ps. 127:2