Yirah.fi

ajankohtaista · tutkittua tietoa · Raamattu & teologia

Yhteiskunta

Tarkastaja näkee sen päivän, joka hänelle valmistetaan

21.11.2026 klo 21:00 4 min lukuaika Yirah.fi
Tarkastaja näkee sen päivän, joka hänelle valmistetaan

Hoivakodin asukas herää samaan aikaan kuin eilen. Sijoitettu lapsi lähtee laitoksesta kouluun samaa reittiä kuin eilen. Asumisyksikön kehitysvammainen asukas syö aamupalansa samassa pöydässä kuin eilen. Heidän päivänsä on sama, tuli tarkastaja tai ei.

Ennakkoilmoitus muuttaa jotain muuta. Se muuttaa sen, minkä tarkastaja heidän päivästään näkee. Viikkojen varoitusaika antaa talolle mahdollisuuden olla parhaimmillaan juuri sinä aamuna, jona joku ulkopuolinen katsoo. Asukkaat elävät talon tavallista päivää silloinkin, kun kukaan ei katso.

Tämä ei ole uusi havainto. Se tiedettiin jo silloin, kun Suomen kouluissa vielä käytiin tarkastamassa.

Varautumisen aika

Kansakouluasetus loi kansakouluntarkastajan viran vuonna 1866. Vuoden 1885 johtosääntö velvoitti tarkastajan käymään jokaisessa piirinsä koulussa vähintään kerran vuodessa. Kouluhistoriaa käsittelevä väitöskirja kuvaa kahta tapaa tulla kouluun. Piispat ilmoittivat tulostaan:

"Piispat ilmoittivat yleensä hyvissä ajoin etukäteen saapumisensa koululle, joten tutkintaan osattiin varautua."

Piiritarkastajat eivät ilmoittaneet, mutta tieto kulki silti:

"Tilanteen aitouden pilasi tosin usein se, että opettajat tiesivät tai ainakin osasivat odottaa tarkastajan vierailua, vaikka he eivät etukäteen tulostaan ilmoittaneetkaan. Sana valvovan henkilön liikkumisesta alueella kiiri nopeasti."

Tilanteen aitous. Jo 150 vuotta sitten ymmärrettiin, että tarkastuksen arvo riippuu siitä, näkeekö tarkastaja koulun sellaisena kuin se on tavallisena tiistaina. Tieto tulosta riitti muuttamaan näkymän, vaikka tuloa ei ollut ilmoitettu kenellekään.

Yllätys herätti vastustusta heti alussa. Valtiopäivillä 1877 ja 1878 uusia tarkastajia verrattiin väitöskirjan mukaan venäläiseen kenraaliin, joka "'militaristisella tavalla' yllättäisi koulun". Käynnit jatkuivat silti runsaat sata vuotta. Kansakouluntarkastajien virat lakkautettiin 1.4.1970 ja lääninhallitusten koulutoimentarkastajat perivät tehtävän. Koulutoimen historiaa kirjoittaneet entiset tarkastajat kuvaavat lopun näin:

"Säädösperustan murennuttua keväällä 1988 tarkastustoiminta seuranta- ja ohjaustoimintana lopulta hiipui 1990-luvun vaihteessa"

Hallintolaki tuntee saman jännitteen tänäkin päivänä. Sen pääsäännön mukaan tarkastuksesta ilmoitetaan etukäteen. Hallituksen esitys kertoo sekä syyn että poikkeuksen. Ilmoitus antaa tarkastettavalle mahdollisuuden olla paikalla. Yllätys taas tulee kysymykseen silloin, kun tarkastettavan voidaan olettaa "hankaloittavan tarkastuksen suorittamista tai vääristävän tarkastuksen kohteena olevia tosiseikkoja". Esitys ei puhu yllätyksestä epäluottamuksena. Se puhuu tosiseikoista.

Vanhus, joka ei tunnista rajoitusta

Sosiaali- ja terveydenhuollossa lainsäätäjä punnitsi asian ja päätyi sallimaan yllätyksen. Yksityisen terveydenhuollon lakiin kirjoitettiin vuonna 2006 virke "Tarkastus voidaan tehdä ennalta ilmoittamatta." Sama virke siirtyi yksityisiin sosiaalipalveluihin vuonna 2010 ja lopulta kaikkiin sosiaali- ja terveyspalveluihin, julkisiin ja yksityisiin, vuoden 2024 valvontalaissa. Perustelu on vuodelta 2005:

"Tarkastus olisi voitava tehdä myös ennalta ilmoittamatta. [...] tarkastustilanteet ovat usein luonteeltaan sellaisia, että etukäteen ilmoittaminen vaarantaisi useimmiten tarkastuksen tarkoituksen toteutumisen."

Aluehallintovirastot ja Valvira tekivät keväällä 2015 ennalta ilmoittamattomia tarkastuksia vanhusten ympärivuorokautiseen hoitoon. Ne kertoivat syyn itse:

"Tarkastusten yhtenä keskeisenä tavoitteena on selvittää, miten vanhusten itsemääräämisoikeus toteutuu toimintayksiköissä. Vanhustenhuollon valvonnassa on tullut esiin, että itsemääräämisoikeuden rajoittamista ei aina edes tunnisteta rajoittamiseksi."

Lause kertoo, miksi paperi ei riitä. Rajoitus, jota henkilökunta ei itse tunnista rajoitukseksi, ei näy omavalvontasuunnitelmassa eikä selvityksessä. Se ei näy myöskään sovitulla käynnillä, jonka ohjelma on laadittu yhdessä. Se näkyy tavallisena aamuna, jolloin ovi on lukossa tai asukas istuu tuolissa, josta hän ei pääse ylös, eikä kukaan ole ajatellut asiaa sen enempää.

Laissa sana on silti voidaan. Laki sallii yllätyksen, mutta ei vaadi sitä. Saman lain toinen käyntimuoto, ohjaus- ja arviointikäynti, sovitaan aina etukäteen. Yksikkö, joka tietää viikkoja etukäteen valvojan tulosta, voi odottaa juuri tätä käyntiä. Kuinka suuri osa tarkastuksista tehdään ilmoittamatta, ei selviä mistään. Koottua tilastoa ei ole Valviralta, aluehallintovirastoilta eikä niiden tilalle vuoden 2026 alussa tulleelta Lupa- ja valvontavirastolta.

Koti, johon mennään ilmoittamatta

Ainoat luvut löytyvät eduskunnan oikeusasiamieheltä. Se toimii myös kidutuksen vastaisena kansallisena valvontaelimenä, joka tarkastaa paikkoja, joissa ihmisen vapautta rajoitetaan. Valvontaelimen 26 tarkastuksesta vuonna 2024 ennalta ilmoittamattomia oli 12. Vuonna 2025 niitä oli 21 tarkastuksesta 38:sta. Oikeusasiamiehen kertomus perustelee vammaispalvelujen tarkastukset yhdellä lauseella:

"Tarkastukset ovat tärkeä osa laillisuusvalvontaa, koska vammaiset henkilöt eivät aina kykene itse kantelemaan. Usein tarkastukset tehdään ennalta ilmoittamatta."

Tarkastuspöytäkirjoista näkyy, miten valinta tehdään. Vuonna 2025 oikeusasiamiehen kanslia meni erään hyvinvointialueen vanhusten asumisyksiköihin ilmoittamatta. Saman alueen asiakasohjaukseen ja sosiaalityöhön se meni ilmoittaen. Vuonna 2023 toisella alueella toistui sama jako. Hyvinvointialueen johto tavattiin sovitusti, vammaispalvelujen ja ikäihmisten asumisyksiköihin mentiin ilmoittamatta.

Linja on selvä. Toimisto ja asiakirjat tavataan sovittuna aikana, koska niissä ei ole mitään, mikä muuttuisi yhdessä yössä. Koti nähdään sellaisenaan, koska se muuttuu. Siellä asuvan ihmisen arki on juuri se asia, jota ei voi valmistella näkyviin, eikä sitä pidä voida.

Perheen kotiin viranomainen tulee toisin. Huoli-ilmoitus voi tuoda sosiaalityöntekijän ovelle ennalta ilmoittamatta, sillä lastensuojelun laatusuosituksen mukaan kotikäynnit kuuluvat työhön, tarvittaessa ennalta ilmoittamattomina. Lapsen hän voi tavata tarvittaessa myös ilman huoltajan suostumusta, jos sen arvioidaan olevan lapsen edun mukaista. Hätäepäily tuo poliisin asuntoon. Poliisilaki antaa siihen oikeuden, kun on perusteltua syytä olettaa, että henkeä, terveyttä tai henkilökohtaista vapautta uhkaa välitön vaara ja pääsy on välttämätön sen estämiseksi. Kodin ovelle tullaan siis yhden ihmisen huolesta. Laitoksessa asuvan lapsen, nuoren, vanhuksen tai vammaisen puolesta ei välttämättä tee ilmoitusta kukaan. Hänen arkensa nähdään sellaisenaan vain ilmoittamattomalla tarkastuksella. Laitoksessa se on valvojan harkinnassa, eikä kouluun tarkastaja tule lainkaan. Ilman tätä ennaltaehkäisevää työtä korjaamaan mennään vasta, kun jotain on jo tapahtunut. Jälkiseurausten korjaaminen tulee kalliimmaksi. Lastensuojelun Keskusliiton kuudessa tapausesimerkissä ennakoivat, ehkäisevät ja varhaisen tuen palvelut maksoivat noin 40–60 prosenttia korjaaviin palveluihin verrattuna.

Lapsi kahden lain välissä

Sijoitettu lapsi asuu paikassa, johon tarkastaja saa tulla ilmoittamatta. Lastensuojelulaki velvoittaa valvontaviranomaisen seuraamaan laitosten toimintaa omasta aloitteestaan tehtävillä tarkastuskäynneillä ja valvontalaki sallii niissä yllätyksen. Valvontaelimen vuoden 2024 raportissa poikkeus on kirjattu erikseen:

"Tarkastus oli poikkeuksellisesti ennalta ilmoitettu, koska sen tarkoituksena oli järjestää yhteinen tilaisuus laitokseen sijoitettujen lasten vanhemmille, laitoksen henkilökunnalle ja lasten vastuusosiaalityöntekijöille."

Ilmoitus vaati perustelun. Ilmoittamattomuus ei.

Aamulla sama lapsi lähtee kouluun. Siellä tarkastaja ei käy lainkaan, ei ilmoitettuna eikä ilmoittamatta. Lapsen päivä kulkee kahden lain läpi. Illan hän viettää paikassa, jonka arki voidaan nähdä sellaisenaan. Päivän hän viettää paikassa, jonka arkea yksikään valvoja ei näe. Lainsäätäjä ei ole kirjoittanut tätä eroa mihinkään tarkoituksella. Se syntyy siitä, että laitos kuuluu sosiaalihuoltoon ja koulu opetustoimeen.

Samalla rajalla oli vielä hetken päiväkoti. Varhaiskasvatus kuului aiemmin sosiaalihuoltoon ja vuonna 2013 voimaan tulleessa päivähoitolaissa luki: "Tarkastus voidaan tehdä ennalta ilmoittamatta." Varhaiskasvatuslaki kirjoitettiin uudelleen vuonna 2018. Hallituksen esityksessä virke oli yhä mukana. Eduskunnan sivistysvaliokunta poisti sen yhdellä lauseella:

"Samalla voidaan momentista poistaa maininta tarkastuksen tekemisestä ennalta ilmoittamatta ja tarkastuksessa pidettävästä pöytäkirjasta."

Muuta perustelua mietinnössä ei ole. Tarkastusoikeus päiväkotiin jäi. Pääsäännöksi tuli ilmoittaa etukäteen.

Koulu, johon tullaan kutsusta

Perusopetuslakiin lisättiin elokuussa 2025 valvontapykälät. Valvontavirasto voi nyt tutkia opetusta omasta aloitteestaan, kun sillä on perusteltu syy. Tarkastusta pykälissä ei ole. Lupa- ja valvontavirasto kertoo sen omilla sivuillaan:

"Voiko tarkastaja tulla koululle seuraamaan opetusta? Lähtökohtaisesti valvonta-asiassa tarkastaja ei tule paikan päälle, koska laki ei anna tarkastusoikeutta. Opetuksen järjestäjän vapaaehtoisesta kutsusta paikan päällä voidaan kuitenkin vierailla, jos se on tarkoituksenmukaista asian selvittämiseksi."

Kutsusta tehty käynti on ennakkoilmoituksen äärimuoto. Tarkastettava ei vain tiedä, milloin tarkastaja tulee, vaan päättää, tuleeko hän lainkaan.

Muuten valvonta tehdään asiakirjoista. Paperi on aina valmisteltu, koska sen kirjoittaja tietää, kuka sen lukee. Aluehallintovirastot sanoivat tämän lausunnossaan suoraan ja vaativat tarkastusoikeutta lakiin:

"Esityksestä puuttuu tarkastusoikeutta koskeva säännös. Tarkastusoikeus on välttämätön osa vaikuttavaa valvontaa, koska kaikkia tosiasioita ei aina voida selvittää pelkästään kirjallisessa menettelyssä."

Pyyntöä ei otettu lakiin. Hallituksen esitys perusteli rajauksen kahdella asialla:

"Ottaen huomioon, että uudistus toteutettaisiin voimassa olevien resurssien puitteissa ja että esityksen tarkoituksena ei ole palata vanhaan, jo vuosikymmeniä sitten poistettuun koulutarkastaja -järjestelmään, ei esitykseen sisälly säännöksiä koskien koulussa tehtävää tarkastusta."

THL:n kouluterveyskyselyn mukaan keväällä 2025 viikoittain kiusattuja oli lähes joka kymmenes 4. ja 5. luokan oppilas. Kouluväkivalta, työrauhaongelmat, kulttuuriin ja uskontoon liittyvät yhteentörmäykset ja konfliktit, resurssipulan aiheuttamat laiminlyönnit ja toimintakulttuuria riskeeraavat lieveilmiöt elävät luokassa, käytävällä ja välitunnilla päivittäin. Niihin puuttuminen ei tapahdu paperin pyörittelyllä eikä uhkakuvien korjaaminen onnistu etänä. Ne näkyisivät tavallisena tiistaina, jos joku ulkopuolinen olisi paikalla. Lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa valvonta on yhä kokonaan kantelujen varassa.

Luottamus, jota lapselta ei kysytty

Lausuntokierroksella annettiin 80 lausuntoa. Oma-aloitteista valvontaa vastustivat Suomen Kuntaliitto, Suomen Rehtorit ry, Sivistysala ry, Mikkelin kaupunki ja Åbo Akademi. Kuntaliitto, rehtorit ja Mikkeli edustavat niitä, jotka järjestävät opetuksen tai johtavat kouluja, eli juuri niitä, joihin valvonta kohdistuu. Sivistysala ry perusteli kantaansa opetuksen järjestäjien hallinnollisella taakalla. Åbo Akademin mukaan hallitus ehdotti ilman arvokeskustelua siirtymää luottamuksen kulttuurista tarkastuksen kulttuuriin.

Sana luottamus on painava. Kysymys kuuluu, kenen välinen luottamus on kyseessä. Luottamus, jota lausunnoissa puolustettiin, on valtion ja opetuksen järjestäjän välistä. Lapsi ei ole sen osapuoli. Hän ei voi antaa luottamustaan eikä perua sitä. Hän tulee kouluun joka aamu, koska laki velvoittaa hänet tulemaan.

Valvontaa kannattivat muiden muassa lapsiasiavaltuutettu, Opetushallitus, OAJ ja Suomen Luokanopettajat. Vammaisfoorumi ja Kehitysvammaisten Tukiliitto kannattivat varauksin ja vaativat virastoille riittävät resurssit. Lausuntojen jälkeen oikeutta vielä kavennettiin. Virasto saa tutkia asian omasta aloitteestaan vain, kun sillä on perusteltua syytä epäillä, ettei opetusta järjestetä lain mukaan. Oikeutta tulla katsomaan ei tullut.

Hyötyjä on helppo nimetä. Rakenne, jossa valvottava päättää, näkeekö valvoja arjen, suojaa ensimmäisenä valvottavaa. Se ei suojaa lasta, joka joutuu kohtaamaan saman käytävän huomennakin.

Kävitte katsomassa

Matteuksen evankeliumin 25. luvussa Kuningas erottelee ihmiset sen mukaan, mitä he tekivät vähimmille. Yksi mittareista on käynti:

"minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni."
Matt. 25:36

Toisille Hän sanoo:

"minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa."
Matt. 25:43

Katsomaan meneminen on eri asia kuin kutsun odottaminen. Sairas ja vankeudessa oleva eivät voi järjestää tilaisuutta, jossa heidät nähdään edukseen. He ovat siellä, missä ovat. Siellä heidät nähdään tai jätetään näkemättä.

Neljä viikkoa etukäteen ilmoitettu tarkastus näkee neljän viikon valmistelun. Asiakirja näkee sen, mitä siihen kirjoitettiin. Kutsusta tehty käynti näkee sen, mitä kutsuja halusi näyttää. Vain ilmoittamaton käynti näkee sen päivän, jonka vanhus, vammainen, sijoitettu lapsi ja koululainen elävät joka päivä. Laki tuntee tämän keinon. Terveydenhuollon lakiin se kirjoitettiin 20 vuotta sitten. Nyt se koskee kaikkia sosiaali- ja terveyspalveluja. Kouluun se on jätetty kirjoittamatta.

Jaa Facebook X WhatsApp

Jatka lukemista

Uusimmat artikkelit uusimmasta vanhimpaan — vieritä lukeaksesi lisää. Seassa nostoja saatavilla olevista kirjoista.