Yirah.fi

ajankohtaista · tutkittua tietoa · Raamattu & teologia

Usko

Päästää irti

19.11.2026 klo 09:00 4 min lukuaika Yirah.fi
Päästää irti

Viha vie eteenpäin, mutta se ei vie perille. Anteeksianto alkaa siitä, että ihminen ottaa sen ensin vastaan.

Joulupöytään katetaan yksi lautanen vähemmän. Sisarukset eivät ole puhuneet toisilleen sen jälkeen, kun perinnönjako riitaantui. Vuosia sitten sanottiin sanoja, joita ei saa takaisin. Kumpikin tietää tarkalleen, mitä toinen teki väärin. Kumpikin on toistanut sen mielessään sata kertaa.

Riita on vanha, mutta se ei ole jäänyt menneisyyteen. Se kulkee mukana töissä, nousee mieleen ennen nukahtamista ja kiristää leukaperiä, kun toisen nimi mainitaan. Kenen elämää vanha vääryys nyt ohjaa? Sen, joka teki väärin, vai sen, joka ei pysty päästämään irti?

Katkeruus, jolla on nimi

Katkeruuden tuntee jokainen. Tutkimuksessa sille on annettu oma nimi, katkeroituminen. Sillä tarkoitetaan arvottomuuden ja avuttomuuden kaltaisia tunteita, jotka syntyvät, kun elämäntapahtuma loukkaa ihmisen perususkomuksia. Eteläkorealaisessa 1 000 nuoren aikuisen kyselyssä katkeroitumiseen liittyivät ahdistuksen ohella toimimattomat selviytymiskeinot ja tunkeileva märehtiminen. Mieli palaa loukkaukseen yhä uudelleen, vaikka ihminen ei sitä halua.

Saksassa vuonna 2019 tehdyssä väestöä edustavassa kyselyssä 11,7 prosenttia vastaajista kertoi kokevansa kohtalaista ja 3,8 prosenttia voimakasta katkeroitumista. Lähes joka kuudes kantoi katkeruutta, joka näkyi mittarissa. Työelämässä katkeroitumista on tutkittu erikseen. Vuonna 2024 julkaistussa meta-analyysissa katkeroitumishäiriön oireita oli tutkituissa ammattiryhmissä keskimäärin 26 prosentilla.

Kehon lasku

Viha ei jää ajatuksiin. Vuonna 2009 julkaistussa meta-analyysissa koottiin 25 tutkimusta alun perin terveistä ihmisistä. Vihaisuus ja vihamielisyys olivat niissä yhteydessä 19 prosenttia suurempaan sepelvaltimotautitapahtumien riskiin. Sepelvaltimotautia jo sairastavilla ne liittyivät huonompaan ennusteeseen. Yhteys oli miehillä voimakkaampi kuin naisilla. Tutkijat löysivät myös merkkejä julkaisuharhasta, joten kielteisiä tuloksia on voinut jäädä julkaisematta. Brittiläisessä seurannassa, jossa oli mukana 20 550 iältään 41–80-vuotiasta aikuista, vihamielisyys ei ollut yhteydessä sydän- ja verisuonikuolleisuuteen.

Hetkellinen kiivastuminen kuormittaa sydäntä heti. Vuonna 2014 julkaistussa katsauksessa koottiin yhdeksän tutkimusta siitä, mitä tapahtuu vihanpuuskan jälkeen. Kaikissa niissä sydän- ja aivoverisuonitapahtumia oli enemmän kahden tunnin sisällä puuskasta kuin muina aikoina. Tutkimusten tulokset vaihtelivat paljon, mutta suunta oli sama.

Kaunan hautominen tuntuu kehossa samalla tavalla. Laboratoriokokeissa vihan märehtimistä herätettiin tarkoituksella ja mitattiin, mitä kehossa tapahtui. Vuonna 2017 julkaistussa meta-analyysissa koottiin 43 tällaista tutkimusta ja 3 348 osallistujaa. Vihan märehtiminen nosti sykettä ja verenpainetta selvästi. Toisessa meta-analyysissa koottiin 60 tutkimusta märehtimisestä ja murehtimisesta. Verenpaine, syke ja stressihormoni kortisoli nousivat. Sydämen sykevaihtelu heikkeni. Tutkijoiden mukaan julkaisuharha voi vaikuttaa verenpainetuloksiin.

Vuosia kestävä vihamielisyys näkyy myös verenpaineessa. Yhdysvaltalaisessa seurannassa oli mukana 3 308 aikuista, jotka olivat alussa 18–30-vuotiaita. Viidentoista vuoden kuluttua vihamielisimmällä neljänneksellä verenpainetauti oli kehittynyt selvästi useammin kuin vähiten vihamielisillä. Toisessa yhdysvaltalaisessa seurannassa 3 873 aikuista seurattiin kymmenen vuotta. Vihamielisyys ei ennustanut sepelvaltimotautia, mutta miehillä se ennusti eteisvärinää.

Anteeksianto näkyy samoissa mittareissa toisin päin. Vuonna 2001 julkaistussa kokeessa 71 osallistujaa sekä hautoi kaunaa heitä loukanneelle ihmiselle että kuvitteli antavansa hänelle anteeksi. Kaunaiset ajatukset nostivat sykettä ja verenpainetta. Anteeksiantavat ajatukset kuormittivat kehoa vähemmän. Vuonna 2019 julkaistussa meta-analyysissa koottiin 128 tutkimusta ja 58 531 osallistujaa. Muille anteeksi antaminen oli yhteydessä parempaan fyysiseen terveyteen. Yhteys oli pieni. Tutkijat muistuttavat, ettei yhteys vielä osoita syytä ja seurausta.

Tutkimus ei anna yksinkertaista laskua. Se antaa syyn kysyä, mitä vuosia kestävä viha maksaa sille, joka sitä kantaa.

Sana, joka päästää irti

Lokakuussa 2006 aseistautunut mies tunkeutui Pennsylvaniassa amissiyhteisön pieneen kyläkouluun. Viisi tyttöä kuoli ja viisi muuta haavoittui. Jo saman viikon aikana osa uhrien perheistä tarjosi anteeksiantoa miehelle, joka oli ampunut heidän tyttärensä. Ampujan hautajaisissa oli amissiperheitä, jotka olivat haudanneet omat tyttärensä edellisenä päivänä. He halasivat ampujan leskeä ja muita omaisia.

Suru ei kadonnut. Ampujan omainen muistaa isien sanoneen uskovansa antaneensa anteeksi ja myöntäneen, että joinakin päivinä he epäilevät sitä. Anteeksianto oli tie, jota kuljettiin päivä kerrallaan. Mistä sellainen voima tulee?

Kreikan sana ἀφίημι, joka Uudessa testamentissa on usein käännetty antaa anteeksi, tarkoittaa perusmerkitykseltään lähettää pois tai päästää irti. Samaa sanaa käytetään, kun opetuslapset jättävät verkkonsa ja kun velka päästetään maksamatta. Isä meidän -rukouksessa pyydetään juuri tätä: "anna meille meidän velkamme anteeksi" (Matt. 6:12).

Jeesuksen vertauksessa kuningas antoi palvelijalleen anteeksi kymmenentuhatta leiviskää, velan, jota palvelijalla ei ollut millä maksaa. Herra "päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi" (Matt. 18:27). Sama palvelija tapasi heti ulos mentyään kanssapalvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaria. Denaari oli Raamatun mukaan päivän palkka. Palvelija kuristi velallistaan ja heitti hänet vankeuteen.

Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'

— Matt. 18:32–33

Palvelija sai anteeksi, mutta anteeksianto ei päässyt hänen sydämeensä asti. Hän lähti kuninkaan luota vapaana ja kantoi silti yhä velkojan sydäntä. Anteeksianto, jota ei ole otettu vastaan, ei voi virrata eteenpäin.

Ristillä Jeesus rukoili teloittajiensa puolesta, että Isä antaisi heille anteeksi. Matteus kertoo, että hetkeä myöhemmin Jeesus "antoi henkensä" (Matt. 27:50). Kreikassa molemmissa kohdissa on sama verbi. Hän päästi irti velan ja päästi irti henkensä. Anteeksiannon hinta maksettiin siinä, missä kaikki annettiin.

Armo, joka annetaan ensin

Armo on kreikaksi χάρις. Sana tarkoittaa suosiota ja lahjaa, mutta siihen kuuluu myös kiitollisuus. Vanhassa testamentissa läheinen sana on חֶסֶד, laupeus ja uskollinen rakkaus. Anteeksianto on ensin Jumalan luona. Ihminen ei keksi sitä itse. Johanneksen evankeliumi kuvaa saman virtana, joka ei lopu.

Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.

— Joh. 1:16–17

Fariseuksen pöydässä nainen voiteli Jeesuksen jalat ja kostutti ne kyynelillään. Isäntä näki vain syntisen naisen. Jeesus näki ihmisen, joka oli saanut paljon anteeksi.

Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän."

— Luuk. 7:47

Efesolaiskirje kehottaa olemaan anteeksiantavaisia toinen toiselle, "niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut" (Ef. 4:32). Järjestys on sama: ensin otetaan vastaan ja sitten annetaan eteenpäin.

Mitä anteeksianto tekee

Anteeksiantamista voi myös harjoitella. Vuonna 2014 julkaistussa meta-analyysissa koottiin 53 vaikutuskokoa 2 323 osallistujalta. Anteeksiantoon tähdänneisiin ohjelmiin osallistuneet antoivat anteeksi selvästi enemmän kuin ne, jotka eivät saaneet ohjelmaa. Heidän masennuksensa ja ahdistuksensa vähenivät ja toivonsa kasvoi enemmän. Vuonna 2018 julkaistussa satunnaistettujen kokeiden meta-analyysissa anteeksiantoon tähdänneet ohjelmat vähensivät masennusta, vihaa ja vihamielisyyttä sekä stressiä. Tutkijat pitivät näyttöä kohtalaisen vahvana ja totesivat lisätutkimusta tarvittavan.

Jumalan anteeksiantoa on tutkittu paljon vähemmän kuin ihmisten välistä anteeksiantoa. Muutama havainto toistuu silti. Valtakunnallisessa vanhusten kyselyssä ne, jotka kokivat Jumalan antaneen heille anteeksi, odottivat muita harvemmin osoittamaan katumusta ennen kuin antoivat anteeksi. Ne, jotka vaativat loukkaajalta katumuksen tekoja, kokivat enemmän psyykkistä kuormitusta kuin ehdoitta anteeksi antavat.

Vuonna 2024 julkaistussa kanadalaisessa seurantatutkimuksessa 211 uskonnollista aikuista vastasi kolme kertaa vuoden aikana. Itselleen anteeksi antaminen vähensi stressiä eniten silloin, kun ihminen koki Jumalan antaneen hänelle anteeksi. Saman tutkimuksen katsauksessa kerrotaan aiemmasta havainnosta: koettu Jumalan anteeksianto ennusti itselleen anteeksiantamista seitsemän viikon päästä, mutta toisin päin yhteyttä ei löytynyt.

Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa 969 osallistujaa jaettiin ryhmiin. Pelkkä päätös antaa anteeksi ei muuttanut sitä, kuinka vastuullisena loukkaajaa pidettiin. Tunnetasolla tapahtunut anteeksianto muutti. Päätös on alku, mutta sydämen muuttuminen on toinen ja syvempi askel.

Anteeksianto ja vastuu

Anteeksiantoa vastustetaan usein siksi, että se kuulostaa vääryyden hyväksymiseltä. Yhdysvaltalaisen anteeksiantotutkijan prosessimallin mukaan aito anteeksianto ei tarkoita loukkauksen unohtamista, sen hyväksymistä tai puolustelemista. Se ei tarkoita luopumista hyvityksestä tai oikeudesta. Se ei myöskään tarkoita, että viha tukahdutetaan. Anteeksiannon ei tarvitse johtaa sovintoon, eikä sen joskus pidäkään. Anteeksianto ei vaadi ketään asettumaan uudelleen vahingoittajansa ulottuville.

Kesäkuussa 2015 Charlestonin Emanuel AME -kirkon raamattupiiri otti vastaan vieraan, joka surmasi yhdeksän seurakuntalaista. Kahden päivän kuluttua omaiset puhuivat oikeussalissa surmaajalle. Alle 13 minuutin istunnosta seitsemän minuuttia kului siihen, että omaiset antoivat anteeksi ja pyysivät Jumalalta armoa. Yksi heistä sanoi antavansa anteeksi ja toivovansa, että surmaaja käyttäisi tilaisuuden katua. Toinen sanoi samassa puheenvuorossa olevansa hyvin vihainen.

Neljä vuotta myöhemmin haastattelija kysyi, vapauttiko anteeksianto surmaajan vastuusta. Leskeksi jäänyt pappi vastasi, että anteeksianto avasi ihmisten mielet ja alkoi parantaa kaupunkia.

Kuka anteeksiannosta hyötyy? Se ei vie loukkaajalta vastuuta eikä uhrilta oikeutta suruun ja vihaan. Se päästää irti velkakirjan, jota loukattu muuten kantaisi mukanaan loppuikänsä. Kalleimman hinnan maksaa se, joka antaa anteeksi. Suurimman vapauden saa myös hän.

Vääryyden siteissä

Raamattu kuvaa katkeruutta voimaksi, joka sitoo. Apostolien teoissa Samariassa noituutta harjoittanut Simon näki, että Henki annettiin niille, joiden päälle apostolit panivat kätensä. Hän toi heille rahaa saadakseen saman vallan. Pietari vastasi hänelle:

Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä.

— Ap. t. 8:23

Katkeruus ei pidä kiinni toisesta. Se pitää kiinni kantajastaan.

Psalmin 73 kirjoittaja tunsi saman. Hänessä nousi kateus, kun hän näki jumalattomien menestyvän. Katkeruus ei kuitenkaan saanut viimeistä sanaa:

Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti, silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta. Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.

— Ps. 73:21–23

Psalmissa katkeruus pitää kiinni, mutta Jumala pitää kiinni lujemmin. Hän tarttuu oikeaan käteen ja taluttaa.

Profeetta Miika kirjoitti Jumalasta, jolla olisi kaikki oikeus pitää vihaa:

Kuka on Jumala, niinkuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on halu laupeuteen. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.

— Miika 7:18–19

Ihminen pitää vihaa, johon hänellä ei ole varaa. Jumala, jolla olisi siihen oikeus, ei pidä vihaa iäti.

Talletettu rauha

Profeetta Jesaja kirjoitti rauhasta, jota ei tarvitse itse tuottaa:

Vakaamieliselle sinä talletat rauhan, rauhan, sillä hän turvaa sinuun.

— Jes. 26:3

Rauha ei odota sitä päivää, jona toinen vihdoin myöntää olleensa väärässä. Se on talletettu Hänen luokseen. Sen saa se, joka turvaa Häneen.

Amissiyhteisöä tutkineen sosiologin mukaan amissit perustelevat anteeksiantoaan Isä meidän -rukouksella, jossa pyydetään anteeksi niin kuin itse annetaan anteeksi. Hautausmaan voima oli rukoiltu ennen hautausmaata.

Joulupöydän tuoli voi jäädä tyhjäksi vielä tänäkin vuonna. Sovinto vaatii kaksi. Anteeksianto vaatii yhden, eikä senkään voima tule omasta sydämestä. Jeesuksessa Kristuksessa Jumala on jo heittänyt meidän syntimme meren syvyyteen. Mitä pidämme yhä kädessämme velkakirjana? Armoa armon päälle. Se, joka on saanut, voi päästää irti.

Jaa Facebook X WhatsApp

Jatka lukemista

Uusimmat artikkelit uusimmasta vanhimpaan — vieritä lukeaksesi lisää. Seassa nostoja saatavilla olevista kirjoista.