Yirah.fi

ajankohtaista · tutkittua tietoa · Raamattu & teologia

Yhteiskunta

Korot, jotka miehet jättivät

19.11.2026 klo 21:00 3 min lukuaika Yirah.fi
Korot, jotka miehet jättivät

Korot kuuluivat ensin miehille. Naisille ne jäivät, kun miehet luopuivat niistä.

Joulukuussa 2015 vastaanottovirkailija saapui töihin PwC:n toimistoon Lontooseen. Häntä ei ollut palkannut PwC vaan henkilöstöpalveluyritys Portico. Hänelle kerrottiin, että hänen siistit matalat kenkänsä eivät täyttäneet Porticon pukeutumisohjetta. Ohjeen mukaan kengässä piti olla viidestä kymmeneen senttiä korkoa. Hänelle annettiin mahdollisuus käydä ostamassa korkokengät. Hän kieltäytyi. Hänet lähetettiin kotiin ilman palkkaa. Vetoomuksen siitä, ettei yritys saisi vaatia naistyöntekijöiltä korkokenkiä, allekirjoitti yli 150 000 ihmistä.

Kuka oli alun perin päättänyt, että naisen kenkään kuuluu korko? Vastaus vie vuosisatojen taakse ja hevosen selkään.

Ratsastajan kenkä

Torontolaisen kenkämuseon vanhempi kuraattori on tutkinut korkokenkien historiaa. Vanhin hänen tuntemansa kuva korollisesta kengästä on 800-luvun persialaisessa keramiikkamaljassa. Kengän käyttäjä on ratsastaja. Kuraattorin mukaan korko keksittiin Lähi-idässä, koska se piti jalan jalustimessa. Persialaisilla oli maailman vahvin ratsuväki. Sen sotilaat käyttivät korollisia jalkineita.

Eurooppalaiset kiinnostuivat koroista vasta 1590-luvulla. Kuraattorin arvion mukaan taustalla olivat Persian ja Euroopan väliset poliittiset ja taloudelliset yhteydet, erityisesti Persian ja Englannin. Ylhäiset miehet ottivat koron käyttöön sekä ratsastukseen että aseman merkiksi. Sveitsin kansallismuseon mukaan korko muuttui aatelistossa aseman merkiksi ilman suoraa käytännön tehtävää. Epäkäytännöllisyys vain lisäsi arvovaltaa. Korko nosti käyttäjänsä kirjaimellisesti tavallisen kansan yläpuolelle, sillä kansa tarvitsi työhön käytännölliset kengät.

Ranskan hovissa punaisesta korosta tuli vallan merkki. Ludvig XIV rajasi punaiset korot säädöksellä aatelistolle. Aateliset käyttivät niitä osoittaakseen uskollisuutta kuninkaalle. Metropolitan-taidemuseon mukaan hovissa sekä naisten että miesten piti käyttää punaisia nahkakorkoja. Hovielämä oli loputonta seisomista, koska oikeus istua oli tarkasti säädelty. Kööpenhaminan museon tutkimuksen mukaan rajoitus ei pätenyt Ranskan ulkopuolella. Kööpenhaminan kaivauksissa punaisia korkoja on löytynyt eri yhteiskuntaluokilta.

Kenkä, joka hidasti askelta

Naisten korkeilla kengillä on vielä vanhempi esikuva. Venetsian säätyläisnaiset käyttivät 1400-luvulla korkeita korokepohjaisia chopine-kenkiä. Kenkämuseon kuraattorin mukaan venetsialaiset aviomiehet halusivat vaimojensa käyttävän niitä, koska kengät hidastivat liikkumista. Tulkinnan mukaan vaimo ei silloin karkaisi toisen miehen matkaan. Usein naisen piti kulkea saattajan kanssa, ettei hän kaatuisi.

Venetsian suuri neuvosto kielsi vuonna 1430 yli kolmen ja puolen tuuman eli noin yhdeksän sentin chopinet. Tuolloin kenkiä tuomittiin jo loukkauksena Jumalaa kohtaan. Niiden katsottiin olevan vaaraksi sekä käyttäjän sielulle että ruumiille.

Kun miehet luopuivat koroista

Eurooppalaisen ylhäisön naiset omaksuivat miesten korot nopeasti. Koko 1600-luvun ajan korkoja käyttivät ylempien luokkien miehet, naiset ja lapset. Seuraavalla vuosisadalla miehet alkoivat luopua niistä. Kuraattorin mukaan he olivat luopuneet niistä 1730-luvulla.

Syy löytyy valistuksen ajattelusta. Kuraattorin mukaan miehiä alettiin pitää luonnostaan järkevinä ja kasvatettavina yhteiskuntaluokasta riippumatta. Naisia pidettiin järjettöminä, tunteellisina ja kasvatuskelvottomina. Pukeutuminen alkoi ilmaista tätä jakoa. Miehet luopuivat meikistä, koristeista ja koroista. Niistä ja varsinkin korosta tuli naisellisuuden merkkejä. Kuraattori kuvaa korkoa järjettömäksi jalkineeksi, ellei käyttäjä istu hevosen selässä.

Naisten korkojen tarkoitus ei ollut saada käyttäjää näyttämään pitemmältä. Kuraattorin mukaan naisen jalkoja ei kukaan nähnyt. Korko piilotti ison jalan hameen alle, jolloin näkyviin jäivät vain varpaiden pienet kärjet. Korot muuttivat myös kävelyn horjuvaksi. Kenkämuseon näyttelyn mukaan 1700-luvun naisten kengät sopivat yhteen vallalla olleiden teorioiden kanssa. Niiden mukaan nainen oli synnynnäisesti alempiarvoinen, älyltään pieni ja mieleltään horjuva.

Kuka sitten päätti? Kuraattorin mukaan miesten luopumista koroista ei ohjannut yksi mies eikä hänen ajatuksensa vaan laajempi kulttuurin suunta. Korko ei siis siirtynyt naisille yhden päätöksen tuloksena. Se jäi heille, kun miehet luopuivat siitä.

Teräs ja toive

Korkea piikkikorko syntyi toisen maailmansodan jälkeen. Ohut korko kesti naisen painon vasta, kun se tehtiin teräksestä tai hyvin kovasta muovista. Sitä ennen useimmat korot veistettiin puusta. Kuraattorin oletuksen mukaan piikkikoron esitteli Christian Diorin muotitalon kenkäsuunnittelija vuosien 1952 ja 1954 välillä. Kuraattori ei ole vielä pystynyt todistamaan oletustaan.

Sodan aikana monet naiset käyttivät paksupohjaisia kenkiä, joita miehet eivät pitäneet viehättävinä. Sotilaiden parakkien seinillä olevissa naiskuvissa korot olivat korkeat. Kuraattorin mukaan muoti lähentyi sodan jälkeen miesten käsitystä naisen viehättävyydestä. Kuuluisimpien naisten korkokenkien suunnittelijat ovat Sveitsin kansallismuseon mukaan olleet enimmäkseen miehiä.

Mitä keho maksaa

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan päivystyksissä hoidettiin vuosina 2002–2012 arviolta 123 355 korkokengistä johtunutta vammaa. Vammojen määrä lähes kaksinkertaistui yhdessätoista vuodessa. Useimmat vammat olivat jalkaterän ja nilkan nyrjähdyksiä ja venähdyksiä. Väestöön suhteutettuna vammoja oli eniten 20–29-vuotiailla naisilla.

Vuonna 2016 julkaistussa järjestelmällisessä katsauksessa korkokengät yhdistettiin vaivaisenluuhun, tuki- ja liikuntaelinten kipuun ja käyttäjän omiin vammoihin. Nivelrikosta näyttö jäi epävarmaksi. Brittiläisessä seurantatutkimuksessa korkokenkien käyttö ei ollut yhteydessä polven nivelrikkoon eikä polvi-, lonkka- tai jalkakipuun yli 50-vuotiailla naisilla. Tasapainotutkimuksissa korkeampi korko heikensi tasapainoa ja lisäsi pohkeen lihasten työtä, selvimmin seitsemän sentin korosta alkaen.

Kuka vaati

Iso-Britannian parlamentin valiokunnat kävivät vetoomuksen läpi vuonna 2017. Hallituksen mukaan Porticon pukeutumisohje oli jo laiton. Valiokuntien mukaan syrjivät pukeutumisohjeet olivat silti laajalle levinneitä, eikä laki vielä tehokkaasti suojannut työntekijöitä. Monet työntekijät eivät valiokuntien mukaan kokeneet voivansa kyseenalaistaa ohjeita, vaikka epäilivät niitä laittomiksi.

Huhtikuussa 2017 Kanadan Brittiläisen Kolumbian provinssi muutti työturvallisuusmääräystään. Provinssin pääministerin mukaan joillakin työpaikoilla naisten oli käytettävä korkokenkiä. Hänen mukaansa muutos lopetti turvattoman ja syrjivän käytännön.

Japanissa tuhannet tukivat vuonna 2019 kampanjaa, joka vaati hallitusta kieltämään yrityksiä vaatimasta naisilta korkokenkiä töissä. Kampanjan nimi #KuToo yhdisti japanin sanat kenkä ja kipu. Japanin terveys- ja työministeri sanoi parlamentin valiokunnassa, että korkokenkiä pidetään yhteiskunnassa työn kannalta tarpeellisina ja asianmukaisina.

Cannesin elokuvajuhlilla useita keski-ikäisiä naisia käännytettiin vuonna 2015 matalissa kengissä pois ensi-illasta. Festivaali kiisti, että korkokengät kuuluisivat sen viralliseen pukeutumissääntöön. Yhdysvaltalaisen uutiskanavan mukaan sääntöä ei ollut kirjoitettu auki, mutta järjestyksenvalvojat valvoivat sitä.

Kuka hyötyy rakenteesta

Sveitsin kansallismuseon mukaan 1800-luvun puolivälissä perustettu sveitsiläinen kenkätehdas Bally nosti Sveitsin maailman korkokenkämarkkinoiden kärkeen. Muotitalot myyvät korkoa tähän päivään. Pukeutumisohjeen laatija saa haluamansa ulkoasun ilman, että sen tarvitsee itse kantaa korkoja.

Iso-Britannian parlamentin raportin mukaan syrjivät pukeutumisohjeet koskevat erityisesti kauppaa, hotelli- ja ravintola-alaa, matkailua, yrityspalveluja ja henkilöstövuokrausta. Portico ei ollut arvioinut korkovaatimuksen terveys- ja turvallisuusriskejä. Valiokuntien mukaan työnantajille ei ollut tarpeeksi pelotteita lain rikkomista vastaan. Jalkaterapeuttien järjestön mukaan pitkäaikaiseen korkokenkien käyttöön liittyvien kroonisten jalkavaivojen leikkaukset ja hoito maksoivat vuonna 2008 arviolta 29 miljoonaa puntaa vuodessa.

Vastakkain olivat ohjeen laatinut yritys ja määräaikainen vastaanottovirkailija. Yritys sai haluamansa ulkoasun arvioimatta terveysriskejä. Virkailija lähetettiin kotiin ilman palkkaa, koska hän ei suostunut ostamaan korkokenkiä. Hinnan maksaa se, jolla on vähiten valtaa sanoa ei.

Ihmeellisesti tehty

Psalmin kirjoittaja kiitti Jumalaa omasta ruumiistaan:

Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.

— Ps. 139:14

Jalka on tehty kantamaan ja kulkemaan. Kauneus, jonka hinta maksetaan kivulla, on ihmisen asettama mitta. Pietari kirjoitti toisesta kauneudesta:

Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.

— 1. Piet. 3:3–4

Kenkä ei tee naisesta arvokasta eikä arvotonta. Korkoa ei määrätty naisen jalkaan yhdellä päätöksellä. Sen pitivät siellä tapa, muoti ja pukeutumisohjeet. Jokainen saa valita kenkänsä vapaasti. Jumalan silmissä kallis on se, mikä ei näy jalassa.

Jaa Facebook X WhatsApp

Jatka lukemista

Uusimmat artikkelit uusimmasta vanhimpaan — vieritä lukeaksesi lisää. Seassa nostoja saatavilla olevista kirjoista.