Sydän ristivedossa
Sydämestä lähtee elämä. Sen ovelle koputtaa useampi kuin yksi.
Koko ihmisen keskus
Heprean sydäntä tarkoittavat sanat lev ja levav esiintyvät Vanhassa testamentissa noin 850 kertaa. Uuden testamentin kreikassa kardia toistuu 161 kertaa. Sanakirjan mukaan lev tarkoittaa tunteita, mutta laajasti myös tahtoa, ymmärrystä ja minkä tahansa asian keskusta. Raamatun sydän on siis enemmän kuin rinnassa lyövä lihas tai tunteiden asuinpaikka. Se on paikka, jossa ihminen ajattelee, päättää ja kääntyy jonkin puoleen. Siksi sitä käsketään vartioimaan:
Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.
Sananl. 4:23
Samuel etsi Israelille uutta kuningasta Iisain pojista ja katsoi ensin vanhinta, kookasta Eliabia. Herra vastasi, että ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen (1. Sam. 16:7). Sydän on ihmisen todelliset kasvot, se puoli, jota peili ei näytä.
Petollinen sydän
Jeremian kirjassa sydämestä sanotaan jotakin, mitä ihminen ei mielellään kuule omasta sisimmästään:
Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?
Jer. 17:9
Petollista tarkoittava heprean sana ʻâqôb on samaa juurta kuin kantapää ja Jaakobin nimi. Jaakob syntyi pitäen kädellään kaksosveljensä Eesaun kantapäästä (1. Moos. 25:26). Vuosia myöhemmin hän otti Eesaulta ensin esikoisoikeuden ja sitten isän siunauksen. Eesau sanoi silloin:
Oikeinpa häntä kutsutaankin Jaakobiksi. Sillä hän on nyt kahdesti minut pettänyt…
- Moos. 27:36
Pettää on tässä alkukielessä sama verbi, joka tarkoittaa kantapäästä tarttumista ja jalan alta kampittamista. Petollinen sydän toimii samalla tavalla. Se tarttuu takaapäin, horjuttaa ja ottaa sen, mikä ei sille kuulu. Jo ensimmäisessä lupauksessa käärme pistää kantapäähän (1. Moos. 3:15).
Jeremian kysymykseen vastataan heti seuraavassa jakeessa. Herra itse tutkii sydämen ja koettelee munaskuut (Jer. 17:10). Kenen ääneen ihminen voi luottaa, kun petollinen ääni kuulostaa ihan omalta?
Vihollinen sydämen ovella
Raamattu kertoo kahdesta ihmisestä, joiden sydämeen ajatus tuli ulkopuolelta:
Ja ehtoollisella oltaessa, kun perkele jo oli pannut Juudas Iskariotin, Simonin pojan, sydämeen, että hän kavaltaisi Jeesuksen,
Joh. 13:2
Juudas istui samassa pöydässä kuin muut opetuslapset ja kantoi ajatusta mukanaan. Ananias myi maatilansa ja kätki osan hinnasta. Pietari kysyi häneltä, miksi saatana oli täyttänyt hänen sydämensä (Ap. t. 5:3) ja heti perään, miksi hän oli päättänyt sydämessään tämän tehdä (Ap. t. 5:4). Ajatus tuli ulkoa, mutta päätös tehtiin sydämessä. Vihollinen tuo ajatuksen, joka tuntuu omalta. Sitten se odottaa, että ihminen ottaa sen vastaan.
Jaakobin kirje antaa kaksi käskyä, jotka kuuluvat yhteen:
Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
Jaak. 4:7–8
Kaksimielinen on kreikaksi dipsychos, kaksisieluinen. Hän on ihminen, jonka sydän on jakautunut kahden vetävän voiman väliin. Vastustaminen yksin jättää ihmisen taistelemaan omin voimin. Jaakobin kirjeessä vastustamisen rinnalla on lähestyminen. Jumala vastaa siihen tulemalla lähelle.
Ristiveto
Ristiveto on vanha kokemus. Galatalaiskirje kuvaa sen näin:
Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
Gal. 5:16–17
Roomalaiskirjeessä sama kamppailu kuvataan minä-muodossa. Sisällinen ihminen yhtyy ilolla Jumalan lakiin, mutta jäsenissä sotii toinen laki, joka pitää vangittuna (Room. 7:22–23). Apostolikin tunsi vedon kumpaankin suuntaan.
Kamppailu on silti epätasainen. Henki, joka asuu uskovassa, on Jumalan oma Henki ja Kristuksen Henki:
Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
Room. 8:9
Galatalaiskirjeen neuvo kamppailuun alkaa vaeltamisesta. Hengessä vaeltava ihminen kulkee joka päivä samaan suuntaan, eikä hänen tarvitse voittaa lihaa yksin. Kumpaa ihminen ruokkii silloin, kun kukaan ei näe?
Uusi sydän
Hesekielin kirjassa Jumala lupaa poistaa kivisydämen ja antaa lihasydämen (Hes. 36:26). Hepreaksi kivisydän on lev ha-even ja lihasydän lev basar. Jeremian kirjassa sama lupaus annetaan liittona:
Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
Jer. 31:33
Heprealaiskirje toistaa liiton sanat (Hepr. 8:10). Mooseksen kirjassa Herra ympärileikkaa sydämen rakastamaan Häntä kaikesta sydämestä (5. Moos. 30:6). Kivitaulujen laki kirjoitetaan sinne, mistä elämä lähtee. Lupauksen täyttymyksessä Jumala lähettää sydämeen Poikansa Hengen:
Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"
Gal. 4:6
Efesolaiskirjeessä rukoillaan, että Kristus asuisi uskon kautta sydämissä (Ef. 3:17). Sydän, josta vihollinen etsii rakoa, on tarkoitettu asunnoksi Hänelle.
Mistä tietää, kumpi sydäntä asuttaa
Raamattu antaa mittoja, joihin ihminen voi verrata omaa sydäntään. Ensimmäinen niistä on hedelmä:
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki.
Gal. 5:22–23
Hedelmä kasvaa hitaasti ja näkyy arjessa. Puhe paljastaa sen, sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu (Luuk. 6:45). Toinen mitta on tunnustus. Henget koetellaan sen mukaan, tunnustavatko ne Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi (1. Joh. 4:1–2). Kolmas mitta on Sana, joka on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aivoitukset (Hepr. 4:12). Sana näkee sinne, minne ihminen ei itse näe.
Neljäs mitta on Hengen oma todistus:
Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
Room. 8:16
Sydän voi silti syyttää. Se voi muistuttaa jokaisesta vedosta väärään suuntaan ja kysyä, voiko sellaisessa sydämessä asua Jumalan Henki. Johanneksen kirje vastaa tähän:
että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.
- Joh. 3:20
Kaikesta sydämestä
Raamatun sydänjakeissa toistuu sama lupaus kerta toisensa jälkeen:
Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne.
Jer. 29:13
Daavid sanoi saman pojalleen Salomolle: Herra tutkii kaikki sydämet ja Häntä etsivä löytää Hänet (1. Aik. 28:9). Jeremian kirjassa Jumala lupaa antaa sydämen, joka tuntee Hänet. Silloin kansa kääntyy Hänen tykönsä kaikesta sydämestään (Jer. 24:7). Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee sydämen ja ajatukset Kristuksessa Jeesuksessa (Fil. 4:7).
Kenen ääni sydämessä puhuu, kun ihminen on yksin? Psalmissa sydän avataan Jumalan tutkittavaksi:
Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.
Ps. 139:23–24